keskiviikko 1. elokuuta 2018

Raskaudesta palautuminen (2 kk)

Synnytyksestä on nyt kulunut 2 kuukautta ja on aika päivittää tilannetta raskaudesta palautumisen suhteen.  Tästä voit lukea palautumisesta ensimmäisen kuukauden osalta. 

2 kk synnytyksestä
Yhteenvetona voisi sanoa, että palautuminen sujuu hitaasti, mutta varmasti! Kroppa tuntuu päivä päivältä paremmalta ja enemmän "omalta". Raskauskilot tippuvat hitaassa tahdissa, lantionpohja vahvistuu ja erkauma kuroutuu umpeen. Fiilis on hyvä palautumisen suhteen ja treenien pariin palaaminen on lisännyt omaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kuvia katsoessa ei paljon eroa huomaa, mutta olo on erilainen kuin kuukausi sitten! 

Raskauskilot

Kaikenkaikkiaan keräsin raskauskiloja sen 23kg. Kun synnytyksestä oli kulunut 1 kuukausi oli raskauskiloja jäljellä 12kg. Nyt 2kk kohdalla niitä on jäljellä 10kg. Heinäkuun aikana putosi siis 2kg, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Tämä pudotustahti on juuri sopivan maltillinen itselleni, sillä en luonnollisesti halua, että kilojen pudotus häiritsee imetystä tai muutenkaan vie liian paljon energiaa. 

Kiloja on kuitenkin edelleen jäljellä 10, ja tiedän, että ne vaativat hieman työtä lähteäkseen. Mutta, ei stressiä ja kyllä, olen armollinen itselleni! ;) <-- Tuntuu, että tätä pitää korostaa, sillä monen mielestä mikä tahansa painonpudotusprojekti on jollain tapaa "armotonta". Mulla se on lähinnä normaalien terveellisten elämäntapojen noudattamista ilman sen suurempaa stressiä. En koe olevani armoton itselleni sitä toteuttaessani ja pyrkiessäni voimaan vielä paremmin ja jaksamaan enemmän.  :)

Ruuat ja syöminen

Koska tavoitteenani on rauhassa pudotella jäljellä olevia raskauskiloja, on ruokavaliolla ja sillä mitä suuhuni pistän  iso merkitys. Jatkan syömistä minulle toimivalla ja tutulla tavalla samalla hieman viilaten ruokavaliota tarpeen mukaan, jotta ylimääräiset kilot vähitellen karisevat. 





Heinäkuu eli toinen kuukausi synnytyksen jälkeen vietettiin kokonaan lomatunnelmissa saaristossa. Heinäkuun alku oli  lomaa myös syömisten ja herkuttelujen suhteen. Minä kun olen aikamoinen herkkusuu, jos sille päälle satun ja saaristokodissa meillä on lähes aina jotain herkkuja kaapeissa. Niitähän sitten menee vaikka päivittäin, jossen toisin päätä. Ensimmäisen lomaviikon jälkeen päätin, että herkkuja on hyvä vähän rajoittaa ja saan syödä niitä vain tiettyinä päivinä (tämä tapa sopii mulle, ei välttämättä kaikille). Sainkin herkkujen kulutusta (herkuilla tarkoitan tässä nyt suklaata, karkkia, jätskiä, leivonnaisia, keksejä jne) vähän hallintaan ja se vaikutti positiivisesti omaan oloon hyvin pian. Lisäksi kun perusruokavalio pysyi normaalina ja varsin terveellisenä, niin olo omassa kropassa alkoi tuntua huomattavasti mukavammalta melko nopeasti



Söin koko heinäkuun lähes joka päivä ison ruokaisan salaatin lounaaksi ja iltaruuatkin meillä oli usein kasvispainoitteisia. Paljon grilliruokaa, välillä pastaa, wokkia, kotitekoista pizzaa, hampurilaisia jne, mutta aina vihanneksia/salaattia kylkeen. Aamiaisilla ja iltapaloilla söin usein leipää/hedelmiä/välillä kananmunaa. Aamupalaan aion kiinnittää nyt arjen alettua hieman enemmän huomiota, samoin välipaloihin. Iltapalaleivät saavat pysyä, koska hiilarit ennen nukkumaanmenoa auttavat itseäni nukkumaan hyvin. Herkkujakin toki kului, rakastuin helteillä taas mehujäähän ja kyllä se suklaakin maistui silloin tällöin! Loppuloma menikin sitten taas hieman enemmän herkuttelun puolelle, mutta toisaalta se motivoi nyt taas arjen alettua terveellisempiin valintoihin. 

Paluu liikunnan pariin


Kun synnytyksestä oli kulunut 6 viikkoa palailin kevyen lihaskuntoharjoittelun pariin. Kevyellä lihaskuntoharjoittelulla tarkoitan samanlaista treeniä, jota tein läpi koko raskausajan ja viimeisen kerran pari päivää ennen synnytystä. Treeneissä teen liikkeitä, jotka ovat turvallisia lantionpohjalle (ei hyppyjä, juoksua vielä) ja vatsalihasten erkaumalle (ei liikkeitä, joissa kohdistuu turhaa painetta suorien vatsalihasten välissä olevaan linea albaan).  Tästä voit lukea ensimmäisestä lihaskuntotreenistä raskauden jälkeen. Nyt pyrin tekemään 4-5 varsinaista treeniä viikossa ja lisäksi toki kävelyä ja muuta hyötyliikuntaa. 


Ensimmäinen treeni kotona loman jälkeen :)


Lantionpohja ja vatsalihasten erkauma

Lantionpohja tuntuu vahvistuvan koko ajan ja samoin erkauma kuroutuu vähitellen umpeen. Oman mittaukseni mukaan erkauma suorien vatsalihasten välissä olisi tällä hetkellä navan kohdalla n. 2 sormea. Lasketaanko sitä enää varsinaisesti erkaumaksi en tiedä, mutta joka tapauksessa välttelen kuitenkin edelleen painetta suorille vatsalihaksille ja pyrin vahvistamaan keskivartalon syviä lihaksia, joista pitäisi olla hyötyä erkauman kuntoutumiseen. 

Tästä on hyvä jatkaa! :) Onko siellä muita painonpudottajia tai liikunnan pariin palaajia loman jälkeen? 

Ihanaa elokuuta! 

-Karoliina 

Ps. Instagramissa enemmän treeni- ja ruokajuttuja @candybackinshape tilillä 

6 kommenttia:

  1. Mä kyllä fiilistelen aina noita sun salaattikuvia :p. Kaikista jutuista en tietenkään tykkää, mutta suurimmilta osin voisin ottaa kyllä omaan repertuaariini sun pöperöt! Varmasti maltillisella ja fiksulla tavalla saat kiloja karistettua ja sen "oman" fiiliksen takas, on sulla niin hyvä tahti meneillään :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! :) Ja joo, ei varmasti tykätä kaikista ihan samoista jutuista salaateissa, mutta sitten voi poimia ne hyvät jutut omiin salaatteihin! :) Ja kiitos, on kyllä nyt hyvä draivi päällä ja iloinen meininki liikunnan suhteen. Toivottavasti se jatkuu! Kivaa viikonloppua sulle :)

      Poista
  2. Hei! Olen vasta löytänyt blogisi ja täällä on paljon luettavaa, vaikka en juoksua yhtään harrastakaan 🙂 terveelliset elämäntavat ruokakuvineen ja treenauspostauksineem ovat mukavaa luettavaa näin parin lapsen äidille. Erityisesti sinulla on järkevä asenne kuntoiluun ym, vaikka totta kai itse kukin saa aina muistuttaa itseään mikä on kohtuullista ja sopivaa siihen elämäntilanteeseen. Tätä lukiessa tulee itselle hyvä mieli. Varmaan aika moni muukin lukee blogiasi, vaikka ei aina kommentoimaan. Taisin eksyä tänne tutkiessani kolmirenkaisia rattaita. Kiitos vaivannäöstäsi 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!:) Ihanaa, että löysit tänne ja vielä kivempi kun jaksoit jättää kommenttia <3 Ne aina lämmittää mieltä, varsinkin nykyään kun kommentointi on muuten vähentynyt tosi paljon! Täällä on tosiaan paljon muutakin luettavaa kuin juoksujuttuja, vaikka alunperin blogi alkoikin ihan juoksublogina. Nykyään kirjoittelen paljon muustakin. Ihanaa viikonloppua sinne!!

      Poista
  3. Omasta synnytyksestä on aikaa nyt 1,5 kk. Painoa tuli kaiken kaikkiaan 20 kg, joista nyt on 12 kg lähtenyt ja raskautta edeltävään painoon siis matkaa 8 kg. Painoa en ole varsinaisesti pudottanut, mutta välillä on ollut vähän vaikeuksia ehtiä syödä riittävästi. Maidon tuotannon kannalta tämä on ollut huono juttu. Välillä tuntui jo, että maito ei tahdo riittää. Nyt taas, kun olen ihan tietoisesti lisännyt syömisen (ja levon) määrää, niin maitoakin tulee paremmin.
    Liikunnan pariin palaaminen tuntuu jotenkin hankalalta. Vaunulenkeilllä olen kyllä käynyt jonkin verran. Siihenkin tuntuu olevan välillä vaikea löytää aikaa. Ihmettelenkin, että miten ihmeessä sinä ehdit olla niin aktiivinen, kun vauvan lisäksi sinulla on toinen pieni lapsi? Hattua nostan 😊

    Kielo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kielo! Kiva,kun jaksoit jättää kommenttia! :) Mun mielestä ei kannata ottaa paineita liikunnan pariin palaamisesta! Vaunulenkkeily on tosi hyvä juttu ja alkuvaiheessa menee niin paljon aikaa ihan perusvauvanhoitorutiineihin, että tuntuu siltä, että päivät vain hurahtaa ohi! Ja jos univelkaa kerääntyy, sekin vaikuttaa heti siihen, ettei liikunta välttämättä maistu. Ja ihan totta, että pitää kyllä syödä ja juoda suht paljon, että maidontuotanto pysyy yllä. Tärkeätä on toki myös, että vauva saa olla rinnalla usein ja tilata lisää maitoa :) <3

      Mulla on nyt kesällä ollut aika paljon apujoukkoja ympärillä, niin olen ehtinyt liikkumaan varsin hyvin. Nyt kun arki alkoi niin liikun aika pitkälti lasten kanssa. Vaunulenkeillä, hiekkalaatikon reunalla, taaperon nukkuessa päikkäreitä teen kotijumpan, jota vauva seurailee sitteristä/leikkimatolta. Jos oikein tuuri käy, molemmat nukkuu samaan aikaan, mutta sitä tapahtuu aika harvoin! :D Käytännössä siis koitan löytää tästä härdellin keskeltä tilaisuuksia liikkua niin usein kuin mahdollista. Mua on varmasti helpottanut se, että toisen vauvan kohdalla aika monet asiat tuntuu jo suht helpoilta vauvan hoidossa ja meidän pikkuneiti on perustyytyväinen vauveli. Paljon tsemppiä sinne vauva-arkeen! <3

      Poista