Heippahei! Vihdoin ehdin tänään istahtamaan koneen ääreen (moneen kertaan, kun keskeytyksiä tuli noin sata) ja kirjoittelemaan raporttia viime lauantain Paavo Nurmi puolimaratonista. Kyseinen puolikas jää mieleen helteisimpänä ja rankimpana puolikkaana, jonka olen ikinä juossut. En ole koskaan puolimaratonin (tai maratonin) aikana odottanut seuraavia juomapisteitä kuin kuuta nousevaa, miettinyt keskeyttämistä kesken matkan ja ollut ohiteltavana niin paljon kuin Paavolla. Olipahan reissu! Maaliin pääsin nettoajassa 1:57:01 (brutto 1:58:03), johon olen todella tyytyväinen päivän olosuhteet huomioiden. Puolimaratonin saatika maratonin juokseminen helteellä ei ole leikin asia, ja se nähtiin valitettavasti myös Paavo Nurmi Maratonilla, kun useat juoksijat uupuivat kuumissa olosuhteissa. Tapahtuma itsessään oli hienosti järjestetty, mutta omalla kohdalla (ellei aika kultaa muistoja) heinäkuiset hellepuolikkaat saivat nyt olla tässä! :D Mutta...15.puolimaraton: check ja siihen täytyy olla tyytyväinen!
Kiitos Turku, koskaan ei ole ollut kivempaa olla maalissa! |
Ja sitten siihen pidempään raporttiin...
Hotellimme (Radisson Blue Marina Palace) sijainti Turussa oli täydellinen PNM:n lähtöä ja maalia ajatellen. Kävelin lähtöpaikalle viitisen minuuttia! Niin kätevää, kun ei tarvinnut lähteä helteeseen kovin aikaisin, vaan pystyi oleskelemaan ja valmistautumaan hotellihuoneessa. Aamulla tuli syötyä hyvä (hiilaripainoitteinen) hotelliaamiainen ja edelliset päivät oli tullut tankattua nesteitä reippaasti. Tankkauksesta ei siis pitänyt olla ainakaan kiinni! Otin myös yhden geelin jo ennen lähtöä ja onneksi otin, sillä matkalla ei sitten geeli enää uponnutkaan..
Fiilistelin meininkiä lähtöpaikalla hetken aikaa ja päätin vielä liittyä bajamajajonoon, vaikka olin ajatellut ettei siellä enää tarvitsisi käydä. Bajamajoja oli lähtöalueen nurkassa 4 tai 5 (en tiedä oliko jossain muualla enemmän), mikä oli ihan älyttömän vähän, kun juoksijoita oli useampi tuhat. Bajamajasta päästyäni lähtöön ryhmittyminen oli jo alkanut ja lähemmäs lähtöviivaa pääseminen alkoi olla mahdotonta siinä ryysiksessä. Lähtökarsina oli rajattu mellakka-aidoilla, joten sinne ei päässyt sisään muualta kuin päädystä, joten löysin itseni 2.30 jänisten takaa, kun olisin halunnut päästä 1.50-2.00 jänisten välimaastoon. Tämä ei nyt sen kummemmin haitannut, sillä en ollut lähdössä juoksemaan mitään tiettyä aikaa tai tavoittelemaan enkkoja. Kahden tunnin alitus kuulosti kuitenkin sopivalta tavoitteelta etukäteen, mutta siitäkin olin valmis luopumaan, jos keli osoittautuisi liian kovaksi. Päivän agenda oli selviytyä hyvävoimaisena maaliin ja kuunnella kroppaa.
Hotelliaamiaista |
Fiilistelin meininkiä lähtöpaikalla hetken aikaa ja päätin vielä liittyä bajamajajonoon, vaikka olin ajatellut ettei siellä enää tarvitsisi käydä. Bajamajoja oli lähtöalueen nurkassa 4 tai 5 (en tiedä oliko jossain muualla enemmän), mikä oli ihan älyttömän vähän, kun juoksijoita oli useampi tuhat. Bajamajasta päästyäni lähtöön ryhmittyminen oli jo alkanut ja lähemmäs lähtöviivaa pääseminen alkoi olla mahdotonta siinä ryysiksessä. Lähtökarsina oli rajattu mellakka-aidoilla, joten sinne ei päässyt sisään muualta kuin päädystä, joten löysin itseni 2.30 jänisten takaa, kun olisin halunnut päästä 1.50-2.00 jänisten välimaastoon. Tämä ei nyt sen kummemmin haitannut, sillä en ollut lähdössä juoksemaan mitään tiettyä aikaa tai tavoittelemaan enkkoja. Kahden tunnin alitus kuulosti kuitenkin sopivalta tavoitteelta etukäteen, mutta siitäkin olin valmis luopumaan, jos keli osoittautuisi liian kovaksi. Päivän agenda oli selviytyä hyvävoimaisena maaliin ja kuunnella kroppaa.
Ennen starttia |
Ja sitten lähdettiin liikkeelle! Alkuinnostuksessa juoksin ensimmäiset kilsat aika reippaasti ja yritin löytää omaa vauhtia. Ohiteltua tuli myös aika paljon, koska olin sen verran takana. Alkureitti kiemurteli Turun kestassa ja muistan saaneeni flashbackeja Tukholman maratonilta, sillä kannustajia oli keskustassa todella paljon! Kävelykadulla juostessa tuli ihan kylmät väreet kannustuksesta ja fiilis oli juoksun alussa todella hyvä. Ekat 5km oli varsin reipasta menoa ja ehkä turhankin reipasta loppua ajatellen, mutta koska en ollut juoksemassa tiettyä aikaa niin annoin vain mennä ja päätin ottaa sitten iisisti myöhemmin tarvittaessa. Ensimmäisen vitosen kilsavauhti oli 5:15 ja sen jälkeen tuntui, että vauhti alkoi hidastua hieman, mutta pysyin kuitenkin hyvin maratonin 3:45 jänisten kyydissä aina kymppiin asti. Aurinko porotti keskustassa ja sataman osuudella todella kovasti ja odotin Ruissaloa, koska ajattelin, että siellä tulisi varjoa. Itsehän en tuntenut reittiä ollenkaan, muuten kuin mitä olin kartalta hieman katsonut. Se oli ehdottomasti yksi haaste, joten vinkkinä: etenkin jos olet juoksemassa aikaa puolikkaalla/maratonilla niin kannattaa tutustua reittiin mahdollisimman hyvin, jotta tiedät, missä tulee haastavat kohdat. Itselleni tuli siis hieman yllätyksenä Ruissalon mäet, jotka helteessä tuntuivat aika tappavilta. Niitä tuntui olevan kokoajan kilsoilla 6-10km..Yleensä mäet eivät ole ongelma, mutta siinä kuumuudessa olisin mieluiten juossut vain tasaisella...ja varjossa! ;D
Tunsin kuinka vauhti alkoi hidastua kympin jälkeen ja jänikset pääsivät karkuun. Ruokatorven päässä oli ihmeellinen paineen tunne ja pelkäsin, että se nousee ylemmäs kurkkuun. Hidastin vauhtia ja kuulostelin oloa. En halunnut, että kuumassa kelissä käy hassusti. Juoksu alkoi tuntua aikamoiselta tervanjuonnilta ja geeli ei uponnut. Vauhtia hidastamalla sain olon pysymään ok:na, vaikka mielessä kävi ennen Ruissalon kääntöpistettä, että pitäisikö jättää leikki kesken. Juoksu ei ollut kivaa, mutta toisaalta ei myöskään niin hirveätä, että olisi olon puolesta kannattanut lopettaa, joten päätin tsempata ja jatkaa! Aloin odottamaan aina seuraavaa juomapistettä ja taas seuraavaa. Kävelin jokaisen seitsemän juomapisteen läpi ja join urheilujuomaa ja heitin kylmää vettä päälle. Se tuntui kuumuudessa niin ihanalta! Mietin matkan aikana monenlaisia juttuja ja muun muassa sitä, että edes Miamin puolimaratonilla pari vuotta sitten ei ollut niin kuumaa ja tuskaista kuin Turussa nyt. Mietin myös moneen kertaan, että tämä on ihan hullujen hommaa tässä helteessä! :D
Matkanteko alkoi henkisesti hieman helpottamaan, kun nokka kääntyi Ruissalossa takaisin kohti kaupunkia ja maalia. Ruissalon toinen puolisko olikin helpompi, suurimmaksi osaksi hiekkatietä meren äärellä ja puiden siimeksessä. Vauhti oli kuitenkin toisella puolikkaalla laskenut huomattavasti ensimmäisestä kympistä ja kilsavauhdit pyörivät noin 5.45-5.50min/km. En saanut vauhtia nostettua vaikka olisin halunnutkin ja aloin laskeskelemaan mahdollisuuksia alle kahden tunnin loppuaikaan. Se tuntui siinä kohtaa jo todelliselta työvoitolta ja tiesin, että pääsen alle kahden tunnin, vaikka kilsavauhti laskisi 6 min/km. Se motivoi jatkamaan ja sainkin hieman reippaampaa vauhtia aikaiseksi, mutta ihmeellinen paineen tunne ruokatorven päässä oli ja pysyi. Kroppa tuntui muutenkin painavalta ja kevyt juoksuflow, joka oli HHM:llä kesäkuussa tuntui todella kaukaiselta. Olikohan se juoksu vain unta ja tämä oli todellinen kunto? Ugh.
Matka Aurajoen vartta kohti maalia tuntui pitkältä, vaikka kannustajia alkoi taas ollakin paljon enemmän. Viimeisellä kilometrilla oli kannustamassa myös Krista ja oli ihanaa nähdä tuttu naama hurraamassa reitin varrella. Vilkuttelin hänelle iloisesti jo kaukaa ja kiljuin muistaakseni "IHAN KARSEETA!" :D Sain kuitenkin siitä pientä kaivattua lisätsemppiä, vaikkei varsinaista loppukiriä irronnutkaan. Muistan ajatelleeni, että myös maalisuora oli pitkä kuin nälkävuosi (heh, tämä tuntui olevan päivän teema), ja maaliin päästyäni olin vain niin onnellinen, että juoksu oli ohi! Jos olisin ollut maratonilla, olisin keskeyttänyt siihen. Edes maksusta en olisi lähtenyt uudelle kierrokselle! :D Kuvastaa hyvin fiiliksiä. Hellejuoksu ei todellakaan ollut mun juttu, joten siihen nähden olin kyllä alle kahden tunnin aikaan todella tyytyväinen. Lauantaina ei vain irronnut enempää. Maalissa nojasin polviin hetken aikaa ja suuntasin sitten hakemaan vettä. Join samalta seisomalta sitä varmaan kolme mukillista ja lähdin kävelemään kohti mitaleita, kun samalla näin tutut rakkaat kotijoukot aidan takana ja vaihdettiin kuulumiset siltä seisomalta! <3 Isla tuli hetkeksi syliin ja oli hieman ihmeissään kaikesta härdellistä ympärillä, mutta kuvan vakavasta ilmeestä huolimatta, oli iloinen äidin nähdessään.
Moikattuani kotijoukkoja suuntasin hakemaan mitalin ja sen jälkeen maalihuoltoon Paavo Nurmen stadionilla. Maalihuollossa törmäsin myös Anneen, joka tuli moikkaamaan ja vaihdettiin kuulumiset juoksusta samalla.
Hell(e)puolikkaan jälkeen katse onkin käännetty jo syksyn juoksuhaasteisiin. Niitä ennen koittaa kuitenkin elokuussa Helsinki Street Run ja heinäkuussa aion nautiskella lyhyemmistä juoksulenkeistä täällä saaristomaisemissa! :)
Miten teillä muilla: Hellejuoksu- hot or not? Ja kuinka sujui Paavolla, jos olitte mukana?
Kivaa viikkoa ja terkkuja saaristosta!
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ Snapchatissa (candyontherun)
Tunsin kuinka vauhti alkoi hidastua kympin jälkeen ja jänikset pääsivät karkuun. Ruokatorven päässä oli ihmeellinen paineen tunne ja pelkäsin, että se nousee ylemmäs kurkkuun. Hidastin vauhtia ja kuulostelin oloa. En halunnut, että kuumassa kelissä käy hassusti. Juoksu alkoi tuntua aikamoiselta tervanjuonnilta ja geeli ei uponnut. Vauhtia hidastamalla sain olon pysymään ok:na, vaikka mielessä kävi ennen Ruissalon kääntöpistettä, että pitäisikö jättää leikki kesken. Juoksu ei ollut kivaa, mutta toisaalta ei myöskään niin hirveätä, että olisi olon puolesta kannattanut lopettaa, joten päätin tsempata ja jatkaa! Aloin odottamaan aina seuraavaa juomapistettä ja taas seuraavaa. Kävelin jokaisen seitsemän juomapisteen läpi ja join urheilujuomaa ja heitin kylmää vettä päälle. Se tuntui kuumuudessa niin ihanalta! Mietin matkan aikana monenlaisia juttuja ja muun muassa sitä, että edes Miamin puolimaratonilla pari vuotta sitten ei ollut niin kuumaa ja tuskaista kuin Turussa nyt. Mietin myös moneen kertaan, että tämä on ihan hullujen hommaa tässä helteessä! :D
Matkanteko alkoi henkisesti hieman helpottamaan, kun nokka kääntyi Ruissalossa takaisin kohti kaupunkia ja maalia. Ruissalon toinen puolisko olikin helpompi, suurimmaksi osaksi hiekkatietä meren äärellä ja puiden siimeksessä. Vauhti oli kuitenkin toisella puolikkaalla laskenut huomattavasti ensimmäisestä kympistä ja kilsavauhdit pyörivät noin 5.45-5.50min/km. En saanut vauhtia nostettua vaikka olisin halunnutkin ja aloin laskeskelemaan mahdollisuuksia alle kahden tunnin loppuaikaan. Se tuntui siinä kohtaa jo todelliselta työvoitolta ja tiesin, että pääsen alle kahden tunnin, vaikka kilsavauhti laskisi 6 min/km. Se motivoi jatkamaan ja sainkin hieman reippaampaa vauhtia aikaiseksi, mutta ihmeellinen paineen tunne ruokatorven päässä oli ja pysyi. Kroppa tuntui muutenkin painavalta ja kevyt juoksuflow, joka oli HHM:llä kesäkuussa tuntui todella kaukaiselta. Olikohan se juoksu vain unta ja tämä oli todellinen kunto? Ugh.
Matka Aurajoen vartta kohti maalia tuntui pitkältä, vaikka kannustajia alkoi taas ollakin paljon enemmän. Viimeisellä kilometrilla oli kannustamassa myös Krista ja oli ihanaa nähdä tuttu naama hurraamassa reitin varrella. Vilkuttelin hänelle iloisesti jo kaukaa ja kiljuin muistaakseni "IHAN KARSEETA!" :D Sain kuitenkin siitä pientä kaivattua lisätsemppiä, vaikkei varsinaista loppukiriä irronnutkaan. Muistan ajatelleeni, että myös maalisuora oli pitkä kuin nälkävuosi (heh, tämä tuntui olevan päivän teema), ja maaliin päästyäni olin vain niin onnellinen, että juoksu oli ohi! Jos olisin ollut maratonilla, olisin keskeyttänyt siihen. Edes maksusta en olisi lähtenyt uudelle kierrokselle! :D Kuvastaa hyvin fiiliksiä. Hellejuoksu ei todellakaan ollut mun juttu, joten siihen nähden olin kyllä alle kahden tunnin aikaan todella tyytyväinen. Lauantaina ei vain irronnut enempää. Maalissa nojasin polviin hetken aikaa ja suuntasin sitten hakemaan vettä. Join samalta seisomalta sitä varmaan kolme mukillista ja lähdin kävelemään kohti mitaleita, kun samalla näin tutut rakkaat kotijoukot aidan takana ja vaihdettiin kuulumiset siltä seisomalta! <3 Isla tuli hetkeksi syliin ja oli hieman ihmeissään kaikesta härdellistä ympärillä, mutta kuvan vakavasta ilmeestä huolimatta, oli iloinen äidin nähdessään.
Kaiken kaikkiaan, Paavo Nurmi maraton oli tapahtumana hyvin järjestetty ja homma toimi. Turku on kaunis ja vilkas kesäkaupunki ja juoksutapahtuman järjestäminen muutenkin vilkkaana tapahtumaviikonloppuna, tuo kaduille mukavasti kannustajia ja hyvää fiilistä. Ei ole järjestäjien vika, että keli on helteinen ja sen vuoksi rankka juoksijoille. Tosin lähtöaika klo 12 ei ehkä helteisenä heinäkuun päivänä myöskään ole se optimaalisin, mutta johtunee liikennejärjestelyistä satamaan (?), koska muuta järkevää selitystä en sille keksi.
Hell(e)puolikkaan jälkeen katse onkin käännetty jo syksyn juoksuhaasteisiin. Niitä ennen koittaa kuitenkin elokuussa Helsinki Street Run ja heinäkuussa aion nautiskella lyhyemmistä juoksulenkeistä täällä saaristomaisemissa! :)
Miten teillä muilla: Hellejuoksu- hot or not? Ja kuinka sujui Paavolla, jos olitte mukana?
Kivaa viikkoa ja terkkuja saaristosta!
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ Snapchatissa (candyontherun)
Hieno aika sulla olosuhteisiin nähdän! Paavolla tosiaan lämpöä riitti. Pahimmalta tuntui lähteä toiselle kierrokselle kun valtaosa tuntui kurvaavan maaliin. Itselle jäi hyvät fiilikset, mutta huomioin lämpötilan vauhdissa ja loppuaika olikin 4.44 ja risat :-D
VastaaPoistaEniten pänni että finisher-paidat oli miesten kokoja ja pienet koot menneet kun raahustin paitaa hakemaan. Ens vuonna ehkä uudestaan.
Moikka Johanna! WAU, että juoksit kokonaisen siinä kelissä!! Onnittelut, ihan mieletön suoritus!! :) Voin kuvitella, että toiselle kierrokselle lähteminen tuntui pahalta..itse en tosiaan olisi siihen pystynyt! Huhhuh! Tosi harmi, että oli vain miesten kokoja finisher paidoissa..aika ihmeellistäkin! Mä luulen, että mun Paavot oli tässä, ainakin hetkeksi! :D Tsemppiä juoksuihin!
PoistaHienosti taisteltu maaliin asti :) Itsekään en ole hellejuoksija ja siksi olenkin aina vältellyt heinäkuun kisoja. Treenitkin otan helteellä kevyemmin ja kunnon helteellä en tiedä uskaltaisinko kisoihin edes lähteä.
VastaaPoistaKiitos Piia! :) Joo, taistelu se tosiaan olikin! :D Mä luulen myös, että heinäkuun puolikkaat oli nyt hetkeksi tässä, on se sen verran hullua touhua kuumuudessa. Mutta toisaalta vähän ehkä huono tuurikin, että osui niiiiiin kuuma päivä juuri silloin, koska nämä kaksi viimeistä lenkkiä täällä saaristossa on ollut huomattavasti mukavampia, kun ei ollut ihan niin kuuma! Mukavia juoksulenkkejä sinne masun kanssa! :)
PoistaTosi hyvä suoritus! Harmittaa kyllä edelleen, kun en päässyt kannustamaan. Juoksu kulki kuulemma tästä meidän talon ohi. :D
VastaaPoistaKiitos Jenna! Oon kyllä tosi tyytyväinen olosuhteet huomioonottaen! Voi vitsi, sulla olisi ollut sitten lyhyt kannustusmatka, mutta oli varmasti kivaa mökilläkin! Ihanassa kaupungissa saatte kyllä asua, voi vitsi! <3 Ihastuin kyllä Turkuun taas lisää! :D
PoistaHuippu hyvin mennyt. 👍
VastaaPoistaHellekisat on kamalia. Olen juossut kaikki kisani helteessä ja vaarojen maratonin kisa onkin ensimmäisen kun ei ole hellettä ( toivottavasti) kun kisa juostaan lokakuussa.:)
Kiitos Susanna! Voi vitsi, onpa sulle osunut sitten hellekisoja! :/ yhh..Mun suosikkikelit juoksun suhteen on juuri lokakuussa, ihanan viileätä ja helteen mahdollisuus erittäin pieni! ;)
PoistaKiva rapsa! Samoja tunnelmia :)
VastaaPoistaTuo lähtökarsina oli muuten tänä vuonna mielestäni poikkeuksellisen tukossa! Aiempina vuosina olen pääsyt hyvin sinne 2 tunnin jäniksen tienoille, tällä kertaa oli pakko jäädä ihan jälkijoukkoihin. Muistaakseni aiemmin lähtökarsinaan on päässyt muualtakin kuin ihan perältä, eli vähän huononnusta on tuon suhteen tapahtunut.
Kiitos! :) Mietin jo siinä lähtöpaikalla, että miksi hemmetissä sinne lähtökarsinaan ei päässyt myös sivusta sisälle..eihän kaikki millään päässeet omien jänisten kyytiin, jos ne olivat siellä edessä. Ei tosin ollut mulle iso ongelma, mutta olisi kyllä harmittanut enemmän, jos olisi ollut aikaa hakemassa! :) Mutta ehkäpä siihen oli joku hyvä syy..:)
PoistaHuh, hieno rapsa kuumottavasta juoksusta! :) Onnea!! Tänä vuonna en ollut Paavolla, mutta viime vuonna täyspitkälle valmistautuessa jännitin eniten juuri lämpötilaa. Kävi tuuri, ja silloin asteita oli vähän alle 20 ja tihutti sadetta, eli ihan täydellistä. Nyt oli kyllä karsea yhdistelmä, helle ja kova, puuskittainen tuuli! Osuin Auransillan tuntumaan ja maalisuoralle, kun miesten maratonin kärki saapui maaliin, ja väsyneeltä näyttivät hekin. Mutta hienosti juostu Karoliina, ja tsemppiä tulevaan!
VastaaPoistaKiitos Salla! :) Kuumottava juoksu on hyvin sanottu! :D Viime vuonna on sitten ollut ihan täydellinen keli!! Niin se voi vaihdella heinäkuussakin. Täytyy sanoa, että se puuskittainen tuuli lauantaina tuntui ainakin mulle vain ihanalta siinä kuumuudessa! :D Joo, voin kuvitella, että kärkikin on ollut väsyneitä. Se naisten voittaja haki 2:45 aikaa, jotta saisi Olympiapaikan ja juoksi 3.05, joten kertoo kyllä, että keli oli tosiaan haastava! Kiitos tsempeistä, sinne myös!! :)
PoistaNo onhan se raskasta helteessä! Hienosti juostu. Mulla on yksi onnistunut hellemaraton, jossa lähtöhetkellä +30. Viime kesänä juoksin puolikkaan +26:ssa, ja se tuntui paljon raskaammalta. Siinä puolikasta juostessa mietin, että onneksi en lähtenyt kympille, mieluummin hitaammin ja pitempään kuin kovaa siinä paahteessa... Jos malttaa laskea tavoitteita, niin hellejuoksu voi kyllä olla ihan hauska "selviytymiskokemus". :D
VastaaPoistaHaha, nimenomaan selviytymiskokemus! :D Mä olisin lauantaina varmaan mielummin juossut kympin, se olisi mennytkin ihan hyvin, koska kymppiin asti kulki! :D Hienosti sä olet vetänyt sekä hellemaratonilla-että puolikkaalla! Hyviä juoksuja sinne! :)
PoistaTosi hienosti tsempattu juoksu kamalassa säässä :) Ja ihan karseeta se taisi olla;D
VastaaPoistaKiitos sulle kannustuksesta!! :) Ihan karseeta se oli, haha!
PoistaHienosti tsempattu ja kiva kisakertomus! Itsekin säikähdin kesäflunssan jälkeen että näinkö alas sitä on kunto romahtanut, mutta heti kun helteet loppui ja alkoi nämä viileämmät kelit "palautui" kuntokin entiselleen. On se vain raakaa kropalle juosta kuumassa. Siihenkin pitäisi vissiin totuttautua samalla lailla kun on opetellut juoksemaan pakkasessa.
VastaaPoistaKiitos Sini! :) Jep, onneksi mullakin on tuntunut juoksu tällä viikolla paljon paremmalta, joten ehkä se tosiaan vain oli se kuumuus, joka niin paljon verotti! Ja todellakin, ilmeisesti se kestää ainakin muutaman viikon ennen kuin kroppa tottuu lämpimään..nyt tarvittaisiinkin yhtäjaksoisia lämpimiä kelejä, että ehtisi tottua! :D
PoistaHienosti se meni jos huomioidaan olosuhteet :) Mun elämäni eka puolikas sillon pari vuotta sitten oli helteisessä säässä ja oikeasti paaaaljon mieluummin otan sen viime puolikkaan kaatosateen, kun helteen. Pelkään helteellä aina nestehukkaa!
VastaaPoistaKiitos Riikka! :) Jep, nestehukan pelko on kyllä ihan aiheellinen helteellä ja tankkailinkin nesteitä tosi paljon edelliset päivät ennen lauantain juoksua ja myös juoksun aikana. Nestehukkaa ei tullut, mutta muuten oli kyllä raastoa! :S
PoistaViime lauantaina oli ihan kauheen kuuma. Hyvä että
VastaaPoistalenkillä näki eteensä kun aurinkolasit oli jo hiestä märkänä:)
Sitkee sissi oot kyllä en voi muuta sannoo.
Kiitos Suvi! :) Oli kyllä tosi kuuma ja haastava keli juosta!
PoistaHyvä ja viisas juoksu sinulla! Tännekin kirjoitin, että hermoilen hellettä tälle ekalle puolikkaalle. Mutta näin jälkikäteen olen todella tyytyväinen juoksuuni, enkä suinkaan pettynyt ollut maalissakaan, huojentunut lähinnä 😁. Nettoaikani oli 2.00.59, tuo 59 sek. ei harmita, etenkin kun on lukenut miten niin monen kokeneenkin juoksijan mielestä olosuhteet oli karseat 😆. 16km meni "mukavasti", sen jälkeen vauhdit tippui ja viimeiset 2km olivat vaikeita.
VastaaPoistaLämmintä kesänjatkoa, mutta viileämpiä juoksukilsoja😊!
Moikka Henni! Onneksi olkoon!! Tosi hienosti olet juossut tossa kelissä ja vielä ekan puolikkaan!! :) Onnea!! Kiva kun tulit raportoimaan! Hyviä juoksuja sinnekin! Onko seuraava tavoite jo päätetty? :)
PoistaKiitos!😊
PoistaTavoitteita riittää kyllä 😉, se onkin harrastelijajuoksussa yks mukavimmista seikoista... Tänä kesänä kymppi mahdollisimman lähelle 50 minuuttia (lenkillä meni jo alle 53!) ja todnäk Kaarinaan toiselle puolikkaalle ☺. Olikohan se sieltä muuten sinun ennätys..?
Oon samaa mieltä, että harrastejuoksu on siitä niin kiva laji, että kisoja riittää ja tavoitteita voi asettaa aina uusia eri matkoille, mikä motivoi kovasti! 😊 Mun maratonenkka on Kaarinasta! Puolikkaan enkka on Vantaalta! 😊
PoistaUpee suoritus! Nyt vasta hoksasin ton 15. puolikkaan! Hurja määrä. Onnea! 👊🏻😘
VastaaPoistaKiitos Ama!! :) Joo, onhan noita kertynyt tässä viimeisen kuuden vuoden aikana! :)
PoistaMoi! Tuossa kelissä puolikas alle kahteen tuntiin on huippusuoritus! Kymppini oli melko tuskainen. En ois ikinä selviytynyt maaliin jos oisin osallistunut maralle kuten oli tarkoitus. Ekat 3 km meni lujaa mutta sen jälkeen aina kun yritin kiristää, alkoi huimata tai oksettaa. Olosuhteisiin nähden aika 52.38 oli parasta mihin pystyin. Illalla tuli todella huono olo. Koskaan ei ole tarvinnut pakottautua syömään heseateriaa mutta nyt täytyi. Se oli toimiva korjaussarja 😀. Olo koheni hetkessä. Täytyy myöntää että valmistautuminen ja jälkihuolto meni vähän niin ja näin kun harmitti matkan vaihto ja kymppi tuntui matkana lyhyeltä (joskaan ei siellä tien päällä!). Stadionin mittari näytti 29 astetta. Nyt rautakuuria naamariin. Sopivasti sykemittari hajosi joten en näe vieläkö ne pomppivat taivaissa kevyessäkin vauhdissa. Miten sitä onkin niin mittareiden orja että ei osaa enää oloaan kuulostella kuten ennen mittariaikoja.. toiveena on että pääsisin vielä syksymmällä viivalle pitkälle matkalle.
VastaaPoistaMari
No huhhuh, hyvin oot säkin vetänyt kympin hurjassa kelissä! Ja välillä tosiaan hese/mäkkiateriat on oikein paikallaan korjaamaan suola (ja rasva) vajetta! :D Mulla ei oo ollut moneen vuoteen sykemittaria, joten ei mitään hajua sykkeistä..toivottavasti rautakuuri auttaa ja saat kropan pian kuntoon! Syksyn viileitä juoksukelejä odotellessa!! :)
PoistaHienosti juoksu hellekisa! Todella mukava raportti ja ihana fiilis! Itsellekin tulee halu, päästä juoksemaan johonkin isoon juoksutapahtumaan. Hyvin juostu! On mukava seurata kuinka paljon aika paranee viileämmässä ilmassa. Hyvässä kunnossa olet. Hyvä Candy! =)
VastaaPoistaKiitos Marika! :) Viime lauantaina Paavolla juostessa mulla oli kyllä sellainen olo, että olen ihan surkeassa kunnossa! :D Toisaalta se motivoi, sillä nyt kun hellekeleillä jaksaa juosta niin on taas vahvempi syksyn koitoksissa! :) Kivoja kesälenkkejä sinne!
Poista