Reilut kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun tulin äidiksi. Kahdessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua ihan älyttömän paljon, mutta toisaalta nämä kaksi kuukautta ovat olleet seesteisiä ja melko stressittömiä, mikä on aivan ihanaa. Olen muistutellut itselleni moneen kertaan, että päätyöni on nyt hoitaa vauvaa ja olla häntä varten kotona, muut velvollisuudet voivat odottaa. Se ajatus on helpottanut moneen kertaan, kun olen miettinyt, mitä muuta pitäisi saada aikaiseksi, kuin imettää, vaihtaa vaippaa tai halia ja höpötellä Islan kanssa. Ei välttämättä mitään, ja se on mahtavaa. Toisaalta kuitenkin, en myöskään osaa olla täysin toimettomana. Pakertaessani gradua valmiiksi raskaana ollessani totuin siihen, että teen täällä kotona jotain ns. hyödyllistä. Sellaista, joka ei liity kotitöihin vaan on täysin oma juttu. Tällä hetkellä se on blogi, joka antaa vähän pakoa siitä vaipan vaihdosta ja vauvarutiineista. Blogin kirjoittaminen sijoittuu mulla usein aamuihin, ja on ihan luksusta saada se hetki olla vain ihan yksin ja kirjoitella kahvikupin äärellä, kuten nyt.
Koen edelleen, että ne omat hetket ovat mulle tosi tärkeitä jaksamisen kannalta. Blogin kirjoittaminen, suihkussa käyminen, ruoan syöminen rauhassa ja kotitreenit Islan nukkuessa on niitä "mun juttuja" tällä hetkellä. Ajoittain kaipaan myös sitä entistä vapautta lähteä käymään asioilla/kampaajalla/hierojalla jne. ihan yksin, koska tällä hetkellä se ei ole ihan yksinkertaista. Lyhyet piipahdukset onnistuvat, mutta meidän haasteena on se, että Isla ei ainakaan vielä suostu pullosta juomaan pumpattua maitoa, joten mun kodinulkopuolinen oma aika on toistaiseksi hyvin kortilla. Hierojalla käyminen onnistuu toki niin, että sen ajoittaa päikkäreiden aikaan ja saan vaikkapa mun äidin vaunuja työntelemään hieronnan ajaksi. Koko ajan saa kuitenkin vähän jännittää, että mitä jos Isla päättääkin herätä sieltä nälkää huutamaan kesken kaiken ja sitten on mummi pulassa! :D No, ei tämä tosiaan nyt mikään iso ongelma ole ja olen aika hyvin sopeutunut siihen, että jos johonkin lähden niin Isla kulkee mukana tai sitten säädetään hieronta-ajat ja muut niin, että Isla todennäköisesti nukkuu, ja onneksi hän nukkuu vaunuissa ja liikkeessä hyvin. Toivoisin kuitenkin, että jossain vaiheessa myös pullosta juominen onnistuisi, jotta Henrin olisi myös mahdollista toisinaan syöttää häntä ja bondailla samalla tavalla kuin mun äitinä on mahdollista. Mutta, kaikki vauvat eivät ilmeisesti koskaan opi pullolle (ja olen kyllä tosi iloinen, että tämä "ongelma" on näin päin eikä hylji rintaa), joten näillä mennään! Pikkuvauva vaihe kestää kuitenkin vain lyhyen ajan.
Jaksamisen kannalta tosi tärkeä juttu on ollut myös nukkuminen. Isla on ainakin toistaiseksi ollut aika hyvä nukkuja sekä öisin että päivisin (ja kun kirjoitan tämän tänne niin unijumalat alkavat rankaisemaan jollain uudella horror "eipäs enää nukutakaan"-vaiheella..), tosin öissä on tietysti myös vaihtelua. Itse olen alkanut sopeutumaan Islan rytmiin huomattavasti paremmin kuin alussa ja se on helpottanut omaa väsymystä. Ennen vauvaahan menin nukkumaan n. klo 23 ja nukuin siitä 8-9 tuntia. Nyt jo pidempään, Isla on nukahtanut yöunille 23.30-01.00 välillä, eli todella myöhään. Hän nukahtelee lyhyemmille pätkille klo 21 jälkeen, mutta ne ovat maksimissaan puoli tuntia. Sitten taas tankataan ja nukutaan se puoli tuntia jne. kunnes puolen yön aikoihin (molemmin puolin) on se hetki, kun totaalinen sammuminen tapahtuu. Itse ajoitan oman nukkumaanmenon tämän totaalisammumisen kohdalle, jotta saan mahdollisimman pitkän ensimmäisen unipätkän. Syömään herätään 02-07 välillä, skaala on laaja! Viime aikoina herätys on ollut 5 maissa eli unta on tullut putkeen 5+ tuntia, minkä tiedän olevan todella luksusta ja arvostan sitä kyllä kovasti. Syötön jälkeen nukutaan vielä ainakin 2-3 tuntia. Toisinaan taas on öitä, kun herätään 2 tai 3 kertaa, mutta useimmiten on ollut 1 herätys, johtuen varmaankin tuosta hyvin myöhäisestä nukkumaanmenosta ja koko illan kestävästä tankkailusta ennen sitä. Tämä rytmi on sopinut meille vaikka alkuun sitä kauhistelinkin. Meidän lokakuisten vauvaryhmästä kuitenkin huomasin, että on niitä muitakin yökukkujia, ja aika paljonkin. Ei siis olla ainoita, mutta tietysti ajan kanssa toivon, että nukkumaanmeno aikaistuu, jotta meille jää Henrin kanssa hieman enemmän aikaa olla ihan kaksistaankin. No, ehkä taas jonain päivänä! ;)
Vauvan kehittymisen seuraaminen on aivan mahtavaa ja Islastakin on kasvanut kahdessa kuukaudessa jo "iso vauva". Hauskaa on seurata, kuinka persoonallisuus alkaa tulla esiin enemmän ja enemmän, ja uskon, että meillä on käsissämme aika hauska tyyppi, jolla tulee olemaan huumorintajua ja positiviisuutta. Hymykuopat ja virnistely viittaavat siihen, tai sitten se on vain äidin toiveajattelua, joka haluaisi, että lapsesta kasvaa avoin ja positiivinen pieni ihminen. Haluaisin sanoa, että olen itsekin kehittynyt ja oppinut tässä äiti-matkan varrella jo kahdessa kuukaudessa. Ainakin uskon, että kärsivällisyyteni on lisääntynyt, sillä hermot eivät mene niin helposti kuin ennen. Haha!
Nyt mun vauva tuolla alkoi juttelemaan sängyssä, joten pitää mennä! <3 Ihanaa päivää kaikille teille, äitikolleegoille ja muille huipuille tyypeille, jotka luette! <3
-Karoliina
PS. Mind after baby 1kk voit lukea täältä. 
Koen edelleen, että ne omat hetket ovat mulle tosi tärkeitä jaksamisen kannalta. Blogin kirjoittaminen, suihkussa käyminen, ruoan syöminen rauhassa ja kotitreenit Islan nukkuessa on niitä "mun juttuja" tällä hetkellä. Ajoittain kaipaan myös sitä entistä vapautta lähteä käymään asioilla/kampaajalla/hierojalla jne. ihan yksin, koska tällä hetkellä se ei ole ihan yksinkertaista. Lyhyet piipahdukset onnistuvat, mutta meidän haasteena on se, että Isla ei ainakaan vielä suostu pullosta juomaan pumpattua maitoa, joten mun kodinulkopuolinen oma aika on toistaiseksi hyvin kortilla. Hierojalla käyminen onnistuu toki niin, että sen ajoittaa päikkäreiden aikaan ja saan vaikkapa mun äidin vaunuja työntelemään hieronnan ajaksi. Koko ajan saa kuitenkin vähän jännittää, että mitä jos Isla päättääkin herätä sieltä nälkää huutamaan kesken kaiken ja sitten on mummi pulassa! :D No, ei tämä tosiaan nyt mikään iso ongelma ole ja olen aika hyvin sopeutunut siihen, että jos johonkin lähden niin Isla kulkee mukana tai sitten säädetään hieronta-ajat ja muut niin, että Isla todennäköisesti nukkuu, ja onneksi hän nukkuu vaunuissa ja liikkeessä hyvin. Toivoisin kuitenkin, että jossain vaiheessa myös pullosta juominen onnistuisi, jotta Henrin olisi myös mahdollista toisinaan syöttää häntä ja bondailla samalla tavalla kuin mun äitinä on mahdollista. Mutta, kaikki vauvat eivät ilmeisesti koskaan opi pullolle (ja olen kyllä tosi iloinen, että tämä "ongelma" on näin päin eikä hylji rintaa), joten näillä mennään! Pikkuvauva vaihe kestää kuitenkin vain lyhyen ajan.
Jaksamisen kannalta tosi tärkeä juttu on ollut myös nukkuminen. Isla on ainakin toistaiseksi ollut aika hyvä nukkuja sekä öisin että päivisin (ja kun kirjoitan tämän tänne niin unijumalat alkavat rankaisemaan jollain uudella horror "eipäs enää nukutakaan"-vaiheella..), tosin öissä on tietysti myös vaihtelua. Itse olen alkanut sopeutumaan Islan rytmiin huomattavasti paremmin kuin alussa ja se on helpottanut omaa väsymystä. Ennen vauvaahan menin nukkumaan n. klo 23 ja nukuin siitä 8-9 tuntia. Nyt jo pidempään, Isla on nukahtanut yöunille 23.30-01.00 välillä, eli todella myöhään. Hän nukahtelee lyhyemmille pätkille klo 21 jälkeen, mutta ne ovat maksimissaan puoli tuntia. Sitten taas tankataan ja nukutaan se puoli tuntia jne. kunnes puolen yön aikoihin (molemmin puolin) on se hetki, kun totaalinen sammuminen tapahtuu. Itse ajoitan oman nukkumaanmenon tämän totaalisammumisen kohdalle, jotta saan mahdollisimman pitkän ensimmäisen unipätkän. Syömään herätään 02-07 välillä, skaala on laaja! Viime aikoina herätys on ollut 5 maissa eli unta on tullut putkeen 5+ tuntia, minkä tiedän olevan todella luksusta ja arvostan sitä kyllä kovasti. Syötön jälkeen nukutaan vielä ainakin 2-3 tuntia. Toisinaan taas on öitä, kun herätään 2 tai 3 kertaa, mutta useimmiten on ollut 1 herätys, johtuen varmaankin tuosta hyvin myöhäisestä nukkumaanmenosta ja koko illan kestävästä tankkailusta ennen sitä. Tämä rytmi on sopinut meille vaikka alkuun sitä kauhistelinkin. Meidän lokakuisten vauvaryhmästä kuitenkin huomasin, että on niitä muitakin yökukkujia, ja aika paljonkin. Ei siis olla ainoita, mutta tietysti ajan kanssa toivon, että nukkumaanmeno aikaistuu, jotta meille jää Henrin kanssa hieman enemmän aikaa olla ihan kaksistaankin. No, ehkä taas jonain päivänä! ;)
Nyt tässä kahden kuukauden kohdalla tuntuu siltä, että olen sopeutunut rooliini äitinä varsin hyvin. Koko ajan on varmempi olo siitä, että ymmärtää tuota omaa pikkuista, ja osaa toimia hänen parhaakseen. Raastavia ovat ne hetket, kun toinen on huutanut kurkku suorana masukipua, jonka on itse tälle aiheuttanut syömällä jotain epäsopivaa (note to self: chili jopa pienissä määrin ravintola-annoksessa sekä raclette-juusto..not good!). Onneksi nämä hetket ovat olleet aika harvassa ja lähetänkin isot tsemppihalaukset kaikille mammoille, jotka painivat isompien masukipu ongelmien kanssa heidän vauvoillaan.. <3
Yksi juttu, josta haluan vielä kirjoittaa omat mietteeni on toisten äitien arvostelu ja oikeasti "äitien sota", joka tuntuu välillä etenkin nettipalstoilla ja somessa vallitsevan. Voi apua, en tiedä edes mistä aloittaa, mutta en ymmärrä sitä arvostelua ja ilkeilyä ollenkaan. Mielipiteitä saa olla ja tapoja tehdä asioita, kuten kukin parhaaksi näkee oman lapsensa kohdalla. Mutta miksi pitää arvostella ilkeästi toisen valintoja tietämättä kunnolla kaikkia taustoja? Ei voi ymmärtää. On ihanaa, että on samassa tilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa voi näistä asioista jutella ihan IRL, ja saada tukea ja apua, koska jokainen äiti sitä varmasti tarvitsee. Yritetään meistä jokainen pitää äitien välinen ilmapiiri hyväksyvänä, kannustavana ja ystävällisenä siellä missä liikutaan, jooko? Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja jos tuntuu siltä, että ei hyväksy toisen toimintatapaa niin mietitään hetki, millä tavalla asia esitetään rakentavasti. Koska ihan varmasti jokainen äiti haluaa parasta sille omalle lapselleen! <3
-Karoliina
PPS. Seuraile menoa myös Instagramissa & Facebookissa!
