Body & mind after baby: 6kk

Vauvan 6kk kuulumiset tuli jaettua viime viikolla, mutta mitä kuuluukaan äidille 6kk vauvan syntymän jälkeen? :) Lyhyesti voisi vastata, että hyvää kuuluu! Tuntuu siltä, että olen hyvässä tasapainossa ja nautin edelleen äitiyslomailusta ja kotona olemisesta. Toki päivittäin on myös niitä hetkiä, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta se kuuluu asiaan ja kouluttaa ainakin hyvin kärsimätöntä luonnettani, jossei muuta. En halua antaa sellaista kuvaa, että kaikki on täällä vain ihanaa ja jeejee, koska se ei pidä paikkaansa (pitääkö kenenkään kohdalla ihan oikeasti?), mutta suurimmaksi osaksi mennään plussan puolella. Viime aikoina parantuneet yöunet ovat tuoneet kummasti lisää virtaa, joten edelleen olen kyllä sitä mieltä, että väsymys on yksi ihmisen hyvinvoinnin pahimmista nakertajista. Se, että saa riittävästi unta toimii todella tärkeänä perustana sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Väsyneenä, kun monet asiat tuntuvat hankalammilta ja omat ei niin mukavat luonteenpiirteet tulevat esiin.

Alusta asti olen pitänyt tärkeänä sitä, että pyrin huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani ja tekemään säännöllisesti  omiakin juttuja. Omaa aikaa ei ole kovin paljon, mutta silloin kun sitä on käytän sen mahdollisimman usein niihin asioihin, joista saan eniten energiaa. Esimerkiksi liikuntaan ja bloggaamiseen sekä kavereiden näkemiseen. Olikin ihanaa lukea aikaisemmin keväällä tämä Maaret Kallion blogiteksti, jossa hän kirjoitti juuri tästä asiasta, kuinka tärkeätä on, että vanhemmat huolehtivat itsestään ja laittavat happinaamarin ensin omalle naamalle. "Sinulla on suuresti väliä, mutta niin on minullakin". Se, että vanhempi välittää ja huolehtii itsestään, välittyy toivottavasti myös lapselle ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Olen todella onnekas ja iloinen siitä, että meidän tiimi toimii hyvin kotona ja mies ymmärtää sen, että vaikkapa juoksulenkillä käyminen on mulle todella tärkeätä. Huomaan itsessäni selkeästi hermojen kiristymisen, jos en ole päässyt liikkumaan tai saanut päivän aikana yhtään omaa hetkeä. Aika samanlaisia ajatuksia ja mietteitä on ollut tämän asian suhteen heti ensimmäisen äitinä olo-kuukauden jälkeen: mind after baby: 1kk. 

Mitäs sitten kropan palautumiselle kuuluu? Body after baby-postaussarjan tarkoituksena oli seurata palautumista synnytyksestä, raskauskilojen karistamista sekä parempaan fyysiseen kuntoon pääsemistä. Etenkin juoksukuntoon pääseminen raskauden jälkeen oli suuri motivaattori, sillä juoksu on itselleni niin rakas harrastus. Halusin päästä palaamaan sen pariin mahdollisimman pian, mutta toki turvallisesti ja kroppaa kuunnellen sekä kunnioittaen. Tavoitteenani oli pystyä juoksemaan puolimaraton reilu puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Tavoite tuli saavutettua ja olen siitä todella iloinen. Vielä tyytyväisempi olen siihen, että puolimaraton juoksukuntoon pääseminen sujui kropan kanssa yhteisymmärryksessä eikä matkalle tullut ongelmia. Tähän vaikutti varmasti suuresti se, että kerrankin oli malttia kuunnella kroppaa riittävästi ja oikeastaan juoksin määrällisesti melko vähän, mutta kuitenkin sopivasti.

Body after baby: 1kk-postauksessa kerroin, mistä lähdettiin liikkeelle raskauskilojen suhteen. Silloin niitä oli jäljellä vielä 9kg ja kropan koostumus oli luonnollisesti hyvin pehmeä.  Lihakset olivat kaikonneet muille maille raskauden aikana etenkin keskivartalosta ja pakaroista. Nyt reilut kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen olen lähes samassa painossa kuin ennen raskautta. Hieman plussan puolella, mutten paljoa (n.700g). Paino toki vaihtelee aika paljon eikä ole paras mittari kertomaan siitä, missä kunnossa kroppa on. En ole missään vaiheessa ottanut mittoja, joten osaa niistä sanoa, mutta kroppa tuntuu tällä hetkellä jo aika kotoisalta. Lihaksia on tullut lisää ja voimaa myös, mutta sitä voimaa haluan edelleen lisää etenkin keskikroppaan, pakaroihin ja jalkoihin, sillä siitä on hyötyä juoksussa ja toki muutenkin.  Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen, missä nyt mennään ja tästä on hyvä jatkaa. Parasta on se, että liikkuminen tuntuu kivalta eikä ole millään tavalla pakkopullaa. Painonpudotuksesta on siis nyt siirrytty painonhallintaan! :)

Kropan palautuminen ja kuntoon pääseminen ei missään vaiheessa ole ollut itselleni se tärkein asia, mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei sillä olisi ollut mitään merkitystä. Liikunta on itselleni sen verran tärkeätä ja iso osa omaa hyvinvointiani, että ilman säännöllistä liikkumista olisi olo varmasti huonompi sekä henkisesti että fyysisesti. Haluan myös jatkossa antaa Islalle esimerkkiä liikkumisen suhteen ja toivon, että hän alkaa myös aikanaan tykkäämään liikunnasta. Alku on ainakin lupaava, sillä meidän yhteiset jumppahetket ovat molempien lemppareita! :) 

Tämä postaussarja päättyy tähän, mutta eiköhän näitä asioita tule täällä blogissa jatkossakin käsiteltyä jossain määrin! :) 

Aurinkoista keskiviikkoa! :) 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ Snapchatissa (candyontherun)

Body & mind after baby: 3kk

Heippahei! Saako taas aloittaa postauksen ihmettelemällä, mihin tämä aika menee? No vaikkei saisi, niin aloitan silti!  :) Isla nimittäin täytti eilen 3 kuukautta ja musta tuntuu, että se oli ihan viikko sitten, kun kirjoittelin body after baby-sarjan kakkososaa. Kuukausi on taas vierähtänyt kovaa vauhtia ja tuo vauva kasvaa myös niin hurjasti, etten voi uskoa. Tänään itseasiassa meillä on 3kk neuvola (voi apua, rokotukset..), joten on mielenkiintoista tietää missä mennään pituuden ja painon suhteen.

Meidän "virallinen" 3kk synttäriselfie! :) 

Tällä kertaa ajattelin koota body&mind-asiat tähän samaan postaukseen, sillä tuntuu, ettei niistä ole erillisinä niin paljon kirjoitettavaa. Jos olette blogia seuranneet tiiviisti koko ajan, tiedätte varmasti aika hyvin, missä mennään, joten pahoittelut kertauksesta, jos ja kun sitä tulee. Mutta nyt asiaan...takana on siis reilu kuukausi vähän terveellisempää elämää. Tämä tarkoittaa siis säännöllistä treeniä ja järkevää (lähes) herkutonta ruokavaliota. Luulisi siis, että tuloksia olisi tullut huimasti ja paino pudonnut ainakin 5kg? ;) No, ei ihan! Tuloksia on toki tullut, mutta paino on pudonnut maltillisesti viimeisen kuukauden aikana, noin 1,6kg. Uskon kuitenkin, että lihasmassaa on tullut lisää ja kroppa tuntuu kiinteämmältä. Tässä kohtaa vaakaa parempi mittari olisi varmasti mittanauha, mutta koska sitä ei ole käytössä niin kuvat saa puhua puolestaan. 

9 päivää synnytyksen jälkeen

1kk

2kk

3kk

1kk-2kk-3kk

Kyllä siinä jotain eroa alkaa olla! Pikkuhiljaa pikkuhiljaa! Se on mun lemppari hokema nykyään, vaikka toisinaan sitä kärsivällisyyttä koetellaankin, kun haluaisin päästä pikakelauksella kuntoon! :D Nyt on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, kun saa taas liikkua ja liikunnasta on tullut rutiini, joka auttaa jaksamaan ja saa hyvän olon aikaiseksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Huomasin juuri asiaa mietittyäni, että tammikuun alusta en ole (toistaiseksi) kertaakaan nukkunut päikkäreitä, koska olen saanut treeneistä lisäenergiaa selättämään iltapäiväväsymystä. Ja ei, Isla ei ole nukkunut paremmin öitä, vaan itseasiassa yöherätyksiä on ollut enemmän kuin aikaisemmin, joten siitä ei ole kiinni. Uskon, että liikunnalla on kyllä paljon merkitystä omaan jaksamiseeni, joten toivottavasti hyvä draivi treenien suhteen pysyy yllä. 

Yhden treenin jälkeen "ihana hikinen" äiti kellahti viereen ottamaan selfieitä ;) 

Mind after baby: 3kk

3 kuukautta on nyt äitiyttä takana (1/4 vauvavuodesta!!) ja nautin tällä hetkellä kovasti äitiyslomasta ja kotona olemisesta Islan kanssa. Päivät soljuvat eteenpäin rutiinien täyteisinä, mutta tykkään meidän arjesta ja siitä, että tekemistä riittää. Toki ärsytyksen ja harmituksenkin hetkiä on eikä kaikki ole vain pilvilinnoja ja hattaroita (kenellä olisi?), mutta pääasiassa ollaan plussan puolella ja tasapaino on alkanut löytyä moniin juttuihin. 

Viime aikoina on ollut havaittavissa astumista nelikuisen yöhulinoihin, jotka voivat alkaa 3-5 kuukauden iässä. Niiden myötä yöherätyksiä on aikaisemman yhden sijaan lähes poikkeuksetta 2-3 per yö ja päikkärit ovat muuttuneet vaikeammiksi ennustaa sen suhteen, että nukutaanko, kuinka paljon nukutaan ja milloin nukutaan! :D Islan päikkärit sijoittuvat pääasiallisesti vaunulenkkien ympärille (viedään Mila aamupäivällä noin klo 10.30--> ja iltapäivällä vaihdellen sen mukaan, miten aamupäikkärit ovat sujuneet eli noin klo 15/16). Nukahtaminen muualle kuin vaunuihin tai syliin päiväsaikaan on tosi hankalaa. Positiivista tosin on se, että nukkumaanmenoaika on hilautunut nyt noin klo 23! Wooppiduu! Mutta, mitä tässä on kolmessa kuukaudessa oppinut on myös se, että mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos! ;) Vauva tosiaan pitää aika varpaillaan rutiinien suhteen, joten jos ennustan muutoksia, niin ei voi kovin pieleen mennä, haha! 

Luulen, että tähän viralliseen 3kk synttärikuvaan on hyvä lopettaa! :) Kivaa keskiviikkoa teille kaikile! <3

-Karoliina

Aikaisemmat postaukset tässä postaussarjassa:
Body after baby 1kk
Body after baby 2kk
Mind after baby 1kk
Mind after baby 2kk

Seuraile myös Instagramissa & Facebookissa! 

Mietteitä: Mind after baby 2kk

Reilut kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun tulin äidiksi. Kahdessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua ihan älyttömän paljon, mutta toisaalta nämä kaksi kuukautta ovat olleet seesteisiä ja melko stressittömiä, mikä on aivan ihanaa. Olen muistutellut itselleni moneen kertaan, että päätyöni on nyt hoitaa vauvaa ja olla häntä varten kotona, muut velvollisuudet voivat odottaa. Se ajatus on helpottanut moneen kertaan, kun olen miettinyt, mitä muuta pitäisi saada aikaiseksi, kuin imettää, vaihtaa vaippaa tai halia ja höpötellä Islan kanssa. Ei välttämättä mitään, ja se on mahtavaa. Toisaalta kuitenkin, en myöskään osaa olla täysin toimettomana. Pakertaessani gradua valmiiksi raskaana ollessani totuin siihen, että teen täällä kotona jotain ns. hyödyllistä. Sellaista, joka ei liity kotitöihin vaan on täysin oma juttu. Tällä hetkellä se on blogi, joka antaa vähän pakoa siitä vaipan vaihdosta ja vauvarutiineista. Blogin kirjoittaminen sijoittuu mulla usein aamuihin, ja on ihan luksusta saada se hetki olla vain ihan yksin ja kirjoitella kahvikupin äärellä, kuten nyt.

Koen edelleen, että ne omat hetket ovat mulle tosi tärkeitä jaksamisen kannalta. Blogin kirjoittaminen, suihkussa käyminen, ruoan syöminen rauhassa ja kotitreenit Islan nukkuessa on niitä "mun juttuja" tällä hetkellä. Ajoittain kaipaan myös sitä entistä vapautta lähteä käymään asioilla/kampaajalla/hierojalla jne. ihan yksin, koska tällä hetkellä se ei ole ihan yksinkertaista. Lyhyet piipahdukset onnistuvat, mutta meidän haasteena on se, että Isla ei ainakaan vielä suostu pullosta juomaan pumpattua maitoa, joten mun kodinulkopuolinen oma aika on toistaiseksi hyvin kortilla. Hierojalla käyminen onnistuu toki niin, että sen ajoittaa päikkäreiden aikaan ja saan vaikkapa mun äidin vaunuja työntelemään hieronnan ajaksi. Koko ajan saa kuitenkin vähän jännittää, että mitä jos Isla päättääkin herätä sieltä nälkää huutamaan kesken kaiken ja sitten on mummi pulassa! :D No, ei tämä tosiaan nyt mikään iso ongelma ole ja olen aika hyvin sopeutunut siihen, että jos johonkin lähden niin Isla kulkee mukana tai sitten säädetään hieronta-ajat ja muut niin, että Isla todennäköisesti nukkuu, ja onneksi hän nukkuu vaunuissa ja liikkeessä hyvin. Toivoisin kuitenkin, että jossain vaiheessa myös pullosta juominen onnistuisi, jotta Henrin olisi myös mahdollista toisinaan syöttää häntä ja bondailla samalla tavalla kuin mun äitinä on mahdollista. Mutta, kaikki vauvat eivät ilmeisesti koskaan opi pullolle (ja olen kyllä tosi iloinen, että tämä "ongelma" on näin päin eikä hylji rintaa), joten näillä mennään! Pikkuvauva vaihe kestää kuitenkin vain lyhyen ajan. 

Jaksamisen kannalta tosi tärkeä juttu on ollut myös nukkuminen. Isla on ainakin toistaiseksi ollut aika hyvä nukkuja sekä öisin että päivisin (ja kun kirjoitan tämän tänne niin unijumalat alkavat rankaisemaan jollain uudella horror "eipäs enää nukutakaan"-vaiheella..), tosin öissä on tietysti myös vaihtelua. Itse olen alkanut sopeutumaan Islan rytmiin huomattavasti paremmin kuin alussa ja se on helpottanut omaa väsymystä. Ennen vauvaahan menin nukkumaan n. klo 23 ja nukuin siitä 8-9 tuntia. Nyt jo pidempään, Isla on nukahtanut yöunille 23.30-01.00 välillä, eli todella myöhään. Hän nukahtelee lyhyemmille pätkille klo 21 jälkeen, mutta ne ovat maksimissaan puoli tuntia. Sitten taas tankataan ja nukutaan se puoli tuntia jne. kunnes puolen yön aikoihin (molemmin puolin) on se hetki, kun totaalinen sammuminen tapahtuu. Itse ajoitan oman nukkumaanmenon tämän totaalisammumisen kohdalle, jotta saan mahdollisimman pitkän ensimmäisen unipätkän. Syömään herätään 02-07 välillä, skaala on laaja! Viime aikoina herätys on ollut 5 maissa eli unta on tullut putkeen 5+ tuntia, minkä tiedän olevan todella luksusta ja arvostan sitä kyllä kovasti. Syötön jälkeen nukutaan vielä ainakin 2-3 tuntia. Toisinaan taas on öitä, kun herätään 2 tai 3 kertaa, mutta useimmiten on ollut 1 herätys, johtuen varmaankin tuosta hyvin myöhäisestä nukkumaanmenosta ja koko illan kestävästä tankkailusta ennen sitä. Tämä rytmi on sopinut meille vaikka alkuun sitä kauhistelinkin. Meidän lokakuisten vauvaryhmästä kuitenkin huomasin, että on niitä muitakin yökukkujia, ja aika paljonkin. Ei siis olla ainoita, mutta tietysti ajan kanssa toivon, että nukkumaanmeno aikaistuu, jotta meille jää Henrin kanssa hieman enemmän aikaa olla ihan kaksistaankin. No, ehkä taas jonain päivänä! ;) 

Nyt tässä kahden kuukauden kohdalla tuntuu siltä, että olen sopeutunut rooliini äitinä varsin hyvin. Koko ajan on varmempi olo siitä, että ymmärtää tuota omaa pikkuista, ja osaa toimia hänen parhaakseen. Raastavia ovat ne hetket, kun toinen on huutanut kurkku suorana masukipua, jonka on itse tälle aiheuttanut syömällä jotain epäsopivaa (note to self: chili jopa pienissä määrin ravintola-annoksessa sekä raclette-juusto..not good!). Onneksi nämä hetket ovat olleet aika harvassa ja lähetänkin isot tsemppihalaukset kaikille mammoille, jotka painivat isompien masukipu ongelmien kanssa heidän vauvoillaan.. <3 

Vauvan kehittymisen seuraaminen on aivan mahtavaa ja Islastakin on kasvanut kahdessa kuukaudessa jo "iso vauva". Hauskaa on seurata, kuinka persoonallisuus alkaa tulla esiin enemmän ja enemmän, ja uskon, että meillä on käsissämme aika hauska tyyppi, jolla tulee olemaan huumorintajua ja positiviisuutta. Hymykuopat ja virnistely viittaavat siihen, tai sitten se on vain äidin toiveajattelua, joka haluaisi, että lapsesta kasvaa avoin ja positiivinen pieni ihminen. Haluaisin sanoa, että olen itsekin kehittynyt ja oppinut tässä äiti-matkan varrella jo kahdessa kuukaudessa. Ainakin uskon, että kärsivällisyyteni on lisääntynyt, sillä hermot eivät mene niin helposti kuin ennen. Haha! 

Yksi juttu, josta haluan vielä kirjoittaa omat mietteeni on toisten äitien arvostelu ja oikeasti "äitien sota", joka tuntuu välillä etenkin nettipalstoilla ja somessa vallitsevan. Voi apua, en tiedä edes mistä aloittaa, mutta en ymmärrä sitä arvostelua ja ilkeilyä ollenkaan. Mielipiteitä saa olla ja tapoja tehdä asioita, kuten kukin parhaaksi näkee oman lapsensa kohdalla. Mutta miksi pitää arvostella ilkeästi toisen valintoja tietämättä kunnolla kaikkia taustoja? Ei voi ymmärtää. On ihanaa, että on samassa tilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa voi näistä asioista jutella ihan IRL, ja saada tukea ja apua, koska jokainen äiti sitä varmasti tarvitsee. Yritetään meistä jokainen pitää äitien välinen ilmapiiri hyväksyvänä, kannustavana ja ystävällisenä siellä missä liikutaan, jooko? Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja jos tuntuu siltä, että ei hyväksy toisen toimintatapaa niin mietitään hetki, millä tavalla asia esitetään rakentavasti. Koska ihan varmasti jokainen äiti haluaa parasta sille omalle lapselleen! <3 

Nyt mun vauva tuolla alkoi juttelemaan sängyssä, joten pitää mennä! <3 Ihanaa päivää kaikille teille, äitikolleegoille ja muille huipuille tyypeille, jotka luette! <3

-Karoliina

PS. Mind after baby 1kk voit lukea täältä. 

PPS. Seuraile menoa myös Instagramissa & Facebookissa!

Mind after baby: 1kk

Heippa! Maanantaina aloitin uuden postaussarjan  liittyen synnytyksen ja raskauden jälkeiseen fyysiseen ja henkiseen palautumiseen. Ensimmäisessä postauksessa käsittelin fyysistä palautumista ja tässä postauksessa on tarkoitus pohtia henkistä puolta eli omaa jaksamista, tuntemuksia ja ajatuksia liittyen äitiyteen ja mihin tahansa, mitä mielen päällä liikkuu. Näihin juttuihin on tarkoitus palata kuukausittain. 

Tänään tulee tosiaan tasan kuukausi meidän pikku neidin syntymästä. Kliseisesti voi sanoa, että aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti ja nämä reilut neljä viikkoa ovat olleet aivan ihania ja samaan aikaan tietysti myös melko raskaita. Henkisesti olin valmistautunut siihen, että synnytyksen jälkeen saattaisin kokea mahdollista baby bluesia ja mielialanvaihteluita. Oikein odotin, että mitä tapahtuu, kun raskaushormonit vaihtuvat imetyshormoneiksi  (usein kuulemma noin kolme päivää synnytyksen jälkeen) ja pelkäsin, että muutun vähintäänkin monsteriksi! Näin ei kuitenkaan tapahtunut, onneksi, peilistä tuijotti edelleen minä eikä hirrrmuinen monsteri.

Etukäteen olin myös lueskellut paljon baby bluesista ja hormonimyrskyistä, sekä pohtinut keinoja, joilla voisin  ne mahdolliset syvemmät vedet välttää. Onnekseni täytyy sanoa, etten joutunut kokemaan minkäänlaista bluesia, ja osittain siitä on varmasti kiittäminen hyvää valmistautumista ja tietysti myös sitä, että meillä on  asiat lähteneet sujumaan varsin hyvin. Apua on saatu aina tilanteen tullen ja vertaistuki on ollut äärettömän tärkeätä. Väsyneenä, kun pienetkin asiat saattavat tuntua hetkellisesti isoilta ja etenkin synnytyksen jälkeisissä kivuissa, joista kerroin maanantain postauksessa, oli yllättävän paljon kestämistä. Ne tietysti vaikuttivat myös henkiseen jaksamiseen. Onneksi niistä selvittiin muutaman viikon säryillä! :)

 

Hormonien takia itku on tietysti aika herkässä tilanteen tullen ja tunteet pinnassa, mutta pääasiassa olen ollut hyväntuulinen ja oma itseni. Äitinä oleminen on tullut yllättävän luonnostaan ja aika pian sitä oppii ymmärtämään edes vähän tuota pientä ihmistä ja hänen tarpeitaan, vaikka välillä toivoisi, että hän voisi vaan kertoa, mikä on vialla ettei tarvitsisi arvailla. Onneksi kuitenkin vaihtoehtoja ei yleensä kovin montaa ole. Turhan stressaamisen olen koittanut jättää pois ja ottanut heti alusta asti asenteen, että maalaisjärjellä mennään. Minun ei tarvitse pyrkiä täydelllisyyteen äitinä olemisessa, vaan riittävän hyvä on ihan ok. Pääasia, että pieni saa ruokaa, rakkautta, lämpöä ja unta ja pysyy tyytyväisenä! <3 

Luonnollisesti, eteen tulee ja on jo tullut myös niitä tilanteita, joissa oma hermo ja pinna on kireällä. Silloin tulee tiuskahdettua toiselle tai muuten vaan turhauduttua. Useimmiten ne tilanteet liittyvät väsymykseen tai nälkään, joten pyrin ennakoimaan niitä pitämällä välipaloja mukana, syömällä jo ennen kuin olen nälkäkiukun partaalla sekä tietysti huolehtimalla riittävästä unen saannista. Jos yöunet jäävät lyhyiksi niin koitan nukkua tilaisuuden tullen edes lyhyet päiväunet. Aina se ei tietysti onnistu, mutta melko usein kuitenkin. 

Väsymys on varmasti sellainen asia, joka pienten lasten ja vauvojen vanhemmilla aiheuttaa eniten ongelmia. Väsyneenä, kun kaikki tuntuu haastavammalta ja ongelmat suuremmilta, kuin ne kenties ovatkaan. Me olemme pyrkineet kotona siihen, että asioista puhutaan heti, jos jokin harmittaa. Ja pyydetään anteeksi, jos tulee väsymysnälkäkiukkumonsterina tiuskahdettua turhaan. Pyritään myös muistamaan se, että pelataan tällä hetkellä entistä tiukemmin samassa joukkueessa (oikeastaan samassa ketjussa) eikä tosiaan olla toistemme vastustajia, vaikka välillä meneekin napit vastakkain uusissa rooleissa. Meillä on yhteinen tavoite, joka on pitää huolta tuosta pienestä ihmisestä niin hyvin kuin mahdollista. Ilman yhteen hiileen puhaltamista se ei onnistu.   

Henkilökohtaisesti koen, että olen omaksunut uuden roolini äitinä varsin hyvin, mutta edelleen se tuntuu hieman hassulta sanoa ääneen, että "mä olen äiti". Jollain tavalla uusi rooli on siis vielä sisäistämisvaiheessa. Onneksi äitinä olemisen ohella, mä olen edelleen myös mä. Minä itse, jolla on monta muutakin roolia, ja useita kiinnostuksen kohteita! Osaan edelleen kysyä muilta mitä heille kuuluu ja olen myös kiinnostunut. Siskoni "huoli" siitä, että menen vain syvälle vauvakuplaan enkä muuta näe tai kuule oli siis turha! Terveiset vaan sinne suuntaan! ;) Ps. Vauvakuplassa ei siis ole mitään vikaa! :)

Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta olen kokenut tärkeiksi joitakin asioita tässä ensimmäisen kuukauden aikana ja ajattelin listailla niitä tähän loppuun. Nämä ovat niitä omia pieniä ja isompia henkireikiä, joiden avulla lataan akkuja ja saan vertaistukea, jotta voin olla tuolle pienelle ihmiselle mahdollisimman hyvä äiti! <3

• Blogin kirjoittaminen päikkäreiden aikana
• Suihkussa käyminen (päivän parhaita hetkiä)
• Kahvikupin juominen rauhassa
• Kävelylenkki vauvan nukkuessa vaunuissa
• Lämpimän ruuan syöminen (luksusta)
• Aivottomien telkkariohjelmien katsominen (hello Kardashianit)
• Siivoaminen (en olisi uskonut listaavani tätä..:D)
• Hartiahieronta
• Blogien lukeminen
• Päiväunet <3
• Facebookin vauva-ryhmät (vertaistuki <3)
• Ystävien näkeminen
• Lyhyet hetket, kun ehditään Henrin kanssa olla vaan kaksistaan! :)

Nämä ovat niitä arjen pieniä ja suuria iloja tällä hetkellä! <3 

Millaisia asioita sun mielellä on tällä hetkellä? Mistä saat iloa arjen keskelle? :) 

Mukavaa keskiviikkoa! 

-Karoliina

Seuraa blogia Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä