Vauvan 6kk kuulumiset tuli jaettua viime viikolla, mutta mitä kuuluukaan äidille 6kk vauvan syntymän jälkeen? :) Lyhyesti voisi vastata, että hyvää kuuluu! Tuntuu siltä, että olen hyvässä tasapainossa ja nautin edelleen äitiyslomailusta ja kotona olemisesta. Toki päivittäin on myös niitä hetkiä, kun kaikki ei menekään ihan niin kuin olin suunnitellut, mutta se kuuluu asiaan ja kouluttaa ainakin hyvin kärsimätöntä luonnettani, jossei muuta. En halua antaa sellaista kuvaa, että kaikki on täällä vain ihanaa ja jeejee, koska se ei pidä paikkaansa (pitääkö kenenkään kohdalla ihan oikeasti?), mutta suurimmaksi osaksi mennään plussan puolella. Viime aikoina parantuneet yöunet ovat tuoneet kummasti lisää virtaa, joten edelleen olen kyllä sitä mieltä, että väsymys on yksi ihmisen hyvinvoinnin pahimmista nakertajista. Se, että saa riittävästi unta toimii todella tärkeänä perustana sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Väsyneenä, kun monet asiat tuntuvat hankalammilta ja omat ei niin mukavat luonteenpiirteet tulevat esiin.
Alusta asti olen pitänyt tärkeänä sitä, että pyrin huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani ja tekemään säännöllisesti omiakin juttuja. Omaa aikaa ei ole kovin paljon, mutta silloin kun sitä on käytän sen mahdollisimman usein niihin asioihin, joista saan eniten energiaa. Esimerkiksi liikuntaan ja bloggaamiseen sekä kavereiden näkemiseen. Olikin ihanaa lukea aikaisemmin keväällä tämä Maaret Kallion blogiteksti, jossa hän kirjoitti juuri tästä asiasta, kuinka tärkeätä on, että vanhemmat huolehtivat itsestään ja laittavat happinaamarin ensin omalle naamalle. "Sinulla on suuresti väliä, mutta niin on minullakin". Se, että vanhempi välittää ja huolehtii itsestään, välittyy toivottavasti myös lapselle ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Olen todella onnekas ja iloinen siitä, että meidän tiimi toimii hyvin kotona ja mies ymmärtää sen, että vaikkapa juoksulenkillä käyminen on mulle todella tärkeätä. Huomaan itsessäni selkeästi hermojen kiristymisen, jos en ole päässyt liikkumaan tai saanut päivän aikana yhtään omaa hetkeä. Aika samanlaisia ajatuksia ja mietteitä on ollut tämän asian suhteen heti ensimmäisen äitinä olo-kuukauden jälkeen: mind after baby: 1kk.
Mitäs sitten kropan palautumiselle kuuluu? Body after baby-postaussarjan tarkoituksena oli seurata palautumista synnytyksestä, raskauskilojen karistamista sekä parempaan fyysiseen kuntoon pääsemistä. Etenkin juoksukuntoon pääseminen raskauden jälkeen oli suuri motivaattori, sillä juoksu on itselleni niin rakas harrastus. Halusin päästä palaamaan sen pariin mahdollisimman pian, mutta toki turvallisesti ja kroppaa kuunnellen sekä kunnioittaen. Tavoitteenani oli pystyä juoksemaan puolimaraton reilu puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Tavoite tuli saavutettua ja olen siitä todella iloinen. Vielä tyytyväisempi olen siihen, että puolimaraton juoksukuntoon pääseminen sujui kropan kanssa yhteisymmärryksessä eikä matkalle tullut ongelmia. Tähän vaikutti varmasti suuresti se, että kerrankin oli malttia kuunnella kroppaa riittävästi ja oikeastaan juoksin määrällisesti melko vähän, mutta kuitenkin sopivasti.
Kropan palautuminen ja kuntoon pääseminen ei missään vaiheessa ole ollut itselleni se tärkein asia, mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei sillä olisi ollut mitään merkitystä. Liikunta on itselleni sen verran tärkeätä ja iso osa omaa hyvinvointiani, että ilman säännöllistä liikkumista olisi olo varmasti huonompi sekä henkisesti että fyysisesti. Haluan myös jatkossa antaa Islalle esimerkkiä liikkumisen suhteen ja toivon, että hän alkaa myös aikanaan tykkäämään liikunnasta. Alku on ainakin lupaava, sillä meidän yhteiset jumppahetket ovat molempien lemppareita! :)
Tämä postaussarja päättyy tähän, mutta eiköhän näitä asioita tule täällä blogissa jatkossakin käsiteltyä jossain määrin! :)
Aurinkoista keskiviikkoa! :)
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/ Snapchatissa (candyontherun)
