torstai 1. lokakuuta 2015

10 asiaa joita juoksusta kaipaan

Vaikka juoksutauolla oleminen on viime aikoina sujunut yllättävän hyvin valehtelisin, jos väittäisin etten kaipaa juoksua. Tottakai kaipaan sitä, itseasiassa montaa juoksuun liittyvää asiaa! Mutta tiedän myös, että aika menee nopeasti ja pian pääsen taas palailemaan kaikessa rauhassa rakkaan lajin pariin ja nauttimaan näistä kaikista jutuista, joita tällä hetkellä kaiholla mietin! <3

Tässä tulee 10 asiaa, joita kaipaan eniten juoksussa tai siihen liittyen:
  • Juoksutapahtumien tunnelmaa: juoksutapahtumat ovat minulle juoksun suola! Rakastan niiden fiilistä, iloista energiaa, itsensä ylittämistä ja toisten kannustamista. Ne ovat ihan parasta, ja parhaat juoksumuistot liittyvät monesti tapahtumiin ja niiden ympärille olleisiin juttuihin.


  • Yhteisiä juoksulenkkejä juoksukavereiden kanssa: rakastan yhteislenkkejä, niiden aikana käytyjä keskusteluja, uusien juoksusuunnitelmien tekemistä ja maailman (tai ainakin oman elämän) parantamista. 





    • Juoksun antamaa "kaikki tuntuu paremmalta lenkin jälkeen"-fiilistä: Tiedättekö sen, kun asiat tuntuu menevän pieleen, takana on huono päivä tai jokin ikävä juttu pyörii mielessä..Menet juoksemaan, pää selkenee lenkin aikana ja kotiin tullessa mieli on paljon parempi. 
    • Pitkän lenkin tuomaa ruokahalua ja ruoan maistumista: Rakastan ruokaa ja syön paljon...aina! Mutta mikään ei voita sitä, kuinka hyvältä ruoka maistuu hyvän juoksusuorituksen jälkeen! Oikein tuntee, kuinka kroppa janoaa polttoainetta lisää palautuakseen. Ruoka maistuu silloin niin hyvältä. 



    • Yleistä juoksufiilistelyä: Seuraavien treenien ja kisojen suunnittelua, tapahtumasivujen selaamista, juoksukavereiden kanssa yhteisten tapahtumien tai juoksureissujen suunnittelua. Kaikkea sitä hauskaa pöhinää, jota juoksemiseen liittyy. 
    • Sitä tunnetta, kun ylität maaliviivan juoksutapahtumassa ja olet voittanut itsesi: Selasin juoksukuvia viime syksyltä ja muistelin tätä fiilistä muun muassa Vantaan puolikkaalta, jossa juoksin enkkani sekä Kaarinan syysmaratonilta! Se tunne on niin mahtava, ja luulen, että vain juoksijat sen ymmärtävät. 



    • Poluilla ja metsässä juoksemista: Aloin vasta kunnolla päästä polkujuoksun makuun viime vuonna loppuvuodesta, ja se on niin ihana ja rauhoittava laji! <3 





    • Juoksutreeneistä ja tapahtumista bloggaamista: Kirjoittamisesta ja juoksuharrastuksen jakamisesta on tullut tärkeä osa harrastusta ja rakastan kirjoitella juoksujuttuja myös tänne blogiin. Parasta on innostaa ja kannustaa muitakin lajin pariin ja jakaa omia fiiliksiä ja tuntemuksia muiden kanssa. Ensi vuoden puolella pääsen taas toivottavasti fiilistelemään näitä juttuja  enemmän myös kirjoittamalla.
    • Juoksun tuomaa hyvää oloa kropassa: Se ihanan väsynyt ja raukea olo kropassa hyvän juoksutreenin jälkeen! <3 





    • Juoksuyhteisöä: vaikka seurailen juoksuyhteisöä melko aktiivisesti tälläkin hetkellä muun muassa somessa, niin en koe olevani siinä samalla tavalla "sisällä" kuten normaalisti. Mutta pian olen taas toivottavasti mukana fiilistelemässä, kannustamassa ja antamassa vertaistukea, joka on mielestäni parhaita juttuja koko lajissa! :) 

    Voitteko samaistua näihin fiiliksiin? Mitkä asiat ovat teistä juoksussa parhaita juttuja ja mitä kaipaisitte, jos joudutte/joutuisitte pitämään taukoa? 

    Kivaa torstaita ja lokakuun ekaa päivää! 

    -Karoliina


    keskiviikko 30. syyskuuta 2015

    #Babyshower

    Heippa taas! Nyt tulee vähän vauvapainoitteista postausta tämä alkuviikko, mutta koittakaa kestää, tämä on nyt elämää täälläpäin! :) Kuten viime postauksen lopussa kerroinkin, sunnuntai-ilta päättyi todelliseen yllätykseen, nimittäin mun babyshowereihin! Mutta ennen kuin mennään itse vauvakutsuihin niin kerron vähän huijausoperaatiosta, jolla mut saatiin paikan päälle yllätettäväksi..




    Lähdettiin sunnuntaina hyvissä ajoin alkuiltapäivästä Houtskäristä kotia kohti, koska mun isällä piti olla oli työtapaaminen vielä sunnuntai-iltana. Vähän harmitti, että aika jäi saaristossa lyhyemmäksi, mutta eipä sille mitään voinut. Isukin oli päästävä tapaamiseensa, erään nimeltä mainitsemattoman maan suurlähetystöön (hyvän peitetarinan se sepitti, täydet pisteet siitä...:D). Olin siis vanhempien ja koirien kanssa viikonlopun vietossa ja heidän kanssaan samalla autolla liikkeellä. Kun tultiin Espooseen, vanhemmat sanoivatkin, että heittävät mut suoraan ystäväni Marikan luokse, jossa meidän piti kokoontua viettämään kaveriporukan kanssa sunnuntai-iltaa, jotta he pääsevät nopeammin jatkamaan matkaa. Vähän ihmettelin tässä kohtaa, että mikseivät he voineet heittää mua yhtälailla kotiin, koska se ei olisi hidastanut matkaa millään tavalla + mulla oli kaikki kamat ja Mila mukana (++näytin ihan mökkiräjähtäneeltä, tosin tuskin olisin kovasti lookkia muuttanutkaan kaveriporukan sunnuntaihengailuihin, vaikka olisin mennyt kotiin ensin). Soitin Henrille, joka oli jo Marikalla ja pyysin jeesaamaan tavaroiden kanssa pihalle, jotta saatiin ne meidän autoon. Henri vakuutteli, että Mila saa tulla mukaan ja otti sen, samalla kun mä lähdin kävelemään Marikan ovelle. Soittelin ovikelloa ja Marika tuli avaamaan iloisena, että tulin, koska olin alunperin sanonut, etten ehkä pääse sunnuntai-iltana ollenkaan, koska saatetaan tulla niin myöhään Houtskäristä. Paikalla oli meidän porukan tyttöjä, joita moikkailin ja samalla ihmettelin missä vauvat ja miehet on...Sitten yhtäkkiä kulman takaa hyökkää kasa kavereita lisää esille ja en edes muista huusiko ne jotain, kun olin niin ihmeissäni!! :D 

    YLLÄRIIIIII B-A-B-Y-S-H-O-W-E-R    T-I-M-E!! 








    Haha, olin aivan ihmeissäni ja niin iloinen sekä yllätetty <3 En osannut aavistaa mitään ennen kuin ehkä ihan hetkeä ennen pihalla, koska Henri ja vanhemmat käyttäytyivät ehkä vähän omituisesti, haha. Paikalla oli iso joukko rakkaita ystäviä ja oli ihana nähdä kaikkia! <3 Kun pääsin halauskierrokselta niin skoolattiin ja aika pian hyökättiin ihanan salaattibuffetin kimppuun, joka oli kyllä niin mun juttu. Ystävät tietää hyvin, mistä tykkään! :) Tarjolla oli vaikka mitä herkkuja laittaa salaattiin!

    Salaattipöytä feat mun masu. 

    Salaattien ja höpöttelyn jälkeen pääsin myös korkkaamaan ihan mielettömän upean kakun, jonka Marika oli tehnyt itse. Niin hieno kakku, ettei sitä melkein olisi malttanut syödä!! Ja kengissä on muuten ASICS:n logo, haha. Ne on selkeästi vaaleanpunaiset Nimbukset! ;) 






    Herkuteltiin kakulla ja muilla herkuilla, höpöteltiin ja naurettiin. Sain myös ihania lahjoja tytöiltä. Vaippakakku noudatti päivän upeiden kakkujen teemaa ja oli myös super hieno! :)








    Aivan ihana ylläri-Babyshower, kiitos vielä rakkaille ystäville sen järjestämisestä sekä tietysti kiitos myös hyvin juonessa mukana olleille vanhemmille ja miehelle! <3

    Oletteko olleet babyshowereilla tai onko teille itselle järjestetty babyshowereita? Onko teidät onnistuttu yllättämään? :) 

    Kivaa keskiviikkoa! 

    -Karoliina

    maanantai 28. syyskuuta 2015

    Mammalomalla

    Heippahei ja kivaa uutta viikkoa! Täällä ollaan mammalomalla, niin hassulta kun se tuntuukin! Itseasiassa, äitiysloma alkoi virallisesti viime viikon maanantaina (5 viikkoa ennen laskettua aikaa), joten tässä on ehditty  "lomailemaan" jo viikon verran. Oma vointi on edelleen sen verran hyvä, että tuntui hieman hassulta jäädä jo nyt mammalomalle, mutta toisaalta onhan tässä paljon tekemistä eikä sitä koskaan tiedä tuleeko vauva laskettuna päivänä vai mahdollisesti paljon aikaisemmin tai myöhemmin. Itse en ole enää ollut töissä viime kuukausina, sillä gradun valmiiksi saaminen on ollut päätyöni ja samana päivänä eli viime maanantaina, kun äitiysloma alkoi, palautin myös gradun ohjaajalle luettavaksi. Se palautuu vielä työpöydälle tällä viikolla ohjaajan kommenttien saattelemana, joten hetken saan vielä tehdä sen parissa hommia ennen lopullista palautusta, mutta se ei haittaa. Nyt kun työ on niin hyvällä mallilla, teen jopa mielelläni viilauksia ja korjauksia siihen, jotta saan sitä entistä paremmaksi ja kohta koko gradutiedosto on muisto vain! ;)




    Viime viikolla gradu ei kuitenkaan ollut työn alla, joten päiviin vapautui yhtäkkiä paljon aikaa kaikelle muulle tekemiselle. Huomasin jo muutaman ensimmäisen mammalomailupäivän aikana, että kaipaan ainakin jotain rytmiä ja ohjelmaa päiviin, jotta ne tuntuvat mielekkäiltä. Pyrin suunnittelemaan jokaiselle päivälle etukäteen jotain tekemistä, ja ainakaan ensimmäisellä viikolla se ei ollut kovin vaikeaa. Niin paljon oli tekemättömiä juttuja, joita olin siirtänyt eteenpäin gradun viedessä suurimman osan ajasta aikaisemmin. Maanantaina kävin ostamassa vauvan hoitoon liittyviä käyttötarvikkeita kuten vaippoja, muutaman tuttipullon, varoiksi korviketta, vauvaöljyä, perusvoidetta ja muutaman tutin. Tiistaina suuntasin kirppikselle Mankkaan Akseliin ja löysinkin ihan mielettömästi ihania pieniä vaatteita. Ensimmäinen vaatekerta alkaa olla pienelle kunnossa (alla olevissa kuvissa näkyy 25% ostoksista, hehe). Loppuviikosta tuli siivoiltua ja järjesteltyä kotona, sekä pestyä vauvan vaatteita. Kotihommia riittää myös tuleville viikoille, sillä haluan muun muassa siivota kunnolla oman vaatekaapin ja tehdä sinne kunnon inventaarion. Selkeästi tämä niin kutsuttu pesänrakennusvaihe siivous- ja järjestelyintoineen saapui samalla, kun mammaloma alkoi! ;) 






    Kotihommien lisäksi ekalla mammalomaviikolla tuli myös liikuttua mukavasti. Olen ottanut tavoitteeksi, että päivittäin tulisi käveltyä vähintään 5km, kun vointi on edelleen hyvä ja käveleminen maistuu. Useimpina päivinä tuo tavoite jopa ylittyy, sillä kävelen Milan kanssa ainakin kaksi kertaa päivässä. 


    Milaa ei ihan kauheasti jaksa selfiet kiinnostaa kesken kävelyn... ;)

    Keskiviikkona tuli käveltyä lähemmäksi 11km, joka oli jo ylärajoilla, sillä illalla kroppa tuntui väsyneeltä ja alaselässä ja pakaroissa kolotteli.  Huomaan, etten enää pysty tukemaan keskivartaloa ihan entiseen malliin, ja varmasti lantio pääsee isomman vatsan myötä erilaiseen asentoon, joka edesauttaa alaselän ja pakaroiden väsymistä. Venyttelyt ja rullailut onneksi  kuitenkin auttoivat ja seuraavana aamuna olo oli taas melko normaali, mutta hieman väsynyt, joten torstaina kävelyt jäivät lyhyemmäksi. Kropan kuuntelu on tosiaan tärkeätä, ja nyt alan huomata väsyväni hieman helpommin, joten lepohetket sohvalla ja päikkärit iltapäivisin maistuvat hyvällä omalla tunnolla kaiken touhuamisen ja liikkumisen välissä. Neuvolalääkärissä tiistaina sain lääkäriltä täyden tuen jatkaa liikkumista samaan malliin kuin nyt viime aikoina, joten kävelyllä ja lihaskuntotreeneillä mennään, ja sillä tietysti mikä tuntuu hyvältä! :) Lihaskuntotreeneistä puheen ollen, niitäkin tuli neljä tehtyä viime viikolla. Kaksi keskittyen käsiin ja ylävartaloon ja kaksi jalkoihin. 20 minuuttia kerrallaan, lyhyitä treenejä, mutta ai että ne tekivät hyvää! 


    Viikonlopun treeniä!

    Viikonloppu tuli vietettyä saaristossa, Houtskärissä, mikä oli aivan ihanaa! <3 Ilmat suosivat ja tehtiin muutama pidempi kävelylenkki, syötiin hyvää ruokaa, nukuttiin päikkäreitä (ainakin minä ja koirat), saunottiin, rentouduttiin, luettiin ja kateltiin leffaa. Ihan parasta! Uskalsin vielä lähteä saaristoon, koska synnytyksestä ei  ole mitään merkkejä ja neuvolalääkäri oli samaa mieltä tiistaisen käynnin jälkeen. Todennäköisesti seuraavat viikonloput ennen vauvan tuloa tuleekin vietettyä lähempänä kotikulmia, joten senkin takia oli ihanaa päästä vielä saaristoon, ehkä viimeisen kerran tämän vuoden puolella! 



    Automatkalla nakkina kahden kuuman koiran välissä! :D <3 
    Perjantaina mennessä taivas näytti venematkalla tältä <3
    Kelit ja kävelymaisemat kohdallaan -syksy on niin kaunis <3

    Sunnuntai-iltana kotiin tullessa odottikin sitten aivan mieletön yllätys, mutta siitä kirjoittelen lisää erillisessä postauksessa! :) 

    Kivaa uutta viikkoa! Miten teidän viime viikko ja viikonloppu meni? :) 

    -Karoliina

    Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

    perjantai 25. syyskuuta 2015

    Meal planning: ateriasuunnittelun monet hyödyt

    Moi, ja mukavaa perjantaita! Pitkästä aikaa tällä viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja suunnittelin etukäteen meille tämän viikon illalliset aikavälille maanantai-torstai. Viikonlopun jätin avoimeksi, koska tiesin olevani poissa kotoa, joten se menee omalla painollaan. Olen viime aikoina ollut jonkinlaisessa syvässä kuopassa ruokainspiraation suhteen, eikä ruuanlaitto ole tosiaan kovasti innostanut. Eikä varsinkaan suunnittelu etukäteen, mikä on johtanut päämäärättömään pyörimiseen ruokakaupassa miettien, mitä sitä oikein tekisi ruuaksi, tai vaihtoehtoisesti visiittiin kultaisen ämmän take away-luukulle hakemaan hamppareita. Oikeasti, en ole vuosiin syönyt niin usein mäkkiruokaa, kun tämän raskauden aikana. Sen on loputtava (!) Ei sinänsä, että hamppareissa tai mäkkivisiitissä toisinaan olisi mitään vikaa, mutta jos siitä alkaa tulla viikottaista, ja syy on lähinnä, "kun se on niin helppoa", niin ainakin minä voin katsoa peiliin. Ei sen kotiruuan valmistamisenkaan tarvitse ihan kauhean vaikeaa olla, vai mitä? :) 


    Torstain illallinen: pastaa, jauhelihakastiketta ja salaattia 

    Niinpä niin, tuumasta toimeen heti maanantaina. Kynä käteen ja aterioiden hahmottelua muistilapulle ennen kauppaan menoa, ja jonkinlaisen suunnitelman kanssa kauppareissulle. Kaupassa lisää ideoita ja suunnitelman selkeytyminen. Tarvittavat ainekset kasaan, ei heräteostoksia tai tuskaista pyörimistä. Woohoo! Voittajafiilis jo siinä kohtaa, kun olen kaupan kassalla ja tiedän, että tällä viikolla ei tarvitse tuskailla ruokien miettimisen kanssa. 


    Throwback kesäruokaan <3

    Aterioiden etukäteissuunnittelussa on tosiaan paljon hyötyjä. Tässä muutamia, joita olen itse huomannut: 
    • Ateriasuunnittelu säästää aikaa! Joka päivä ei tarvitse erikseen miettiä "mitä tänään syötäisiin" eikä myöskään käydä kaupassa päivittäin, kun kerralla tai kahdella kauppareissulla tekee kaikki tarvittavat ostokset. 
    • Ateriasuunnittelu säästää rahaa. Heräteostokset jää pois ja tarkka suunnittelu auttaa hyödyntämään elintarvikkeet kokonaisuudessaan.
    • Ateriasuunnittelu vähentää hävikkiä, koska kaikki mitä ostetaan myös käytetään.
    • Tulee syötyä monipuolisemmin, kun suunnittelee ateriat etukäteen ja kirjoittaa ne ylös (lappu jääkaapin oveen). Kirjoitettuna huomaa paremmin, kuinka monipuoliselta tulevan viikon ruokalista näyttää. 
    • Tulee syötyä terveellisemmin, kun ainekset on hankittu etukäteen eikä kauppaan lähde nälkäisenä ja väsyneenä. (Eikä päädy välttämättä mäkkäriin).
    Vanha kuva, mutta alkoikin tehdä mieli lohta...ehkä ensi viikolla? 

    Jos suunnitteleminen koko viikolle tuntuu ylivoimaiselta (kuten usein itselläni) niin kannattaa pilkkoa suunnitelma kahteen osaan; esim. arki-illat (ma-to) ja viikonloppu (pe-su). Välttämättä ei kannata suoralta kädeltä päättää tarkasti, mitä syödään minäkin päivänä vaan kirjoittaa esimerkiksi neljä ateriaa ylös lapulle ja valita niistä kulloinkin mieleinen. Meillä tämän viikon ma-to ateriat näyttivät tältä, ei mitään erikoisuuksia vaan nopeita ja helppoja aterioita valmistaa. 
    • Ma: Silakkapihvit (ostin valmiina LIDL:stä ja vain lämmitin) + paistetut vihannekset (broccoli, porkkana, herkkusienet) 
    • Ti: Kana-feta-oliivisalaatti
    • Ke: Kanatortillat (tiistaina jäi kanaa yli)
    • To: Jauhelihakastike, pasta ja salaatti --> alunperin piti olla uunipaprikoita ja salaattia, mutta se vaihtui  lennosta, koska haluttiin ruoka nopeammin pöytään. Onneksi pastaa ja tomaattikastiketta oli kaapissa valmiiksi. 
    En valitettavasti kuvannut alkuviikon ruokia, koska sain idean tähän postaukseen vasta myöhemmin (sen vuoksi kuvituksena myös muutamia kesän ruokakuvia), mutta onneksi noissa aterioissa ei ollut mitään erikoista, osaatte varmasti kuvitella miltä kanatortillat näyttää! ;) Lounaita en suunnitellut sen tarkemmin, mutta varmistin, että kaapista löytyi salaattiaineksia, sillä ruokaisa salaatti on yleensä ykköslounasvaihtoehtoni. 


    Aika hyvä fiilis jäi tämän viikon ruuista ja suunnittelusta! Nyt kun vielä saisin itseäni niskasta kiinni ja ottaisin tästä taas tavan niin hyvä olisi! :) Katsotaan miten ensi viikolla käy!

    Miten teillä, tuleeko suunniteltua viikon ruokia etukäteen vai menettekö ihan fiiliksen mukaan? Montako kertaa käytte kaupassa viikossa? Oletteko huomanneet (mahdollisessa) suunnittelussa samoja hyötyjä kuin minä? 

    Kivaa viikonloppua! Me suunnataan nauttimaan saariston syksystä! <3

    -Karoliina 

    maanantai 21. syyskuuta 2015

    Ajatuksiani raskausajan painonnoususta

    Raskausajan painonnousu. Aihe, joka on omalla kohdallani aiheuttanut oikeastaan ainoat ristiriitaiset ajatukset kehooni liittyen raskauden aikana. Pohdin jonkun aikaa kirjoittaisinko tästä aiheesta ollenkaan, mutta totesin sitten, etten ole yksin ajatuksieni kanssa. Tiedän sen, koska olen lukenut asiasta ja jutellut muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, joten kirjoittaminen kannattaa. 

    Omalla kohdallani yksi ensimmäisistä asioista, joita tein painonnousun alkaessa toisinaan ahdistaa (perinteisten itkupotkuharmitusten lisäksi!) oli naputella Googleen hakusanat "raskausajan painonnousu" ja etsiä vertaistukea sitä kautta. Googlettaminen ei aina kannata, mutta toisinaan siitä voi olla myös hyötyä! ;) Kenties joku siellä ruudun takana tekee samoin ja saa tästä tekstistä kaipaamaansa vertaistukea. Ja huomaa myös samalla, että ne tuntemukset omaan kroppaan liittyen on varsin normaaleja ja yleisiä tässä tilanteessa. Itseasiassa kirjoitettuani tämän tekstin (tämä on ollut luonnoksissa valmiina jo hetken) on asian nostanut esille omissa kirjoituksissaan muun muassa PetraBettina ja Emmi. Kannattaa käydä lukemassa heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan asiasta myös!

    Kuva 9.2.2015 RV3 (jolloin ei vielä ollut mitään hajua koko raskaudesta... :))

    Kuva 24.3.2015 (RV 9)


    Ennen raskaaksi tulemista tiesin luonnollisesti, että painonnousu kuuluu asiaan. Sopivalle painonnousulle on raskauden aikana hyvä syynsä (itseasiassa monta syytä), ja tärkeintä on luonnollisesti se, että vatsassa kasvava uusi elämä saa riittävästi ravintoa, kasvaa ja kehittyy. En siis missään nimessä kuvitellut, että raskaana ollessa pysytään samassa painossa tai laihdutaan. Etukäteistiedoistani huolimatta en osannut valmistautua omassa kehossa tapahtuviin muutoksiin, jotka etenkin alkuraskaudessa tuntuivat todella hämmentäviltä. Tuntui siltä, ettei kroppa enää ollenkaan ollut omassa hallinnassa, ja painoa kertyi itselleni jo useampi kilo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Omia fiiliksiä ei auttanut parantamaan se, että monissa raskausajan painonnousua käsittelevissä teksteissä, kuten tässä, kerrottiin, että "raskauden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana painonnousu saisi olla melko vähäistä. Yleensä paino nousee tai laskee näinä kuukausina pari kiloa." 


    Kuva 12.4.2015 (RV 11+6)


    Laskee tai nousee pari kiloa?? Omalla kohdallani painoa oli tullut jo ensimmäiseen neuvolaan mennessä yli 3kg, ja mietiskelin vain millaiseksi jättiläiseksi tässä vielä tullaan päätymään, kun jo raskausviikolla 10 mennään "suositusten" yli ja ympäri! Onnekseni neuvolassa suhtauduttiin asiaan lempeästi, eikä neuvolatätini nähnyt asiassa mitään ongelmaa, kun kerroin edelleen liikkuvani säännöllisesti ja syöväni pääasiassa terveellisesti. Tosin alkuraskauden painonnousua vauhditti varmasti se, että väsymykseen ja huonon olon tunteeseen maistuivat huomattavasti paremmin höttöhiilarit kuin liikunta ja HeVi-osaston tuotteet. Onneksi kuitenkin tilanne tasaantui ja terveellisemmät ruuat alkoivat maistumaan hyvin ekan kolmanneksen jälkeen, samoin kuin liikunta. 

    Kuva 30.4.2015 RV 14+4

    Kuva 17.6.2015 (RV 21+2)


    Raskauden edetessä suhtautumiseni painonnousuun muuttui neutraalimmaksi etenkin sen jälkeen, kun raskaus alkoi selvästi näkyä. Hankalin oli se vaihe, kun masukumpua ei vielä kunnolla ollut vaan kroppa näytti, ainakin omaan silmään, pelkästään lihonneelta ja turvonneelta, eivätkä mitkään vaatteet istuneet! Myös neuvolassa painon jatkuva seuraaminen tuntui toisinaan hieman ahdistavalta, koska sellaiseen painon "kyttäämiseen" en ainakaan minä ollut tottunut. Onnekseni tosiaan oma neuvolatätini on aivan ihana, sillä en ole häneltä saanut missään vaiheessa moitteita painonnousuuni liittyen. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos neuvolantäti olisi vielä alkanut asiasta ruikuttamaan, koska harmitusta riitti itselläni asiassa aivan tarpeeksi. Niistäkin tapauksista on kuultu, joissa hieman yli suositusten menevästä painonnoususta on alettu valittamaan raskaana olevalle, mikä ei varmasti auta asiaa tulevan äidin henkiseltä kantilta..Itse antaisin varmaan sellaisessa tapauksessa neuvolatädin kuulla kunniansa ja pitäisin luennon siitä, kuinka jokaisen kroppa on yksilöllinen myös raskausajan painonnousun suhteen. Eikä niitä hemmetin suosituksia voi tuijottaa niin tarkasti ottamatta yksilöä huomioon! (Luonnollisesti ymmärrän, että suosituksille on syynsä eikä liiallinen painonnousu ole hyväksi, siitä ei ole kyse!)


    Kuva 17.8.2015 RV 30



    Niinpä, avainsana on yksilöllistä. Jokaisen kroppa reagoi raskauteen omalla tavallaan ja paino nousee yksilöllisesti. Toiselle kiloja kertyy helpommin kuin toiselle. Ja toiset myös herkuttelevat enemmän raskauden aikana ja liikkuvat vähemmän, syystä tai toisesta. Itse olen pystynyt liikkumaan varsin mukavasti  läpi koko raskauden ja olen syönyt pääosin terveellisesti, mutta ehdottomasti olen kuitenkin herkutellut enemmän kuin ennen raskautta, joten kiloista voi myös katsoa peiliin. Eivät ne kaikki tosiaan ihan itsestään tule! ;) Liikunnan ansiosta olen kuitenkin onnekseni onnistunut ylläpitämään lihaskuntoa melko hyvin raskauden aikana, joten mielestäni kertyneet kilot eivät näy ihan niiiiiin selvästi, kuin miltä lukema kuulostaa ja näyttää omaan silmään vaa´alla. Vai osaisitko arvata, että tässä varressa  alla olevassa kuvassa on +15,5kg lisää raskautta edeltäneeseen lähtöpainoon?


    Kuva 10.9.2015 RV 33+3

    Se, mitä ehkä eniten halusin sanoa tällä tekstillä on se, että raskausajan painnonnousu on tosiaan hyvin yksilöllistä eikä siinä mielessä suosituksiin kannata liikaa tuijottaa tai ainakaan niiden takia pilata omaa fiilistä! Eikä myöskään vertailla omaa painonnousua kenenkään muun painoon! Itse olen jo mennyt painonnousussani yli keskimääräisten suositusten, sillä painoa on nyt kertynyt +16kg ja vielä on edessä 5 viikkoa laskettuun aikaan (nyt RV 35+0). 


    Kuva 21.9.2015 RV 35+0 +16kg! 

    Luettuani monien muiden painosta samoilla viikoilla Facebookin vauvaryhmistä, täytyy sanoa, että olen aika kärkiryhmässä..(jei, mikä saavutus..), mutta en kuitenkaan jaksa stressata asiasta tai olla huolissani siitä, miten nämä kilot saadaan aikanaan pois. Tietysti haluan palata jossain vaiheessa "omaan kroppaan", jossa olin ennen raskautta, sillä koen oloni siinä paremmaksi kaikin puolin, mutta sen aika on vasta sitten joskus. Nyt loppuraskauden keskityn niihin asioihin, joihin pystyn omassa hyvinvoinnissani vaikuttamaan eli siihen, että  saan hyviä ravintoaineita monipuolisesta ja terveellisesti ruoasta, jatkan liikkumista kropan sallimissa rajoissa ja herkuttelen kohtuudella silloin, kun mieli tekee. Enkä tuijota sitä pirun vaa´an lukemaa, tai painoindeksia, niillä ei tässä kohtaa ole juuri merkitystä.

    Äsken kippistelin tässä itsekseni tällaisella terveyspommilla  (mansikoita, mustikoita, banaania ja rahkaa) aamulenkin jälkeen. Tänään on parikin syytä skoolailuun, sillä palautin juuri äsken graduni ohjaajalle luettavaksi ja tänään alkoi myös virallisesti äitiyslomani. Laskettuun aikaan 5 viikkoa! 

    CHEERS! :)




    Miten sinä suhtaudut/suhtauduit raskausajan painonnousuun? Tuliko raskauden jälkeen palattua entiseen painoon? Vaatiko entiseen painoon palaaminen kovaa työtä vai kävikö se "kuin itsestään"? 

    Mukavaa alkanutta viikkoa! 

    -Karoliina 

    Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä