keskiviikko 17. elokuuta 2016

Helsinki Street Run 2016

Viime lauantai oli tosiaan melkoinen juoksun juhlapäivä. Lauantaiaamu meni kurvaillessa rattaiden kanssa Minimaratonilla ja samalla tuli vedettyä vajaa 5 kilometrin aamulenkki osittain juosten ja osittain kävellen. Ei siis ihan tyypillinen valmistautumiseni iltapäivällä juostavaan kisaan, mutta onneksi olin lähdössä Street Runille rennoin mielin ja ilman sen suurempia tavoitteita. Tarkoituksenani oli juosta hieman reippaampi pitkis. 



Etukäteen pelkäsin, että joudun kirjaimellisesti juoksemaan lähtöviivalle ehtiäkseni paikalle, mutta onnekseni serkkuni tuli auttamaan Islan hoidossa ja olin lähtöpaikalla JO 15 minuuttia ennen starttia, haha. Jos kyseessä olisi ollut tavoitteellisempi kisa niin tämä olisi ollut kyllä aivan liian myöhään, mutta nyt siinä ei ollut mitään ongelmaa. Pongasin samantien HCR Street teamin Harrin, Tiinan ja Katjun lähtöalueen vierestä ja lyöttäydyin heidän seuraansa vaihtamaan kuulumisia. Pikainen #runfie oli myös tietysti paikallaan! :)



Hetken päästä ryhmityimme lähtöön ja siellä tuli vastaan lisää tuttuja naamoja: Amanda ja Heidi. Pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen sanoimme kaikki heipat ja tsempit toisillemme ja tasan klo 15.45 startattiin matkaan kunnon vesisateessa! 

Olin suunnitellut juoksevani alun  omaa "maratonvauhtiani", eli  n. 5:40min/km. Tuo vauhti on tavoitevauhtini jossain kohtaa lähitulevaisuudessa siintävälle seuraavalle maratonille, koska sillä pääsisi haaveilemaani alle 4 tunnin aikaan. Vielä ei kuitenkaan olla lähelläkään maratonkuntoa, saatikaan sitten alle 4 tunnin maratonkuntoa, joten maratonhaaveet saavat vielä odottaa. Vauhtia on kuitenkin hyvä testailla ja harjoitella lyhyemmillä matkoilla. Tietyn tasaisen vauhdin ylläpitäminen osoittautui taas kerran melko haastavaksi ja huomasin juoksevani liian kovaa. Harjoiteltavaa siis riittää ennen kuin tässä maratonille uskaltaa lähteä! ;)




Reitti suuntasi kohti Pikku-Huopalahtea ja sieltä Munkkiniemen kautta Kuusisaareen ja Lehtisaareen. Tämä osuus toi mieleen muistoja vuonna 2013 juoksemaltani ekalta maratonilta. Sade loppui jossain kohtaa ja aurinko tuli esiin. Ilma lämpeni ja olin todella iloinen, että olin laittanut shortsit jalkaan! Kymppiin asti juoksu kulki ihan hyvin, mutta jotakin puuttui. Kisafiilis. Ei ollut sellaista "lets go"-meininkiä, joka kisoissa usein tulee. Oikeastaan sytyin kisaan vasta viimeisen 7(8) kilometrin aikana, kun oltiin selkeästi jo menossa maalia kohti. Annoin vauhdin nousta puolimaratonvauhtiin ja aloin nauttia kisafiiliksestä. Oli ihanaa, että kisafiilis tuli, mutta samalla se on haasteeni. Sellaisissa kisoissa, joissa alusta asti haluan juosta omaa kovaa vauhtia tulisi "kisafiilis-ja moodi" saada päälle heti alusta asti eikä vasta puolenvälin jälkeen. Tämä on oikeastaan enemmän henkinen juttu ja kisaan keskittyminen kunnolla auttaa. Silloin kun olen oikeasti kisaamassa, niin valmistautuminen onkin huomattavasti tarkempaa kuin nyt. Tutustun reittiin ja juomapisteisiin paremmin, teen mielikuvaharjoituksia ja muutenkin valmistaudun kisaan huolellisemmin. 

Lauttasaaren läpi juostuamme tulimme Ruoholahteen, josta yhdyimme maratoonareiden virtaan baanalle kohti Sonera Stadiumia. Kansalaistorilla oli mahtavaa kannustusta ja paljon ihmisiä, se jäi mieleen mukavana kohtana. 17km tuli täyteen jo kaukana Sonera Stadiumista ja lopulta maalissa oma kelloni näytti 17,9km. Maalissa olin ajalla 1:35:02, johon olin tyytyväinen. Keskivauhti oli lopulta 5:17min/km. Matkan pituus ei sinänsä ollut mikään ongelma, mutta se mikä hieman häiritsi oli kilometrikylttien puuttuminen täysin Street Runin reitiltä. Matkalla oli toki maratonin kilometrikylttejä, mutta ilman omaa GPS:ää olisi ollut aivan ulalla siitä, missä kilsoissa Street Runilla mentiin. Hieman jäi sellainen tunne, ettei Street Runin matkaa ollut ihan tarkasti mitattu, mutta kuten sanottua eipä sillä matkalla niin väliä ollut, kun kyseessä ei ollut puolimaraton/maraton/kymppi. Toki jos matkaa markkinoidaan 17 kilometrin juoksuna niin olisi hyvä, että se olisi sitä! ;)


Maalissa törmäsin pian tuttuihin naamoihin ja vaihdettiin endorfiininhuuruiset juoksukuulumiset. Maaliviivan ylittäminen ja huippu fiilis juoksun jälkeen ovat kyllä juoksutapahtumien parasta antia! Ja toki myös ihanat juoksukaverit, joiden kanssa fiilistellä! <3





Kuvassa: minä, Laura H, Laura P. ja Heidi 
Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä toista kertaa järjestetystä Helsinki Street Runista ja voin suositella sitä muillekin. On hienoa, että HCM:n yhteyteen on saatu vähän lisää pöhinää ja jotain uutta! :) Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia kohti syyskauden ekaa varsinaista tavoitetta eli Espoon Rantapuolikasta

-Karoliina


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/BloglovinissaSnapchatissa (candyontherun) 


*Osallistuminen saatu HCR Street teamin kautta

10 kommenttia:

  1. Hieno juoksu, olet tosi hyvässä juoksukunnossa jo nyt. Innolla odotan tuloksiasi ensi kuun koitoksesta :)

    Hienoa, että tällainen lyhyempi pyrähdys on laitettu HCM:n kylkeen. Ja nuo kirkkaat paidat ovat hauska väriläiskä. Siinä alun kaatosateessa pienikin piristys tekee kaikille hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!:) Itse toivoisin, että saisin vielä juoksukuntoa paremmaksi syksyn aikana, mutta se vaatii paljon työtä. Toisaalta on ihan kivaa taas haastaa itseään hieman! :) Street Runin keltaiset paidat oli kyllä tosi kivat! Mukavaa viikonloppua sinne! :)

      Poista
  2. Hyvin juostu :) Mua edelleen houkuttaisi osallistua johonkin juoksutapahtumaan vielä tänä vuonna (Helsinki City Trailin lisäksi), tulee jotenkin hyvä filis pelkästään tällaisista juoksutapahtuma postauksistakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka! :) En yhtään ihmettele, että juoksutapahtumat houkuttaa! Syksyhän on niille ihan parasta aikaa! :) ja oot oikeassa..muiden tapahtumapostauksia lukiessa syttyy kisainnostus-ja fiilis!

      Poista
  3. Moi! Kiva lukea sun kisarapsa!

    Kirjoitit, ettet ole vielä maratonkunnossa. Miten arvioit omaa kuntoasi? Mistä tiedät sitten jonain päivänä olevasi maratonkunnossa? Mietin tätä siksi, koska haluaisin ehkä juosta maratonin (esim. Espoo rantamaratonin) mutta siihen on enää muutama viikko enkä tiedä olenko "maratonkunnossa". En oikein tiedä miten arvioisin sitä.

    Ja toinen kysymys: miten suunnittelet maratonvauhtisi? Kun maratonmatkaa ei todennäköisesti tule testattua ennen kilpailua, niin miten osaa arvioida mihin kilometrivauhtiin pystyy? Onko vinkkejä? Vai oletko ehkä kirjoitellut näistä jo aiemmissa postauksissasi (en ainakaan löytänyt sellaista). Kiitos tosi paljon jos osaat auttaa!

    Inka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Inka! Kiitos sulle kommentista ja hyvistä kysymyksistä! :) Mulla on takana 3 kokonaista maratonia ja 15 puolimaratonia, joten niiden perusteella osaan hieman arvioida missä nyt mennään maratonkunnon suhteen. Maratonkunnolla tarkoitan oikeastaan sitä, että tällä hetkellä en pystyisi juoksemaan maratonia siihen aikaan, kun haluaisin, joten en koe sen vuoksi olevani vielä (itselleni riittävässä) maratonkunnossa. Se vaatisi lisää kilsoja ja pidempiä lenkkejä, mutta tällä hetkellä ei siihen rahkeet riitä ja keskityn ennemmin puolikkaisiin. Uskon, että pystyisin juoksemaan maratonin tässä kunnossa kyllä läpi rauhallisella vauhdilla, mutta pelkkä läpijuokseminen ei houkuttele, kun tietää kuinka kova ponnistus se kuitenkin olisi. Mitä vauhtiin tulee niin tuo mainitsemani 5:40min/km on tavoitevauhtini jossain kohtaa siintävälle maralle. Jos lähtee vaikkapa ensimmäiselle maratonille niin vauhti kannattaa pitää sellaisena, että sitä vauhtia hölköttelisi vaikka kuinka pitkään eli rauhallisena. Jos paukkuja riittää vielä lopussa niin esim. 35km jälkeen voi kiristää, mutta maraton on pitkä matka, joten mielummin rauhassa edeten, sillä matkalle mahtuu monenlaista! :) Toivottavasti tästä oli jotain apua! Kuinka paljon sulla on juoksutaustaa ja oletko puolikkaita juossut? :) Mun paras maratonaika 4:03:50 tuli kun olin juossut alle vain puolimaratoneja enkä sen pidempiä sinä syksynä. Maratonharjoitteluunkin on niin monta tapaa! :)

      Poista
  4. Moi! Ihana kun vastasit noin nopeasti! Kiitos vinkeistä! Mulla on takana vasta vuosi aktiivista juoksuharrastusta ja yksi puolikas viime keväältä joka meni kivasti ja reilusti alle kahden tunnin. Kesällä juoksin 5-6km:n lenkkejä pari viikossa, mutta nyt olen taas palannut ruotuun ja juoksen kolme kertaa viikossa. Viime viikolla pitkikseni oli 20km/1:46h ja se tuntui hyvältä koko ajan. Mullakin olisi tarkoitus juosta maraton hyvällä ajalla, ei riitä että sen "pääsee läpi". Varmasti kannattaakin lähteä rauhallisesti liikkeelle, niinkuin sanoit, ja kiristää tahtia sitten lopussa jos pystyy. Ehkä pitää myös suhtautua niin, että kun on eka maraton kyseessä niin se on vähän niinkuin "harjoitus", kaikki eteen tuleva on uutta ja tokalla kerralla osaa sitten jo paremmin arvioida omaa kuntoaan ja juoksuvauhtiaan.

    Kiitos vielä tosi inspiroivasta blogista! Sun positiivisuus ja treenaamisinto on ihanaa luettavaa ja luen tätä myös siksi niin mielellään kun suhtaudut niin fiksusti ylipäätään treenaamiseen ja esim. oman kehon kuunteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kuulostaa hyvältä! Ensimmäiseen maratoniin kannattaa tosiaan suhtautua vähän kuin harjoituksena siinä mielessä, ettei aseta liian tarkkoja aikatavoitteita ja lähtee kroppaa kuulostellen ja rauhassa liikkeelle. Jos olisin sinä niin ehkä juoksisin vielä muutaman puolikkaan alle (kisat antavat aina hyvää tuntumaa ja harjoitusta sekä juoksuun, kisatilanteeseen että neste-ja energiatankkauksiin) ja ehkä myös pidemmän 25-28km lenkin, jotta saa tuntumaa siihen, miltä alkaa tuntua, kun jalat ja kroppa väsyy. Maratonharjoittelussa ei yleensä juosta yli 30km lenkkejä, sillä niistä palautuminen kestäisi todella pitkään. Aika paljon on maratonillakin kiinni henkisestä puolesta ja tsemppaamisesta, että jaksaa painaa, vaikka jo alkaa tuntua. Toki siinä pitää myös osata kuunnella kroppaa ja tietää mikä on ns. normaalia ja mikä ei. Paljon tsemppiä kohti ensimmäistä maratonia jossain kohtaa ja muutenkin juoksuharjoitteluun! Ja kiitos ihanista sanoista <3 Blogin kirjoittaminen on tosi paljon mukavampaa, kun on ihania ja vuorovaikutteisia lukijoita! :)

      Poista
  5. Hyvin juostu, innolla ootan siun kuulumisia sitten Espoon juoksusta! :)
    Itse juoksin vihdoin viimein kaikkien vastoinkäymisten jälkeen toisen puolikkaan, ja nyt pääsin alle kahden tunnin, 1:58:30 maalissa ja olin kyllä tyytyväinen. Viime talvesta asti olen kuitenkin kärsinyt ikävästä vaivasta; hiihtäessä sekä juostessa pitempää matkaa (yli 10km) joko toinen tai molemmat jalkani hankautuvat rakkulalle. Kohta on holvikaaresta vähän varpaisiin päin, osittain jalkapöytää ja osittain jalkapohjaa. Rakkulat tietysti sitten puhkeavat juoksun aikana ja kirvelevät ikävästi, ja sekin vaikuttaa juoksuvauhtiini. Ja yleensä ne sitetn tulehtuvat enkä tosiaankaan kävele pariin päivään, enkä ainakaan viikkoon juokse, joten treenitahtikin sitten kärsii. On kokeiltu kaikenmaailman voiteita ja sukkia ja uudet monot ja kengät on testattu. Mutta ei auta kun jatkaa kokeilua, jospa joskus löytyisi sopivat välineet. :D

    -Jenna, epätoivoinen mutta innokas juoksija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jenna! Kiitos pitkästä kommentista ja onnittelut sulle toisesta puolikkaasta!! :) Voi, että kuulostaapa ikävältä vaivalta..mäkin kyllä testaisin varmaan vaan uusia varusteita niin kauan, että löytyy sopivat. Se toki voi tulla aika kalliiksi, mikä on huono puoli, mutta toisaalta ne sopivat voi löytyä aika piankin. Mulla on vähän alkavaa vaivasenluuta etenkin vasemassa jalassa ja alkuun nuo NB:n juoksukengät hankasivat sitä juuri pidemmillä lenkeillä, mutta nyt ne on jo muotoutuneet mun jalkaan. Silloin akuutissa vaiheessa käytin niitä compeed-laastareita ja niistä oli paljon apua! Toivottavasti löytyy sulle apua tuohon ongelmaan!

      Poista