maanantai 6. marraskuuta 2017

Ystävät

Vietettiin aivan ihana pitkä viikonloppu ystävien kanssa täällä Madridissa. Olen niin iloinen, että nämä tyypit halusivat tulla meitä tänne moikkaamaan! <3 Ollaan kyllä oltu onnekkaita koko syksyn ajan, kun Helsinki-Madrid-Helsinki linja on käynyt kuumana ja rakkaita ihmisiä on käynyt täällä useita. Kiitos teille kaikille myös näin blogin välityksellä! <3  


Tuntuu aina luksukselta, kun saa viettää hyvien ystävien kanssa kunnolla laatuaikaa useamman päivän ajan, eikä vain muutaman tunnin siellä täällä. Jutella rauhassa, nauraa tai vain olla ja hengailla. Istua hiljaa, jos siltä tuntuu, eikä hiljaisuus tunnu vaivaannuttavalta. Mutta okei, tässä porukassa harvoin on hiljaista! :D 


Tämän porukan kanssa pistettiin tossua toisen eteen viikonlopun ajan ja kierreltiin ahkerasti Madridia. Syötiin hyvin ja nautittiin yhteisestä ajasta. Päivät kuluivat tosi nopeasti, kuten aina hyvässä seurassa. Säätkin onneksi olivat meidän puolella ja sateet pysyivät poissa, vaikka aika vilpoisalta kelit tuntuivatkin ainakin meille jo vähän madridilaistuneille, jotka kiskovat takkia päälle, kun lämpömittari alkaa näyttää alle +25! ;) Onneksi mulla on nyt tuo ihana Kari Traan Dalane-parka laittaa päälle. Ihan huippu. 



Tänä syksynä olen miettinyt ystävyyssuhteita varmaan enemmän kuin aikaisemmin. Kun on kauempana ystävistä, tulee enemmän mietittyä, että mitäköhän kaikille kuuluu ja mitä heidän elämässään tapahtuu. Laitettua viestiä ja kyseltyä. Haluan olla mukana ystävien elämässä, vaikka olen kaukana. 

Samalla olen huomannut, että ystäväpiiri, johon olen pitänyt tiiviimmiin yhteyttä on pienentynyt. En näe sitä kuitenkaan huonona asiana. Nuorempana kaveripiirini oli tosi laaja, sillä kavereita oli monista eri porukoista; tallilta, lukiosta, amk:sta, vaihdosta, yliopistolta, töiden kautta jne.   
Silloin halusi tutustua ihmisiin mahdollisimman paljon ja olla mukana kaikkialla ja kaikessa, ettei vain missaa mitään. Kuitenkin luonnollisesti monien kavereiden kanssa yhteydenpito on vuosien varrella jäänyt syystä tai toisesta eikä siitä enää tunne huonoa omaatuntoa. Elämä saattaa kuljettaa eri teitä ja se on ihan ok. Se saattaa myös kuljettaa uudestaan yhteen jossain kohtaa ja sekin on ihana ajatus. 

Nykyään ystäväpiirini on tosiaan pienempi, mutta sitäkin läheisempi. Huomaan, myös etten itse enää ole samalla tavalla sosiaalinen kuin aikaisemmin. Toki, olen sosiaalinen ihmisten seurassa, jotka tunnen, mutta vieraiden ihmisten keskellä ei suun avaaminen olekaan aina niin helppoa eikä uusiin ihmisiin tutustu niin vaivattomasti kuin nuorempana, jolloin yhdistäviä tekijöitä oli ehkä helpompi löytää (esim. koulu ja harrastukset). Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut hyviä ystäviä myös aikuisiällä. Esimerkiksi tämän blogin kautta olen tutustunut kouralliseen ihania naisia, joiden kanssa pidetään varsin tiiviisti yhteyttä ja se on ihan huippu juttu. 

Ystävät ovat kuitenkin kultaa ja heistä kannattaa pitää kiinni! Aina ei ehdi pitämään yhteyttä tai näkemään, mutta hyvien ystävien kanssa voi onneksi seuraavalla kerralla jatkaa siitä, mihin viimeksi on jäänyt. Heidän seurassaan voi olla täysin oma itsensä ja jakaa ilot, naurut, surut ja murheet! <3 
______________________________________________________________

Täällä aloitettiin tänään meidän marraskuun "juhlaviikko", joka sisältää mun ja Islan synttärit sekä isänpäivän. Torstaina suunnataan pitkäksi viikonlopuksi Suomeen, enkä malta odottaa sitä. IHANAAAAAAA nähdä perhe, ystäviä ja tietysti koirat! <3 En malta odottaa, sanoinko jo? ;) <3

Blogi ottaa pienen paussin tällä viikolla ja palaillaan taas ensi viikolla linjoille. Nyt aion nauttia täysillä läheisten ja ystävien seurasta! <3 

Kivaa viikkoa  juuri sulle!

-Karoliina

Ja ps. Kiitos teille kaikille, jotka tulitte viime postauksessa mun kanssa virtuaalikahveille!:) Oli ihanaa lukea kommentteja ja "kahvitella" teidän kanssa! <3 



4 kommenttia:

  1. Ihanaa et teilla on kaynyt paljon kavereita moikkaamassa!

    Samaistun kylla tohon ystaviin liittyvaan, varsinkinin kun oon asunut viimeset 8 vuotta ulkomailla. Oon kans huomannut et monien kavereiden kanssa yhteydenpito lakkaa mutta tietyt ystavat pysyy, ja monesti ne ystavat joiden kanssa ehka luulin nuorempana etta me ollaan aina "bestiksia" niin ei sit ollakkaan enaa tekemisissa.

    Kivaa viikonloppua Suomeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Pille!! Kiva, kun jätit kommenttia! :) Huh, sä oot jo asunutkin pitkään ulkomailla, mutta ihanaa, että viihdyt siellä (ainakin vaikuttaa siltä). Onko sulla koti-ikävää koskaan? Vai tuntuuko siltä, että koti on nyt siellä? Musta oli niin ihanaa tulla käymään Suomessa ja nähdä kaikkia läheisiä ja ystäviä <3 Vaikka täällä sataa ja on karsea keli keskellä marraskuuta, niin kyllä se koti tuntuu olevan siellä missä sydän on. Tosin nyt aion kyllä vakaasti pyrkiä nauttimaan loppuajasta Madridissa ennen pitkää joululomaa Suomessa, koska aivan varmasti tulen vielä kaipaamaan sinne joskus, vaikka nyt tuntuu, että voisin vaan jäädä omaan kotiin! <3 Ja niin totta tuo ystävien kohdalla. Mun ihan parhaat ystävät on porukka, joka on kerääntynyt yläaste-lukioajoilta ja siihen on liittynyt sitten työkavereita ihan ensimmäisistä työpaikoista. Heidän kanssaan on edelleen tiiviisti yhteydessä, mutta vuosien varrelta on jäänyt paljon silloin hyviä ystäviä, mutta niin se vain menee.. Hyvää uutta viikkoa sulle!! :)

      Poista
  2. Moikka! En huomannu et olit vastannu mut tulin sun blogin puolelle lukemaan raskaus uutisia niin muistin tarkistaa tan kommentin :) Onneks olkoon viela taallakin! Onpa ihania uutisia! :) Toivottavasti on laakarikaynnit sujunu ookoo Espanjassa? Siella osataan joskus hankaloittaa asioita niitten manana manana tyylilla haha :D

    On mulla koti-ikava mut se on lahinna sillon just kun tulee kaymaan vaikka viikoks kun aina tuntuu ettei siina viikossa ehdi nakeen kaikkia tarpeeks. Sitten on aina haikee olo kun lahtee pois mut kyl kaikki skypet ja whatsapp puhelut on tehnyt yhteydenpidosta sen verran helpompaa viime vuosien aikana ettei se koti-ikava oo koskaan ihan kamala ollut.

    Se mua jannittaa etta sitten kun on itella lapsia et kuinka sillon kaipaa sita tukiverkostoo ja perhetta, kun yksinaan on ihan helppo asua ulkomailla. Sen nakee sittn joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Joo, lääkärikäynti sujui täällä tosi mainiosti, kun se kuului meidän komennusvakuutukseen ja päästiin kaupungin kalleimmalle alueelle yksityislääkäriin! ;D

      Mä olen koittanut analysoida mun koti-ikävää, ja mulla se liittyy juuri tuon tukiverkoston puutteeseen täällä, ja toki tämä raskaus on osaltaan saanut ikävöimään kotiin, kun olot ei ole olleet mitään parhaimpia tässä viime viikkoina :) Ja kyllä sitä alkaa olla ikävä OMAA kotia ja omia tavaroita, vaikka tämä vuokrakämppä ihan ok onkin. Se olisi eri asia varmasti, jos saisi itse tehdä kodin täällä itselleen (olisi omat tavarat ja kalusteet ja sisustukset jne.). Mutta oon tosi iloinen ja kiitollinen tästä kokemuksesta kuitenkin! <3

      Poista