Tänään on luvassa kysymyksiä- ja vastauksia postauksen toinen osa, joten mennään suoraan asiaan! :)
H urheilee joskus enemmän ja joskus vähemmän. Penkkiurheilee kyllä koko ajan, meillä pyörii lähes aina telkkarissa futis, nhl tai formulat, heh. Treenaamassa hän käy keskimäärin 1-2 kertaa viikossa (kuntosalilla/juoksulenkillä) ja ne kerrat saadaan helposti sovitettua viikkoon. Saataisiin varmasti useampikin kerta, jos hän niin haluaisi. Usein hän käy salilla niin, että lapset nukkuu, joko viikolla iltaisin tai viikonloppuna päikkäriaikaan. Juoksulenkillä hän käy usein kaverin kanssa arki-iltana, joten se vain sovitaan etukäteen ja laitetaan kalenteriin. Meillä ei kummallakaan ole tällä hetkellä aikaan tai paikkaan sidottuja harrastuksia, mikä tuntuu juuri nyt hyvältä ratkaisulta.
Omat treenit tulee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi tehtyä päiväuniaikoina viikolla ja viikonloppuisin saatan ainakin toisena päivänä tehdä treenin, niin että H vahtii lapsia esimerkiksi aamupäivällä. Nyt jatkossa aion myös hyödyntää iltoja treeneihin, kun lapset tai ainakin toinen lapsista on saatu nukkumaan. Silloin voin lähteä lenkille tai tehdä jumpan kotona. Se, että itselläni on tässä elämäntilanteessa mahdollista jumppailla kotona päiväuniaikaan, helpottaa toki liikuntakertojen mahduttamista kalenteriin.
Juoksemisen aloittaminen kiinnostaa. Miltä tuntui kropassa eka lenkki? Millainen se oli?
Olen kirjoittanut tarkemmin ihan ensimmäisestä juoksulenkistä raskauden jälkeen tässä postauksessa ja muutenkin kokemuksia juoksun aloittamisesta raskauden jälkeen täällä. Lyhyesti kerrottuna, mun ensimmäinen lenkki pitkän tauon ja raskauden jälkeen oli hieman yli 5 kuukautta synnytyksestä. Silloin lähdin varovasti liikkeelle ja vuorottelin kävelyä ja hölkkää. Hölkkäsin yhden minuutin, kävelin 2 minuuttia ja toistin tämän 10 kertaa. Hidas juokseminen tuntui kropassa hyvältä eikä mitään ongelmia ollut lantionpohjan tai keskivartalon kanssa. Ei outoja tuntemuksia, pissalirahduksia housuun tai kipuja. Itselleni tämä kertoi siitä, että kroppani oli siinä kohtaa valmis juoksuun, mutta toki piti aloittaa todella kevyesti pitkän tauon jälkeen ja kuulostella kroppaa tarkasti. Jatkoin kävely-juoksu-taktiikkaa seuraavillakin lenkeillä ja pidensin aina juostavaa matkaa vähitellen.
Olitko ennen lapsia myös tosi aktiivinen liikkuja? 
Olin kyllä! Varmasti vielä aktiivisempi kuin nyt tai ainakin liikuin määrällisesti enemmän. Kun luen nyt myöhemmin omia vanhoja blogipostauksia (olen kirjoittanut tätä blogia keväästä 2013) hämmästelen silloisia treenimääriäni, vaikkei ne sinänsä mitään ihan järkyttäviä olleet. Helposti 4-5 ryhmäliikuntatuntia viikossa, pari ratsastustuntia ja joku juoksulenkki. Huh! Nyt en pääse tuntimäärässä edes varmaan puoleen tuosta, mutta ei se mitään. Aikansa kutakin.
Aktiivisesti olen liikkunut vuodesta 2007 alkaen jolloin aloitin käymään ryhmäliikuntatunneilla ja vähitellen myös juoksu tuli mukaan kuvaan säännöllisempänä lenkkeilynä. Lasten myötä treenaaminen on muuttunut paljon, sillä enää viime vuosina en ole käynyt ryhmäliikuntatunneilla kuin satunnaisesti ja treenit teen joko kotona, ulkona tai käyn juoksemassa/vaunukävelyillä. Liikunnallinen elämäntapa on kuitenkin säilynyt, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet.
 |
| #throwback syyskuulle 2014 |
Miten teillä jaetaan kotitöitä?
Lyhyt vastaus on: meillä molemmat tekee kotitöitä aika tasaisesti. Toki nyt tässä elämäntilanteessa, kun minä olen töissä kotona ja mies kodin ulkopuolella, niin arkena minä varmasti teen niitä hieman enemmän, mutta mies osallistuu myös.
Arkena minä hoidan siivouspuolta, järkkäilen kotona paikkoja (tuntuu siltä, että koko ajan!), pesen pyykkiä ja laitan pyykkejä kuivamaan (mies saattaa tehdä sitä iltaisin), pidän huolta, että lasten vaatekaapit pysyy järjestyksessä ja heillä on tarvittavat vaatteet. Aamuisin ja päivisin koiran ulkoilutus on mun vastuulla, mies hoitaa iltaulkoilutuksen. Arkiruoka on yleensä myös mun vastuulla, viikonloppuisin taas mies usein kokkaa. Kaupassa käydään yleensä molemmat kerran viikossa, minä alkuviikosta ja hän yleensä torstai-iltaisin viikonloppua varten. Muutama juttu, jotka ovat lähes aina miehen vastuulla on lakanoiden vaihto ja yhteisten laskujen maksaminen taloustililtä. Hän taas harvemmin tarttuu imurin varteen tai alkaa pyyhkimään pölyjä! ;) Aika fifty-sixty nämä kotityöt siis meillä hoituu, sulassa sovussa lähes aina.
Miten ehdit bloggaamaan pikkulapsiarjessa?
Heh, sanotaan näin, etten ehdi niin paljon päivittämään blogia kuin haluaisin. Bloggaaminen on ollut mulle rakas harrastus pian 6 vuotta ja kuten liikunta, on sekin muuttanut muotoaan vuosien varrella ja muokkautunut elämäntilanteen mukaan.
Ennen lapsia kirjoitin lähes joka viikko 3-4 postausta. Aikaa oli paljon enemmän käytettävissä ja toisaalta myös some (Instagram/Facebook) vei paljon vähemmän aikaa, koska niitä ei vielä blogin alkuvuosina käytetty aktiivisesti blogin rinnalla. Nykyään tuntuu, että etenkin Instagram toimii miniblogina, joka vie aikaa oikealta blogilta, mutta on toisaalta ihanan vuorovaikutteinen ja nopea kanava päivittää.
Nykyään ehdin kirjoittamaan blogia niin, että saan ulos 1-2 postausta viikossa. Hyvin harvassa on ne kerrat, kun saan yhdeltä istumalta postauksen valmiiksi. Useimmiten kirjoittelen täällä pitkin viikkoa, silloin kun sattuu olemaan hetki aikaa. Esimerkiksi tämä postaus on ollut luonnoksissa noin 3 viikkoa ja olen kirjoittanut sitä vähän eteenpäin monta kertaa. Pian se on vihdoin valmis teille luettavaksi, woop.
Usein pidän perjantaina treeneistä vapaapäivän ja silloin pyhitän päikkäriajan täysin blogille. Samoin sunnuntaina, jos olen saanut treenin tehtyä jo aamupäivällä. Ne on mun korvamerkittyjä bloginkirjoitushetkiä. Olisi ihanaa kirjoittaa enemmän, mutta toisaalta 1-2 postausta viikko tuntuu juuri nyt sopivalta balanssilta.
Ehkä tähän voisi vielä sanoa sen, että löydän blogille aikaa, koska haluan ja se on mulle tärkeä harrastus, josta en kokonaan halua luopua, mutta en myöskään aseta itselleni liian suuria tavoitteita sen suhteen. Priorisoin blogin kirjoittamisen muiden aktiviteettien edelle niinä hetkinä, kun haluan kirjoittaa ja siihen on sopiva hetki. Yhtä hyvin voisin perjantai-iltapäivänä rojahtaa sohvalle ja katsoa jotain sarjaa päikkäriaikana...No joskus niin teenkin, mutta pointtina se, että usein voimme itse valita mitä vapaa-ajalla haluamme tehdä (ei toki aina) ja näin ollen priorisoida niitä asioita, jotka ovat omalla listalla tärkeimpiä.
Siinäpä ne kysymykset ja vastaukset tällä kertaa. Jos tulee lisää kysymyksiä mieleen, niin kirjoita kommentteihin tai laita mulle viestiä Instagramissa! :) Ensimmäinen kysymyksiä ja vastauksia-postaus löytyy täältä.
Nauttikaa ystävänpäivästä ja kiitos, että olette täällä lukemassa! <3
- Karoliina
Lyhyt vastaus on: meillä molemmat tekee kotitöitä aika tasaisesti. Toki nyt tässä elämäntilanteessa, kun minä olen töissä kotona ja mies kodin ulkopuolella, niin arkena minä varmasti teen niitä hieman enemmän, mutta mies osallistuu myös.
Arkena minä hoidan siivouspuolta, järkkäilen kotona paikkoja (tuntuu siltä, että koko ajan!), pesen pyykkiä ja laitan pyykkejä kuivamaan (mies saattaa tehdä sitä iltaisin), pidän huolta, että lasten vaatekaapit pysyy järjestyksessä ja heillä on tarvittavat vaatteet. Aamuisin ja päivisin koiran ulkoilutus on mun vastuulla, mies hoitaa iltaulkoilutuksen. Arkiruoka on yleensä myös mun vastuulla, viikonloppuisin taas mies usein kokkaa. Kaupassa käydään yleensä molemmat kerran viikossa, minä alkuviikosta ja hän yleensä torstai-iltaisin viikonloppua varten. Muutama juttu, jotka ovat lähes aina miehen vastuulla on lakanoiden vaihto ja yhteisten laskujen maksaminen taloustililtä. Hän taas harvemmin tarttuu imurin varteen tai alkaa pyyhkimään pölyjä! ;) Aika fifty-sixty nämä kotityöt siis meillä hoituu, sulassa sovussa lähes aina.
Miten ehdit bloggaamaan pikkulapsiarjessa?
Heh, sanotaan näin, etten ehdi niin paljon päivittämään blogia kuin haluaisin. Bloggaaminen on ollut mulle rakas harrastus pian 6 vuotta ja kuten liikunta, on sekin muuttanut muotoaan vuosien varrella ja muokkautunut elämäntilanteen mukaan.
Ennen lapsia kirjoitin lähes joka viikko 3-4 postausta. Aikaa oli paljon enemmän käytettävissä ja toisaalta myös some (Instagram/Facebook) vei paljon vähemmän aikaa, koska niitä ei vielä blogin alkuvuosina käytetty aktiivisesti blogin rinnalla. Nykyään tuntuu, että etenkin Instagram toimii miniblogina, joka vie aikaa oikealta blogilta, mutta on toisaalta ihanan vuorovaikutteinen ja nopea kanava päivittää.
Nykyään ehdin kirjoittamaan blogia niin, että saan ulos 1-2 postausta viikossa. Hyvin harvassa on ne kerrat, kun saan yhdeltä istumalta postauksen valmiiksi. Useimmiten kirjoittelen täällä pitkin viikkoa, silloin kun sattuu olemaan hetki aikaa. Esimerkiksi tämä postaus on ollut luonnoksissa noin 3 viikkoa ja olen kirjoittanut sitä vähän eteenpäin monta kertaa. Pian se on vihdoin valmis teille luettavaksi, woop.
Usein pidän perjantaina treeneistä vapaapäivän ja silloin pyhitän päikkäriajan täysin blogille. Samoin sunnuntaina, jos olen saanut treenin tehtyä jo aamupäivällä. Ne on mun korvamerkittyjä bloginkirjoitushetkiä. Olisi ihanaa kirjoittaa enemmän, mutta toisaalta 1-2 postausta viikko tuntuu juuri nyt sopivalta balanssilta.
Ehkä tähän voisi vielä sanoa sen, että löydän blogille aikaa, koska haluan ja se on mulle tärkeä harrastus, josta en kokonaan halua luopua, mutta en myöskään aseta itselleni liian suuria tavoitteita sen suhteen. Priorisoin blogin kirjoittamisen muiden aktiviteettien edelle niinä hetkinä, kun haluan kirjoittaa ja siihen on sopiva hetki. Yhtä hyvin voisin perjantai-iltapäivänä rojahtaa sohvalle ja katsoa jotain sarjaa päikkäriaikana...No joskus niin teenkin, mutta pointtina se, että usein voimme itse valita mitä vapaa-ajalla haluamme tehdä (ei toki aina) ja näin ollen priorisoida niitä asioita, jotka ovat omalla listalla tärkeimpiä.
Siinäpä ne kysymykset ja vastaukset tällä kertaa. Jos tulee lisää kysymyksiä mieleen, niin kirjoita kommentteihin tai laita mulle viestiä Instagramissa! :) Ensimmäinen kysymyksiä ja vastauksia-postaus löytyy täältä.
Nauttikaa ystävänpäivästä ja kiitos, että olette täällä lukemassa! <3
- Karoliina
Nää on tosi kivoja postauksia :)
VastaaPoistaMua kiinnostais tietää käytätkö/oletko käyttänyt sykemittaria juoksulenkeillä vai luotatko kropan tuntemuksiin?
Itse innokkaana juoksijana taidan välillä tehdä turhankin tehokkaita lenkkejä ja oon tuollaista hankintaa harkinnut. Toisaalta hurahdan myös kauhean orjallisesti noihin mittareihin enkä haluaisi alkaa liiaksi kytätä kaikkea mahdollista ettei lenkit muutu suorittamiseksi..
Moikka! Kiva kuulla :) Mulla on käytössä Suunnon gps/sykemittari, mutta itse asiassa sykevyö on siitä ollut jo pidempään rikki enkä ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään, joten sykkeitä en tarkemmin tiedä (toki niitä pystyn tunnustelemaan), mutta vauhdin nään mittarista. Olen aika pitkälti nämä lenkit, mitä nyt olen juossut tämän tokan raskauden jälkeen mennyt ihan fiilispohjalta ja syke on pysynyt riittävän alhaalla, kun olen pitänyt mielessä neljän p:n säännön eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta, mikä ohjaa aika hyvin pysymään peruskestävyysalueella.
Poista