Mahtava Espoon rantamaratonin puolikas eilen takana! Keli oli kohdallaan ja kotimaisemissa juokseminen oli ihan huippua! :) Yllätykseksi itselleni päädyin myös juoksemaan oman puolikkaan enkkani, joka virallisesti kirjattiin bruttoaikana 1:48:28. Jihuu, aikaisempi puolikkaan enkkani oli 1:50:04, joten parannusta tuli reilusti ja olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen, varsinkin kun en odottanut olevani tällä hetkellä kykenevä juoksemaan noin kovaa. Pientä harmitusta tosin aiheuttaa se, että virallisia nettoaikoja ei saatu, koska ajanottoporttien sähkövirta oli katkennut hieman maratonin lähdön jälkeen ja porttien vara-akut kestivät noin puolitoista tuntia, jolloin virta loppui juuri puolikkaan ensimmäisen ryhmän lähdettyä liikkeelle ja virtakatko pyyhkäisi kaikki lähtöporttien kautta kirjautuneet aloitusajankohdat pois.. (NOUUU!) Oma Garmin näytti maalissa epävirallista nettoaikaa 1:47:19, mutta eipä auta, bruttoaika jää nyt viralliseksi näistä karkeloista.
Juoksuun lähtiessä mulla oli hyvä fiilis, ajattelin ennen juoksua, että juoksen fiiliksen mukaan ja katson mihin se riittää. Huomasin kuitenkin jo alussa, että menohaluja oli, ja alkuruuhkien jälkeen aloinkin juoksemaan aika tasaisesti kilsoja 5 minuutin pintaan ( 5:06-4:54). Se, että reitti ja maisemat oli tuttuja auttoi mua kyllä ehdottomasti, tiesin suunnilleen mitä on tulossa ja osasin arvioida matkaa pisteeltä pisteelle. Paljon auttoi myös yllärikannustajat matkan varrella, joille huutelin 14km kohdalla, että "apua, taisin lähteä liian kovaa" ja huutelivat takaisin, että "etkä lähteny, anna mennä" :D Henkisesti ja fyysisesti raskain vaihe oli 15km jälkeen Westendissä ja siitä eteenpäin. Vauhti alkoi painaa jaloissa ja matka maaliin tuntui siinä vaiheessa pitkältä. Painelin kuitenkin sisulla menemään ja seurasin kelloa, koska tiesin, että jos pystyn pitämään vauhdin yllä, tulen tekemään uuden enkkani ja se kyllä motivoi ehdottomasti eteenpäin! :) Fiilis maalissa oli todella hyvä ja aika pitkälti kaikkensa antanut! En usko, että olisin pystynyt juoksemaan eilen kovempaa ilman vastaantulevaa seinää jossain kohtaa. Seinä yritti tulla vastaan 18km kohdalla, mutta taistelin sen läpi ja olen tyytyväinen siihen, että menin hetkellisesti mukavuusrajojen ulkopuolelle ja sain palkinnoksi oman enkan.
Jälkeenpäin olen miettinyt syitä siihen, miksi pystyin juoksemaan niin kovaa eilen (omalla mittapuullani). Kuten olen kirjoitellut aikaisemmin, en ole treenilenkeillä päässyt koviin vauhteihin tai ainakaan pystynyt ylläpitämään niitä kovin pitkään, jonka vuoksi ajattelin etukäteen, että vauhdikkaasta menosta läpi puolikkaan on turha haaveilla. Selkeästi kuitenkin peruskestävyys on tällä hetkellä hyvällä mallilla maratontreenin myötä ja eilen osui monta asiaa nappiin. Keli oli mitä mahtavin enkan juoksemiseen, koska tuulta ei ollut juuri ollenkaan. Reitti oli tuttu ja kotimaisemat tsemppasivat entisestään. Olo oli suhteellisen kevyt, koska en juurikaan tankannut puolikkaalle vaan söin melko normaalisti ja kiinnitin enemmän huomiota nesteytykseen. Ja sen lisäksi oma asenne oli kunnossa; en luovuttanut vaan pieni "p*rkele, nyt mennään eikä meinata" oli mielessä koko ajan ja päätin, että vaikka ei tuntuisi kivalta niin taistelen sen fiiliksen läpi, koska se palkitaan sitten maalissa ja näin kävi tällä kertaa! :)
Nyt otan juoksun suhteen muutamat lepopäivät ja sitten katse kohti uusia haasteita! Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)
Oliko teistä joku juoksemassa tai katsojana Espoon rantamaratonilla tai puolikkaalla? Mitkä fiilikset jäi?
 |
| Happy runner! :) |
