Heippahei! Kivaa uutta viikkoa! Miten teillä on se lähtenyt käyntiin? Täällä hieman normaalista poikkeavalla tavalla, sillä tultiin eilen tänne meidän Karjalohjan mökille mun äidin ja koirien kanssa. Vietetään alkuviikko täällä, niin on helpompaa hoitaa koirien ulkoilutukset ja saan tarvittaessa apua Islan kanssa, sillä H lähti eilen työmatkalle. Kivaa olla täällä pitkästä aikaa! <3
Tämä on siis meidän "sukumökki", jossa on tullut vietettyä kaikki lapsuuden kesät mummin ja papan kanssa. Ihana paikka Lohjanjärven rannalla ja mikä parasta, tänne ajaa alle tunnin kotoa, joten siitä ehdottomasti plussaa. Saaristoon kun on tottunut köröttelemään sen 4-5 tuntia! :) Aika pian eilen tänne tulon jälkeen menin tekemään ulkotreenin samalla, kun nukutin Islan iltapäiväpäikkäreille vaunuihin. Hyödynsin treenissä muun muassa rappusia, joita täällä rinnetontilla riittää! Juoksin ylös ja alas kymmenen kertaa ja ylhäällä tein vaunujen kanssa 10 peruskyykkyä samalla vaunuja työntäen edestakaisin.
 |
| Hyvät treeniportaat ja kiva treeni...kun se oli ohi! :D |
 |
| Treenikaverit <3 |
Porrasjuoksun ja peruskyykkyjen lisäksi hölkkäilin vaunujen kanssa edes takaisin hiekkatietä ja pihapiirissä, tein askelkyykkykävelyä vaunuja työntäen sekä kyykkyhyppyjä. Hauska treeni tuli tehtyä ja tunnin verran siinä kuului kokonaisuudessaan aikaa. Mila ja Elsa juoksivat vierellä ja olivat aivan innoissaan osallistumassa mun treeniin. Isla nukkui tyytyväisenä vaunuissa! <3 Tänään ei ole ihan yhtä kiva ilma kuin eilen, mutta ajattelin kuitenkin käydä juoksemassa jossain kohtaa.
Juoksusta puheenollen..Instagramissa jo hehkuttelinkin lauantain pitkistä!! <3 18 kilometriä tuli juostua Siirin kanssa ja se sujui yllättävän kevyesti. Alku oli hieman nihkeätä, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Toki vauhti oli rauhallinen (keskivauhti 6:25min/km) ja reitti myös aika helpohko (ei kovasti mäkiä), mutta hei...18km on kuitenkin 18km! ;) Olen tosi tyytyväinen nyt tähän mennessä juostuihin pitkiksiin tällä "treenikaudella" kohti kevään ensimmäistä puolimaratonia. Kaikki lenkit (12km, 14km, 16km, 18km) ovat sujuneet kivasti ja on ollut huippu fiilis aina ylittää itsensä ja juosta hieman pidemmälle. Uskon, että puolimaraton sujuu reilun muutaman viikon päästä myös ihan mukavasti, kunhan nyt pysyy terveenä eikä tule mitään odottamattomia takapakkeja.
Lauantain lenkillä oli muuten ehkä erikoisin keli ikinä! Alkuun saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta, joka lenkin loppupuolella muuttui ensin raekuuroksi sitten räntäsateeksi ja sen jälkeen vedeksi...kiitos Suomen kevät! :D Juostiinkin loppulenkki hieman reippaammin sateen vauhdittamana, joten siinä mielessä kelin vaihdos hyvästä huonompaan taisi olla positiivinen juttu. Tuli samalla harjoiteltua hieman "negatiivista splittiä" eli vauhdikkaampaa lenkin toista puoliskoa.
Olin ihan runner´s high:ssa vielä pitkään lauantain pitkiksen jälkeen! On se juoksu vaan huippua, silloin kun se sujuu ja muistaa nauttia niistä pienistäkin edistysaskeleista, vaikka vielä olisikin kaukana isommista tavoitteista! :) Loppuun haluan vielä kirjoittaa juoksutapahtumiin osallistumisesta ja omista odotuksista, joihin Jonnan hyvä kommentti viime postauksessa inspiroi. Uskon, että tämä on haasteena juoksutapahtumien osalta monen juoksijan kohdalla:
"Voi kun osaisikin lähteä juoksutapahtumiin riittävän rennolla otteella, just sellaisella harjoitusmeiningillä. Musta tuntuu, että en uskalla osallistua mihinkään, kun odotan itseltäni niin paljon enkä yhtään tiedä, mitä olisi realistista odottaa."
Kerroin itse, että aion ottaa tulevan HCR:n aika pitkälti harjoitusmielessä. Se tulee kertomaan hyvin, missä tällä hetkellä mennään juoksukunnon kanssa, kun synnytyksestä on kulunut 6 kuukautta. Tiedän hyvin, että juoksukuntoni on vielä aika kaukana niistä omista "kovista vauhdeista", joita juoksin syksyllä 2014 ennen raskautta ja se on täysin ok! Jopa aika ihanaa, että nyt voin vain nauttia ja fiilistellä sekä tehdä parhaani tällä hetkellä, koska vaikka usein painotankin rentoutta, niin saatan kyllä ottaa pientä stressiä aikatavoitteista. Ja etenkin, kun kirjoitan blogia ja tuntuu, että paineita tulee ulkopuolelta, vaikka oikeasti ne paineet ovat vain oman pään sisällä. Nyt en aio ottaa paineita ollenkaan. Tästä päästäänkin siihen, että, jos haluaa juosta useissa juoksutapahtumissa vuoden aikana (koska se on niiiiiiin kivaa!), niin kaikissa tapahtumissa ei voi olla juoksemassa enkan perässä. Osaan tapahtumista voi osallistua huvin vuoksi ja/tai harjoitusmielessä. Kun tapahtumia alkaa tällä tavalla kategorisoimaan niin valmistautuminen on henkisesti helpompaa, sillä onhan se täysin erilaista valmistautua harjoitustapahtumaan kuin "tavoitetapahtumaan", jossa toivoisi juoksevansa ennätyksensä.
Mitä mieltä olette? Osaatteko mennä juoksemaan juoksutapahtumaan harjoitusmielessä vai pitääkö aina pyrkiä maksimisuositukseen?
Tästä tuli myös mieleen, että Suomen parhaimpiin hyvän fiiliksen juoksutapahtumiin kuuluvalle Naisten Kympille voi vielä ilmoittautua 30.4 mennessä! :) Siellä ei ainakaan oteta paineita, vaan nautitaan vaan juoksun tuomasta huippufiiliksestä, huikeasta ohjelmasta ja hyvästä meiningistä! Tulkaa mukaan, vielä ehtii ilmoittautumaan! :)
Kivaa viikkoa ja letkeitä lenkkejä! <3
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa
