maanantai 17. helmikuuta 2014

Blogitapaaminen: CrossFittiä, naurua ja hyvää ruokaa!

Lauantaina pidettiin tosiaan blogitapaaminen, jossa oli mukana minun lisäksi:
Olemme tyttöjen kanssa tutustuneet täällä blogimaailmassa, lukemalla ja kommentoimalla toistemme blogeja. Olemme aika samanlaisia treeni-innostustemme kanssa ja suhtautumisemme treenaamiseen ja terveellisiin elämäntapoihin on myös samankaltainen, joten ei ihme, että tulemme niin hyvin juttuun, kun sitä juttua riittää vaikka kuinka paljon! :) Hanna oli tässä aloitteen tekijänä ja kantavana voimana, että saimme tällaisen tapaamisen kasaan, joten kiitos Hannalle siitä! :) Pitkän sähköpostiketjun tuloksena saimme aikaan tapaamisen lauantaille 15.2. Päivään sisältyi kaikkea sellaista, jota minun mielestä parhaisiin vapaapäiviin tulee sisältyä, ja uskon, että muut tytöt ovat samaa mieltä! Ohjelmassa oli treeniä, hauskanpitoa, naurua, juttelua, saunomista, kehonhuoltoa, hyvää ruokaa ja herkkuja! Super päivä siis kaikinpuolin! 

Päivämme alkoi tapaamisella Konalan Crossfit10-salin pihalla, jossa sain tavata nämä ihanat tytöt ensimmäistä kertaa! Oli tosiaan aika hassu fiilis, koska tavallaan tuntui siltä, kuin olisin mennyt näkemään ketä tahansa hyviä kavereita, mutta todellisuudessa en ollut koskaan nähnyt heitä luonnossa! Kunnon nettitreffit siis! ;) Hanna, Satu ja Tiina osoittautuivat kuitenkin ihan omiksi itsekseen ja kuva, jonka olen heistä saanut blogiensa kautta piti paikkansa. Ihania, hauskoja, huumorintajuisia ja urheilullisia nuoria naisia! HYVIÄ TYYPPEJÄ! Juttumme alkoi luistaa ensi hetkestä alkaen, ja sille ei meinannut tulla loppua koko päivän aikana…ainoastaan CrossFit veti meidät hetkellisesti hiljaiseksi! ;)

Koko porukka ryhmäkuvassa: Minä, Hanna, Tiina ja Satu
Odotellaan CrossFit-tunnin alkua! Vasemmalta Satu, minä ja Hanna
Crossfit10-sali Konalassa
Alkulämmittelyssä ryömittiin "sillan ali"
Ja luottamustestinä myös hypittiin yli! ;) 
 Alkuverkan jälkeen päästiin testailemaan varsinaisia treeniin kuuluvia liikkeitä:

Toes to bar eli varpaat tankoon: Ei taidettu kukaan saada varpaita lähellekään tankoa, joten tehtiin liike helpotettuna ja nostettiin hallitusti polvia kohti rintaa, jolloin vatsalihakset ja koko keskivartalo pääsi kyllä töihin. Voi kuinka helpolta näyttikään kun ohjaajamme Pete teki tämän liikkeen ja varpaat pääsivät todellakin baariin asti! ;)

Satu keskittyy! :)
Hanna ja Tiina in action
Sitten kahvakuulan kimppuun ja etuheilautuksia
Kahvakuulalla etuheilautus


Wall Climbs: Tämä oli ehdottomasti mielestäni hauskin liike, koska pääalaspäin meneminen on itselleni ainakin hieman jännittävää! :)



Wall Ball: eli pallonheittoa seinään. Oli muuten aika haastava, mutta tehokas liike! :)



Ja sitten lopuksi juoksua 200m kerrallaan:

Kaikki vauhdissa :)
Harjoiteltuamme kaikki treeniin kuuluvat liikkeet, teimme alla näkyvän treenin. AMRAP tarkoittaa "as many reps as possible" eli 15 minuutin aikana piti tehdä kyseinen kiertoharjoittelu niin monesti kuin jaksoi. Itse ehdin tehdä sen neljä kertaa ja muutamat wall climbit päälle. Sen jälkeen olin aivan loppu! :)

Ohjaajamme Pete kertoo päivän treenin eli WOD:n (workout of the day)
Treenin tulos oli tosiaan tämä, hehe! :D

Kaikkensa antanut fiilis ;)
Täytyy sanoa, että taisin menettää sydämeni tälle lajille jo ihan ensimmäisellä kokeilulla! Minua kiehtoo se, kuinka tämä laji yhdistää voiman, liikkuvuuden ja nopeuden kehittämisen, ja uskon, että CrossFit hyödyttäisi minua todella paljon juoksunkin kannalta, koska olen todella huono tekemään perinteisiä salitreenejä, ja voimaa olisi tärkeätä saada lisää! Tällä hetkellä siis ihan tosissaan harkitsen On Ramp-kurssille menoa (CrossFit alkeiskurssi), mutta vielä en ole täysin päättänyt menenkö vai enkö, koska kalenteri on aika täynnä muutenkin! ;) Katsotaan, houkuttelisi kyllä kovasti. Jos Hanna päättää mennä, niin sitten lähden kyllä minäkin melko varmasti mukaan! Pienenä haasteena Hannalle siis! ;)

CrossFitin jälkeen päivämme jatkui iltapäiväkävelyllä Pitäjänmäen SATS:lle, jossa minä keskityin lähinnä venyttelyyn. Kroppa oli aika jumissa perjantain pitkiksen ja CrossFitin jälkeen, joten venyttely tuntui hyvältä. Kävimme SATS:lla myös saunassa ja vaihdoimme treenivaatteet iltavaatteisiin. Suuntasimme keskustaan syömään, jossa meille oli varattuna pöytä Ravintola Kiilasta. En ollut käynyt Kiilassa aikaisemmin, ja ensivaikutelma siitä oli todella hyvä! Saimme pöydän aivan ikkunan vierestä, ja isoista ikkunoista oli kiva katsella Mannerheimintien menoa. Olimme kaikki todella nälkäisiä, joten päätimme tilata myös alkuruuat..ja tietysti jälkkärit sitten loppuun! :) Alkuruuat tulivat suhteellisen pian, mutta Hannan annos oli mennyt väärin ja hän joutui valitettavasti hetken odottelemaan oikeata, tilaamaansa annosta. 

Minä ja Satu
Alkuruoka bruschetta
Söimme kaikki vauhdilla alkuruuan, sillä nälkä oli kova!! Pääruokaa jouduimme odottelemaan todella pitkään, mutta tarjoilijamme hoiti homma hyvin kotiin tarjoamalla meille jälkkärit odotuksen takia! Sopi meille! ;) Pääruokana söin lohiavokadosalaattia, joka oli herkullista! Ei voi mennä pieleen, jos annoksessa on sekä lohta että avokadoa, vai mitä? :)

Mun salaatti, kiitos Hannalle kuvasta!
Jälkiruokana söin taatelikakkua, joka oli myöt todella hyvää! Valitettavasti siitä ei ole kuvaa, koska akku pääsi loppumaan kesken kaiken! Kiila oli oikein mukava kokemus odottelusta huolimatta ja mielellään menisin sinne uudestaan. Siellä on kuulemma myös hyvä brunssi, joten täytyy joskus mennä kokeilemaan sitä!

Kaikenkaikkiaan meillä oli ihan mahtava päivä ja todella hauskaa! Olen todella iloinen, että sain tutustua Hannaan, Satuun ja Tiinaan ihan oikeassakin elämässä ja olen varma, että pidetään jatkossakin yhteyttä ja järkätään tapaamisia! :) 



Nyt..oikein mukavaa viikon alkua! Ja ihanaa hiihtolomaa niille, jotka saavat tämän viikon lomailla!! :)

-Karoliina


Candy on the Run sosiaalisessa mediassa: Instagram/Facebook/Twitter

tiistai 11. helmikuuta 2014

Miamin puolimaraton: huikea kokemus!!!

Miamin puolimaraton juostiin sunnuntaina 2.2.2014. Tässä postauksessa lisää siitä, kuinka päätin ilmoittautua kyseiselle puolikkaalle ja millaisia haasteita oli etukäteen sen suhteen luvassa. Lisähaasteena tuli sitten vielä flunssa, jonka vuoksi valmistautuminen ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin lähtöviivalle sunnuntai-aamuna klo 6.15 ja sain juosta toistaiseksi elämäni makeimman puolikkaan, joka suorituksellisesti ei ollut parasta minua, mutta kokemuksena ihan mieletön!!! :) Tervetuloa lukemaan yhteenvetoa huikeasta Miamin puolimaratonista!


Saavuimme Miamiin lauantaina 1.2 alkuillasta. Hotellin respassa odotti juoksunumeroni, jonka isoisäni oli käynyt hakemassa edellisenä päivänä Exposta. Kiitos vielä pappa!! :) 



"Es muy importante para EL Marathon" Damn right! ;) 
Kilpailuaamuna heräsin jo klo 3.30. Olin edelleen Suomen ajassa, joten herätys ei tuntunut ollenkaan pahalta. Olin laittanut juoksuvaatteet valmiiksi edellisenä iltana ja hankkinut hotellihuoneeseen aamupalaa, joten aamu sujui joutuisasti. Olin syönyt illalla ison salaatin, joten nälkä ei ollut kova, mutta söin kuitenkin ananasta ja smoothien ennen lähtöä hotellihuoneesta. Nappasin mukaan muovipussiin banaanin, vettä ja pretzeleitä, jotka söin vielä hyvissä ajoin ennen starttia. Lisäksi mukana oli kaksi geeliä, jotka tuli nautittua juoksun aikana. "Tankkaus" oli aika kevyt, mutta totesin viime syksynä Espoon rantapuolikkaalla, että juoksu kulkee huomattavasti kevyemmin kun olokin on kevyempi eikä täysin ähky tankkauksista. Yllättävä tieto sinänsä! ;) 


Juoksuvaatteet valmiina!
Valmiina lähtöön!
Puoli viiden aikaan lähdin hotellilta kävellen shuttle-bussien lähtöpaikalle, joka sattui olemaan 500 metrin päässä, Miami Beach Convention Centerin parkkipaikalla. Tämä oli täysi sattuma, että hotellin sijainti oli näin optimaalinen shuttle-bussien lähtöön nähden, sillä matkaa varatessa ei tosiaan ollut mitään tietoa tästä mahdollisuudesta päästä juoksemaan Miamissa puolimaratoni. 

Paikalle oli helppo löytää ja siellä oli paljon juoksijoita, jotka hyppäsivät shuttle-bussien virkaa toimittavien keltaisten koulubussien kyytiin ja matka kohti Miamin Downtownia ja starttiviivaa alkoi. Olin tilannut lipun shuttleen etukäteen ja sain sen juoksunumeropaketin mukana Exposta. Tämä oli ehdottomasti todella kätevä tapa päästä Miami Beachilta lähtöön. Toinen vaihtoehto olisi ollut taksi, mutta en tiedä kuinka hyvin ja nopeasti niitä olisi saanut klo 4.30 aamulla...


Matka starttipaikalle busseilla kesti noin 15 minuuttia, ja ne jättivät meidät pienen matkan päähän American Airlines Arenasta, joka on NBA-joukkue Miami Heatsin kotihalli. Lähtöviiva oli aivan AA-arenan vieressä, Biscaynes Bulevardilla. Kävelimme busseilta pienen matkan arenalle, jossa oli jo täysi hulina päällä. Tässä muutamia kuvia tunnelmasta ennen lähtöä! Kuvien laatu ei ole valon puutteen takia kovin hyvä, pahoittelut siitä. 




Pari muutakin oli juoksemassa…. :)
Pientä jännitystä ilmassa! :)
Saavuttuani lähtöpaikalle suuntasin samantien vessajonoihin AA-arenaan ja sieltä päästyäni jäin hetkeksi venyttelemään ja ihmettelemään menoa Arenan portaille ja samalla syömään viime hetken eväät. Porukkaa oli paljon, mutta ei voinut kuin ihmetellä kuinka järjestäytynyttä homma oli! Kaikki 25 000 juoksijaa  saatiin järjestettyä "coraleihin" ilmeisen siististi, ainakin omalla kohdalla coraliin pääsy oli helppoa ja siellä oli jopa suhteellisen väljää. 

Tässä lyhyt videopätkä lähdön tunnelmasta:




Lähdössä oli ihan mieletön fiilis. Siinä vaiheessa kun Amerikan kansallislaulu alkoi soimaan, meni kylmät väreet läpi kropan ja oikeasti piti ihan nipistää itseäni käsivarresta, jotta pystyin uskomaan, että se kaikki oli tosiaan totta eikä unta! :D

Lähtöryhmämme D pääsi matkaan n. klo 6.25, joten 10 minuuttia meni  odotellessa, mutta se ei ollut mielestäni ollenkaan paha. Alusta asti kiinnitin huomiota siihen, kuinka hyvin alkuruuhkissakin pystyi pitämään yllä omaa vauhtia, sillä kadut, joilla juostiin olivat lähes koko matkan todella leveitä bulevardeja, ja niillä pystyi juoksemaan rinnakkain helposti yli 10 juoksijaa. Näin suuressa tapahtumassa (25000+ juoksijaa) katujen leveys on varmasti ehdoton juttu, jotta homma toimii eikä kamalia ruuhkia pääse syntymään. 


Lähdin alussa hyvin tunnustellen juoksemaan rauhallista vauhtia, sillä vaikka tunsin olevani terve niin en ollut kuitenkaan liikkunut flunssan takia neljään päivään. Minulla ei ollut sykemittaria mukana, vaan päätin mennä täysin kuulostellen kroppaa koko matkan ajan, ja se toimi hyvin. Kilpailustrategiaa en sen kummemmin ollut tehnyt, sillä en lähtenyt juoksemaan (minulle) hyvää aikaa vaan nauttimaan ja fiilistelemään!


Heti lähdön jälkeen eteen tuli reitin pahin "mäki" eli Mac Arthur Causewayn alussa ollut silta. Se meinasi ottaa luulot pois heti alkuunsa, mutta ei auttanut kuin painaa menemään. Selvittyämme sillan ylämäestä saimmekin lasketella menemään kohti Miami Beachia ja ihailla nousevaa aurinkoa risteilyalusten valojen heijastuessa kauniisti maisemaan. 



Se oli ihan oikea mäki Floridassa, en huijaa! ;)





Miami Beachin puolelle päästyämme olikin reitti todella tasaista. Juoksimme Ocean Drivea pitkin, jossa n. 8km kohdalla nappasin ensimmäisen geelin. Washington Avenuella hotellin kohdalla oli omat kannustusjoukot, joista sain lisää virtaa! :) Muutenkin koko matkan ajan oli suhteellisen paljon kannustajia, jotka tsemppasivat juoksijoita mukavasti. Joukkoon mahtui myös cheerleadereita ja bändejä, joten tunnelma oli taattu! Matkan varrelle osui myös hauskoja kylttejä, kuten: "We heard that Justin Timberlake is giving out the medals at the finish line" "Run before someone calles you a jogger" "PR or ER". En valitettavasti saanut näistä otettua kuvia, koska jossain vaiheessa matkaa piti keskittyä juoksemiseenkin! ;) 


Haha, kannustusjoukkojen <3 nappaama kuva! Hullu ilme ja suomen lippu :D

14 kilometrin kohdalla alkoi minulla kisan vaikein osuus, ja tiesin sen etukäteen, sillä puolikkailla kilometrit 14-18 ovat yleensä minulle ne haastavimmat. Onnekseni tämä osuus reitistä oli todella tasaista ja kaunista pitkin Venetian Causewayta, jossa molemmilla puolilla on meri, kauniita saaria, veneitä ja asuntoja. Tästä linkistä, voit kurkata reittiä kartalla, jos haluat :)

Tässä vaiheessa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli tietysti noussut sen myötä. Onneksi reitillä oli edelleen myös varjoisia osuuksia. Olo oli muuten hyvä, mutta lähestyttäessä 18km jouduin käskyttämään jalkoja nousemaan asfaltista. Aloin selkeästi väsyä, ja se menee varmasti flunssan piikkiin. Tunsin kuitenkin, että väsymys oli hiukan enemmän henkisellä puolella, joten tsemppailin itseäni jatkuvasti. Olisitte vain kuulleet ne äänet päässäni, joilla käskytin itseäni. Käskin muun muassa itseäni näin: "Karkki, nyt per** mukaan" ja "lantio pystyyn per**le". :D Kaunista. Mutta siinä vaiheessa, kun henkinen kantti alkaa hidastaa tahtia, on keksittävä keinot, joilla tsemppi pysyy päällä. Omalla kohdallani se oli juoksuasentoon puuttuminen ja siitä itseäni läksyttäminen, koska kun sain "takamuksen mukaan" eli suomeksi painopisteen lantion alle, niin, että pylly ei raahaa kolmea metriä perässä selän ollessa notkolla, niin juokseminenkin on huomattavasti helpompaa. Lantio pystyyn menee tuohon samaan kategoriaan. :) Mitä te puhutte itsellenne tiukassa paikassa? Millaisia tsemppilauseita tms? 


Onneksi kuitenkin 18km kohdalla saavuttiin takaisin Downtowniin, jossa viimeiset kolme kilometriä oli käynnissä kunnon bileet juoksureitin ympärillä ja siitä sai sopivasti energiaa loppumatkalle. Musat pauhasivat, reitin ympärillä oli paljon kannustavia ihmisiä ja meteli oli kova! Huikea meininki! :)


Maaliin saapui tyttö punaisena kuin tomaatti ja iloisena kuin mikä! "Hirrrrveen nättinä" olisi Leena Hefner sanonut! ;) 



Hikinaama olkaa hyvät! ;)
Miamin puolimaraton done: 2:06:15. Minun kahdeksas puolikkaani, ihan mahtava kokemus! :) 

Juoksun jälkeen meidät ohjattiin "karsinaa pitkin" kätevästi saamaan mitalit kaulaan (oli muuten komeat mitalit!!) ja siitä suoraan "Runner´s villageen", jossa oli tarjolla juoksun jälkeiset eväät. Syötävää oli saatavilla niin paljon, etten jaksanut syödä puoliakaan eväistäni. Saatavilla oli muun muassa banaaneja, vettä, appelsiineja, pretzeleitä, muffineita, bageleita ja suklaakeksejä. 



Muutama mitali!
Eväät maalissa
Eväiden hakeminen sujui todella kätevästi ja kerättyäni syötävät rojahdin Runner´s villagen reunalle istumaan ja nauttimaan eväitä sekä venyttelemään hieman. Oli mahtavaa seurata iloisia juoksijoita, jotka olivat saapuneet maaliin!  Runner´s villagen ulkopuolella oli vielä erillinen alue, jossa oli kilpailun sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden kojuja, joista sai mukaan kaikennäköistä pientä kuten hikipyyhettä ja kaakaota. Minulla oli aikaa kisan jälkeen hengailla maalialueella, ja oli ihanaa fiilistellä menoa! Kello oli vasta 9.30 aamulla ja olin jo juossut puolimaratonin, tähän voisi tottua :) Minulle sopii paljon paremmin aamukisat, kuin iltapäivän aloitukset, jotka Suomessa ovat yleisiä. 

Ehdin fiilistellä menoa noin tunnin ajan, ja aloin vähitellen suuntaamaan takaisin shuttle-busseille, jotka lähtivät takaisin AA-arenan vierestä. Yhtäkkiä kuitenkin alkoi tuulla todella kovaa ja taivas tummui; jäätävä sadekuuro tuli niskaan! Kävi sääliksi maaliin tulevia juoksijoita ja vielä enemmän maratonia taittavia, joilla oli matkaa juostavana vielä paljon. Kyseessä ei nimittäin ollut ihan pieni virkistävä sadekuuro, vaan kunnon trooppinen vesikuuro, jota höysti myrskytuuli. Sade loppui kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. 



Mitali!! Aika komea, eikö? :)


Iloinen juoksija kisan jälkeen! :)
Hotellille päästyäni venyttelin vielä vähän lisää ja sitten suihkun kautta suunnattiin nauttimaan herkkulounasta dineriin! :) 



Lounaan jälkeen maistui vielä vähän herkkuja Starbucksista! ;) Kisan jälkeen ruoka on tietysti ensimmäisenä mielessä, haha!


Iced Caramel Machiato & cake pops -they make this girl go crazy! ;)
Yhteenvetona Miamin puolimaratonista:
  • Mielettömän hyvin järjestetty tapahtuma, omalta osaltani kaikki toimi todella sujuvasti ja hyvin, enkä keksi mitään parannettavaa. Mutta myös parhaille tapahtumajärjestäjille sattuu virheitä ja siitä lisää täällä: http://miami.cbslocal.com/2014/02/03/1400-runners-in-miami-half-marathon-missing-medals/
  • Logistiikka toimi todella hyvin, Miami Beachilta pääsy lähtöön shuttle-busseilla oli helppoa ja samoin pääsy takaisin.
  • Reitti oli todella kaunis ja tasainen lukuunottamatta muutamia siltoja. Ehdottomasti siis hyvä reitti oman ennätyksen tekemiseen, jos kaikki edellytykset siihen on kunnossa.
  • Maratonia en lähtisi Miamiin juoksemaan ;D Kuumuus alkaa olla jo suhteellisen paahtavaa puolimaratonin taittamisen jälkeen, joten toinen puolikas siihen päälle saattaisi olla melko tuskaista Suomen talvi-ilmastosta tulevalle. 
  • En voinut kuin ihmetellä järjestelyjen sujuvuutta 25 000+ juoksijan tapahtumassa. Selkeästi vapaaehtoisia oli PALJON, ja kaikki oli mietitty tarkasti. Reitti oli tarpeeksi leveä, jotta siellä pystyi juoksemaan useita juoksijoita rinnakkain. Huoltopisteet olivat PITKIÄ ja niitä oli tarpeeksi usein. Logistiikka toimi myös maalissa ja maalihuollossa. 
  • Suosittelen Miamin puolimaratonia ehdottomasti! :) Aivan mieletön kokemus!! :) 
Toivottavasti tämä raportti on välittänyt teille edes osan fiiliksistä, joita koin juoksun aikana ja sen jälkeen. Tämä oli niin siisti juttu, että toivon pääseväni kokemaan jonkun samantyyppisen kisan tulevaisuudessakin! :)
Mikä olisi sinun unelmien puolimaraton/maraton? Mikä on tähän mennessä ollut parhaiten järjestetty juoksukilpailu ( ja miksi?), johon olet osallistunut?

Minun "unelmien maraton" on helppo vastata: http://www.tcsnycmarathon.org

Mukavaa tiistaita! :)

-Karoliina 

Seuraa blogia Instagramissa ja Facebookissa! 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Treeniviikko #6: Lenkkeilyä Miami Beachilla ja Central Parkissa

Heippahei! Home sweet home! :) Palailin tänään kotiin ihan mahtavalta viikon reissulta Miamista ja Nykistä! Tuntuu siltä kuin olisi ollut reissun päällä vähintään pari viikkoa, sillä niin paljon ehti tehdä ja kokea viikon aikana. Pääsin tosiaan juoksemaan viime sunnuntaina Miamin puolimaratonin, vaikka sitä edeltänyt flunssa piti minua jännityksessä viimeiseen asti. Lauantaina reissuun lähtiessä olo alkoi kuitenkin olla aika hyvä ja parani koko ajan, joten tein lauantai-iltana Miamissa päätöksen, että lähden juoksemaan sunnuntai-aamuna ja kuulostelen kroppaa koko ajan, sillä vaikka flunssa oli parantunut, niin kropalle puolimaratonin juokseminen flunssan jälkeen ei ole mikään kevyt juttu. Mutta..pidän teidät jännityksessä vielä hetken aikaa, sillä Miamin puolikas oli niin huikea juttu, että se kaipaa ihan oman "Race recap"-postauksen ja koitan saada sen kirjoitettua mahdollisimman pian!! Sitä ennen käydään läpi tämän viikon (loma)treenit! :)

Maanantaina herättiin aikaisin ja oltiin jo 7 maissa aamiaisella. Hetken sulattelujen jälkeen suunnattiin reippaalle aamukävelylle. Käveltiin 1,5h ihanissa Miami Beachin maisemissa.









Kävelyn jälkeen päätettiin vuokrata City-pyörät pariksi tunniksi ja huristeltiin niillä 10km lenkki Miami Beachia pitkin. Ihan super hauskaa ja mahtava tapa nähdä maisemia! Pyörien vuokraus oli todella edullista ja maksoi 7 dollaria/2h. 




Tiistai aamulla herättiin jälleen aikaisin ja suunnattiin aamukävelylle rannalle. Käveltiin Boardwalkia pitkin pohjoiseen rantaa pitkin ja takas tultiin osittain rantaviivaa pitkin. Hiekka oli tasoitettu sen verran kovaksi, että siinä oli hyvä kävellä ja myös hölkkäillä hieman. Tehtiin 1,5h lenkki suurimmaksi osaksi kävellen reippaasti, ja väleissä hieman hölkkäillen. Jaloille teki hyvää pieni kevyt hölkkäily ja palauttelu sunnuntain puolikkaan jälkeen. 



Näissä maisemissa ja lämpötiloissa kun saisi aina juosta aamulenkkejä, niin en varmaan skippaisi treeniä koskaan! ;) 
Keskiviikko oli matkapäivä; lähdettiin Miamista kohti Nykkiä. Itärannikolla oli lumimyrskyjä, joten aamulentomme La Guardiaan peruuntui ja meidät rebookattiin iltapäivän lennolle Atlantan kautta. Atlantassa kone oli myöhässä pari tuntia ja olimme lopulta Nykissä keskiviikko-iltana vasta klo 22 aikaan, kun alunperin meidän piti olla perillä iltapäivällä. Päivä meni siis matkanteko tunnelmissa, joten treenit jäi väliin :) 

Torstai-aamuna olin kuitenkin hyvien yöunien jälkeen virtaa täynnä ja suuntasin aamulenkille Central Parkiin. Hotellin sijainti oli kätevästi 7th Avenuella 55th street, joten matka Central Parkiin oli n. 400 metriä. Ei arvatenkin ihan sattumaa, vaan suunniteltu juttu :) Keli Nykissä tuntui brrrrrr kylmältä, pakkasta oli muutama aste, mutta onneksi talvijuoksukamat, jotka olin pakannut mukaan oli tarpeeksi lämpimät ja muutenkin juostessa tuli lämmin nopeasti. Juoksin n.6,5km lenkin tarkoituksena vähän verrytellä jalkoja matkan jälkeen. Tämä oli myös ensimmäinen "kunnon" juoksulenkki puolikkaan jälkeen. 




Perjantaina en tehnyt erikseen treeniä lukuunottamatta venyttelyjä ja muutamia vatsalihaksia hotellihuoneessa. Kävelyä tuli kuitenkin sekä torstain että perjantain aikana varmaankin vähintään 10km päivässä, sillä liikuimme reippaasti edestakaisin Manhattania, jotta ehdimme varmasti näkemään kaikki haluamamme jutut. 

Lauantai-aamuna kävin juoksemassa vielä toisen lenkin Central Parkissa, ja tällä kertaa juoksin koko puiston ympäri menevää reittiä pitkin, jonka pituus on 6,1 mailia eli 9,76km. Central Parkissa on asfaltoidut tiet, joissa on juoksijoille ja kävelijöille oma "kaistansa". Niitä pitkin oli hyvä juosta, sillä pienemmät polut puistossa olivat melko jäisiä. Tässä linkki Central Parkin juoksijoille tehtyyn karttaan. Puistossa on yllättävän paljon mäkiä, joten niihin kannattaa varautua. Täällä vielä lisäinfoa juoksemisesta Central Parkissa: http://www.centralparknyc.org/visit/things-to-do/sports/running-jogging.html
Jos matka suuntautuu Nykkiin, suosittelen ehdottomasti juoksulenkkiä Central Parkissa! Maisemat ovat huikeat ja paikallisten juoksijoiden keskellä saa hyvän juoksufiiliksen aikaiseksi!



Tänään sunnuntaina taidan ottaa melko iisisti ja tehdä korkeintaan vähän lihaskuntoa ja venyttelyjä. Olo on aikaeron takia hieman väsynyt, joten pitää taas keräillä itsensä tästä kohti uutta viikkoa ja kiireistä arkea. Ensi viikolla odotan innolla paluuta lihaskuntotreenien pariin ja hmm…terveellisen ruokavalion pariin! :D Olin tämän viikon kertakaikkisen lomalla myös ruuan suhteen ja herkuteltua tuli paljon..ja se oli ihanaa! Mutta nyt pitää taas palailla arkeen siinäkin suhteessa! :)

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko, tuntuu kivalta olla taas kotona, vaikka rakastankin reissailua yli kaiken. Muu maa mustikka, oma maa mansikka <3

-Karoliina


Seuraa blogia Instagramissa ja Facebookissa!