Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miami. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Miami. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Pitkät lentomatkat pienten lasten kanssa

Lupasin kirjoitella enemmän omia kokemuksiani pidemmistä lentomatkoista lasten kanssa, kun tuoreessa muistissa on nyt viimeisimmät Miamin lennot. Itse Floridan lomasta lasten kanssa voit lukea enemmän täältä. 



Ensi kertaa lennolle kahden lapsen kanssa

Tällä kertaa meillä oli tosiaan matkassa mukana sekä 3-vuotias esikoisemme että vajaa 8kk ikäinen kuopuksemme. Tämä oli meille ensimmäinen kerta, kun lensimme kahden lapsen kanssa. Aikaisempaa lentokokemusta yhden lapsen kanssa on jo suhteellisen paljon vauvasta taaperoon asti. Esikoinen lensi Miamiin ensimmäisen kerran 4kk ikäisenä ja taaperoikäisenä reissasimme viime- ja toissavuonna Helsinki-Madrid-Helsinki väliä moneen kertaan. 

Aikaisemmasta kokemuksesta ja suht hyvistä "lentorutiineista" huolimatta pitkät lennot kahden lapsen kanssa ja niihin liittyvät lentokenttämuodollisuudet etenkin USA:n päässä hieman mietityttivät etukäteen ja lentoihin teki mieli valmistautua mahdollisimman hyvin. Valmistautuminen tarkoitti omalla kohdallani mm. tarkkaa pohdintaa käsimatkatavaroihin pakattavista tavaroista, niiden sijoittelusta käsimatkatavaroihin (laitetaanko reppuun vai hoitolaukkuun -saattaa olla ratkaisevaa jossain kohtaa ;)), mitä eväitä pakataan mukaan ja kuinka paljon sekä minkälaista viihdykettä lapsille otetaan mukaan. 

Vauva kantorepussa kentällä oli meille toimiva tapa liikkua :)

Lentokentällä lasten kanssa

Mutta aloitetaanpa ihan alusta eli toimimisesta lentokentällä  täällä Helsingin päässä. Lasten kanssa varasimme lentokentälle menemiseen ja siellä toimimiseen reilusti aikaa. Siirtymiset kestävät usein pidempään ja kun vähiten sitä odottaa, tapahtuu vaippavahinko, kiukkuraivarit tai jotain muuta yllättävää. Onneksi meidän kohdalla nämä edellämainitut tällä kertaa vältettiin ja lentokentällä sujui kaikki joutuisasti. Mutta, joskus sattuu ja tapahtuu, ja ylimääräistä aikaa kannattaa kentille varata, etenkin silloin jos kenttä ei ole tuttu ennestään ja/tai välimatkat ovat pitkiä. 

Vauvaa kannoin lentokentällä kantorepussa (meillä on Tulan ftg, joka on ihan huippu!) ja 3-vuotias matkusti turvatarkastuksen jälkeen lentokentän omilla rattailla (joita on paljon tarjolla), sillä kävelymatka oli pitkä non-Schengen-alueen päähän, josta lentomme lähti.

Jonottamassa check inn
Helsinki-Vantaa on lapsiystävällinen lentokenttä

Helsinki-Vantaa on mielestäni yksi lapsiystävällisimmistä lentokentistä mitä löytyy, sillä lapsiperheille on ainakin Finnairilla oma check-in-piste, jonne me olemme joka kerta päässeet aika lyhyellä jonotuksella.Lisäksi turvatarkastuksessa on  T2 puolella oma portti lapsiperheille, mikä on myös todella kätevä ja nopea. Helsinki-Vantaalta löytyy myös muutama leikkipaikka lapsille, joissa voi purkaa energiaa ennen lentoa. Yksi on portin 20 paikkeilla (siellä vietimme paljon aikaa aina ennen Madridin lentoja, koska oli sopivasti lähtöportin vieressä) ja toinen, jota nyt käytimme oli non-Schengen-alueella. Kyseiset leikkipaikat eivät ole kovin ihmeellisiä, mutta ne ovat paikkoja, joissa lapset voivat liikkua ja purkaa energiaa turvallisesti. Helsinki-Vantaalta löytyy myös useampi lastenhoitohuone. 



Kun lensin paljon yksin esikoisen kanssa Madrid-Helsinki-väliä reilu vuosi sitten, tuli mulle tavaksi tehdä lentokentällä liikkumisesta vähän kuin seikkailu, jossa edetään pisteestä pisteeseen ja lopulta päädytään lentokoneeseen. Huomasin, että taapero pysyi rauhallisimpana, kun sai "osallistua" kaikkeen mahdolliseen ja kerroin hänelle selkeästi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin lapsi malttoi paremmin odottaa jonoissa. Myös tieto siitä, että check in- ja turvatarkastusjonojen jälkeen pääsi leikkipaikalle toimi hyvänä motivaattorina. 

Paluumatkan lentokenttähaasteet

Lähtiessämme kotimatkalle Miamista, varasimme onneksi todella paljon aikaa lentokentälle pääsemiseen ja siellä toimimiseen. Kävi nimittäin niin, että matkalla oli ruuhkaa ukkosen ja sateen vuoksi, joten vietimme moottoritiellä hieman normaalia enemmän aikaa. Sitten päästyämme autonvuokrausterminaaliin lentokentän lähelle, juna, joka vie  sieltä lentokentälle ei toiminutkaan. Odottelimme hetken aikaa, jos se alkaisi toimia uudestaan, mutta ei. Yleensä kyseiseen junaan voi luottaa kuin junan vessaan, mutta ei tällä kertaa.

Siellä sitten olimme kaikkine tavaroinemme miettimässä, että mitäs nyt. Tarjolla oli bussikyydit, mikä olisi tarkoittanut matkalaukkujen, rataslaukun ja käsimatkatavaroiden sekä tietenkin lasten raahaamista bussiin. Sinne ei tietenkään voinut ottaa matkatavarakärryjä, kuten junaan olisi voinut.  Satoi kaatamalla vettä, ukkosti ja ihmiset taistelivat täydessä kaaoksessa paikoista busseihin ehtiäkseen omille lennoilleen... mahtavaa! Juuri sellainen tilanne, johon haluat päätyä pienten lasten kanssa. 

Meillä oli onneksi kuitenkin edelleen hyvin aikaa lennon lähtöön, joten paniikkia ei ehtinyt tulla. Saimme lopulta taxin, joka sattumoisin jätti matkustajat juuri eteemme ja sillä pääsimme lentokentälle oikeaan terminaaliin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ehdimme jopa rauhassa syömään ja lentokin oli lopulta melkein 1,5 tuntia myöhässä. Lapset ehtivät mönkimään pitkin lattioita ja syömään iltapuuroa ennen koneeseen astumista. 



Lentokoneessa

Menolento Miamiin oli meillä osittain päivälento eli se lähti iltapäivällä Suomen aikaa ja oli perillä USA:n aikaa illalla eli Suomen aikaa aamuyöstä. Menolento kesti vajaa 11 tuntia ja paluulento "vain" vajaa 9 tuntia.  Kolmevuotiaalle meillä oli tietysti koneessa oma paikka, mutta vauva oli koko matkan sylissä. Onneksi meitä tosiaan oli kaksi, että pystyi hieman vuorottelemaan tarvittaessa. 

Jotenkin nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, etten edes muista kovin paljoa menolennosta. Muistan, että aika meni varsin nopeasti, koska lasten kanssa oli kädet täynnä puuhaa. Vaipanvaihtoa vauvalle, syöttämistä, eväiden kaivamista, leluilla viihdyttämistä, vauvan kantelua ja hyssyttelyä pitkin käytäviä, kolmevuotiaan suostuttelua käyttämään lentokoneen vessaa (se oli hänen mielestä pelottavaa, joten saimme käyttää kaikki suostuttelu-ja palkitsemiskeinot, mitä keksimme), omaa syömistä jossain kohtaa ja leffan katsomista. Ehdin tosiaan jopa katsomaan pätkissä Crazy Rich Asians-leffan, joten ei se lento ihan huonosti mennyt! :D 



Menolento oli siinä mielessä haastavampi, että lapset olivat tietenkin hereillä suurimman osan lennosta, jolloin viihdykettä tarvittiin enemmän. Kolmevuotias viihdytti itseään katsomalla lastenohjelmia Ipadista, hänelle luettiin mukana olleita pikkukirjoja ja taisi hän jossain kohtaa myös piirtää ja tehdä puuhakirjaa. Ja tietysti leikkiä pikkuleluilla. Vauvalle suurinta huvia taisi olla kaikki Ei-lelut eli esimerkiksi telkkari, pahvimuki jne. Jossain kohtaa illalla lapset myös onneksi nukahtivat ja nukkuivat jonkun tunnin. 

Miamiin päästyämme kaikki olivat väsyneitä, mutta kuitenkin onneksi sen verran hyvissä energioissa ja tunnelmissa, että maahantulomuodollisuudet ja jonotukset sujuivat varsin hyvin. Yöksi tosiaan menimme lentokenttähotelliin ja jatkoimme matkaa Lantanaan vasta seuraavana aamuna. 

Yölento oli helpompi

Paluulento oli yölento ja siitä lapset nukkuivat suurimman osan, kuten me itsekin. 3-vuotiaalle saimme kaksi paikkaa, jolloin hän pääsi levittäytymään mukavasti penkeille makuulle ja nukkui 7 tuntia putkeen! Vauvakin nukkui sylissä ihan hyvin. Paluulento meni ihan hujauksessa, koska se kesti alle 9 tuntia (verrattuna menolentoon 11h). 

Käsimatkatavarat vauvan ja leikki-ikäisen tavaroiden osalta

Sen, mitä olen aikaisemmista lennoista oppinut on se, että varaudu kaikkeen, mutta kaikkea et välttämättä tarvitse! :) Meiltä ei puuttunut mitään, mutta kaikkea ei tälläkään kertaa tarvittu. Eväät on sellainen, että niitä kannattaa olla enemmän kuin tarpeeksi, koska jos lentoa joutuu odottelemaan pitkään tai lennon jälkeen menee pidempään odotteluissa ennen kuin saa ruokaa niin eväät pelastaa monessa tilanteessa. 

Käsimatkatavaralistaa lasten osalta:

*vaippoja vauvalle 1/lentotunti (kaikki ei tulleet käyttöön onneksi, mutta koneessa saattaa vatsa toimia useammin, joten siihen oli varauduttava)
*Vaipanvaihtoalusta
*Wipes-paketit 2kpl
*Rättix2
*Vaihtovaatteet lapsille x2 + itselle x1
*vauvalle 2 pulloa pumpattua maitoa (meillä oli pieni rintalakko päällä lentojen aikaan..)
*vesipullot molemmille lapsille
*Maissinaksuja
*Vauvalle ruokalappu
*Vauvalle 2 purkkiruokaa/lento
*3-vuotiaalle menolennolle myös varapurkkiruoka (ei syönyt)
*Elovenan valmispuuropussit molemmille/lento
*Smoothiet x2 molemmille
*3-vuotiaalle rusinoita + muutama patukka
*Vauvalle muutama lelu+kirja
*3-vuotiaalle omassa repussa pikkukirjoja muutama, piirrustus/väritysvälineet, muutama pikkulelu 
*Ipad täynnä ladattuja lastenohjelmia


Vinkki lastenruokien ja mahdollisten maitopullojen varalta turvatarkastukseen: Kannattaa pakata ne kaikki, jotka haluat ottaa mukaan koneeseen, vähän isompaan läpinäkyvään muovipussiin (mulla taisi olla Ikeasta hankittu 5l muovipussi), jolloin ne on helppo ottaa turvatarkastuksessa esille. Tällöin jokaista purkkia ei tarvitse erikseen alkaa kaivelemaan hoitolaukun syövereistä. Lentokoneeseen saa oman kokemukseni mukaan ottaa lastenruokia niin paljon kuin uskoo lapsen niitä lentomatkan aikana tarvitsevan. Meillä oli kummallekin lapselle mukana muutama lastenruokapurkki, smoothiet ja vauvalle myös pari pulloa pumpattua maitoa, jotka kaikki olivat kyseisessä muovipussissa.

Turvakaukalo ja rattaat mukana matkassa

Muutama kysymys tuli myös turvaistuimista ja rattaista. Meillä oli vauvalle oma turvakaukalo mukana. Finnairilla lentäessä se pakataan (ainakin Helsinki-Vantaalla) suojapussiin ja menee ruumaan. Tosin takaisin tullessa turvakaukalo ei tullut meidän lennolla Suomeen vaan jäi  jostain syystä Miamiin, mutta onneksi saimme maapalvelusta varaturvakaukalon kotimatkalle. Meillä oli myös mukana omat Emmaljungan Super Vikingit, jotka pakkasimme Stokken Pram Pack-laukkuun.  Meillä on ollut tuo Pram pack-laukku käytössä jo kolme vuotta ja se on todella hyvä, kun haluaa rattaat saada kätevästi pakattua matkaa varten. 3-vuotiaalle vuokrasimme vuokra-autoon turvaistuimen, sillä hänen oma turvaistuin olisi ollut turhan iso mukaan otettavaksi. 

Huh, siinäpä tuli pitkä selostus, mutta hyvä, että sain kirjattua näitä juttuja muistiin itsellekin seuraavaa reissua varten! :)

<3: Karoliina


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 


tiistai 11. helmikuuta 2014

Miamin puolimaraton: huikea kokemus!!!

Miamin puolimaraton juostiin sunnuntaina 2.2.2014. Tässä postauksessa lisää siitä, kuinka päätin ilmoittautua kyseiselle puolikkaalle ja millaisia haasteita oli etukäteen sen suhteen luvassa. Lisähaasteena tuli sitten vielä flunssa, jonka vuoksi valmistautuminen ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin lähtöviivalle sunnuntai-aamuna klo 6.15 ja sain juosta toistaiseksi elämäni makeimman puolikkaan, joka suorituksellisesti ei ollut parasta minua, mutta kokemuksena ihan mieletön!!! :) Tervetuloa lukemaan yhteenvetoa huikeasta Miamin puolimaratonista!


Saavuimme Miamiin lauantaina 1.2 alkuillasta. Hotellin respassa odotti juoksunumeroni, jonka isoisäni oli käynyt hakemassa edellisenä päivänä Exposta. Kiitos vielä pappa!! :) 



"Es muy importante para EL Marathon" Damn right! ;) 
Kilpailuaamuna heräsin jo klo 3.30. Olin edelleen Suomen ajassa, joten herätys ei tuntunut ollenkaan pahalta. Olin laittanut juoksuvaatteet valmiiksi edellisenä iltana ja hankkinut hotellihuoneeseen aamupalaa, joten aamu sujui joutuisasti. Olin syönyt illalla ison salaatin, joten nälkä ei ollut kova, mutta söin kuitenkin ananasta ja smoothien ennen lähtöä hotellihuoneesta. Nappasin mukaan muovipussiin banaanin, vettä ja pretzeleitä, jotka söin vielä hyvissä ajoin ennen starttia. Lisäksi mukana oli kaksi geeliä, jotka tuli nautittua juoksun aikana. "Tankkaus" oli aika kevyt, mutta totesin viime syksynä Espoon rantapuolikkaalla, että juoksu kulkee huomattavasti kevyemmin kun olokin on kevyempi eikä täysin ähky tankkauksista. Yllättävä tieto sinänsä! ;) 


Juoksuvaatteet valmiina!
Valmiina lähtöön!
Puoli viiden aikaan lähdin hotellilta kävellen shuttle-bussien lähtöpaikalle, joka sattui olemaan 500 metrin päässä, Miami Beach Convention Centerin parkkipaikalla. Tämä oli täysi sattuma, että hotellin sijainti oli näin optimaalinen shuttle-bussien lähtöön nähden, sillä matkaa varatessa ei tosiaan ollut mitään tietoa tästä mahdollisuudesta päästä juoksemaan Miamissa puolimaratoni. 

Paikalle oli helppo löytää ja siellä oli paljon juoksijoita, jotka hyppäsivät shuttle-bussien virkaa toimittavien keltaisten koulubussien kyytiin ja matka kohti Miamin Downtownia ja starttiviivaa alkoi. Olin tilannut lipun shuttleen etukäteen ja sain sen juoksunumeropaketin mukana Exposta. Tämä oli ehdottomasti todella kätevä tapa päästä Miami Beachilta lähtöön. Toinen vaihtoehto olisi ollut taksi, mutta en tiedä kuinka hyvin ja nopeasti niitä olisi saanut klo 4.30 aamulla...


Matka starttipaikalle busseilla kesti noin 15 minuuttia, ja ne jättivät meidät pienen matkan päähän American Airlines Arenasta, joka on NBA-joukkue Miami Heatsin kotihalli. Lähtöviiva oli aivan AA-arenan vieressä, Biscaynes Bulevardilla. Kävelimme busseilta pienen matkan arenalle, jossa oli jo täysi hulina päällä. Tässä muutamia kuvia tunnelmasta ennen lähtöä! Kuvien laatu ei ole valon puutteen takia kovin hyvä, pahoittelut siitä. 




Pari muutakin oli juoksemassa…. :)
Pientä jännitystä ilmassa! :)
Saavuttuani lähtöpaikalle suuntasin samantien vessajonoihin AA-arenaan ja sieltä päästyäni jäin hetkeksi venyttelemään ja ihmettelemään menoa Arenan portaille ja samalla syömään viime hetken eväät. Porukkaa oli paljon, mutta ei voinut kuin ihmetellä kuinka järjestäytynyttä homma oli! Kaikki 25 000 juoksijaa  saatiin järjestettyä "coraleihin" ilmeisen siististi, ainakin omalla kohdalla coraliin pääsy oli helppoa ja siellä oli jopa suhteellisen väljää. 

Tässä lyhyt videopätkä lähdön tunnelmasta:




Lähdössä oli ihan mieletön fiilis. Siinä vaiheessa kun Amerikan kansallislaulu alkoi soimaan, meni kylmät väreet läpi kropan ja oikeasti piti ihan nipistää itseäni käsivarresta, jotta pystyin uskomaan, että se kaikki oli tosiaan totta eikä unta! :D

Lähtöryhmämme D pääsi matkaan n. klo 6.25, joten 10 minuuttia meni  odotellessa, mutta se ei ollut mielestäni ollenkaan paha. Alusta asti kiinnitin huomiota siihen, kuinka hyvin alkuruuhkissakin pystyi pitämään yllä omaa vauhtia, sillä kadut, joilla juostiin olivat lähes koko matkan todella leveitä bulevardeja, ja niillä pystyi juoksemaan rinnakkain helposti yli 10 juoksijaa. Näin suuressa tapahtumassa (25000+ juoksijaa) katujen leveys on varmasti ehdoton juttu, jotta homma toimii eikä kamalia ruuhkia pääse syntymään. 


Lähdin alussa hyvin tunnustellen juoksemaan rauhallista vauhtia, sillä vaikka tunsin olevani terve niin en ollut kuitenkaan liikkunut flunssan takia neljään päivään. Minulla ei ollut sykemittaria mukana, vaan päätin mennä täysin kuulostellen kroppaa koko matkan ajan, ja se toimi hyvin. Kilpailustrategiaa en sen kummemmin ollut tehnyt, sillä en lähtenyt juoksemaan (minulle) hyvää aikaa vaan nauttimaan ja fiilistelemään!


Heti lähdön jälkeen eteen tuli reitin pahin "mäki" eli Mac Arthur Causewayn alussa ollut silta. Se meinasi ottaa luulot pois heti alkuunsa, mutta ei auttanut kuin painaa menemään. Selvittyämme sillan ylämäestä saimmekin lasketella menemään kohti Miami Beachia ja ihailla nousevaa aurinkoa risteilyalusten valojen heijastuessa kauniisti maisemaan. 



Se oli ihan oikea mäki Floridassa, en huijaa! ;)





Miami Beachin puolelle päästyämme olikin reitti todella tasaista. Juoksimme Ocean Drivea pitkin, jossa n. 8km kohdalla nappasin ensimmäisen geelin. Washington Avenuella hotellin kohdalla oli omat kannustusjoukot, joista sain lisää virtaa! :) Muutenkin koko matkan ajan oli suhteellisen paljon kannustajia, jotka tsemppasivat juoksijoita mukavasti. Joukkoon mahtui myös cheerleadereita ja bändejä, joten tunnelma oli taattu! Matkan varrelle osui myös hauskoja kylttejä, kuten: "We heard that Justin Timberlake is giving out the medals at the finish line" "Run before someone calles you a jogger" "PR or ER". En valitettavasti saanut näistä otettua kuvia, koska jossain vaiheessa matkaa piti keskittyä juoksemiseenkin! ;) 


Haha, kannustusjoukkojen <3 nappaama kuva! Hullu ilme ja suomen lippu :D

14 kilometrin kohdalla alkoi minulla kisan vaikein osuus, ja tiesin sen etukäteen, sillä puolikkailla kilometrit 14-18 ovat yleensä minulle ne haastavimmat. Onnekseni tämä osuus reitistä oli todella tasaista ja kaunista pitkin Venetian Causewayta, jossa molemmilla puolilla on meri, kauniita saaria, veneitä ja asuntoja. Tästä linkistä, voit kurkata reittiä kartalla, jos haluat :)

Tässä vaiheessa aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli tietysti noussut sen myötä. Onneksi reitillä oli edelleen myös varjoisia osuuksia. Olo oli muuten hyvä, mutta lähestyttäessä 18km jouduin käskyttämään jalkoja nousemaan asfaltista. Aloin selkeästi väsyä, ja se menee varmasti flunssan piikkiin. Tunsin kuitenkin, että väsymys oli hiukan enemmän henkisellä puolella, joten tsemppailin itseäni jatkuvasti. Olisitte vain kuulleet ne äänet päässäni, joilla käskytin itseäni. Käskin muun muassa itseäni näin: "Karkki, nyt per** mukaan" ja "lantio pystyyn per**le". :D Kaunista. Mutta siinä vaiheessa, kun henkinen kantti alkaa hidastaa tahtia, on keksittävä keinot, joilla tsemppi pysyy päällä. Omalla kohdallani se oli juoksuasentoon puuttuminen ja siitä itseäni läksyttäminen, koska kun sain "takamuksen mukaan" eli suomeksi painopisteen lantion alle, niin, että pylly ei raahaa kolmea metriä perässä selän ollessa notkolla, niin juokseminenkin on huomattavasti helpompaa. Lantio pystyyn menee tuohon samaan kategoriaan. :) Mitä te puhutte itsellenne tiukassa paikassa? Millaisia tsemppilauseita tms? 


Onneksi kuitenkin 18km kohdalla saavuttiin takaisin Downtowniin, jossa viimeiset kolme kilometriä oli käynnissä kunnon bileet juoksureitin ympärillä ja siitä sai sopivasti energiaa loppumatkalle. Musat pauhasivat, reitin ympärillä oli paljon kannustavia ihmisiä ja meteli oli kova! Huikea meininki! :)


Maaliin saapui tyttö punaisena kuin tomaatti ja iloisena kuin mikä! "Hirrrrveen nättinä" olisi Leena Hefner sanonut! ;) 



Hikinaama olkaa hyvät! ;)
Miamin puolimaraton done: 2:06:15. Minun kahdeksas puolikkaani, ihan mahtava kokemus! :) 

Juoksun jälkeen meidät ohjattiin "karsinaa pitkin" kätevästi saamaan mitalit kaulaan (oli muuten komeat mitalit!!) ja siitä suoraan "Runner´s villageen", jossa oli tarjolla juoksun jälkeiset eväät. Syötävää oli saatavilla niin paljon, etten jaksanut syödä puoliakaan eväistäni. Saatavilla oli muun muassa banaaneja, vettä, appelsiineja, pretzeleitä, muffineita, bageleita ja suklaakeksejä. 



Muutama mitali!
Eväät maalissa
Eväiden hakeminen sujui todella kätevästi ja kerättyäni syötävät rojahdin Runner´s villagen reunalle istumaan ja nauttimaan eväitä sekä venyttelemään hieman. Oli mahtavaa seurata iloisia juoksijoita, jotka olivat saapuneet maaliin!  Runner´s villagen ulkopuolella oli vielä erillinen alue, jossa oli kilpailun sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden kojuja, joista sai mukaan kaikennäköistä pientä kuten hikipyyhettä ja kaakaota. Minulla oli aikaa kisan jälkeen hengailla maalialueella, ja oli ihanaa fiilistellä menoa! Kello oli vasta 9.30 aamulla ja olin jo juossut puolimaratonin, tähän voisi tottua :) Minulle sopii paljon paremmin aamukisat, kuin iltapäivän aloitukset, jotka Suomessa ovat yleisiä. 

Ehdin fiilistellä menoa noin tunnin ajan, ja aloin vähitellen suuntaamaan takaisin shuttle-busseille, jotka lähtivät takaisin AA-arenan vierestä. Yhtäkkiä kuitenkin alkoi tuulla todella kovaa ja taivas tummui; jäätävä sadekuuro tuli niskaan! Kävi sääliksi maaliin tulevia juoksijoita ja vielä enemmän maratonia taittavia, joilla oli matkaa juostavana vielä paljon. Kyseessä ei nimittäin ollut ihan pieni virkistävä sadekuuro, vaan kunnon trooppinen vesikuuro, jota höysti myrskytuuli. Sade loppui kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. 



Mitali!! Aika komea, eikö? :)


Iloinen juoksija kisan jälkeen! :)
Hotellille päästyäni venyttelin vielä vähän lisää ja sitten suihkun kautta suunnattiin nauttimaan herkkulounasta dineriin! :) 



Lounaan jälkeen maistui vielä vähän herkkuja Starbucksista! ;) Kisan jälkeen ruoka on tietysti ensimmäisenä mielessä, haha!


Iced Caramel Machiato & cake pops -they make this girl go crazy! ;)
Yhteenvetona Miamin puolimaratonista:
  • Mielettömän hyvin järjestetty tapahtuma, omalta osaltani kaikki toimi todella sujuvasti ja hyvin, enkä keksi mitään parannettavaa. Mutta myös parhaille tapahtumajärjestäjille sattuu virheitä ja siitä lisää täällä: http://miami.cbslocal.com/2014/02/03/1400-runners-in-miami-half-marathon-missing-medals/
  • Logistiikka toimi todella hyvin, Miami Beachilta pääsy lähtöön shuttle-busseilla oli helppoa ja samoin pääsy takaisin.
  • Reitti oli todella kaunis ja tasainen lukuunottamatta muutamia siltoja. Ehdottomasti siis hyvä reitti oman ennätyksen tekemiseen, jos kaikki edellytykset siihen on kunnossa.
  • Maratonia en lähtisi Miamiin juoksemaan ;D Kuumuus alkaa olla jo suhteellisen paahtavaa puolimaratonin taittamisen jälkeen, joten toinen puolikas siihen päälle saattaisi olla melko tuskaista Suomen talvi-ilmastosta tulevalle. 
  • En voinut kuin ihmetellä järjestelyjen sujuvuutta 25 000+ juoksijan tapahtumassa. Selkeästi vapaaehtoisia oli PALJON, ja kaikki oli mietitty tarkasti. Reitti oli tarpeeksi leveä, jotta siellä pystyi juoksemaan useita juoksijoita rinnakkain. Huoltopisteet olivat PITKIÄ ja niitä oli tarpeeksi usein. Logistiikka toimi myös maalissa ja maalihuollossa. 
  • Suosittelen Miamin puolimaratonia ehdottomasti! :) Aivan mieletön kokemus!! :) 
Toivottavasti tämä raportti on välittänyt teille edes osan fiiliksistä, joita koin juoksun aikana ja sen jälkeen. Tämä oli niin siisti juttu, että toivon pääseväni kokemaan jonkun samantyyppisen kisan tulevaisuudessakin! :)
Mikä olisi sinun unelmien puolimaraton/maraton? Mikä on tähän mennessä ollut parhaiten järjestetty juoksukilpailu ( ja miksi?), johon olet osallistunut?

Minun "unelmien maraton" on helppo vastata: http://www.tcsnycmarathon.org

Mukavaa tiistaita! :)

-Karoliina 

Seuraa blogia Instagramissa ja Facebookissa