Nyt on tultu siihen pisteeseen raskaudessa, että olen joutunut sanomaan heipat rakkaalle juoksuharrastukselle hetkeksi aikaa, ja korvaamaan juoksulenkit kävelyillä ja muilla kevyemmillä liikuntamuodoilla. En oikeastaan juossut enää elokuussa ollenkaan, sillä lämpimillä ilmoilla kävelylenkit useamman kerran päivässä Milan kanssa olivat täysin riittävää aerobista treeniä. Sen päälle ei enää jaksanut lähteä juoksulenkille! Tai no, varmasti olisi jaksanut, jos motivaatio olisi ollut huipussaan, mutta tässä kohtaa se ei enää ollut. Aikansa kutakin! Olen todella iloinen, että pystyin juoksemaan niinkin pitkälle kuin 28:lle raskausviikolle, vaikka loppuaikoina lenkit olivatkin hyvin lyhyitä.
Tämä kuva on toistaiseksi viimeiseltä juoksulenkiltä 30.7 :) Juoksua 3,1km. |
Etukäteen ajattelin, että juoksusta luopuminen tuntuisi paljon pahemmalta, kun sen aika koittaisi, mutta suhtaudunkin asiaan melko neutraalisti. Tällä hetkellä ja tässä tilassa juokseminen ei tunnu samalta, kuin "normaalisti" ja tietysti kaipaan sitä normaalia juoksutilaa, mutta tiedän, että sinne päästään taas ennen pitkää. Pidempää taukoa olen joutunut pitämään juoksusta ennenkin, viimeksi 3 vuotta sitten, silloin yhteensä 5kk sääriluun rasitusmurtuman takia. Voin sanoa, että ajatuksena tämä tauko tuntuu huomattavasti helpommalta, kuin se loukkaantumisen takia kärvistely! Nyt tauolle on ainakin paljon parempi syy! :)
Heinäkuun hölkkämaisemia <3 |
Laskettuun aikaan on enää 7 viikkoa ja toivon, että voisin palata juoksun pariin palautumisesta riippuen (ja rauhassa ottaen & ilman stressiä) joulu-tammikuussa. Aika sinne tulee menemään nopeasti ja ennen juoksun pariin paluuta haluan, että lihaskunto on riittävän hyvällä mallilla, joten se motivoi tällä hetkellä myös tekemään lihaskuntotreenejä. Paljon asioita pystyy tekemään, vaikkei juoksemaan pystyisikään, mutta niistä juoksun pariin palaamista helpottavista treeneistä kirjoittelen lisää toisella kertaa! :)
Siskon kanssa juoksemassa heinäkuussa, RV25 |
Kesäkuun alkupuolella porrastreeniä mökillä, RV 20 |
Juokseminen raskausaikana on ollut varsin mielenkiintoinen kokemus. Suurin merkitys sillä on ollut itselleni nimenomaan henkisellä puolella. Oli ihanaa pystyä harrastamaan rakasta lajia ja kokea mieltä nostattavia juoksuendorfiineja samaan aikaan, kun omassa kropassa tapahtui ihmeellisiä muutoksia, joihin oli hetkittäin vaikeaa suhtautua. Tavallaan juokseminen tuntui paluulta tuttuun ja turvalliseen muutosten keskellä ja antoi itseluottamusta. Älkää käsittäkö väärin, muutokset olivat tietysti odotettuja ja kuuluvat raskausaikaan, mutta hetkittäin raskaushormonien pyörteissä esimerkiksi painonnousu tuntui kovemmalta palalta, kuin olisin etukäteen kuvitellut. Jostain syystä juoksulenkin jälkeen asian osasi taas laittaa paremmin oikeaan perspektiiviin.
HCR2015-paita päällä juoksemassa RV 17 |
Raskausaikana juokseminen oli myös ihanaa sen takia, että pitkästä aikaa juoksin vain ja ainoastaan huvin vuoksi enkä tähdännyt tiettyyn kisaan tai aikatavoitteiseen. Se vei pois paineita juoksusta ja teki siitä pelkästään rentouttavaa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, varmasti jossain vaiheessa raskauden jälkeen olen taas intoa puhkumassa uusien juoksutavoitteiden äärellä, mutta toisinaan tekee hyvää olla ilman tavoitteita.
Fyysisesti juokseminen raskausaikana voi myös olla hyvin mielenkiintoista ja erilaista jokaiselle naiselle. Kropassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat automaattisesti juoksemiseen, vaikkei raskaus edes näkyisi päällepäin ja usein jopa eniten oman kokemukseni mukaan juuri raskauden alkupuolella. Muistatteko kun kärsin viime tammi-helmikuussa ihmeellisistä lantion ja lonkkien seudun tuntemuksista? Jälkeenpäin olen pohtinut, että ne varmasti liittyivät raskauden alkuun. Silloin en vielä tiennyt olevani raskaana enkä osannut yhdistää tuntemuksia raskauteen.
Maaliskuussa (RV 7) tarkoituksenani oli juosta Barcelonan maraton, mutta se jäi väliin juuri yllä mainitsemieni lantionseudun ongelmien takia. Onnekseni pääsin kuitenkin keväällä juoksemaan edes yhden juoksutapahtuman ja se oli HCR2015 ollessani raskausviikolla 17. Raportti tunteikkaasta kisasta löytyy täältä. HCR oli ehdottomasti raskausajan juoksujen kohokohtia ja oli mahtavaa päästä kokemaan se yhdessä pienen "salamatkustajani" kanssa.
Kaiken kaikkiaan täytyy olla kiitollinen, että pystyin juoksemaan näinkin pitkään, sillä se ei tosiaan ole itsestään selvää. Kropan (ja tietysti oman lääkärin/neuvolantädin) kuuntelemista ei voi tässä tapauksessa painottaa liikaa, sillä kropassa tapahtuvat muutokset ja sen reagoiminen raskauteen ovat niin yksilöllisiä.
Huh, tulipa pitkä teksti, mutta halusin tämän kirjoittaa myös omia muistilokeroitani varten. Loppuun vielä tällainen kuva viimeiseltä pidemmältä lenkiltä ennen HCR:ää keväällä (RV 16), joka mielestäni kuvastaa hyvin juoksun tuomia fiiliksiä! <3
"Running will be there when you are ready to return and it will mean so much more" -Women´s Running magazine
Ihanaa viikonloppua!
-Karoliina
Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä
Huippua että pystyit juoksemaan näin pitkään. Ja tosiaan, kohtahan olet jo taas lenkkipoluilla. Palautuminen on varmasti aika nopeaa kun olet pitänyt lihaskunnosta niin hyvää huolta :). Mullahan loppui juoksut lyhyeen poikaa oottaessa, mutta se oli muutenkin aika uusi juttu mulle niin ei samalla tavalla ollut haikeaa. Nyt olis varmasti aika eri juttu, kun juoksu on niin iso osa elämää. Ja toisaalta ehkä nyt pystyis myös juoksemaan pidempään? Mutta sitä ei kyllä saada koskaan tietää, nää kaks lasta riittää :D. 7 viikkoa enää! Onpas aika taas mennyt sivusta katsoen äkkiä :).
VastaaPoistaHeippa! Joo, oon kyllä tosi iloinen, että juoksu onnistui noinkin pitkään ja ihanaa, että edelleen on pystynyt muuten hyvin liikkumaan! Palautumisesta en osaa sanoa vielä mitään, mutta toivotaan, että se sujuu hyvin! :) Aika on tosiaan mennyt nopeasti, myös mun mielestä!! Ja muutamat seuraavat viikot menee varmasti myös vauhdilla, kun pitää pakertaa gradua. Sitten voi olla, että aika hidastuu, kun aloitan äippäloman eikä joka päivälle ole graduun liittyvää to do-listaa! Kivaa viikkoa Tanja! :)
PoistaVoi ihana juoksija-Karkki! Tosiaan ihanaa, että olet pystynyt juoksemaan näinkin pitkään. Voi mahoton, miten aika lentää vauhdilla. Ei oo pitkä aika enää h-hetkeen <3
VastaaPoistaIhana oot itte! <3 On se ollut tosi tärkeätä nimenomaan henkisesti, kuten kirjoittelin! Juoksu on vaan parasta! <3 Mutta enköhän tässä ihan hyvin pärjäile ilman sitäkin muutamat kuukaudet, kun on paljon muuta tekemistä :) H-hetki vaan lähestyy, iiiks! Tänään tasan 7 viikkoa! Mukavaa viikkoa! <3
PoistaIhanaa, kun sait juosta niin pitkälle raskauden aikana! Varmasti palaudut hyvin sen jälkeenkin, kun olet pitänyt itsestäsi niin hyvää huolta!! Aika menee niin äkkiä, jännääää <3!
VastaaPoistaJep, niin oli kyllä ihanaa! <3 Ja haha, oon pitänyt ittestäni tooosi hyvää huolta, eilenkin söin suklaata niin paljon, että napa rutisi! ;) Heh, no balanssistahan siinä on kyse, tänään taas enemmän kasviksia ja kävelyä! :) Aika menee super äkkiä ja se on tosiaan jännää!! Kivaa viikkoa Hanna! <3
PoistaAika on mennyt kyllä aivan siivillä! Tekee ihan itsekin mieli olla taas raskaana, kun tuota loistetta katselee <3 Juoksemaan ehdit vielä varmasti! Oletko muuten ostanut kärryjä vielä? Ostin Teutonia Spirit S3 vaunut ja menin ollut apuna vielä ihan 5v 25kg naperon kanssa juoksemisessa :) :) Ihania vointeja teille <3
VastaaPoistaJep, aika on mennyt kyllä tosi nopeesti!! Haha, en nyt tiiä onko se raskaana oleminen itsessään nyt niiiiiiiiin ihanaa, mutta varmasti sen arvoista! <3 En ole ostanut juoksurattaita vielä, niin paljon on muita hankintoja ollut, että ne on toistaiseksi vielä harkinnassa! Kiitos tosi paljon vinkistä, laitan ylös, kun ehdin tutkailemaan niitä jossain vaiheessa enemmän! :) Kiitos, mukavaa viikkoa sinne! <3
Poista