maanantai 2. heinäkuuta 2018

Vauvan ensimmäinen kuukausi

Meidän vauva täytti 1.7 kuukauden. Pienestä vastasyntyneestä on kasvanut jo vähän isompi vauva, joka seuraa enemmän ympäristöään ja on aktiivisempi monin tavoin. Ja posketkin on alkaneet ihanasti pyöristymään! <3 Vauvalla on myös jo nimi, jolla häntä kotona ja lähipiirissä  kutsutaan, mutta paljastamme sen vasta ristiäisten jälkeen, jotka vietetään elokuussa. 



Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on ollut ihana. Toki siihen on mahtunut myös väsymystä ja turhautumisen hetkiä (en ole mikään paras sietämään unenpuutetta), mutta päällimmäisenä on ollut onnellinen fiilis. Toisen lapsen kanssa monet asiat ovat olleet aika paljon helpompia, oma varmuus vauvanhoidossa on parempi ja tuntuu, että olen rennompi monissa jutuissa. Kaikki ei tosiaan suju koko ajan kuten Strömsössä, mutta ehkä se ettei niiden oletakaan sujuvan, auttaa. Ja se, että asennoituu niin, että "näin on tänään, huomenna voi olla eri tavalla" esimerkiksi vauvan nukkumisen kanssa auttaa myös. 



Kuukausi on samaan aikaan lyhyt aika ja pitkä aika. Tavallaan tuntuu, että vauva on ollut täällä meidän kanssa jo paljon pidempään enkä osaa enää kuvitella meidän perhettä ilman häntä. Joku kysyi juuri, että tuntuuko oudolta, kun on nyt kaksi lasta ja vastasin, että tuntuu ihanalta ja jollain tapaa kokonaiselta. Näin sen piti meillä ollakin ja olen super kiitollinen molemmista lapsista! <3


<3 
Vauvan ensimmäisen kuukauden aikana ollaan saatu nauttia kesästä yhdessä koko perhe, sillä H vietti kolmen viikon isyysloman. Äitiysloma ja isyysloma kesällä on aika ihanaa! Ensimmäisen kuukauden aikana vauva ehti reissata saaristoon ensimmäisen kerran ja viettää juhannusta Karjalohjan mökillä. Ehdittiin myös viettää kivoja päiviä kotiseudulla ja muutama päivä vietettiin ihan kolmistaankin tyttöjen kanssa, kun H palasi töihin ja meillä oli tosi kivaa.


Käytiin vauvan kanssa neuvolassa 29.6, jolloin ikää oli 4 viikkoa (2 päivää vajaa 1kk) ja siellä paino oli 4690g ja pituus 56,3cm. Hyvin siis kasvaa, onneksi! <3 Täysimetyksellä mennään ja hän on kyllä reipas syömään. Alkuhaasteiden jälkeen (oksenteli lapsivettä sairaalassa, imuotteen kanssa oli haasteita jne.)on ihanaa, että imetys on alkanut sujumaan. 



Miten sitten sujuu nukkuminen? Tämä ikuisuuskysymys vauva-arjessa! ;) Sanotaan, että ihan ok tällä hetkellä, mutta tilannehan elää koko ajan. Vauva käy yöunille klo 22-24 välillä ja nukahtaa yleensä syliin, josta viedään sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Välillä alkuyöstä nukutaan pidempi pätkä (4-5 tuntia), välillä kolmisen tuntia. Sen jälkeen heräillään 2-3 tunnin välein. 

Viime aikoina vauva on herännyt keskimäärin 2 kertaa syömään yön aikana (lasken yön olevan meillä 00-08). Onpa hän nukkunut yhden kerran jopa läpi yön (7h putkeen), mikä oli ihan mieletöntä. <3 UNI on ehkä parasta mitä tiedän, haha. Oma unimäärä on tällä hetkellä yhteensä 6,5-7 tuntia yössä. Sillä pärjää, mutta iso ero on siinä saako nukuttua alkuyöstä ensin pidemmän pätkän vai ei. Aika usein nukun myös päikkäreitä, jos vain mahdollista.

Esikoinenhan meillä nukkui alkuun öitä vain yhdellä herätyksellä, mikä oli ihanaaaaa <3 Tilanne kuitenkin muuttui 4kk iässä, jolloin öistä tuli paljon hankalampia, kun hän alkoi oppia kääntymään ja pyörimään ja maailma ympärillä alkoi kiinnostaa enemmän. Saa nähdä, millaisia univaiheita meillä tulee tämän pikkukakkosen kanssa. Se on varma, että tilanteet elää ja olen kiitollinen jokaisesta suht hyvin nukutusta yöstä ja huonommin nukutun yön kohdalla koitan muistaa, että ensi yö saattaa jo (toivottavasti) olla parempi. 

Päivisin vauva nukkuu yleensä aamupäivällä yhdet pidemmät päikkärit vaunuissa ja muuten sitten vähän miten sattuu, sylissä, sitterissä tai vieressä sängyssä erinäisiä pätkiä. Hän saattaa olla hereillä jo aika pitkiäkin aikoja, mikä on iso ero ihan alkupäiviin. 

Vauva-arki sujuu siis tällä hetkellä varsin mukavasti ja leppoisasti. Kädet on täynnä ja päivät ovat pitkiä, mutta en kyllä vaihtaisi. Onni on hyvin osallistuva ja mukana oleva isimies sekä muut apukädet lähipiirissä. <3




Suosikki vauvajutut ensimmäisen kuukauden aikana: 

  • Tula ftg-kantoreppu: Ihan huippuostos, ja pelastanut monessa tilanteessa, kun vauva on halunnut olla sylissä ja omia käsiä on tarvittu myös muuhun. 
  • Sitteri: Oli jo esikoisen kohdalla yksi tärkeimpiä vauvahankintoja. 
  • White noise youtubesta: Ihan mahtava ja ilmainen apukeino vauvan nukuttamiseen tai rauhoittamiseen tarvittaessa.
  • Medelan rintapumppu: Kapistus, jota esikoisen kohdalla pidin lähes turhakkeena oli tällä kertaa etenkin ensimmäisinä viikkoina ja imetyshaasteiden kanssa ihan pelastus. 

Sellaisia vauvakuulumisia tänne! :) Mitä kuuluu muille vauvoille ja mammoille? 

Kivaa alkanutta viikkoa! 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä

10 kommenttia:

  1. Kiitos, niin mukava lukea muiden arjesta. Voi kun ite löytäis sellasen kultaisen keskitien, miten arki pyöris mukavasti 1,5vuotiaan ja 2viikkoisen kans. Tuntuu paljon haastavammalta tapaukselta tämä pienempi, vaikkei edes oikein ole muistikuvia siitä, millainen esikoinen oli tässä vaiheessa. Mutta tuntuu tärkeältä lukea välillä näitä vauva-arkitekstejä, joista voi itelle saada positiivisempaa mieltä, tämän tällähetkellä vähän ahdistavan ja ei-valoa-tunnelinpäässä olevan mielen tilalle. Jos tästä selviäis, ja arki lähtis rullaamaan..<3 ehkä se vaan on tämä alku..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit lukea <3 Ja tosi paljon tsemppiä sinne! <3 Valoa on varmasti tunnelin päässä!

      Poista
  2. Kiva postaus arjesta, näitä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Näitä tulee lisää :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Moikka, Insta on tällä hetkellä yksityinen, mutta kun liittyy seuraajaksi niin näkee kaikki sisällöt taas :)

      Poista
  4. Ihana postaus ja niin se aika kuluu. Kuukauden jo. Hän on kyllä vallan söpö tapaus, mikä auttaa jaksamaan niitä yöheräilyjäkin😉. Ne ajat kyllä tavallaan nopeasti unohtuu, enää en itse muista, mitä se väsymys oli, vaikka siitä ei ole edes pitkä aika. Aika kultaa muistot - pitää todellakin paikkansa. 😁😊💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niinpä! Sun pitää kyllä tulla kattomaan heti elokuun alussa, muuten hän on jo iiiso vauva ennen kuin näät :) <3 Ja todellakin, aika kultaa muistot! <3

      Poista
  5. Ihana kuulumispostaus <3 Pidän kyllä KAIKKIA äitejä leijonaemoina - ja odotan hieman pelonsekaisin tuntein omaa toivon mukaan pian alkavaa äitiyttä :D etenkin tuo mahdollinen nukkumattomuus pelottaa hieman, mutta siihen olemme jo hädän iskiessä keksineet "hätäpoistumistiet" eli mitä tehdään jos tuntuu että jompikumpi kuukahtaa unen puutteesta johtuen. Ja jösses muuten nostan hattua miten jaksoit jumpata ja viihdyttää Islaa loppuraskaudesta! Itselläni rv33-34 on ollut jotenkin suunnan vaihtavaa aikaa, jolloin liitoskivut ovat tulleet ikäväksi osaksi arkea :/ onneksi ei ihan päivittäin 247 tee tiukkaa, mutta päivittäin kylläkin eikä pitkiä kävelyitä Ronjan kanssa enää tehdä. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä miten pitkään sain ja pystyin liikkua täysin ongelmitta niitä 1,5h lenkkejä ;) Ehkäpä vauva tässä kohtaa on jo kasvanut niin isoksi, että kremppoja sen takia on alkanut tulla. Vaan eipä tässä kovin pitkään enää vauvaa odotellakaan.. Iiks :D
    Hei Espoosta olisin vielä kysynyt sellaista, että oliko siellä muitakin kuin perhehuoneita? Me siis toivotaan sellaista, mutta kuulin että siellä olisi pelkästään sellaisia :) muutenkin Espoon sairaalaa kehutaan paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit lukea! :) Oon ihan varma, että susta tulee tosi tosi hyvä äiti <3 Ja toi on myös tosi hyvä vähän etukäteen miettiä niitä omia "selviytymiskeinoja" vauva-arjen varalle ja varautua niihin! Ehkä teille sitten sattuukin tosi hyvin nukkuva vauva. eikä niitä edes tarvita :)

      Loppuraskaus oli kyllä täälläkin aika raskasta! Jaksoin kyllä jumppailla, mutta monesti illat menikin sitten chillaillessa ja lepäillessä. Ja tosiaan kävelylenkit oli mullakin loppua kohti paljon lyhyempiä. Hyvin oot jaksanut vetää tähän asti ja nyt pitää vaan kuunnella kroppaa ja mennä sen mukaan.

      Espoon sairaalassa kaikki huoneet on ns. omia huoneita, joissa voi tukihenkilö myös yöpyä eli ei perhehuoneita, mutta kuitenkin tavallaan on, koska perheen kesken siellä ollaan. Jorvin sairaalan puolella on edelleen perhepesä, ja sinne pääsi vain kaikki "parhaimmassa kunnossa" olevat äidit ja vauvat, jotka ei tartte juurikaan apua/ohjausta. Näin ymmärsin. Meillä oli tosiaan super hyvä kokemus Espoon sairaalasta ja voin kyllä omasta puolesta lämpimästi suositella :)

      Poista