perjantai 11. joulukuuta 2015

Perjantai kuulumiset (11/12)

Heippa! Kivaa perjantaita! Viikko on taas vierähtänyt nopeasti ainakin täällä. Ollaan oltu menossa aika paljon ja nähty useampia kavereita kävely-ja lounastreffeillä. Lisäksi viikossa on ollut aika monta muutakin kohokohtaa, joita ajattelin listaille teille perjantaiseen tapaan! :) 

  • Pikku neidille tuli maanantaina ikää täyteen 4 viikkoa ja keskiviikkona kokonaiset 1 kuukautta!   Aika tosiaan lentää! Synttäreiden kunniaksi nauratti kovasti ja sain onnekseni napattua tilanteesta tämän kuvan! :) Voi toista! Hän on aikamoinen hymytyttö, mutta älkää hämääntykö..boss lady on myös lempinimensä veroinen tilanteen tullen ja komentaa kyllä ja kertoo mielipiteensä, jos asiat ei tapahtu riittävän nopeasti. Olenkin vitsaillut, että hän on perinyt kärsivällisyytensä multa...sitä ei ole! :D



  • Käytiin tällä viikolla myös 1kk-neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin! Pikku neiti painoi nyt 4540g (syntymäpaino 3740g) ja pituutta oli tullut neljässä viikossa reilut 4cm eli nyt 56,1cm! Mamma oli tietysti ylpeä! ;)
  • Tämän viikon paras lenkki ainakin toistaiseksi oli ehdottomasti tiistain aamulenkki! Keli oli aivan mielettömän upea ja auringon näkeminen tuntuu olevan sen verran harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta, että se on aina kyllä päivän kohokohtia! :) Muut lenkit onkin sitten tällä viikolla taivallettu aika ihanassa tihkusateessa ja kotiin tultu märkinä ja likaisina. Voi tätä koiranomistajan ihanuutta tähän aikaan vuodesta...





  • Tällä viikolla sain myös painatettua mun gradun ja ensi viikolla vien sen Viikkiin meidän laitokselle, jonka jälkeen homma alkaa olla paketissa! Saan kuin saankin paperit nyt joulukuussa, kuten tavoitteena oli! :) Valmistuminen ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa, joten kirjoittelen siitä myöhemmin, kunhan se on virallista. 

Siinä se nyt on...ihan mustaa valkoisella ja kansissa :)

  • Tilasin mammas.fi-sivustolta imetysjuhlamekon tulevia juhlia varten ja se saapui tällä viikolla. Voin kyllä suositella tuota nettisivua tämän yhden kerran perusteella. Toimitus oli nopea ja tuote sellainen kuin ajattelinkin (ei ole maksettu mainos!:)) Netistä tilaaminen on aina vähän jännittävää, mutta tämä ainakin osui hyvin ja mekko oli juuri sellainen kun ajattelinkin! Tarkoitus on käyttää sitä ainakin ristiäisissä, tulevissa pikkujouluissa ja varmaan myös jouluna. Vähän ehkä tylsää pitää samaa mekkoa, mutta en kyllä rupea tilailemaan useampiakaan imetykseen soveltuvia juhlamekkoja ainakaan vielä! :) Toivottavasti voin tilata sitten myöhemmin vaikka vähän pienemmässä koossa. 



  • Yksi isoimpia kohokohtia tällä viikolla oli se, että kävin ekaa kertaa 8 kuukauteen HIERONNASSA!! :) Voi jestas, että olin kaivannut sitä! Luottohierojani Sanni toimii nykyään Hieros Oyssa, Helsingin Albertinkadulla ja sinne suuntasimme torstaina iltapäivällä. Äitini vaunutteli pikkuneidin kanssa hieronnan ajan ja pikkunen nukkui tyytyväisenä! Olin niin iloinen, että kaikki meni hienosti!  Mummi pääsee jatkossakin "mummihommiin" ja mä hierontaan! :) Oli muutenkin huippukivaa nähdä Sannia ja päästä osaavaan käsittelyyn. Etenkin mun hartiat ja selkä ovat viime aikoina alkaneet kiukkuilla, joten tuntui niin hyvältä saada jumeja auki. Jatkossa pyrin käymään hieronnassa vähintään muutaman kerran kuussa, ettei kroppa hajoa näistä ei aina valitettavasti niin ergonomisista "työskentelyasennoista", vaikka pyrinkin kiinnittämään niihin huomiota mahdollisimman paljon. 


Matkalla stadiin! :) 

  • Torstain reissu Helsinkiin oli meille ihan eka kerta, kun toistaiseksi ollaan pyöritty vaan täällä meidän Espoon huudeilla. Reissu meni hyvin ja hieronnan lisäksi käytiin lounaalla ja muutamissa kaupoissa sekä tutustuttiin Kampin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneisiin. Jännittävää! ;) Pikku neiti oli tosi nätisti koko ajan, ainoastaan kotimatkalla bussissa vähän meni herrrmo, mutta sain hänet rauhoitettua laulamalla vaarilla on saarta ja höpöttelemällä tyhmiä.. (klo 16 ruuhkabussi..voitte kuvitella, että muutakin yleisöä oli!) :D Haha!
  • Tämä karvainen pikkuneiti saapui meille tasan vuosi sitten. Mila-Milperin kanssa on takana yhteistä taivalta tasan vuosi ja toivottavasti monia vuosia vielä edessä! <3 Ps. kuinka söpö voi toinen olla!!!




Siinäpä niitä kohokohtia tältä viikolta toistaiseksi. Miten teidän viikko on sujunut? Mitä on ohjelmassa viikonloppuna? :) 

Meillä on huomenna luvassa yksi iso kohokohta nimittäin pikku neidin ristiäiset! :) Viimeistään sunnuntaina tulen varmasti tännekin kertomaan niistä lisää ja tietysti, minkä nimen hän saa! <3 Paljastettakoon sen verran, että päätimme hänen nimensä jo 1,5 vuotta sitten häämatkalla Karibialla, vaikkemme tietysti silloin vielä edes tienneet siunaantuuko meille lapsia. Mutta lisää tarinaa ristiäisistä ja nimestä myöhemmin! <3


Ihanaa viikonloppua! :)

-Karoliina


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Mind after baby: 1kk

Heippa! Maanantaina aloitin uuden postaussarjan  liittyen synnytyksen ja raskauden jälkeiseen fyysiseen ja henkiseen palautumiseen. Ensimmäisessä postauksessa käsittelin fyysistä palautumista ja tässä postauksessa on tarkoitus pohtia henkistä puolta eli omaa jaksamista, tuntemuksia ja ajatuksia liittyen äitiyteen ja mihin tahansa, mitä mielen päällä liikkuu. Näihin juttuihin on tarkoitus palata kuukausittain. 


Tänään tulee tosiaan tasan kuukausi meidän pikku neidin syntymästä. Kliseisesti voi sanoa, että aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti ja nämä reilut neljä viikkoa ovat olleet aivan ihania ja samaan aikaan tietysti myös melko raskaita. Henkisesti olin valmistautunut siihen, että synnytyksen jälkeen saattaisin kokea mahdollista baby bluesia ja mielialanvaihteluita. Oikein odotin, että mitä tapahtuu, kun raskaushormonit vaihtuvat imetyshormoneiksi  (usein kuulemma noin kolme päivää synnytyksen jälkeen) ja pelkäsin, että muutun vähintäänkin monsteriksi! Näin ei kuitenkaan tapahtunut, onneksi, peilistä tuijotti edelleen minä eikä hirrrmuinen monsteri.

Etukäteen olin myös lueskellut paljon baby bluesista ja hormonimyrskyistä, sekä pohtinut keinoja, joilla voisin  ne mahdolliset syvemmät vedet välttää. Onnekseni täytyy sanoa, etten joutunut kokemaan minkäänlaista bluesia, ja osittain siitä on varmasti kiittäminen hyvää valmistautumista ja tietysti myös sitä, että meillä on  asiat lähteneet sujumaan varsin hyvin. Apua on saatu aina tilanteen tullen ja vertaistuki on ollut äärettömän tärkeätä. Väsyneenä, kun pienetkin asiat saattavat tuntua hetkellisesti isoilta ja etenkin synnytyksen jälkeisissä kivuissa, joista kerroin maanantain postauksessa, oli yllättävän paljon kestämistä. Ne tietysti vaikuttivat myös henkiseen jaksamiseen. Onneksi niistä selvittiin muutaman viikon säryillä! :)

 

Hormonien takia itku on tietysti aika herkässä tilanteen tullen ja tunteet pinnassa, mutta pääasiassa olen ollut hyväntuulinen ja oma itseni. Äitinä oleminen on tullut yllättävän luonnostaan ja aika pian sitä oppii ymmärtämään edes vähän tuota pientä ihmistä ja hänen tarpeitaan, vaikka välillä toivoisi, että hän voisi vaan kertoa, mikä on vialla ettei tarvitsisi arvailla. Onneksi kuitenkin vaihtoehtoja ei yleensä kovin montaa ole. Turhan stressaamisen olen koittanut jättää pois ja ottanut heti alusta asti asenteen, että maalaisjärjellä mennään. Minun ei tarvitse pyrkiä täydelllisyyteen äitinä olemisessa, vaan riittävän hyvä on ihan ok. Pääasia, että pieni saa ruokaa, rakkautta, lämpöä ja unta ja pysyy tyytyväisenä! <3 


Luonnollisesti, eteen tulee ja on jo tullut myös niitä tilanteita, joissa oma hermo ja pinna on kireällä. Silloin tulee tiuskahdettua toiselle tai muuten vaan turhauduttua. Useimmiten ne tilanteet liittyvät väsymykseen tai nälkään, joten pyrin ennakoimaan niitä pitämällä välipaloja mukana, syömällä jo ennen kuin olen nälkäkiukun partaalla sekä tietysti huolehtimalla riittävästä unen saannista. Jos yöunet jäävät lyhyiksi niin koitan nukkua tilaisuuden tullen edes lyhyet päiväunet. Aina se ei tietysti onnistu, mutta melko usein kuitenkin. 

Väsymys on varmasti sellainen asia, joka pienten lasten ja vauvojen vanhemmilla aiheuttaa eniten ongelmia. Väsyneenä, kun kaikki tuntuu haastavammalta ja ongelmat suuremmilta, kuin ne kenties ovatkaan. Me olemme pyrkineet kotona siihen, että asioista puhutaan heti, jos jokin harmittaa. Ja pyydetään anteeksi, jos tulee väsymysnälkäkiukkumonsterina tiuskahdettua turhaan. Pyritään myös muistamaan se, että pelataan tällä hetkellä entistä tiukemmin samassa joukkueessa (oikeastaan samassa ketjussa) eikä tosiaan olla toistemme vastustajia, vaikka välillä meneekin napit vastakkain uusissa rooleissa. Meillä on yhteinen tavoite, joka on pitää huolta tuosta pienestä ihmisestä niin hyvin kuin mahdollista. Ilman yhteen hiileen puhaltamista se ei onnistu.   

Henkilökohtaisesti koen, että olen omaksunut uuden roolini äitinä varsin hyvin, mutta edelleen se tuntuu hieman hassulta sanoa ääneen, että "mä olen äiti". Jollain tavalla uusi rooli on siis vielä sisäistämisvaiheessa. Onneksi äitinä olemisen ohella, mä olen edelleen myös mä. Minä itse, jolla on monta muutakin roolia, ja useita kiinnostuksen kohteita! Osaan edelleen kysyä muilta mitä heille kuuluu ja olen myös kiinnostunut. Siskoni "huoli" siitä, että menen vain syvälle vauvakuplaan enkä muuta näe tai kuule oli siis turha! Terveiset vaan sinne suuntaan! ;) Ps. Vauvakuplassa ei siis ole mitään vikaa! :)

Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta olen kokenut tärkeiksi joitakin asioita tässä ensimmäisen kuukauden aikana ja ajattelin listailla niitä tähän loppuun. Nämä ovat niitä omia pieniä ja isompia henkireikiä, joiden avulla lataan akkuja ja saan vertaistukea, jotta voin olla tuolle pienelle ihmiselle mahdollisimman hyvä äiti! <3
  • Blogin kirjoittaminen päikkäreiden aikana
  • Suihkussa käyminen (päivän parhaita hetkiä)
  • Kahvikupin juominen rauhassa
  • Kävelylenkki vauvan nukkuessa vaunuissa
  • Lämpimän ruuan syöminen (luksusta)
  • Aivottomien telkkariohjelmien katsominen (hello Kardashianit)
  • Siivoaminen (en olisi uskonut listaavani tätä..:D)
  • Hartiahieronta
  • Blogien lukeminen
  • Päiväunet <3
  • Facebookin vauva-ryhmät (vertaistuki <3)
  • Ystävien näkeminen
  • Lyhyet hetket, kun ehditään Henrin kanssa olla vaan kaksistaan! :)
Nämä ovat niitä arjen pieniä ja suuria iloja tällä hetkellä! <3 

Millaisia asioita sun mielellä on tällä hetkellä? Mistä saat iloa arjen keskelle? :) 

Mukavaa keskiviikkoa! 

-Karoliina

maanantai 7. joulukuuta 2015

Body after baby: 1kk

Tänään tulee tasan neljä viikkoa meidän pikku neidin syntymästä ja keskiviikkona täysi kuukausi. Ajattelin aloittaa postaussarjan, jossa seuraan oman kropan palautumista synnytyksestä, raskauskilojen karistamista sekä parempaan fyysiseen kuntoon pääsyä. Näistä asioista blogiin kirjoittaminen tuntuu aika luonnolliselta, koska tämä on kuitenkin alunperin ollut liikuntaan keskittynyt blogi, ja tiedätte mun palon päästä ajan kanssa takaisin omaan hyvään juoksukuntoon. 


Tilanne 9 päivää synnytyksen jälkeen..

Fyysisen puolen lisäksi haluan pitää mukana myös mind-osuuden, sillä henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeä osa-alue, joka korostuu tässä uudessa elämäntilanteessa. Mind-puolella on tarkoitus seurata omaa jaksamista, tuntemuksia ja ajatuksia liittyen äitiyteen ja mihin tahansa, mitä mielen päällä kulloinkin on. Nyt ainakin ensimmäisen kuukausikatsauksen kohdalla jaan postauksen kahteen osaan, koska asiaa tuntuu olevan niin paljon. Tässä tulee siis kropan palautumiseen liittyvää asiaa ja ylihuomenna on luvassa mielen päällä olevia asioita.  Toivottavasti tällainen postaussarja kiinnostaa teitäkin, koska itse koen mielenkiintoiseksi kirjoittaa näistä asioista! :)

Palautuminen synnytyksestä:

Usein tuntuu, että raskauden jälkeen kun puhutaan kropan palautumisesta, tarkoitetaan vain raskauskilojen karistamista. Itse haluankin korostaa, että raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on paljon muutakin. Se on sekä henkistä että fyysistä toipumista ainakin omalla kohdallani todella kovasta suorituksesta. Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka KIPEÄ olin synnytyksen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun peruasiat (sängystä ylös nouseminen, istuminen, käveleminen, vessassa käyminen) sattuivat aivan hemmetin paljon, on olo aika kaukana hyvästä ja hehkeästä. Menemättä sen enempää yksityskohtiin voin vain todeta, että ne pari ensimmäistä viikkoa synnytyksen jälkeen olivat kirjaimellisesti pain in the buttMutta niistäkin selvittiin, särkylääkkeitä syömällä ja hammasta purren. 

Ensimmäisten viikkojen aikana oli myös henkinen kantti koetuksella, sillä samaan aikaan kun oli itse kipeänä, piti tietenkin huolehtia täysillä pienestä ja avuttomasta ihmisestä sekä opetella uusia asioita. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kannattaa etukäteen valmistautua siihen, että alku saattaa olla sekä fyysisesti että henkisesti haastavaa, jottei se tule niin isona yllätyksenä. Jos mahdollista, niin kannattaa myös valjastaa tukiverkko ympärille ja hakea vertaistukea samassa veneessä seilanneilta. Heistä on paljon apua! Kipeyksien keskellä nauroin vedet silmissä (vaikka sekin sattui), kun ystävät jakoivat mielenkiintoisia "vinkkejään" olon helpottamiseksi whats up-ryhmässämme! Huumori pelasti siinäkin kohtaa aika paljon! :) 

"Rakkauskilot"


Mutta sitten siihen perinteisempään palautumiseen eli niihin rakkaisiin rakkauskiloihin! ;) Alla olevasta kuvasta lähdettiin tosiaan kasvattamaan masua ja massaa. Siinä on tilanne helmikuun alussa Floridan reissulla, kun raskausviikkoja oli jo muutamia takana, mutta en tiennyt vielä olevani raskaana. (Kumma juttu, kun juoksu ei kulkenut ja lantion alueella oli ihmeellisiä tuntemuksia..)


 

Raskauden aikana painoa tuli noin 20 kiloa lisää. Nämä alla olevat kuvat ovat ihan viimeisiä, jotka otin ennen pikku neidin syntymää. Raskauskiloja tosiaan kertyi varsin reilusti, vaikka liikuinkin melko aktiivisesti läpi koko raskauden ja söin pääasiassa terveellisesti. Herkkuja alkoi tosin lipsua ruokavalioon enemmän ja enemmän raskauden loppua kohden, joten varmasti niillä oli myös osuutensa painon lisääntymisestä. Hassua on se, että oma olo ei tuntunut missään vaiheessa todella raskaalta, vaikka painoa tulikin se parikymmentä kiloa. Tottakai loppuvaiheessa esimerkiksi sängystä tai sohvalta nouseminen alkoi olla ähinän takana, mutta esimerkiksi liikkuminen oli helppoa loppuun asti. Kaksi päivää ennen synnytystä jouduin lopettamaan säännölliset kävelyt, joita tein raskauden aikana keskimäärin 30-40km viikossa. 




Punttikin nousi vielä RV 41! :)
Tällä hetkellä kiloja on vielä 9 jäljellä raskautta edeltäneeseen painoon, mutta vaa´an tuijottaminen yksinään ei tietysti kerro koko totuutta. Se antaa kuitenkin suuntaa sille missä mennään. Sairaalaan jäi noin 5kg ja kotona ollessa paino on vähitellen pudonnut alaspäin sen kummempia tekemättä. Jäljellä olevien kilojen karistamiseen olen tehnyt lempeähkön suunnitelman, johon vaaditaan vähän itsekuria herkkujen vähentämisen ja liikunnan lisäämisen muodossa. Suunnitelmanani on alkaa kiinnittämään kunnolla huomiota ruokavalioon ja liikuntaan    tammikuun alusta, sillä haluan vielä joulukuussa ottaa rennommin ja keskittyä siihen, että kroppa palautuu. Uskon, että kiinnittämällä huomiota siihen, että syön pääasiassa puhdasta ruokaa (paljon vihanneksia, hedelmiä, hyviä proteiininlähteitä ja rasvoja) sekä liikun enemmän, kilot alkavat pudota. Mitään kaloreiden laskemista tai rajoittamista en tosiaan aio alkaa tekemään, sillä en halua a) stressata b) mahdollisesti haitata imetystä c) pudottaa painoa liian nopeasti. Kaiken järjen mukaan kropan pitäisi alkaa pudottamaan painoa tällä reseptillä, ellen sitten ole sellainen tyyppi, jolla kroppa pitää kiloista kiinni imetyksen aikana, vaikka mikä olisi. Se jää nähtäväksi.

Tilanne 4 viikkoa synnytyksen jälkeen:

Raskauden myötä suhtautuminen omaan kroppaan on tullut ehdottomasti lempeämmäksi ja armollisemmaksi. Olen katsellut kuvia itsestäni ennen raskautta ja ihmetellyt, miten olen toisinaan saattanut soimata itseäni jostain aivan olemattomista liikakiloista ja miettiä, että jos vielä tuosta saisin pois vähän ja tuosta niin sitten olisi hyvä. Voi apua. Ei se onnellisuus kyllä tule siitä, että saa muutaman kilon pois, mutta jos ne kilot todella vaivaa niin yrittänyttäkään ei laiteta. Pääasia, ettei elä jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja osaa myös ajoittain olla tyytyväinen siihen tilanteeseen missä on. 

Tämän armollisemman ajattelun myötä päätin jo etukäteen, että olen armollinen kropalleni myös raskauden jälkeen ja annan sille rauhassa aikaa palautua. Tätä ajatusmaailmaa olen nyt pyrkinyt soveltamaan ja sopeutumaan uuteen kroppaani, joka on tällä hetkellä huomattavasti pehmeämpi kuin aikaisemmin ja lihakset etenkin pakaroista ja vatsanseudulta tuntuvat kadonneen tai ainakin peittyneen pehmeämmän kerroksen alle. Vatsassa komeilee myös edelleen näkyvä linea negra, joka toivottavasti haalistuu ajan kanssa. Muuten täytyy sanoa, että kroppa ei mielestäni näytä siltä, että lähtöpainoon olisi niinkin paljon kuin 9kg, mutta kropan koostumus on erilainen ja siihen haluankin keskittyä enemmän kuin vaa´an lukuun. Etenkin vatsa on se kohta, joka tulee vaatimaan paljon töitä. 

4 viikkoa synnytyksestä
4 viikkoa synnytyksestä -pikku pömppis..ei paha! ;)
Suurimman osan ajasta olen ihan sinut tämän kropan kanssa, koska muutakin tärkeämpää ajateltavaa on, mutta pakko myöntää, että muutama tuskastumisenkin hetki on jo koettu, kun kaikki vaatteet eivät vielä mahdu päälle ja vatsanseutu on hyvin erilaisen näköinen kuin ennen. Mutta, asiat voisivat olla paljon huonomminkin ja kyllä täältä vielä timmi tytsy saadaan aikaiseksi, joka pystyy juoksemaan ja treenailemaan entiseen tyyliin. Ajan kanssa, ilman stressiä, se on mun motto! Ja tosiaan..raskaana oltiin se 42  viikkoa, joten ei voi olettaa, että neljän viikon päästä synnytyksestä olisi entisissä mitoissa ja kunnossa, vai mitä!? :) (sanokaa että, ei niin Karkki, ei sellaista voi olettaa..!:))

4 viikkoa synnytyksestä

Jälkitarkastus mulla on tosiaan 22.12, ja ainakin siihen asti  ohjelmassa on liikunnan suhteen kävelylenkkejä, foam rollailua, venyttelyä sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista. Toivottavasti saan jälkitarkastuksessa luvan alkaa lisätä muutakin liikuntaa, jos kaikki on kunnossa. Kevyen lihaskuntoharjoittelun aloittaminen houkuttaisi jo  kovasti, mutta tunnen vielä, ettei kroppa ole valmis mihinkään sen kovempaan aktiviteettiin. Esimerkiksi juoksuaskeleiden ottaminen ei tunnu edes ajatuksena vielä hyvältä. Etenkin tuo alakerta, joka sai aika paljon tikkejä synnytyksessä on vielä toipumassa siitä, vaikka tikit ovatkin onneksi jo sulaneet. Vähitellen olen koittanut kuitenkin aktivoida syviä vatsalihaksia esimerkiksi kävelyillä ja koitan ylläpitää hyvää ryhtiä, sillä sen pitäisi auttaa vatsalihasten palautumisessa. Vatsalihasten erkaantuma eli diastasis recti on tällä hetkellä oman mittaukseni mukaan kahden sormen levyinen, joten suoria vatsalihaksia ei vielä hetkeen voi alkaa tekemään. Lantionpohjalihaksia olen myös alkanut aktivoimaan viime aikoina, sillä alkuun siitä ei tullut mitään vaurioiden takia. En saanut niihin minkäälaista tuntumaa, mikä oli "kiva" tunne... Onneksi tilanne on parantunut! :) 

Moni varmasti mun kohdalla pohtii sitä, mitä aion tehdä juoksun suhteen. Täytyy sanoa, että olen itse yllättävän kärsivällinen, ja ennen kaikkea haluan saada ensin kroppaa vahvistettua ennen kuin aloitan juoksun. Jos nyt lähden hätiköimään, niin loukkaantumisriski on todella suuri, puhumattakaan ongelmista lantionpohjan kanssa. Fyysinen palautuminen synnytyksen ja raskauden jälkeen on todella yksilöllistä, joten vaikka Instagramissa seuraankin monia "fitmammoja", jotka juoksevat jo kahden viikon kuluttua synnytyksestä, niin itselleni on enemmän kuin ok, etten ole yksi heistä. Kaikki me olemme erilaisia, ja se on vain hyväksyttävä. Innolla kuitenkin jo odotan juoksuun paluuta ja varmasti täällä blogissa tulee olemaan vinkkejä juoksun aloittamiseen ensi vuoden puolella, sillä joudun itse aloittamaan pitkän tauon jälkeen hyvin alusta. 

Tässä varmaan kroppaan liittyen tarinaa ihan tarpeeksi!   Tällä hetkellä mun suurin "haave" kroppaan liittyen on päästä kunnon urheiluhierontaan! :D Mutta vielä toistaiseksi on vähän hankala irrottautua tuosta tiitiäisestä, koska rytmiä ei vielä kunnolla ole..No, toivottavasti pääsen karkaamaan vaikka puoleksi tunniksi jossain vaiheessa! :) 
Täytyy vielä todeta loppuun se, että synnytyksen jälkeen olen monta kertaa ihmetellyt ja ihaillut kropan kykyä suoriutua raskaudesta ja synnytyksestä ja sen jälkeen vielä palautua näinkin hyvin jo lyhyessä ajassa! Tää biisi sopii näihin fiiliksiin ja muutenkin maanantaihin. Cheers kaikille Supernaisille! :) <3



Sitten paljon kysymyksiä, koska olen utelias ja olisi kivaa, etten höpise täällä vain itsekseni! ;)

Raskaana olleet: Millaisia ajatuksia oma raskauden jälkeinen kroppa herätti? Kestikö toipuminen ja palautuminen pitkään? Tuliko jotain yllätyksenä? Miten palailit liikunnan pariin synnytyksen jälkeen? Oliko jotain mitä olisit tehnyt toisin jälkeenpäin ajateltuna? (Toivottavasti jaksatte vastailla näihin, kovasti kiinnostaa! :)) 

Ja muut: Kiinnostaako tällainen postaussarja ylipäätään? Onko jotain mistä haluaisitte, että kirjoitan tähän liittyen?

Mukavaa uutta viikkoa! Toivottavasti teidän myrskyinen itsenäisyyspäivä viikonloppu meni mukavasti! :)

-Karoliina 

Seuraa blogia Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

perjantai 4. joulukuuta 2015

Meidän viikko (not all sunshine and rainbows)

Hellurei ja kivaa perjantaita! Täällä on takana kiva, mutta aika rankka viikko. Henri oli työmatkalla kolme päivää ja me oltiin vain tyttöjen kesken. Täytyy sanoa, että kaikki arvostus ja kunnioitus yh-äitejä ja isiä kohtaan. Mä olen ihan poikki jo muutamasta päivästä! :D Ajatus viikonlopusta ja siitä, että H on myös kotona tuntuu tooodella ihanalta! <3

Jee, isikin on kotona viikonloppuna! :)
Mun ruuanlaittokaverit tiistai-iltana <3 

Hieman helpotusta arkeen tuli onneksi jo keskiviikkona, kun mun äiti kävi hakemassa Milan hoitoon loppuviikoksi ja ne lähti Houtskäriin nauttimaan saaristoelämästä. Mila ei taas tapansa mukaan taakseen katsonut vaan hössötti vaan Elsan kanssa innosta halkeamaisillaan. Se rakastaa saaristossa olemista! <3 Milan lähtö helpotti meidän arkea, koska ulkoileminen ja ulos lähteminen on aikamoista rumbaa tällä hetkellä ja sen kun tekee vähintään kaksi kertaa päivässä, niin hetkittäin tuntui, ettei muuta tehnytkään. Päivät oli yhtä pukemista, riisumista ja lähtemistä, etenkin jos ulkoilujen välissä kävi viellä kaupassa tai jossain muualla. Kivaahan se kyllä on, mutta tuo meidän karvainen taaperolapsi on tällä hetkellä aika villi tapaus tuolla ulkona ja tällä mamilla meinaa ehkä pikkaisen mennä hermo siihen välillä.. ;) Pieni loma tekee siis hyvää kaikille osapuolille ja ensi viikolla ollaan taas levänneitä ja valmiita uusiin ulkoseikkailuihin! <3

Mun äit lähetti tämän kuvan...Milalla on kaikki "ihan ok" Houtskärissä ;) <3 (Lue: nauttii olostaan kaikin rinnoin)

Muuten tällä viikolla ollaan ehditty olemaan sosiaalisia ja tekemään myös "uusia juttuja". Maanantaina käytiin kahvittelemassa mun papan luona ja pitämässä samalla ristiäispalaveria, koska ristiäiset pidetään hänen luona ensi viikon lauantaina. Ekaa kertaa ajoin sinne vauva kyydissä, mikä oli tietysti alkuun jännää, mutta hyvin sujui. Pikku neiti onneksi viihtyy turvakaukalossaan ja autossa, ainakin näitä lyhyitä kaupunkimatkoja. Toinen eka kerta tällä viikolla oli niinkin jännä kuin ihan ruokakaupassa käynti, vain me kaksistaan (haha, meidän arki on ihan super jännää, kuten huomaatte..). LIDL-reissu sujui hyvin ja pikku tiitiäinen nukkui suurimman osan ajasta, kun mä hoidin ruokaostokset. 


Lisäksi ollaan ehditty näkemään kavereita ja olen jopa saanut siivottua ja pestyä pyykkiä yksien hieman pidempien päikkäreiden aikana. Keskiviikkona oltiin lounaalla mun ystävän Marikan luona ja Marika teki meille niin super hyvää salaattia, että mun on ehkä pakko jakaa se resepti täällä blogissa. Tuunailen sitä mahdollisesti vähän ja palaan asiaan ensi viikolla. Ihana joulusalaatti tiedossa <3 Ja Marikalle menee jo nyt kiitos inspiraatiosta! :) 

Vaunulenkit on myös kuuluneet meidän päivittäiseen ohjelmaan, vaikkei ne Mila Milperin kanssa tällä viikolla olleetkaan niin kovin rentouttavia! ;) Hänellä oli energiaa vaikka muille jakaa, joten oikeasti oli hyvä juttu, että hän pääsi Houtskäriin sitä purkamaan ja juoksemaan vapaana metsissä sydämensä kyllyydestä. 



Tiistai aamun aurinko <3

Keskiviikko aamun aurinko <3



Päivät ovat tosiaan menneet mukavasti, mutta täytyy sanoa rehellisesti, että illat ovat sitten olleetkin haastavampia. Pimeän tullen alkaa itsellä väsymys painaa ja se "työpäivä" ei vauvan tai lapsen kanssa päätykään klo 16 tai 17. Se jatkuu yömyöhään jaksoi itse tai ei! ;) Pikku neiti viihtyy nimittäin iltaisin pääasiassa mun sylissä ja haluaa syödä aika jatkuvasti. Sylittelyhän on aivan ihanaa, mutta kun se kestää lähes koko illan eli 6-7 tuntia (hetkeksi voi ehkä laskea alas sitteriin tai antaa jonkun toisen syliin, jos on joku jolle antaa) niin alkaa siinä mamilla olla hetkittäin hieman tuskanhikeä otsalla. Etenkin jos laskeminen pois sylistä aiheuttaa raivokohtauksen, kuten eilen lähes joka kerta...ugh. Boss lady on nimensä arvoinen tilanteen tullen! ;)

Kolmen viikon iässähän on ns. tiheän imun kausi, joten tiheä syöminen liittynee varmasti siihenkin ja toisaalta se on hyvä tiedostaa, että tuo käyttäytyminen on vauvoille ihan normaalia. Aaiat voisivat tosiaan olla paljon huonomminkin, joten en kyllä saisi valittaa, mutta rehellisesti haluan kertoa, että ei se täälläkään ole vaan auringonpaistetta ja hymyjä, vaikka Instagram onkin niitä täynnä! ;) Se, mistä voin olla todella iloinen on se, että yöt ovat ainakin toistaiseksi menneet piiitkän iltatankkauksen jälkeen todella hyvin ja enemmän meillä on onneksi kuitenkin niitä  hymyjä ja hyviä hetkiä kuin haastavia tilanteita. Uskon, että tämäkin homma on aika paljon omasta asenteesta kiinni. Henrikin sanoi eilen, että en onneksi ole huumorintajuani vielä menettänyt, kun väänsin jotain aivan surkeaa vitsiä super väsyneenä puolen yön maissa, kun olin vihdoin saanut vauvan nukkumaan! Niinpä. Huumori usein pelastaa, jos vaihtoehtona on turhautumisesta johtuvat kyyneleet! :)

Ja sitäpaitsi..se turhautuminen menee aika nopeasti ohitse, kun katsoo tätä naamaa, joka tuhisee tyytyväisenä sylissä! Se on kaikki sen arvoista ja asiat on juuri nyt niin kuin niiden pitääkin olla! <3



Loppuun vielä perjantai kevennys, joka ainakin mua nauratti, kun sen Kaksplussasta pongasin keskiviikkona. Jos vauvat osaisivat somettaa, haha! 

"Meitsi valvoi aamuviiteen, 18 kertaa tissillä"
480 tykkäystä. 
:D :D

HAHA :D
Tällaista täällä..Miten teidän viikko on sujunut? Mitä kivaa tiedossa viikonloppuna? Meillä ei toistaiseksi ole kovasti suunnitelmia, mutta eiköhän jotain keksitä! :)

Boss lady kutsuu, joten gotta go! Kivaa viikonloppua <3

-Karoliina

Ps.Menoa ja meininkiä voi seurata myös Instagramissa ja Facebookiin päivitän aina uusimmat postaukset!

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kuukausikatsaus: Marraskuu 2015

Marraskuu, tuo vuoden pimein ja synkin kuukausi oli tänä vuonna kuukausi, joka toi mukanaan jännitystä, iloa, naurua, kipua, huolta, suuria tunteita ja ennen kaikkea sydämen pakahduttavaa rakkautta ja kiintymystä, jollaista en ole koskaan aikaisemmin kokenut. Koko kuukausi meni lopulta todella nopeasti, vaikka alku olikin hieman odottelua ja jännittämistä; milloin pikkuisemme saapuisi maailmaan. 9.11.2015 maailmamme sitten mullistui, kun hän rankan synnytyksen jälkeen päästi ensimmäisen itkunsa klo 11.29. Se tunne oli uskomaton. 

<3

Pikkuisen syntymästä lähtien marraskuu oli uuden opettelua. Tutustumista tuohon pieneen ihmiseen, tutustumista omaan itseensä ja kumppaniin uudelleen uusissa rooleissa. Marraskuu oli vaipanvaihtoa, syöttämistä, hellittelyä, palautumista synnytyksestä, ihmettelyä, onnellisuutta, turhautumista, väsymystä, suurta rakkautta ja uusia tunteita. Marraskuu oli äitinä olemisen opettelua. Kirjoittelen tästä uudesta roolista ja henkisestä puolesta tarkemmin ensi viikolla uudessa postaussarjassa "Body and mind after baby". 

<3

Marraskuussa päästiin myös hyvälle mallille meidän uudessa arjessa, joista voit lukea lisää alla olevista postauksista. 
Päivittäistä menoa ja meininkiä voi myös seurata Instagramin puolella @candyontherun :) 

Marraskuu tosiaan muutti elämän totaalisesti, mutta ei mitenkään huonompaan suuntaan! <3 En vaihtaisi hetkeäkään pois. En edes sitä pirun synnytystä! ;)



Ainiin...täytinhän mä marraskuussa myös 30 vuotta ja gradu hyväksyttiin tiedekunnan kokouksessa. Joulukuussa musta tulee siis Elintarviketieteiden maisteri! Pikkujuttuja vaipanvaihdon keskellä! ;) WOOHOO!

Mitä marraskuusta jäi sulle mieleen? Mitä odotat joulukuulta eniten? :) Ihanaa joulukuuta <3


-Karoliina