lauantai 29. joulukuuta 2018

Katsaus vuoden 2018 liikunta- ja hyvinvointitavoitteisiini

Liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvät tavoitteeni vuodelle 2018 eivät olleet kovin suuria ja mahtipontisia, mutta ne taisivat olla juuri oikeanlaisia tälle vuodelle, josta olin puolet raskaana ja puolet palautumassa raskaudesta. Kirjoittelin tavoitteistani viime tammikuussa ja totuuden nimessä  ne eivät  juurikaan ole sen jälkeen olleet mielessä. On kuitenkin mukava palata niihin jälkeenpäin ja pohtia miten ne lopulta sujuivat. Kursivoidulla aina lainaus vuoden alussa kirjoitetusta postauksesta. 



Liikunta- ja hyvinvointitavoitteet vuodelle 2018 ja miten ne lopulta sujuivat

Päätavoite on tänä vuonna selvitä raskaudesta mahdollisimman hyvinvoivana ja saada lopputuloksena terve vauva! <3

No, me tiedämme tässä kohtaa, että tämä päätavoite täyttyi ja siitä olen äärettömän kiitollinen! <3 Meillä on terve, ihana vauva ja raskaus sujui loppuun asti varsin hyvinvoivana ja aktiivisena. Synnytys oli haastava jälleen, mutta sujui vähemmillä vaurioilla kuin ensimmäisellä kerralla, mistä myös luonnollisesti olen kiitollinen. Se teki toipumisen synnytyksestä ihan ensipäivinä synnytyksen jälkeen helpommaksi kuin ensimmäisellä kerralla.

Tavoitteenani on pysyä raskauden aikana mahdollisimman aktiivisena eli pitää arkiliikunta mukana päivittäin. Tämä tarkoittaa kävelylenkkejä, portaiden kiipeämistä, pieniä jumppailuhetkiä leikkipuistossa tai kotona, leikkiä taaperon kanssa jne. Toki oma vointi huomioiden! <3

Tämä tavoite täyttyi myös mielestäni hyvin ja sain elellä raskauden loppuun asti ilman sen suurempia raskausvaivoja. Toki arkiliikunta kävi haastavammaksi masun kasvaessa ja etenkin taaperon nostelu ja kantaminen oli välillä todella rankkaa, mutta aktiivisena pysyminen onnistui ja teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. 


Raskausviikolla 26 jumppaa Madridin kodissa
Asetan myös tavoitteekseni arkiliikunnan lisäksi 3 varsinaista treenikertaa viikossa raskauden aikana.

3 varsinaista treenikertaa viikossa raskauden aikana toteutui kyllä. Raskausaikana tein tosi paljon lihaskuntotreeniä huomioiden raskausajan rajoitteet. Seurasin toisesta kolmanneksesta alkaen tätä raskausajan treeniopasta ja tykkäsin sen treeneistä tosi paljon! Oli helppoa, kun joku oli suunnitellut nimenomaan raskausaikaan sopivat, turvalliset ja tehokkaat treenit, joita pystyi vain noudattamaan eikä tarvinnut aina itse miettiä onko jokin tietty liike raskausaikaan sopiva vai ei. Lämmin suositus tuolle oppaalle! Tosin kannattaa huomioida, että se on englanninkielinen, jolloin helpottaa, jos liikkeiden nimet ovat etukäteen tuttuja ja suoritustekniikat myös, sillä treenit on vain listattu. (Jos kiinnostaa, niin kysy lisää, voin selittää paremmin!)




Yksi kokonaisvaltaisiin hyvinvointiin liittyvä tavoite raskauden aikana on nukkua riittävästi. Niin kauan, kun itselläni on jossain määrin mahdollisuus kontrolloida unien määrä, toivon pystyväni sen hyödyntämään! ;) Tilanne on varmasti toinen sitten, kun vauva syntyy.

Hah, raskauden aikana nukuin suurimmaksi osaksi kuin pieni possu! Jos heräsin yöllä vessahätään, niin nukahdin pian uudestaan..Uni on ehkä parasta, mitä tiedän ja jos olisi voinut toivoa joululahjaksi täysiä öitä ja 8 tuntia unta putkeen, niin en muuta toivoisikaan... Harmi, ettei oikein varastoon nukkuminen onnistu. Tämä tavoite kyllä siis onnistui raskauden aikana. 

Neljäs raskausajan hyvinvointiin liittyvä tavoitteeni koskee ruokavaliota. Ensimmäisessä raskaudessa otin turhan usein sen asenteen, että "voin herkutella, koska olen raskaana" ja herkuttelu meni ihan överiksi etenkin viimeisen kuukauden aikana ja vauvan synnyttyä. Nyt tavoitteeni on olla syömisten suhteen hieman järkevämpi, mikä tarkoittaa vähemmän herkkuja ja enemmän terveellistä kotiruokaa, myös ihan loppuraskaudesta, kun tiedän, että se on huomattavasti vaikeampaa. 

Heh, tämä tavoite tavallaan mielestäni täyttyi ja onnistui siinä mielessä, että en raskauden aikana päästänyt herkuttelua lähtemään ihan käsistä ja söin pääasiassa järkevästi. Toki huomattavasti hiilaripainoitteisemmin ja välillä enemmän kuin normaalisti. Henkisesti siis tuntui siltä, että ruokavalio pysyi enemmän "hallussa" kuin ekassa raskaudessa, mutta fyysisesti kerrytin toisessa raskaudessa enemmän kiloja (23kg) kuin ensimmäisessä (20kg), joten ei se ruokavalion pysyminen "hallussa" ainakaan kiloihin vaikuttanut! :D Ruokavalion kanssa olisi siis varmasti voinut olla vieläkin tarkempi, mutta toisaalta ihan hyvin se meni näinkin. Kilot ovat nyt 7kk synnytyksestä muutamaa lukuunottamatta karisseet pois.

Vauvan synnyttyä haluan antaa kropan rauhassa palautua ennen varsinaista treenien pariin palaamista. Tällä kertaa tavoitteenani on tehdä lantionpohjaa ja vatsalihaksia kuntouttavia harjoituksia ennen varsinaista treeneihin paluuta. 


Check! Aloin kuntouttamaan kroppaa raskauden jälkeen noin 3 viikkoa synnytyksestä muillakin kuin pelkillä lantionpohjan supisteluliikkeillä. Niistä lisää tässä postauksessa. Liikkeet, joita tein olivat varmasti oikeansuuntaisia, mutta haasteena oli se (näin jälkeenpäin ajateltuna), etten osannut kunnolla tuoda hengitystä aluksi mukaan liikkeisiin ja sillä on todella iso merkitys siihen, että kuntouttavat liikkeet toimii optimaalisesti. Sanoisinkin, että heti synnytyksen jälkeen lantionpohjaliikkeiden lisäksi kannattaa taas opetella hengittämään, nenän kautta syvään sisään ja suun kautta ulos. Coren palautumisen kannalta oikeanlaisella hengityksellä on iso merkitys.


Muutama viikko synnytyksestä

Kesän vaunulenkkejä <3

Tavoitteenani on tehdä paluu treenien pariin raskauden jälkeen mahdollisimman järkevästi ja asteittain. 


Tämä onnistui ihan ok. Toki näin jälkeenpäin ajatellen olen taas oppinut lisää raskauden jälkeisestä liikunnasta ja palautumisesta, joten jos nyt tulisi kolmas kerta, niin taas olisi fiksumpi. Mutta se olisi enemmän hienosäätöä sitten siinä kohtaa. Peruskaava:  lepo - kuntoutus - kevyt paluu treenien pariin- lihaskunnon parantaminen - paluu juoksun pariin, päti tälläkin kertaa. Tosin ei se täysin suoraviivaista ollut ja siihen meni enemmän aikaa, kun olin ajatellut ja matka jatkuu edelleen.  Ilman äitiysfyssarin apua en olisi osannut tehdä ihan kaikkia oikeita asioita, joten edelleen lämmin suositus äitiysfyssarille synnytyksen ja raskauden jälkeen! Haastavinta raskauden jälkeisessä liikunnassa on mielestäni se, kuinka tietää, että on valmis ns. siirtymään seuraavalle tasolle treeneissä ja se ettei yritä tehdä liian aikaisin, liian vaikeita asioita, joihin kroppa ei vielä ole valmis.



Tavoitteenani on myös saada liikunta jälleen säännölliseksi osaksi omaa elämää uudessa elämäntilanteessa kahden lapsen äitinä. 


Jes, kyllä tämäkin on onnistunut ainakin tämän ensimmäisen puolen vuoden aikana, vaikkei se ihan helppoa aina ole aikaa löytää treeneille. Liikunta on ollut varsin säännöllistä (flunssia ym. lukuunottamatta) siitä asti, kun palasin vähitellen treenien pariin 6 viikkoa synnytyksestä. 

Mulla on samaan aikaan itselleni suhteellisen korkea ja matala rima liikunnan suhteen. Siinä mielessä se on korkealla, että haluan treenien olevan säännöllisiä ja teen niitä useamman kerran viikossa. Se on vain mulle parasta, koska oma olo on henkisesti ja fyysisesti parempi kuin liikun ja tässä arjessa se on ihan mun henkireikä, kun omaa aikaa on varsin vähän. Myös liikuntamotivaatio pysyy paremmin yllä, kun treeneistä ei tule ilman hyvää syytä pidempiä taukoja. Toki kipeänä ja todella väsyneenä levätään! 

Toisaalta taas rima on liikunnan suhteen matalalla siinä mielessä, että hyväksyn tämän elämäntilanteen tuomat haasteet. Aikaa ei paljon ole, joten treenit ovat usein nopeita ja lyhyitä. Teen niitä välillä osissa (minitreenejä pitkin päivää), välillä niin, että lapset leikkivät vieressä tai kiipeilevät päälle. Ei ehkä sitä tehokkainta liikuntaa, mutta ainakin treenit tulevat tehtyä. Välillä arkiliikunta on sitä päivän liikuntaa ja sinne koitetaan ujuttaa jotain lihaskuntoa samalla. Määrällisesti (tunteina) en tiedä täytänkö edes liikuntasuosituksia tällä hetkellä, mutta näillä mennään nyt. Elämäntilanne pitää aina huomioida myös liikunnan suhteen ja koittaa ottaa irti sen mitä pystyy. 



Viimeinen tavoitteeni on pyrkiä olemaan armollinen itseäni kohtaan tässä uudessa elämäntilanteessa omien hyvinvointi- ja liikuntatavoitteideni suhteen ja muutenkin. 

Täytyy sanoa, että olen ollut vähän tilanteesta riippuen sekä armollinen itselleni että toisinaan hieman armoton. Välillä pohdin sitä, että mikä on armollisuutta ja mikä vain laiskuutta, hah. Usein armottomuus tulee sellaisista tilanteista, kun alkaa vertaamaan itseään muihin (esim. somessa) ja se on harvemmin hyvä juttu. Usein niissä tilanteissa auttaa, kun taas muistaa sen OMAN elämäntilanteen ja ne omat tavoitteet.  Silloin osaa taas laittaa asiat perspektiiviin ja pystyy olemaan tyytyväinen siihen mitä itse tekee. Se riittää. Täydellisyyteen pyrkiminen ei ollut tavoitteena missään asiassa, niin miksi olisi armoton, jos asiat ei mene täydellisesti? 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tämä raskauden jälkeinen palautumismatka on sujunut nyt toisella kertaa armollisemmin ja kärsivällisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Sitä on helpottanut se, että olen tiennyt koko ajan, että ajan kanssa pääsen kyllä takaisin kuntoon, jaksan taas tehdä kovempia treenejä ja pystyn jossain kohtaa juoksemaan taas pidempiä lenkkejä. Se vain vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä toistoa. Kuulostaa ehkä tylsältä ja kurinalaiselta, mutta olen ihan aidosti nauttinut tästä matkasta ja siitä, että olen saanut askel askeleelta kuntoutettua kroppaa raskauden jälkeen. 

Sellaisia liikunta- ja hyvinvointitavoitteita tuli asetettua tälle vuodelle. Nyt mietintämyssyssä on jo ensi vuoden tavoitteet ja niistä kirjoittelen tammikuun puolella. Tavoitteiden asettaminen on mielestäni hyvä juttu niin kauan kun ne tuovat iloa ja lisää hyvää meininkiä omaan tekemiseen. Sitä nämä tämän vuoden tavoitteet ehdottomasti toivat, vaikkei ne koko ajan mielessä aktiivisesti olleetkaan. Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvä liikuntavuosi ja siitä olen tosi iloinen. <3

Oliko teillä asetettuna jotain liikunta-tai hyvinvointitavoitteita tälle vuodelle? Miten ne sujuivat? 

Lue myös:

Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 

perjantai 28. joulukuuta 2018

Joulu 2018

Terkkuja Houtskäristä, Turun saaristosta! Tultiin tänne eilen viettämään perinteisesti joululomaa ja vuoden vaihdetta. Ihanaa olla täällä pitkästä aikaa, kun ei olla kesän jälkeen käyty. 
Lauttamatkalla kohti Houtskäriä 
Mulla on toiveissa päästä treenailemaan vähän enemmän nyt joululomalla ja myös ehtiä kirjoittamaan blogia, kun on lasten kanssa lisää apukäsiä (jei mummi ja vaari!). Haluaisin myös ehtiä käpertymään joululahjakirjojen kanssa sohvannurkkaan (sain Michelle Obaman elämäkerran  ja Julia Thurenin kaikki rahasta) ja nukkua vähän univelkoja pois. Katsotaan, mitkä mun toiveista käy lopulta toteen! :) 

Joulu 2018

Vietettiin jouluaatto meillä kotona ja aloitettiin päivä jouluaamiaisella. Sen jälkeen käytiin pitkällä kävelyllä yhdessä mun vanhempien ja siskon kanssa, jotka ajelivat meille kävelyä varten. Mä ehdin päikkäriaikana tehdä pikaisen joulujumpan (vähän lisää tilaa kaikelle suklaalle jota vedin, haha). Illalla syötiin jouluateria ja avattiin lahjoja. Mätileivät oli tänä vuonna mun joulupöydän suosikki, ne maistui niin hyvältä, kun en viime vuonna raskaana ollessa niitä syönyt. Loppu jouluaattoilta vietettiin tosi rennosti sohvalla makoillen, suklaata syöden ja katsoen leffoja, ensin Frozenia ja sen jälkeen hetken Love Actually, kunnes oli pakko päästä nukkumaan. Oli kyllä tosi kiva ja sinällään rento jouluaatto, kun oltiin kotona ja toki se oli lastenkin kannalta helpointa, kun pystyi laittamaan omaan sänkyyn nukkumaan illalla eikä tarvinnut raahata tavaroita mukaan. Niitä kun tuntuu tarvitsevan päiväreissua varten about yhtä paljon kuin viikoksi...



Tästä paketista paljastui hänelle ensimmäiset luistimet
Joulupäiväksi suunnattiin tätini ja setäni luokse, jossa oli myös vanhempani, siskoni, serkut ja meidän pappa. Aloitettiin päivä ihanalla brunssilla ja sitten availtiin taas lahjoja, sillä tontut olivat jättäneet niitä meille sinnekin! Isla oli arvatenkin aika fiiliksissä lahjoista ja toki siitä, että "kaikki ystävät" olivat paikalla! <3

sisko <3
Joulupäivän iltapäivällä käytiin taas pitkällä kävelyllä ja vähän pulkkamäessä. Pihalla rakennettiin vielä lumiukko. Illalla syötiin ihana jouluateria. Laitettiin Aada matkasänkyyn nukkumaan normaaliin nukkumaanmenoaikaan (noin seiskan aikaan) ja hän veteli sikeitä siihen asti kunnes lähdettiin kotiin. Isla sai valvoa vähän pidempään, ja onneksi suuremmilta väsykiukuilta vältyttiin. Oltiin kaikki aivan poikki, kun päästiin illalla kotiin. Joulu oli tosiaan ihana, mutta ei se niin rentoa oleilua ole enää kahden lapsen kanssa kuin joskus ennen, heh. 


Tapaninpäivä meni suureksi osaksi järjestellessä ja pakkaillessa saaristoon lähtöä varten. Päikkäriaikana ehdin tekemään tämän circuitin ja teki kyllä niin hyvää vähän hikoilla. Illalla mentiin syömään mun vanhempien luokse ja syötiin aivan älyttömän hyviä italialaisia lihapullia, spagettia sekä suklaakakkua. Nam! Meillä on ollut tapana tapaninpäivänä syödä jo yhdessä jotain muuta kuin jouluruokaa ja hyvältä maistui. Söin joulunaikaan ihan älyttömät määrät suklaata ja suklaadietti jatkuu edelleen. Jos tästä taas ryhdistäytyisi viimeistään ensi vuoden alussa.. :D

Aada sai hienon pipon tontuilta <3
Ja nyt tosiaan ollaan täällä Houtskärissä, tältä näytti auringonnousu tänä aamuna! <3


Palataan taas pian, toiveissa on saada muutama postaus vielä ulos tämän vuoden puolella!

<3: Karoliina 

Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 


perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulunviettoon

Heippa! Tulin vielä tänne blogin puolelle toivottelemaan teille kaikille ihanaa alkavaa joulunaikaa ja (toivottavasti) rentouttavia pyhiä! :) Täällä on olleet jotenkin vähän stressaava viikko, vaikkei mitään sen suurempaa ole onneksi tapahtunut. Useampi pieni harmitus, väsymystä ja alkuviikosta vielä voimien keräämistä vatsapöpön jälkeen,  joten ne aiheuttivat vähän matalapainetta mieleen. 


Nyt loppuviikosta olen kuitenkin päässyt taas treenien pariin ja se saa kyllä aina mun mielen niin paljon iloisemmaksi. Myös tuo taivaalta tippunut lumi ja pulkkamäkeen pääseminen on ollut huippua. Islalla oli päiväkodin joulujuhla tiistaina ja keskiviikkona tämän vuoden viimeinen päiväkotipäivä. Nyt hänelläkin on parin viikon joululoma! <3 Tänään mulla on vielä edessä hieronta, kun pääsen vihdoin käyttämään äitienpäivälahjaksi saamani hierontalahjakortin. Ahh, niin parasta, koska kroppa on tuntunut viime aikoina kireältä ja on todellakin huollon tarpeessa. 

Me vietetään tänä vuonna jouluaatto meillä kotona, joten viikonloppuna tehdään pieniä valmisteluja, mutta  ei ressata. Joulupäiväksi suunnataan mun tädin luokse ja tapaninpäivänä sitten vanhempieni luokse. Odotan joululta ihania hetkiä yhdessä, hyvää ruokaa ja toivottavasti sitä rentoutumista myös. 

Feliz Navidad

Ihanaa joulua teille kaikille ja palataan asiaan vielä tämän vuoden puolella! 

<3: Karoliina

maanantai 17. joulukuuta 2018

Vaiherikas viikonloppu ja muutama hyvä treeni viime viikolta

Heippahei ja kivaa joulunalusviikkoa! Täällä on takana varsin vaiherikas viikonloppu, jonka aikana ehdin itse lauantai-sunnuntai välisenä yönä sairastaa todella voimakkaan vatsapöpön ja sen jälkeen olin tietysti eilisen sunnuntain aika pitkälti poissa pelistä. Nukuin ja lepäsin ja kävin välillä imettämässä vauvaa. Iltaa kohden jaksoin olla vähän enemmän pystyssä. Onneksi oli tosiaan sunnuntai ja Henri pystyi ottamaan täysvastuun lapsista ja kotihommista, koska musta ei ollut mihinkään, olo oli niin heikko. Ihan kamalia tuollaiset taudit, mutta onneksi kukaan muu ei sitä saanut! Mulla on pieni epäilys, että kyseessä oli ruokamyrkytys, mutta ei siitä tietenkään varmuutta saa. Joka tapauksessa, toivottavasti ei tarvitse vatsatautia taas pitkään aikaan sairastaa, sen verran ikävää puuhaa se on!


Samaan aikaan, kun itse vielä toipilaana lepäilin vatsapöpöä pois, koristeli meillä muut perheen tontut joulukuusen ja leipoi pipareita. Nyt alkaa jo olla ihan joulufiilis varsinkin, kun saatiin ainakin hetkeksi myös valkoinen maa! Oi, kunpa lunta olisi myös jouluna! <3

Lauantaina ennen kuin inhottava vatsatauti yöllä iski ehdittiin myös Tapiolaan Ainoan jouluriehaan moikkaamaan eläimiä ja herkuttelemaan Kaisan Cafe:n jättiläismäisillä korvapuusteilla ja munkeilla. 



Viime viikon treeniviikko jäi lopulta hieman tyngäksi, sillä mulla oli myös loppuviikosta vähän flunssainen olo. Taas. Ehtihän tässä muutaman viikon jo olla terveenä! Alkuviikosta ehdin kuitenkin tehdä seuraavat jumpat, jotka olivat kyllä tosi kivoja, joten kannattaa laittaa kokeiluun! :)

Ma 10.12 PILATES: Jessica Valant Intermediate 20-minute pilates workout + Hip opening stretch routine 10min --> Tein maanantaina tämän ihan saman pilatesharjoituksen päiväuniaikaan kuin viime viikollakin ja illalla venyttelynä lasten mentyä nukkumaan tuon lonkkia avaavan venyttelysetin. Molemmat ovat omia suosikkejani, joita tulee tehtyä usein!

Ti 11.12  KOKO KROPPA: Popsugarin plank + squat workout, jonka tein yhdessä lasten kanssa, joten ei nyt ihan tehokkain treeni, mutta tuli tehtyä. 

Ke 12.12 CORE: Dana Landgrenin vatsalihastreeni, tein 2 kierrosta  eli n. 30 min + vaunutreeni vaunulenkillä, josta video mun omassa Instagramissa. 

To 13.12 JALAT/PAKARAT  Leikkipuistossa vähän kyykkyjä aamupäivällä ja sitten Dana Landgrenin Killer Booty-treeni, joka olikin tosi tehokas ja hyvä! Tein 3 kierrosta, joka oli n. 30min. 

Tämä alkuviikko taitaa mennä tästäkin viikosta aika rauhallisissa merkeissä ja voimia keräillen. Tänään jaksoin aamulla jo pikku kävelylenkin koiran kanssa, joten eiköhän ne voimat tästä palaudu!

Mukavaa viikkoa sulle ja tsemppiä jouluvalmisteluihin! Ei ressata liikaa! ;)

-Karoliina


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 

Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä   

perjantai 14. joulukuuta 2018

Vauva 6kk & ajatuksia vauvavuoden keskeltä

Meidän vauva täytti puoli vuotta joulukuun ensimmäisenä! <3 Samaan aikaan tuntuu ihan hullulta, että meidän vauva on jo niin iso, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, että onhan tätä vauvavuotta elelty jo tovi. Välillä multa meinaa kuitenkin unohtua, että elämme edelleen vauvavuotta. Sen verran erilaista se on toisen lapsen kanssa, vaikka siihen kuuluukin kaikki samat asiat kuin ensimmäiseen vauvavuoteen. 



Etenkin viime aikoina vauva on kasvanut paljon isommaksi ja hän tuntuu enemmän "minitaaperolta", jolla alkaa jo olla  omaa tahtoa ja persoonallisuutta huomattavasti enemmän kuin kuukausi sitten. Mutta toki, onhan hän ihan vauva edelleen! <3



Sen, että vauva on nyt jo vähän isompi huomaa monissa asioissa. Välillä siskokset jo "leikkivät" yhdessä, jolloin äiti saa mahdollisuuden tehdä lähettyvillä jotain muuta. He myös usein käyvät yhdessä kylvyssä (siihen toki tarvitaan aikuinen mukaan pitelemään vauvaa). Viimeiset pari viikkoa vauva on myös ollut mukana ruokapöydässä syömässä meidän kanssa. Tällaisina hetkinä on monesti tuntunut siltä, että wau, voiton puolella ollaan, vauva on jo noin iso. 

Sitten iskee taas se todellisuus vauvavuodesta; ne vaiheet, jotka seuraavat toisiaan, vaihtelevat unet, ajoittainen väsymys ja oma riittämättömyyden tunne, kun kädet eivät vain aina riitä. Se jotenkin korostuu nyt, kun vauva on isompi eikä enää odotakaan hiljaa paikallaan omaa vuoroaan, jos ensin hoidetaan isosiskon asiat kuntoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki tarvitsevat jotain samaan aikaan, koti on hujan hajan ja tehtävälista pitkä. Oma ahdistus kasvaa, kun homma ei pysykään hanskassa.

Välillä on myös hetkellisesti tullut sellainen olo, että jään paitsi ystäväpiirin juhlista (pikavisiittejä lukuunottamatta), ystävien näkemisestä ja muista sosiaalisista jutuista, joita on usein liian hankala saada mahdutettua tähän härdelliin. Usein haluaisin olla enemmän läsnä ystäville ja viestitellä kuulumisia ja nähdä, mutta en välttämättä vain jaksa. Ja sitten toivon, että ne ystävät jotenkin tietäisivät olevansa mielessä ja tärkeitä! <3 Näinä hetkinä muistan todellakin, että tässä eletään edelleen vauvavuotta ja se aina ole niin helppoa ja ihanaa. Lasten kanssa on aivan mahtavia ja ihania hetkiä, ja he ovat parasta maailmassa, mutta sitten on myös niitä hetkiä, kun haluaisit vain lentolipun jonnekin todella kauas ja nopeasti! :D 

Useimmiten olen ihan ok näiden juttujen kanssa enkä harmittele pidempään, koska tiedän jo miten tämä homma menee. Tämä on lyhyt aika elämästä ja pian se helpottaa, kun vauva ei ole ihan niin tiiviisti kiinni äidissä kuin nyt. Joskus myöhemmin tulen muistelemaan tätä aikaa kaiholla, kun lapset olivat vielä pieniä ja tarvitsevat äitiä (ja isiä!) monissa jutuissa. "The days are long but the years are short" pitää niin paikkansa. Näitä aikoja ei saa enää koskaan takaisin, vaikka välillä kiristääkin eikä se kaksi lasta mene siinä kuin yksi. Juuri tänään ajattelin, että aina pitää nauttia hyvistä hetkistä ja sitten, kun tulee hankalampi hetki, niin koittaa vaan selviytyä ja muistaa, ettei se kestä ikuisesti. 

Vauvavuosi on tähän asti samaan aikaan ollut helppo (vauvan hoito/rutiinit ym, koska ne ovat tuttuja.), ja haastava (kahden lapsen ja heidän tarpeiden jonglööraaminen + kaikki muut hoidettavat asiat). Olen välillä ihan puhki, mutta kaiken keskellä koitan huolehtia itsestäni edes vähän ja laittaa sen happinaamarin ensin omille kasvoilleni. Muuten tämä homma hajoaisi käsiin. Monesti päikkäriajan kotitreeni, kävely ulkoilmassa tai hetken yksinolo saa äidin akut taas ladattua ja mielen iloiseksi.  Myös tämä kirjoittaminen tekee hyvää.



Mutta takaisin vauvan kuulumisiin...<3

A on tähän asti ollut varsin mukautuvainen ja suht helppo vauva. Oikeastaan inhoan käyttää tuota sanaa helppo, koska onhan ne vauvat vauvoja ja niillä on aina vauvan tarpeet, vaikkei mitään suurempia vaikeuksia olisikaan. Osa helppoudesta johtuu varmasti siitä, ettei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja meidän tytöt ovat olleet aika samanlaisia vauvoja tähän asti. Suuria yllätyksiä ei siis ainakaan vielä ole tullut. Mutta, vauvavuoden ensimmäinen puolikas oli mielestäni viimeksikin helpompi kuin toinen puolikas ja haasteet esimerkiksi nukkumisen kanssa alkoivat silloin myöhemmin. Samaa on nyt aistittavissa, joten luulen, että haastavampi puoli vauvavuodesta on vielä edessä.

Viimeisen parin viikon aikana meidän iloinen ja mukautuvainen A on nimittäin ollut huomattavasti kitisevämpi ja vaativampi kuin aikaisemmin. Oli pakko ihan googlata, että onko näillä viikoilla (nyt 28 viikkoa), jotain kehitykseen liittyvää harppausta menossa, joka vaikuttaa vauvaan ja onhan sitä ainakin wonder weeksien mukaan juuri tässä puolen vuoden iässä. Kitinään ym. on helpompi mun mielestä suhtautua, kun tietää, mistä se johtuu. Ja nyt en  enää ihmettele, että äidin pois näkyvistä meneminen alkaa välillä häntä itkettää, koska se kuuluu juuri tähän kehitysvaiheeseen, kun vauva tajuaa olevansa äidistä irrallinen. 

Uusinta uutta vauvan elämässä on tällä hetkellä kiinteiden aloitus ja sormiruokailu, joka aloitettiin 1.12, kun hän täytti 6 kuukautta. Aloitus taisi tulla ihan oikealla hetkellä, sillä hän oli heti ensimmäisellä sormiruokailuaterialla yllättävän taitava siinä puuhassa ja aivan innoissaan kun vihdoin pääsi ruokailemaan yhdessä muiden kanssa. Ensimmäisellä aterialla hän pääsi nauttimaan uunibataattia ja keitettyä parsakaalia. 



Ensimmäisen aterian jälkeen uusia ruoka-aineita on lisätty aika reippaalla tahdilla. Olen lukenut, että niin voi 6kk ikäisellä tehdä, kun suolisto on sen verran kehittynyt ja mitään allergia/vatsaoireita ei ole sen kummemmin onneksi tullut. 



A on nyt päivästä riippuen syönyt kiinteitä (sormiruokaa) 1-3 kertaa päivässä. Nyt tosin alkuinnostuksen jälkeen ruokaa on alkanut lentää enemmän lattialle kuin mennä suuhun, mikä on aika turhauttavaa äidille, vaikka kuulunee asiaan. Onneksi meillä on Mila-koiramme, joka taas ei ole ollenkaan pahoillaan tästä ruokasateesta ja päivystää onnellisena ruokapöydän alla. Äitiä kuitenkin ärsyttää ruuan lattialle heittely sen verran, että nyt pitäydytään tovi helpoissa sormiruuissa (lähinnä kasviksissa, hedelmissä, juureksissa jne.), jotka eivät vaadi paljon valmistusta ja herkulliset kana- ja lihapötköt saavat hetken odottaa, ettei neiti visko niitä tahallaan pitkin lattioita. 

Lämpimästi suosittelen Simppeliä sormiruokailua-kirjaa, joka on meitä auttanut sormiruokailun taipaleella alkuun. Sormiruokailtiin myös esikoisen kanssa, mutta moni asia oli jo päässyt unohtumaan, joten oli aika päivittää omia tietoja ja taitoja. Tuossa kirjassa on myös herkullisia reseptejä, kuten nuo edellämainitut kana-ja lihapötköt sekä apinaeväät, puurorieskat ja banaanipannari, jotka maistuvat koko perheelle! 



Imetys jatkuu toki kiinteiden ohella ja se onkin päivisin tällä hetkellä suht haastavaa puuhaa. Ihan sama juttu kävi Islan kanssa suunnilleen tässä iässä. Aada ei malta juoda rauhassa rinnalla ellei ole ihan täysi ruokarauha ja jopa hieman pimeä hiljainen huone. Tällöinkin hän välillä juo vain hetken ja sitten kuulostelee olisiko jotain muuta mielenkiintoista meneillään, mihin hänen "pitäisi" osallistua.. Voitte kuvitella kuinka haastavaa on tällä hetkellä mennä paikkoihin, joissa rauhallista ruokailupaikkaa ei meinaa löytyä..

Se, ettei päivisin juoda maitoa ihan niin paljon kuin tarvitsisi, on johtanut siihen, että öisin sitten tankataan oikein kunnolla. A syö tällä hetkellä yön aikana n. 3 kertaa, ja niin paljon, että useamman kerran on tullut pissat yöllä vaipasta läpi.. Tämän vuoksi olen joutunut vaihtamaan  vaippaa öisin, mitä en mielellään tekisi, koska tyyppi tietysti herää siitä enemmän ja se on ihan turhaa aktiviteettia keskellä yötä noin muuten, mutta näillä maito-ja pissamäärillä pakollista...puuh. Saa kertoa vinkkejä, kuinka saada tämän ikäistä syömään enemmän maitoa päivisin, jotta yötankkailua voisi vähän vähentää? :) 

Lisähaasteita on aiheuttanut ihan viime aikoina se, että sekä yöllä että päikkäriaikoina on aloitettu harrastamaan vatsalleen kääntymistä nukkuessa ja sitten tulee kova itku, kun ei pääsekään kääntymään takaisin.. Tämä tietysti hieman tekee unta katkonaiseksi vielä lisää. Toivon, että hän pian oppii kääntymään takaisin selälleen myös sängyssä (unipussin kanssa), koska osaa sen kyllä lattialla normaalisti. 

Mitäköhän muuta? Mittoja mulla ei tähän hätään ole, koska meillä on 6kk neuvola vasta ensi viikolla. Voin ne päivittää tähän postaukseen jälkikäteen. Ryömimään ei myöskään vielä ole lähdetty, mutta aika laajalla säteellä pystyy jo liikkumaan kun lattialla mönkii ja kääntyilee eri suuntiin. On myös alkanut "juttelemaan", jokeltelemaan ja kiljumaan enemmän! :D <3

Huh, tulipa pitkä postaus, mutta paljon asioita taisi olla mielessä. Löytyykö vertaistukea? Mihin tahansa? Voisin ottaa sellaista tänään kiitos! ;)

Hyvää viikonloppua ja kiitos tuhannesti kaikille teille, jotka viime postauksessa vastasitte lukijakyselyyn!! <3 <-- Voi edelleen vastata, jos haluat vaikuttaa ensi vuoden blogipostauksiin! Olette ihan parhaita ja sain tosi paljon hyviä ideoita ja toiveita! Palaan tuloksiin vielä myöhemmässä postauksessa!

<3: Karoliina


Lisää vauvavuoden juttuja:

Toinen äitiysloma vs. ensimmäinen
Vauva-ja taaperoarjen kuulumisia elokuulta


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 
Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä