keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Ajatuksia liikunnasta vauva-arjessa

Vauva-arkea on ensi viikolla takana viisi kuukautta. Viisi kuukautta vuoristorataa! ;) Ehkä moni vauvan äiti voi samaistua siihen, että välillä tuntuu siltä, että olet ihan huipulla, vauva-arki on ihanaa, kaikki sujuu eikä edes väsytä. Välillä taas olet siellä aivan pohjalla, aivot eivät väsymyksestä toimi kunnolla ja kaikki on vähän harmaata. Tämä vuoristorata voi mennä ylös-alas yhden päivän sisällä tai viikossa voi olla useampi ihan huippupäivä ja sitten muutama kökkö päivä peräkkäin.. Sellaista se vauva (+taaperoarki) on ainakin täällä! 



Sanomattakin on selvää, että tällaisessa elämänvaiheessa voi liikunnan harrastaminen olla haastavaa ja siinä on oltava armollinen itselleen. Välillä se armollisuus on itselleni ainakin hankalaa, kun helposti vertaa omaa liikkumistaan joko omaan liikkumiseen (ja kuntoon) ennen raskautta tai sitten esimerkiksi somessa johonkin muuhun samassa tilanteessa olevaan tai niihin, joiden kanssa ennen juoksi juoksukisoissa ;) Mutta, vertailu on kuitenkin tässäkin asiassa huono eikä se kannata. Sen tietää kyllä järjellä ajateltuna, mutta välillä se on vaikeaa. Itse olen ainakin tehnyt töitä sen suhteen, että hyväksyn tämänhetkisen elämäntilanteen realiteetit liikunnan (ja toki monen muunkin asian) suhteen ja pyrin ottamaan tästä tilanteesta nyt kaiken irti. Elämään siinä kuuluisassa hetkessä, koska aika menee tosi nopeasti. 



Tärkeätä on myös suhteuttaa liikkuminen omaan jaksamiseen. Jos väsyttää tosi paljon ja unet on ihan persiistä, niin silloin on turha lähteä rehkimään liikaa. Se ei tee hyvää ja voi pidemmän päälle, jopa aiheuttaa ylikunnon. Kropan kuuntelu nousee mielestäni vauva-arjen liikunnassa ihan äärimmäisen tärkeäksi. Mitä kroppa kaipaisi juuri tänään? Ehkä lyhyen lihaskuntotreenin ja venyttelyä? Pelkkää venyttelyä ja foam rollailua? Kävelylenkin? Pilatestreenin? Kokonaan lepoa? Kun löytää ne omat vauva-arjessa toimivat tavat liikkua, jotka tuovat itselle iloa ja jaksamista, niin niistä on helpompi pitää kiinni.



Itselleni liikunta on tärkeätä ja olen pyrkinyt liikkumaan säännöllisesti myös vauva-arjessa. Liikunta tuo hetken omaa aikaa ja paljon jaksamista arkeen. Se on itselleni parasta mielenterapiaa ja tuo hyvää oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajallisesti en tällä hetkellä liiku varmastikaan niin paljon kuin joskus aikaisemmin, mutta pyrin käyttämään varsinaiset treenihetket tehokkaasti. Useimmiten teen treenin päiväuniaikaan, keskellä päivää. Olen koittanut myös oppia pois siitä ajattelusta, että liikuntaa olisi vain ne varsinaiset treenit ja ilokseni olen huomannut kuinka paljon enemmän nykyään puhutaankin hyötyliikunnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen! Äitiyslomalla hyötyliikuntaan on todella paljon mahdollisuuksia, jos ne haluaa käyttää. Vaunulenkit vauvan kanssa, taaperon perässä juokseminen, yhteiset jumppahetket olkkarin matolla, muutamat kyykyt ja punnerrukset hiekkalaatikon reunalla tai leikkimaton äärellä, askelkyykkykävelyt kävelylenkin aikana jne. kaikki lisäävät oman osansa liikuntapottiin! <3 



Vauva-arjen liikunnassa ja raskaudesta palautuessa olen myös joutunut astumaan omalle epämukavuusalueelle ja opettelemaan uusia liikuntamuotoja, kuten pilatesta ja erilaisia syvien vatsalihasten ja lantionpohjan harjoituksia. Nämä jutut olivat joskus aikaisemmin mulle ihan plaah..niin tylsiä ettei oikein huvittanut niihin paneutua kunnolla, koska halusin mielummin tehdä kovempia hikitreenejä. Nyt kun olen "joutunut" tekemään niitä olosuhteiden pakosta saadakseni kroppaa toimimaan paremmin raskauden jälkeen, olen huomannut kuinka hyvin ne toimivat. Ja se kun huomaa, että edistystä tapahtuu usein myös ruokkii motivaatiota, asiassa kuin asiassa. <3



Kotitreenit ja lenkkeily ovat oman vauva-arkeni pääliikuntamuotoja, mutta tiedän myös, että nykyään löytyy  paljon erilaisia jumppia joihin voisi lähteä yhdessä vauvankin kanssa. Jos sellaiset olisi sun juttu niin eikun googlaamaan, mistä löytyy asuinpaikkkasi läheltä äiti-vauvajumppia! :) Ja jos sulla on vinkata hyviä sellaisia, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa. Ehkä joku muukin mama innostuu! 


Kahvi mukaan ja lenkille ;)
Itse koen myös, ettei vauva-arjessa kannatta asettaa liian kovia tavoitteita liikunnan suhteen. Mitä on "liian kovat tavoitteet" itse kullekin varmasti vaihtelee, mutta jos liikunnasta tulee stressinaihe, niin se on mielestäni turhaa tässä elämäntilanteessa, joka voi olla omalla tavallaan stressaava ja väsyttävä muutenkin. Tässä palataan siihen, että vauva-arjen liikunnan tulisi olla jaksamista lisäävää ja voimaannuttavaa, ei liian väsyttävää ja rankkaa. 

Ihania liikuntahetkiä siis kaikille <3 Millaisia ajatuksia teillä on liikunnasta vauva-arjessa? 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 
treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 
Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  

8 kommenttia:

  1. Moikka! Meiltä löytyy pari päivää nuorempi esikoinen kuin teillä, sekä kaksi viikkoa nuoremmat kaksoset kuin teidän pikkuinen :) Että että, en edes valehtele kun sanon että tällä hetkellä en ehdi harrastaa liikuntaa, toki hyötyliikuntaa tulee paljon, kun olen kaikkien kolmen kanssa kotona ja paljon ulkoillaan ym. Mutta en myöskään ota tällä hetkellä paineita siitä että pitäisi liikkua enemmän, toki itselläkin palo liikuntaan löytyy, mutta sen aika tulee taas kun vauvat kasvaa ja elämä hieman tästä rauhoittuu ;)
    Ihanaa vauva- ja taaperoarkea teille, teillä on suloiset lapset!
    -Heini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Heini, kiva kun kommentoit! :) Ja voi vitsi, sulla on todellakin kädet täynnä siellä! <3 Hyötyliikuntaa tosiaan varmasti tulee paljon ja musta ainakin tuntuu, että jo taaperon ja yhden vauvan valmiiksi saaminen ja ulos lähteminen on treeni ihan itsessään :D Varmasti jatkossa on liikunnalle enemmän aikaa, kun lapset kasvaa, kuten sanoitkin. Ihanaa arkea teille sinne myös ja kiitos! :)

      Poista
  2. Olen itse samassa elämäntilanteessa taapero ja vauva. Ajattelin tämän toisen lapsen kanssa ottaa kaiken rennommin. Nautin ruuasta, kun saa syödä enemmän ja liikuntaa on tällä hetkellä lähinnä vaunulenkit. Pyrin panostamaan uneen, niin kaikki tuntuu kivemmalta. Mutta kuten sanoit, välillä tämä on vähän vuoristorataa ja arki tuntuu raskaalta. Hyvä ruoka, uni ja ulkoilu sekä hetkeen tarttuminen on tässä arjessa parasta. Treenata ehtii kunnolla sitten, kun arki vähän tasaantuu. Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kuulostaa hyvältä :) Itsestäkin tuntuu, että monessa asiassa on aika paljon rennompi asenne nyt toisella kertaa ja oikeasti yrittää nauttia näistä hetkistä, sillä tietää, että tämä aika menee tosi nopsaan! Tosin ei ne kaikista väsyneimmät hetket ole kovin nautinnollisia :D Mukavaa syksyä teille myös!!

      Poista
  3. Kiitos rehellisestä kirjoituksesta! Vuoristorata ja vertailu olivat melko osuvia. Väitän että meillä arki on tasainen lintsin kiertoajelujuna mutta viime aikoina kiskoilla on ollut ruostetta. Yksi toistuva aihe on liikunta. Suunnittelen, miten voisin liikkua enemmän tai monipuolisemmin mutta toteutus usein uupuu.. Pohdin, miten koskaan jaksan juosta edes 10k, mistä löytyy aikaa sen harjoitteluun tai onko paino lähtenyt nousuun. Onneksi normaalipäivinä ajatukset ovat kuitenkin kasassa ja olen valtavan tyytyväinen päivittäisestä vaunukävelystä. Väsyneenä kävely on rauhallista tasaisella mutta parempana päivänä kierrän reippaammalla tahdilla pidemmän lenkin. Vahvistavaa jumppaa voisi tehdä iltaisin kun vauvat nukahtaneet, mutta valitsen rauhoittumisen. Lapset 4kk, ehkä jumppa onnistuu myöhemmin jos leikkivät itsenäisemmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos sulle kommentista! Kuulostaa siltä, että sielläkin on arki tosi hetkistä ja liikut juuri oman jaksamisen mukaan, kuten pitääkin! :) Mäkin olen aina iltaisin ihan poikki, etten jaksa kyllä silloin enää liikuntaa ajatella. Välillä tosin venyttelen iltaisin telkkarin edessä ja se tekee hyvää, koska kroppa tuntuu olevan aika jumissa näistä vauva-arjen asennoista! Yksi mahdollisuus sulle on tietty päivällä jumppailla vauvojen kanssa, jos vaikka viihtyvät leikkimatolla, niin siinä vieressä tehdä jumppaa ja välillä käyttää heitä painoina tms. Se ei tietysti ole ihan sellaista omaa liikunta-aikaa, mutta yksi mahdollisuus, jos haluaa :) Kivaa syksyä sinne!

      Poista
  4. Kyllä armollisuus, armollisuus, armollisuus. Loppujen lopuksi ekat kuukaudet vauva-arkea on todella pieni hetki elämästä. Välillä pääkoppa pysyy paremmin rauhallisena...Välillä joku juttu herättää poskettoman kovan kaipuun liikkumiskuntoa kohtaan.

    Esikoisen jälkeen aloitin juuri pilateksella vatsalihasten etsiskelyn. Se oli myös mielenterveysliikuntaa, kun sai hetken levon huudosta. Kovasti nytkin haluaisin, mutta tällä hetkellä täytyy tyytyä siihen mitä itse muistaa pilatesliikkeitä. Kestävyyskuntoa on kaiveltu maastopyöräillen ja metsäretkillä, joilla vauva kulkee liinassa tai repussa.

    Vauva on tyytyväinen ja helppo, juuri sellainen, jonka kanssa voisikin mennä äiti-vauvajumppaan. Valitettavasti esikoisen lyhyet kerhohetket ma-ke ei riitä siihen, että pääsisin kerhoon viemisten ja hakujen lomassa jumppaan. Enkä myöskään päivällä ehdi jumpata kotona, kun yritän viettää sen pienen hetken vauvan kanssa kahden laadukkaasti.llman tulistuvaa uhmista :D. Muuten olenkin päivän kahden muksun kanssa. Illalla vauva menee nukkumaan klo 19 jälkeen. Ja tietenkin saattaa vielä heräillä pariin otteeseen. Juuri silloin kuin pilates alkaisi.

    Kun tuttia ei syödä ja pullo ei kelpaa, niin jumppailut ajoittuu 20-21 väliin. Kotona. Hieman tylsää. Onneksi tilanne muuttuu ajan myötä. Ja kyllä vähäinenkin tekeminen tekee hyvän mielen.

    Haaveena on vuoden kuluttua olla paremmassa kunnossa kuin koskaan :D toki ikävähennyksellä

    -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos kommentista! :) Tutulta kuulostaa! Ootko katsonut youtubesta pilatesvideoita? Sieltä löytyy kivoja, kun ei mullakaan oikein ole aikaa lähteä kodin ulkopuolelle pilatestreeneihin, vaikka ihanaa olisikin! Toi tavoite olla vuoden kuluttua paremmassa kunnossa kuin koskaan kuulostaa hyvältä :) Mulla vähän sama tavoite, mutta en osaa sanoa onko se vuoden kuluttua vai vähän myöhemmin. Tämä palautumisprosessi kestää niin pitkään! Ihanaa syksyn jatkoa sinne!!

      Poista