Stressiin taipuvainen

Huh, täällä on takana melkoinen viikko, mutta onneksi fiilis on alkanut viikonlopun myötä parantua ja tämänpäiväisen juoksulenkin jälkeen, se on jopa hyvä. Juoksu vain antaa ainakin minulle paremman olon ja tällä kertaa juoksin niin pitkän lenkin, että ehdin ajatella rauhassa ja saada pään nollattua. Kertoilen lisää tämän viikon treeneistä huomisessa postauksessa, mutta nyt on pakko vain antaa näppäimistön laulaa ja katsoa, mihin tämä postaus etenee.

Juoksulenkki -maailman paras stressin lievittäjä! <3

Olen ehkä joskus täällä blogissakin maininnut olevani stressiin taipuvainen ihminen. Haluan tehdä asiat hyvin ja vaikka en enää olekaan ihan niin iso stressipeppu ja perfektionisti kuin joskus aikoinaan, niin silti stressi nostaa ajoittain päätään. Silloin on vaikeaa irroittautua stressaavista asioista, vaikka periaatteessa järki sanoisikin, että stressaaminen on ihan turhaa. Ehkä hankalinta on juuri silloin, kun itse ei pystykään vaikuttamaan kaikkeen. Esimerkiksi viime vuonna gradua tehdessäni en juurikaan stressannut. Aikataulut ja työn tekeminen olivat täysin omissa käsissäni ja itsestäni riippuvaisia. Pystyin päättämään ne asiat, jotka hinkkaan viimeiseen asti täydellisiksi ja ne joiden kohdalla menen sieltä, mistä aita on matalin. Silloin on helpompaa hallita stressiä, kun hommat riippuvat vain sinusta. Mutta silloin, kun ne eivät riipu, onkin hankalampaa. 

Tällä viikolla Islan päivärytmit ovat heittäneet häränpyllyä ja hän on ollut ajoittain huonotuulisempi kuin normaalisti, johtuen hampaiden tulosta. Päivärytmien ennakoiminen on ollut oleellista omien töideni takia, joten tällä viikolla on ollut haastavaa, kun en ole aina tiennyt, milloin ehdin tehdä töitä rauhassa ja kuinka pitkään. Lisäksi työ on samaan aikaan ollut hektisempää ja on ollut paljon asioita, joihin en ole voinut vaikuttaa, mutta ne ovat päätyneet kuitenkin omalle työpöydälleni. Olen stressannut ajan puutteesta, rytmin puutteesta, siitä etten pysty ennakoimaan ja siitä, että asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä. Näin kirjoitettuna kuulostaa siltä, että olen ehkä stressannut ihan turhaan. Ja niin ehkä olenkin! Ensi viikolla en aio stressata (niin kovasti) enkä murehtia asioista joihin en voi vaikuttaa. Teen oman osuuteni parhaani mukaan, ja uskon, että se riittää. Toivon, että pääsemme uuteen päikkärirytmiin ja että päivät ovat paremmin ennustettavissa. Ja jos ei päästä, niin sitten mennään virran mukana. 

Onneksi tämä viikko on sisältänyt myös paljon kivoja juttuja. Torstai-iltana olin katsomassa Bridget Jones´s baby, joka oli aivan mahtavaa "aivot narikkaan"-viihdettä. Lisäksi on tullut tehtyä hyviä treenejä ja olen iloinen, etten ole niistä luopunut kiireen ja stressin keskellä. Viikonlopulle on luvassa kivaa ohjelmaa, kuten tänään illalla Halloween-bileet ja huomenna brunssi ystävien kanssa. Eiköhän maanantaina aloiteta uusi viikko hyvällä fiiliksellä, kun on saanut viikonloppuna rentoutua! <3 

Onko muita stressiin taipuvaisia? Miten te käsittelette tai helpotatte stressiä?

Ihanaa viikonloppua! <3 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  

Miten elämä on muuttunut vauvan tulon jälkeen?

Vauvavuosi alkaa lähestyä loppuaan ja tämä postaus on ollut pitkään luonnoksissa, joten nyt oli aika kirjoittaa se loppuun. Tässä tulee mietteitäni siitä, miten elämä on muuttunut vauvan tulon jälkeen! <3

Kun pieni nyytti kotiin tuli <3

Tiesimme, että elämä tulee muuttumaan, kun vauva tulee perheeseen. Itselläni oli raskausaikana vauva-arkea kohtaan monenlaisia odotuksia ja fiiliksiä. Jännitin tulevia muutoksia ja jopa pelkäsin, miten äitiyden myötä käy esimerkiksi omille harrastuksille. Olisiko enää aikaa vaikkapa treenata, kirjoittaa blogia tai matkustella? Harrastaa itselleni tärkeitä asioita, jotka tuovat elämääni paljon iloa ja sisältöä? Pohdin miten parisuhde tulee kestämään ja mitä jos ei saa enää nukkua ja on vain väsynyt zombi? Suhtauduin ajatuksena vauva-arkeen aluksi yllättävän skeptisesti, vaikka vauva olikin todella toivottu asia. Tämä johtunee omasta luonteestani. Olen nimittäin todennut olevani hieman muutosvastarintainen ihminen. Olen aina ollut sellainen. Helposti muutoksen äärellä kuvittelen kaikki mahdolliset negatiiviset asiat, jotka voi tapahtua. Tämä taas johtunee huolehtivaisuuteen ja stressiin taipuvaisesta luonteestani. Vellon negatiivisissa ajatuksissa hetken aikaa, kunnes pääsen niisti yli ja pyrin kääntämään tilanteesta ne hyvät ja positiiviset puolet esille. Niin tapahtui myös raskauden aikana, joka ei muuten turhaan kestä 9 kuukautta. Sinä aikana ehtii valmistautua henkisesti äitiyteen ja isyyteen. Loppuvaiheessa oli jo niin valmis, että halusi vain saada vauvan ulos masusta ja päästä aloittamaan uuden elämän vanhempina ja perheenä. 

Viimeisiä pallomasu-kuvia RV 42

Koen, että vauva tuli meidän perheeseen juuri oikealla hetkellä. Meillä oli takana yhteistä eloa jo 12 vuotta Islan syntyessä. Olimme ehtineet tehdä ja kokea yhdessä ja erikseen kaikenlaista. Matkustaa, nähdä maailmaa, asua kumpikin ulkomailla tahoillamme ja asua yhdessä useamman vuoden. Vauvan tullessa olimme kumpikin jo kolmekymppisiä (minä juuri ja juuri) ja se oli meille oikein sopiva ikä perheen perustamiseen. Enää ei ollut sellaista pelkoa, että jäisimme paitsi vaikkapa sosiaalisen elämän menoista tai muusta, sillä olimme saaneet juosta menoissamme yksin jo niin monta vuotta. Parisuhde oli myös vakaalla pohjalla ja olimme keskustelleet paljon siitä, millainen vauvavuosi tulee olemaan. Puhuimme siitä, että meidän pitää yhdessä tiiminä pystyä hoitamaan vauvaa ja muistaa myös kaiken keskellä toisemme ja itsemme, sillä parisuhde toimisi kuitenkin perheemme perustana. 

Uskon, että tulevaa vauva-arkea helpotti paljon se, että suhtauduimme siihen realistisesti ja olimme valmiita tekemään tarvittavia kompromisseja. Vaikka koimme olevamme hyvin valmistautuneita vauvan tuloon ja uuteen elämänvaiheeseen, niin toki kaikkeen ei voi valmistautua. On mentävä tavallaan "vuoristoradan" mukana ja elettävä vauvuoden vaiheita sitä mukaan kun ne eteen tulevat. 

Vauva tuli -miten elämä sitten muuttui? 

Toisaalta aika paljon, toisaalta ei niinkään paljon. 

Heti vauvan syntyessä tuli suuri rakkaus ja samalla suuri pelko ja huoli, jollaista ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut. Pieni ihminen oli heti ensihetkistä niin tärkeä, että hänen hyvinvointinsa meni ja menee kaiken edelle. Jokainen äiti ja isä osaa varmasti samaistua tähän. Me saimme kokea pelon heti ensimmäisinä päivinä sairaalassa, kun jouduimme jäämään ylimääräisiin tutkimuksiin vauvan alhaisen sykkeen ja sydänfilmissä näkyneen pidentyneen QT-ajan vuoksi. En ole tästä aikaisemmin kirjoittanut blogissa, sillä lisätutkimukset kertoivat lopulta, ettei syytä huoleen onneksi ollut ja kaikki oli hyvin. Mutta se pelko ja huoli, jonka sai heti kohdata vanhemmaksi tultuaan, oli melkoisen järisyttävää. Siinä ei paljon järjen ääni auttanut, kun alkoi heti kuvittelemaan kaikkea mahdollista pahaa. Mutta onneksi, kaikki oli hyvin! <3 

Vauvan tulon jälkeen parisuhdeaika jäi alkuun auttamattomasti vähemmälle. Aluksi yhteistä aikaa ilman vauvaa ei ollut oikeastaan ollenkaan, mutta vauvan kasvaessa ja jonkinlaisen rytmin muodostuttua sitäkin on ollut hieman enemmän. Meille se on tarkoittanut lähinnä yhteistä aikaa iltaisin, kun vauva on mennyt nukkumaan.  Emme ole juurikaan vauvavuoden aikana käyneet treffeillä tai lähteneet kaksistaan minnekään. Siihen ei ole ollut tarvetta, mutta mitä isommaksi vauva on tullut, sitä enemmän alan huomata kaipaavani ihan kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Nyt sitä alkaa olla jo helpompi järjestääkin, kun vauvan voi jättää paremmin hoitoon tämän syödessä kiinteitä ruokia.  Meillähän ei pullo ole koskaan kelvannut, joten se hankaloitti pitkän aikaa omia menoja, sillä vauvassa oli todella kiinni. Parisuhdeajan on kuitenkin korvannut perheaika eli aika, jota vietämme kaikki yhdessä; syöden, vaunulenkkeillen, leikkien, makoillen olohuoneen lattialla ja hassutellen. Perheaika on parasta! <3 

Omien harrastusten suhteen suurimmat muutokset liittyvät varmasti niiden koordinointiin ja suunnitteluun sekä käytössä olevaan aikaan. Aluksi juoksulenkit ja treenit piti suunnitella hyvin tarkasti vauvan syömisaikataulun ympärille, etenkin kun pullo ei kelvannut. Kiinteiden tultua mukaan kuvaan ja imetysten hieman harventuessa on harrastustenkin suhteen enemmän joustoa. Harrastuksista ei tosiaan joutunut luopumaan vauva-arjen myötä, mutta useimmiten aikaa on käytössä vähemmän kuin ennen. Nykyään puolen tunnin treenit ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että on tärkeätä, että äidillä ja isällä on omia juttuja, joista saa energiaa. Silloin jaksaa olla parempi vanhempi ja toki myös näyttää aikanaan esimerkkiä lapselle, että on tärkeätä pitää huolta itsestään. 

Omaa aikaa ei vauvan tulon jälkeen ole yhtä paljon kuin ennen, mikä on varmasti itsestäänselvyys. Omalla kohdalla on mietittävä, mihin sen oman ajan haluan käyttää. Useimmiten valitsen liikunnan tai bloggaamisen. Nykyään "omaa aikaa" vie myös työ, jonka aloitin syyskuun alussa. Teen töitä kotoa ja usein Islan päiväuniaikoina, jotka muuten olisivat ns. omaa aikaa. Olen kuitenkin todella onnellinen, että on sellainen työ, jonka voi tällä hetkellä hyvin yhdistää vauva-arkeen ja tehdä töitä kotoa, mikä helpottaa monta asiaa.

Mitä tulee kavereihin ja sosiaaliseen elämään, niin monien kavereiden näkeminen on jäänyt vähemmälle vauvavuoden aikana. Samassa elämäntilanteessa olevia mammakavereita  tulee kuitenkin nähtyä enemmän, mikä on ollut ihanaa vertaistuenkin kannalta. Onneksi hyvät ystävät kuitenkin pysyvät, vaikkei niin usein ehtisi näkemäänkään. Sosiaalinen elämä taas on ollut vauvavuoden aikana oikeastaan olematon. Ei ole tullut käytyä baareissa tai juhlimassa yksiä häitä lukuunottamatta. En ole juhlimista juuri kaivannutkaan, sillä taidan olla aika tylsä nykyään! :D 

Ennen vauvaa mietimme, että haluamme jatkossakin reissata, sillä matkailu on ollut aina meille tärkeä yhteinen harrastus. Uskoimme, että matkustaminen vauvankin kanssa onnistuu ja niinhän se on onnistunut. Lähdimme Floridaan, kun Isla oli 4 kuukautta ja matka sujui todella hyvin. Kesällä harrastimme kotimaanmatkailua, kuten olisimme tehneet varmasti myös ilman vauvaakin. Toki reissaaminen vauvan kanssa on erilaista kuin vain aikuisten kesken, mutta ihan yhtä hauskaa se on silti ollut. Katsotaan kuinka hauskaa jatkossa taaperomatkailu tulee olemaan! ;) 

Floridassa keväällä 2016

Suurin muutos entiseen on varmasti ollut se, että enää ei mennä ja tehdä asioita omilla ehdoilla, sillä vauvavuosi mennään vauvan ehdoilla ja omat tarpeet tulevat vasta toisella sijalla. Jos vauva ei nuku hyvin, et sinäkään nuku ja niin edelleen! ;) Elämästä on tullut myös jollain tapaa aikataulutetumpaa, sillä alussa vastasyntyneen kanssa voi mennä ja tulla aika vapaasti, mutta kun kuvaan astuu päiväunirytmit ja tietyt ruokailuajat, alkaa aikataulujen ympärillä pyöriminen. Vauvan kanssa voi kuitenkin tehdä useimpia samoja asioita kuin ennenkin, mutta on vain totuttava siihen, että aina ei kaikki mene ihan oman suunnitelman mukaan. Ainakin itse olen oppinut paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta, luovuutta ja hetkessä elämistä vauvavuoden aikana. Lapsen myötä on myös yhä enemmän alkanut miettiä asioita, joita pitää elämässä tärkeänä.  Vaikka toisinaan on hetkiä, jolloin tekisi mieli ottaa lento jonnekin todella kauas palmujen alle, tiedän kuitenkin, etten vaihtaisi äitinä olemista mihinkään. Se on maailman parasta. Ja kun se pieni tyyppi kietoo kädet kaulaasi, rutistaa niin kovaa kuin pystyy ja samalla kuolaa poskeasi vasten tiedät, että olet sille maailman tärkeintä ja haluat olla siinä aina, tukena ja turvana! <3





Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  

Viikon parhaat

Paras illallinen: 

Tällä viikolla on tullut syötyä maukasta kotiruokaa lähes päivittäin, paitsi perjantaina illalla Horse Showssa, jossa hyvällä ruokahalulla vedin hodaria, nachoja ja kanawarappia..Ei niin kovin terveellistä, mutta maistuu hyvältä aina silloin tällöin! Viikon parhaita illallisia oli kuitenkin maanantai-illan broileri, uunibataatti ja salaatti. Nam! En ollut pitkään aikaan valmistanut bataattia, joten se maistui erityisen hyvältä. Torstai-illan Henrin tekemä broileri-mifu-currypasta jakaa ykkössijan, sillä se maistui ihan mielettömän hyvältä juoksulenkin jälkeen.

Paras lounassalaatti: Maanantain tonnikala-fetasalaatti oli herkullinen ja maistui erityisen hyvälle, koska sain nauttia sen mukavassa seurassa! :) 

Paras ostos: Käytiin Islan kanssa pitkästä aikaa kirpparilla pyörähtämässä tiistai-iltapäivällä ja parhaita ostoksia olivat hieman paksumpi valkoinen fleecetakki ja punainen leppäkerttutakki. Juuri sopivia kauppareissuille! :)

Paras aamulenkki: Koko viikko on ollut täynnä kivoja aamulenkkejä koiran ja rattaiden kanssa, sillä ilma on ollut kuiva. Paras taisi kuitenkin olla keskiviikkoaamun lenkki ihanassa auringonpaisteessa. 

Kuva perjantain aamulenkiltä :)

Paras treeni: Toivon, että saan nyt viikonloppuna vielä tehtyä muutaman hyvän treenin, mutta toistaiseksi paras (tai kivoin) on ollut torstai-illan juoksulenkki ystäväni Jennyn kanssa. Se oli paras, koska oli ihanaa saada seuraa ulos pimeään lenkille ja vaihtaa kuulumisia! :) Juostiin rauhallinen 9km lenkki eikä mulla edes ole hajua keskivauhdista, mutta eipä näin ylimenokaudella tarvitse ollakaan. Instagramiin jo laitoinkin kuvaa ja muistutusta, mutta sama tännekin: muistakaa heijastimet nyt kun juoksette pimeällä! Itsekin oli pakko kaivaa kaapin pohjalta heijastinliivi ennen lähtöä ja tuntui kyllä turvallisemmalta, kun se oli päällä. 

Paras tapahtuma: HIHS!! Eli Helsinki international Horse Show! Vaikka en olekaan raskauden jälkeen ratsastanut kuin kerran niin hepoilla ja ratsastuksella on aina paikka mun sydämessä. Sen takia oli ihanaa päästä perjantai-iltana nauttimaan "tyttöjen illasta" ja samalla katsomaan huippuratsastusta Horse Showhun. Mietin etukäteen, että iskeekö kova innostus hypätä taas itsekin hepan selkään, mutta ehkä nyt ihan hyvä hetki pitää taukoa. Ratsaille voi onneksi aina palata ja kun 20 vuotta on ratsastanut, niin eiköhän ne taidotkin sieltä palaa, vaikka ruosteessa olisivatkin. Oli hienoa seurata suomalaismenestystä perjantai-illan luokissa, Sanna Backlund ja Vilhelmiina soitattivat maammelaulua 140-luokassa. Jee! 

Paras blogipostaus:

Tämä Annan "Kymmenen miinusmerkkistä raskauskiloa" oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja hyvä postaus. 

Paras tv-ohjelma: Katsoin tällä viikolla ainoastaan Greyn Anatomiaa, joten pakko sanoa se! :) Mitkä on muuten teidän suosikkeja tv-syksyssä? Mitä kannattaisi katsoa? :)

Throwback: Tasan vuosi sitten :) 

Tänä viikonloppunahan olisi myös I love me-messut, jotka ovat perinteisesti olleet mun suosikkimessut, mutta viikonloppu on sen verran ohjelmaa täynnä, että voi olla että ne jäävät tällä kertaa omalta osalta väliin. Viikonlopulta odotan kivaa yhdessäoloa perheen kanssa, hyviä treenejä, huomista brunssia opiskelukavereiden kanssa Hello Darlingissa ja synttärikahvitteluja.

Mikä on ollut teillä viikon paras ruoka/treeni tai tapahtuma?  Mitä teillä on luvassa viikonloppuna? 

Kivaa viikonloppua! <3

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  

Keskiviikon kuulumisia

Heippahei ja kivaa keskiviikkoa! Sain Islan juuri nukkumaan ja ajattelin hetkeksi viela istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan kuulumisia ennen kuin alan katsomaan Greyn anatomian uuden kauden ensimmäistä jaksoa! Muistatteko silloin kun Greyn anatomia alkoi? Ahh, se oli niin mun lempparisarja!

Kuva keskiviikon aamulenkiltä :)

Sitten niihin kuulumisiin..Viikot kuluvat tällä hetkellä todella nopeasti ja arkeen on alkanut tulla sellaista säännöllistä rytmiä, jota hieman kaipailin syyskuussa aloittaessani osa-aikaisen työni. Nyt tiedän suunnilleen, milloin teen töitä ja kuinka pitkään ehdin tekemään kerralla. Kotoa työskentelyssä on paljon hyviä puolia ja se on ihanan joustavaa, mutta toisaalta välillä tuntuu siltä, että töitä tekee koko ajan ja työmeiliä tulee kurkittua pitkin päivää, vaikka varsinaisesti töitä tekisi vain sen muutaman tunnin päivässä.  Nyt olemme kuitenkin päässeet jonkinlaiseen rytmiin (kunnes se taas muuttuu) lähinnä Islan päiväunien kanssa, jotka aika pitkälti rytmittävät päivien kulkua ja määrittävät työaikojani. Onneksi tosiaan muutamana päivänä viikossa on myös Islan mummi ollut apuna, joten silloin ehdin aina tekemään hieman enemmän hommia kuin vain päikkäriajat. 

Töiden lisäksi arkeen kuuluu toki liikuntaa, jonka harrastamiseen ei tällä hetkellä olekaan ihan yhtä paljon aikaa kuin ennen töiden aloittamista. Nyt joudun tosissani suunnittelemaan liikuntakertoja, sumplimaan niitä Henrin menojen ja treenien kanssa ja myös kiireisinä päivinä motivoimaan itseäni liikkumaan. Paluun treeniohjelmaan ovatkin tehneet nopeat kotitreenit, joihin on helpompi motivoitua. Erityisesti olen innostunut viime aikoina HIIT-treeneistä ja pohdinkin tässä jonkinlaista treenihaastetta itselleni loka-marraskuulle, jotka ovat perinteisesti itselleni hieman haastavia treenikuukausia. Toiveissani olisi saada lihaskuntoa taas vähän paremmaksi, sillä en ole keskittynyt siihen niin paljon juoksukauden aikana. Ja tunnen sen kropassani. Vaikka paino onkin suunnilleen sama kuin ennen raskautta, on kehon koostumus edelleen erilainen etenkin keskivartalossa. Jollain tapaa en ole raskauden jälkeen vielä löytänyt sellaista täysin hyvää oloa omassa kropassa, mutta uskon, että se sieltä löytyy ajan kanssa. Siihen auttaa varmasti lihaskuntoharjoittelu ja tietysti järkevä ruokavalio. Haasteena on vaan se, että tämä pimeys houkuttelee syömään herkkuja...tasapainottelua siis tässäkin asiassa! :) 

Juoksun suhteen menossa on jonkinlainen ylimenokausi. Aion vähentää juoksua loka-marraskuulle  ja juosta noin 1-2 kertaa viikossa, jotta peruskunto pysyy yllä. Tarvitsen tämän ajan siihen, että saan nollattua juoksukauden henkisesti ja fyysisesti. Sen jälkeen on mukavampi taas motivoituneena suunnata kohti uutta kisakautta. Ensi vuoden juoksukisasuunnitelmat on jo hahmottumassa ainakin kevään osalta, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Sellaista tänään. Mitä teidän keskiviikkoon kuuluu? :)

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  

Häähumua ja vauva-arkea

Heippa ja mukavaa sunnuntaita! Täällä availtiin silmiä normaaliin tapaan seitsemän jälkeen aamulla, kun itkuhälyttimen kautta alkoi kuulua iloista tättättää-höpötystä. Uhh..eikö ne lapset tiedä, että juhlia seuraavana päivänä nukutaan pidempään? ;) Ilmeisesti ei. Ei auttanut kun kömpiä täydessä pimeydessä peiton alta ja rise and shine. Kahvia ja kananmunia, kyllä se päivä taas lähti käyntiin! :D 

Tuli mun mielestä aika hieno pikakampaus Espoonlahden hiusfashionissa :) 

Oltiin eilen nimittäin juhlimassa ystävien häitä ja oli kyllä niin spesiaalia saada pukeutua hienoksi, laittaa korkkarit jalkaan ja käydä kampaajalla. En muista milloin olen viimeksi laittautunut ja Islakin katsoi mammaa ihan ihmeissään, kun ei ollut perustrikoot, toppi ja lenkkarit päällä! :D Teki kyllä hyvää päästä vähän tuulettumaan, vaikka olinkin autolla liikkeellä ja kävin välissä nukuttamassa Islan ja palasin sitten juhlapaikalle. Meillä oli aivan ihana juhlapäivä ja kyynel oli silmäkulmassa moneen kertaan, kun rakkaat ystävät sanoivat toisilleen tahdon. En tiedä onko ne imetyshormonit vai mitkä, mutta olen nykyään ihan itkupilli, haha. Kiitos vaan J&K ihanista juhlista ja että saatiin olla mukana jakamassa teidän tärkeätä päivää! <3 

Häähumua lukuunottamatta tämä viikko on ollut muuten aika arkinen ja kiireinen. Töitä, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, siivousta, koiranulkoilutusta..sitä normaalia! :) Treenien suhteen otin alkuviikon  kevyesti, koska halusin palautua kunnolla viime lauantain Vantaan puolikkaasta. En ole juossut tällä viikolla ollenkaan, mutta olen loppuviikosta vihdoin päässyt takaisin treenaakotona.comin treenien pariin. Torstaina tein käsipainotreenin ja perjantaina hiit-treenin. Haluan taas alkaa panostamaan enemmän lihaskuntoon, johon nuo treenaakotona.comin treenit ovat tällä hetkellä oikein hyviä. Taidan tänäänkin tehdä jonkun jumpan tai katsotaan houkuttaako päiväunet enemmän..

Kivaa sunnuntaita! 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/