Espoo rantapuolikas 2020

Juoksin lauantaina tämän vuoden ensimmäisen puolimaratonin Espoo Rantamaratonilla ja vielä kun olen melkoisessa juoksuhuumassa, ajattelin tulla naputtelemaan perinteisen kisaraportin tänne blogiin! 

Kirjoittelin tosiaan viikko sitten hieman valmistautumisesta puolimaratonille ja täytyy sanoa, että kisaa edeltävä viikko meni kyllä niin haipakkaa tahtia arkihärdellin keskellä, ettei paljon tullut ajateltua tulevaa puolimaratonia.

Torstaina ja perjantaina pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että join säännöllisesti ja riittävästi. Lauantaina eli kisa-aamuna söin ensimmäiseksi aamupalaksi leipää ja toisena aamupalana kaurapuuroa noin 2 tuntia ennen starttia. Join myös reilusti urheilujuomaa, kunnes noin tuntia ennen starttia lopetin "juomalla juomisen". Tämä oli itselleni tosi toimiva tankkaus. Hiilarivarastot tuntuivat olevan kisassa täynnä, nesteitä oli nautittu sopivasti, vatsan kanssa ei ollut mitään ongelmia eikä vessahätä yllättänyt kesken matkan. Kaikki siis oikein hyvin näiden juttujen osalta, jotka vaikuttavat paljon itse suoritukseen.

Sain Henriltä ja tytöiltä kyydin kisapaikalle vajaa tunti ennen starttia. Aika kului kisapaikalla nopeasti, kun juttelin tuttujen kanssa, vein tavarat tavarasäilytykseen, kävin vessassa ja tein vähän dynaamista alkuverkkaa. Pian olikin aika kokoontua Otaniemen urheilukentälle, josta meidät johdatettiin lähtöön. Lähtö itsessään oli ns. "juokseva lähtö" eli 5 minuutin aikaikkunan sisällä juoksijat saivat lähteä matkaan. Tämä oli koronatilanteen takia erityisjärjestely, mikä tarkoitti sitä, että lähdössä ei oikein ollut sitä perinteistä lähdön latausta ja jännittynyttä tunnelmaa, mutta tilaa juosta oli tosi hyvin ja ruuhkalta vältyttiin, mikä varmasti oli tavoitteena. 

Lähdin alusta asti juoksemaan ihan omaa juoksua ja monessa kohtaa reitillä olinkin melkein yksin juoksemassa! Tänä vuonna taisi olla ainakin puolimaratonilla normaalia vähemmän juoksijoita. Tavoitteena mulla oli kahden tunnin alitus eli tiesin, että jos kilsavauhdit pysyvät alle 5.39min/km, niin olen tavoitteessani. 

Henri ja tytöt sekä mun sisko olivat ensimmäisen kerran kannustamassa reilun 3km:n kohdalla, mikä oli aivan ihanaa! <3 Annettiin läpyt ja halit ja jatkoin matkaa. He olivat vielä muutamassa muussakin kohdassa reitillä ja tulivat myös maaliin kannustamaan. "Äiti, äiti, äiti" -huudot raikasivat ja se oli ihan parasta! <3 

Oma juoksu sujui mielestäni tosi hyvin ja vahvasti koko rantaosuuden eli ekat 10 kilometriä, ja kellottelin kilsa-aikoja hyvin alle 5.39min/km tavoitteen. Haastavimmat kilometrit olivat tällä kertaa jälleen Länsiväylän varressa takaisinpäin mennessä eli ehkä 12-16km:n kohdalla ja vauhti tuntui hidastuvan pirullisissa ylämäissä ihan reilusti. Jouduin todella tsemppaamaan itseäni laittamaan jalkaa toisen eteen ja keskittymään kilometriin jossa olin. Loppua kohden Otaniemessa sain taas muutaman vähän reippaamman kilometrin, mutta ihan viimeiset kilometrit tuntuivat todella pitkiltä! Vihdoin lähestyin Otaniemen urheilukenttää ja kuulin jo kentän toiselta puolelta tyttöjen "äiti, äiti" kannustuksen, vaikka en nähnyt heitä katsomossa. Se antoi puhtia maalisuoralle ja pinnistin loppukirin. Maalissa kello näytti 1:56:58 ja tavoite täyttyi hienosti! Olin tosi iloinen, koska tämä oli tässä kohtaa paras suoritus, johon pystyin ja tuntui, että annoin reitillä sen, mitä annettavissa oli näillä juoksutreenimäärillä ja panostuksella. 

Maalihuollossa oli mukavan väljää ja tuotteet oli kerätty mitalin kanssa muovipussiin, mikä oli aika näppärää. Tuotekassi oli myös todella runsas, kiitos siitä! Rantamaraton onnistui hienosti järjestelyissä, mutta väljyyteen auttoi myös varmasti pienempi osallistujamäärä. Jokatapauksessa upeata, että juoksutapahtumia voidaan nyt järjestää erikoisjärjestelyin! <3

Olitko sinä juoksemassa Espoossa? Miten sujui? :)

Juoksuterkuin, 

Karoliina

Ps. Instagram päivittyy blogia useammin, joten nähdään toivottavasti myös siellä @candyontherun

Pps. Aikaisemmat juoksukisaraportit löydät täältä. 

Viikko puolimaratoniin

Tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin on enää vajaa viikko aikaa, joten ajattelin, että nyt jos koskaan olisi taas hyvä hetki avata näppis ja kirjoitella tänne blogiin. Viimeksi olen kirjoitellut tänne huhtikuussa, joten aika paljon olisi kerrottavaa muutenkin, mutta keskitytään nyt ensin juoksujuttuihin! 

Viikon päästä lauantaina on tosiaan suunnitelmissa juosta Espoossa rantapuolikas ja tänään kävin juoksemassa viimeisen varsinaisen treenilenkin ennen ensi lauantain puolimaratonia. Tämän päivän lenkillä oli tarkoitus hakea vähän vauhtia ja fiilistä kisavauhdista. Tein kilometrin vetoja yhteensä kuusi kappaletta hieman puolimaratonin tavoitevauhtiani kovemmalla vauhdilla ja kirosin mielessäni, kun en ole treenannut vauhtikestävyyttä enemmän ja säännöllisemmin. 

Olen ajatellut, että lähden tavoittelemaan kahden tunnin alitusta, mikä tarkoittaisi noin 5.40min/km vauhtia. Kahden tunnin alitus tuntuu tällä hetkellä kovalta, mutta ihan mahdolliselta tavoitteelta. Varsinainen juoksuharjoittelu on nimittäin sujunut aika vaihtelevasti. Kesällä oli joitakin viikkoja, kun juoksin 3 kertaa viikossa ja nyt parin viime viikon aikana olen myös päässyt kolmeen lenkkiin, mutta suurimmaksi osaksi olen juossut 1-2 kertaa viikossa, kotitreenien ja kävelylenkkien lisäksi. Enemmänkin olisi siis voinut treenata, mutta hyvillä fiiliksillä kuitenkin olen menossa juoksemaan. Ylipäätään se, että pääsee osallistumaan juoksutapahtumaan, etenkin tänä vuonna, on ihan mahtavaa. Kunhan nyt vain pysyy terveenä!

Ensi viikon suunnitelmissa on koittaa valmistautua kohti lauantain kisaa kaiken muun arkihärdellin ohessa. Käyn varmaan pari lyhyttä lenkkiä hölkkäilemässä koiran kanssa, teen pikkasen jumppaa corelle ja pakaroille (mutta ei mitään liialti kroppaa jumittavaa), keskityn kehonhuoltoon ja loppuviikosta huolehdin, että hiilareita tulee nautittua aterioilla riittävästi ja että nesteytys on kunnossa. Sitten perjantaina hakemaan numerolappu ja paita, kisakamat valmiiksi, reitin tsekkaus ja löyhän kisasuunnitelman teko, jota voi sitten tarvittaessa muuttaa. 

Näillä mennään, onpa hauskaa valmistautua juoksutapahtumaan taas vuoden tauon jälkeen. Taidanpa käydä fiilistelemässä ja lukemassa oman kisaraportin viime vuodelta Espoo Rantapuolikkaalta. 

Onko siellä muita, joilla puolimaraton suunnitelmissa syys-lokakuussa? Tsemppiä kisoihin! <3

-Karoliina

Q&A: Koira lapsiperheessä

Heippa ihanat! Voitteko uskoa, että olen täällä kirjoittamassa blogia? En minäkään! :D Mutta täällä ollaan kahvikuppi ja suklaamunat näppäimistön vieressä tuomassa lisäbuustia kirjoittamiseen ja käsillä päikkäriaika, jolloin ei ole muuta tekemistä kuin kirjoittaa blogia. Ihmeiden aika ei ole ohi. Toivottavasti olette seurailleet kuulumisia Instagramin kautta sillä välillä, kun blogi on ollut hiljainen. Tiivistettynä tänne kuuluu ihan hyvää koronakeväästä huolimatta <3 Syy, miksi tänään päädyin kirjoittelemaan oli kysymys, jonka sain Instagramissa ja päätin, että kirjoitusblokin katkaisemiseksi vastaan kysymykseen täällä blogin puolella, joten käydäänpä asiaan. 

"Moikka, ehtisitkö joskus kirjoitella hiukan koira-arjesta, meillä koirahaaveita ja kiinnostaisi, miten teillä kahden lapsen ja koiran arki rullaa. Miten usein viette koiraa ulos ja lenkeille ja ilmeisesti Mila myös mukana sun juoksulenkeilläkin."

Kiitos kysymästä Annika! Meillä rullaa tällä hetkellä arki kahden lapsen ja ison koiran kanssa varsin hyvin. Siihen vaikuttaa kuitenkin varmasti paljon se, että minä olen vielä täysin kotona: hoitovapaalla + teen kotoa osa-aikaisesti töitä. Näin ollen esimerkiksi aamulenkkien tekeminen onnistuu vielä joustavalla aikataululla ja koiralla on seuraa päivisin. Toki varmasti rutiinit lutviutuu sitten uusiksi, kun palaan työelämään kodin ulkopuolelle. 

Meillä viedään koira ulos kolme kertaa päivässä. Yleensä pyrimme yhteen pidempään lenkkiin (vaihtelee 30min-1h+), yhteen lyhyempään ja yhteen "asioilla käymiseen". Meidän Mila on sellainen, ettei häntä enää illalla myöhään kovasti huvita lenkkeillä, joten myöhäisillan "lenkki" saattaa päättyä postilaatikolle, kun hän laittaa jarrut päälle eikä suostu enää liikkumaan. Muuten ensimmäinen lenkki on aamulla, toinen iltapäivällä/alkuillasta ja kolmas sitten myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa. Vuorotellaan lenkkejä miehen kanssa. Viikonloppuisin Mila on useimmiten mukana, kun ulkoillaan yhdessä koko perheen kanssa. <3

Ihania muistoja, kun Mila tapasi Islan ekaa kertaa. 

Viime aikoina Mila on käynyt kanssani juoksulenkeillä noin 1-2 kertaa viikossa ja selkeästi hänellä on kunto kasvanut, että jaksaa juosta paremmin koko ajan. Mila nauttii paljon juoksulenkeistä ja ne tekee tosi hyvää, koska flatti on rotuna kuitenkin todella paljon liikuntaa kaipaava. Lisäksi koiran lenkittäminen samalla, kun itse juoksee on sellainen "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" -juttu myös. 

Hyvä tukiverkosto on yksi asia, jonka sanoisin niille, jotka miettivät koiran hankkimista. Kannattaa pitää huolta, että koiralle löytyy tarvittaessa 1-2 hoitopaikkaa mahdollisten matkojen tms. varalle. Meille on ainakin ollut tässä vuosien varrella ihan kullanarvoista saada hoitoapua koiralle matkojen ajalle ja myös joskus, kun mies on ollut työmatkoilla ja minä lasten kanssa yksin. Arki koiran kanssa on nimittäin huomattavasti haastavampaa, jos ulkoilutuksia on hoitamassa vain yksi aikuinen.. 

Meillä vielä alle 2v. lähtee mielellään koiralenkeille mukaan ja jaksaa istua rattaissa suht hyvin, mutta pikkuhiljaa hänkin on siinä iässä, ettei lenkkeily rattaissa istuen paljon nappaa ja silloin menee koiran lenkittäminenkin hankalaksi, kunnes mukaan voi lähteä vaikka pyörällä kuten 4v. Viime aikoina olemmekin usein tehneet niin, että toinen aikuinen käy koiran kanssa lenkin ja toinen on lasten kanssa sillä aikaa. Se on toiminut koronakeväässä hyvin, koska kotona on oltu niin paljon. Tilanteet arjessa kuitenkin vaihtelee ja niihin on sopeuduttava, ja löydettävä uudet toimivat rutiinit aina uuden edessä. 

Koiran ottamista lapsiperheeseen kannattaa harkita pitkään ja monelta kantilta. On tärkeätä, että lapsilla on selkeät säännöt koiran suhteen ja löytyy molemminpuoleista kunnioitusta ja rakkautta. Koiran pitää saada rauhaa ja omaa tilaa, vaikka lapsiperhearki on ajoittain meluisaa härdelliä. Koiran luonne vaikuttaa varmasti paljon sopeutumiseen. Meidän Mila on lasten kanssa tosi kiltti, rauhallinen ja pitkäpinnainen. Muuten hän osaa kuitenkin olla ajoittain villi ja itsepäinen. Hän on kuitenkin viisas koira, ja tietää millä tavalla käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että meidän perheessä olisi kyllä todella outoa ilman koiraa! <3 Välillä ulkoiluttaminen ei yhtään huvita (etenkin kunnon sadesäässä), mutta suurimmaksi osaksi ulos lähteminen koiran kanssa on todella ihanaa ja tekee hyvää itsellekin. En itse varmasti kävelisi ollenkaan niin paljon ilman koiraa ja kävely on ihan mahtavaa liikuntaa. Lisäksi koira perheessä varmistaa sen, että kotona ei ainakaan ole liian puhdasta (;D), aina löytyy jostain karvoja ja hiekkaa. Mutta, niinkuin kaikissa asioissa "you win some -you lose some" ja meillä ainakin arki koiran kanssa menee vahvasti plussan puolelle! <3

Pitkästä aikaa kuulumisia

Heippahei! Pitkästä aikaa. Viimeisestä blogitekstistä on aikaa jo yli kaksi kuukautta. Se pitää paikkansa, että mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä vaikeampaa on taas tarttua näppikseen, avata Blogger ja alkaa kirjoittamaan. Viimeisten kuukausien aikana blogin kirjoittamiseen olisi ollut aikaa iltaisin lasten mentyä nukkumaan, mutta useimmiten olen valinnut mielummin tehdä kotitreenin ja sen jälkeen pötkähtää hetkeksi sohvalle heittämään aivot narikkaan jonkun sarjan parissa. Blogin kirjoittaminen on nimittäin aika vaikeata väsyneillä aivoilla, ilman luovuutta ja pitkän päivän päätteeksi. Mutta uskon, että te mun blogin lukijat ymmärrätte hyvin! Elämäntilanteet muuttuu ja myös prioriteetit muuttuu! <3 

Alunperin en ajatellut, että tästä blogivuodesta tulisi tällainen. Kun tein teille lukijakyselyn viime joulukuussa olin aivan intoa täynnä bloggaamaan ja tuottamaan sisältöä. Tilanne kuitenkin muuttui paljon helmikuussa, kun aloitin taas tekemään töitä hoitovapaalla. Nyt teen töitä noin 15 tuntia viikossa, ja se vie päivistä aina vähintään päiväuniajat. Välillä teen työjuttuja myös aamulla, illalla ja/tai viikonloppuisin. Mutta, en valita. Saan tehdä superkivaa työtä ja vielä kotoa käsin, mikä on tässä elämäntilanteessa ihan täydellistä ja mahdollistaa sen, että voimme vielä pitää Aadan kotihoidossa. Työni sisältää paljon sisällöntuottamista, joten rehellisyyden nimissä välillä tuntuu etten töiden jälkeen mitenkään jaksa alkaa tekemään sisältöä vielä omaan blogiinkin.

Ajan puutteen lisäksi tänä syksynä on tuntunut siltä, ettei mulla juuri nyt oikein ole annettavaa blogille. Rakastan edelleen liikkua, tehdä kotitreenejä ja käydä juoksemassa, mutta juuri nyt en jaksa analysoida blogitekstien muodossa juoksulenkkejä tai treenaamista muutenkaan. Riittää, että saan liikkua ja voin välittää sitä hyvää fiilistä Instagramissa kuvien ja videoiden muodossa. Kirjoittaa niihin lyhyitä tekstejä. Se tuntuu sopivalta minibloggaamiselta juuri nyt. 

Missään nimessä en kuitenkaan kokonaan ole lopettamassa blogia, se tuntuisi liian lopulliselta päätökseltä. Tulen jatkossakin kirjoittamaan tänne silloin tällöin ja ehkä taas jossain kohtaa useamminkin. 

Mutta mitä meille sitten kuuluu näin pitkästä aikaa? 

Kiitos oikein hyvää. Mukavaa ja kiireistä lapsiperhearkea. Esikoinen on tällä hetkellä päiväkodissa 4 päivää viikossa ja viihtyy oikein hyvin. Hän täytti marraskuun alkupuolella jo 4 vuotta ja on niin "iso" jo <3 Kuopus taas on vielä kotona mun kanssa ja on reipas 1,5 vuotias, joka oppii koko ajan uusia sanoja ja on luonteeltaan varsin rohkea, paitsi uusien ihmisten kanssa. H vaihtoi syksyllä työpaikkaa ja on viihtynyt siellä hyvin. Minä taas nautin tämänhetkisestä työstä ja pohdin usein mitä haluan jatkossa tehdä työkseni (ensi syksynä kuopus menee päiväkotiin ja minä palailen hoitovapaan jälkeen työelämään kunnolla). Koitan ehtiä liikkumaan ja pitämään huolta itsestäni vaikka arki on puuhaa täynnä. Mietin myös jo ensi vuoden liikuntajuttuja ja juoksutapahtumia, kuten aina tähän aikaan vuodesta.  

Ja nyt aion suunnata tekemään pikaisen kotitreenin! Olipa kivaa kirjoitella pitkästä aikaa ja antaa vain näppiksen laulaa. 

Halauksia sulle ja kiitos kun luit.

Ihanaa joulukuuta ja vuoden loppua <3

-Karoliina

Ps. Oothan jo Instassa? 

Espoo Rantapuolikas 2019

Juoksin lauantaina ensimmäisen puolimaratonin toisen raskauden jälkeen kotikaupungin Espoo Rantamaratonilla! <3 Tämä oli mulle 21. puolimaraton, mutta tavallaan se tuntui taas ensimmäiseltä. Uuden ajan ensimmäiseltä. Puolimaraton kuntoon pääseminen tämän toisen raskauden jälkeen oli itsessään melkoinen matka. Siinä oli iso työ ja se vei paljon aikaa, mutta onneksi olen nauttinut matkasta suurimmaksi osaksi. Toki turhautumisen hetkiäkin on ollut. Vuosi ja melkein 4kk toisesta synnytyksestä ja olen taas takaisin tekemässä sitä, mistä nautin ihan suunnattoman paljon.

Kisaviikolla jännitin tulevaa puolikasta, mutta ehkä eniten jännitin kuitenkin sitä tulenko kipeäksi, sillä olo ei ollut ihan 100% normaali.  Siihen ei auttanut kaksi pientä nuhanenää kotona, joilta pelkäsin saavani pöpöjä. Onneksi en tullut kipeäksi ja pääsin lauantaina juoksemaan, sillä olisin ollut niiiiin pettynyt, jos juoksu olisi pitänyt jättää väliin. 

Katjun kanssa välillä yhdessä juoksutapahtumassa juoksemassa eikä töissä :) <3

Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina, joten siitä ei enää lauantaina tarvinnut huolehtia. Olin kisapaikalla 11 aikaan ja menin heti moikkaamaan tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia! <3 Muun muassa Elina, Merituuli, ja Katju oli paikalla ja monia muita. Juoksutapahtumissa ihan parasta on kyllä sosiaalinen puoli, jota olen kaivannut tosi paljon. Ihanaa oli nähdä paljon tuttuja kasvoja! 

Aika ennen starttia meni nopeasti; tavarat varustesäilytykseen, vessassa käyntiä, vähän verkkaa ja valokuvia muistoksi. Aika tuttua kaavaa. Pian kello olikin 12 ja SM-maratonin lähtöryhmä starttasi ensimmäisenä, jonka jälkeen me ryhmityimme lähtöön. Merituulin kanssa menimme suunnitelman mukaan 2h jänisten läheisyyteen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi 2h alituksen, mikä vaatisi n. 5.39 min/km keskivauhtia. Se tuntui kovalta, mutta mahdolliselta tavoitteelta, sillä en ole tehnyt kovin paljon varsinaista vk-treeniä. Tiedän kuitenkin, että numerolappu rinnassa on mulle aina ihan eri juttu, kuin omat lenkit. 

Merituulin kanssa valmiina starttiin!

Klo 12.10 pamahti starttilaukaus ja kesti hetken ennen kuin pääsimme edes ylittämään lähtöviivan. Alku oli ruuhkaisaa ja ensimmäisen kilometrin aikana tuntui todella vaikealta päästä hyvään juoksurytmiin. Oli myös tosi lähellä, ettei mulla jäänyt leikki kesken jo ekalla kilometrillä, koska astuin johonkin pieneen lätäkkö-kuoppaan tien sivussa ja muljautin nilkkani. Jaiks! Selvisin onneksi säikähdyksellä ja jatkoin juoksua. 

Vauhti tuntui ensimmäisillä kilsoilla tosi kovalta, vaikka kello näyttikin, että ensimmäinen kilometri meni noin suunnilleen tavoiteaikaan eli 5.36min/km. Sen jälkeen kilometrit 2 ja 3 koitin vain sinnitellä 2 tunnin jänisten perässä (2km 5.13, 3km 5.18), kunnes sanoin Merituulille, että nyt saa kyllä jänikset mennä omia menojaan, koska me mennään ihan liian kovaa, enkä pysy tässä kyydissä. Päätin siitä lähteä juoksemaan vain omaa juoksua ja hyvältä tuntuvaa vauhtia pitäen alle 2 tunnin tavoitteen mielessä. 

Noin 3,5km kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, jossa hetken joutui odottelemaan, että sai urheilujuoman käteen, sillä juomapisteellä oli aika vähän henkilökuntaa ja pöytiä urheilujuomille vain kaksi. Henkilökunta teki kuitenkin varmasti parhaansa annetuilla resursseilla, kiitos siitä. 

Kiitos Elina kuvasta ja kannustuksesta monessa kohtaa reitin varrella!

Pian juomapisteen jälkeen näin omat rakkaat kannustajat tien vieressä ja pysähdyin heitä nopeasti moikkaamaan. Isla kertoi, että hänellä oli jo ollut ikävä!<3 Muutama sata metriä eteenpäin oli lisää kannustajia: tätini ja serkkuni sekä heidän koiransa. Kiitos kannustuksesta, siitä sai kyllä lisää pontta askeleeseen! <3

Matka jatkui Westendissä rantaraittia pitkin kohti Haukilahtea. Rakkaita tuttuja lenkkimaisemia vilahteli silmissä ja juoksu tuntui hyvältä. 4km meni aikaan 5.29 ja 5km 5.16. Noin 6km kohdalla sain 2 tunnin jänikset kiinni, jotka ilmeisesti olivat vähän höllänneet tahtia. Juttelin hetken mukavan naisjäniksen kanssa juoksutapahtumista ja meinasin olla huomaamatta Haukilahdessa parkkipaikalta huutelevia rakkaita kannustajia! <3 

Pian olimmekin jo 7,3km:n kohdalla olevalla juomapisteellä. Sielläkään ei urheilujuomia ollut monta valmiina, mutta aika nopeasti sain omani napattua. Join jokaisella juomapisteellä (paitsi ihan viimeisellä n. 20km kohdalla) urheilujuomaa ja kävelin juomapisteiden läpi. Muuten käytin lisäenergiana tällä kertaa glukoosipastilleja.

6km 5.21

7km 5.37

7,3km juomapisteen jälkeen jätin 2 tunnin jänikset taakse ja päätin jatkaa omaa juoksuani itselle hyvältä tuntuvalla vauhdilla. Kahdeksas kilometri oli koko kisan hitain 5.49min/km. Silloin taisin jutella mukavan tytön kanssa, joka kertoi seuraavansa blogiani! :) Hyvät oli juttelut, joten ei haitannut, että vauhti siinä (näköjään) vähän hidastui! :)

Seuraavan kerran rakkaita kannustajia oli Matinkylän uimarannan jälkeen. Siellä osasin odottaa heidän olevan ja juoksin innoissani heittämään ylävitosia Islalle! <3 Hänellä oli evästauko kesken, joten osumatarkkuus ei ollut ihan huipussaan..otettiin varmaan kolme yritystä, että kädet osui yhteen! :D

8km 5.49
9km 5.29
10km 5.27

Matinkylässä 10,5km väliaikapisteen jälkeen tiesin, että reitti lähtee vähitellen kääntymään Otaniemeä kohti, mutta edessä olisi vielä todella pitkät kilometrit Länsiväylän vartta pitkin, vaikka suunta olisikin maalia kohden. Matinkylästä jäi mieleen Matinkadun ylittäminen ja pitkät autojonot, jotka siihen muodostuivat. Kävi sääliksi liikenteenohjaajaa, joka sai melkoisessa paineessa pitää autoja paikallaan samalla, kun hänelle huudeltiin ikäviä ainakin yhdestä odottavasta autosta. Onneksi paikkaan oli sijoitettu hieman vanhempi liikenteenohjaaja, joka ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt hätkähtävän huutelusta, mutta tulipa silti ikävä fiilis hänen puolestaan. Ilman vapaaehtoisia juoksutapahtumia ei voida järjestää, joten toivon, että hän sai enemmän kiitoksia kuin kuraa niskaansa tapahtuman aikana. 

11km 5.16
12km 5.31
13km 5.16

Länsiväylän vartta pitkin menevät kilometrit olivat aika tapahtumaköyhiä. Tsemppasin itseäni mäissä, joita oli suhteellisen paljon ja pyrin vain pitämään hyvältä tuntuvaa vauhtia yllä.  Ja keskittymään siihen kilometriin, jota juoksin. Tiesin, että olen tosi hyvässä vauhdissa oman tavoitteeni suhteen ja aloin jo laskeskelemaan kuinka paljon on mahdollista alittaa 2 tuntia, jos vauhti pysyy 5.20-5.25min/km. 

14km 5.25
15km 5.25
16km 5.23
17km 5.22

Yksi välietappi oli kurvata Länsiväylän varresta Otsolahden viertä pitkin kohti Otaniemeä. Enää ei ollut paljon jäljellä, mutta jalat alkoivat jo väsyä etenkin mäissä. Yleensä saan viimeisille kilsoille aika hyvän loppukirin aikaiseksi, mutta tällä kertaa se irtosi vasta ihan lopuksi. Viimeiset kilsat menivät lähinnä maalia odottaessa eikä juoksu enää ollut niin kivaa! :D

18km 5.36
19km 5.20
20km5.20
21km 5.13

Tuli kylmiä väreitä kun kurvasin Otaniemen urheilukentälle ja maaliviiva näkyi. Vika suora tuli pingottua niin kovaa kuin jaloista siinä kohtaa lähti!

Kuva: Elina Hovinen

 

Kuva: Elina Hovinen

MAALISSA! Nettoajalla 1.56.19 (brutto 1.57.04). Wohoo!

Aika oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja olen siihen tässä kohtaa ihan super tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa ja parannella juoksukuntoa pikkuhiljaa kohti niitä omia enkkavauhteja. Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja kroppa toimi hienosti. Tuli juostua juuri sellainen itseluottamusta lisäävä juoksu, josta haaveilin. Ei liikaa repimistä eikä tankkia ihan tyhjäksi, vaan hyvällä fiiliksellä omaan hyvään suoritukseen juuri nyt. 

Pian mun jälkeen maaliin tuli ystäväni Noora, jonka kanssa fiilisteltiin hyviä juoksuja. 

Näin myös Merituulin, joka oli juossut oman ennätyksensä (jeeee Mertsii!) sekä Katjun, joka pinkoi naisten yleisessä sarjassa kuudennelle tilalle! Huippuja inspiroivia naisia! <3 

Aika pian alkoi tulla kylmä, joten lähdettiin mitalit ja maalihuoltopussit mukanamme sisätiloihin Otahalliin hakemaan tavaroita säilytyksestä ja siitä kotimatkalle. 

Loppuun vielä Espoo rantapuolikkaan plussat ja miinukset tänä vuonna:

+Numeroiden haku tosi nopeata ja helppoa

+Maalihuolto toimiva

+Varustesäilytys toimiva

+Reitti hyvä

+Lähtöaika hyvä

-Juomapisteet reitillä olisi voineet olla pidempiä (lisää pöytiä+henkilökuntaa)

-Kilometrimerkeissä aika paljon heittelyä

-Tapahtuman viestinnässä toivomisen varaa (nettisivujen päivitys ja some)

Kaiken kaikkiaan kyseessä on tapahtuma, jota voin lämpimästi suositella ainakin puolikkaan osalta. Muista matkoista ei ole omakohtaista kokemusta. 

Olitko sinä Espoossa juoksemassa tänä viikonloppuna? Miten meni? :) Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!

Juoksuendorfiineissa, 

Karoliina 

Seuraathan myös Instagramissa @candyontherun :)