Huomenna Italiaan

Meillä on edessä ensimmäinen ulkomaanreissu Aadan kanssa, sillä lähdetään huomenna Italiaan viikonlopuksi. Lennetään Roomaan ja ajetaan sieltä Sorrentoon, jossa juhlitaan viikonloppuna rakkaiden ystäviemme häitä. Häitä, joissa saan kunnian olla ystäväni kaasona. <3 Tällä kertaa lähdetään matkaan vain vauvan kanssa ja Isla pääsee kaupunkilomalle Helsinkiin, Töölön mummilaan siis. Win-win-tilanne varmasti kaikille. Tullaan jo sunnuntai-iltana takaisin, joten aika pikapyrähdys on tiedossa, mutta ihan mahtavaa silti!

Pakkaushommia apulaisten kanssa

Tänään on meneillään kunnon pakkaushärdelli, sillä taapero tarvitsee mummilaan mukaan kunnon muuttokuorman tavaroita ja kyllä mekin jonkin verran tavaraa tarvitaan hääviikonloppua varten.. Jostain syystä tämä on meidän perheessä jakautunut niin, että minä pakkaan kaikkien tyttöjen tavarat (mukaanlukien koiran) ja Henri pakkaa omansa. Onko muilla samanlainen järjestely? 

Toki ihan reilua ja ymmärrettävää, kun itse olen nyt kotona ja aikaa pakkaamiseen on enemmän, mutta onhan se aikamoinen homma, kun tässä koittaa samalla pitää sekä taaperon että vauvan tyytyväisenä..puuh!  Jostain syystä aina kun pakkaan, alan myös samalla järjestelemään tavaroita ja siivoilemaan, joten puuhaan kuuluu tupla-aika.. Ja tällä hetkellä tilannetta omien vaatteiden kohdalla vähän  myös hankaloittaa se, ettei "mikään" oikein mahdu vielä päälle. Kotiuniformua eli treenitrikoita ja venyviä toppeja, kun ei valitettavasti voi hääviikonloppuna varmaan käyttää... Onneksi raskausfarkut pelastaa edelleen! ;D

Aamulento Roomaan kestää huomenna kolmisen tuntia. Islan kanssa lennettiin 4kk ikäisenä 1o+ tuntia Miamiin, joten tuo lento nyt Aadan kanssa tuntuu suht lyhyeltä, mutta se voi myös osoittautua pitkäksi. Etenkin nyt kun täällä tehdään hammasta ja on flunssaa ja muutenkin tavallista enemmän kitinää... :/ Pitäkää siis peukkuja, että kaikki menee suht hyvin! 

Itse (vauva)logistiikkajutut hieman jänskättää hääpäivän osalta, mutta eiköhän niistä jollain tapaa selvitä. Ja onneksi hubby on tällä kertaa lapsenhoitopäävastuussa. Nyt olisi itselle niin tärkeätä, että saisi myös nauttia juhlista ihan täysillä, sillä kyseessä on ystävien tärkeä päivä ja itselle ensimmäinen kerta kaasona. Useimmiten menen tällaisiin juttuihin mahdollisimman kevyin odotuksin (jos siis mukana on vauva tai molemmat lapset), mutta nyt odotukset ovat pakostakin aika isot ja toiiiivon, että kaikki menee hyvin. Eli siis, että saan hoidettua juhlamekossa hyvin Aadan syötöt (pullo on tällä hetkellä vähän nou nou), hän ylipäätään malttaa syödä, kun ympärillä on enemmän hässäkkää ja myös nukkuu (otetaan tietysti vaunut mukaan) juhlapaikalla jne. Tulee mielenkiintoista! :D Mutta hei, tylsäähän se olisi  keskittyä bileisiin ilman ylimääräistä jännitystä! ;)

"No stress, no stress" on mun mantra viikonloppua varten!

Tässä ei nyt juuri ollut päätä eikä häntää, mutta tulipahan kirjoitettua fiiliksiä ennen reissua! Kirjoittelen ensi viikolla sitten, miten meni. Ja varmasti jaan viikonloppuna jotain tunnelmia myös Instagramiin!

Kivaa pian alkavaa viikonloppua! 

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

Vauva 4kk

Meidän Aada täytti maanantaina 4 kuukautta! <3 Pakko todeta, että tämä aika kuluu niin nopeasti! 4kk iässä hän painaa 7415g ja on 66,5cm pitkä. Käytössä on tällä hetkellä suurimmaksi osaksi 68-koon vaatteet.

Myös ensimmäinen flunssa on koettu ja ensimmäinen hammas puhkesi muutama viikko sitten, toista hammasta tehdään jo kovasti. Flunssan ja hampaidentulon takia vauvaelämä on ollut viime viikkoina vähän rankempaa sekä vauvalle että äidille. Panadol, hammaslelu, nenäimuri ja physiomer baby ovat olleet kovassa käytössä. Pieni ollut kuitenkin yllättävänkin reipas, vaikka hengitys rohisee, nenä on täynnä räkää ja ikenet kutittaa. Toki itkuisuuttakin on ollut tavallista enemmän. Toivottavasti se siitä pian, on inhottavaa katsoa kun toinen sairastaa, vaikka onneksi yleisvointi on pysynyt hyvänä koko ajan ja hän jaksaa myös leikkiä ja "höpöttää" vauvakielellä. <3 

Nukkumisen puolesta huomaa, että 4kk yöhulinat alkaa lähestyä tai olla jo päällä. Yöt ovat olleet levottomampia, etenkin aamuöistä. Nukkumaan hän menee nyt n. klo 19 ja herätän hänet syömään vielä ennen kuin itse menen nukkumaan n. klo 22. Yöllä hän herää syömään 1-3 välillä ja ja myös aamuyöstä, mutta katson silloin vähän tilanteen mukaan onko syötölle tarvetta vai onnistuuko tutti rauhoittamaan takaisin uneen. Viime öinä olen noussut laittamaan tuttia moneen kertaan aamuyöstä. Nyt tosiaan joudun nousemaan sängystä, kun otettiin pinnis käyttöön ja palautettiin Vaavi-sänky takaisin (joka oli mulla ihan oman sängyn vieressä). Päivisin Aada nukkuu normaalisti kolmet päiväunet, joiden pituudet vaihtelee 30 minuutista pariin tuntiin. 

4kk neuvolalääkärissä käytiin myös tällä viikolla ja siellä oli kaikki ok kehityksellisesti. Täysimetyksellä edelleen jatketaan, hassua ajatella, että kiinteitäkin voisi jo alkaa antaa, jos haluaisi. Että vauva on jo niin iso! <3 

Tässäpä lyhyesti 4kk-kuulumiset! Mitä kuuluu muille vauvoille? Onko siellä ollut muilla pienillä flunssia? 


Lue lisää:

Vauva 1kk
Vauva 2kk
Vauva 3kk

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

Lokakuun treenisuunnitelmia

Lokakuun treenisuunnitelmat sisältää lyhyesti sanottuna hengittelyä, pilatespohjaisia lihaskuntoharjoituksia, lantionpohjatreenejä sekä kävelyä. 

Mielessäni olin ajatellut lokakuun treenit jo aika erilaisiksi (lue kevyitä juoksulenkkejä 1-2 kertaa viikossa, pikkuhiljaa jo kovempitehoisia kotitreenejä jne.), mutta suunnitelmat tosiaan muuttuivat äitiysfysioterapiassa käynnin jälkeen. Järjellä ajateltuna tiedän hyvin, että hengittely-, pilates- ja lantionpohjaharjoitukset ovat varmasti niitä treenjä, joita kroppani tällä hetkellä eniten kaipaa vahvistuakseen, mutta henkisesti olen välillä ollut ihan p*skana, koska ajattelin jo olevani valmis hyppäämään seuraavalle tasolle treeneissäni. Siinä ei auta, kun katselee kaikkien ihania syksyjuoksukuvia somessa.. :/ nimimerkillä "mäkin haluaaan..." 
mutta toistaiseksi kävelyt saa riittää.

Joku saattaa miettiä, että on mullakin ongelmat ja asia, josta olen ihan "p*skana", mutta kuten ihana ystäväni Tiina totesi viestissään: 

"ymmärrän turhautumisesi kun et pääse liikkumaan itseäsi voimaannuttavilla tavoilla, silloin kun sitä erityisesti tarvitsisit"

Mun mielestä niin täydelliset sanat, ja kuvaa hyvin omia fiiliksiä. Kaipaan juoksua ja kovempia treenejä eniten henkisesti! Ne on nimenomaan mulle niitä voimaannuttavia juttuja, etenkin silloin kun tämä vauva-ja taaperoarki vähän potkii pyllylle. Äidin hengähdystaukoja ja aikaa ajatella, olla yksin ja kerätä voimia.  Ja mielestäni se on ihan ok, että turhauttaa, jossei pääse tekemään asioita, joista eniten nauttii ja joista saa energiaa, iloa ja jaksamista jokapäiväiseen arkeen. Siinä ei aina järjen ääni auta, vaan harmitus on harmiteltava ja sitten koitettava etsiä se positiivinen puoli tästäkin tilanteesta. 

Ja niitä positiivisia puoliahan löytyy...

• Se, että ylipäätään voi liikkua jollain tapaa! 
• Se, että voi oppia uusia asioita liikunnasta ja omasta kropasta. 
• Se, että nyt on mahdollisuus oikeasti rakentaa sisäisesti vahvempi kroppa, joka jatkossa kestää paremmin myös juoksuhommia. 
• Se, että voi jakaa ajatuksia omista haasteista muille ja ehkä joku saa näistä jutuista oivalluksia itselleen..

Ja vaikken nyt vielä hihku innosta lantionpohja- ja pilatesharjoituksien osalta, niin olen päättänyt, että otan nyt kaiken irti tästä ja teen seuraavan kuukauden (kuukausien?) treeneistä niin kivoja kuin mahdollista, vaikkei ne olisi ihan sitä, mitä haluaisin kaikkein mieluiten tehdä. Mutta kuka tietää, ehkä niistä tuleekin mun suosikkijuttuja! ;) Ihan itse en osaa näitä juttuja treenata, joten käännyin ammattilaisten puoleen, ja kokosin treenisuunnitelman itselleni. 

Lokakuun treenit näyttää siis ainakin suunnitelmissa tältä:

• Hankin Jessica Valant Pilatesin Unlimited-ohjelman nyt ainakin kuukaudeksi. Siinä tulee pilatespohjaiset kotitreenit (3-4x/viikko) ja viikottainen treeniohjelma mukana. Tällöin ei tarvitse itse aina suunnitella kaikkea alusta asti, vaan voi katsoa ohjelmaa ja tehdä sen mukaan (ja muokata tietysti omiin tarpeisiin). Ja tämä onkin tässä kohtaa aika tarpeellista, koska en osaa pilatesjuttuja itse suunnitella/tehdä ilman ohjausta. Jos sinä haluat kokeilla tätä, niin Jessicalta löytyy ilmainen kahden viikon treenikalenteri, jonka perusteella itsekin tutustuin hänen treeneihin ja tykästyin niihin, niin kovasti, että päädyin ostamaan treenit ainakin nyt lokakuuksi. Hän on fysioterapeutti ja pilatesohjaaja. Hänen arkistoista löytyy (kun ostaa unlimitedin) myös raskausajan treenejä ja treenejä, jos on vatsalihasten erkaumaa jne. 

Lisäksi:

• Äitiysfyssarin antamat harjoitteet lantionpohjalle ja syvälle poikittaiselle vatsalihakselle läpi kunnolla 3x/viikko.

• Sekä Dana Landgrenin lantionpohja-oppaan harjoituksia 3x/viikko. Suunnitelmissa on yhdistää ne  äitiysfyssarin harjoitteisiin eli tehdä ne aina samoilla kerroilla. Hankin tämän oppaan jo kesällä, mutta en ole tehnyt treenejä säännöllisesti tätä ennen. 

• Näiden lisäksi toki kävelylenkkejä ja toivottavasti jossain kohtaa myös porrastreenejä (ilman juoksua ja hyppyjä vielä). 

Siinä suunnitelmaa, katsotaan mikä on toteutus! :D Itse olen sellainen, että kaipaan selkeätä suunnitelmaa treenien suhteen, jolloin motivaatio on parempi. Ja myös se, kun treeneihin on monesti aika vähän aikaa, niin on helpompi kun tietää, mitä aikoo tehdä jo etukäteen. 

Millaisia treenisuunnitelmia sulla on lokakuulle? 

Kivaa alkanutta viikkoa! 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa: blogia ja arkea: candyontherun 

treenejä ja ruokajuttuja: candyntreenit 

/ Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä  

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että...(osa 8)

Yleisön (eli tällä kertaa Hillan, joka eilisellä lenkillä sanoi, että nämä on kivoja postauksia) pyynnöstä, syyskuun toinen "jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että.."-postaus! Viimeisimmät kahvittelut voit lukaista täältä. Ota siis lempijuomasi käteen ja aloitetaan. Itse taidan ottaa isoimman kahvimukin, joka tästä taloudesta löytyy. Viime yö oli nimittäin sellainen, että litra kahvia kiitos...

Iltalenkkimaisema tiistaina, aika bueno <3

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että neljä viikkoa siinä meni ja sitten alkoi päiväkotihommat jokseenkin sujua! Alkuhan meillä oli ihan superhyvä, mutta sitten tuli takapakkia. Nyt tällä viikolla oli ensimmäinen viikko (=3 päivää) kokonaisia päiväkotipäiviä ja kaikki sujui aika kivasti. Tosin eihän päiväkodissa juuri syödä muuta kuin näkkäriä eikä nukuta päikkäreitä vaan levätään... Mutta baby steps! Jokatapauksessa tällä viikolla tuntui ekaa kertaa siltä, että päästiin nyt varsinaiseen arkirytmiin päiväkodin aloituksen jälkeen. 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että päiväkotilainen on jo ehtinyt sairastua ensimmäiseen flunssaan ja tartuttaa myös pikkusiskonsa. Täällä siis vietetään pienimuotoista sairastupaa tänään, joten parempi varmasti, että tämä on tällainen virtuaalikahvitteluhetki, eikä tartuteta ketään muuta. Oma olokaan ei juuri nyt noin 10 yöheräilykerran jälkeen ole ihan priima, joten parempi kahvitella yöpaidassa ja tukka pystyssä tässä koneen ääressä kuin jossain ihmisten ilmoilla!:D

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että miehen työmatkat tuntuu näin kahden lapsen + koiran kanssa paljon raskaammilta, kuin viime keväänä vain yhden lapsen ja koiran kanssa... ei varmaan sinänsä kovin yllättävää! :D Hän oli toissa viikolla reissussa useamman päivän ja olihan se aikamoista. Melko intensiivistä aamusta iltaan ja hermot tuntuivat kiristyvän aika helposti. Samaan syssyyn osui sitten vähän selkäkipuja ja liikuntamotivaation katoamista, mikä ei ollut henkisesti eikä fyysisesti se paras kombo. Mutta, kyllähän siitäkin selvittiin ja oli niissä päivissä myös niitä kivoja hetkiä. Kuten aina, asioissa on monta puolta! 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että olen tällä viikolla käynyt kaksi kertaa iltalenkillä hyvien ystävien kanssa ja se on ollut niin parasta! <3 Ehkä isoin juttu, miksi harmittelin niin kovasti sitä, etten vielä päässyt juoksemaan oli se, että kaipasin eniten sitä omaa aikaa, jota juoksulenkeistä saan. Kotitreenit on kivoja, mutta usein ne eivät ole ihan samanlaisia hengähdyshetkiä, kun joutuu koko ajan kuitenkin olemaan valmiustilassa ja odottelemaan, että kuka herää päikkäreiltä tai tulee muuta hässäkkää. Lenkillä pääsee rauhassa ajattelemaan asioita ja olemaan YKSIN tai kaksin. Onneksi voi siis kuitenkin kävellä ja tehdä kävelytreffejä, kun vielä juoksulenkit ja juoksutreffit ei onnistu. 

Hillan kanssa torstai-illan lenkillä

Ja Jennyn kanssa tiistai-illan lenkillä 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että meillä on täällä kotona edessä pian sisäinen muutto. Vaihdellaan nimittäin huoneita ja otetaan myös alakerran "jumppahuone" nyt kunnolla käyttöön, meidän makuuhuoneeksi. Pieni jumppatila sinne jää jatkossakin, onneksi. Isla muuttaa sitten meidän nykyiseen makkariin, josta saadaan hänelle isompi huone ja enemmän tilaa leikeille ja leluille ja Aada saa aikanaan muuttaa Islan pikkuhuoneeseen. Tällä pyöräytyksellä saadaan meidän kodin koko tilapotentiaali käyttöön ja mahdutaan tänne vielä paremmin. Sitä ennen kuitenkin pitää päästä eroon muutamista huonekaluista ja muun muassa juoksumatosta, sillä se ei enää jatkossa mahdu meille. Anyone? Hyvä juoksumatto lähtisi nyt edullisesti! :D

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että lähdetään ensi viikonlopuksi Italiaan häihin! <3 Häihin, joissa saan kunnian olla rakkaan ystäväni kaasona. Näitä häitä on odotettu kovasti ja vihdoin ne ovat täällä! En malta odottaa! <3

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että olen kirjoittanut blogiini tässä viiden ja puolen vuoden varrella 700 postausta! Tämä on numero 701. Aikamoista. Ajoittain bloggaamiseen kuten mihin tahansa harrastukseen motivaatio hieman hiipuu ja kipuilen sen kanssa, mutta silti aina into kirjoittaa tänne kumpuaa jostain syvältä. Olen ylpeä siitä, että blogi on ollut pystyssä jo niinkin kauan, ja täältä löytyy juttuja vuosien varrelta. Välillä selailen niitä taaksepäin ja lueskelen itsekin. Ihania muistoja!

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että mun "candy back in shape"-projekti on vähän viime viikkoina tökkinyt, mutta onneksi tämän viikon alussa liikuntamotivaatio taas palaili ja tällä viikolla on ollut hyvä fiilis liikkumisista. Lokakuulle on uusia treenisuunnitelmia, mutta niistä taidan kirjoittaa ihan oman postauksensa, koska tämä kahvihetki on jo vierähtänyt aika pitkäksi. 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kysyisin sulta, että miten sun syyskuu on mennyt ja mitä sulle kuuluu? Odotatko innolla lokakuuta? Mitä viikonloppusuunnitelmia sulla on?

Ihanaa viikonloppua! 

-K

Lue myös aikaisemmat kahvittelupostaukset:

Jos istuttaisiin kahvilla...7
Jos istuttaisiin kahvilla...6
Jos istuttaisiin kahvilla...5
Jos istuttaisiin kahvilla...4
Jos istuttaisiin kahvilla...3

Jos istuttaisiin kahvilla... 2

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

Äitiysfysioterapia Q&A ja toinen käynti SUHK Mamalla

Kävin tällä viikolla toisen kerran *äitiysfysioterapiassa SUHK Mamalla Terhi Antikaisella. Täältä voit lukea ensimmäisestä äitiysfysioterapiakäynnistäni.  (*=blogiyhteistyö)

Tällä toisella äitiysfysioterapiakäynnillä aloimme suoraan käydä läpi harjoitteita, jotka olin saanut kotiin ensimmäisen kerran ”kotiläksynä”. Nämä liikkeet aktivoivat lantionpohjaa, pakaroiden alaosaa ja/tai syvää poikittaista vatsalihasta erilaisissa asennoissa. Seisten, kyljellään ja kyykyssä. Onkin tärkeätä harjoittaa lantionpohjan lihaksia eri asennoissa ja eri suunnista ja toki myös sama juttu syvien vatsojen kanssa.

Ja ihan super tärkeätä on muistaa hengittää!! Monesti hengitys saattaa muuttua katkonaiseksi tai sitä pidättää, kun oikein ponnistelee ja pinnistelee vaikka jumpassa. Mutta sitä ei koskaan saisi unohtaa, vaan aina  pitää muistaa hengittää syvään sisään ja ulos! Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä perusasioista, kun kroppaa palautellaan raskauden jälkeen. 

Kuva lainattu, lähde: www.suhkmama.fi

Näiden jo tutuksi tulleiden muutaman harjoitteen lisäksi otettiin toisella äitiysfysioterapiakäynnillä mukaan uusia harjoitteita, joita teimme SUHK Maman pilatesstudiossa. Apuna oli siis tarvittaessa peili, joka olikin erittäin hyvä havainnollistamaan välillä hyvin pientä liikettä tai oikeanlaista asentoa. Kaikki harjoitteet, joita teimme, tehtiin hyvin hallitusti ja rauhassa, keskittyen hengitykseen ja asioiden oikeaan tekojärjestykseen. Poikkeuksetta lähdettiin kaikissa liikkeissä liikkeellä aina ensin lantionpohjan aktivoinnista. Terhi opasti minua jatkuvasti niin hengityksessä kuin liikkeissäkin ja koin ohjeistuksen todella hyödylliseksi ja tehokkaaksi tavaksi oppia tekemään liikkeitä oikein. Kävi ilmi, että olen tehnyt itsekseni ennen äitiysfysioterapiaan menoa paljon oikeita liikkeitä (esim. lantionnostoja), mutta en ole keskittynyt tarpeeksi hallintaan ja lantionpohjan aktivointiin (ja siihen hengitykseen), jolloin osa hyödystä näiden liikkeiden kohdalla on jäänyt pois. 

Toiselta äitiysfysioterapiakäynniltä jäi käteen ja kotiin vietäväksi useampi harjoite lantionpohjalle ja syville vatsoille. Terhi myös ihanasti auttoi käynnin aikana, kun vauva meinasi hermostua (onnistuin hukkaamaan tutin juuri ennen fyssarikäyntiä, oh nou!) ja piteli Aadaa, jotta sain tehtyä harjoituksia. Suunitelmahan oli, että hän olisi nukkunut käynnin ajan vaunukopassa, mutta tutin hukkuminen vaikeutti nukahtamista liikaa eikä asiat mennyt (yllättäen) ihan niinkuin olin suunnitellut. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka äidillä pientä stressiä olikin, siitä ja vähän muistakin asioista! :D 

Kuva äitiysfysioterapian ensikäynniltä

Äitiysfysioterapia on ollut ihan älyttömän hyödyllistä ja opettavaista! Nyt lähinnä harmittaa, etten mennyt sinne jo aikaisemmin. Itse kun ajattelin ennen äitiysfysioterapiaan menoa, että palautumiseni olisi jo hyvällä mallilla ja tämä olisi lähinnä läpihuutojuttu; hyvä tsekata, että kaikki on varmasti kunnossa ennen kovempien treenien ja juoksun aloittamista. No, kuten tiedämme, ihan läpihuutojuttu se ei ollutkaan! Kropan hallinnassa ja lantionpohjan aktivoitumisessa on vielä paljon kehitettävää, kuten aikaisemmin kerroin. Juoksuharjoittelulle ei siis vielä tullut vihreätä valoa ja nyt onkin tehtävä töitä ja kehitettävä haastekohtia, jotta voin sitten aikanaan aloittaa juoksuharjoittelun turvallisesti. Olin asiasta jonkin aikaa harmissani, koska olin jo ehtinyt haaveilla rakkaan harrastuksen aloittamisesta, syyslenkeistä ja niiden tuomasta pään nollausajasta. Mutta järjellä ajateltuna tiedän, että isossa mittakaavassa tämä on vain pieni töyssy ja kropan saaminen kuntoon nyt ei ole ainoastaan järkevää vaan myös ehkä parasta mitä voin sille tulevia liikkumisvuosia ajatellen tehdä! Nyt pitää vain keksiä muut pään nollauskeinot! ;) 

Kysyinkin äitiysfysioterapeutti Terhiltä, että mitä ongelmia voi tulla, jos juoksun aloittaa liian aikaisin synnytyksen jälkeen. Hänen vastauksensa oli seuraava (ihan super mielenkiintoista!): 

"Liian aikaisin aloitettu juoksu synnytyksen jälkeen voi altistaa pysyvämmälle lantionpohjan löystymiselle. Tällöin kudokset eivät saa mahdollisuutta palautua rauhassa, vaan juoksussa tuleva hyppivä liike venyttää lantionpohjaa joka askeleella. Koska kehossa on vielä jäljellä rakenteita löysyttävää relaksiina-hormonia, reaktio voi olla kuin muovipussia venyttäisi, joka ei enää elastisesti palaudu ennalleen, vaan jää löysäksi. Tästä voi pahimmillaan jäädä pysyvä virtsankarkailu tai kohdun laskeuma. Lisäksi lantion alueen epätasapaino yhdistettyä tärähtävään rasitukseen voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinongelmia mm.lonkkaan, polveen ja nilkkaan."

Omalla kohdalla tunnistan itseni tuosta viimeisestä lauseesta. Minullahan on ollut haasteita lantionalueen epätasapainoisuuksien kanssa jo useita vuosia. Esimerkiksi reilu 5 vuotta sitten sääriluun rasitusmurtuma johtui osittain siitä, että lantio pääsi liikaa kiertymään juostessa. Toki myös liian vähäisellä lihaskuntoharjoittelulla ja liian isoilla juoksumäärillä oli silloin oma osuutensa. Rasitusmurtuman jälkeen olen tehnyt paljon töitä saadakseni lantion hallintaa paremmaksi vuosien varrella, mutta raskaudet ovat tuoneet omat (uudet) haasteensa lantionpohjalle ja keskivartalon hallinnalle, joten nyt ollaan jälleen perusasioiden äärellä. 

Mistä tietää milloin juoksun voi aloittaa turvallisesti raskauden ja synnytyksen jälkeen?

"Ennen juoksun aloittamista pitää lantionpohjan toimia, lantionpohjan ja vatsan aktivoitumisjärjestys olla oikea ja lantion hallinta säilyä jalan nostoissa." 

Tämä vastaus ei tosiaan ole sellainen, että "5kk päästä synnytyksestä olet varmasti valmis aloittamaan" tms., koska kyse ei välttämättä ole ajan kulusta, vaan enemmänkin siitä kuinka kroppa toimii. Toisilla siis voi olla turvallista aloittaa kovemmat treenit aikaisemmin kuin toisilla. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka joutuu nyt xx ajan työstämään kropan haastekohtia. 

Muutamia lisäkysymyksiä liittyen äitiysfysioterapiaan ja myös Terhin vastaukset niihin: 

Mitä eroa on jälkitarkastuksella ja äitiysfysioterapialla? 

"Jälkitarkastuksessa keskitytään mm. siihen, onko ehkäisy kunnossa ja lähes järjestään äidit kertovat saaneensa neuvon,  että voit jatkaa normaalia liikuntaa, ilman että lääkärillä on tarkempaa tietoa asiakkaan aiemmasta liikuntataustasta. Äitiysfysioterapiassa tutkimiseen on käytettävissä paljon enemmän aikaa, jonka vuoksi on mahdollisuus löytää jokaiselle asiakkaalle sopivat harjoitteet palautumiseen nähden. 2kk synnytyksen jälkeen aloitettu maraton harjoittelu voi aiheuttaa mm. edellisessä kerrotut asiat ongelmista juoksuun liittyen."

Milloin äitiysfysioterapiaan voi mennä synnytyksen ja raskauden jälkeen? 

"SUHK Mamalla teemme myös kotikäyntejä esim. viikko synnytyksen jälkeen. Usein sektio äideille tämä on helpompi tapa saada alkuvaiheen neuvoja ja apua. Spontaani palautuminen tapahtuu 2-3kk synnytyksestä, joten mikäli mitään suurempia ongelmia ei ole voi äitiysfysioterapautille tulla tuossa vaiheessa ja saada sieltä apuja palautumisen jatkumiselle."

Onko raskaana oleville tai synnytyksestä palautuville äideille muita palveluja tarjolla kuin äitiysfysioterapiaa esimerkiksi ennen jälkitarkastusta?

"Raskaushieronta-palvelu on SUHKilla myös samalla synnytyksen jälkeinen hieronta-palvelu. Siihen voi tulla heti synnytyksen jälkeen kun itsestä tuntuu luontevalta lähteä kotoa liikkeelle. Myös tämä on loistava tapa palauttaa kehon tasapainoa synnytyksen jälkeen."

Miten sektiosta palautuminen eroaa alatiesynnytyksestä palautumisesta ja voiko siinä olla äitiysfysioterapia apuna?

"Sektio asiakkaiden kanssa huomioidaan äitiysfysioterapiassa tietysti arpi ja sen palautuminen. Leikkaus aiheuttaa usein vielä normaalia enemmän turvotusta synnytyksen jälkeen, jolloin esim. Lymfaterapiasta on suurta apua. Lymfaterapeutti tekee myös arven alueen käsittelyjä. Sektioarven palautumisessa huomioidaan, ettei arven ympäristöön pääse syntymään kiinnikkeitä ja liikeharjoittelu ohjataan tämä huomioiden. Raskausaika ja hormonit aiheuttavat lantionpohjalle kuitenkin saman rasituksen kuin alatiesynnytys, jolloin on tärkeää kuntouttaa lantionpohjaa myös sektion jälkeen."

Kiitos Terhille vastauksista! :) Jos sinulla heräsi lisää kysymyksiä aiheeseen liittyen, niin jätä niitä ihmeessä kommenttiboksiin! Pyrin saamaan vastauksia teille Terhiltä!

Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä