sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kohti puolimaratonia

Tuntuipa hauskalta kirjoittaa tuo otsikko piiiiitkästä aikaa!:) 


Kuten viime postauksessa jo vähän kirjoittelin, niin viime aikoina on tullut takaisin innostus ja motivaatio treenata kohti jotain tiettyä tavoitetta. Olen tässä jo pidempään haudutellut asiaa mielessäni ja pohtinut minkälaisen tavoitteen haluan itselleni asettaa. Hyvin sujuneen Naisten Kympin jälkeen (josta en muuten ole kirjoittanut edes blogiin mitään, mutta Instagramiin kylläkin!) alkoi ajatus puolimaratonista syksylle tuntua ihan kutkuttavalta. Tässä olisi hyvin aikaa treenata ja nostaa vähitellen juoksumääriä ja lenkkien pituuksia kesän aikana. 


Syksyllä on tarjolla paljon ihan huippukivoja juoksutapahtumia ja niitä pohdiskeltuani päädyin liputtamaan kotikaupungin tapahtuman puolesta. Ajattelin, ettei tämä homma tästä etene ellen nyt tee päätöstä ja laita ilmoittautumista sisään, joten Espoon Rantapuolikas 21.9. täältä tullaan! :) Olen juossut Espoossa puolikkaan vuosien varrella kolme kertaa aikaisemmin ja tykkään tapahtumasta kovasti. Puolikkaan lisäksi olen kurkkinut kisakalenteria vähän enemmänkin ja miettinyt sopivia kympin kisoja, jotka auttaisivat vähän löytämään vauhtia ennen puolikasta. Niitäkin löytyy aika monta, joten pitää vähän miettiä, mikä on järkevää kaikin puolin.

Puolikkaalle treenatessa aion juosta 2-3 kertaa viikossa. En sen enempää. Haluan edelleen pitää lihaskuntotreenit mukana kuvioissa ja tiedän ettei mun kroppa kestä kovin isoja juoksumääriä. Tällä hetkellä olen kympin juoksukunnossa, niin että se kymppi on ollut mulle pitkis! :D On tässä siis aikamoinen homma päästä puolikkaan kuntoon, mutta uskon, että se onnistuu ihan hyvin. Järkevällä ja maltillisella treenillä! Se on jo iso asia, että mun henkinen puoli on nyt sitä mieltä, että puolikas onnistuu. Pää on siis mukana tavoitteessa ja motivaatio tulee sisältä. Vauvavuoden aikana ajatus tavoitteellisemmasta treenistä tuntui enemmänkin stressaavalta. Nyt se tuntuu ihanalta ja olen intoa täynnä, joten tiedän, että hetki on oikea! :)

Kohti puolimaratonia siis! 

Juoksuterkuin, 
Karoliina 

Tule myös Instagramiin @candyontherun 


perjantai 14. kesäkuuta 2019

10 treenifaktaa minusta

Ihana ystäväni Hilla haastoi minut ja joukon muita bloggaajia kirjoittelemaan satunnaisia treenifaktoja itsestämme. Ajattelin heti, että tässä on kiva aihe, johon haluan tarttua! Ihanaa, kun joku antaa aiheen, että kirjoita tästä! :) Joten treenifaktoja luvassa siis tänään, kiitos kun olet täällä lukemassa!



1. TREENITAUSTANI
Lapsena harrastin taitoluistelua viitisen vuotta ja ratsastusta 9-vuotiaasta eteenpäin 20 vuotta, mutta en varsinaisesti "urheillut" lapsuudessa, vaikka toki taitoluistelu ja ratsastus ihan mahtavia urheilulajeja ovatkin! <3 

Nykyiset "lajini" eli juoksu ja lihaskuntoharjoittelu tulivat mukaan kuvaan vasta aikuisiällä. Juoksua aloittelin ensimmäisillä satunnaisilla lenkeillä joskus vuonna 2004-2005, mutta varsinaisesti innostuin lajista vuonna 2009, jolloin harjoittelimme ystävieni kanssa ensimmäiseen juoksutapahtumaan, joka sattui olemaan Naisten Kymppi. Se oli käänteentekevä juttu ja siitä lähti oma innostukseni juoksuun oikein kunnolla. 

Ryhmäliikunnan pariin hyppäsin vuonna 2007 ollessani vaihto-opiskelijana Ruotsissa ja samana vuonna päädyin töihin kuntosaliketjuun, jossa pääsin työsuhde-etuna hyödyntämään ryhmäliikuntatunteja. Niinä vuosina tuli jumpattua aika paljon!

Nykyään itselleni niin rakkaat ja olosuhteiden pakosta tärkeät kotitreenit astuivat kuvaan esikoisen syntymän myötä, kun päätin lopettaa kuntosalijäsenyyden. Se olikin hyvä päätös, sillä kotona (ja toki ulkona) treenaaminen on toiminut itselleni tosi hyvin. Varmasti joskus palailen vielä ryhmäliikuntaan ja salillekin, mutta juuri nyt ei ole sen aika! :)

2. TREENI-INHOKKINI
Heh, tämä tuntuu olevan samansuuntainen vastaus monilla meistä jotka tykkäävät suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta  lajista kuten juoksu. Nimittäin kaikki koreagrafiset ryhmäliikuntatunnit ovat mulle aivan kauhistus. En vain osaa! :D

3.ENNÄTYKSENI
Omat ennätykseni liittyvät juoksuun. Puolimaratonin ennätyksen juoksin vain 11 kuukautta ensimmäisen raskauden jälkeen ja se on 1.46.21. Maratonin ennätys on vuodelta 2014 ja se on 4.03.50. Tällä hetkellä nuo ajat tuntuvat tosi kaukaisilta!:D

Kun äiti juoksi enkan! <3

4. MOTIVAATIO NYT
Motivaatio liikkumiseen on tällä hetkellä todella hyvä ja siihen vaikuttaa varmasti se, että olen saanut taas hyvän rytmin päälle, miten treenit mahtuu mukavasti päiviin kaiken muun ohella. Pyrin pitämään treenit säännöllisinä ja liikun 5- 6 kertaa viikossa, niin että joka viikko on vähintään se yksi lepopäivä. Rytmitys on ollut viime aikoina 4 lihaskunto/kotitreeniä ja 2 juoksulenkkiä sekä kehonhuoltoa siellä täällä. Toki välillä on viikkoja jolloin ehdin liikkumaan vähemmän, mutta se on ihan ok. 


Liikkumiseen motivoi se, että nautin siitä! Se on kivaa ja tekee itselleni hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin.  Kotitreenit vievät useimmiten sen n. 30 minuuttia ja viime aikoina olen ottanut tavaksi tehdä treenin vasta illalla, kun olen saanut pienimmän ensin nukkumaan. Näin ollen päikkäriaika on vapautunut töiden tekoon ja on ollut ihanaa tehdä iltajumppa, suunnata sen jälkeen suihkuun ja iltapalalle.

5. TAVOITTEENI
Kirjoittelin tästä myös Instagramissa, mutta mulla oli koko vauvavuoden sellainen olo, etten ollut valmis juoksun suhteen mitenkään kovin tavoitteelliseen harjoitteluun. Halusin vain nauttia lenkkeilystä ja nollata päätä. Nyt pikkuhiljaa on tullut taas takaisin se fiilis ja innostus treenata jotakin tavoitetta kohti. Ei mitenkään kovin vakavasti kuitenkaan tai liikunnan iloa unohtamatta. Treenimääriäkään en kovin paljon pysty lisäämään ja olen maailman surkein noudattamaan tarkasti treeniohjelmia, joten näillä spekseillä kohti tulevia tavoitteita. Juuri nyt sopivalta tuntuva tavoite olisi juosta puolimaraton syksyllä. Viimeisimmästä puolikkaasta on jo 2 vuotta aikaa, joten siinä on sopivasti haastettaVielä pitää lyödä lukkoon tapahtuma ja laittaa ilmoittautuminen sisään! 



6. SUHTAUTUMISENI HARJOITTELUUN
Sanoisin, että oma suhtautumiseni harjoitteluun on nykyään lempeän kurinalainen. En piiskaa itseäni treenaamaan mahdollisimman paljon, vaan ennemmin koitan optimoida liikuntamäärät- ja tavat mahdollisimman järkeviksi, mutta kuitenkin säännöllisiksi tässä elämäntilanteessa. Niin, että saan liikkumisesta hyvää fiilistä ja energiaa enemmän kuin se vie. Koen olevani kuntoliikkuja, joka on ajoittain tavoitteellinen. Haluan treenata säännöllisesti, mutta pysyn enimmäkseen mukavuusalueella, koska liikkumisen tulee olla kivaa. Välillä on toki hyvä mennä epämukavuusalueelle, jotta kehittyy, mutta viimeisen vuoden aikana en juuri ole ollut valmis menemään sinne. Koen, että harjoittelu (=liikunta, treenit) on todella tärkeä suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja arjen kokonaiskuormitukseen. Siinä mielestäni onnistuin hyvin tämän toisen vauvavuoden aikana. 

7. ISPIROIDUN
Inspiroidun somessa etenkin liikkuvista äideistä ja toki useista somen kautta tutuksi tulleista juoksijoista! <3 Se, että heihin voi samaistua jollain tasolla on tosi tärkeätä. Inspiroidun myös ihmisistä, joilla on hyvä balanssi terveellisten elämäntapojen suhteen ja he viestittävät siitä järkevästi ja innostavasti. 

8. IDENTITEETTI
Kun puhutaan liikunta-identiteeistä niin nykyään koen olevani liikkuva äiti. Äiti, joka tykkää juosta ja tehdä kotitreenejä ja jumppailla lasten kanssa siellä täällä. Äiti, joka haluaa viestittää liikunnan iloa ja hyvää fiilistä ympärilleen, muttei lähde tuputtamaan omia ajatuksia kenellekään! :) Ennen olin juoksija, se identiteetti on ehkä ollut vähän kateissa viime vuosina. Ja ratsastaja. Sitäkin olin pari vuosikymmentä, mutta niin se vain oma identiteetti muokkautuu harrastusten parissa elämäntilanteiden muuttuessa. 


9. SOME
Mun blogi lähti aikoinaan liikkeelle täysin juoksublogina, samoin Instagram. Nykyään ne ovat liikkuvan äidin kanavia, joissa on treenijuttuja, mutta myös pikkulapsiarkea. Välillä mietin, että somessa saa kyllä aika yksipuolisen kuvan musta, kun olen siellä aina jossain jumppaamassa tai juoksemassa (:D), mutta toisaalta se on ehkä se puoli josta olen somessa valmis eniten jakamaan. Varmasti kaikki ymmärtävät, että se on vain yksi osa elämää, josta somessa lopulta näkyy aika vähän. 

10. HAAVEENI
Haaveeni liikuntaan liittyen olisi jatkossa päästä tyttöjen reissuille juoksutapahtumiin ulkomaille, ehkä jonnekin treenimatkoille ja hyvinvointiviikonloppuihin. Aah. Se olisi ihan parasta! :) <3

Siinäpä ne. 10 satunnaista treenifaktaa itsestäni. Näitä oli tosi hauska kirjoitella! Olisi kiva kuulla myös sun tavoitteita liikunnan suhteen tällä hetkellä tai mistä inspiroidut tai mistä haaveilet? Kerro ihmeessä kommenteissa! :)

Ihanaa viikonloppua!

-Karoliina

Ps. Tule myös Instagramiin @candyontherun!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

10 kuvaa tältä viikolta

Luin Lauran blogista ihanan viikko kuvina -postauksen ja päätin toteuttaa vähän samanlaisen. Tässä tulee siis hetkiä ja kuvia tältä viikolta! Alkuviikolta ei kovin paljon kuvia ole, mutta loppuviikolta sitäkin enemmän! :) 

Maanantai polkaistiin käyntiin juoksu-kävelylenkillä taaperon (en kestä..taapero<3) kanssa! 



Keskiviikkona tehtiin Aadan kanssa retki Kirkkkonummelle moikkaamaan Hillaa! <3 Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Tuntui kuin oltaisiin oltu etelänlomalla, kun istuttiin ulkona pihalla syömässä ja höpöttämässä. Kiitos Hilla, tullaan uudestaankin! :D




Torstaina oli meidän päiväkotilaisella ensimmäinen kesälomapäivä, joten suunnattiin retkelle Tapiolaan. Sinne meidän piti mennä Aadan hammastarkastuksen takia, mutta yhdistettiin siihen käyntiä leikkipuistossa Niittykummussa,  lounasta Picnicissä ja käynti Mini-tapiolassa ajamassa pyörillä. Nähtiin myös mun siskoa ja oli oikein kivaa! 






Torstai-iltana mun oli tarkoitus lähteä juoksulenkille ja lähdinkin, mutta juoksu vaihtui kävelyksi reilun kilsan jälkeen, kun olo tuli jotenkin huonoksi. Jatkoin matkaa kävellen ja se oli hyvä päätös. Välillä tulee näitä päiviä, kun ei vain kulje syystä tai toisesta ja silloin on tärkeätä kuunnella omaa kroppaa eikä vain puskea väkisin. 


Perjantaina vietettiin ihana aamupäivä Latokasken asukaspuistossa ystävien kanssa! <3 Lapset pääsivät polskimaan kahluualtaaseen ja ehti Isla osallistua puistojuoksuunkin. Nautittiin hellesäästä ja syötiin eväitä. Ihan huippu kesäaamupäivä! <3



Perjantai-iltana suunnattiin auton nokka kohti Houtskäriä, jossa vietetään tyttöjen kanssa koko ensi viikko! <3 Matka sujui yllättävän mukavasti siihen nähden, ettei kumpikaan nukkunut ollenkaan ja oltiin perillä vasta normaalien nukkumaanmenoaikojen jälkeen.. 



Viikonloppuna tuli nautittua ihanasta kesäsäästä! <3 Tuntuu ihan heinäkuulta jo, mutta ihanaa, että on vasta alkukesä! 



Ja sunnuntaina juoksukin kulki jo paremmin kuin torstaina! <3 Jes! Helteellä on kyllä nesteytys tosi tärkeässä osassa ja toki kropalla kestää jonkin aikaa tottua taas tähän lämpöön. 



Sellaisia kohokohtia tältä viikolta! <3 Instagram @candyontherun päivittyy useammin kuin blogi, joten tule sinnekin :) 

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

<3: Karoliina 


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Yksivuotiaan juhlapäivä

Meillä juhlittiin viikonloppuna yksivuotiasta Aadaa!<3 Lauantaina oli oikea syntymäpäivä ja sunnuntaina jatkettiin synttärijuhlilla, joihin oli kutsuttu (paksu) perhe ja kummit. 





Juhlittiin synttäreitä meillä kotona ja tarjoiluina meillä oli lämminsavulohi- ja kinkkupiirakat, pizzaa, salaattia, pensasmustikoita, vesimelonia, viinirypäleitä, suklaakeksejä, kakkua, kahvia, vichyä ja limua. Äitini teki ihanat juustokakut juhliin ja niitä tuli kyllä syötyä todella paljon. Etenkin suklaakakku oli mun makuun, se on varmaan mun kaikkien aikojen suosikki kakku :) NAM!



Kakku maistui myös synttärisankarille, joka sai sitä pienet palat maistaa! :) Ihan äitiinsä ja isäänsä tullut herkkusuu taitaa olla hän myös, kuten isosiskonsakin! :D




Muuten Aada oli ehkä hieman ihmeissään ja hämillään huomion keskipisteenä olemisesta eikä hymyä juuri irronnut. Toisaalta ei tullut myöskään kitinää eikä itkua, joten sanoisin, että vahvasti plussan puolelle meni. Aada on luonteeltaan hieman varautunut ja tarkkailee usein ensin ennen kuin rentoutuu ja alkaa luottamaan,  joten siihen nähden meni kyllä hyvin meidän pikku sankarilta synttäribileet! <3 



On vielä ihan pakko päivitellä kliseisesti loppuun, että miten mun vauva voi olla jo yksivuotias! <3 Tuntuu ihan hullulta, että viime vuonna näinä päivinä tultiin sairaalasta kotiin pienen käärön kanssa ja alettiin ihmettelemään elämää yhdessä. Nyt tuo samainen vauveli on jo yksivuotias minitaapero, joka viilettää menemään ja on jatkuvasti keksimässä jotain jekkuja! <3 Ihanaa seurata, kun hän kasvaa ja kehittyy. Paljon onnea rakas Aada! <3 



sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Toukokuun kuulumisia

Heippahei! Tuntuupa hassulta alkaa kirjoittamaan tänne parin viikon tauon jälkeen! Mulla oli suunnitelmissa palailla tänään kunnolla blogin pariin, mutta nyt istun tässä näpyttelemässä tätä postausta kännykällä sähköpostiin, mikä ei nyt ehkä ole se ideaalein tilanne. Tapahtui nimittäin muutama päivä sitten pieni vesivahinko läppärin näppäimistölle (argh!), minkä takia osa kirjaimista ei toimi, joten läppärillä ei paljon juuri nyt kirjoitella..Suunnitelmana siis kirjoittaa tämä postaus kännykällä ja copy-pasteta bloggeriin ja lisätä kuvat siellä.
En voi uskoa, että toukokuu on jo aivan lopuillaan ja ensi viikonloppuna meillä juhlitaan Aadan 1v. synttäreitä! <3 Juuri selasin kuvia tasan vuoden takaa, jolloin oltiin todella jännittävissä tunnelmissa, kun laskettu aika oli 26.5. <3 
Mutta nyt takaisin tähän toukokuuhun, joka on ollut täällä puuhaa täynnä ja viikot ovat menneet vauhdilla. Olin mukana tekemässä sekä Helsinki City Running Day:n että Citroën Naisten Kympin tapahtumasomea ja muutama hyvin työntäyteinen viikko ja viikonloppu on siis takana. Takki on aika tyhjä sisällöntuottamisen suhteen tällä hetkellä, mutta eiköhän se siitä! :D Oli huippua saada olla mukana molemmissa tapahtumissa ja Naisten Kympillä pääsin myös juoksemaan! :) Kymppi meni aika leppoisasti, koska tuli kävelytaukoja kuvaamisen ja somen tekemisen takia. Kovasti pohdinnassa on jo seuraavat juoksutapahtumat, joissa voisi sitten keskittyä vain juoksuun eikä juoksusometukseen! :) 

Toukokuun alkupuolella kävin muuten myös tutulla osteopaatilla hoidattamassa kroppaa ja etenkin kireää QL-lihasta oikealla puolella alaselässä. Tilanne on nyt aika hyvä, mutta pitäisi päästä vielä käymään siellä uudestaan. Olen tehnyt annettuja harjoitteita ja huoltanut kehoa. Muuten toukokuun treenit ovat olleet vähän sitä sun tätä, hyvin fiiliksen mukaan olen mennyt, mutta koittanut pitää kiinni siitä, että liikunta pysyy säännöllisenä, vaikka aikaa sille oli vähemmän. 

Mutta nyt lopettelen tämän näpyttelyn. Palataan taas. Kesän aikana en lupaile jokaviikkoisia postauksia, mennään fiiliksen mukaan bloginkin suhteen! :) Instagram @candyontherun päivittyy useammin! 

<3: Karoliina 

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Tsemppiä kaikille HCRD-juoksijoille!

Helsinki City Running Day on alle viikon päässä ja se tarkoittaa, että tuhannet juoksijat valmistautuvat tällä hetkellä kohti vitosta, puolimaratonia, maratonia, maratonviestiä tai Helsinki City Doublea. Vatsaan hiipii perhosia, jännittää ja kutkuttaa samaan aikaan. On vaikea malttaa levätä, vaikka tietää, että keventely ennen kisaa on järkevää. Mielessä pyörii se, mitä kannattaa syödä ja juoda ennen kisapäivää ja lauantain säätä googlataan useamman kerran viikon aikana (tällä hetkellä näyttää muuten oikein hyvältä). Somessa fiilistellään tulevaa, pohditaan juoksuasua ja toivottavasti jossain välissä luetaan kisajärjestäjän ohjeita juoksupäivälle. Välissä laitetaan whatsapp-viestiä kavereille, jotta ne muistaa tulla reitin varrelle kannustamaan ja kuulostellaan kropassa (yhtäkkiä) tuntuvia outoja kolotuksia.. Kuulostaako tutulta?


Jep, been there done that, monta kertaa! :) Kisaviikot on kuin juoksijoiden pikkujouluja ja kisapäivä se kauan odotettu jouluaatto. Muista nauttia ja ottaa kaikki irti! Kuinka siistiä on, että voit juosta ja osallistua juoksutapahtumaan. Se ei ole mikään itsestäänselvyys! 


Vaikka itsellä on kisataukoa jo kohta 2 vuotta, niin kyllä kisaviikon valmistautuminen on edelleen vanhassa muistissa. Muista siis nämä:
  • Ota rennosti! Nyt ei enää voi juoksukunnolle mitään, se on se mitä se on. Mielummin enemmän lepoa, kuin  liikaa viime hetken treeniä ja tukkoiset jalat viivalla. 
  • Huolla kehoa, venyttele, tee liikkuvuutta. 
  • Syö hiilaripainoitteisesti, mutta palaile omaan  normaaliin ruokavalioon perjantaina.
  • Lue kisajärjestäjän ohjeet ja tutustu reittiin etukäteen, ei tule yllätyksiä ja turhaa stressiä.
  • Tee mielikuvaharjoittelua. Mikä saa sut laittamaan jalkaa toisen eteen kun alkaa tuntua vaikealta? 
  • Juo riittävästi, aloita nesteytys jo 3-4 päivää ennen kisaa. Lauantain keli näyttää suht lämpöiseltä!
  • Uskoa itseesi ja omaan kuntoosi, you can do it! 
  • Fiilistele ja nauti! Ime itseesi kaikki positiivinen energia.
  • Koita nukkua hyvin. Ei aina itsestä kiinni, tiedän, mutta sun kroppa kiittää, jos annat sille hyviä yöunia kisaviikolla. 

Tiedän jo nyt, että mulla tulee olemaan ihokarvat pystyssä ja kyyneleet silmissä, kun tulen lauantaina katsomaan lähtöjä. Lähdön hetket on niin täynnä latausta ja mahtavaa fiilistä. Jokainen joka reitille lähtee on jo itsensä voittaja. Se, että ylipäätään on siinä kunnossa, että lähtee vaikkapa puolimaratonille juoksemaan on jo tosi kova juttu! 

Tsemppiä sun juoksuun, jos olet HCRD:hen menossa ja vedetään ylävitoset jos törmätään!  

<3: Karoliina


Ps. Ensi viikon sunnuntaina olen todennäköisesti sen verran tapahtumakrapulassa, että blogi saattaa pitää lomaa, mutta nähdään Instassa!

PPS. Jos haluat fiilistellä niin lue nämä: 





sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Vauva 11kk

Aada täytti toukokuun ensimmäisenä päivänä 11 kuukautta, ja meillä käynnistyi vauvavuoden viimeinen kuukausi! Tämä aika on kyllä mennyt ihan älyttömän nopeasti. Niin nopeasti, että 10kk kuulumiset jäi kokonaan kirjoittamatta ja tuntuu siltä, että viikot vain vierivät vauhdilla eteenpäin. Viimeksi kirjoittelin hänen kuulumisia 9,5 kk iässä. 


Mitä meidän vauvalle sitten kuuluu? No tosi hyvää! Hän ei enää tunnu niin vauvalta vaan enemmän jo minitaaperolta, vaikka varmasti tuleekin olemaan se meidän perheen vauva vielä pitkään. Hän oppi muutama viikko sitten konttaamaan ja konttailee reippaasti paikasta toiseen. Siihen asti liikuttiin ryömien. Seisomaan noustaan nyt kaikkea mahdollista vasten ja kävellään esimerkiksi sohvan reunaa pitkin siitä tukea pitäen. Menoa ja meininkiä riittää heti aamulla heräämisestä iltaan asti. 


Aadalla on ihanasti pilkettä silmäkulmassa! Hän on jo oppinut, että joitain asioita hän ei saisi tehdä ja saattaa silti mennä tekemään niitä, ja lähteä sitten nauraen konttaamaan karkuun, kun kielletään! :D Välillä on itselläkin naurussa pitelemistä, kun toisella on niin vinkeä ilme. Hän on myös oppinut pyytämään syliin ja saattaa tulla luokse ja laittaa kädet ojoon, että nostettaisiin syliin hetkeksi halimaan. Välillä saattaa saada märän kuolaisen pusunkin, jos oikein tuuri käy! <3

Sisko on Aadan ehdoton suosikki ja he leikkivät välillä yhdessä (hetken) ihan kivastikin. Toki riitojakin tulee, varsinkin kun pienempi ei ihan ymmärrä kaikkia leikkejä ja tuhoaa aika nopeasti erilaiset rakennelmat ja leikkikeittiössä tehdyt ruuat, mikä ymmärrettävästi saattaa kiukuttaa isosiskoa. Mutta on ihanaa seurata sisarusten välisen suhteen kehittymistä ja sitä kuinka tärkeitä he ovat jo toisilleen. Yksi päivä, kun Isla oli tullut päiväkodista ja he Aadan kanssa istuivat lattialla, niin Aada kiipesi Islan syliin antamaan tälle halin ja halasi vielä monta kertaa. <3 Isla kutsuu Aadaa lempinimellä "Aadis". 


Aada on tosi reipas syömään. Hänen lempiruokaa on muun muassa pensasmustikat, makaroonilaatikko, kana, jauheliha, bataatti, viinirypäleet ja päärynä. Kiinteitä hän syö sen 5 ateriaa päivässä ja niiden lisäksi juo maitoa 4-5 kertaa vuorokaudessa. Edelleen imetän, mutta Aada juo myös pullosta, mikä helpotti tätä viikonloppua, kun olin ensimmäistä kertaa hänen luota yön pois. Hienosti oli mennyt isin ja siskon kanssa ja maito maistui myös pullosta! <3


Tällä hetkellä tuntuu, että päiväunien nukkumisen suhteen ollaan vähän taitekohdassa. Vielä mennään normaalisti kaksilla päikkäreillä, mutta joinakin päivinä on aamupäiväpäikkärit jäänyt nukkumatta, kun ei vain ole suostunut nukkumaan. Silloin on pärjätty yksillä parin tunnin iltapäiväpäikkäreillä. En yhtään muista milloin Islalta jäi toiset päikkärit pois, mutta luulisin ettei ihan vielä näin aikaisin eikä ne vielä Aadaltakaan ole pois jäämässä luulisin, mutta tarvittaessa pärjää vain yksillä. 

Yöunet on Aadalla viime aikoina sujuneet hyvin ja hän on nukkunut yleensä n. klo 19.15-7.15 ja yöllä on ollut yksi syöttö. Tosin, kun olin yhden yön poissa, hän nukkui läpi koko yön! Toivotaan, että yöt jatkuu yhtä hyvinä tästä eteenpäinkin, koska nukkuminen on parasta.. <3



Kaiken kaikkiaan siis meidän pienimmälle neidille kuuluu oikein hyvää ja hän on kyllä niin huippu tyyppi. Ja kohta vuoden! Vastahan sitä oltiin Jorvissa ja hän syntyi. 

The days are long but the years are short.

<3: Karoliina

Lisää vauvajuttuja:

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Treenijuttuja

Heippahei! Taas ollaan sunnuntaissa ja mulla on blogin kirjoituspäivä. Istun tässä naputtelemassa läppäriä kahvimuki vieressä, kun tytöt nukkuvat päikkäreitä samaan aikaan (ihanaa!) ja telkkarissa pyörii formulat, joita H katsoo silmä kovana. Tänään oli ihana aamu-ja aamupäivä, kun pääsin ensin yksin juoksemaan vajaan puolen tunnin aamulenkin ja sen jälkeen ajelin Lauran luokse ja sieltä lähdettiin kävelylenkille ja tekemään porrastreeni! Tuli tehtyä hyvä treeni ja parasta oli kyllä se, että pääsi vähän irti kotoa ja höpöttämään ystävän kanssa kuulumisia. Tuo sosiaalisuus on kyllä lenkki-ja treenitreffien parasta antia! <3 


Tehtiin porrastreenissä molemmat osittain samoja liikkeitä, mutta skaalattiin ne omalle tasolle. Mä tein jonkin verran porrasjuoksua ja liikkeitä, jotka sisälsi hyppyjä (kuten tasakyykkyhypyt ja luisteluhypyt), kun taas Laura, joka on raskaana viikolla 20, teki hypyttömiä versioita. Ihan mahtavat kyllä nuo portaat, kun saa tehtyä eri tasoilla hyviä treenejä! Portaista tulee myös se hyöty, että jokaisella askelmalla tulee aktivoitua lantionpohjaa. Tästä äitiysfyssari silloin vinkkasikin, että esimerkiksi ennen kuin aloittaa juoksun synnytyksen jälkeen, voi hyvin mennä tekemään porrastreeniä, toki ilman hyppyjä ja juoksua, jos lantionpohja ei vielä ole niihin valmis. Kannattaa kokeilla, jos läheltä löytyy sopivat portaat! :)


Alkuviikosta keskityin tekemään tosi paljon kehonhuoltoa ja venyttelin oikealla puolella alaselässä kiristävää quadratus lumborum-lihasta ja koko kroppaa muutenkin. Selkä onneksi alkoi tuntua paljon paremmalta loppuviikkoa kohti ja nyt esimerkiksi juostessa oli ihan ok! Kehonhuoltoon pitää vain keskittyä nyt kunnolla. Sekä vahvistaa etenkin sisempiä vinoja vatsalihaksia, jotka ovat todennäköisesti se yksi heikko kohta coressa tällä hetkellä. Tässä on hyvä blogikirjoitus vinojen vatsalihasten merkityksestä esimerkiksi siihen, ettei lantio kallistuisi liikaa eteenpäin. 


Olen nyt myös muutaman viikon tehnyt Anna Saivosalmen kesäkuntoon-treeniohjelman lihaskuntotreenejä. Arki on ollut sen verran hektistä viime aikoina, että on ollut kiva tehdä jonkun muun treeni eikä suunnitella kaikkia itse. Täältä löytyy treeniohjelman kolmas viikko, aika kivoilta näyttää tulevan viikon treenit. 

Nyt tytöt heräsi päikkäreiltä, joten pitää mennä! Ihanaa alkavaa vappuviikkoa! 

<3: Karoliina

Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Juoksukuulumisia

Kevään juoksutapahtumat lähestyvät kovaa vauhtia ja odotan niitä innolla. Olen lupautunut jälleen neljän viikon päästä juostavan Helsinki City Running Day:n sometiimiin ja on mahtavaa päästä jälleen mukaan. Viime vuonna olin aivan viimeisillään raskaana tekemässä tapahtumasomea ja tuntuu ihan hullulta, että siitä on kulunut jo lähes vuosi! Tytöt menevät Minimarathonille ja itse pohdin osallistumista Helsinki City 5:lle, mutta totesin, että on helpompaa olla juoksematta ja keskittyä vain somejuttuihin. Nautin ihan älyttömästi, kun saan nähdä muiden juoksijoiden ilon ja jännityksen ja olla tekemässä tapahtumasomea paikan päällä Suomen suurimmassa juoksutapahtumassa, jossa pöhinää todellakin riittää. Ja toivottavasti törmään tosi moniin juoksukavereihin- ja tuttuihin taas pitkästä aikaa! <3 Kuka on tulossa HCRD:hen? Moikataan siellä, jos tavataan! :)

HCR:n lähtö viime vuonna
Viikko HCRD:stä juostaan sitten Naisten Kymppi, jossa aion itsekin lähteä viivalle! Nyt huhtikuun aikana olen saanut juostua sen kaksi lenkkiä viikossa. Yleensä viikolla yhden rattaiden ja koiran kanssa (kävely-juoksua) ja viikonloppuna yksin. Nyt viimeiset lenkit olen juossut ihan kokonaan ilman kävelypätkiä. Toistaiseksi pisin lenkki on edelleen se n. 7,5km, mutta haluaisin kyllä koittaa kympin juosta vielä ennen Naisten Kymppiä. Katsotaan!


Juoksutreenit ovat sujuneet ihan hyvin siinä mielessä, että kunto on vähitellen kasvanut ja juoksu tuntunut hyvältä. Haasteita taas aiheuttaa niin sanotusti vanhat ongelmat, jotka yllättäen eivät ole itsestään raskauden myötä mihinkään hävinneet, vaan tulevat esiin, kun juoksumäärä vähän lisääntyy (hyvin vähän). 

Kroppa on välillä vetänyt juoksusta aika jumiin, ja vaikka olen venytellyt ja rullaillut paljon, tuntuu ettei jumit kokonaan lähde pois. Tunnistan nämä (vielä onneksi hyvin pienet) kipuilut ihan samanlaisiksi kuin kaksi vuotta sitten keväällä, jolloin mulla oli haasteita selän kanssa. Silloin QL-lihas, jonka tehtävänä on stabiloida lantiota ja vartalon kallistusta, kiristeli todella pahasti. Tämä johtunee ihan siitä, ettei pakarat ja core edelleenkään tarjoa ihan riittävästi tukea, jolloin Quadratus Lumborum oikealla puolella joutuu tekemään enemmän työtä kuin sen pitäisi. Hyvä juttu tässä on se, että osaan jo tunnistaa näitä juttuja kropassa ja reagoida niihin jollain tasolla. 

Nyt pyrin venyttelemään tosi paljon selkää, kylkiä, etureisiä, lonkankoukistajia ja lähentäjiä, ettei jumit pahene ja toki pitää myös vahvistaa syviä ja vinoja vatsoja, sillä niiden vahvistaminen (sekä käynti osteopatiassa) auttoi viimeksi todella paljon. Luulen, että käynti osteopaatilla tulee myös olemaan  nyt ohjelmassa ettei tilanne mene pahemmaksi ja saan kunnon ohjeet mitä tehdä. 

Tämä ei sinänsä ole uutta mulle.. tylsää sanoa, että samojen haasteiden kanssa on painittu aina juoksuharrastuksen aikana, mutta toki nyt raskauksien jälkeen olisi ihana saada kroppa kuntoon myös näiden lihasepätasapainoisuuksien puolesta ettei niiden kanssa aina tarvitsisi säätää..


Mutta sellaisia juoksukuulumisia tänne! Me ollaan tosiaan pääsiäisen vietossa saaristossa ja täällä on ollut aivan ihanat säät, ja muutenkin niin kivaa olla pitkästä aikaa! <3 

Palataan taas! 

<3: Karoliina 

Seuraa myös Instagramissa @candyontherun 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Hidas palautuminen raskaudesta on normaalia

Synnytyksestä on kulunut nyt reilu 10 kuukautta ja tekee mieli palata aiheeseen nimeltä raskaudesta palautuminen. Kirjoittelin viimeksi aiheesta 6 kuukauden kohdalla, jolloin lopetin kuukausittaiset "palautumispäivitykset". Silloin kirjoitin näin:

"Nyt kun katson tätä puolta vuotta taaksepäin, niin onhan tämä raskaudesta palautuminen ja liikunnan pariin palaaminen raskauden jälkeen ollut aikamoinen prosessi. Se on vaatinut aikaa, kärsivällisyyttä, kuntoutusta oikeanlaista  harjoittelua ja äitiysfysioterapeutin apua. Se on myös vaatinut paljon asiaan perehtymistä itsenäisesti, minkä olen tehnyt mielelläni, sillä koen raskaudesta palautumisen ja liikunnan pariin palaamisen todella mielenkiintoiseksi aiheeksi.  

Liikunnan pariin palaaminen raskauden jälkeen ja raskaudesta palautuminen (vatsalihasten erkauman kuntoutus, keskivartalon hallinta- ja voima, lantionpohjan optimaalinen toiminta jne.) ovat asioita, joissa mielestäni  naiset jäävät liian helposti yksin, jossei osaa etsiä, pyytää tai hankkia apua itse. Ilman ihanaa äitiysfysioterapeuttiani Terhiä olisi oma palautumiseni vielä varmasti paljon enemmän vaiheessa. Lämmin suositus siis äitiysfysioterapialle synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään isompia ongelmia olisikaan. Ainakin saa henkilökohtaiset ohjeet palautumiseen ja apua liikunnan aloittamiseen turvallisesti ja järkevästi."




Viime aikoina olen saanut useampia viestejä, että olen palautunut tosi hyvin raskaudesta ja on mahtavaa, kun treenaan jo "ihan niinkuin ennen raskautta". Ja toki olen kovasti kiittänyt näitä ihania viestin lähettäjiä, mutta myös muistuttanut, että olen saanut kulkea aika pitkän "kuntoutusmatkan" raskauden jälkeen tähän pisteeseen eikä palautuminen tosiaan ole tapahtunut ihan itsestään. En hypännyt suoraan juoksulenkille tai tekemään HIIT-treenejä synnytyksen jälkeen, vaan polku siihen pisteeseen on ollut aika pitkä ja välillä kivikkoinen! ;)

Ylipäätään se, mitä raskaudesta palautuminen kenellekin tarkoittaa voi olla eri asioita. Itselleni se tarkoittaa sitä, että keskivartalo ja lantionpohjalihakset toimivat normaalisti. Paino on suunnilleen sama kuin ennen raskautta (mitä se ei vielä mulla ole) ja kroppa tuntuu vahvalta ja kestävältä. Se tarkoittaa sitä, että pystyn tekemään kivoja juttuja treeneissä eikä missään ole kipuja tai outoja tuntemuksia. Sitä palautuminen on minulle. Ja se, että palautuminen kestää on ihan normaalia. Raskaus on iso juttu naisen kropalle ja siitä palautuminen saa kestää. Se ei onneksi ole kilpailu eikä sille ole mitään aikarajaa. Ja vaikka mun kohdalla ehkä näyttää siltä, että olen jo palautunut, niin vielä on kuitenkin matkaa siihen, missä olin ennen raskautta moneltakin kantilta. Ja se on ihan ok! :)



Henkisesti tämä palautumis- ja kuntoutumismatka raskauden jälkeen ei ole ollut mitenkään helppoa. Olen välillä ollut turhautunut siihen kuinka hitaasti edistystä on tapahtunut ja hetkittäin ihan hukassa, että miten kannattaisi treeneissä edetä, että teen mahdollisimman järkevästi ja edistän kuntoni parantumista. Oikeastaan tuon puolen vuoden jälkeen (kun viimeksi kirjoittelin raskaudesta palautumisesta) olen vain kroppaa kuulostellen edennyt treeneissä oman fiiliksen mukaan ja ihan hyvin se on sujunut. Ei varmasti täydellisesti, mutta riittävän hyvin. Kunto on kasvanut ja kroppa tuntuu vähitellen koko ajan enemmän palautuneelta. Tänään oli itse asiassa palautumisenkin kannalta aika iso päivä, kun juoksin ensimmäisen kokonaisen lenkin raskauden jälkeen. Olen siis tähän asti tehnyt aina kävely-juoksu-lenkkejä, mutta nyt päätin, että hölkkkään ainakin puoli tuntia ilman kävelypätkiä ja se tuntuikin niin hyvältä, että juoksin (hitaasti) 50 minuuttia putkeen! Woo-hooo! Ihan mahtava fiilis <3 Ja parasta on se, että juoksu myös tuntui hyvältä eikä tarvinnut pelätä, että tulee pissat housuu tai muuta ikävää. Pystyi vain fiilistelemään! <3 



Summa summarum,  raskauden jälkeen hidas palautuminen ja kuntoutuminen on ihan normaalia! Mielummin rauhassa maltilla, kuin liian nopeasti tekemään liian haastavia juttuja ja sitten tulee ongelmia myöhemmin! <3 Ja käykää hyvät siskot äitiysfysioterapiassa synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään kummempia ongelmia olisi. 

Ihanaa alkavaa viikkoa, 

<3: Karoliina 

Lue lisää raskaudesta palautumisestani: 



Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Treenien sovittaminen vauva- ja pikkulapsiarkeen

Treenien sovittaminen vauva- ja pikkulapsiarkeen on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja on aina kiinnostavaa lukea, kuinka muut äidit ja isät sen tekevät. On inspiroivaa ja mahtavaa kuulla, kun vanhemmat jatkavat itsestään huolehtimista pikkulapsiarjen keskellä, jossa suurimman osan ajasta viettää huolehtimalla muista. 



Muistan itsekin pohtineeni ennen esikoisen syntymää, että mitenköhän sitä sitten ehtii liikkumaan ja harrastamaan itselle tärkeitä asioita, kun vauva on syntynyt. Lopulta huomasin, että kyllä sitä aikaa löytyy, kun haluaa tarpeeksi ja on valmis priorisoimaan liikunnan riittävän korkealle omassa tärkeysjärjestyksessä. Ei välttämättä samoissa määrin kuin ennen lasta/lapsia tai ihan samalla tavalla, mutta sopeuttamalla liikunnan uuteen elämäntilanteeseen on mahdollista jatkaa liikunnan harrastamista myös vauva- ja pikkulapsiarjessa. Toki on muistettava, ettei liikunnan harrastaminen aina ole kiinni siitä, että onko aikaa liikkua vai ei. Vauva-arjessa väsymys voi esimerkiksi olla ratkaiseva tekijä, joka pistää liikunnalle stopin, vaikka aikaa olisi. Ja kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, on tärkeätä suhteuttaa liikunnan määrä ja intensiteetti omaan jaksamiseen. Jos väsyttää todella paljon ja vauva nukkuu huonosti, on turha lähteä rehkimään liikaa.  Tässä olen huomannut selkeän eron nyt kahden lapsen kanssa verrattuna yhteen. Ensimmäisenä vauvavuonna jaksoin treenata kovemmalla intensiteetillä ja enemmän, kun nyt taas toisena vauvavuonna olen lisännyt liikunnan intensiteettiä paljon hitaammin ja ollut muutenkin mukavuudenhaluisempi liikkuja. Mutta, kuten sanottua on tärkeätä mennä sen hetkisen elämäntilanteen ja omien fiilisten mukaan. Mielestäni liikunnasta pitää aina saada enemmän kuin mitä se ottaa. 



Kun miettii omaa liikunnan harrastamista ennen lapsia, niin onhan se muuttunut siitä todella paljon. Silloin aikaa oli treenaamiseen käytettävissä vaikka kuinka. Kävin ratsastamassa muutaman kerran viikossa ja tallikeikkoihin meni aina melkein se 3 tuntia kerrallaan. Ryhmäliikuntatunneille pystyi lähtemään koska vain ja juoksulenkille myös, koska ei juurikaan tarvinnut miettiä muiden aikatauluja. Treenimäärät oli isompia ja treenit olivat pidempiä kestoltaan. Se oli silloin ihan normaalia...ja ihanaa! :D 



Esikoisen syntymä toi ison muutoksen omiin liikuntatottumuksiin ja ensimmäisen vauvavuoden aikana tuli opittua, että liikunnan suhteen kaikki on kotiinpäin. Lyhytkin treeni on parempi kuin ei mitään ja kotona treenaaminen on todella kätevää ajankäytön kannalta. Se on myös edullista ja nopeaa. Jostain syystä tässä vauva- ja pikkulapsiarjessa ei enää riitä rahat niihin kalliisiin ratsastustunteihin ja salikorttiin, jota ei ehtisi käyttää kovin paljon! ;)

Paljon on pitänyt tehdä liikunnan suhteen "uhrauksia" ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Olisihan se ihanaa välillä treenata muuallakin kuin kotona tai leikkipuistossa. Olisihan se ihanaa lähteä pitkän kaavan kautta tekemään treeniä eikä miettiä, että mitä ehtii tehdä ennen kuin lapset heräävät päikkäreiltä. Olisihan se ihanaa treenata enemmän ja pidempään kuin puoli tuntia kerrallaan. Olisihan se ihanaa vaan lähteä pitkikselle kavereiden kanssa eikä miettiä, että pitää olla tuolloin ja tuolloin imettämässä vauvaa. 

Mutta, vauvavuosi kestää vain hetken ja lapset ovat pieniä vain hetken! <3 Mielestäni liikunnasta ei todellakaan tarvitse luopua kokonaan, mutta sen harrastaminen on sopeutettava sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Toisen lapsen synnyttyä, treenien sovittaminen arkeen tuli vielä piirun verran haastavammaksi, mutta toisaalta muutos ei ollut niin iso kuin ensimmäisen lapsen synnyttyä, jolloin joutui sopeutumaan täysin uuteen tilanteeseen. 

Oma ratkaisuni vauva- ja pikkulapsiarjen treenehin on juurikin ollut kotona tehtävät suhteellisen lyhyet lihaskuntotreenit sekä lenkkeily vaunujen kanssa sekä ilman. Nyt kevään tullen on myös ihana taas jatkaa leikkipuistotreenejä tai muuten ulkotreenejä. Välillä on ihan luksusta sopia lenkkitreffejä ystävien kanssa. Ne olivat ennen lapsia ihan viikottaisia juttuja, mutta nykyään harvinaisempaa herkkua. 


Lauran kanssa lenkkitreffeillä <3
Eniten omia treenejä tulee tehtyä tällä hetkellä päiväuniaikoina, mutta välillä myös lasten ollessa hereillä, jos muuta mahdollisuutta ei ole. Olen miettinyt, että treenien sovittaminen arkeen näin kotona hoitovapaalla ollessa on oikeastaan tosi helppoa ja on aivan luksusta, että saa vaikka lähteä aamulla lenkille ulos valoisaan aikaan. Uskon, että todelliset haasteet liikunnan sovittamisesta arkeen tulee sitten, kun palaa täysipäiväisesti työelämään ja lapset ovat päiväkodissa täyden viikon. Olisikin tosi mielenkiintoista kuulla, miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit saatte sovitettua liikuntaa omaan arkeenne? Mitkä on teidän kikkoja? Se on asia, jota olen viime aikoina taas pohtinut useamman kerran, vaikkei se ihan vielä ajankohtaista omalla kohdalla olekaan. 



Tällä viikolla treenit ovat näyttäneet tältä:

Maanantaina kotona 30min jalkatreeni. Vauva leikki vieressä leluilla ja kun pääsin lattialla tehtäviin liikkeisiin, kiipeili päällä! :)

Tiistaina 25minuutin yläkroppatreeni kotona ja esikoinen mukana jumppailemassa, kun ei suostunut menemään päiväunille.. Hän oli kotona toipilaana flunssan jälkeen. 

Keskiviikkona vaunujen ja koiran kanssa kävely-juoksulenkki + vähän lihaskuntoa ulkona. 

Torstaina 30 minuutin treeni kahvakuulan kanssa ja vähän corea. Taas oli esikoinen mukana leikkimässä vieressä. 

Perjantaina lepopäivä, kävelyä. 

Lauantaina pitkä kävelylenkki vauvan ja koiran kanssa sekä puolen tunnin coretreeni päiväuniaikana. 

Sunnuntaina kävely-hölkkälenkki n. 6km ja vähän porrastreeniä Lauran kanssa aamupäivällä, kun isukki oli lasten kanssa. 

Kaiken kaikkiaan hyvä treeniviikko, jonka kyllä kruunasi tämän päiväiset lenkkitreffit Lauran kanssa, jotka tekivät hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olisi myös tosi mielenkiintoista kuulla sun ajatuksia liikunnasta pikkulapsiarjessa, kerro ihmeessä kommenteissa! :)

Kivaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä treeneihin! 

<3: Karoliina

Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun