sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Hidas palautuminen raskaudesta on normaalia

Synnytyksestä on kulunut nyt reilu 10 kuukautta ja tekee mieli palata aiheeseen nimeltä raskaudesta palautuminen. Kirjoittelin viimeksi aiheesta 6 kuukauden kohdalla, jolloin lopetin kuukausittaiset "palautumispäivitykset". Silloin kirjoitin näin:

"Nyt kun katson tätä puolta vuotta taaksepäin, niin onhan tämä raskaudesta palautuminen ja liikunnan pariin palaaminen raskauden jälkeen ollut aikamoinen prosessi. Se on vaatinut aikaa, kärsivällisyyttä, kuntoutusta oikeanlaista  harjoittelua ja äitiysfysioterapeutin apua. Se on myös vaatinut paljon asiaan perehtymistä itsenäisesti, minkä olen tehnyt mielelläni, sillä koen raskaudesta palautumisen ja liikunnan pariin palaamisen todella mielenkiintoiseksi aiheeksi.  

Liikunnan pariin palaaminen raskauden jälkeen ja raskaudesta palautuminen (vatsalihasten erkauman kuntoutus, keskivartalon hallinta- ja voima, lantionpohjan optimaalinen toiminta jne.) ovat asioita, joissa mielestäni  naiset jäävät liian helposti yksin, jossei osaa etsiä, pyytää tai hankkia apua itse. Ilman ihanaa äitiysfysioterapeuttiani Terhiä olisi oma palautumiseni vielä varmasti paljon enemmän vaiheessa. Lämmin suositus siis äitiysfysioterapialle synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään isompia ongelmia olisikaan. Ainakin saa henkilökohtaiset ohjeet palautumiseen ja apua liikunnan aloittamiseen turvallisesti ja järkevästi."




Viime aikoina olen saanut useampia viestejä, että olen palautunut tosi hyvin raskaudesta ja on mahtavaa, kun treenaan jo "ihan niinkuin ennen raskautta". Ja toki olen kovasti kiittänyt näitä ihania viestin lähettäjiä, mutta myös muistuttanut, että olen saanut kulkea aika pitkän "kuntoutusmatkan" raskauden jälkeen tähän pisteeseen eikä palautuminen tosiaan ole tapahtunut ihan itsestään. En hypännyt suoraan juoksulenkille tai tekemään HIIT-treenejä synnytyksen jälkeen, vaan polku siihen pisteeseen on ollut aika pitkä ja välillä kivikkoinen! ;)

Ylipäätään se, mitä raskaudesta palautuminen kenellekin tarkoittaa voi olla eri asioita. Itselleni se tarkoittaa sitä, että keskivartalo ja lantionpohjalihakset toimivat normaalisti. Paino on suunnilleen sama kuin ennen raskautta (mitä se ei vielä mulla ole) ja kroppa tuntuu vahvalta ja kestävältä. Se tarkoittaa sitä, että pystyn tekemään kivoja juttuja treeneissä eikä missään ole kipuja tai outoja tuntemuksia. Sitä palautuminen on minulle. Ja se, että palautuminen kestää on ihan normaalia. Raskaus on iso juttu naisen kropalle ja siitä palautuminen saa kestää. Se ei onneksi ole kilpailu eikä sille ole mitään aikarajaa. Ja vaikka mun kohdalla ehkä näyttää siltä, että olen jo palautunut, niin vielä on kuitenkin matkaa siihen, missä olin ennen raskautta moneltakin kantilta. Ja se on ihan ok! :)



Henkisesti tämä palautumis- ja kuntoutumismatka raskauden jälkeen ei ole ollut mitenkään helppoa. Olen välillä ollut turhautunut siihen kuinka hitaasti edistystä on tapahtunut ja hetkittäin ihan hukassa, että miten kannattaisi treeneissä edetä, että teen mahdollisimman järkevästi ja edistän kuntoni parantumista. Oikeastaan tuon puolen vuoden jälkeen (kun viimeksi kirjoittelin raskaudesta palautumisesta) olen vain kroppaa kuulostellen edennyt treeneissä oman fiiliksen mukaan ja ihan hyvin se on sujunut. Ei varmasti täydellisesti, mutta riittävän hyvin. Kunto on kasvanut ja kroppa tuntuu vähitellen koko ajan enemmän palautuneelta. Tänään oli itse asiassa palautumisenkin kannalta aika iso päivä, kun juoksin ensimmäisen kokonaisen lenkin raskauden jälkeen. Olen siis tähän asti tehnyt aina kävely-juoksu-lenkkejä, mutta nyt päätin, että hölkkkään ainakin puoli tuntia ilman kävelypätkiä ja se tuntuikin niin hyvältä, että juoksin (hitaasti) 50 minuuttia putkeen! Woo-hooo! Ihan mahtava fiilis <3 Ja parasta on se, että juoksu myös tuntui hyvältä eikä tarvinnut pelätä, että tulee pissat housuu tai muuta ikävää. Pystyi vain fiilistelemään! <3 



Summa summarum,  raskauden jälkeen hidas palautuminen ja kuntoutuminen on ihan normaalia! Mielummin rauhassa maltilla, kuin liian nopeasti tekemään liian haastavia juttuja ja sitten tulee ongelmia myöhemmin! <3 Ja käykää hyvät siskot äitiysfysioterapiassa synnytyksen jälkeen, vaikkei mitään kummempia ongelmia olisi. 

Ihanaa alkavaa viikkoa, 

<3: Karoliina 

Lue lisää raskaudesta palautumisestani: 



Tule seuraamaan treenijuttuja myös Instaan @candyntreenit


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Treenien sovittaminen vauva- ja pikkulapsiarkeen

Treenien sovittaminen vauva- ja pikkulapsiarkeen on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja on aina kiinnostavaa lukea, kuinka muut äidit ja isät sen tekevät. On inspiroivaa ja mahtavaa kuulla, kun vanhemmat jatkavat itsestään huolehtimista pikkulapsiarjen keskellä, jossa suurimman osan ajasta viettää huolehtimalla muista. 



Muistan itsekin pohtineeni ennen esikoisen syntymää, että mitenköhän sitä sitten ehtii liikkumaan ja harrastamaan itselle tärkeitä asioita, kun vauva on syntynyt. Lopulta huomasin, että kyllä sitä aikaa löytyy, kun haluaa tarpeeksi ja on valmis priorisoimaan liikunnan riittävän korkealle omassa tärkeysjärjestyksessä. Ei välttämättä samoissa määrin kuin ennen lasta/lapsia tai ihan samalla tavalla, mutta sopeuttamalla liikunnan uuteen elämäntilanteeseen on mahdollista jatkaa liikunnan harrastamista myös vauva- ja pikkulapsiarjessa. Toki on muistettava, ettei liikunnan harrastaminen aina ole kiinni siitä, että onko aikaa liikkua vai ei. Vauva-arjessa väsymys voi esimerkiksi olla ratkaiseva tekijä, joka pistää liikunnalle stopin, vaikka aikaa olisi. Ja kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, on tärkeätä suhteuttaa liikunnan määrä ja intensiteetti omaan jaksamiseen. Jos väsyttää todella paljon ja vauva nukkuu huonosti, on turha lähteä rehkimään liikaa.  Tässä olen huomannut selkeän eron nyt kahden lapsen kanssa verrattuna yhteen. Ensimmäisenä vauvavuonna jaksoin treenata kovemmalla intensiteetillä ja enemmän, kun nyt taas toisena vauvavuonna olen lisännyt liikunnan intensiteettiä paljon hitaammin ja ollut muutenkin mukavuudenhaluisempi liikkuja. Mutta, kuten sanottua on tärkeätä mennä sen hetkisen elämäntilanteen ja omien fiilisten mukaan. Mielestäni liikunnasta pitää aina saada enemmän kuin mitä se ottaa. 


Kun miettii omaa liikunnan harrastamista ennen lapsia, niin onhan se muuttunut siitä todella paljon. Silloin aikaa oli treenaamiseen käytettävissä vaikka kuinka. Kävin ratsastamassa muutaman kerran viikossa ja tallikeikkoihin meni aina melkein se 3 tuntia kerrallaan. Ryhmäliikuntatunneille pystyi lähtemään koska vain ja juoksulenkille myös, koska ei juurikaan tarvinnut miettiä muiden aikatauluja. Treenimäärät oli isompia ja treenit olivat pidempiä kestoltaan. Se oli silloin ihan normaalia...ja ihanaa! :D 



Esikoisen syntymä toi ison muutoksen omiin liikuntatottumuksiin ja ensimmäisen vauvavuoden aikana tuli opittua, että liikunnan suhteen kaikki on kotiinpäin. Lyhytkin treeni on parempi kuin ei mitään ja kotona treenaaminen on todella kätevää ajankäytön kannalta. Se on myös edullista ja nopeaa. Jostain syystä tässä vauva- ja pikkulapsiarjessa ei enää riitä rahat niihin kalliisiin ratsastustunteihin ja salikorttiin, jota ei ehtisi käyttää kovin paljon! ;)

Paljon on pitänyt tehdä liikunnan suhteen "uhrauksia" ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Olisihan se ihanaa välillä treenata muuallakin kuin kotona tai leikkipuistossa. Olisihan se ihanaa lähteä pitkän kaavan kautta tekemään treeniä eikä miettiä, että mitä ehtii tehdä ennen kuin lapset heräävät päikkäreiltä. Olisihan se ihanaa treenata enemmän ja pidempään kuin puoli tuntia kerrallaan. Olisihan se ihanaa vaan lähteä pitkikselle kavereiden kanssa eikä miettiä, että pitää olla tuolloin ja tuolloin imettämässä vauvaa. 

Mutta, vauvavuosi kestää vain hetken ja lapset ovat pieniä vain hetken! <3 Mielestäni liikunnasta ei todellakaan tarvitse luopua kokonaan, mutta sen harrastaminen on sopeutettava sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Toisen lapsen synnyttyä, treenien sovittaminen arkeen tuli vielä piirun verran haastavammaksi, mutta toisaalta muutos ei ollut niin iso kuin ensimmäisen lapsen synnyttyä, jolloin joutui sopeutumaan täysin uuteen tilanteeseen. 

Oma ratkaisuni vauva- ja pikkulapsiarjen treenehin on juurikin ollut kotona tehtävät suhteellisen lyhyet lihaskuntotreenit sekä lenkkeily vaunujen kanssa sekä ilman. Nyt kevään tullen on myös ihana taas jatkaa leikkipuistotreenejä tai muuten ulkotreenejä. Välillä on ihan luksusta sopia lenkkitreffejä ystävien kanssa. Ne olivat ennen lapsia ihan viikottaisia juttuja, mutta nykyään harvinaisempaa herkkua. 

Lauran kanssa lenkkitreffeillä <3
Eniten omia treenejä tulee tehtyä tällä hetkellä päiväuniaikoina, mutta välillä myös lasten ollessa hereillä, jos muuta mahdollisuutta ei ole. Olen miettinyt, että treenien sovittaminen arkeen näin kotona hoitovapaalla ollessa on oikeastaan tosi helppoa ja on aivan luksusta, että saa vaikka lähteä aamulla lenkille ulos valoisaan aikaan. Uskon, että todelliset haasteet liikunnan sovittamisesta arkeen tulee sitten, kun palaa täysipäiväisesti työelämään ja lapset ovat päiväkodissa täyden viikon. Olisikin tosi mielenkiintoista kuulla, miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit saatte sovitettua liikuntaa omaan arkeenne? Mitkä on teidän kikkoja? Se on asia, jota olen viime aikoina taas pohtinut useamman kerran, vaikkei se ihan vielä ajankohtaista omalla kohdalla olekaan. 


Tällä viikolla treenit ovat näyttäneet tältä:

Maanantaina kotona 30min jalkatreeni. Vauva leikki vieressä leluilla ja kun pääsin lattialla tehtäviin liikkeisiin, kiipeili päällä! :)

Tiistaina 25minuutin yläkroppatreeni kotona ja esikoinen mukana jumppailemassa, kun ei suostunut menemään päiväunille.. Hän oli kotona toipilaana flunssan jälkeen. 

Keskiviikkona vaunujen ja koiran kanssa kävely-juoksulenkki + vähän lihaskuntoa ulkona. 

Torstaina 30 minuutin treeni kahvakuulan kanssa ja vähän corea. Taas oli esikoinen mukana leikkimässä vieressä. 

Perjantaina lepopäivä, kävelyä. 

Lauantaina pitkä kävelylenkki vauvan ja koiran kanssa sekä puolen tunnin coretreeni päiväuniaikana. 

Sunnuntaina kävely-hölkkälenkki n. 6km ja vähän porrastreeniä Lauran kanssa aamupäivällä, kun isukki oli lasten kanssa. 

Kaiken kaikkiaan hyvä treeniviikko, jonka kyllä kruunasi tämän päiväiset lenkkitreffit Lauran kanssa, jotka tekivät hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olisi myös tosi mielenkiintoista kuulla sun ajatuksia liikunnasta pikkulapsiarjessa, kerro ihmeessä kommenteissa! :)

Kivaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä treeneihin! 

<3: Karoliina

Liikuntajuttuja lisää instassa @candyntreenit

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Perjantaipalat 29/3

Heippahei! Miten teidän viikko on sujunut? Täällä on ollut mukava viikko ja tämä keväinen sää kyllä on pistänyt hymyilyttämään moneen kertaan. Vitsi, että voi saada sellaista iloista kuplivaa energiaa lumettomista teistä ja lämpimämmästä säästä! Ajattelin, että pitkästä aikaa voisi olla perjantaipalojen vuoro, joten here we go..


1. Tällä viikolla olen saanut tehtyä ihan kivasti treenejä. Maanantaina tein puolen tunnin lihaskuntotreenin keskittyen erityisesti juoksijan lihaskuntoon eli keskivartaloa ja pakaroita vahvistavia liikkeitä. Tiistaina kävin Milan ja Aadan kanssa 6km:n juoksu-kävelylenkillä. Keskiviikkona käveltiin ystäväni Jutan, vauvojen ja Milan kanssa 8km:n lenkki ihanassa kevätsäässä ja päikkäriaikaan tein yhden Popsugar Fitnessin treenivideon. Eilen torstaina oli vuorossa yläkroppatreeni, jonka myöskin tein videon avulla. Tänään on lepopäivä treeneistä! :)Viikonloppuna toivon ehtiväni juoksulenkille toisena päivänä ja toisena tekeväni jonkin lihaskuntotreenin. Näiden lisäksi on toki tullut venyttelyä ja pientä liikettä siellä täällä eli oikein hyvä treeniviikko. 


2. Tänään meillä oli taas perjantain hupipäivä ja käytiin Hoplopissa. Heillä oli jokin aika sitten sellainen tarjous, että yhdellä sisäänpääsymaksulla sai 1kk sisäänpääsykortin, ja sitä ollaan nyt käytetty joitakin kertoja. 18€ sisäänpääsy kun on mielestäni sen verran hintava, ettei sitä ihan joka viikko maksaisi. Hoplopin jälkeen käytiin Hesessä lounaalla. Kunnon perjantaiherkuttelut! 



3. Tein eilen torstaina iltaruuaksi uunilohta ja uunikasviksia (broccolia, porkkanaa ja bataattia). Vitsi, että oli hyvää! Ja niin helppo, kun voi vaan laittaa kaikki samalla pellillä uuniin n. 30 minuutiksi ja valmista. Ja plussaa, että kaikki tykkää lohesta. Aada veti sitä kaksin käsin minkä kerkisi :D 


4. Tällä viikolla saatiin testiin BUGBITESEJA! Näissä on käytetty kasvatetuista sirkoista valmistettua jauhetta (5%). Olin aika epäileväinen, mutta täytyy sanoa, että nuo suklaanmakuiset oli oikeasti hyviä! Ja hei, mikäs sen mahtavampaa kuin antaa shout out nuorille yrittäjille! Ja toki elintarvikealaa opiskelleena on kiinnostavaa nähdä alan uusia juttuja! :)  

5. Mun tämän hetken guilty pleasure-telkkariohjelma on Love Island Australia! :D En kestä miten olen jäänyt siihen koukkuun, mutta selkeästi kaipaan iltaisin vähän kevyempää viihdettä ja aivojen nollausta. 

6. Meillä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia viikonlopuksi, mutta toivottavasti saadaan viettää paljon aikaa ulkoilemassa! <3 

7. Nyt painan julkaise nappulaa ja toivotan teille hyvää viikonloppua! 

<3: Karoliina

Instagramissa liikuntajuttuja @candyntreenit & arkea @candyontherun


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Maaliskuun juoksu- ja kotitreenikuulumisia

Huomasin juuri, etten viime aikoina ole tänne blogin puolelle kirjoitellut liikuntajutuista sen enempää. Viimeksi helmikuun puolella kirjoittelin aiheeseen liittyen kun etsin juoksumotivaatiota ja asetin Naisten Kympin kevään juoksutavoitteeksi. Miten siis treenit sujuu ja miltä treeniviikot tällä hetkellä näyttää? :)



Täytyy sanoa, että tässä maaliskuun aikana en vielä ole löytänyt kateissa olevaa juoksumotivaatiota, mutta nyt kun asfaltti alkaa tulla esille lumen alta ja kevään merkkejä on selkeästi ilmassa, tunnen sen juoksukipinän palaavan, jota olen kovasti odottanut ja vähän ihmetellyt, että missä se viipyy.   


Maaliskuussa olen juossut (juoksu-kävelyä) ehkä kerran viikossa, jos sitäkään, joten pikkuhiljaa lenkkimääriä olisi rauhassa nostettava, jos haluan, että toukokuun lopun Naisten Kympistä tulee miellyttävä kokemus. Toki haluaisin ylipäätään saada juoksukuntoa parannettua, ensin siihen kympin kuntoon ja sitten vähitellen kohti puolimaratonkuntoa. Tällä hetkellä vain matka esimerkiksi puolimaratonkuntoon tuntuu tosi pitkältä, kun en jaksa juosta edes viittä kilometria putkeen! :D Mutta eipä tässä auta muu kuin laittaa juoksulenkkarit jalkaan vähän useammin ja alkaa tehdä töitä juoksutavoitteita kohti. Onneksi keväällä juokseminen on ihanaa ja intoa saa myös siitä, että niin moni tuntuu innostuvan juoksusta nyt kevään tullen! Ei siis tarvitse olla yksin kohottelemassa juoksukuntoa! :) 

Olen vähän suunnitellut, että alan juoksemaan huhtikuun alusta rattaiden kanssa. Voin hyödyntää juoksemiseen aamulenkkejä, jotka normaalisti teen kävellen, silloin kun esikoinen on päiväkodissa, ja mukana on vain vauva ja koira.  Niiden lenkkien avulla saisin vähän lisättyä juoksua treeniviikkoihin. Tavoitteena olisi se 2-3 juoksulenkkiä viikossa huhtikuusta alkaen. 



Vaikka juoksu ei ole ollut niin vahvasti ohjelmassa, niin toki täällä on liikuttu säännöllisesti etenkin kotitreenien avulla. Kotitreenien pituudet vaihtelee, viikolla ne ovat olleet lyhyempiä (15-30 min) ja sitten viikonloppuisin olen koittanut saada vähän pidemmät treenit tehtyä (30-45min). Viikossa olen tehnyt 4-5 kotitreeniä paitsi tällä viikolla, kun olin alkuviikosta flunssassa. 

Kotitreeneissä olen välillä itse keksinyt circuitit, välillä katsonut somesta jonkun toisen tekemän treenin tai laittanut treenivideon pyörimään. Vähän mitä sattuu siis, ja tuntuukin, että maaliskuu on ollut tällainen kuukausi, ettei treeneissä ole oikein ollut päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain häntää ja päätä, mutta ei selkeätä ohjelmaa. Taidankin nyt huhtikuulle etukäteen miettiä jonkinlaisen löyhän treeniohjelman, jossa on mukana juoksu ja kotitreenit. Olen maailman huonoin noudattamaan tiukkoja treeniohjelmia, mutta kaipaan selkeästi vähän jotain runkoa, jota noudattaa, ja jota voi sitten hieman oman fiiliksen ja tilanteen mukaan muokata. Lähinnä sellaista, että hahmottelen miltä viikon treenit näyttävät, minä päivinä teen mitäkin ja mikä on treenin sisältö noin suurinpiirtein. 

Tässä muutamia maaliskuun treenipoimintoja kotitreeneistäni Instagramissa. 


1. Peruskyykky x 10
2. Ojentajadippi x10
3. Sivulankkupito x 30sek/puoli
4. Lantionnosto x10
5. Jalan nostot selinmakuulla x10/puoli
6. Yläselän nostot x10

x 3 kierrosta! 


Superkiva jalkatreeni (<--video) 

1. Kyykky-hyppy lankkuun-hyppy takaisin kyykkyyn x10
2. Haarahypyt x20
3. Askelkyykky ristiin taakse joustoilla x10/puoli
4. Askelkyykky taakse + polven nosto x10/puoli
5. Rullaus jumppapallolla x 15
6. Joustot kapeassa kyykyssä-hyppy-joustot leveässä kyykyssä x12 (6 kumpaakin)
7. Luisteluhypyt x20
8. Etukyykky painon kanssa x15 

x 3 kierrosta

Yläkroppatreeni (<- video)

1. 4x vuorikiipeilijä + 1x ojentajapunnerrus (x5)
2. Mittarimato + normaali punnerrus x5
3. Ojentajadipit x10
4. Yläselän nostot x10
5. Makuulta punnerrukset (lay down pushups) x10

x 3 kierrosta. 


1. Askelkyykkyhypyt x10
2. Askelkyykky sivulle x10/puoli
3. Kyykkyhypyt x 12
4. Sumokyykyt x12
5. Luisteluhypyt x20
6. Askelkyykky ristiin taakse x10/puoli
7. Lantionnosto yhdellä jalalla x10/puoli 

x3 kierrosta. 

Pakarajumppa (<- video)

1. Aasinpotkut x20/puoli 
2. Sateenkaari x20
3. Fire hydrant + potku x 10/puoli 
4. Jalan nosto sivulle x10/puoli 
5. Lantionnostomarssi x 10/puoli 
6. Lantionnosto + polvet auki-kiinni x10

x2-3 kierrosta

Treenijuttuja päivittelen tosiaan säännöllisemmin tuolla Instan puolella @candyntreenit. 

Ihanaa viikonlopun jatkoa ja alkavaa uutta viikkoa!

<3: Karoliina

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Vauva 9kk

Jospa saisin tämän "vauva 9kk"-postauksen kirjoitettua ja julkaistua ennen kuin vauva täyttää 10 kuukautta! :) 


Kuva otettu 1.3 9kk päivänä
Tasan 9 kuukauden ikäisenä täällä ei vielä tehty muuta kuin ryömitty paikasta toiseen, mutta sitten alkoi tapahtua lyhyessä ajassa ja nyt ryömitään reippaasti, noustaan seisomaan tukea vasten, kiipeillään ja noustaan konttausasentoon reilussa 9,5 kuukauden iässä. 


Pupuna kavereiden naamiaissynttäreillä
Tällä hetkellä vaipan vaihto ja vaatteiden laittaminen on varsinaista akrobatiaa ja pinnasängyn pohjakin piti vihdoin laskea alas, ettei tulla yli sängystä. Yöt ovat taas vaihtelevia. Välillä ne sujuu hyvin yhdellä herätyksellä ja sitten taas tulee yö jolloin herätään monta kertaa. Selkeästi liikkuminen on tullut öihin mukaan jonkin verran ja taitoja on harjoiteltava myös öisin. 


<3
Hampaita Aadalla on nyt neljä, kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä, joista toinen ylähammas on juuri viime aikoina tullut läpi ja aiheuttanut vähän kiukkua. Tuntuu siltä, että parin viikon aikana vauva on kasvanut todella paljon ja tosiaan lähestyy enemmän sellaista minitaaperovaihetta. Viime aikoina läheisyyden tarve on jotenkin huomattavasti lisääntynyt, ja syliin ollaan pyytämässä jatkuvasti. Aada myös haluaa olla kaikissa leikeissä ja puuhissa mukana ja ilmoittaa kovaäänisesti, jos jää jostain kivasta paitsi. 

Tällä hetkellä imetän edelleen n. 4 kertaa vuorokaudessa ja sen lisäksi kiinteitä syödään 5 kertaa päivässä. Ihan viime aikoina olemme päässeet yhteen imetyskertaan öisin, ja toivon, että sillä jatketaan, kunnes sekin toivottavasti jossain kohtaa jää pois. Aada syö kiinteitä varsin reippaasti, mikä on ihana juttu. Edelleen mennään sekä soseilla että sormiruualla vähän tilanteen mukaan. Aadan lempiruokia on tällä hetkellä pensasmustikat, viinirypäleet, päärynä, kurkku ja bataatti. Olemme myös alkaneet maistelemaan maustamatonta jogurttia ja raejuustoa. 



8-9 kk välillä Aada sai myös kokea ensimmäisen kunnon vatsatautinsa, joka onneksi kuitenkin meni ohi nopeasti. 



Aada on alkanut kommunikoimaan enemmän ja osaa moikata ja heittää läpyjä! :D Hänellä on pilkettä silmäkulmassa ja nauru herkässä, mutta uusien ihmisten kanssa hän on hieman varuillaan. Ihana tyyppi, enkä voi usko, että hän on vauva enää muutaman kuukauden! <3


Lisää vauvajuttuja:

torstai 14. maaliskuuta 2019

Maaliskuun alun kuulumisia

Heippa tyypit <3 Musta tuntuu etten ole ikuisuuksiin kirjoittanut tänne ja mulla on ollut ikävä teitä ja kirjoittelua. Ikuisuuksiin tarkoittaa oikeasti vähän yli viikkoa, mikä ei nyt ole kauhean pitkä aika, mutta mulla on takaraivossa jyskyttänyt monesti, "pitäisi kirjoittaa blogia, pitäisi pitäisi". Se on niin helppoa sanoa jollekin muulle, että "älä ota mitään paineita, kirjoitat silloin kun huvittaa", mutta moni bloggaaja tietää kyllä sen, että niitä paineita tulee silti helposti ja tuo takaraivossa jyskyttävä ääni muistuttelee, ettei kirjoitusväliä saisi jättää liian pitkäksi, koska muuten palaaminen näppiksen äärelle aina hankaloituu. Siitä syystä kirjoittelen tänään ihan ajatuksen virtaa, enkä jaksa (enkä ehdi) jäädä hinkkailemaan tätä tekstiä kovin pitkään. 

Juoksulenkillä Milan kanssa viime viikonloppuna
Tytöt nukkuvat juuri hetken samaan aikaan päikkäreitä, ja mä ehdin istahtamaan koneen ääreen ajatuksena päivittää blogia. (Päivitys: Aada ei nuku enää). Tämä maaliskuun alku on mennyt hurjaa vauhtia ja puuhaa on arjessa riittänyt. Henri on ehtinyt olla jo kahdella työmatkalla tässä kuussa, mutta onneksi lähipiiristä on löytynyt apuja arjen pyörittämiseen työreissujen ajan. Kiitos <3


Maaliskuun alusta mulla alkoi myös hoitovapaa, joka muutti meidän arkea sen verran, että mun työjutut tulivat taas mukaan kuvioihin. Työt on maistunut hyvältä ja olen ollut niistä innoissani, mutta vieväthän ne tietysti aikaa. Teen töitä yleensä päiväuniaikoina, eli sellaisena aikana, jonka ennen pystyin laskemaan edes osittain omaksi vapaa-ajaksi. Olenkin joutunut priorisoimaan ja miettimään, että mitkä asiat on mulla tällä hetkellä kärkipäässä oman ajan suhteen ja olen tullut siihen tulokseen, että nyt ne ovat työt ja liikunta. Treeneistä en aio luopua tai vähentää ellei ole ihan pakko, koska ne tuo niin paljon kokonaisvaltaista hyvinvointia ja jaksamista omaan arkeen. Treeneistä ja muusta elämästä raportoiminen tänne blogiin sen sijaan jää nyt tällä hetkellä prioriteettilistalla alemmaksi. Olisi ihanaa ehtiä kaikkea, mutta kaikkea ei vaan pysty tekemään samaan aikaan. 

Treenit kulkee tällä hetkellä ihan mukavasti ja niitä olenkin päivitellyt paljon Instagramiin. Se on tällä hetkellä varmasti paras kanava pysyä mukana treenikuulumisissa, jos ne kiinnostaa. Juoksemassa olen käynyt kerran viikossa edelleen, mutta luulen, että juoksukerrat tulevat lisääntymään, kun kevät kunnolla alkaa. 

Teksti jäi nyt vähän lyhyemmäksi, mutta kaipa se on parempi kuin ei mitään. 

Palataan taas, kivaa loppuviikkoa!

<3: Karoliina 

Seuraa Instagramissa treenijuttuja @candyntreenit &  arkea @candyontherun 



tiistai 5. maaliskuuta 2019

Helppo arkiruoka: kesäkurpitsalasagne

Viime aikojen suosikkiruoka meidän perheessä (aikuisten kesken) on ollut kesäkurpitsalasagne eli "zuccini lasagne", joka on yksinkertaisesti aivan superhyvää! 



Pongasin tämän helpon ja herkullisen ruuan yhdestä amerikkalaisesta podcastista, jossa haastateltava kertoi, että se kuului hänen arkiruokiin viikottain. Hän ei kertonut podcastissa muuta kuin ainekset, joita lasagneen tulee ja siltä seisomalta oli pakko kirjoittaa ne itselleni ylös lenkillä, jotta en unohda. 

Olen tehnyt tätä nyt lyhyen ajan sisällä kolme kertaa ja muokannut siitä oman version (lisännyt mm. miniluumutomaatteja, joita ei alkuperäisessä versiossa ollut). Kun jaoin siitä kuvia Instagram-stooreihin sain useita kysymyksiä reseptistä. Lupasin jakaa oman ohjeeni tänne blogiin, joten tässä se tulee. 

Kesäkurpitsalasagnea varten tarvitset:
2 kesäkurpitsaa
1 jauheliha (400g)
1 pkt vuohenjuustoa
Miniluumutomaatteja/kirsikkatomaatteja (olen laittanut ehkä 10kpl pilkottuina)
Tomaattikastike (itse olen käyttänyt arrabbiata-pastakastiketta, joka on hieman tulisempi)
Suolaa, pippuria maustamiseen

1. Aloita pesemällä kesäkurpitsat ja leikkaa kannat pois. Leikkaa sitten kesäkurpitsat kahtia ja lähde raastamaan kesäkurpitsan puolikkaasta suikaleita. Juustohöylä toimii hyvin! Leikkaa myös miniluumutomaatit ja vuohenjuusto. 





2. Paista jauheliha, kerrosta ensimmäinen kesäkurpitsakerros astiasi pohjalle ja laita sen päälle tomaatit, itse olen käyttänyt tomaatteja vain tähän pohjakerrokseen. 




3. Lisää jauhelihaan kastike ja mausta suolalla ja pippurilla tarvittaessa



4. Jatka lasagnen kerrostamista laittamalla seuraavaksi jauhelihakastike ja vuohenjuusto



5. Ja sitten uusi kerros kesäkurpitsaa, jauhelihakastiketta ja vuohenjuustoa..



6. Tadaa! Kesäkurpitsalasagne on valmis uuniin. 200 astetta ja n. 30 minuuttia. 

7. Nauti salaatin kanssa tai sellaisenaan. Ketsuppi sopii hyvin myös tämänkin lasagnen kanssa! ;)



Ohje on hyvin muunneltavissa oman maun mukaan. Esimerkiksi jauhelihan tilalle soijarouhetta, vuohenjuuston tilalle mozarellaa tai fetaa jne. 

Tämä on tosiaan ollut ihan hitti meidän aikuisten kesken, mutta kolmevuotias valitettavasti heti ilmoitti, ettei tykkää. Well, you win some, you loose some.. 

Toivottavasti tämä on hitti teillä, jos kokeilet! <3

Ihanaa viikon jatkoa! Ja hei jee, meinasin jo rojahtaa sohvalle kun sain lapset nukkumaan pitkän päivän päätteeksi, mutta olen kyllä iloinen, että tulin naputtelemaan tämän ensin blogiin ja nyt voin rojahtaa sohvalle, kun olen painanut "julkaise"-nappulaa... ja tehnyt somejaot. Ehkä venyttelen myös vähän, koska sitä kroppa tuntuu kaipaavan! 

<3: Karoliina


Seuraa Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 



perjantai 1. maaliskuuta 2019

Perjantaipalat

Heippahei ja ihanaa perjantaita, alkavaa viikonloppua ja maaliskuuta! Täällä on takana jotenkin vähän kuormittavalta tuntunut arkiviikko, jonka aikana koitin jonglöörata montaa eri roolia ja tuntui, etten suoriutunut mistään riittävän hyvin. Puuh! Tuttua kenellekään muulle? Välillä vain tulee hetkiä, jolloin riittämättömyyden tunne iskee ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Ja sitten taas tulee se parempi hetki tai päivä, jolloin tuntuu siltä, että hommat on ihan hanskassa ja eri roolit tasapainossa.  


Tänään oli kiva päivä, kun vietettiin perjantaipuistoilu- ja kaveripäivää. Käytiin avoimessa päiväkodissa, ensin pihalla leikkimässä ja sitten sisällä. Lapset saivat touhuta keskenään ja aikuiset jutella, mikä oli ihanaa. Tuntuu, etten ole ystäviä nähnyt viime aikoina kovin paljon, joten oli kiva vaihtaa kuulumisia (mitä nyt kaikilta keskeytyksiltä ehdittiin). 


Tänään on tuntunut myös ihanan keväiseltä, kun aurinko paistaa ja asfaltti pilkistelee. Kevääntulo saa kyllä mieltä iloiseksi. Muutama päivä sitten tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun tultiin kotiin Madridista. Aika lentää! Ja mulla on kauhea ikävä Madridiin!<3

Ja tänään Aada täyttää 9 kuukautta <3 Otin aamulla muutaman pikaisen kuvan muistoksi 9kk-päivästä. Koitan pian kirjoitella hänen 9kk-kuulumiset myös blogiin! 


Viikonloppuna meillä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia. Varmasti ulkoillaan ja vietetään perheaikaa, mä koitan saada muutaman treenin tehtyä ja nautitaan siitä, että kaikki on (ainakin toistaiseksi) terveinä. 

Nyt tytsyt heräsivät päikkäreiltä, joten täytyy mennä. 

Kivaa viikonloppua sulle!

<3: Karoliina

Seuraa Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 



lauantai 23. helmikuuta 2019

Äitiysloma loppuu - mitäs nyt?

Perjantaina alkoi mun äitiysloman viimeinen viikko. Ensi viikon perjantaina Aada täyttää 9 kuukautta ja äitiysloma loppuu. Tavallaan on tosi haikea fiilis, koska onhan tämä ollut ihanaa ja ainutlaatuista aikaa, mutta toisaalta taas katse on suunnattu eteenpäin. Olen jäämässä hoitovapaalle, joten äitiysloman loppuminen ei tuo suurta muutosta tämänhetkiseen arkeen.


Tämän hetkisen suunnitelman mukaan palailen kunnolla työelämään vasta ensi vuonna ja Aada saa nauttia kotihoidosta siihen asti. Hoitovapaan alkaessa palaan kuitenkin tekemään osa-aikaista sisällöntuotanto- ja somemarkkinointityötä, jota tein koko ensimmäisen hoitovapaan ajan. Kyseisiä töitä pystyn tekemään kotoa käsin ja varsin joustavasti, joten ne sopivat ihan loistavasti tähän elämäntilanteeseen. 


Jatkossa töille on siis löydettävä oma aikansa, mikä saattaa tarkoittaa sitä, että blogille ja blogin somekanaville jää hieman vähemmän aikaa. Ehkä olettekin huomanneet, että mun Candyontherun-Instagram-tili on ollut viime aikoina aika hiljainen. Paukut ei vain riitä kaikkeen ja olen innokkaammin päivittänyt toista enemmän treeneihin keskittynyttä tiliäni. Blogia pyrin päivittämään jatkossakin vähintään sen kerran viikossa, mutta en aio ottaa siitä paineita, kun kyse on kuitenkin harrastuksesta. 

Suurimmaksi osaksi tulen tekemään töitä päiväuniaikoina ja joskus mahdollisesti iltaisin, kun mies on kotona tai viikonloppuisin. Tuntimäärä, jota teen vaihtelee eikä ole kovin suuri, mutta siitä tulee kuitenkin kaivattuja lisätuloja tähän kohtaan. Muutenkin tuntuu tosi kivalta palailla tekemään vähän töitä ja haastaa itseäni hieman eri tavalla.



Olen kiitollinen siitä, että voin vielä jäädä Aadaa hoitamaan kotiin ja tiedostan hyvin, että nämä ovat päätöksiä, joissa kaikilla ei ole valinnanvaraa. Jokainen perhe kuitenkin varmasti toimii tavalla, jonka itselle parhaaksi näkee. <3

Kivaa viikonloppua!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun