sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Espoo Rantapuolikas 2019

Juoksin lauantaina ensimmäisen puolimaratonin toisen raskauden jälkeen kotikaupungin Espoo Rantamaratonilla! <3 Tämä oli mulle 21. puolimaraton, mutta tavallaan se tuntui taas ensimmäiseltä. Uuden ajan ensimmäiseltä. Puolimaraton kuntoon pääseminen tämän toisen raskauden jälkeen oli itsessään melkoinen matka. Siinä oli iso työ ja se vei paljon aikaa, mutta onneksi olen nauttinut matkasta suurimmaksi osaksi. Toki turhautumisen hetkiäkin on ollut. Vuosi ja melkein 4kk toisesta synnytyksestä ja olen taas takaisin tekemässä sitä, mistä nautin ihan suunnattoman paljon.


Kisaviikolla jännitin tulevaa puolikasta, mutta ehkä eniten jännitin kuitenkin sitä tulenko kipeäksi, sillä olo ei ollut ihan 100% normaali.  Siihen ei auttanut kaksi pientä nuhanenää kotona, joilta pelkäsin saavani pöpöjä. Onneksi en tullut kipeäksi ja pääsin lauantaina juoksemaan, sillä olisin ollut niiiiin pettynyt, jos juoksu olisi pitänyt jättää väliin. 
Katjun kanssa välillä yhdessä juoksutapahtumassa juoksemassa eikä töissä :) <3
Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina, joten siitä ei enää lauantaina tarvinnut huolehtia. Olin kisapaikalla 11 aikaan ja menin heti moikkaamaan tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia! <3 Muun muassa Elina, Merituuli, ja Katju oli paikalla ja monia muita. Juoksutapahtumissa ihan parasta on kyllä sosiaalinen puoli, jota olen kaivannut tosi paljon. Ihanaa oli nähdä paljon tuttuja kasvoja! 

Aika ennen starttia meni nopeasti; tavarat varustesäilytykseen, vessassa käyntiä, vähän verkkaa ja valokuvia muistoksi. Aika tuttua kaavaa. Pian kello olikin 12 ja SM-maratonin lähtöryhmä starttasi ensimmäisenä, jonka jälkeen me ryhmityimme lähtöön. Merituulin kanssa menimme suunnitelman mukaan 2h jänisten läheisyyteen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi 2h alituksen, mikä vaatisi n. 5.39 min/km keskivauhtia. Se tuntui kovalta, mutta mahdolliselta tavoitteelta, sillä en ole tehnyt kovin paljon varsinaista vk-treeniä. Tiedän kuitenkin, että numerolappu rinnassa on mulle aina ihan eri juttu, kuin omat lenkit. 

Merituulin kanssa valmiina starttiin!
Klo 12.10 pamahti starttilaukaus ja kesti hetken ennen kuin pääsimme edes ylittämään lähtöviivan. Alku oli ruuhkaisaa ja ensimmäisen kilometrin aikana tuntui todella vaikealta päästä hyvään juoksurytmiin. Oli myös tosi lähellä, ettei mulla jäänyt leikki kesken jo ekalla kilometrillä, koska astuin johonkin pieneen lätäkkö-kuoppaan tien sivussa ja muljautin nilkkani. Jaiks! Selvisin onneksi säikähdyksellä ja jatkoin juoksua. 

Vauhti tuntui ensimmäisillä kilsoilla tosi kovalta, vaikka kello näyttikin, että ensimmäinen kilometri meni noin suunnilleen tavoiteaikaan eli 5.36min/km. Sen jälkeen kilometrit 2 ja 3 koitin vain sinnitellä 2 tunnin jänisten perässä (2km 5.13, 3km 5.18), kunnes sanoin Merituulille, että nyt saa kyllä jänikset mennä omia menojaan, koska me mennään ihan liian kovaa, enkä pysy tässä kyydissä. Päätin siitä lähteä juoksemaan vain omaa juoksua ja hyvältä tuntuvaa vauhtia pitäen alle 2 tunnin tavoitteen mielessä. 

Noin 3,5km kohdalla oli ensimmäinen juomapiste, jossa hetken joutui odottelemaan, että sai urheilujuoman käteen, sillä juomapisteellä oli aika vähän henkilökuntaa ja pöytiä urheilujuomille vain kaksi. Henkilökunta teki kuitenkin varmasti parhaansa annetuilla resursseilla, kiitos siitä. 

Kiitos Elina kuvasta ja kannustuksesta monessa kohtaa reitin varrella!

Pian juomapisteen jälkeen näin omat rakkaat kannustajat tien vieressä ja pysähdyin heitä nopeasti moikkaamaan. Isla kertoi, että hänellä oli jo ollut ikävä!<3 Muutama sata metriä eteenpäin oli lisää kannustajia: tätini ja serkkuni sekä heidän koiransa. Kiitos kannustuksesta, siitä sai kyllä lisää pontta askeleeseen! <3

Matka jatkui Westendissä rantaraittia pitkin kohti Haukilahtea. Rakkaita tuttuja lenkkimaisemia vilahteli silmissä ja juoksu tuntui hyvältä. 4km meni aikaan 5.29 ja 5km 5.16. Noin 6km kohdalla sain 2 tunnin jänikset kiinni, jotka ilmeisesti olivat vähän höllänneet tahtia. Juttelin hetken mukavan naisjäniksen kanssa juoksutapahtumista ja meinasin olla huomaamatta Haukilahdessa parkkipaikalta huutelevia rakkaita kannustajia! <3 

Pian olimmekin jo 7,3km:n kohdalla olevalla juomapisteellä. Sielläkään ei urheilujuomia ollut monta valmiina, mutta aika nopeasti sain omani napattua. Join jokaisella juomapisteellä (paitsi ihan viimeisellä n. 20km kohdalla) urheilujuomaa ja kävelin juomapisteiden läpi. Muuten käytin lisäenergiana tällä kertaa glukoosipastilleja.

6km 5.21
7km 5.37

7,3km juomapisteen jälkeen jätin 2 tunnin jänikset taakse ja päätin jatkaa omaa juoksuani itselle hyvältä tuntuvalla vauhdilla. Kahdeksas kilometri oli koko kisan hitain 5.49min/km. Silloin taisin jutella mukavan tytön kanssa, joka kertoi seuraavansa blogiani! :) Hyvät oli juttelut, joten ei haitannut, että vauhti siinä (näköjään) vähän hidastui! :)

Seuraavan kerran rakkaita kannustajia oli Matinkylän uimarannan jälkeen. Siellä osasin odottaa heidän olevan ja juoksin innoissani heittämään ylävitosia Islalle! <3 Hänellä oli evästauko kesken, joten osumatarkkuus ei ollut ihan huipussaan..otettiin varmaan kolme yritystä, että kädet osui yhteen! :D


8km 5.49
9km 5.29
10km 5.27


Matinkylässä 10,5km väliaikapisteen jälkeen tiesin, että reitti lähtee vähitellen kääntymään Otaniemeä kohti, mutta edessä olisi vielä todella pitkät kilometrit Länsiväylän vartta pitkin, vaikka suunta olisikin maalia kohden. Matinkylästä jäi mieleen Matinkadun ylittäminen ja pitkät autojonot, jotka siihen muodostuivat. Kävi sääliksi liikenteenohjaajaa, joka sai melkoisessa paineessa pitää autoja paikallaan samalla, kun hänelle huudeltiin ikäviä ainakin yhdestä odottavasta autosta. Onneksi paikkaan oli sijoitettu hieman vanhempi liikenteenohjaaja, joka ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt hätkähtävän huutelusta, mutta tulipa silti ikävä fiilis hänen puolestaan. Ilman vapaaehtoisia juoksutapahtumia ei voida järjestää, joten toivon, että hän sai enemmän kiitoksia kuin kuraa niskaansa tapahtuman aikana. 

11km 5.16
12km 5.31
13km 5.16


Länsiväylän vartta pitkin menevät kilometrit olivat aika tapahtumaköyhiä. Tsemppasin itseäni mäissä, joita oli suhteellisen paljon ja pyrin vain pitämään hyvältä tuntuvaa vauhtia yllä.  Ja keskittymään siihen kilometriin, jota juoksin. Tiesin, että olen tosi hyvässä vauhdissa oman tavoitteeni suhteen ja aloin jo laskeskelemaan kuinka paljon on mahdollista alittaa 2 tuntia, jos vauhti pysyy 5.20-5.25min/km. 

14km 5.25
15km 5.25
16km 5.23
17km 5.22


Yksi välietappi oli kurvata Länsiväylän varresta Otsolahden viertä pitkin kohti Otaniemeä. Enää ei ollut paljon jäljellä, mutta jalat alkoivat jo väsyä etenkin mäissä. Yleensä saan viimeisille kilsoille aika hyvän loppukirin aikaiseksi, mutta tällä kertaa se irtosi vasta ihan lopuksi. Viimeiset kilsat menivät lähinnä maalia odottaessa eikä juoksu enää ollut niin kivaa! :D

18km 5.36
19km 5.20
20km5.20
21km 5.13

Tuli kylmiä väreitä kun kurvasin Otaniemen urheilukentälle ja maaliviiva näkyi. Vika suora tuli pingottua niin kovaa kuin jaloista siinä kohtaa lähti!


Kuva: Elina Hovinen
 
Kuva: Elina Hovinen

MAALISSA! Nettoajalla 1.56.19 (brutto 1.57.04). Wohoo!

Aika oli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa ja olen siihen tässä kohtaa ihan super tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa ja parannella juoksukuntoa pikkuhiljaa kohti niitä omia enkkavauhteja. Parasta oli kuitenkin se, että juoksu tuntui hyvältä ja kroppa toimi hienosti. Tuli juostua juuri sellainen itseluottamusta lisäävä juoksu, josta haaveilin. Ei liikaa repimistä eikä tankkia ihan tyhjäksi, vaan hyvällä fiiliksellä omaan hyvään suoritukseen juuri nyt. 


Pian mun jälkeen maaliin tuli ystäväni Noora, jonka kanssa fiilisteltiin hyviä juoksuja. 


Näin myös Merituulin, joka oli juossut oman ennätyksensä (jeeee Mertsii!) sekä Katjun, joka pinkoi naisten yleisessä sarjassa kuudennelle tilalle! Huippuja inspiroivia naisia! <3 

Aika pian alkoi tulla kylmä, joten lähdettiin mitalit ja maalihuoltopussit mukanamme sisätiloihin Otahalliin hakemaan tavaroita säilytyksestä ja siitä kotimatkalle. 

Loppuun vielä Espoo rantapuolikkaan plussat ja miinukset tänä vuonna:

+Numeroiden haku tosi nopeata ja helppoa
+Maalihuolto toimiva
+Varustesäilytys toimiva
+Reitti hyvä
+Lähtöaika hyvä

-Juomapisteet reitillä olisi voineet olla pidempiä (lisää pöytiä+henkilökuntaa)
-Kilometrimerkeissä aika paljon heittelyä
-Tapahtuman viestinnässä toivomisen varaa (nettisivujen päivitys ja some)

Kaiken kaikkiaan kyseessä on tapahtuma, jota voin lämpimästi suositella ainakin puolikkaan osalta. Muista matkoista ei ole omakohtaista kokemusta. 

Olitko sinä Espoossa juoksemassa tänä viikonloppuna? Miten meni? :) Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti!

Juoksuendorfiineissa, 
Karoliina 

Seuraathan myös Instagramissa @candyontherun :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

3 viikkoa puolimaratonille

Hipshei! Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella! :) Espoo rantapuolikkaaseen on enää 3 viikkoa aikaa ja ajattelin tulla kertoilemaan vähän enemmän juoksufiiliksia. Kävin tänään juoksemassa viimeisen pitkiksen ennen puolikasta, sillä ensi viikonloppuna en pysty pitkää lenkkiä juoksemaan ja viikkoa ennen puolikasta se ei enää kannata. Tänään oli siis aika hilpaista lenkille tavoitteena 18km.


Lähdin juoksemaan pitkin rantaraittia ajatuksena juosta 9km toiseen suuntaan ja samanmoinen takaisin. Sää oli ihan mielettömän ihana ja podcasteja kuunnellen kilsat taittuivat mukavasti. Mulla on ollut viime aikoina kroppa vähän jumissa, mutta onneksi kehonhuolto on auttanut, joten juostessa jumit eivät vaivanneet. Toki jaloissa ja kropassa alkoi tuntua etenkin viimeisillä kilsoilla, mutta se on ihan odotettavissa, kun kroppa taas totuttelee näin pitkiin juoksulenkkeihin. Ihan kevyttä ja helppoa tällaiset pitkät lenkit eivät mulle todellakaan ole, ja sykemittari kertoi "recovery time:n" olevan 83 tuntia.. Ensi viikon alkuviikko siis palaudutaan tästä rutistuksesta ja huolletaan kehoa. 


Fiilikset 3 viikkoa ennen puolimaratonia on tosi hyvät ja odottavat! Uskon, että kunto riittää puolikkaan juoksemiseen, mutta on vaikea sanoa millaista vauhtia pystyn ylläpitämään puolimaratonilla tällä hetkellä. En jotenkin halua asettaa itselleni liian kovaa tavoitetta ja pettyä, jossei se toteudukaan, koska tärkeintä on kuitenkin nauttia siitä, että ylipäätään taas pääsee juoksemaan puolimaratonia. Välillä se meinaa unohtua, mutta on vain pakko muistuttaa itseään, miten hemmetinmoinen homma tässä on ollut päästä puolimaratonkuntoon synnytyksen ja raskauden jälkeen. Puolimaratonin juokseminen jo itsessään on kova juttu enkä todellakaan halua unohtaa sitä. Jotenkin vain kun kunto kasvaa, tavoitteetkin kasvaa ja tiedän, etten osaa ihan kevyen rennosti lappu rinnassa hölkötelläkään... Päällimmäinen tavoite on kuitenkin nauttia menosta puolikkaalla ja olla kiitollinen siitä, että pääsen taas juoksutapahtumaan juoksemaan! <3 Tarkempia aikatavoitteita mietin vielä lähempänä kisaa tai sitten lähden vain juoksemaan päivän fiiliksen mukaan. 

Päivittelen juoksukuulumisia useammin instan puolelle @candyontherun, joten nähdään siellä! Ihanaa alkanutta syyskuuta <3

-Karoliina

lauantai 3. elokuuta 2019

Kesäkuulumisia

Huhhei! Onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään? :) Täällä on nautittu täysillä kesälomasta eikä paljon ole blogia availtu. En ole koskaan pitänyt näin pitkää taukoa blogista, mutta nyt se vain lipsahti tauon puolelle ja se teki hyvää. Heinäkuu vierähti nopeasti ja päästiin nauttimaan lomailusta koko perheen voimin. Heinäkuun alussa kävimme piipahtamassa Ahvenanmaalla. Menimme Turusta aamulaivalla Maarianhaminaan, jossa majoituimme kaksi yötä huoneistohotellissa ja kävimme päiväretkellä Smakbyssa (ei enää suositusta sille), Kastelholman linnassa, Jan Karlsgårdenissa ja vierailimme ensimmäistä kertaa myös Ahvenanmaan merimuseossa. Toki pyörimme myös Maarianhaminassa ja vierailimme leikkipuistoissa sekä Lilla Holmenilla. Takaisin Maarianhaminasta Turkuun menimme Viking Gracella, joka on kyllä kesällä tosi kiva lasten kanssa, kun leikkipaikkoja on enemmän! 






Maarianhamina on kyllä niin kiva kesäkaupunki ja on ihanaa päästä sinne omien lasten kanssa, kun siellä itse vieraili lapsuudessa melkein joka kesä! <3 

Ahvenanmaan reissun jälkeen suuntasimme Houtskäriin, jossa mummi, vaari ja koirat meitä odottelikin! <3 


Vietimme Houtskärissä n. 1,5 viikkoa. Ystäväperheemme kävi kylässä ja lapset olivat iloisia leikkiseurasta. Ja mekin toki aikuisseurasta! :D


Juhlimme myös perinteistä BSL-juhlaa, kävimme veneilemässä, söimme hyvin, saunoimme, leikimme ulkona ja pääsi se äiti vähän treenailemaankin aina jossain välissä! :)








Heinäkuun puolivälissä tulimme kaupunkiin "väliviikolle", jolloin kävimme muun muassa Lintsillä. Oli kivaa käydä vähän kotona ennen kuin palasimme loppuheinäkuuksi saaristoon. 1,5 viikon aikana meillä oli taas ystäviä kylässä, joten aika meni tosi nopeasti ja säätkin oli loppukuusta ihan mielettömät! <3


Kaiken kaikkiaan aivan ihana saaristokesä takana jälleen kerran! <3 Heinäkuun viimeisenä päivänä tulimme takaisin kotiin ja vähän orientoitumaan arjen alkamiseen. Maanantaina alkaa Islalla taas päiväkoti, H:lla työt ja mullakin tulee päiväkodin myötä säännölliset työajat taas kuvioihin. Jatkan siis edelleen hoitovapaalla, mutta teen töitä kotoa käsin sen n. 10 tuntia viikossa. Arjen alkaminen tuntuu ihan kivalta, on hyvä saada rutiineja takaisin. 

Arjen myötä musta olisi ihana luvata, että päivittelen blogia useammin ja säännöllisesti, mutta valitettavasti en nyt pysty sitä lupaamaan. Jatkan blogin päivittämistä silloin tällöin. Useammin päivityksiä tulee Instagramiin @candyontherun, jonne jaan paljon treenijuttuja feedin puolelle ja stooreissa taas näkyy myös meidän arkea ja kuulumisia! :) Tuuthan sinne seuraamaan, josset ole jo! <3

Ihanaa alkanutta elokuuta!

Halauksin, 
Karoliina 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Yksivuotiaan kuulumisia

Heippahei! Kylläpäs tämä aika rientää. Mulla on ollut suunnitelmissa kirjoitella Aadan 1-vuotiskuulumisia melkein kuukauden verran, mutta tässä sitä vasta ollaan. Aada täytti kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1v eli nyt ollaan jo 1v. 1kk! <3



Viime aikoina olen hetkittäin haikeasti miettinyt, että vauva-aika on todellakin nyt takanapäin ja vauvasta on tullut taapero. Taapero, joka kirjaimellisesti taapertaa menemään ja saa taaperolle tyypillisiä kiukkukohtauksia, kun asiat ei mene ihan oman mielen mukaan! ;) Sinänsä en kuitenkaan haikaile vauva-ajan perään, sillä monet asiat ovat nyt niin paljon helpompia kuin aikaisemmin. Tytöt syövät pitkälti samaa ruokaa ja ovat ruokailujen suhteen samassa rytmissä. Iltatoimetkin menee (suht) joutuisasti, kun voivat kylpeä yhdessä ja mikäs sen ihanampaa, kun huomaan heidän leikkivän täysin sulassa sovussa hetken ihan keskenään! <3 Moni asia on siis helpompaa, mutta toisaalta tämä 1v. ikä on todella hektistä ja härdelliä riittää aamusta iltaan! Päivät ovat vauhdikkaita ja väsyttäviä niin lapsille kuin vanhemmillekin! :D



Yksivuotiaan uusin taito on kävelemään oppiminen! Jihuu! <3 Kävely klikkasi ihan täysin viime viikolla, kun hän sai juonen päästä oikein kunnolla kiinni. Siihen asti Aada oli kävellyt tukea vasten jo pidempään ja välillä ottanut muutamia yksittäisiä askeleita siellä täällä. Nyt voi kuitenkin sanoa, että meillä kävellään. Tai taaperretaan menemään! <3



Yksivuotisneuvola meillä oli vasta kesäkuun puolivälissä, ja siellä Aadan mitat oli 79,5cm ja 11,2kg. Aika iso tyttö siis! <3 Kaikki oli muutenkin hyvin ja saatiin myös tietysti rokotukset, joista tuli iso itku, mutta ei onneksi sen kummempia muita sivuvaikutuksia. 



Aada on edelleen ihanan reipas syömään ja on nyt oikeastaan syönyt pitkälti samaa ruokaa kuin mekin hieman vajaa 1-vuotiaasta asti. Toki aina jos mahdollista, niin koitan tarjota hänelle suolatonta ruokaa edelleen, mutta on kyllä ihanan helppoa kun toinen voi syödä pitkälti samaa kuin muutkin! :) Aada on myös päässyt jo herkkujen makuun (toisen lapsen syndrooma..) ja on saanut maistaa jätskiä, kakkua, pullaa ja keksiä. Toisen lapsen kohdalla on huomattavasti haastavampi pitää herkkuja poissa pidempään, mutta toki hän ei niitä niin usein saa ja onneksi maissinaksut, vesimeloni, mansikat, pensasmustikat ja smoothiet on yhtälailla herkkua! :D 



Siskon kanssa leikkiminen on edelleen Aadan suosikki puuhaa, mutta hän viihtyy myös hetkittäin leikkimässä yksin. Hetken päästä hän saattaa kuitenkin tulla kädet ojossa vastaan ja haluaa syliin. Jos on oikein onnekas, saattaa myös saada ihania märkiä (suu auki) pusuja ja isoja haleja. <3



Hieman vajaa 1-vuotiaana Aada alkoi jättämään aamupäikkäreitä väliin ja siirtyi ihan itsestään yksiin päikkäreihin. Nyt hän normaalisti nukkuu yhdet noin kahden tunnin päikkärit päivässä ja menee nukkumaan n. 12-13 välillä. Yöunille Aada menee yleensä seitsemän aikaan tai vähän jälkeen ja nukkuu noin seitsemään asti. Yöt ovat viime aikoina menneet 0-2 herätyksellä. Parhaiten hän selkeästi nukkuu kotona omassa huoneessa ja omassa sängyssä. Nyt kun olemme olleet kesälomalla täällä saaristossa ja Maarianhaminassa reissussa, niin samassa huoneessa nukkuminen on usein yhtäkuin useampi herätys ja välillä myös aikaisempia aamuja...Uhh! Toivon, että palaamme takaisin läpi yön nukkumiseen, kun kesälomat on ohi ja kotiarki alkaa! :)



Luonteeltaan meidän Aada on vähän hitaasti lämpenevä tyyppi, mutta sitten kun hän lämpenee niin riemua ja naurua riittää. Temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy myös, kuten pitääkin! :)Kaiken kaikkiaan yksivuotiaalle kuuluu siis oikein hyvää! Ihanaa seurata toisen kasvua ja kehitystä. <3

Siinäpä vähän meidän perheen pienimmän kuulumisia. Kivaa kesän jatkoa sinne ruudun toiselle puolelle ja palataan taas!

<3: Karoliina


maanantai 24. kesäkuuta 2019

Kisaraportti: Degersjö-juoksu

Juoksin juhannusaattona ensimmäisen juoksukisani toisen raskauden jälkeen Degersjö-juoksussa Fiskarsissa. Vietimme juhannusta mökillä Karjalohjalla, joten meillä oli vain 20 minuutin matka Fiskarsiin ja kisapaikalle. 

Lappu rinnassa ekaa kertaa sitten lokakuun 2017! :)
Olin pongannut Degersjö-juoksun Instagramin kautta, jossa he alkoivat seuraamaan minun @candyontherun- tiliä. En usko, että olisin muuten tapahtumaa (ehkä) löytänyt, joten siinä nähtiin, että Instagram-markkinointi on pienille(kin) juoksutapahtumille tosi hyödyllistä ja sen avulla on mahdollista päästä juoksijoiden mieleen! ;) Tein viimeisen päätöksen osallistumisesta juhannusviikolla ja laitoin 18€ ennakkoilmoittautumisen sisään. Mielestäni on tosi tärkeätä tukea tällaisia pieniä juoksutapahtumia. Aina ei tarvitse olla "enkkakunnossa", kun lähtee kisailemaan, vaan tapahtumiin voi hyvin osallistua myös harjoitusmielessä. Aina niistä oppii jotain ja saa ainakin tehtyä kovemman treenin, kuin itsekseen, jossei muuta. 



Degersjö-juoksussa oli valittavana joko 15 kilometrin tai 7 kilometrin matkat, joista itse päädyin jälkimmäiseen. Mun pisin lenkki on toistaiseksi edelleen kymppi toisen raskauden jälkeen, joten en katsonut vielä olevani valmis lähtemään 15 kilometrin reitille. Ja ihan hyvä niin, sillä 7km todella mäkisellä reitillä ja kuumassa kelissä oli aivan riittävä! :) 

Juoksun lähtö oli klo 11 ja olimme hieman ennen 10.30 paikan päällä. Minä menin heti ilmoittautumaan ja hakemaan juoksunumeron ja Henri ja tytöt suuntasivat katsastamaan ihanan leikkipuiston aivan Fiskarsin torin kupeessa, joka viihdytti mukavasti perheen pienimpiä koko juoksun ajan! :) Oli tosi kiva, kun he lähtivät mukaan kannustamaan ja saimme koko perhe mukavaa ohjelmaa juhannusaaton aamupäivään!



Tein pikkasen verkkaa ja dynaamisia venytyksiä ennen lähtöä  ja pian olikin jo lähdön hetki. 



Muutaman kuvan nappasin lähdöstä ja sitten laitoin kännykän tiukasti juoksuvyöhön. Jossain kohtaa reitillä teki mieli kaivaa se esiin ja kuvata upeita järvimaisemia, mutta päädyin kuitenkin vain keskittymään juoksuun. Nyt ei oltu töissä eikä juoksusomettamassa, vaan pelkästään juoksemassa ja testaamassa omaa tämän hetkistä kuntoa, joten ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja täysi keskittyminen päälle juoksun suhteen! ;) 



Degersjö-juoksun reitti oli kokonaisuudessaan hiekkatietä ja se kulki todella kauniissa maalaismaisemissa. Se mikä yllätti todella oli reitin mäkisyys! Mäkeä mentiin ylös ja alas aivan pirun monta kertaa 7 kilometrin ajan! :D Huhhuh! Mulla ei oikein ollut etukäteen käsitystä minkälaista vauhtia pystyn ylläpitämään kisatilanteessa, sillä olen juossut omat lenkit koko kevään ajan pääasiassa pk-vauhtia, hyvin rauhassa siis. Joitakin spurtteja olen ottanut siellä täällä aina välillä, mutta varsinaista vk-harjoittelua en ole tehnyt ollenkaan. Toki sykkeet nousee hiit-kotitreeneissä, joita tulee tehtyä viikottain, mutta juoksun suhteen olen pysytellyt aika mukavuusalueella. Tämän takia en osannut arvioida kilsavauhtia etukäteen, ja päätin lähteä vain juoksemaan hyvältä tuntuvaa vauhtia, jota pystyn ylläpitämään tai pikkuhiljaa kiristämään, niin että saisin juosta lopun nopeammin kuin alun. Nopeasti huomasin, että mäkisellä reitillä vauhti automaattisesti hidastui ylämäissä (mutta päätin kuitenkin että hölkkään mäet ylös, vaikka mikä olisi) ja alamäissä rullasin reippaasti alas. Vauhti oli siis aika vaihtelevaa eikä todellakaan tasaista, mutta syytän siitä reittiprofiilia! ;) 

Mulla oli oma juomapullo, jossa oli urheilujuomaa, mukana koko matkan ajan, ja se olikin todella hyvä ratkaisu, koska reitin ainoa juomapiste oli vasta n. 4,5 kilometrin kohdalla. Päivä oli tosi kuuma, joten join monta kertaa omasta pullosta siihen mennessä. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman sitä, tuskaa olisi ollut!

Mä nautin juoksemisesta suurimmaksi osaksi todella paljon. Muutama lyhyt hetki oli sellainen, kun tuntui, että piti vähän hidastaa vauhtia ja kuulostella omaa oloa, mutta kun sykkeet laski alemmaksi niin olo tuntui taas vahvalta. Toki muutamissa ylämäissä sain kyllä tsempata ihan kunnolla, että jaksoin ne juosta ylös, mutta tiesin aina, että ylös puurtaminen palkitaan alas rullaamisella. Olin ottanut tavoitteeksi juosta 7km ainakin 42 minuuttiin, mutta pian huomasin, että juoksu kulki sen verran hyvin, että menisi ihan reippaasti alle. Kilsavauhdit oli lopulta  5.53, 5.45, 5.42, 5.44, 5.36, 5.35 ja 5.14. Tuolla viimeisellä nopeimmalla kilsalla oli ihan mielettömän pitkä alamäki alas kylään, jossa maali sijaitsi, joten painelin menemään aika kovaa alamäen avustuksella. Maalissa olin ajassa 40min 10sek ja olin kyllä tosi tyytyväinen. Hyvä mäki/vauhtikestävyystreeni ja kuntotsekkaus. Tästä on hyvä jatkaa! Ja olipa ihanaa juosta kisassa. Mä ainakin saan itse tapahtumissa niin paljon enemmän irti itsestäni kuin itsekseen lenkillä! <3






Ja ihanaa, kun rakkaat oli mukana kannustamassa! <3 


Lämmin suositus Degersjö-juoksulle. Hyvin järjestetty pieni juoksutapahtuma, mukava tunnelma ja kaunis reitti! 


Juoksuterkuin, 
Karoliina 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kohti puolimaratonia

Tuntuipa hauskalta kirjoittaa tuo otsikko piiiiitkästä aikaa!:) 


Kuten viime postauksessa jo vähän kirjoittelin, niin viime aikoina on tullut takaisin innostus ja motivaatio treenata kohti jotain tiettyä tavoitetta. Olen tässä jo pidempään haudutellut asiaa mielessäni ja pohtinut minkälaisen tavoitteen haluan itselleni asettaa. Hyvin sujuneen Naisten Kympin jälkeen (josta en muuten ole kirjoittanut edes blogiin mitään, mutta Instagramiin kylläkin!) alkoi ajatus puolimaratonista syksylle tuntua ihan kutkuttavalta. Tässä olisi hyvin aikaa treenata ja nostaa vähitellen juoksumääriä ja lenkkien pituuksia kesän aikana. 


Syksyllä on tarjolla paljon ihan huippukivoja juoksutapahtumia ja niitä pohdiskeltuani päädyin liputtamaan kotikaupungin tapahtuman puolesta. Ajattelin, ettei tämä homma tästä etene ellen nyt tee päätöstä ja laita ilmoittautumista sisään, joten Espoon Rantapuolikas 21.9. täältä tullaan! :) Olen juossut Espoossa puolikkaan vuosien varrella kolme kertaa aikaisemmin ja tykkään tapahtumasta kovasti. Puolikkaan lisäksi olen kurkkinut kisakalenteria vähän enemmänkin ja miettinyt sopivia kympin kisoja, jotka auttaisivat vähän löytämään vauhtia ennen puolikasta. Niitäkin löytyy aika monta, joten pitää vähän miettiä, mikä on järkevää kaikin puolin.

Puolikkaalle treenatessa aion juosta 2-3 kertaa viikossa. En sen enempää. Haluan edelleen pitää lihaskuntotreenit mukana kuvioissa ja tiedän ettei mun kroppa kestä kovin isoja juoksumääriä. Tällä hetkellä olen kympin juoksukunnossa, niin että se kymppi on ollut mulle pitkis! :D On tässä siis aikamoinen homma päästä puolikkaan kuntoon, mutta uskon, että se onnistuu ihan hyvin. Järkevällä ja maltillisella treenillä! Se on jo iso asia, että mun henkinen puoli on nyt sitä mieltä, että puolikas onnistuu. Pää on siis mukana tavoitteessa ja motivaatio tulee sisältä. Vauvavuoden aikana ajatus tavoitteellisemmasta treenistä tuntui enemmänkin stressaavalta. Nyt se tuntuu ihanalta ja olen intoa täynnä, joten tiedän, että hetki on oikea! :)

Kohti puolimaratonia siis! 

Juoksuterkuin, 
Karoliina 

Tule myös Instagramiin @candyontherun 


perjantai 14. kesäkuuta 2019

10 treenifaktaa minusta

Ihana ystäväni Hilla haastoi minut ja joukon muita bloggaajia kirjoittelemaan satunnaisia treenifaktoja itsestämme. Ajattelin heti, että tässä on kiva aihe, johon haluan tarttua! Ihanaa, kun joku antaa aiheen, että kirjoita tästä! :) Joten treenifaktoja luvassa siis tänään, kiitos kun olet täällä lukemassa!



1. TREENITAUSTANI
Lapsena harrastin taitoluistelua viitisen vuotta ja ratsastusta 9-vuotiaasta eteenpäin 20 vuotta, mutta en varsinaisesti "urheillut" lapsuudessa, vaikka toki taitoluistelu ja ratsastus ihan mahtavia urheilulajeja ovatkin! <3 

Nykyiset "lajini" eli juoksu ja lihaskuntoharjoittelu tulivat mukaan kuvaan vasta aikuisiällä. Juoksua aloittelin ensimmäisillä satunnaisilla lenkeillä joskus vuonna 2004-2005, mutta varsinaisesti innostuin lajista vuonna 2009, jolloin harjoittelimme ystävieni kanssa ensimmäiseen juoksutapahtumaan, joka sattui olemaan Naisten Kymppi. Se oli käänteentekevä juttu ja siitä lähti oma innostukseni juoksuun oikein kunnolla. 

Ryhmäliikunnan pariin hyppäsin vuonna 2007 ollessani vaihto-opiskelijana Ruotsissa ja samana vuonna päädyin töihin kuntosaliketjuun, jossa pääsin työsuhde-etuna hyödyntämään ryhmäliikuntatunteja. Niinä vuosina tuli jumpattua aika paljon!

Nykyään itselleni niin rakkaat ja olosuhteiden pakosta tärkeät kotitreenit astuivat kuvaan esikoisen syntymän myötä, kun päätin lopettaa kuntosalijäsenyyden. Se olikin hyvä päätös, sillä kotona (ja toki ulkona) treenaaminen on toiminut itselleni tosi hyvin. Varmasti joskus palailen vielä ryhmäliikuntaan ja salillekin, mutta juuri nyt ei ole sen aika! :)

2. TREENI-INHOKKINI
Heh, tämä tuntuu olevan samansuuntainen vastaus monilla meistä jotka tykkäävät suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta  lajista kuten juoksu. Nimittäin kaikki koreagrafiset ryhmäliikuntatunnit ovat mulle aivan kauhistus. En vain osaa! :D

3.ENNÄTYKSENI
Omat ennätykseni liittyvät juoksuun. Puolimaratonin ennätyksen juoksin vain 11 kuukautta ensimmäisen raskauden jälkeen ja se on 1.46.21. Maratonin ennätys on vuodelta 2014 ja se on 4.03.50. Tällä hetkellä nuo ajat tuntuvat tosi kaukaisilta!:D

Kun äiti juoksi enkan! <3

4. MOTIVAATIO NYT
Motivaatio liikkumiseen on tällä hetkellä todella hyvä ja siihen vaikuttaa varmasti se, että olen saanut taas hyvän rytmin päälle, miten treenit mahtuu mukavasti päiviin kaiken muun ohella. Pyrin pitämään treenit säännöllisinä ja liikun 5- 6 kertaa viikossa, niin että joka viikko on vähintään se yksi lepopäivä. Rytmitys on ollut viime aikoina 4 lihaskunto/kotitreeniä ja 2 juoksulenkkiä sekä kehonhuoltoa siellä täällä. Toki välillä on viikkoja jolloin ehdin liikkumaan vähemmän, mutta se on ihan ok. 


Liikkumiseen motivoi se, että nautin siitä! Se on kivaa ja tekee itselleni hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin.  Kotitreenit vievät useimmiten sen n. 30 minuuttia ja viime aikoina olen ottanut tavaksi tehdä treenin vasta illalla, kun olen saanut pienimmän ensin nukkumaan. Näin ollen päikkäriaika on vapautunut töiden tekoon ja on ollut ihanaa tehdä iltajumppa, suunnata sen jälkeen suihkuun ja iltapalalle.

5. TAVOITTEENI
Kirjoittelin tästä myös Instagramissa, mutta mulla oli koko vauvavuoden sellainen olo, etten ollut valmis juoksun suhteen mitenkään kovin tavoitteelliseen harjoitteluun. Halusin vain nauttia lenkkeilystä ja nollata päätä. Nyt pikkuhiljaa on tullut taas takaisin se fiilis ja innostus treenata jotakin tavoitetta kohti. Ei mitenkään kovin vakavasti kuitenkaan tai liikunnan iloa unohtamatta. Treenimääriäkään en kovin paljon pysty lisäämään ja olen maailman surkein noudattamaan tarkasti treeniohjelmia, joten näillä spekseillä kohti tulevia tavoitteita. Juuri nyt sopivalta tuntuva tavoite olisi juosta puolimaraton syksyllä. Viimeisimmästä puolikkaasta on jo 2 vuotta aikaa, joten siinä on sopivasti haastettaVielä pitää lyödä lukkoon tapahtuma ja laittaa ilmoittautuminen sisään! 



6. SUHTAUTUMISENI HARJOITTELUUN
Sanoisin, että oma suhtautumiseni harjoitteluun on nykyään lempeän kurinalainen. En piiskaa itseäni treenaamaan mahdollisimman paljon, vaan ennemmin koitan optimoida liikuntamäärät- ja tavat mahdollisimman järkeviksi, mutta kuitenkin säännöllisiksi tässä elämäntilanteessa. Niin, että saan liikkumisesta hyvää fiilistä ja energiaa enemmän kuin se vie. Koen olevani kuntoliikkuja, joka on ajoittain tavoitteellinen. Haluan treenata säännöllisesti, mutta pysyn enimmäkseen mukavuusalueella, koska liikkumisen tulee olla kivaa. Välillä on toki hyvä mennä epämukavuusalueelle, jotta kehittyy, mutta viimeisen vuoden aikana en juuri ole ollut valmis menemään sinne. Koen, että harjoittelu (=liikunta, treenit) on todella tärkeä suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja arjen kokonaiskuormitukseen. Siinä mielestäni onnistuin hyvin tämän toisen vauvavuoden aikana. 

7. ISPIROIDUN
Inspiroidun somessa etenkin liikkuvista äideistä ja toki useista somen kautta tutuksi tulleista juoksijoista! <3 Se, että heihin voi samaistua jollain tasolla on tosi tärkeätä. Inspiroidun myös ihmisistä, joilla on hyvä balanssi terveellisten elämäntapojen suhteen ja he viestittävät siitä järkevästi ja innostavasti. 

8. IDENTITEETTI
Kun puhutaan liikunta-identiteeistä niin nykyään koen olevani liikkuva äiti. Äiti, joka tykkää juosta ja tehdä kotitreenejä ja jumppailla lasten kanssa siellä täällä. Äiti, joka haluaa viestittää liikunnan iloa ja hyvää fiilistä ympärilleen, muttei lähde tuputtamaan omia ajatuksia kenellekään! :) Ennen olin juoksija, se identiteetti on ehkä ollut vähän kateissa viime vuosina. Ja ratsastaja. Sitäkin olin pari vuosikymmentä, mutta niin se vain oma identiteetti muokkautuu harrastusten parissa elämäntilanteiden muuttuessa. 


9. SOME
Mun blogi lähti aikoinaan liikkeelle täysin juoksublogina, samoin Instagram. Nykyään ne ovat liikkuvan äidin kanavia, joissa on treenijuttuja, mutta myös pikkulapsiarkea. Välillä mietin, että somessa saa kyllä aika yksipuolisen kuvan musta, kun olen siellä aina jossain jumppaamassa tai juoksemassa (:D), mutta toisaalta se on ehkä se puoli josta olen somessa valmis eniten jakamaan. Varmasti kaikki ymmärtävät, että se on vain yksi osa elämää, josta somessa lopulta näkyy aika vähän. 

10. HAAVEENI
Haaveeni liikuntaan liittyen olisi jatkossa päästä tyttöjen reissuille juoksutapahtumiin ulkomaille, ehkä jonnekin treenimatkoille ja hyvinvointiviikonloppuihin. Aah. Se olisi ihan parasta! :) <3

Siinäpä ne. 10 satunnaista treenifaktaa itsestäni. Näitä oli tosi hauska kirjoitella! Olisi kiva kuulla myös sun tavoitteita liikunnan suhteen tällä hetkellä tai mistä inspiroidut tai mistä haaveilet? Kerro ihmeessä kommenteissa! :)

Ihanaa viikonloppua!

-Karoliina

Ps. Tule myös Instagramiin @candyontherun!