maanantai 7. joulukuuta 2015

Body after baby: 1kk

Tänään tulee tasan neljä viikkoa meidän pikku neidin syntymästä ja keskiviikkona täysi kuukausi. Ajattelin aloittaa postaussarjan, jossa seuraan oman kropan palautumista synnytyksestä, raskauskilojen karistamista sekä parempaan fyysiseen kuntoon pääsyä. Näistä asioista blogiin kirjoittaminen tuntuu aika luonnolliselta, koska tämä on kuitenkin alunperin ollut liikuntaan keskittynyt blogi, ja tiedätte mun palon päästä ajan kanssa takaisin omaan hyvään juoksukuntoon. 


Tilanne 9 päivää synnytyksen jälkeen..

Fyysisen puolen lisäksi haluan pitää mukana myös mind-osuuden, sillä henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeä osa-alue, joka korostuu tässä uudessa elämäntilanteessa. Mind-puolella on tarkoitus seurata omaa jaksamista, tuntemuksia ja ajatuksia liittyen äitiyteen ja mihin tahansa, mitä mielen päällä kulloinkin on. Nyt ainakin ensimmäisen kuukausikatsauksen kohdalla jaan postauksen kahteen osaan, koska asiaa tuntuu olevan niin paljon. Tässä tulee siis kropan palautumiseen liittyvää asiaa ja ylihuomenna on luvassa mielen päällä olevia asioita.  Toivottavasti tällainen postaussarja kiinnostaa teitäkin, koska itse koen mielenkiintoiseksi kirjoittaa näistä asioista! :)

Palautuminen synnytyksestä:

Usein tuntuu, että raskauden jälkeen kun puhutaan kropan palautumisesta, tarkoitetaan vain raskauskilojen karistamista. Itse haluankin korostaa, että raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on paljon muutakin. Se on sekä henkistä että fyysistä toipumista ainakin omalla kohdallani todella kovasta suorituksesta. Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka KIPEÄ olin synnytyksen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun peruasiat (sängystä ylös nouseminen, istuminen, käveleminen, vessassa käyminen) sattuivat aivan hemmetin paljon, on olo aika kaukana hyvästä ja hehkeästä. Menemättä sen enempää yksityskohtiin voin vain todeta, että ne pari ensimmäistä viikkoa synnytyksen jälkeen olivat kirjaimellisesti pain in the buttMutta niistäkin selvittiin, särkylääkkeitä syömällä ja hammasta purren. 

Ensimmäisten viikkojen aikana oli myös henkinen kantti koetuksella, sillä samaan aikaan kun oli itse kipeänä, piti tietenkin huolehtia täysillä pienestä ja avuttomasta ihmisestä sekä opetella uusia asioita. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kannattaa etukäteen valmistautua siihen, että alku saattaa olla sekä fyysisesti että henkisesti haastavaa, jottei se tule niin isona yllätyksenä. Jos mahdollista, niin kannattaa myös valjastaa tukiverkko ympärille ja hakea vertaistukea samassa veneessä seilanneilta. Heistä on paljon apua! Kipeyksien keskellä nauroin vedet silmissä (vaikka sekin sattui), kun ystävät jakoivat mielenkiintoisia "vinkkejään" olon helpottamiseksi whats up-ryhmässämme! Huumori pelasti siinäkin kohtaa aika paljon! :) 

"Rakkauskilot"


Mutta sitten siihen perinteisempään palautumiseen eli niihin rakkaisiin rakkauskiloihin! ;) Alla olevasta kuvasta lähdettiin tosiaan kasvattamaan masua ja massaa. Siinä on tilanne helmikuun alussa Floridan reissulla, kun raskausviikkoja oli jo muutamia takana, mutta en tiennyt vielä olevani raskaana. (Kumma juttu, kun juoksu ei kulkenut ja lantion alueella oli ihmeellisiä tuntemuksia..)


 

Raskauden aikana painoa tuli noin 20 kiloa lisää. Nämä alla olevat kuvat ovat ihan viimeisiä, jotka otin ennen pikku neidin syntymää. Raskauskiloja tosiaan kertyi varsin reilusti, vaikka liikuinkin melko aktiivisesti läpi koko raskauden ja söin pääasiassa terveellisesti. Herkkuja alkoi tosin lipsua ruokavalioon enemmän ja enemmän raskauden loppua kohden, joten varmasti niillä oli myös osuutensa painon lisääntymisestä. Hassua on se, että oma olo ei tuntunut missään vaiheessa todella raskaalta, vaikka painoa tulikin se parikymmentä kiloa. Tottakai loppuvaiheessa esimerkiksi sängystä tai sohvalta nouseminen alkoi olla ähinän takana, mutta esimerkiksi liikkuminen oli helppoa loppuun asti. Kaksi päivää ennen synnytystä jouduin lopettamaan säännölliset kävelyt, joita tein raskauden aikana keskimäärin 30-40km viikossa. 




Punttikin nousi vielä RV 41! :)
Tällä hetkellä kiloja on vielä 9 jäljellä raskautta edeltäneeseen painoon, mutta vaa´an tuijottaminen yksinään ei tietysti kerro koko totuutta. Se antaa kuitenkin suuntaa sille missä mennään. Sairaalaan jäi noin 5kg ja kotona ollessa paino on vähitellen pudonnut alaspäin sen kummempia tekemättä. Jäljellä olevien kilojen karistamiseen olen tehnyt lempeähkön suunnitelman, johon vaaditaan vähän itsekuria herkkujen vähentämisen ja liikunnan lisäämisen muodossa. Suunnitelmanani on alkaa kiinnittämään kunnolla huomiota ruokavalioon ja liikuntaan    tammikuun alusta, sillä haluan vielä joulukuussa ottaa rennommin ja keskittyä siihen, että kroppa palautuu. Uskon, että kiinnittämällä huomiota siihen, että syön pääasiassa puhdasta ruokaa (paljon vihanneksia, hedelmiä, hyviä proteiininlähteitä ja rasvoja) sekä liikun enemmän, kilot alkavat pudota. Mitään kaloreiden laskemista tai rajoittamista en tosiaan aio alkaa tekemään, sillä en halua a) stressata b) mahdollisesti haitata imetystä c) pudottaa painoa liian nopeasti. Kaiken järjen mukaan kropan pitäisi alkaa pudottamaan painoa tällä reseptillä, ellen sitten ole sellainen tyyppi, jolla kroppa pitää kiloista kiinni imetyksen aikana, vaikka mikä olisi. Se jää nähtäväksi.

Tilanne 4 viikkoa synnytyksen jälkeen:

Raskauden myötä suhtautuminen omaan kroppaan on tullut ehdottomasti lempeämmäksi ja armollisemmaksi. Olen katsellut kuvia itsestäni ennen raskautta ja ihmetellyt, miten olen toisinaan saattanut soimata itseäni jostain aivan olemattomista liikakiloista ja miettiä, että jos vielä tuosta saisin pois vähän ja tuosta niin sitten olisi hyvä. Voi apua. Ei se onnellisuus kyllä tule siitä, että saa muutaman kilon pois, mutta jos ne kilot todella vaivaa niin yrittänyttäkään ei laiteta. Pääasia, ettei elä jatkuvassa tyytymättömyyden tilassa ja osaa myös ajoittain olla tyytyväinen siihen tilanteeseen missä on. 

Tämän armollisemman ajattelun myötä päätin jo etukäteen, että olen armollinen kropalleni myös raskauden jälkeen ja annan sille rauhassa aikaa palautua. Tätä ajatusmaailmaa olen nyt pyrkinyt soveltamaan ja sopeutumaan uuteen kroppaani, joka on tällä hetkellä huomattavasti pehmeämpi kuin aikaisemmin ja lihakset etenkin pakaroista ja vatsanseudulta tuntuvat kadonneen tai ainakin peittyneen pehmeämmän kerroksen alle. Vatsassa komeilee myös edelleen näkyvä linea negra, joka toivottavasti haalistuu ajan kanssa. Muuten täytyy sanoa, että kroppa ei mielestäni näytä siltä, että lähtöpainoon olisi niinkin paljon kuin 9kg, mutta kropan koostumus on erilainen ja siihen haluankin keskittyä enemmän kuin vaa´an lukuun. Etenkin vatsa on se kohta, joka tulee vaatimaan paljon töitä. 

4 viikkoa synnytyksestä
4 viikkoa synnytyksestä -pikku pömppis..ei paha! ;)
Suurimman osan ajasta olen ihan sinut tämän kropan kanssa, koska muutakin tärkeämpää ajateltavaa on, mutta pakko myöntää, että muutama tuskastumisenkin hetki on jo koettu, kun kaikki vaatteet eivät vielä mahdu päälle ja vatsanseutu on hyvin erilaisen näköinen kuin ennen. Mutta, asiat voisivat olla paljon huonomminkin ja kyllä täältä vielä timmi tytsy saadaan aikaiseksi, joka pystyy juoksemaan ja treenailemaan entiseen tyyliin. Ajan kanssa, ilman stressiä, se on mun motto! Ja tosiaan..raskaana oltiin se 42  viikkoa, joten ei voi olettaa, että neljän viikon päästä synnytyksestä olisi entisissä mitoissa ja kunnossa, vai mitä!? :) (sanokaa että, ei niin Karkki, ei sellaista voi olettaa..!:))

4 viikkoa synnytyksestä

Jälkitarkastus mulla on tosiaan 22.12, ja ainakin siihen asti  ohjelmassa on liikunnan suhteen kävelylenkkejä, foam rollailua, venyttelyä sekä lantionpohjan lihasten aktivoimista. Toivottavasti saan jälkitarkastuksessa luvan alkaa lisätä muutakin liikuntaa, jos kaikki on kunnossa. Kevyen lihaskuntoharjoittelun aloittaminen houkuttaisi jo  kovasti, mutta tunnen vielä, ettei kroppa ole valmis mihinkään sen kovempaan aktiviteettiin. Esimerkiksi juoksuaskeleiden ottaminen ei tunnu edes ajatuksena vielä hyvältä. Etenkin tuo alakerta, joka sai aika paljon tikkejä synnytyksessä on vielä toipumassa siitä, vaikka tikit ovatkin onneksi jo sulaneet. Vähitellen olen koittanut kuitenkin aktivoida syviä vatsalihaksia esimerkiksi kävelyillä ja koitan ylläpitää hyvää ryhtiä, sillä sen pitäisi auttaa vatsalihasten palautumisessa. Vatsalihasten erkaantuma eli diastasis recti on tällä hetkellä oman mittaukseni mukaan kahden sormen levyinen, joten suoria vatsalihaksia ei vielä hetkeen voi alkaa tekemään. Lantionpohjalihaksia olen myös alkanut aktivoimaan viime aikoina, sillä alkuun siitä ei tullut mitään vaurioiden takia. En saanut niihin minkäälaista tuntumaa, mikä oli "kiva" tunne... Onneksi tilanne on parantunut! :) 

Moni varmasti mun kohdalla pohtii sitä, mitä aion tehdä juoksun suhteen. Täytyy sanoa, että olen itse yllättävän kärsivällinen, ja ennen kaikkea haluan saada ensin kroppaa vahvistettua ennen kuin aloitan juoksun. Jos nyt lähden hätiköimään, niin loukkaantumisriski on todella suuri, puhumattakaan ongelmista lantionpohjan kanssa. Fyysinen palautuminen synnytyksen ja raskauden jälkeen on todella yksilöllistä, joten vaikka Instagramissa seuraankin monia "fitmammoja", jotka juoksevat jo kahden viikon kuluttua synnytyksestä, niin itselleni on enemmän kuin ok, etten ole yksi heistä. Kaikki me olemme erilaisia, ja se on vain hyväksyttävä. Innolla kuitenkin jo odotan juoksuun paluuta ja varmasti täällä blogissa tulee olemaan vinkkejä juoksun aloittamiseen ensi vuoden puolella, sillä joudun itse aloittamaan pitkän tauon jälkeen hyvin alusta. 

Tässä varmaan kroppaan liittyen tarinaa ihan tarpeeksi!   Tällä hetkellä mun suurin "haave" kroppaan liittyen on päästä kunnon urheiluhierontaan! :D Mutta vielä toistaiseksi on vähän hankala irrottautua tuosta tiitiäisestä, koska rytmiä ei vielä kunnolla ole..No, toivottavasti pääsen karkaamaan vaikka puoleksi tunniksi jossain vaiheessa! :) 
Täytyy vielä todeta loppuun se, että synnytyksen jälkeen olen monta kertaa ihmetellyt ja ihaillut kropan kykyä suoriutua raskaudesta ja synnytyksestä ja sen jälkeen vielä palautua näinkin hyvin jo lyhyessä ajassa! Tää biisi sopii näihin fiiliksiin ja muutenkin maanantaihin. Cheers kaikille Supernaisille! :) <3



Sitten paljon kysymyksiä, koska olen utelias ja olisi kivaa, etten höpise täällä vain itsekseni! ;)

Raskaana olleet: Millaisia ajatuksia oma raskauden jälkeinen kroppa herätti? Kestikö toipuminen ja palautuminen pitkään? Tuliko jotain yllätyksenä? Miten palailit liikunnan pariin synnytyksen jälkeen? Oliko jotain mitä olisit tehnyt toisin jälkeenpäin ajateltuna? (Toivottavasti jaksatte vastailla näihin, kovasti kiinnostaa! :)) 

Ja muut: Kiinnostaako tällainen postaussarja ylipäätään? Onko jotain mistä haluaisitte, että kirjoitan tähän liittyen?

Mukavaa uutta viikkoa! Toivottavasti teidän myrskyinen itsenäisyyspäivä viikonloppu meni mukavasti! :)

-Karoliina 

Seuraa blogia Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

20 kommenttia:

  1. En ole ollut raskaana (ehkä joskus tulevaisuudessa), mutta ehdottomasti juttusarja kiinnostaa :)

    Ja tykkään sinun realistisesta, normaalista asenteestasi kroppaasi kohtaan. Parhaimman tuloksen saa varmasti kärsivällisyydellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Tosi kiva kuulla, että kiinnostaa, kiitos kun kommentoit!!:) Ja juu, kärsivällisyys on varmasti sen armollisuuden ohella niitä avainsanoja tässä prosessissa! Mukavaa viikkoa sulle! :)

      Poista
  2. Ihana Karkki <3 Ehdottomasti kiinnostaa jos ja kun vain aiheesta jaksat kirjoitella! :) Erilaiset elämäntarinat ja kokemukset, ja niiden jakaminen, ovat kuitenkin pitkälti tämän elämän ja blogimaailmankin suola :) Toisaalta toki pikkuisen hirvittää kuulla kauhean yksityiskohtaisesti mikäli itselläkin joskus vielä olis jotain tämänsuuntaista tulossa (koska oon ehkä maailman suurin stressaaja jos siihen lähden), mutta toisaalta sitten taas on ihanaa lukea sun rehellistä, maanläheistä tekstiä tästä aiheesta, joka on ehkä maailman ihmeellisin ja samalla luonnollisin :) Pian nähdään ja jutellaan enempikin, parhautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Oon samaa mieltä, että aidot ihmisten kokemukset ja tarinat ovat ehdottomasti kiinnostavimpia juttuja blogeissa! Oma rohkeus kirjoittaa avoimemmin ja laajemmin on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana ja on ihanaa, että on tämä pieni nurkka internetissä, jossa jakaa ajatuksia! :) Älä pelkää, tää on vaan mun kokemus näistä asioista ja sun mahdollinen tuleva kokemus voi olla hyvin erilainen! :) Puhutaan lisää pian! <3

      Poista
  3. Olen lukenut blogiasi kauan ja olen aina pitänyt sun pirteästä, positiivisesti asenteesta. Vaikka raskauteen liittyvät asiat eivät liity omaan elämään kuulumisesi kiinnostavat eli kirjoita ihmeessä aiheesta :) Kävely on muuten turhan aliarvostettua liikuntaa ja olettaisin että sulla nousee varmasti kunto entiselleen ja jopa paremmaksi - itse sain kestävyyttä huimasti lisää pelkällä työmatkakävelyllä ja sykkeet tippuivat juoksua lisäämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!Kiitos, tosi kiva kuulla ja mukavaa, kun jaksoit kommentoida! :) Ja totta puhut, kävelystä on varmasti paljon hyötyä peruskestävyyden parantamisessa! :) Kivaa viikkoa sinne!

      Poista
  4. Tuo armollisuus itseä ja omaa vartaloa kohtaan on todella tärkeää, ja on hienoa, että tuot sitä tekstissäsi esille. Synnytys on iso rääkki, eikä pidä vaatia itseltä liikoja.
    Minä itse asiassa yllätyin siitä, kuinka nopeasti palautuminen "normaaliin" kuitenkin tapahtui. Olin odottanut paljon pahempaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jonna! Kiitos! Haluan tosiaan korostaa armollisuutta itseään kohtaan, koska olen huomannut sen olevan itselleni ainakin hyvä lähestymistapa tähän asiaan. Kiva kuulla, että sulla palautuminen kävi nopsaan! :) Mukavaa viikkoa sinne!

      Poista
  5. Moikka! Voisin kirjoittaa aiheesta romaanin :). Neljän synnytyksen jälkeen jokaisella kerralla on ollut enemmän tai vähemmän erilaista toipuminen. Ekalla kerralla kesti pidempään toipua juuri tikeistä ja muusta alakerran osumista. Sen sijaan lantionpohjan tilanne oli aika pian hyvä ja pääsin pian juoksemaan. Seuraavilla kerroilla ei ole enää tullut tikkejä tai muuta sellaista mutta lantionpohjan kanssa on saanut tehdä kerta kerralta enemmän töitä. Kaksi kertaa olen juossut maratonin kun vauvat ovat olleet 5 kk ja luulen että jos vuodenaika olisi nyt toinen niin olisin saattanut tälläkin kertaa siihen ryhtyä. Tällainen päämäärätön hölköttely on ihan hyvää kotiäidin henkireikäsettiä, mutta kaipaan jo tavoitteellisempaa haastetta. Mutku tää pimeys ja kaamos..

    On mukava lukea tästä aiheesta :) odotan myös mind-osiota ja romaanin lupaan sinnekin pistää :)

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mari, kiitos romaanista!;) Jatko-osaa odotellen! On tosi kivaa, kun jaatte omia kokemuksia ja kommentoitte! <3 Oot kyllä mun idoli noiden maratonien 5kk synnytyksestä kanssa! wau! Ja uskon, että lantionpohjan kanssa on saanut tehdä töitä...sama täällä edessä! Mind-osio tulee huomenna! :) Kivaa tiistaita!

      Poista
  6. Moi! Oon lueskellut sun blogia jo reilun vuoden, niin voisinpa vihdoin kommentoida :) Sulla on aika paljon yhteisiä juttuja elämässä kuin mulla, niin kiva lueskella sun kuulumisia. Mäkin oon innokas juoksun harrastaja (4 maratonia ja puolikkaita takana) ja lisäksi ratsastan, menin naimisiin viime kesänä ja nyt 3kk ikäinen poitsu tuhisee sylissä!

    Eli kiinnostaa todellakin lueskella sun palautumisestä synnytyksestä ja paluusta juoksun pariin. Itsekin olen hämmästynyt, kuinka hyvin kroppa palautui tästä raskaus+synnytysmaratonista :) juoksua oon pikkuhiljaa aloitellut ja pisin yhtäjaksoinen pätkä tähän mennessä 20 min... Maratonit siintää vielä aika kaukana haaveissa, haha :D tsemppiä sun vauva-arkeen, mahtava asenne sulla!

    - Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Elina! :) Ihanaa, kun kommentoit ja hauska "tutustua"! Oikeasti sanon tätä jokaiselle, mutta musta on vaan parasta kun te lukijat kommentoitte ja osallistutte keskusteluun jakamalla teidän tarinoita ja kokemuksia! :) Kiva kuulla, että meillä on paljon yhteistä!! Ootko jo päässyt hepan selkään synnytyksen jälkeen? :) Onnea 3kk ikäisestä tuhisijasta!! :) Ja kiva kuulla myös, että oot päässyt pikku hiljaa aloittelemaan juoksua! Ja uskon, että maratoneihin on vielä matkaa, mutta niin mullakin. Tuskin ensi vuonna vielä on ainakaan mulla maratonille asiaa, mutta puolikkaat kyllä houkuttaa jo! :) Tsemppiä sulle myös, kivaa viikkoa!!

      Poista
    2. Hepan selkään nousen ekaa kertaa viikon päästä, tunti on jo buukattuna! Jännää, varsinkin kun vielä uudelle tallille menossa :D Saa nähdä, miten löytyy vatsalihasten ja muun kropan hallinta, kun edellisestä kerrasta aikaa jo 8kk...

      Kivaa viikkoa ja kiva kuulla, että kommentit ilahduttaa!! :)

      Poista
    3. Vitsi miten nopeasti! :) Musta tuntuu, etten uskaltais vieläkää mennä selkään :D Mulla ei ole vakkarituntia keväälle, mutta ehkä jotain irtotunteja voisi ottaa! Ja joo, todellakin..kommentit ilahduttaa aina! :)

      Poista
  7. Täällä toinen lukija joka nyt vasta ekaa kertaa kommentoi... :) Ja juoksu-/ triathlon-harrastaja (tosin tällä hetkellä tämmöinen uudelleenlämmittelyvaihe päällä) ja 5kk vauvan äiti! Ja siis TODELLAKIN aikaa menee enemmän kuin tuo 4 vkoa palautumiseen, herranen aika! :D Näin siis jälkikäteen todettuna, itse olin kuullut vaan hehkutusta siitä miten synnytyksestä palautuu niin USKOMATTOMAN nopeasti, niin että pettyneenä sitten hämmästelin neuvolatädille viikko synnytyksen jälkeen että miten VIELÄKIN tekee kipeetä ja on tätä mahaakin jäljellä, onhan tässä jo mennyt monta päivää... :P No ehkä joo kun oli perberiä tikattu ihan huolella ja se 20kg painoakin sulateltavana, niin ei se ihan viikossa tai kuukaudessakaan katoa!! :D Ja vaikka päälle päin näyttäisikin palautuneelta niin kyllä ne sisuskalut hakee paikkaansa ja muotoaan vielä pitkään. Nyt 5kk jälkeen meneekin taas omat vaatteet päälle, tosin muodoltaan kroppa on kyllä erilainen, ja juoksu alkaa vasta nyt tuntua vatsanseudulla normaalilta, mikä tuli kyllä yllärinä että kestää näin kauan...! Eli edelleen mennään tarkkaan omaa palautumista kuulostellen ja hissuksiin. :) Ja vaunulenkit tosiaan kunniaan, ulkoilu ja maltillinen liikunta tekee valtavan hyvää ja uskon kanssa että peruskunto tässä on jopa kohentunut raskautta edeltävästä ajasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ihanaa kun säkin innostuit kommentoimaan! :) Kiitos! Kiva kuulla sun kokemuksia! Ja haha, joo kyllä sitä varmasti aikansa kestää ennen kuin palautuu, ei ihan viikon tai 4 viikon jälkeen vielä ole täysin normaali olo, mutta varmasti hiljaa hyvä tulee! Uskon kyllä, että kestää aikansa ennen kuin juoksu alkaa taas tuntua normaalilta, pitää tehdä kyllä paljon töitä lantionpohjan ja keskivartalon kanssa, luulen että ne on ne "avaimet onneen" :) Ja kiva kuulla myös, että vaunulenkit vaikuttaa tehneen hyvää, uskon myös, että niistä on valtavasti hyötyä peruskunnolle! Tsemppiä sinne ja kommentoihan uudemmankin kerran joskus kun jaksat! :)

      Poista
  8. Kiinnostaa ilman muuta tämmöinen postaussarja, vaikka ihan joka päivä en ehdi tänne lukemaan ja nytkin meni neljä postausta kerralla :) aika samat ajatukse täälläkin tuosta liikkumisrn pariin palaamisesta, aikaa on kyllä sitten vuosikaudet liikkumisern, tämä hetki menee niin nopeasti ettei tässä kannata turhia stressata.

    Mulla on jälkitarkastus 18.12. Eli jo ensi viikolla (kääk, Joulu on niin PIAN).

    Olen varovasti aloittanut lähinnä lantionpohjalihasten ja pakaroiden etsimisen. Muutaman kerran olen nyt lenkillä tehnyt perinteistä valotolppien väli -juoksua. Jalat tuntuu yllättävän hyviltä (siis noissa minipyrähdyksissä, vaikka 23+ viikkoa olin juoksematta. Huomaa kyllä ettei vatsalihasten tukea ole, joten pidemmät hölkät saa odottaa. -suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan aika samassa tilanteessa varmaan sitten! Rauhassa hyvä tulee! :) Lihaksia ja voimaa ensin vähän niin juoksukin luonnistuu sitten toivottavasti paremmin! :) Tää aika menee kyllä niin nopeasti, huhhuh, joulu on tosiaan ihan kohta!

      Poista
  9. Mulla noista raskauksista alkaa olla niin kauan, että vaarana on muistojen kultaantuminen :) Ensimmäisen kanssa rakensin synnytyksen jälkeen kuntoani pitkillä vaunulenkeillä. Toisen kanssa palailin juoksemaan nopeammin, jo muutaman viikon päästä synnytyksestä, mutta omaa kehoani kuunnellen. Mutta mun lähtötilanne on ollut siinä mielessä toinen, että kummallakaan kerralla ei ollut tikkejä tms sulateltavana ja paranneltavana. Ja niistä kiloista... niistä kaikki eivät ole sulaneet vieläkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :) Kiitos sun kokemusten jakamisesta! Täällä mennään nyt samalla reseptillä, kun sä ensimmäisen kanssa eli pitkiä vaunulenkkejä kohta jo kuukausi takana! :) En olisi voinut kuvitellakaan juoksevani jo parin viikon päästä synntyksestä, mutta kuten sanoit, se on hyvin yksilöllistä ja lähtötilanteet pitää aina huomioida! Heh, voin kuvitella, että kiloja saattaa kyllä jäädä, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa! :)

      Poista