tiistai 27. helmikuuta 2018

Painonnousu toisessa raskaudessa

Ajattelin, että painonnousun seuraaminen tässä toisessa raskaudessa olisi helpompaa kuin ensimmäisessä. Kun sen on jo kerran kokenut ja tietää vähän miten oma kroppa reagoi raskauteen. Ja toki tietää hyvin, miksi sitä painoa ylipäätään kertyy raskauden aikana ja tietää myös, että se painonnousu ja kilojen kertyminen on todella yksilöllistä. 

Mutta ei se kuitenkaan ole ollut ihan niin helppoa seurata oman kropan muutoksia ja vaa´an lukeman nousua, kuin ajattelin. Ei ehkä niin vaikeata kuin ensimmäisessä raskaudessa, koska nyt tiedän myös, että kroppa kyllä palautuu aikanaan ja olen löytänyt keinoja, joiden avulla painonnousuun on helpompi suhtautua ja sitä pystyy jollain tavalla hallitsemaan.  Silti ajoittain oman kropan muutokset ja leventyminen joka suuntaan ovat tuntuneet haastavilta ja oma olo todella epäviehättävältä. En taida olla niitä naisia, jotka kokevat, että raskaana ollessa oikein hehkuu ja raskaus on ihanaa aikaa. Tykkään kyllä tuntea vauvan liikkuvan ja vipeltävän masussa, mutta se onkin yksi harvoja ihania juttuja raskaudessa. Muuten odotan jo aikaa, että häntä pääsee halimaan tänne masun toiselle puolelle! <3


Elokuussa ennen toisen raskauden alkua
Ensimmäisen raskauden kohdalla painoa kertyi noin 20kg ja aika samassa tahdissa mennään tällä toisella kerralla. Nyt kiloja on tullut 12 raskausviikolla 28 (27+1). Tähän raskauteen lähtiessä olin kuitenkin 3kg painavampi kuin edelliseen raskauden alkaessa, mutta kuitenkin mielestäni ihan hyvässä fyysisessä kunnossa. Lihaskuntoharjoittelua on tullut tehtyä enemmän, kuin edellisen raskauden alla. Silloin juoksu vei aina voiton. 

Tälläkin kertaa alkuraskaudessa kiloja kertyi, kun en pystynyt syömään, kuten ennen raskautta huonovointisuuden takia. Kasvisten sijaan maistui enemmän höttöhiilarit, joita piti olla syömässä usein, jotta pahaolo pysyi hallinnassa. Liikkuminenkin vähentyi normaalista etenkin, kun jouduin vähentämään juoksua, vaikka muuten pystyinkin liikkumaan ihan mukavasti alkuraskauden aikana väsymyksestä ja oloista huolimatta. En vain läheskään samalla intensiteetillä kuin ennen raskautta ja etenkin aerobisen liikunnan vähenemisellä on varmasti iso vaikutus painonnousuun, sillä olen tottunut syömään paljon, kun liikun suht paljon. Raskauden aikana vaan syön paljon! :D  

Toisesta kolmanneksesta alkaen tilanne onneksi parani oman olon kanssa ja ns. normaalit ruuat alkoivat maistumaan. Hei taas ruokaisat salaatit ja kasvispainoitteisemmat ruuat! <3 Liikunta pysyi melko lihaskuntopainoitteisena ja lisäksi olen kävellyt ja kävin hölkkälenkeillä 20. raskausviikolle asti. Herkutellut olen toki myös, sillä uskon vakaasti, että terveellinen ruokavalio voi myös sisältää kohtuullisen määrän herkkuja. Joulukuussa herkuttelut menivät ihan överiksi, mutta sen jälkeen olen pysynyt kohtuudessa ja paljon pienemmissä herkkumäärissä.

Asioita, jotka ovat auttaneet tässä toisessa raskaudessa suhtautumaan painonnousuun paremmin ovat olleet liikunta, ruokavalio mahdollisimman hyvine valintoineen ja  vaa´alla käymisen vähentäminen. 

Uskon, että painonnousuun raskauden aikana voi osittain vaikuttaa ja osittain taas ei. Jos söisin aivan miten sattuu enkä liikkuisi, painoa tulisi varmasti huomattavasti enemmän lisää kuin jo nyt tulee.  Ajatus siitä, että pystyn pitämään jonkinlaisen kontrollin painonnousun suhteen raskauden aikana tuntuu itselleni hyvältä, kun raskauden aikana on paljon asioita, joita ei voi ollenkaan kontrolloida. Kun teen parempia valintoja syömisen suhteen ja liikutan kroppaa edes jonkin verran, uskon, että sillä on vaikutusta, vaikkei "tuloksia" heti näykään. 

Painon kontrollointia tärkeämpää on kuitenkin se, että liikkuminen ja hyvät ruokavalinnat saavat oman olon tuntumaan paremmalta niin henkisesti kuin fyysisestikin ja se on raskausajan myllerryksissä pelkästään plussaa. Lisäksi olen koittanut vähentää vaa´alla käymistä, sillä olen huomannut, että vaa´an luku saattaa helposti saada mielen matalaksi ja se on kyllä ihan turhaa. Näin kävi hetkellisesti eilen, kun jouduin neuvolaa varten käymään taas pitkästä aikaa vaa´alla ja luku alkaa kolkutella uutta kymmenlukua. Ei tuntunut kivalta, mutta onneksi olen tämän luvun jo nähnyt viime raskaudessa, joten yritän vain olla miettimättä sitä. Se on vain numero ja numero vaa´alla ei onneksi määritä meitä sen enempää eikä painolla lopulta ole niin paljon merkitystä. Raskausaikana painon kontrollointi vain on osa prosessia (esim. neuvolassa), mutta onneksi kotona voi itse päättää kuinka usein vaa´alle hyppää ja miten antaa sen vaikuttaa omiin fiiliksiin. 


Rv 27+1 +12kg 
Tämä painonnousu asia ei kuitenkaan onneksi ole mielessä päivittäin enkä voi sanoa stressavani siitä, kuten ei pidäkään. Välillä se vain harmittaa, että juuri minulle pitää sitä painoa kertyä niin paljon ja oma kroppa näyttää  hetkellisesti vieraalta. Uskon kyllä, että palaudun takaisin omaan "hyvän olon painoon" sitten kun sen aika on, vaikka toisen raskauden kohdalla se voikin olla haastavampaa kuin ensimmäisen raskauden jälkeen. Silloin painon putoaminen kesti puolisen vuotta ja kroppa tuntui ns. omalta vuosi synnytyksen jälkeen. 

Raskaudesta palautuminen on toki muutakin kuin raskauskilojen vähentymistä. Se on niin hassua, kun useimmiten puhutaan vain raskauskiloista, kun tärkeämpiä asioita palautumisessa olisivat, kuinka vatsalihasten erkauma on palautunut ja missä kunnossa lantionpohja on. Ehkä se on vaan helpompaa keskittyä ulkoisiin asioihin, sillä tietoutta noista edellämainituista ei vielä ole tarpeeksi. Itse aion kuitenkin palautumisessa keskittyä nimenomaan niihin ja kilot ovat sitten sivuseikka. 

Tällaisia ajatuksia täällä raskausajan painonnoususta. 

Minkälaisia ajatuksia raskausajan painonnousu herättää tai on herättänyt sinussa? Olisi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia ja ajatuksia! 

Kirpakkaa pakkastiistaita! <3

-Karoliina


Lue myös ensimmäisen raskauden aikana kirjoittamani postaus raskausajan painonnoususta

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä

14 kommenttia:

  1. Esikoistani odotan ja painoa on tullut nyt 7 kg (rv 21+3). Itse olen yllättynyt kuinka vähän painon nousu on vaivannut mieltä. Käyn puntarilla harvakseltaan. Hyvä, jos kerran kuussa. En nyt ehkä koe hehkuvan näine kiloinen, mutta eipä ne häiritsekään. Ensimmäisellä kolmanneksella kuvotus teki syömisestä haastavaa, mutta nyt toisella kolmanneksella olo on ollut kaikin puolin hyvä niin olen saanut syömiset pidettyä suht järkevinä, toki syön aiempaan verrattuna määrällisesti enemmän. Karkin syönnin heitin vuoden vaihteessa kokonaan, sitä kun on kaikkein vaikein hallita eikä tee mieli kuorruttaa pikkuista sokerilla jo ennen syntymää :). Kovasti luottavainen olen, että pääsen aikanaan omiin mittoihin takaisin, mutta en jaksa sitä murehtia tässä vaiheessa vielä. Enemmän tosiaan mietityttää nuo erkauma- ja lantionpohja-asiat.

    Kielo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Kielo, kiitos kommentista! Tosi kiva kuulla, ettei sulla ole painon nousu vaivannut mieltä sen kummemmin! Ja tuo puntarilla käyminen harvoin on varmasti hyvä juttu! Uskon myös, että pääset omiin mittoihin takaisin sitten kun sen aika on! Ja hyvä veto tuo karkin syönnin lopettaminen, mullakin se helposti heikko kohta, etenkin Suomessa irtokarkit, vaikka aika hyvin olen niistä erossa pysynytkin. Espanjassa ei ollut hyviä karkkeja, niin niitä ei siellä tullut syötyä, mutta täällä kotona on taas ihan uudet houkutukset kaupassa! Pitää käydä vain LIDL:ssä niin ei ole irtokarkkihyllyjä silmien edessä! :D Hyviä vointeja sulle!

      Poista
  2. Kiitos! Tämä oli hyvä teksti! ��

    Mulla on mennyt täsmälleen samanlaisesti painonnousu ekassa raskaudessa ja taas on sama meininki. Ja jotenkin siihen on taas vaikea suhtautua, vaikka homman on kertaalleen jo läpi käynyt �� Yritän olla armollinen ja luottaa, että sitä taas palautuu ennalleen, mutta jotenkin sitä pelkää palautumisen olevan vaikeampaa tällä kertaa, sillä onhan sitä tällä kertaa kaksi pientä hoidettavana ja ikääkin itsellä taas hieman enemmän. Etukäteen murehtiminen on kuitenkin turhaa, voi kun oma mielikin sen ymmärtäisi!

    Sinä olet kuitenkin ihailtavasti huolehtinut itsestäsi nyt raskausaikana ja panostanut hyvään ravintoonkin, ole siitä ylpeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiitos paljon kommentista ja kiva kuulla, että oli mielestäsi hyvä teksti! Aika samalla tavalla meillä molemmilla siis mennyt painonnousun suhteen ja ihan oikeassa olet, että turha murehtia etukäteen! :) Uskon myös, että voi olla haastavampaa painon putoaminen, koska ei ehkä pääse niin paljon liikkumaan kuin yhden kanssa, mutta eiköhän se ajan kanssa siitä putoa! :) Armollisuus on kyllä tosi tärkeätä! Tsemppiä ja hyviä vointeja sinne!

      Poista
  3. Samaa kuin edellä kommentoija komppaan että tärkeintä että olet syönyt pääsääntöisesti hyvin ja pitänyt hyvää huolta itsestä (=liikkunut ja kuntoillut ilmeisen paljon) Ja jos aiot imettää painonlasku voi olla nopeaa (t. yli 10 kg lähti parissa viikossa).

    Tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista! Näin minäkin sen ajattelen, että pääasia, että olen ainakin yrittänyt pitää itsestäni huolta ja tehdä hyviä ratkaisuja (ei tietysti koko ajan täydellisiä ja varmasti paljon paremminkin voisi tehdä ruokavalintoja jne) ja painoa tulee sen verran kuin tulee. Imetys on kyllä suunnitelmissa tämän toisenkin kohdalla. Viimeksi se ei tuntunut mitenkään erityisemmin laskevan painoa, koska söin niin paljon samalla, mutta saa nähdä onko tällä kertaa erilaista! :)

      Poista
  4. Mulla on kaikissa kolmessa raskaudessa tullut kiloja yhtä paljon noin 15. Tästä viimeisestä nyt ne on lähteneet helpoiten pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! Mahtavaa ja rohkaisevaa kuulla! Teitkö jotain eri tavalla nyt viimeisellä kerralla? :)

      Poista
  5. Itseäni ei vaivaa raskauden painonnousu vaan onko niistä enää paluuta..? Menossa on ensimmäinen raskaus ja odotan tuota +20kg lisäystä. Siten ei ole aavistustakaan, miten oma kroppa reagoi raskauden jälkeen ja tietysti epäilen kuuluvani siihen kategoriaan, jolle kilot jäävät. Yritän kuitenkin jo nyt valmistautua raskauden jälkeiseen aikaan henkisesti ja armollisesti. Kaikille juoksukyselijöille olen vastannut, että seuraavaan lenkkiin saattaa mennä vuosikin. Hurjat kilokuurit ei siis ole suunnitelmissa mutta toivoisin synnytyksen menevän niin hyvin että vaunukävelyt olisivat pian mahdollisia. Kävelyt ensisijaisesti pään tuulettamisen kannalta :D ja koska normaalisti käytän vapaapäiväni mieluiten liikkumiseen, liikkuisin mielelläni myös tulevaisuudessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiitos kommentista!:) Muistan, että mäkin mietin tuota, että pääseekö raskauskiloista eroon ensimmäisen raskauden kohdalla ja nyt en mieti sitä juuri ollenkaan, koska tiedän, että pääsee kyllä aikanaan, jos vaan palaa niihin raskautta edeltäneisiin elämäntapoihin! :) Haasteita voi olla matkassa, kuten väsymys ja sen tuomat ruoka/herkkuhimot, vähäisempi liikunta, hidas palautuminen raskaudesta (erkauma/lantionpohja jne.) ja se ettei se ns. terveellinen elämä niin paljon jaksa kiinnostaa vauvakuplassa, mutta ajan kanssa ja armollisesti suhtautuen uskon, että hyvä tulee! Viimeksi pääsin vaunukävelylle 9 päivää synnytyksestä (joka ei ollut se maailman helpoin) ja siitä ne sitten lähti. Ihan pienen kanssa oli tosi kiva vaunutella, paljon helpompaa kuin nykyään taaperon kanssa, jolla on mielipide joka asiaan ja haluaa kävellä! :D Paljon tsemppiä loppuraskauteen ja hyviä vointeja sinne!

      Poista
  6. Moikka! Mulla on menossa ensimmäinen raskaus ja siinä olen aika samoilla viikoilla sun kanssa, mulla on nyt 27+6. Tähän mennessä painoa on tullut noin 8kg. Jännää on vaan, että pääsin noin viikolle 16 1,5 kg:n painonnousulla, vaikka alkuraskaudesta jouduin syömään mielestäni tosi runsaasti juurikin pahoinvoinnin poispitämisen vuoksi. Tosin lisäsyöminen oli ihan järkevää ruokaa, ei mitään herkkuja. Että nyt keskiraskaus onkin kerryttänyt melkoisella vauhdilla! Edelleen syöminen on ihan terveellistä pääasiassa. En ihan ymmärrä kehoni logiikkaa... toki alkuraskaudessa tuli juostua ja pyöräiltyä enemmän kuin sitten talven ja kasvaneen masun tultua.
    Oon siis kanssa juoksuharrastaja ja sitä kautta oon joskus googlaamalla blogiisi törmännyt ja silloin tällöin lueskellut :) Nyt oli hauska huomata, että kummallekin on tulossa vauva samoihin aikoihin. Itse kävin vikalla juoksulenkillä 26+3, jolloin tuli sellainen olo, että nyt tää ei oo enää tarkoituksenmukaista. Mulle on ollut aika raskasta luopua juoksemisesta, koska sitä työtä kuitenkin joutui tekemään pidempään, kun pituus ja vauhti kuitenkin hidastuneet jo kuukausia.
    Mutta niin, kyllä mua on ajoittain ahdistanut aika paljon, että se vaa'an lukema vaan nousee ja nousee (ja sitten kun tekee laskelmia, että jos jatkaa nyt tätä keskiraskauden vauhtia loppuun saakka, niin aika hyvät kokonaislukemat tulee). Vaikka tietää, että sen kuuluukin nousta, on siinä jotain sellaista kontrollin menettämisen tunnetta, joka ei ole helppoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Tosi kiva, kun kommentoit ja hauskaa, että ollaan ihan samoilla raskausviikoilla menossa! <3 Onnea sinne tulevasta esikoisesta!! Jännästi kyllä mennyt sulla tuo painonnousu, mutta ei siinä välttämättä tosiaan ole mitään logiikkaa! :D Keho kerryttää sitä sen mukaan kuin tarvitsee ja nyt varsinkin vauva kasvaa aika vauhdilla!:) Uskon, että jos syöminen on pääasiassa terveellistä, niin ne kertyvät kilot ei suurimmaksi osaksi ole rasvaa vaan enemmin nestettä, vauvaa jne.

      Ihanan pitkään pystyit juoksemaan! Ja ymmärrän hyvin, että siitä luopuminen tuntuu hankalalta ja miettii vain kuinka paljon hommaa on edessä sitten aikanaan päästä samaan juoksukuntoon, mutta kyllä se siitä! Alku voi olla nihkeätä, mutta mulla ainakin ekalla kerralla juoksukunto palasi lopulta aika hyvin ja alle vuosi synnytyksestä juoksin jo puolikkaan enkan. Pitää vain olla kärsivällinen ja ennen juoksun pariin paluuta varmistaa, että kroppa on siihen valmis (lantionpohja ja keskivartalo).

      Ja mitä painonnousuun tulee, niin tiedän tunteen. Mutta koita olla liikaa miettimättä sitä :) Kyllä se paino lähtee pois,jos vaan jatkaa omia terveellisiä tapoja myös vauvan synnyttyä! :) Paljon tsemppiä ja kiva olisi jatkossakin kuulla, mitä sun raskauteen kuuluu!

      Poista
  7. Enpä ole aiemmin kommentoinut sun blogia, ja ihan vastikään olen tämän löytänytkin. Oon niin kiitollinen tästä, vertaistukea saanut hurjasti! Olen raskaana yhdeksännellä viikolla ja olo on koko ajan ihan hirvee. Olen aiemmin juossut paljon, ja muutenkin liikkunut kohtuullisen aktiivisesti. Nyt tämän kammottavan kuvotuksen takia liikunta on vähentynyt huomattavasti. Huono ja heikottava olo ei houkuttele liikkumaan. Se harmittaa aivan hirveesti. Ja kun on liikkunut paljon, sitä on voinut syödäkin paljon, tai on pitänyt syödä. Nyt kun liikunta on tosi vähäistä mutta en ole vielä sisäistänyt sitä että syömisiä pitäis myös vähentää niin sehän näkyy heti vaakalla :( oon niin alamaissa ollu tämän takia. Lisäksi vielä tuo pahoinvointi laittaa syömään: se aina sen hetken helpottaa. Ja kun se ei kuitenkaan tule ulos niin senhän tietää mitä siitä seuraa.
    Niin totisesti toivon että vointi tästä vielä kohenisi että pääsisin taas liikkeelle niinku ennen (tai ees jollain lailla), se kun antaa niin paljon hyvää.
    Kiitos kun jaat ajatuksiasi ja kokemuksiasi ja tsemppiä kovasti sulle loppuraskauteen. Sulla on kaunis masu <3
    -Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Satu! ☺️Tosi kiva, kun kommentoit ja onnea sulle raskaudesta! Alkuraskaus voi olla tosi hankala väsymyksen ja huonovointisuuden kanssa! Paljon tsemppiä! Toivottavasti muutaman viikon päästä alkaa helpottamaan! Usein alkuraskaudessa ei jaksa niin kovasti liikkua, mutta kuuntele vain kroppaa..jos se kaipaa lepoa, niin kannattaa levätä! Kroppa tekee kuitenkin ihan hirveästi näkymätöntä työtä vauvan eteen! ☺️ Toisella kolmanneksella usein moni aktiivinen liikkuja saa taas treenirytmistä kiinni, kun olot helpottaa! Mun mielestä eka kolmannes on melkein hankalin, ja tokalla kolmanneksella on paljon mukavampaa! ☺️Joten jaksamista vain!! Kiitos kun luet ja kommentoit! 💛

      Poista