perjantai 14. joulukuuta 2018

Vauva 6kk & ajatuksia vauvavuoden keskeltä

Meidän vauva täytti puoli vuotta joulukuun ensimmäisenä! <3 Samaan aikaan tuntuu ihan hullulta, että meidän vauva on jo niin iso, mutta toisaalta taas tuntuu siltä, että onhan tätä vauvavuotta elelty jo tovi. Välillä multa meinaa kuitenkin unohtua, että elämme edelleen vauvavuotta. Sen verran erilaista se on toisen lapsen kanssa, vaikka siihen kuuluukin kaikki samat asiat kuin ensimmäiseen vauvavuoteen. 



Etenkin viime aikoina vauva on kasvanut paljon isommaksi ja hän tuntuu enemmän "minitaaperolta", jolla alkaa jo olla  omaa tahtoa ja persoonallisuutta huomattavasti enemmän kuin kuukausi sitten. Mutta toki, onhan hän ihan vauva edelleen! <3



Sen, että vauva on nyt jo vähän isompi huomaa monissa asioissa. Välillä siskokset jo "leikkivät" yhdessä, jolloin äiti saa mahdollisuuden tehdä lähettyvillä jotain muuta. He myös usein käyvät yhdessä kylvyssä (siihen toki tarvitaan aikuinen mukaan pitelemään vauvaa). Viimeiset pari viikkoa vauva on myös ollut mukana ruokapöydässä syömässä meidän kanssa. Tällaisina hetkinä on monesti tuntunut siltä, että wau, voiton puolella ollaan, vauva on jo noin iso. 

Sitten iskee taas se todellisuus vauvavuodesta; ne vaiheet, jotka seuraavat toisiaan, vaihtelevat unet, ajoittainen väsymys ja oma riittämättömyyden tunne, kun kädet eivät vain aina riitä. Se jotenkin korostuu nyt, kun vauva on isompi eikä enää odotakaan hiljaa paikallaan omaa vuoroaan, jos ensin hoidetaan isosiskon asiat kuntoon. Välillä tuntuu siltä, että kaikki tarvitsevat jotain samaan aikaan, koti on hujan hajan ja tehtävälista pitkä. Oma ahdistus kasvaa, kun homma ei pysykään hanskassa.

Välillä on myös hetkellisesti tullut sellainen olo, että jään paitsi ystäväpiirin juhlista (pikavisiittejä lukuunottamatta), ystävien näkemisestä ja muista sosiaalisista jutuista, joita on usein liian hankala saada mahdutettua tähän härdelliin. Usein haluaisin olla enemmän läsnä ystäville ja viestitellä kuulumisia ja nähdä, mutta en välttämättä vain jaksa. Ja sitten toivon, että ne ystävät jotenkin tietäisivät olevansa mielessä ja tärkeitä! <3 Näinä hetkinä muistan todellakin, että tässä eletään edelleen vauvavuotta ja se aina ole niin helppoa ja ihanaa. Lasten kanssa on aivan mahtavia ja ihania hetkiä, ja he ovat parasta maailmassa, mutta sitten on myös niitä hetkiä, kun haluaisit vain lentolipun jonnekin todella kauas ja nopeasti! :D 

Useimmiten olen ihan ok näiden juttujen kanssa enkä harmittele pidempään, koska tiedän jo miten tämä homma menee. Tämä on lyhyt aika elämästä ja pian se helpottaa, kun vauva ei ole ihan niin tiiviisti kiinni äidissä kuin nyt. Joskus myöhemmin tulen muistelemaan tätä aikaa kaiholla, kun lapset olivat vielä pieniä ja tarvitsevat äitiä (ja isiä!) monissa jutuissa. "The days are long but the years are short" pitää niin paikkansa. Näitä aikoja ei saa enää koskaan takaisin, vaikka välillä kiristääkin eikä se kaksi lasta mene siinä kuin yksi. Juuri tänään ajattelin, että aina pitää nauttia hyvistä hetkistä ja sitten, kun tulee hankalampi hetki, niin koittaa vaan selviytyä ja muistaa, ettei se kestä ikuisesti. 

Vauvavuosi on tähän asti samaan aikaan ollut helppo (vauvan hoito/rutiinit ym, koska ne ovat tuttuja.), ja haastava (kahden lapsen ja heidän tarpeiden jonglööraaminen + kaikki muut hoidettavat asiat). Olen välillä ihan puhki, mutta kaiken keskellä koitan huolehtia itsestäni edes vähän ja laittaa sen happinaamarin ensin omille kasvoilleni. Muuten tämä homma hajoaisi käsiin. Monesti päikkäriajan kotitreeni, kävely ulkoilmassa tai hetken yksinolo saa äidin akut taas ladattua ja mielen iloiseksi.  Myös tämä kirjoittaminen tekee hyvää.



Mutta takaisin vauvan kuulumisiin...<3

A on tähän asti ollut varsin mukautuvainen ja suht helppo vauva. Oikeastaan inhoan käyttää tuota sanaa helppo, koska onhan ne vauvat vauvoja ja niillä on aina vauvan tarpeet, vaikkei mitään suurempia vaikeuksia olisikaan. Osa helppoudesta johtuu varmasti siitä, ettei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja meidän tytöt ovat olleet aika samanlaisia vauvoja tähän asti. Suuria yllätyksiä ei siis ainakaan vielä ole tullut. Mutta, vauvavuoden ensimmäinen puolikas oli mielestäni viimeksikin helpompi kuin toinen puolikas ja haasteet esimerkiksi nukkumisen kanssa alkoivat silloin myöhemmin. Samaa on nyt aistittavissa, joten luulen, että haastavampi puoli vauvavuodesta on vielä edessä.

Viimeisen parin viikon aikana meidän iloinen ja mukautuvainen A on nimittäin ollut huomattavasti kitisevämpi ja vaativampi kuin aikaisemmin. Oli pakko ihan googlata, että onko näillä viikoilla (nyt 28 viikkoa), jotain kehitykseen liittyvää harppausta menossa, joka vaikuttaa vauvaan ja onhan sitä ainakin wonder weeksien mukaan juuri tässä puolen vuoden iässä. Kitinään ym. on helpompi mun mielestä suhtautua, kun tietää, mistä se johtuu. Ja nyt en  enää ihmettele, että äidin pois näkyvistä meneminen alkaa välillä häntä itkettää, koska se kuuluu juuri tähän kehitysvaiheeseen, kun vauva tajuaa olevansa äidistä irrallinen. 

Uusinta uutta vauvan elämässä on tällä hetkellä kiinteiden aloitus ja sormiruokailu, joka aloitettiin 1.12, kun hän täytti 6 kuukautta. Aloitus taisi tulla ihan oikealla hetkellä, sillä hän oli heti ensimmäisellä sormiruokailuaterialla yllättävän taitava siinä puuhassa ja aivan innoissaan kun vihdoin pääsi ruokailemaan yhdessä muiden kanssa. Ensimmäisellä aterialla hän pääsi nauttimaan uunibataattia ja keitettyä parsakaalia. 



Ensimmäisen aterian jälkeen uusia ruoka-aineita on lisätty aika reippaalla tahdilla. Olen lukenut, että niin voi 6kk ikäisellä tehdä, kun suolisto on sen verran kehittynyt ja mitään allergia/vatsaoireita ei ole sen kummemmin onneksi tullut. 



A on nyt päivästä riippuen syönyt kiinteitä (sormiruokaa) 1-3 kertaa päivässä. Nyt tosin alkuinnostuksen jälkeen ruokaa on alkanut lentää enemmän lattialle kuin mennä suuhun, mikä on aika turhauttavaa äidille, vaikka kuulunee asiaan. Onneksi meillä on Mila-koiramme, joka taas ei ole ollenkaan pahoillaan tästä ruokasateesta ja päivystää onnellisena ruokapöydän alla. Äitiä kuitenkin ärsyttää ruuan lattialle heittely sen verran, että nyt pitäydytään tovi helpoissa sormiruuissa (lähinnä kasviksissa, hedelmissä, juureksissa jne.), jotka eivät vaadi paljon valmistusta ja herkulliset kana- ja lihapötköt saavat hetken odottaa, ettei neiti visko niitä tahallaan pitkin lattioita. 

Lämpimästi suosittelen Simppeliä sormiruokailua-kirjaa, joka on meitä auttanut sormiruokailun taipaleella alkuun. Sormiruokailtiin myös esikoisen kanssa, mutta moni asia oli jo päässyt unohtumaan, joten oli aika päivittää omia tietoja ja taitoja. Tuossa kirjassa on myös herkullisia reseptejä, kuten nuo edellämainitut kana-ja lihapötköt sekä apinaeväät, puurorieskat ja banaanipannari, jotka maistuvat koko perheelle! 



Imetys jatkuu toki kiinteiden ohella ja se onkin päivisin tällä hetkellä suht haastavaa puuhaa. Ihan sama juttu kävi Islan kanssa suunnilleen tässä iässä. Aada ei malta juoda rauhassa rinnalla ellei ole ihan täysi ruokarauha ja jopa hieman pimeä hiljainen huone. Tällöinkin hän välillä juo vain hetken ja sitten kuulostelee olisiko jotain muuta mielenkiintoista meneillään, mihin hänen "pitäisi" osallistua.. Voitte kuvitella kuinka haastavaa on tällä hetkellä mennä paikkoihin, joissa rauhallista ruokailupaikkaa ei meinaa löytyä..

Se, ettei päivisin juoda maitoa ihan niin paljon kuin tarvitsisi, on johtanut siihen, että öisin sitten tankataan oikein kunnolla. A syö tällä hetkellä yön aikana n. 3 kertaa, ja niin paljon, että useamman kerran on tullut pissat yöllä vaipasta läpi.. Tämän vuoksi olen joutunut vaihtamaan  vaippaa öisin, mitä en mielellään tekisi, koska tyyppi tietysti herää siitä enemmän ja se on ihan turhaa aktiviteettia keskellä yötä noin muuten, mutta näillä maito-ja pissamäärillä pakollista...puuh. Saa kertoa vinkkejä, kuinka saada tämän ikäistä syömään enemmän maitoa päivisin, jotta yötankkailua voisi vähän vähentää? :) 

Lisähaasteita on aiheuttanut ihan viime aikoina se, että sekä yöllä että päikkäriaikoina on aloitettu harrastamaan vatsalleen kääntymistä nukkuessa ja sitten tulee kova itku, kun ei pääsekään kääntymään takaisin.. Tämä tietysti hieman tekee unta katkonaiseksi vielä lisää. Toivon, että hän pian oppii kääntymään takaisin selälleen myös sängyssä (unipussin kanssa), koska osaa sen kyllä lattialla normaalisti. 

Mitäköhän muuta? Mittoja mulla ei tähän hätään ole, koska meillä on 6kk neuvola vasta ensi viikolla. Voin ne päivittää tähän postaukseen jälkikäteen. Ryömimään ei myöskään vielä ole lähdetty, mutta aika laajalla säteellä pystyy jo liikkumaan kun lattialla mönkii ja kääntyilee eri suuntiin. On myös alkanut "juttelemaan", jokeltelemaan ja kiljumaan enemmän! :D <3

Huh, tulipa pitkä postaus, mutta paljon asioita taisi olla mielessä. Löytyykö vertaistukea? Mihin tahansa? Voisin ottaa sellaista tänään kiitos! ;)

Hyvää viikonloppua ja kiitos tuhannesti kaikille teille, jotka viime postauksessa vastasitte lukijakyselyyn!! <3 <-- Voi edelleen vastata, jos haluat vaikuttaa ensi vuoden blogipostauksiin! Olette ihan parhaita ja sain tosi paljon hyviä ideoita ja toiveita! Palaan tuloksiin vielä myöhemmässä postauksessa!

<3: Karoliina


Lisää vauvavuoden juttuja:

Toinen äitiysloma vs. ensimmäinen
Vauva-ja taaperoarjen kuulumisia elokuulta


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 
Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä   




14 kommenttia:

  1. Hei! Meillä täytetään 20.12. Puoli vuotta ja kääntyi selältä vatsalleen 3kk iässä ja noin 4kk asti on nukkunut hyvin, jopa 8h pätkiä tai kerran heräämisellä mutta sen jälkeen alkoi yö hulinat ja juurikin alkoi enemmän kääntyillä vatsalleen öisin ja muutenkin hulisemaan. Pahimpina öinä jopa tunnin välein heräilyjä ja minä väsyneenä antanut vaan nukahtaa tissille, josta nyt on ehkä tullut sitten paha tapa koska tuntuu ettei yöllä meinaa nukahtaa ilman tissiä.. Tuttia ei ole ikinä huolinut vaikka on yritetty opettaa. Meillä ei ole siis lähes kahteen kuukauteen nukuttu kunnolla kun neiti heräilee öisin hulisemaan ja on harjotellut konttaus asentoa myös öisin ja juuri eilen hän lähti jo konttaamaan�� joten en tiedä tuleeko taas olemaan vieläkin levottomammat yöt kun on opittu uutta vai alkaako uni maittaa kun päivällä pääsee enemmän liikkumaan. Niin ja mitä päivällä syömiseen tulee, niin meillä on myös sama juttu että pitää mennä pimeään ja rauhalliseen huoneeseen imettämään koska muuten pää pyörii kuin pöllöllä���� nyt yritän opettaa pois siitä ettei nukahda tissille mutta yöllä sitä vaan antaa niin helposti periksi kun on itse väsynyt ja lisäksi kun on pieni asunto ja mies lähtee aamulla töihin niin yrittää vaan saada vauvan pysymään suht rauhallisena jotta mies saa nukuttua myös.��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Voi, että! Tsemppiä sinne äidille hulinoinnin keskelle! Meillä oli esikoisen kanssa ihan sama juttu, että nukahti vaan tissille, ja se oli kyllä aika rankkaa välillä, kun piti odottaa, että nukahtaa ennen kuin pystyi laittamaan sänkyyn takaisin. Otettiin siihen jossain kohtaa sitten lempeä unikoulu käyttöön ja sillä yöt muuttui paremmiksi ajan kanssa. Toivottavasti tosiaan teillä vauva saisi väsytettyä itseään päivisin sen verran, että yöt malttaisi nukkua <3

      Poista
    2. Jep, se on yllättävän rankkaa kun pitää olla "tuttina" kun tuntuu ettei muuten nukkuisi varmaan ollenkaan. Unikoulu ollut meillä myös harkinnassa kun neiti täyttää 6kk, ainakin olen lukenut että monilla auttanut :)

      Poista
    3. Joo, kannattaa ehdottomasti kokeilla <3 Kyllä ne unet on vaan niin tärkeitä jaksamisen kannalta! <3

      Poista
  2. Täällä juniori tänään 5kk ja äiti väsy..Samaistun (jälleen!) tekstiisi ja niiiiin tykkään lukea siitä ihan tavallisesta arjesta. Täällä yöt jo 1,5kk yhtä hulinaa ja vaikka tämä kakkonen on iisimpi kuin eka,niin alkaa olo olla jo vähän kärsimätön..Toistelen itselleni että ensi kesänä on jo ihan jees, melstenin ranta odottaa ja sitten jo nukutaan täysiä öitä ..suurimpana haasteena tällä hetkellä on että vauva vierastaa jopa isäänsä, joten mihinkään en juuuri ilman vauvaa mene, vaikka oma pää sitä jo kaipaisi. Kuukauden päästä lomareissu Karibian lämpöön, ristiriitaisin tuntein sitä odottaen.
    Ada istuu näemmä jo hienosti, hyviä ruokahetkiä, onni on siivoava joira ;)
    B ja pesue

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Bertta! Kiitos kommentista, musta on aina kiva lukea täältä teidän kuulumisia myös :) Tsemppiä sinne hulinoinnin keskelle!! Kyllä se tästä helpottaa, viimeistään ensi kesänä molemmilla :D Päivä kerrallaan vaan! <3 Meilläkin reissu lähestyy, ihanaa ja jänskää samaan aikaan. Mukavaa joulunalusviikkoa sinne!!

      Poista
  3. Meillä kans tissuttelu hyvin levotonta, jos rauhalliseen paikkaan siirtyminen ei auta niin istun vielä jumppapallon päälle ja hiljalleen pomputan meitä. Siinä sitten yleensä rauhoittuu ja syö hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi onkin hyvä vinkki! Mä käytin jumppapalloa silloin kun Aada oli ihan pieni, mutta en oo käyttänyt enää viime aikoina. Pitääkin kokeilla, jos tulee sellainen hetki, ettei millään meinaa rauhoittua! :)

      Poista
  4. Ihana lukea Aadan kuulumisia tälleen kunnolla kun ei koskaan ehditä jutella niistä montaakaan sanaa❤️! - M P-S 😝-

    VastaaPoista
  5. Pakko vielä tännekin tulla kirjoittamaan mutta kuulumisenne ovat ihan kuin meidän elämästä: hulinaa, syömistä, boss baby-mannereita ja unettomia öitä.. Loksauttipa joku fiksu mulle, että "imetä tehokkaasti iltaisin niin nukkuu paremmin". Ja katinkontit! Nauroin miehelle räkäisesti eilen että miten tässä imetetään tehokkaammin kuin beibi on vastaanottavainen?! :D haha! Toivon, että tämä vaihe olisi pian ohi - kunnes sitten tulee ne oikeasti puhkeavat hampaat sekä seisomaan harjoittelut (pelottaa jo nyt..) Pitääkin muuten hankkia jo vauvan tuolin alle sellainen kurakaukalo, josta taitaa tulla Ronjan uusi ruoka-astia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo toi on kyllä "hyvä" neuvo toi imetä tehokkaammin :D Aada ainakin suuttuu mulle, jos yritän tarjota hänelle tissiä useammin kuin haluaisi eikä todellakaan syö silloin. Mutta huomasin kyllä tossa yksi kerta, että pitää vaan olla tosi kärsivällinen eikä saa olla kiire imettää. Kun hetken katselin sitä kiukkuamista, enkä heti luovuttanut, niin alkoikin syömään tosi nätisti ja ahnaasti.

      Voi, että Ronjalla on edessä siellä koiranpäivät kun pääsee maistelemaan lattialle tippuvia ruokia :D Milasta on ainakin tullut ihan entistä mahdottomampi kerjäämään, kun nyt saa niin paljon ylimääräistä, kun lapsilta tippuu..

      Poista
  6. ❤️❤️❤️❤️

    Ihania ruokahetkiä teille ja kivaa uutta vuotta 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Ja kiitos sulle super kivasta sormiruokailu kirjasta!! Hyvää uutta vuotta!

      Poista