Vauva 11kk

Vauvavuosi lähestyy loppuaan ja Isla täytti viime sunnuntaina 11 kuukautta. Vauvavuoden loppuminen tuo pintaan monenlaisia tunteita. Toisaalta tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista (ellei paras!) ja se on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Toisaalta taas tuntuu siltä, että elämä vauvan kanssa vain paranee koko ajan, kun hänelle tulee ikää lisää. Vauvavaiheen loppuminen ei siinä mielessä tunnu haikealta. Olen tosi iloinen, että olen kirjoittanut näitä päivityksiä lähes kuukausittain, sillä niitä on ollut kiva lukea jälkeenpäin ja muistella erilaisia vauvavuoden vaiheita, jotka helposti väsymyshuuruissa ovat saattaneet unohtua. Aion printata nämä tekstit Islalle ja tehdä sillä tavalla vauvakirjan hänelle, sillä en ole erikseen pitänyt vauvakirjaa. 

Mitä sitten meidän vauvalle kuuluu 11 kuukauden iässä? 

Tuntuu ainakin siltä, että hän on viimeisen kuukauden aikana ottanut taas ison harppauksen eteenpäin ja vaikuttaa paljon isommalta tytöltä. Vauvamaisen pyöreät piirteet ovat alkaneet hävitä ja monet taidot ovat vahvistuneet. 11 kuukauden iässä Isla:

• Konttaa hurjaa vauhtia
• Nousee seisomaan tukea vasten
• Yrittää nousta seisomaan ilman tukea (harjoittelee sitä kovasti)
• On aina paikalla siellä, missä tapahtuu! 
• Kävelee taaperokärryn kanssa
• Kiipeää sohvalle ja minne vain pääsee
• Haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen "auttamalla" :) eli esimerkiksi purkamalla vaatteita pois laatikosta juuri kun ne on sinne viikattu tai tyhjentämällä pesukoneesta kaikki asiat lattialle.
• "Höpöttää" ja juttelee omalla vauvakielellään "tättättättää"
• Halailee kovasti! <3 
• On aina valmis hassuttelemaan! :)

Milan hammasluu kädessä, jotta voi antaa sen Milalle :) 

Syyskuun alusta meidän arki muuttui hieman, kun itse aloitin tekemään töitä osa-aikaisesti. Isla onkin viettänyt kahtena päivänä viikossa muutamia tunteja mummin hoivissa, kun olen itse ollut töissä. Heillä on mennyt hienosti ja olen ollut super kiitollinen lapsenhoitoavusta, joka mahdollistaa töiden tekemisen! <3 

Viimeisen kuukauden aikana on Isla on päässyt pariinkin kertaan kannustamaan äitiä juoksutapahtumaan ja itselleni rakkaiden saaminen katsomoon on ollut tosi ihana juttu! Syyskuussa Isla pääsi osallistumaan myös ensimmäisiin rapujuhliinsa ja vietettiin vajaa viikko saaristossa, jossa Islan mielestä oli super kivaa konttailla pihalla ja tutkia paikkoja. 

11kk iässä nukkumisessa (joka on ollut vauvavuonna meidän suurin haaste) on meneillään melkoisen seesteinen vaihe. Toivottavasti en pilaa sitä kirjoittamalla tätä.. :D Yöunille Isla nukahtaa klo 21 aikaan ja herää 7-7.30 välillä. Yöllä hän herää 1-2 kertaa syömään, mikä on ihan ok, sillä siinä riittää itsellekin ihan hyvät unipätkät. Useimmiten hän myös menee takaisin alas tosi nopeasti, joten itse olen hereillä ehkä 10 minuuttia ja sitten pääsen takaisin nukkumaan. Useimmiten. Välillä taas kukutaan pidempään syystä tai toisesta. Päiväuniin on myös tullut hieman järkevämpää rytmiä, mikä onkin tosi tärkeätä mulle tällä hetkellä, sillä käytän päiväuniaikaa töiden tekemiseen. Isla nukkuu nykyään päikkärit omassa pinnasängyssä ja toisinaan rattaissa, jos tarve vaatii. Aamupäiväpäikkäreille hän menee 10.30-11 välillä tällä hetkellä ja on viime aikoina nukkunut n. 1,5 tuntia. Iltapäiväpäikkärit on vähän hit or miss riippuen siitä, kuinka aamupäiväpäikkärit ovat sujuneet. Välillä niitä ei tapahdu ollenkaan, mutta silloin meillä on väsynyt pieni neiti käsissä, joten yritetään saada hänet edes puoleksi tunniksi unille iltapäivällä. Jos taas aamupäikkärit ovat jääneet lyhyiksi, iltapäiväpäikkärit ovat pidemmät. 

Syömisen suhteen olemme vakiintuneet viiteen kiinteään ateriaan päivässä ja lisäksi Isla saa äidinmaitoa aina kun haluaa, mutta maidonjuominen on kyllä pikku hiljaa vähentynyt. Imetyksen lopettaminen ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista. Jatkamme varmasti niin pitkään, kun se tuntuu molemmille hyvältä. Tällä hetkellä suosikkiruoka on iltapuuro, joka on viime aikoina uponnut aina, vaikkei muut ruuat päivän aikana olisi olleet suuria suosikkeja.

Seuraavan kuukauden aikana pitäisi saada suunnitelmat 1-vuotisjuhlien suhteen valmiiksi. Niitä juhlimme marraskuun toisena viikonloppuna. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että seuraava tällainen päivitys onkin jo 1-vuotiaasta taaperosta! <3 Mielellään kuulisin mitä kuuluu muille vauvoille? :) 

Ihanaa viikonloppua! Me päästään huomenna juhlimaan hyvien ystävien häitä, jihuu! <3 

-Karoliina

Aikaisemmat päivitykset voit lukea tästä ja muita vauvajuttuja löydät "Baby"-otsikon alta! 

Vauva 10kk

Vauva 9kk

Vauva 8kk

Vauva 7kk

Vauva 6kk

Vauva 5kk 

Vauva 4kk (matkoilla) 

Vauva 3kk 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  

Kisaraportti: Vantaan puolimaraton 2016

Huhhuh. Tästä raportista tulee varmasti perinteisen pitkä, joten alkuun tiivistelmä: eilinen 17. puolikkaani Vantaan maratonilla sujui paremmin kuin osasin odottaa ja juoksin oman ennätykseni 1:46:21 (nettoaika)!!! Vantaa siis oli jälleen place to be ja tasainen reitti siivitti kovasta tuulesta huolimatta enkkaan. Fiilis on todella huikea edelleen ja olen niin iloinen, että juoksukunto alkaa 11 kuukautta (tasan muuten tänään!) synnytyksen jälkeen olla samassa kuin ennen raskautta ja jopa piirun verran parempi! Sitkeä työ on kantanut hedelmää ja parasta on se, että tähän on päästy varsin maltillisilla juoksumäärillä, jotka on ollut helppo sovittaa vauva-arkeen. Maalissa vastassa olikin iloinen pikkufani, jonka näkeminen sai kyyneleet silmiin ja tämän maman maailman iloisimmaksi! <3

Mutta aloitetaan varsinainen raportti ihan alusta eli valmistaumisesta kisaan. Kuten kerroin edellisessä postauksessa valmistautuminen kisaviikolla meni jo hyväksi todetun kaavan mukaan. Alkuviikosta lyhyt lenkki (tiistaina 7km) ja vielä lyhyempi jalkojen herättelylenkki torstai iltana (3km). Muuten kisaviikolla tein vain pientä jumppailua keskivartalolle, kehonhuoltoa ja kävelyä. Torstaina aloin tankkailemaan nestettä hieman reilummin ja sama jatkui perjantaina sekä vielä lauantaina aamupäivällä. Join vettä, vichyä sekä veden/vichyn ja urheilujuoman sekoitusta. Juomisen lopetin kisapäivänä tuntia ennen starttia, mikä on yleensä riittävä aika itselleni ettei vessahätä pääse iskemään juoksun aikana. Syömisten suhteen söin torstaina ja perjantaina aika normaalisti, mutta vähän hiilaripainoitteisemmin. Perjantai illan tankkausruokana toimi tällä kertaa Bravurian kanapasta, johon valitsin  täysjyväpastaa, joka olikin todella hyvää eikä turvottanut kuten pastat välillä. Kisa-aamun aamupalana oli tällä kertaa kaurapuuroa ja siitä parin tunnin päästä 2. aamupalana puolikas sämpylä. Lounaan söin noin klo 11.30, kun startti oli kello 14. Lounas oli valmis pakasteruoka: Finduksen Chicken Indonesia, jonka olen todennut tosi oivaksi ja nopeaksi tankkaussetiksi: riisiä, kanaa ja vihanneksia, tosin vihanneksista osa jäi syömättä. Lisäksi söin yhden proteiinipatukan. Näillä eväillä olin valmis juoksemaan.

Ready to go!

Kisapaikalle saavuin puoli yhden jälkeen ja menin suoraan hakemaan juoksunumeroani. Tein myös vähän shoppailujakin ja ostin uuden Blackrollin minirullan, joka on  mielestäni paras foam rolleri mitä löytyy! Onnistuin hukkaamaan vanhan minirullani kesälomareissulla, joten nyt oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja ostaa uusi! Voin lämpimästi suositella tätä pientä "kiduttajaa". Se on ihan huippuhyvä apu kehonhuoltoon! 

Shoppailujen jälkeen suuntasin laittamaan kaiken valmiiksi ennen kuin vein kamat tavarasäilytykseen. Kaikki toimi Vantaan maratonin kisatoimistossa todella hienosti eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Iso peukku siis hyvin organisoiduista järjestelyistä! Vessakäynnin ja pienten venyttelyjen jälkeen suuntasin ulos verkkaamaan ja odottelemaan Amandaa, jonka kanssa oltiin sovittu treffit ennen lähtöä. Amanda saapui paikalle ja vaihdettiin pikaiset kuulumiset (jännittyneet höpötykset) ja otettiin muutamat kuvat. Sitten vielä pakollisen bajamajapysähdyksen kautta lähtöön ja menoksi!

Ennen starttia vasemmassa pohkeessa oli vähän tuntemuksia, mutta yritin saada niitä pois venyttelemällä. Lyhyen alkujumpan jälkeen oltiin valmiita lähtöön klo 14! PAM! Ja juoksijaporukka säntäsi reitille aurinkoisessa,mutta tuulisessa säässä. Mulla oli kädessä oma juomapullo (toimiva taktiikka kolmen viikon takaiselta Espoon rantapuolikkaalta!) ja se mahdollisti sen, että pystyin juoksemaan juomapisteiden läpi aivan viimeistä juomapistettä lukuunottamatta, jonne 0,5l pullo ei enää riittänyt. LIDL:stä ostetusta urheilujuomapullosta sai hyvän otteen eikä se häirinnyt omaa juoksuani ollenkaan. Hörpin veden ja urheilujuoman sekoitusta tasaisesti pitkin matkaa ja lisäksi otin geelit n. 7km ja 16km kohdalla.

Juoksua varten olin tehnyt suunnitelman tai oikeastaan kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa eri tavoitteisiin. Suunnitelma a) oli tähdätä omaan kauden parhaaseen tulokseen, joka vaati noin 5.07min/km vauhtia. Suunnitelma b) oli juosta oma ennätys, jos kaikki tuntuisi hyvältä ja juoksu kulkisi. Siihen vaadittiin noin 5.04min/km vauhti. (Jos muuten joskus pohditte vauhteja eri matkoille niin tämä nettisivu on hyvä: Marathon/Half marathon pace calculator)! Ennen lähtöä en vielä ollut päättänyt kumman suunnitelman mukaan juoksen, joten annoin jalkojen päättää vauhdin. Alkuun ne halusivatkin mennä ihan liian kovaa (kuten yleensä) ja muiden imussa ensimmäinen kilsa kulki 4.51min/km. Seuraavalle kilsalle himmasin hieman, koska tiesin, että se on aivan liian kova vauhti itselleni pidemmän päälle. Usein alussa yritän löytää sellaisen vauhdin ja rytmin, jonka ylläpitämiseen vaaditaan vähän tekemistä, mutta joka on sellainen, että sitä voisi ainakin ajatuksen tasolla kruisailla koko matkan. Jos alkuun lähden liian kovaa, tulos on "fly and die" ja se tekee loppumatkasta ihan hirveätä, kun kynttilä on poltettu loppuun paljon ennen maalia. 

Ensimmäinen 5km meni nopeasti ja huomasin olevani jopa hieman edellä enkka-aikatauluani. Kuulostelin fiiliksiä ja ilmeisesti ne vaativat hieman himmaamaan, koska kuudes kilsa taittuikin sitten hieman hitaammin. Mulla oli alkumatkasta hieman ongelmia vasemman pohkeen kanssa, mutta ei onneksi mitään sen suurempia. Matkan edetessä pohje alkoi tuntua koko ajan paremmalta, eikä sen enempää vaivannut. Huh. Ensimmäisen kympin väliajat olivat seuraavat: 

1km 4.51 2km 5.02 3km 4.57 4km 5.04 5km 4.58

6km 5:09 7km 5:02 8km 5:02 9km 5.03 10km 5.03 

Juoksin Vantaalla nyt kolmatta kertaa (ja olen muuten aina juossut siellä enkan eli lämpimät suosittelut, jos haet nopeata ja tasaista puolimaraton reittiä Suomesta!) ja reitti alkoi tuntua jollain tapaa helpommalta, kun tiesi paremmin, mitä on tulossa. Ensimmäinen kymppi sujuikin aika helposti, tottakai jouduin tekemään töitä pitääkseni yllä vauhtia, joka oli ensimmäisten kilometrien perusteella mennyt suunnitelman b mukaan eli tiesin olevani enkkavauhdissa. Ensimmäisellä kierroksella juoksu oli vielä aika helppoa sekä henkisesti että fyysisesti. Pyrin keskittymään siihen kilsaan missä olin, hakemaan hyvää rytmiä ja tsekkaamaan aina välillä juoksuasentoa mahdollisimman taloudelliseksi.

Puolivälissä olin ajalla 53:27. Sen jälkeen pitikin sitten alkaa käärimään hihoja ja ryhtyä hommiin. En tiedä kuvittelinko vain, mutta yltyikö tuuli toiselle kierrokselle? Siltä se ainakin tuntui. Toinen kierros alkoi vauhdikkaasti, kun sain lisäbuustia yleisöstä ja siitä faktasta, että ylipäätään lähdin toista kertaa kiertämään reittiä. Kilometrit 11 ja 12 menivät vauhdilla, 4.54min/km ja 5.01min/km. Sen jälkeen tuntui siltä, että yritystä ja eforttia oli ihan yhtä paljon, mutta kilsavauhdit vain huononivat..5.07, 5.08, 5.09..arg! Vastatuuleen sai painaa ihan huolella ja hankalampaa se oli ehkä siksi, että juoksin paljon "yksin" (toki ympärillä oli porukkaa) ilman peesiapua tai tuulensuojaa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin tiiviimmässä porukassa, joten tuulensuojaakin oli tarjolla. Mutta ei auttanut kuin painaa, sillä tiesin tässä vaiheessa, että enkan juokseminen olisi aika sekuntipeliä. 

11km 4.54 12km 5.01 13km 5.07 14km 5.08 15km 5.09 

Noin 14km kohdalla sain lisäbuustia, kun kotijoukot olivat kannustamassa reitin varrella! <3 15km kohdalla olin edelleen hyvässä vauhdissa, ja tiesin, että pitämällä suunnilleen saman vauhdin ennätys on mahdollinen. Hidastaa ei saanut, mutta tässä vaiheessa alkoi jo matka painaa ja jouduin tsemppaamaan itseäni aika paljon. Kerroin muun muassa itselleni, että nyt on aika hypätä hetkeksi sinne epämukavuusalueelle, jota yleensä vältät lähes viimeiseen asti. Se enkkajuoksu ei tule luovuttamalla tai hölläämällä, varsinkin kun kaikki oli hyvin (ei mitään suurempia ongelmia). 19km kohdalla laitoin vitosvaihteen päälle ja lähdin loppukiriin. Samoilla kohdilla sain kiinni oranssipaitaisen KPK 24/7-paitaisen naisen ja menin hänen ohi. Hän pysyi vauhdissa hyvin mukana ja huikkasinkin jossain vaiheessa taakse, että "mukana?" ja hän huikkasi, että "melkein". Se oli lähes sanaton sopimus loistavasta vuorottelevasta peesiavusta viimeisille kilometreille, sillä itse tarvitsin kaiken tsempin jonka vain pystyin saamaan. Sykkeet olivat tässä vaiheessa aika korkealla, hengitys tiheää ja vauhti itselleni jo sen verran kova, että mukava kruisailu alkoi olla kaukana siitä menosta. Vuorottelimme viimeiset kilsat vetäjän roolissa Leenan kanssa (nimi paljastui myöhemmin:)) ja ohitimme monta selkää. Kiitin mielessäni tasaista reittiä ja sitä, että ennen maalia ei ollut kuin yksi pieni mäennyppylä juostavana ja sitten loivaa alamäkeä ja tasaista suoraa kohti maalia. Maalisuoran alussa näin kotijoukot kannustamassa ja kyyneleet meinasi tulla silmiin, kun Henri huusi "enkka tulee!!!" ja mä kiljuin takaisin, että "tiedän" ja näytin peukkua! He saivat maalisuoralta vielä muutaman kuvankin. 

Maalissa pysähdyin katsomaan kelloa: 1.46.21!!!! Wohooo, ennätys parani reilusti aikaisemmasta, joka oli 1.47.14 tasan kaksi vuotta sitten ennen raskautta ja samalla reitillä. Tunteet olivat pinnassa ja olin vain niin iloinen, onnellinen ja tyytyväinen siihen, että kaikki meni nappiin ja suunnitelmani toimi!! :)

Viimeiset kilsat olivat tosiaan nousujohteisia: 

16km 5.03 17km 5.06 18km 5.06 19km 4.55 20km 4.52 21km 4.42 

Ihanaa oli päästä heti jakamaan fiilikset rakkaimpien kanssa! <3 Ja kiittelinkin kovasti Henriä, että he jaksoivat taas kerran tulla kannustamaan mua, sillä jaettu ilo on aina paras ilo! Yksin enkan fiilistely olisi ollut aika paljon tylsempää kuin nyt. 

Näin myös heti juoksun jälkeen Jannan, joka tuli moikkaamaan ja oli myös juossut tosi mahtavan ajan, onnea Janna! Ja aika pian paikalle tupsahti myös Amanda, joka oli juossut oman ennätyksensä!! Jeee!! Olin niin iloinen hänen puolesta!! :) Kiljuttiin ja halattiin kuin mitkäkin pöhköt! <3 Myös yksi lukija (moi Sini!!) tuli moikkaamaan, mikä oli tosi kiva juttu! :) Juoksutapahtumien parhaita puolia on ehdottomasti juoksukaverit ja yhteinen fiilistely ennen ja jälkeen juoksun. 

Amandan kanssa! :) 

Kaiken kaikkiaan siis Vantaan puolimaraton oli tänä(kin) vuonna ihan huikea niin oman juoksun kuin järjestelyjenkin kannalta. Kaikki toimi loistavasti eikä itselläni ole moitteen sanaa. Kiitos taas Vantaan kisajärjestäjille, hyvää työtä!! 

Tänään on jalat vähän kipeät ja keskivartalossa tuntee juosseensa. Puolimaraton on muuten parasta core-treeniä, mitä voi olla! :D Nyt pitää rauhassa palautella ja miettiä, mitä seuraavaksi. Jollain tapaa tuntuisi tosi tyhjältä päättää kausi jo nyt tähän. Vastahan tässä ollaan päästy vauhtiin, kun syksy on ollut niin ihanaa juoksun kannalta. Mutta toistaiseksi ei ainakaan ole kisailmoittautumisia tai suunnitelmia tehty. Palautuminen on nyt ensisijaista. Haluaisin myös jatkossa keskittyä enemmän lihaskuntotreeneihin ja niissä apuna tulee olemaan treenaakotona.com, jonka treenien pariin pääsyä taas oikein odotan. Kiireisen maman pelastus! :) 

Miten teillä muilla Vantaalla juosseilla meni? 

Kiitos paljon kannustuksista ja mukana fiilistelystä somen kautta, niistä oli paljon tsemppiapua! <3 

Juoksuendorfiineista sekaisin, 

Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  

*Osallistuminen Vantaan maratonin puolikkaalle saatu blogin kautta

Kohti Vantaan puolikasta

Se on kisaviikko jälleen ja itse asiassa jo melkein kisapäivä! Tämäkin viikko on mennyt, kuten edellisetkin, ihan hurjaa vauhtia ja taas ollaan perjantaissa. Huomenna lauantaina on edessä kauden viides puolimaratonini Vantaan maratonilla! Viimeksi juoksin siellä vuonna 2014 oman puolikkaan enkkani, joten muistot ainakin ovat hyviä. Olen eilisestä alkaen koittanut hieman keskittyä lauantain kisaan (kaiken muun ohessa) ja pohtinut taktiikkaa, lukenut järjestäjien ohjeita, miettinyt kisapäivän syömisiä, hankkinut tarvittavat ruuat ja geelit sekä aloittanut nestetankkauksen. Pidän  myös mielikuvaharjoituksia tosi tärkeänä osana valmistautumista, joten olen koittanut kiireisen viikon keskellä aina hetkittäin tehdä niitäkin. Lähden lauantain kisaan hakemaan kauden parasta suoritusta, joten tiedän, että henkinen kestävyys on tosi tärkeässä osassa suorituksen onnistumisessa. Toki myös se fyysinen! ;) 

Tällä viikolla olen juossut tiistaina 7km lenkin ja torstai-iltana lyhyen jalkojen herättelylenkin, joka oli pituudeltaan 3km. Niiden lisäksi olen koittanut tehdä kehonhuoltoa ja kävin myös keskiviikkona hieronnassa, jossa käytiin jalat läpi. Fiilis on lauantain suhteen hyvä ja odottava. Vaikka lähden hakemaan kauden parasta, niin olen kuitenkin aika rennolla asenteella. Uskon, että pystyn tekemään hyvän suorituksen, kunhan palikat vain loksahtelevat kohdalleen eikä mitään yllättävää tapahdu. Vantaalla on tasainen ja nopea reitti, joten siitä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni ja alla on hyvä puolikas Espoosta, jossa juoksin vahvan ja tasaisen kisan. Nyt pitäisi vain sama toistaa hieman kovemmalla vauhdilla! ;) Hieman on taas tosin sellainen olo, että onko flunssa iskemässä, mutta toivon, että se on jälleen näitä "perustuntemuksia" ennen kisaa, kun kuitenkin vähän jännittää, vaikka uskotteleekin itselleen, että rennosti mennään! ;) Kaksi vuotta sitten muistan jännittäneeni Vantaan puolikasta ihan hurjasti, sillä olin silloin kertonut kaikille, että olen hakemassa omaa enkkaa. Sain jännityksestä lisäbuustia ja enkka tulikin. 

Hauskaa on myös, että Vantaalla on paljon tuttuja juoksemassa, joihin toivon törmääväni huomenna kisapaikalla! Erityistsempit lähetän tässä ystävälleni Joonakselle, joka lähtee huomenna toiselle maratonilleen. Joonas -mä voin hoitaa jännittämisen sun puolesta, joten älä sä jännitä! Juoksu menee hyvin ja tuun sitten toivottavasti vikalle kierrokselle antamaan lisäbuustia jossain vaiheessa!! Tsemppiä!! <3 

Ja Amandalle: Paljon tsemppiä!! You got this girl!! Enkka tulee! <3 :) 

Ja kaikille muillekin!! Mahtavaa juoksupäivää ja moikataan, jos tavataan! :) 

Kisafiiliksissä, 
Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/  


*Osallistuminen Vantaan maratonin puolikkaalle saatu blogin kautta

Syksyn kuntoprojekti: Haastattelussa Henu

Heippa! Kivaa sunnuntaita! Toivottavasti teillä on ollut mukava ja rentouttava viikonloppu. Täällä saaristossa se on ainakin ollut ihan mahtava kaikin puolin. Säät ovat olleet upeat ja viikonloppuun on mahtunut rentoilua, sporttailua ja vähän töitäkin. Hyvä balanssi siis!

Sunnuntain 12km juoksulenkiltä

Auringonlasku lauantai-iltana

Pieni puuhastelija <3

Ja sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen. Kerroin elokuussa meidän perheessä alkaneesta kuntoprojektista, jossa itse saan olla kannustavan vaimon roolissa. Viime aikoina on tullut joitakin kyselyjä Henrin projektiin liittyen, joten ilokseni hän suostui "haastattelupyyntööni" ja pääsin esittämään hänelle kysymyksiä kuntoprojektiin liittyen. Mielenkiinnolla itsekin odotin vastauksia, ja tässä ne tulevat! :)

KUKA?

Nimi: Henu

Ikä: 31

Kilpaurheilutausta: Juniorijääkiekkoilija A-nuoriin saakka, pääasiassa I-divisioonassa. Vuoden tauon jälkeen 9 vuotta kaukalopalloa I-IV –divisioonissa. 3 Helsinki City Runia 2011-2013, ennätys 1:57:29 (2012).

Muut harrastukset: Golf, laskettelu, kuntosali. Penkkiurheilun ammattilainen; F1, NHL, Champions League, PGA Tour, La Liga.

Suurin ruokahoukutus: Big Mac –ateria :D

Moikka Henri, kertoisitko alkuun hieman taustaa kuntoprojektillesi. Miksi päätit aloittaa sen?

Kaukalopallon lopettamisen jälkeen keväällä 2015 kuntoilin pääasiassa vain golfkentällä ja koiran kanssa kävelemällä. Vuoden 2015 alussa aloitin uudessa työpaikassa ja työ vei entistä enemmän aikaa ja koin, että minun tulisi viettää vähäkin vapaa-aikani kotona varsinkin kun vaimoni oli raskaana. Näiden asioiden summana alkoi hieman paino nousta ja viime kesäloman jälkeen tilanne oli jo rehellisesti sanottuna riistäytynyt käsistä ja paino noussut 99,3 kiloon.

Kesäloman lopulla olimme erittäin hyvien ystäviemme kanssa mökillä. Heillä tuli puheeksi häitä edeltävä kuntokuuri ja ruokavalion kevennys. Yhdessä tulevan sulhasen kanssa siinä sitten todettiin, että olisi tosiaan aika ehkä hieman keventää oloa. Sovittiin, että ennen jouluaattoa painon pitäisi olla alle 90kg tai olemme vaimoillemme shoppailureissun velkaa*. Onnistuessamme saisimme lähteä seuraavana kesänä formulareissulle!

(*Karkki kommentoi: vaikka shoppailureissu houkuttaisikin niin rehellisesti on sanottava, että toivon Henrin voittavan tämän vedon! :))

Missä mennään kuntoprojektin kanssa nyt?

Kuntoprojekti etenee erittäin hyvin aikataulussa. Olen asettanut itselleni kuukausitavoitteet painon suhteen. Elokuun tavoitteesta jäin parisataa grammaa, mutta syyskuun tavoitteen, 94kg, saavutin ja palkitsin itseni ruhtinaallisesti “cheat daylla” ja kävin viime sunnuntaina hakemassa Big Mac –aterian! :D

Kuinka kauan projekti kestää ja mikä on sen tavoite? 

Projekti kestää hieman vajaa 5kk ja tavoitteena on siis pudottaa n. 10kg painoa.

Mikä sinua motivoi liikkumaan ja syömään terveellisemmin?

Oma peilikuva oli varmaan suurin motivaattori tämän projektin aloittamiselle. Olin kyllä huomannut myös väsyväni helpommin sekä olevani yleisesti vaan huonommassa kunnossa. Kun koiran ulkoiluttaminen ja lapsen kanssa peuhaaminen tuntuivat hieman rankoilta hommilta, niin tilanne ei totisesti ollut enää kovin hyvä. Ja pieni kisailu hyvän ystävän kanssa ei ole koskaan pahasta! ;)

Miten treenien sovittaminen arkeen on sujunut? 

Treenien aikatauluttaminen on sujunut suhteellisen mutkattomasti. Työmatkoilla hotellioluet ovat vaihtuneet juoksulenkkeihin. Ja vaimoni on ilomielin päästänyt minut iltaisin pois kotoa kun olen lähtenyt salille tai lenkille. Kiitos siitä! :) 

Millaisia treenejä olet projektin aikana tehnyt? Kuinka paljon liikut viikossa?

Olen treenannut 2-4 kertaa viikossa projektin aikana. Kaksi lenkkiä on ollut ohjelmassa alusta asti ja kunnon mukaan olen matkaa pidentänyt alun neljästä kilometristä jo kahdeksaan. Lisäksi olen aloittanut saliharjoittelun jälleen. Kahta eri ohjelmaa olen tehnyt, toinen ylävartalopainotteinen ja toinen alavartalopainotteinen. Lisäksi hoidan koiran ulkoilutukset iltaisin ja yleensä kävelemme 2-4km.

Miltä ruokavalio on näyttänyt projektin aikana?

Olen keventänyt erityisesti töissä syömääni lounasta. Meillä on onneksi tarjolla toimistolla “Fresh buffet”, johon kuuluu monipuolisen salaattipöydän lisäksi yksi proteiiniannos (kalaa, kanaa, juustoa tms.) sekä smoothie ja keitto. Kotona ruoat ovat pysyneet lähes samanlaisina, perinteisinä arkiruokina. Viikonlopun herkutteluista olen luopunut kokonaan ja kaikki pizzat, burgerit, karkit, pullat, keksit yms. ovat täyskiellossa. Paitsi “Cheat day”:nä, jos kuukausitavoite on saavutettu.

Oletko saanut tarvittavan tuen kotoa projektiisi?

Olen saanut todella hyvän vastaanoton projektille vaimoltani. Olemme saaneet todella hyvin sovitettua omat menomme ja harrastuksemme yhteiseen aikatauluumme. Hänkin taisi ehkä salaa toivoa, että mies saataisiin taas pikkuhiljaa liikkeelle.* 

(*Karkki kommentoi: jep, niin toivoin, haha! Mutta motivaation pitää mielestäni lähteä itsestä, toista ei voi pakottaa liikkumaan. Nyt on ollut ihanaa huomata, kuinka motivoitunut Henri on ja kuinka määrätietoinen hän on saavuttamaan tavoitteensa.)

Mikä on ollut helpointa ja mikä haastavinta?

Helpointa ja mukavinta treenaamisen uudelleen aloittamisessa on ehkä ollut salilla käyminen ja etenkin ylävartalo-ohjelma, jota olen tehnyt vielä suhteellisen kevyillä painoilla. Yksin salilla käydessä saa hyvin nollattua ajatuksia ja kun puhelimenkin jättää pukkariin niin rauha on taattu. Haastavinta vastaavasti taas on ollut juoksukunnon nostaminen sille tasolle, että juoksemisesta voisi taas nauttia. Alkuun meni muutama viikko, että juokseminen oli rehellisesti sanottuna kamalaa. Nyt muutaman “jalkapäivän” jälkeen jalat jaksavat taas kantaa keventynyttä vartaloani juostessa paremmin ja juokseminen alkaa olla jopa hieman mukavaa!* 

(*Karkki kommentoi: Jee, on kyllä ollut hauskaa, kun olen huomannut, että Henri on taas vähän innostunut juoksemisesta! En kuitenkaan haaveile yhteisistä juoksulenkeistä, koska ne eivät vain sovi meille! :D Riita on aina taattu, haha! Joten parempi, että kumpikin juoksee omillaan ja voidaan sitten kotona puida lenkkireitit, vauhdit ja fiilikset! :))

Projektia on edessä vielä reilut 2,5 kuukautta, mitä odotat niiltä?

Pidempiä lenkkejä, karisevia kiloja ja kiinteämpää olemusta! :) 

Kiitos haastattelusta Henri! :) Eiköhän palata tähän aiheeseen viimeistään vuoden lopussa, ja katsotaan miten projektissa käy! Jos teillä tulee mieleen jotain kysymyksiä tai haluatte tsempata Henriä kohti tavoitetta, niin jättäkää mielellään kommenttia alle! :) 

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa! 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa/