torstai 8. helmikuuta 2018

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että...(osa 6)

Heippa! Käy pikaisesti hakemassa kuppi kahvia, teetä tai muuta lempparijuomaa ja tule mun kanssa pitkästä aikaa virtuaalikahvittelemaan! :) 


Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
Mun ja Islan viime viikonloppuna alkanut flunssa on jatkunut koko alkuviikon ja oikeastaan kaikki suunnitelmat on menneet uusiksi. Ollaan jouduttu perumaan treffejä ystävien kanssa ja vietetty niiden sijasta paljon enemmän aikaa kotona. Onneksi ei olla oltu kumpikaan sänkypotilaina, vaan yleisvointi on ollut molemmilla hyvä, joten kaikenlaista on jaksanut puuhata ja ulkoilemaankin on päästy.  



Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
Mulle on iskenyt kova siivous- ja järjestelyvimma ja haluan saada kaikki kaapit, nurkat ja laatikot kotona järjestykseen ennen vauvan tuloa. Varmasti tämä liittyy osaltaan pesänrakennukseen, varsinainen "siivoustauti", joka ei mulle kovin usein iske tässä määrin, heh. Aika pieniä juttuja olen vasta saanut tehtyä, koska aikaa siivota ei ole ollut montaa tuntia kerrallaan, vaan ehkä puoli tuntia siellä ja tunti täällä, mutta, ai että on tuntunut hyvältä, kun on saanut edes jonkun paikan siivottua tai järjestettyä! Seuraava isompi projekti on käydä läpi ja järjestää kaikki Islan vanhat vaatteet ja katsoa, mitä niistä otetaan vauvalle käyttöön, ja mitä mahdollisesti laitetaan kiertoon. Onko ideoita millä tavalla vaatteet kannattaisi järjestää? Haluaisin, että aina samaa kokoa olevat vaatteet olisi helposti saatavilla..jossain. Laatikoissa? Pusseissa? Missä? :D Niin, että ne voisi ottaa käyttöön aina yksi koko kerrallaan tai miten tarvitseekin. Tavoitteena olisi myös, että vaatteita olisi järkevä määrä ja oikeasti sellaisia, mitä käytetään. Mua aina alkaa ahdistamaan, kun huomaan löytäväni Islan kaapista jonkun vaatteen, joka on jäänyt ihan unohduksiin eikä ole käytetty ollenkaan, vaikka hänellä on aika hyvin pysynyt vaatekaappi hallinnassa. Toisin kuin mamalla. Se olisi sitten sitä seuraava projekti!;) 

Vaatteiden lisäksi haluan käydä läpi kaikki muutkin vauvatarvikkeet ja katsoa, mitä pitää vielä mahdollisesti hankkia uudelle tulokkaalle. Myös hänen vaatteille ja tavaroille pitää järjestää tilaa ja I:n huoneessa on operaationa siivota kaapit ja saada lelut ym. järjestykseen.  Sitä varten pitää tilata vähän uusia lelulaatikoita/koreja ja olen katsellutkin sopivia sillä silmällä. Puhumattakaan meidän vaatehuonevaraston siivoamisesta kodin alakerrassa ja keittiön kuivakaapista.. Pitäisi varmaan kirjoittaa näistä to do lista!

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
Lähdetään taas huomenna Madridiin eli pakkausoperaatiot olisi vielä edessä. Nyt pitää koittaa pakata aika maltillisesti, sillä näillä näkymin mennään nyt sinne viimeistä kertaa ja takaisin tullessa pitää saada vielä tavaraa mukaan Madridin kodista. 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
En ole tehnyt viikkoon yhtään oikeata treeniä flunssan takia (kävelylenkkejä lukuunottamatta) ja se alkaa kyllä tuntumaan etenkin henkisesti. Mulla on aina paljon parempi fiilis ja olo, kun pääsee liikkumaan! Elättelen kuitenkin toiveita, että viimeistään ensi viikolla voisi jo palata normaalien kotitreenien pariin!:) 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
Vaikka liikkumiset ovat jääneet tällä viikolla vähille, niin olen saanut syötyä suhteellisen järkevästi ja terveellisesti, mikä on aina puoli voittoa matkalla omaan hyvään oloon! Nyt kun ollaan oltu Islan kanssa kaksistaan kotona maanantaista alkaen, niin ollaan menty aika yksinkertaisella menulla. Mä olen syönyt päivittäin ruokaisia salaatteja ja hän useasti "makalaatikkoa", joka on  taaperon ehdoton suosikki. Olen myös hyödyntänyt muutamaan otteeseen kaupan eineshyllyä (mm. Kokkikartanon lohikeitto ja kanapasta, sekä Finduxin Chicken indonesia), sillä helppous on ollut viikon sana. Ja sitäpaitsi, Suomesta saa ihan älyttömän hyviä ja suht-terveellisiä valmisruokia, jos vertaa vaikka Espanjaan...Pitäähän niitä välillä hyödyntää!;)



Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
Olen tällä viikolla potenut hetkellistä someahdistusta. Someahdistus mulla iskee helpoiten silloin, kun ei itse pääse tekemään niitä omia "normijuttuja", kuten esimerkiksi liikkumaan. Tulee sellainen olo, että kaikki muut vain tekee ja liikkuu ja itse vain makaa sohvalla! :D Vaikka hyvin tiedän, ettei kipeenä ollessa tietenkään voi liikkua ja kaikki on joskus kipeitä. Ja suurin osa päivittää sinne Instagramiin vain niitä elämän parhaita hetkiä ja kaikilla on myös niitä ei niin hyviä hetkiä! Se on jännää, miten nämä jutut "tietää kyllä", mutta silti ne välillä pääsee oman pään sisälle ja alkaa harmittamaan, tiedättekö? Paras lääke sellaisiin hetkiin on a) sulkea some ja keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin b) laittaa viestiä jollekin ystävälle joka osaa piristää ja tietää, mistä puhut c) tehdä jotain sellaista, mistä tulee itselle hyvä fiilis! Onneksi nämä someahdistukset kestää yleensä vain vähän aikaa, koska oikeasti tykkään somesta ja sen positiivisista puolista (inspiraatiosta, motivaatiosta, uudesta tiedosta, vertaistuesta jne.) tosi paljon ja ne hyvät puolet yleensä voittaa huonot. Mitä sä teet, jos some alkaa ahdistamaan vai ahdistaako se koskaan? 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että..
mulla on menossa 25. raskausviikko, mutta sen enempää en raskausjuttuja höpisisi (ellet sä haluaisi), koska ajattelin kirjoittaa blogiin vielä loppuviikosta uusimman raskauspäivityksen, jossa kerron niitä sitten enemmän.  

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kysyisin tietysti myös sun kuulumisia! Miten on helmikuun alku sujunut? Onko tullut syötyä jotain superhyvää? Miten treenit sujuu? Oletko sä sattumoisin innostunut siivoilemaan ja järjestelemään kotona? Onko mitään reissuja tiedossa? 

Kivaa loppuviikkoa ja kiitos, kun kävit kahvilla!:)

-Karoliina 


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Tällä viikolla

Hipshei! Täällä ollaan aamukahvin äärellä ja ajattelin, että voisin tässä samalla kirjoitella blogiinkin. Ideapankissa on tällä hetkellä ideat vähän vähissä, joten tästä tulee tällainen perus "tällä viikolla"-postaus.
  • Maanantaina lennettiin Madridista Helsinkiin ja tultiin kotiin vähäksi aikaa! <3 Meillä oli Norwegianin aamulento, joka lähti jo 8 aikaan eli mun herätyskello soi 4.40..Islan herätin 5.15 ja onneksi hän oli ihan messissä lähdössä lentokentälle ja lentoooooon eikä aikainen herätys haitannut. Lentokin meni tosi hyvin ja aika rutiinilla! Vitsi olen ylpeä tosta pikku reissaajasta, joka tietää jo aika hyvin miten hommat toimii lentokentällä ja koneessa. 
Vilkutettiin heipat isille Madridin kentällä! <3
  • Oli ihanaa nähdä mun äitiä ja siskoa, jotka tulivat meitä hakemaan lentokentältä ja ihanaa oli päästä myös omaan kotiin! <3 
  • Tiistaina pääsin osallistumaan Sportyfeel Helsinki City Runin ja Sportyfeel Helsinki City Marathonin-pressitilaisuuteen. Pressitilaisuuden jälkeen meillä oli vielä Helsinki City Running Day-street teamin kick off-tilaisuus, jossa oli ihan super kivaa nähdä mukana olevia juoksukavereita ja SUL:n porukkaa! <3 Itsehän olen mukana jo kuudetta vuotta tuossa tiimissä, jonka tehtävänä on toimia Helsinki City Running Day:n sanansaattajina ja lähettiläinä etenkin sosiaalisessa mediassa. HCRD-Street teamin jäseninä saatiin Craftilta ja New Balancelta uusi juoksutakki, juoksupaita sekä uudet juoksukengät. Testasin paidan ja kengät kotitreenissä enkä malta odottaa, että jossain kohtaa (ensi syksynä?) pääsen ne testaamaan myös juoksun parissa. Uudet treenivaatteet kasvattaa aina kyllä treeni-intoa!:) Kiitos kovasti Craft ja NB! <3
*Paita ja takki saatu Craft Sports Finland *Kengät saatu New Balance-Suomi 

Malli Women´s Fuel Core Rush PB3
  • Keskiviikkona vietettiin ihan vain kotipäivää ja nautittiin ihanasta säästä pitkällä aamukävelyllä tyttöjen kanssa! <3 

  • Torstaina pääkaupunkiseudulla oli kunnon lumimyräkkä, taisteltiin sen keskeltä ystäväni Marikan luokse, jossa tehtiin torstaibrunssi ja lapset pääsivät leikkimään. Illalla H:kin tuli kotiin viikonlopuksi Madridista, lento 1,5 tuntia myöhässä lumihässäkän takia, mutta pääsi kotiin kuitenkin ja oltiin kaikki tosi iloisia siitä! <3
Brunssi taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa ei ole niin kuvauksellinen, mutta hyvää ja kivaa oli :)


  • Perjantaina Islalla alkoi olla vähän flunssan oireita, joten otettiin päivä aika iisisti kotona aamukävelyn jälkeen. Vaari kävi lounaalla ja moikkaamassa. Itse tein jossain kohtaa treenin ja vähän töitä myös. Illalla herkuteltiin H:n kanssa Candy King-irtokarkeilla samalla kun katsottiin Amazing Racea. Sinne meni mun karkkilakko, mutta ai että maistui hyvältä pitkästä aikaa! :)
Perjantain treenin aloitus oli jotenkin ekstravaikeata, mutta onneksi tein sen. Tuli hyvä olo!
Lounassalaatti <3

Tämä oli hyvää, maistui ihan suklaapatukalta! :D *saatu Sportyfeelilta
  • Lauantaiaamuna sain nukkua vähän pidempään, kun H otti aamuvuoron. Ahh, se oli ihanaa! Muuten päivä oli aika tapahtumaköyhä, sillä oltiin kotona koiranulkoilutuksia ja pikaista kaupassakäyntiä lukuunottamatta. Islan flunssa jatkui ja mullakin alkoi iltaa kohti vähän kurkkua karhistaa... :/ 
  • Luulen, että tänään sunnuntaina jatketaan täällä olon parantelua itse kukin ja hengataan pitkälti kotona. Toivotaan, että flunssa saadaan pian taltutettua, koska ensi viikolle on kaikenlaista ohjelmaa ennen Madridiin lähtöä!  
Millainen sun viikko on ollut? Kivaa sunnuntaita! 

-Karoliina


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Miten sujui terveellisempi tammikuu?

Tammikuun viimeinen päivä! Tuntuu, että tämä kuukausi meni aika nopeasti, ainakin täällä. Tammikuun alussa lanseerasin oman "terveellisemmän tammikuun" joulukuun jälkeen. Joulukuussa herkuttelut lähtivät ihan käsistä, joten tammikuun tullen kroppa janosi jo terveellisempiä ja kevyempiä ruokia sekä vähemmän lisättyä sokeria. 



Tammikuun aikana olen taas opetellut kohtuutta (sokeri)herkkujen  syömisen suhteen ja syönytkin niitä huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin suklaahuuruisessa joulukuussa. Koko kuukauden olen ollut karkkilakossa, mutta monesti viikonloppuisin olemme perheen kanssa tehneet jotain kivaa yhdessä ja usein niihin hetkiin on kuulunut myös esimerkiksi kahvilassa nautittu pulla, keksi tai kakkupala, jonka olen hyvällä omallatunnolla ja nautiskellen syönyt. Tällaista haluaisin oman herkuttelun olevan jatkuvasti, että se liittyisi erikoishetkiin aina silloin tällöin. Kerralla ei tarvitsisi syödä hirveätä määrää ja sokerikierre ei jatkuisi monta päivää putkeen, vaan jäisi siihen yhteen kertaan. Tätä kohti pyrkiessä on vielä paljon töitä tehtävänä, mutta se olisi itselleni mielestäni hyvä tavoite. Se, ettei ollenkaan söisi sokeria tai herkkuja, ei ole omalla kohdallani se, mitä haluan. Uskon, että terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio voi myös sisältää kohtuudella niitä "ei niin terveellisiä" ruokia ja elintarvikkeita.



Mitä sitten tammikuussa on tullut syötyä? Pääasiassa ihan normaalia kotiruokaa, jossa olen pyrkinyt painottamaan kasviksia, vihanneksia ja juureksia mahdollisimman monella aterialla. Lounaalla olen usein syönyt ruokaisan salaatin ja illallisina on tullut syötyä melko monipuolisesti kanaa, (jauhe)lihaa tai kalaa sekä vihanneksia ja jotain hiilihydraatinlähdettä tai keittoa. Välipaloilla, aamiaisilla ja iltapaloilla olen syönyt usein leipää (varmasti suurin raskaushimoni), hedelmiä, jogurttia ja marjoja tai kananmunaa. Ihan perusjuttuja siis! Toki välillä on tullut syötyä myös ulkona eikä valinnat ole aina olleet mitään terveellisimpiä, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan hyviä. #Balanssi




Herkkuhimoihin olen syönyt kotona vähän terveellisempiä vaihtoehtoja, kuten hedelmiä, marjoja, banaania maapähkinävoilla, leipää, jossa on päällä maapähkinävoita, banaania ja vähän hunajaa, banaanipannareita sekä proteiinipalleroita (maapähkinävoita, kaurahiutaleita, hunajaa, omaa suosikki proteiinijauhetta, vähän vettä ->pyöritellään palloiksi ja pakkaseen hetkeksi, säilytys jääkaapissa). Yllättävän hyvin nämä kotitekoiset herkut ovat toimineet herkkuhimojen taltuttamisessa. Yksi iso tekijä on myös ollut se, ettei kotiin ole ostettu mitään ylimääräisiä herkkuja houkuttelemaan! :) 




Treenien suhteen tammikuu on sujunut myös ihan hyvin. Olen tehnyt 3-4 varsinaista lihaskuntotreeniä viikossa ja niiden lisäksi kävelyä ja arkiliikuntaa on tullut tehtyä päivittäin. Tavoitteeni oli 3-5 varsinaista treenikertaa viikossa tammikuun aikana, joten siihen on päästy. 



Terveellisempi syöminen on vaikuttanut omaan oloon positiivisesti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Raskauden kohdalla muutoksia omassa kehossa on ollut helpompi katsoa sivusta, kun tiedän, että olen tehnyt (suht) järkeviä valintoja sen suhteen, mitä suuhuni pistän ja pyrkinyt liikkumaan jonkin verran. Numero vaa´alla kyllä nousee jatkuvasti ja tuntuu, että kroppa pehmenee vähän joka puolelta, mutta sitä on turha sen enempää miettiä. Kroppa ottaa sen mitä se tarvitsee raskauden aikana. Joillakin enemmän ja toisilla vähemmän. Itse kuulun niihin "enemmän" sarjalaisiin!;) Helmikuun alkaessa olen suunnitellut jatkavani samalla linjalla syöden suhteellisen terveellisesti ja herkuttelemalla kohtuudella. Katsotaan miten sujuu! 

Miten teillä muilla sujui tammikuulle asetetut tavoitteet, jos sellaisia oli? 

Mukavaa alkavaa helmikuuta! 

-Karoliina


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kaksi viikkoa Madridissa

Meidän arki kahden maan välillä jatkuu ja nyt on kulunut kaksi viikkoa Madridissa. Huomenna lähdemme Islan kanssa Suomeen, omaan kotiin muutamaksi viikoksi. Vajaan parin viikon päästä palailemme taas Madridiin viimeiselle jaksolle tässä komennuksessa.



Kuluneet kaksi viikkoa Madridissa ovat olleet tosi kivoja. On ollut ihanaa olla koko perhe (koiraa lukuunottamatta) samassa paikassa ja viettää arkea täällä. Arki on ollut täällä aika paljon helpompaa ja leppoisampaa, sillä ohjelmaa on ollut vähemmän kuin kotona ja toki on ollut se toinen aikuinen apuna, mikä on iso juttu. Kotona pelkästään koiran kanssa kävelyt tuovat päiviin tekemistä ja usein on vielä jotain muutakin sovittua. Nyt kun menemme kotiin, koitan rauhoittaa päiviä vähän enemmän, enkä sovi treffejä ihan jokaiselle päivälle. Niin kivoja kun ne ovatkin, huomaan, että oman jaksamisen takia ei voida olla ihan koko ajan menossa. Kotiaikaakin pitää löytyä, myös taaperon takia. Pitää ehtiä leikkimään ja pötköttelemään vaikka sängyllä höpöttämässä ja kutittelemassa! <3 Ja varmasti tilanne rauhoittuu myös itsestään, kun ei tarvitse yrittää nähdä kaikkia ystäviä pitkän poissaolon jälkeen lyhyessä ajassa. 

Madridissa meidän päivät ovat kuluneet Islan kanssa kaksistaan kunnes H illalla tulee töistä kotiin. Joka päivä ollaan kuitenkin keksitty jotain ohjelmaa ja lähdetty pois kotoa edes vähäksi aikaa. Käyty ulkona kävelyllä, leikkipuistossa, kaupassa, kauppakeskuksessa tai vaikka lounaalla. Sitten toki perushommat kuten päikkärit, ruuanlaitot, pyykinpesut, siivoamiset ym. vievät aikaa täälläkin. Päikkäriaikoina olen usein tehnyt oman kotitreenin, töitä ja blogijuttuja. Illat ollaan vietetty perheaikaa kotosalla ja  viikonloppuisin pyöritty ympäri kaupunkia ja tehty yhdessä kaikkea. Brunssit ovat myös kuuluneet viikonloppuihin kuten pidemmät kävelytkin. 




Yksi parhaista jutuista täällä on ollut sää, joka on tammikuussakin ollut suhteellisen leuto ja aurinkoinen, vaikka ymmärtääkseni yleensä tammikuu on kylmempi ja sateisempi. Madridhan on vuorien ympäröimä ja sijaitsee n. 600 metrin korkeudessa. Ympäröivillä vuorilla näkyy lumihuippuja, mutta ymmärtääkseni se, että itse kaupungissa sataisi lunta on todella harvinaista. Kylmimpinä öinä lämpömittari on kuitenkin käynyt pakkasen puolella ja aamut ovat kylmiä, kunnes päivällä yleensä lämpenee ja välillä on tuntunut ihan keväiseltäkin. 

Täytyy myös sanoa, että mitä tutummaksi Madrid on tullut, sitä enemmän olen oppinut tykkäämään tästä kaupungista! <3 Nyt kun osaa jo kulkea aika hyvin ja hahmottaa eri kaupunginosia ja niiden sijaintia, on liikkuminen helppoa ja kivaa. Luulen, että tulen vielä monta kertaa kaipaamaan tänne, vaikka olenkin potenut koti-ikävää komennuksen aikana, etenkin viime syksynä. Mutta on tämä hieno kaupunki, jossa lapsiperheenä on hyvä elellä. Vielä, kun itse osaisi espanjaa paremmin, niin ei olisi mitään ongelmaa! Toistaiseksi alkeellisella espanjallakin on ihan hyvin pärjännyt (ja välillä englannilla, jos sitä on vastapuoli osannut), mutta olisi kyllä mukavaa keskustella paikallisten kanssa muutakin kuin perusfraaseja. Toisaalta sehän on vain itsestä kiinni opiskella lisää!:)

Tänään meillä on takana varsinaiset seikkailut ympäri kaupunkia, kun yritettiin saada rikkoutunutta puhelintani huoltoon. Ei ihan onnistunut ensimmäisessä paikassa, joten suhattiin sitten metrolla ja junalla ja kävellen ympäriinsä. Luuri on nyt vihdoin kunnossa, ja minä 90€ köyhempi.. :/ Älkää pudotelko puhelinta, viikon vinkki!;)

Nyt pitäisi vielä saada tavarat pakattua ja valmistautua huomiseen aamulentoon. 

Kivaa sunnuntain jatkoa ja alkavaa viikkoa!

-Karoliina

torstai 25. tammikuuta 2018

Juokseminen toisessa raskaudessa

Olen viimeksi juossut varsinaisen lenkin (5km) joulukuun 28 päivä saaristossa, hiekkateillä ja poluilla. Se lenkki tuntui varsin hyvältä, mutta siitä seuraava lenkki jäi vain yritykseksi, koska juoksu takkusi ja vatsa painoi. Vaihdoin silloin suosiolla kävelyyn enkä sen jälkeen ole käynyt juoksulenkeillä. Olen moneen kertaan miettinyt, että olikohan se nyt tässä. Mun juoksut tämän toisen raskauden kohdalla, ja vahvasti alkaa tuntua siltä, että kyllä oli. Tavallaan on haikea fiilis, koska ensimmäisen raskauden kohdalla jouduin lopettamaan juoksun vasta 28. raskausviikolla, mutta toisaalta tiedän, että raskaudet ovat erilaisia ja nyt on muutenkin erilainen tilanne. Ei siis pitäisi vertailla. 


Viimeiseksi jäänyt lenkki tässä toisessa raskaudessa raskausviikolla 19

Mulla ei oikein missään vaiheessa tätä raskautta ole ollut kovin suurta paloa juoksuun. Älkää käsittäkö väärin. Rakastan juoksua ja sen tuomia endorfiineja, fiilistä, hyvää oloa, juoksutapahtumia ja juoksupöhinää! <3 Mutta alkuraskauden jälkeen, mitä pidemmälle raskaus on edennyt, juoksu ei enää ole tuntunut siltä, mihin olen tottunut. Se ei ole ollut kevyttä ja mukavaa, vaan raskasta ja epämukavaa! :D Pissahätä on alusta asti, kun kohtu painaa virtsarakkoa ja töitä saa tehdä kolminkertaisesti, että juoksuasento pysyisi hyvänä. Ja vaikka siedin viimeksi juoksun epämukavuutta paljon pidempään raskauden aikana, en ole ollut niin motivoitunut juoksun suhteen, että haluaisin sietää sitä nyt. 

Lopulta on ollut kyse motivaatiosta, ja se ei ole ollut ihan kohdallaan. Toki olosuhteet juoksemiseen ovat olleet tällä toisella kertaa hieman haastavammat, kun suurin osa lenkeistä pitäisi tehdä rattaiden kanssa (joka on vielä vähän raskaampaa), mutta jos oikeasti olisin halunnut juosta pidempään, niin uskon, että sen olisin voinut tehdä. Mitään kipuja tms. juoksu ei vielä ole aiheuttanut, eli fyysisesti se vielä onnistuisi. 

Olen iloinen, että pääsin alkuraskauden aikana vielä juoksemaan suhteellisen säännöllisesti, muutaman kerran viikossa ja saatiin Islan kanssa tehtyä kivoja lenkkejä rattaiden kanssa täällä Madridissa. Pääsin myös juoksemaan yksin joinakin viikonloppuina, mikä tuntui aina ihan luksukselta. Juoksin myös aivan alkuraskaudesta yhden  kympin kisankin, joka lopulta jäi ainoaksi täällä Madridissa, mutta ainakin yksi kisa tuli juostua tässäkin raskaudessa. Ei ihan sama kuin viimeksi juoksin puolimaraton raskausviikolla 16! Nyt en voinut kuvitellakaan puolimaratonin juoksemista siinä vaiheessa! :D



Alkuraskauden lenkkejä sellaisina päivinä kun huono olo ei ollut niin paha

Tästä eteenpäin jatkan edelleen tavoitettani pysyä aktiivisena tämänkin raskauden kohdalla niin pitkälle kuin mahdollista ja toivon, että vointi pysyy hyvänä. Liikuntaohjelmaan kuuluu ainakin kävelylenkit ja vaihtelevat lihaskuntotreenit. Motivoin itseäni  lihaskuntotreeneihin raskauden aikana myös sillä ajatuksella, että ne tulevat aikanaan auttamaan minua juoksun pariin palaamiseen. Toki niistä on toivottavasti muutenkin hyötyä raskaudesta palautumiseen ja synnytykseen. Raskauden aikana pystyy tekemään paljon hyviä spesifejä liikkeitä esimerkiksi pakaroille, joista on hyötyä juoksuunkin. Nyt voin siis keskittyä sellaisiin juttuihin, jotka helposti juoksun viedessä mukanaan jäävät vähemmälle. Hinkata sitä pirun lantionaluetta ja gluteus mediusta vahvemmaksi! ;) Täältä  siis noustaan vielä. Tosin mitään juoksutavoitteita tai aikataulua juoksun pariin palaamiselle raskauden jälkeen en ole asettamassa. Se tapahtuu sitten kun sen aika on ja kroppa on siihen valmis. 

Juoksun suhteen, jatkan kaikkien ihanien juoksukaverien seuraamista ja tsemppaamista virtuaalisesti somessa ja mahdollisuuksien mukaan muutenkin. Yritän myös olla tuntematta kateuden pistoksia heidän kevyesti suoritetuista pitkiksistä, juoksun tuomista endorfiineista ja kisoihin valmistautumisesta, sillä tiedän, että tämä on omalla kohdalla vain lyhyt aika ja siellä ollaan taas mukana ennen pitkää itsekin! <3 Se on hassua, että tuollaisia kateuden pistoksia olen hetkittäin tuntenut, sillä tämä raskaus on juuri se tila, jossa tällä hetkellä haluan olla, ja jos siihen kuuluu hetkellinen rakkaasta harrastuksesta luopuminen, niin se on vain hyväksyttävä. Mutta, ihmisen mieli kai on sellainen, että helposti kaipailee sitä, mitä ei juuri sillä hetkellä ole. Onneksi ne kateuden hetket ovat olleet aika vähissä ja olen aidosti iloinnut juoksukavereiden jutuista ja nauttinut niistä asioista, joita voin itse raskauden aikana liikunnan suhteen tehdä. 

Juoksu on siitä ihana harrastus, että se kyllä odottaa meitä, jos tulee elämässä vastaan tilanteita, ettei jostain syystä pysty juoksemaan. Joku viisas joskus sanoi, että "running will be there when you are ready to return, and it will mean so much more"Juoksu kulkee mukana erilaisissa elämänvaiheissa. Hieman eri tavalla, mutta osana elämä kuitenkin, jos niin haluaa. 

Hyviä juoksuja kaikille teille juoksijoille! Lähetän kevyitä jalkoja ja paljon tsemppiä valmistautumiseen kohti kevään koitoksia! <3

<3: Karoliina 

Luitko jo viime postauksen: Kuinka motivoitua treenaamaan päikkäriaikoina?