maanantai 28. elokuuta 2017

Tutustumista Madridiin + juoksukuulumisia

Heippa ja kivaa maanantaita! Toivottavasti teidän viikonloppu sujui mukavasti ja akut on ladattuna uuteen viikkoon! :) Täällä oli jälleen tosi kiva viikonloppu, joka alkoi perjantai-iltana perinteisillä perjantai tortilloilla. Niiden jälkeen suunnattiin iltakävelylle kuninkaanlinnan puistoon, joka on nimeltään Jardines del Campo del Moro. (Että, moro vaan ;)) Sää oli kaunis ja aurinkoinen perjantai-iltana, joten oli kiva kävellä ja katsella kuninkaanlinnaa puiston puolelta. Alunperin puisto on ollut kuningasperheen yksityiskäytössä, mutta avattu sittemmin yleisölle. Matkassa mukana ollut taapero nautti, kun pääsi itse "kävejee kävejee" = kävelee. Puisto sijaitsee ihan Principe Pion metroaseman vieressä, joten sinne oli hyvä hurattaa metrolla ja kävellä siitä puistoon. Takaisin tulimme Plaza Espanan kautta. 





Lauantaina ohjelmassa oli tutustuminen Madridin keskustaan, jonne suunnattiin heti aamusta aamiaisen jälkeen. Otettiin metro Calleon asemalle, joka ollaan todettu rattaiden kanssa järkeväksi keskustan metroasemaksi (=pääset hissillä, etkä joudu raahaamaan niitä satoja portaita) ja aloitettiin meidän tutkimusretki sieltä.



Ihan Madridin keskusta on aika kompakti ja tosi kiva kävellä. Siellä on paljon kävelykatuja, kauppoja, aukioita ja kauniita vanhoja rakennuksia. Viime aikaisista tapahtumista johtuen poliisin läsnäolo on erittäin näkyvä keskustassa, mikä on kyllä vain hyvä asia. Itsekin sitä on koko ajan hieman varuillaan ja esimerkiksi kävelykaduilla huomattiin hakeutuvamme kadun reunoille, joista pääsisi tilanteen tullen helpommin luikahtamaan johonkin kauppaan suojaan. Huomasin myös, että hieman ahdistuin kaikista pakettiautoista, joita näkyi kävelykatujen lähellä (tuomassa kuormia ravintoloihin). Ei siis mitään superahdistusta, vaan varmaan ihan normaalia ajatuksenkulkua näissä olosuhteissa. Kun puhuin asiasta ääneen huomasin, että Henrillä oli ihan samat ajatukset. Mutta kuten sanottua, poliisin vahva läsnäolo Madridin keskustassa rauhoitti jokseenkin mieltä eikä nämä ajatukset millään tavalla pilanneet omaa fiilistä.

Käveltiin pienempiä kujia pitkin Operan aukiolle, siitä puerta del Solille, Plaza Mayorille, La Latinan alueelle, jossa melkein kaikki oli vielä suljettu (on ilmeisesti hyvin vilkas hieman myöhemmin) ja lopulta päädyimme Mercado de San Migueliin, joka on aivan ihana kauppahalli. Siellä söimme lounaaksi tapaksia ja herkuttelimme frozen yoghurteilla. Veikkaan, että tulemme käymään kauppahallissa aika usein kaikkien vieraiden kanssa, sen verran viihtyisä paikka on kyseessä.  

Tytöt tapaksilla <3


Kauppahallissa riitti taaperollekin ihmeteltävää. "Nam nam" kuului moneen kertaan :D


Lounaan jälkeen kävelimme vielä kävelykatuja pitkin Gran Vialle, jossa kävimme muutamissa kaupoissa ja kovasti yritimme etsiä Islalle shortseja, mutta täällä olisi nyt tarjolla kaupoissa pipoja ja toppatakkeja! :D Että syksy se on tulossa tännekin, ja kesä on jo mennyt, vaikka lämpötilat on vielä usein Suomen hellelukemissa (paitsi tänään maanantaina). 

Sunnuntaiaamuna aamiaisen sulattelun jälkeen lähdin juoksulenkille ihan yksin ensimmäistä kertaa täällä! Viime viikollahan juoksin rattaiden kanssa kolme lenkkiä, jotka olivat pituudeltaan sen 5-6 kilometriä. Nyt olin päättänyt, että nautin täysillä omasta ajasta ja juoksen vähän pidemmän lenkin, sillä pää sekä kroppa tuntuivat jo kaipaavan sitä. Suuntasin jälleen Madrid Rioon Manzanares-joen varrella kulkevalle kävelijöiden, juoksijoiden ja pyöräilijöiden tielle, joka jatkuu useita kilometreja. Sää oli pilvinen ja välillä jopa tuli muutama pisara vettä, mutta se tuntui vaan ihanalta. Ensimmäistä kertaa viikkoon sain olla ihan yksin (okei satojen muiden liikkujien keskellä) omien ajatusteni kanssa. Ahh, tekee hyvää aina välillä! :)

Iloinen juoksija :)

Juoksin katsellen maisemia ja välillä pysähdyin ottamaan kuvia tai videota. Ei kiirettä minnekään. Vauhti huiteli  hieman yli 6min/km tienoilla koko lenkin ajan. Juoksusta huomaa, ettei mulla ole ollut vauhtikestävyysharjoitukset prioriteettina aikoihin, sillä juoksen hitaammin kuin vaikkapa vielä tammikuussa. Hetkittäin hidastunut vauhti on harmittanut, mutta toisaalta tiedän, että kyllä se vauhti tulisi takaisin, jos siihen panostaisin. Nyt se ei vain ole ollut prioriteettina. Kevään juoksutauko selän ongelmien takia ja maratonharjoittelu, jossa lenkit oli ennemmin pk:ta ovat vaikuttaneet omalta osaltaan. Ja lämpö! Jos jotain Suomesta kaipaan tällä hetkellä perheen ja ystävien lisäksi, niin se on viileitä syysjuoksukelejä! <3 Ne ovat ihan parhaita ja lämpötilalla on iso vaikutus siihen, miltä juoksu tuntuu. Mutta, nyt nautiskellaan täällä lämmöstä ja juostaan hitaampia vauhteja. Mulla ei ole mitään kummempia tavoitteita juuri nyt juoksun suhteen, koska en ole ilmoittautunut mihinkään juoksutapahtumaan. Yhden tapahtuman kyllä pongasin täältä syyskuulle, ja se on 10km kisa. Sinne voisi olla kiva mennä, mutta katsotaan! Jospa se motivoisi pistämään vähän vaihdetta silmään lenkeilläkin aina välillä. Seurailen kyllä innolla kaikkien Suomen syksyn juoksutapahtumien meininkejä! Kuka on menossa Espoon rantamaratonille? <3 Tai Vantaalle? 

Näkymä Casa de Campon järven yli kohti kaupunkia



Juoksin lenkillä Casa de Campoon, joka on Madridin suurin puisto/virkistysalue. Se on toiminut aikoinaan kuningasperheen metsästysalueena ja on viisi kertaa NYC:n Central Parkin kokoinen (!!). Ihan älyttömän iso alue siis, jossa riittää teitä ja polkuja juostavaksi ja käveltäväksi. Casa De Campossa on myös muun muassa huvipuisto ja eläintarha sekä paljon ravintoloita. Tällä kertaa juoksin järven ympäri ja palailin sitten samaa reittiä joen vartta pitkin kohtia kotia. Lenkille tuli mittaa yhteensä 14 kilometria, ihan hyvä ensimmäinen pitkis maratonin jälkeen! :) Takaisin kotiin palasi tuulettunut mamma. Sillä aikaa Isla ja Henri olivat olleet viettämässä laatuaikaa leikkipuistossa! <3 

Sunnuntai-iltana saatiin meidän ensimmäinen vieras tänne, kun siskoni saapui Madridiin. Islan ja Kati-tädin jälleennäkeminen lentokentällä oli super suloinen; taapero juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi halaamaan Katia heti kun näki hänen tulevan ovista odotusaulaan!  Bienvenido á Madrid! <3 Luvassa on siis kiva viikko täynnä sisko/täti laatuaikaa! <3

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa myös sulle!

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

perjantai 25. elokuuta 2017

Viikon parhaat (1. viikko Madridissa)

Heippahei! Se on perjantai ja meidän ensimmäinen arkiviikko täällä Madridissa alkaa olla takanapäin. Viikko on mennyt tosi mukavasti ja kotiutuminen on sujunut ilman suurempia ongelmia. Viihdytään hyvin meidän Madridin kodissa ja lähiympäristökin on tullut tutuksi viikon aikana.  Ensimmäistä kertaa ikinä itse asun näin lähellä kaupungin keskustaa, joten on aika hauskaa, että kaikki palvelut on niin lähellä ja ihan keskustaan pääsee metrolla tosi nopeasti. Asutaan n. 550 metriä Deliciasin metroasemalta ja tästä on 4 metropysäkkiä keskustaan. Meidän Madridin kodin ikkunat ovat onneksi sisäpihalle, joten täällä on tosi rauhallista, vaikkei tuo kotikatukaan kovin vilkas ole.


Maanantai-iltana hurautettiin metrolla Sol:iin eli Madridin keskustaan ja käveltiin siellä pieni kierros :)

Viikonloppusuunnitelmiin kuuluu Madridin keskusta-alueiden tutkiminen ja toivottavasti sunnuntaina pääsen juoksemaan ihan yksin. Se olisi IHA-NAA! Sunnuntai-iltana tuleekin jo meidän Bed&Breakfastin ensimmäinen vieras, sillä siskoni saapuu meidän seuraksi! <3 Mutta sitä ennen viikon parhaita juttuja ja poimintoja! :) 


Viikon paras treeni: On vaikea valita yhtä parasta treeniä, sillä viikko on ollut täynnä kivoja treenejä! Ollaan tehty yhteensä kolme juoksulenkkiä aamupäivisin rattaiden kanssa, pituudeltaan 5-6 kilometria. Se tuntuu olevan juuri sopiva pituus lenkeille tällä hetkellä. Taapero jaksaa sen istua kyydissä ja itse jaksan työntää rattaita juosten täällä lämmössä sen aikaa väsymättä liikaa. Juoksulenkit ovat tällä hetkellä lähinnä energiaa tuomassa ja "huvin ja urheilun vuoksi"-lenkkejä etenkin kun olen vielä ylimenokaudella maratonin jälkeen. Juoksulenkkien lisäksi olen tehnyt muutaman hyvän lihaskuntotreenin koko kropalle täällä kotona. Käsipainot ovat tulleet heti käyttöön, joten niiden hankkiminen ensimmäisenä omana ostoksena ei ollut turhaa! ;) 

Aamulenkillä juostiin Madrid Rio puistossa Manzanares joen vartta ohi Estadio Vicente Calderonin. 




Viikon paras välipala: Tällä viikolla suosikkivälipala on ollut kreikkalaista jogurttia, hedelmiä ja marjoja. Päälle hieman hunajaa ja kylkeen nespresso kahvi! Nam nam! 



Viikon paras aamiainen: Suosikkiaamupala on sisältänyt kaksi paistettua kananmunaa sekä hedelmiä/marjoja. Tänään lisäsin annokseen vähän avokadoa, jotta saan myös terveellisiä rasvoja ja se maistuikin todella hyvältä ja toivottavasti pitää masun täynnä pitkään. 



Viikon paras ostos: Vajaa 5kg (4,8) painanut (puolikas) vesimeloni, joka Islan kanssa raahattiin kilometrin päässä sijaitsevasta isommasta Mercadonasta! :D Oli siinä pienellä ihmettelemistä. "Iso melo, iso melo" "Painaa" tuli kuultua moneen kertaan. Ja ai että on hyvää! Kerrankin saa syödä vesimelonia niin paljon kuin napa vetää, sillä sitä riittää... :)




Viikon paras kohtaaminen: Tapahtui torstai-iltapäivänä lähileikkipuistossa, jossa Isla alkoi leikkimään suunnilleen samanikäisen espanjalaisen pojan kanssa. Kumpikin höpötti toiselle omaa kieltään ja leikki yhdessä ilman yhteistä kieltä. Niin söpöä! <3 Hauskinta oli, kun pikku poika yritti selittää Islalle jotain ja osoitteli eteenpäin, ja espanjalaisen höpötyksen päätteeksi Isla totesi tälle napakasti "Joooo" :D Ihan kuin olisi ymmärtänyt, mitä poika sanoi. Oli siinä naurussa pitelemistä. Ihanat <3 


pienet kaverukset ilman yhteistä kieltä :)
Viikon paras palvelu: Kinspiring! Olen halunnut vinkata tästä palvelusta blogissa jo pidemmän aikaa nyt sen teen. Moni lapsiperhe osaa varmasti samaistua tilanteeseen, ettei kaikkia lastentarvikkeita halua hankkia omaksi, jos niitä tarvitsee vain silloin tällöin tai vaikkapa vain yhden kerran. Monilta myös varmasti löytyy kotoa käyttämättömiä lastentarvikkeita, joita ei välttämättä syystä tai toisesta halua myydä pois. Mitäpä jos niillä voisi tienata rahaa? Kinspiring voi olla ratkaisu kumpaankin pulmaan, sillä se on nimittäin uusi tapa vuokrata laadukkaita lastentarvikkeita perheiltä toisille. Kinspiringin taustalla on kaksi nuorta yrittäjänaista, jotka ovat molemmat myös äitejä ja heidän hienoa liikeideaa tukeakseni haluan vinkata tästä palvelusta. Itse en ole sitä vielä kokeillut, koska meillä ei ole ollut tarvetta millekään lastentarvikkeelle toistaiseksi, mutta voisin kuvitella jatkossa sitä käyttäväni jos tarvetta tulee. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos aihe on ajankohtainen! :)

Viikon paras meikki: Artistry Ideal radiance illuminating CC cream Olen saanut testata tätä Artistryn cc-voidetta nyt useamman kuukauden ajan ja siitä on muodostunut ehdoton suosikkimeikkini. Aikaisemmin käytin meikkivoidetta, joka tuntui aina tekevän meikin vähän turhan raskaaksi. Tykkään siitä, että iho näyttää siltä, ettei siinä edes meikkiä olekaan ja se efekti tulee tämän cc-voiteen kanssa! Kyseessä on ihanan kevyt voide, jossa on korkea aurinkosuojakerroin (50), se on ehdottomasti plussaa etenkin täällä, kun aurinko paistaa todella voimakkaasti (lähes) joka päivä. Voide kirkastaa ja parantaa ihon hehkua välittömästi ja olenkin saanut monesti kehuja kasvojen ihosta, kun olen käyttänyt voidetta. Voin lämpimästi suositella tätä ja tulen varmasti jatkossa ostamaan sitä itsekin! Tämän kappaleen sain blogin kautta testiin toukokuun alussa ja onneksi sitä on vielä paljon jäljellä, vaikka olen käyttänyt sitä lähes joka päivä. Todella riittoisaa tavaraa siis! :) 

Artistry Ideal radiance illuminating CC cream

Viikon paras perheaktiviteetti: Iltakävelyt. Käytiin tällä viikolla useampana iltana koko porukka iltakävelyillä tutustumassa lähialueisiin. Se on kiva tapa tutkia uusia paikkoja ja viettää aikaa yhdessä! <3 Ja myös päästä pois kotoa juuri siksi ajaksi, joka on muuten taaperon kanssa hieman haastava, kun väsymys alkaa jo iskemään, muttei vielä ole iltapuuhien aika. Tekee hyvää kaikkien hermoille päästä vähän ulos, hehe. Madridissa on tosi paljon puistoja ja viheralueita, mistä tykätään kovasti! 




Viikon paras paikka: Parque del Buen Retiro. Ollaan tällä viikolla käyty Retirossa jo kaksi kertaa. Puisto on aivan ihana keidas keskellä kaupunkia ja siellä on useampia leikkipaikkoja, joissa viettää aikaa. Retirossa kävellessä ei todellakaan tunnu siltä, että on aivan suurkaupungin sykkeessä. Linnut laulaa ja vihreyttä riittää. Ihana paikka <3 Retiro muistuttaa osiltaan kovasti Nykin Central Parkia. Odotan jo kovasti milloin pääsen yksin lenkille Retiroon, sillä siellä näkyy tosi paljon juoksijoita ja juostessa pystyy koluamaan puiston vielä paremmin, sillä teitä ja polkuja riittää! :) Madridin puolimaraton keväällä päättyy Retiroon, kuka tulee mun kanssa tänne juoksemaan sen? :D



taaperon suosikkipaikka Retirossa

Mikä on ollut sun viikon paras *treeni *ruoka *kohtaaminen *paikka? :) 

Ihanaa viikonloppua juuri sulle!

<3: Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa


maanantai 21. elokuuta 2017

Ensimmäinen viikonloppu Madridissa

Heippa ja terkkuja täältä Madridista! Meidän ensimmäinen viikonloppu täällä oli täynnä ihanaa perheaikaa, tutustumista uuteen ympäristöön, asettautumista uuteen kotiin ja totuttelemista tähän lämpöön! Aamupäivisin on ollut ihanan ”viileää” eli noin +25 astetta, mutta iltapäivällä ja illalla lämpö on kohonnut +37 asteeseen! Hetki siis menee ennen kuin tähän tottuu, mutta ihanaa, että on lämmintä..ja ilmastointi kämpässä! :D Mutta palataanpa alkuun eli perjantaihin, joka oli meidän matkapäivä tänne Madridiin.  

Valmiina lähtöön :)

Mummi ja vaari saattoivat kentälle


Perjantai 

Matkapäivä meni kaiken kaikkiaan tosi hyvin! Vanhempani veivät meidät lentokentälle, joten sain onneksi apua matkatavaroiden kanssa ja oli muutenkin kiva, että he tulivat saattamaan. Saatiin nopeasti tehtyä check in (kiitos erikoismatkatavaran eli rattaiden), jonka ansiosta päästiin erikoismatkatavaratiskille. Myös turvatarkastus sujui joutuisasti, vaikka kentällä oli muuten tosi paljon ihmisiä perjantai-iltapäivänä. Lähdettiin heti ensimmäiseksi etsimään leikkipaikkaa, jossa Isla pääsisi purkamaan energiaa ennen lentoa ja todettiin, että portilta 30 sitä ei löytynyt, vaikka olin lukenut Finavian sivuilta, että siellä olisi yksi. Arg. Ravattiin sitten portille 20, josta onneksi  löydettiin toinen pieni leikkipaikka ja Isla pääsi sinne hetkeksi peuhaamaan. Käytiin myös syömässä pieni välipala ja sitten koneeseen. Lento kesti 4,5 tuntia ja se meni tosi hyvin. Onneksi oli mukana paljon eväitä (ruoka ei kuulunut lennon hintaan), Islalla ipad, josta hän katsoi lastenohjelmaa suurimman osan lennosta ja iso paketti wipeseja, jotka vaippojen ohella tulivat tarpeeseen muutamaankin otteeseen. Heh, säästän teidät yksityiskohdilta, mutta sanotaan näin, ettei ole urbaani legenda, että pienten vatsat alkavat toimia koneessa.. Madridin päässä Isla oli aivan innoissaan, kun lento oli ohi ja juttua tuli laskeutumisen jälkeen solkenaan. Tyypillä alkaa olla aika huvittavat tarinat nykyään! <3 Hurautettiin bussilla terminaaliin ja hakemaan matkatavarat, jotka juuri sopivasti tulivat hihnaa pitkin, kun pääsimme sinne asti. Sitten tuloaulaan isin luokse ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! <3 Ajettiin meidän kämpille noin puolen tunnin matkan Madridin kentältä ja iltapalojen jälkeen mentiin nukkumaan matkasta väsyneinä. 


Lauantai


Ensimmäinen yö meni hieman levottomasti nukkuen ja Islakin heräsi aamuyöstä, jonka jälkeen nukuin hänen vieressään vierassängyssä loppuyön. Aamulla ei siis ollut kovin virkeä olo, mutta aamukahvin ja aamiaisen jälkeen tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta. Good morning Madrid!

Hitaan aamun jälkeen lähdettiin tutkimaan lähiseutua ja käveltiin joen varrella olevaan Madrid Rio-puistoon, jossa oli myös tosi kiva leikkipuisto. Täällä tuntuu olevan leikkipuistoja tosi paljon, mikä on ihan mahtavaa! Puistoilun jälkeen käveltiin vielä hetki ennen kuin suunnattiin takaisin kotiinpäin. Matkan varrella pysähdyttiin ostamaan kananmunia, nektariineja ja mansikoita läheisestä Frutariasta ja totesin, että täällä tullaan käymään usein. Ihania tuoreita vihanneksia ja hedelmiä hyllyt täynnä ja edullisemmalla hinnalla kuin kaupoissa, nam! Kotiinpäästyämme oli lounaan vuoro ja sen jälkeen pikkuneidin päikkäriaika. 

Lounassalaatti oli aika kotoisan näköinen :)

Iltapäivällä suuntasimme kotimme lähellä sijaitsevaan El Corte Inglesiin etsimään mulle käsipainot kotitreenejä varten, koska niitä en jostain syystä lähtenyt raahaamaan Suomesta asti! ;) Käsipainot löytyi ja niiden lisäksi piipahdettiin ruokaosastolla hakemassa muutamia puuttuvia ruokatarpeita. Kauppareissun jälkeen mentiin vielä meidän sisäpihalla sijaitsevalle uima-altaalle, jossa on erikseen myös lastenallas, joten Islakin pääsi uimaan. Allas on tosin sen verran syvä, että piti valvoa tosi tarkasti vieressä, ettei tyyppi sukella uppeluksiin, jos kaatuu! Ei siis mitään rentouttavinta puuhaa vanhemmille (heh), mutta taaperon mielestä todella haush-kaa! Illalla syötiin kotoisasti lihamakaroonilaatikkoa ja piipahdettiin vielä ruuan jälkeen ihan meidän kämpän vieressä sijaitsevaan leikkipuistoon. +37 astetta sai meidät kuitenkin aika pian takaisin sisätiloihin! Islan mentyä nukkumaan tein vielä 20 minuutin kotitreenin uusia käsipainoja hyödyntäen.

Sunnuntai

Lauantai-sunnuntaiyö nukuttiin onneksi tosi hyvin, joten aamulla herättiin virkeinä jo  7 maissa Islan kanssa syömään aamiaista. Hitaan aamun jälkeen suunnattiin aamukävelylle  Parque del Buen Retiroon, jonne on muutaman kilometrin matka täältä meidän kotoa. Ja koko matka on lähes pelkkää ylämäkeä! Huhhuh. En ikinä ajatellut, että Madrid olisi näin mäkinen. En sittenkään taida tulla tänne juoksemaan maratonia, hehe. Retiro on siis paikallinen keskuspuisto, jonne madridilaiset menevät viettämään aikaa, juoksemaan, pyöräilemään, picnicille, ulkoiluttamaan koiria jne.  Ihan tosi kiva ja iso puistoalue, josta myös löydettiin mukava leikkipuisto taaperolle. Siellä vietettiin hyvä tovi ennen kuin jatkettiin matkaa kävellen puistossa. Islakin sai kävellä hetken, mikä taitaa olla leikkipuistoilun lisäksi hänen suosikkipuuhaansa tällä hetkellä. Rattaissa istuminen saa välillä ilmeen tuimaksi, mutta kyllä nekin useimmiten onneksi kelpaa. 


Nälkä alkoi kurnia lounasajan lähestyessä ja päätettiin mennä brunssille/lounaalle yhteen Henrille työmatkoilta tuttuun kahvilaan, mutta valitettavasti jouduttiin pettymään palveluun. Se oli nimittäin aivan älyttömän hidasta. Odotettiin juomia puolisen tuntia ja ruokia 40 minuuttia. Siinä sitten koitettiin pitää väsynyttä taaperoa suht tyytyväisenä ja lopulta hotkaistiin ruuat aika reippaalla vauhdilla. Isla ei juurikaan syönyt omaa pasta-annostaan, joten ei nyt ihan menestyksekkäin ulkona syöminen, mutta sellaista se välillä on, hitti tai huti taaperon kanssa. Ainakin meillä, kai muillakin? :D

Annos sentään näytti hyvältä 

Kotiin tultiin junalla ja Islan syötyä vähän lisää lounasta, laitettiin hänet päiväunille. Illalla piipahdettiin vielä ruuan jälkeen 15 minuutin päässä sijaitsevaan ostoskeskukseen (La Gavia), jossa käytiin katselemassa kauppoja ja syömässä jätskit. Makea tapa päättää viikonloppu! :) 

Tytöt muikeina jätskillä

Sunnuntai-iltana tein vielä 20 minuutin kotitreenin Islan mentyä nukkumaan! Hyvä balanssi jätskin jälkeen siis! 

Sellainen viikonloppu täällä, täynnä ohjelmaa ja kivoja juttuja. Muutaman päivän perusteella on sellainen tunne, että kyllä me taidetaan täällä viihtyä seuraavat 4 kuukautta! :) Nyt syksyn aikana kirjoittelen varmasti aika usein tällaisia päiväkirjamaisia postauksia, koska haluan saada tallennettua tämän ajan täällä muistojen kirjaan eli blogiin. 

Ihanaa uutta viikkoa! Miten teidän viikonloppu sujui?

-Karoliina


torstai 17. elokuuta 2017

Espanja kutsuu

Kolme viikkoa saaristokesän loppumisesta on kulunut todella nopeasti ja huomenna koittaakin meidän lähtö Madridiin syksyksi. Täältä voit lukea lisää, miksi olemme sinne menossa, jos se on mennyt ohi! :) En ole ehkä ihan vielä sisäistänyt, että ollaan todella siellä 4 kuukautta eikä tulla vain muutaman viikon päästä takaisin! Fiilikset ovat innostuneet. On tosi kiva lähteä, sillä tämän parempaa ajoitusta ei tälle ulkomaankomennukselle voisi olla, kun olen vielä hoitovapaalla ja lähteminen on suhteellisen helppoa. On tietysti ihanaa myös nähdä Henriä, sillä olemme olleet pari viikkoa nyt erossa, kun hän lähti jo aikaisemmin. Islakin kaipaa isiä jo kovasti. Kohta saadaan taas perhe kokoon. Paitsi tietysti Mila, joka jää tänne hyvään hoitoon. <3 

Kolmeen viikkoon kotona saaristokesän jälkeen on mahtunut todella paljon ohjelmaa, mutta se oli tarkoituskin. Nyt onkin hyvä lähteä hengähtämään Madridiin, hehe! Olemme nähneet kavereita leikkitreffeillä, kävelytreffeillä, rannalla, retkellä, Hoplopissa ja kylässä..


Kävelytreffit Jennyn kanssa <3

Äideillä oli hauskaa Hoplopissa! :D

Lapset ja äidit retkellä Soukanniemessä <3

Iltakävelyt Haagassa




Pulikointia mökkijärvessä

Meidän vanhan leikkimökin aarteita


Ehdittiin piipahtaa lyhyesti myös Karjalohjan mökillä ja vietettiin huikea maratonviikonloppu Töölössä. Paljon ihania muistoja, joita kantaa mukana syksyllä, kun kaverit ja perhe ovat kauempana! <3 


<3

Hali ystävälle <3

Ystäviä on halattu tiukasti ja sanottu, että nähdään pian! <3 Moni on onneksi tulossa käymään meidän luo, joten ikävä ei tule toivottavasti liian kovaksi. Tänään vielä nähdään perhettä ja juodaan lähtökahvit. 

Huomenna tosiaan lennetään Islan kanssa kaksistaan sinivalkoisin siivin Madridiin, jossa Henri on jo meitä odottamassa. Madrid on näyttänyt Henrin lukuisissa kuvissa aivan ihanalta ja uskon, että viihdymme siellä hyvin! En malta odottaa, että pääsemme tutkimaan kaupunkia. Meidän vuokrakämppä alkaa myös olemaan valmiina meidän tuloon, kun Henri kävi vielä hankkimassa sinne joitakin puuttuvia tavaroita. Ikeasta, mistäs muualta. 

Vielä tässä on paljon tehtävää ennen lähtöä, sillä pakkaukset ja siivoamiset ovat jääneet aika viime hetkeen, kaiken muun hauskan mentyä edelle. Toivotaan, että lento menee huomenna hyvin taaperon kanssa ja pääsemme turvallisesti perille. Seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten Madridista kuulumisia! Seurailkaahan Instagramissa siihen asti! 

Ihanaa loppukesää ja alkavaa syksyä teille kaikille Suomeen tai missä olettekin! <3

-Karoliina 


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa

maanantai 14. elokuuta 2017

HCM 2017: maraton joka ei unohdu koskaan

Lauantaina juoksin elämäni neljännen maratonin ja ensimmäisen Islan syntymän jälkeen. Mikä elämys siitä tulikaan. Ehdottomasti mieleenpainuvin juoksukokemus ikinä. Maaliin saavuin huonoimmalla maratonajallani (netto 4:33:20), mutta olen ylpeä itsestäni, että taistelin läpi henkisen seinän, hiostavan helteen ja lopussa kovimman myrskyn, jonka olen koskaan nähnyt. Melkein nousee kyyneleet silmiin, kun kirjoitan tätä. Mutta palataanpa ihan alkuun, tästä raportista tulee pitkä...


Juoksun jälkeen lämpimässä jo hymyilyttää

Olin koko maratonia edeltävän viikon jännittyneissä tunnelmissa. Meillä oli Islan kanssa puuhaa vaikka kuinka paljon, joten se piti ajatukset poissa maratonista, mutta aina kun ajattelin sitä, perhoset hiipi vatsanpohjaan. Aloitin hiilaripainoitteisen ruokavalion hyvissä ajoin viikolla (söin kaikilla aterioilla hiilareita pieniä annoksia), tein paljon lihashuoltoa ja pientä jumppaa etenkin corelle/pakaroille ja pyrin huolehtimaan nestetasapainosta. Kroppa alkoi loppuviikosta tuntua jo aika hiilaripöhöiseltä ja halu päästä  juoksemaan oli kova. Perjantaina olin töissä HCM-expossa tekemässä somejuttuja ja päivä menikin todella nopeasti.






Lauantaiaamu (maratonpäivä) valkeni aurinkoisena ja hiostavana. Meillä oli ohjelmassa heti aamulla Minimarathon Islan kanssa. Siskoni lähti onneksi myös mukaan, sillä juoksevan taaperon ja rattaiden navigoiminen yksin olisi ollut pieni haaste. Otettiin matkalla Eläintarhan kentälle pienet verryttelyhölkät ja jalat tuntuivat hyviltä, mutta jestas miten hiostava ilma oli! Totesin, että nestetankkaukseen on todella panostettava tänään ja lisäsuolaa on saatava myös. 




Minimaratoonarille pienet tankkaukset ennen lähtöä! :) 

Tällä kertaa tosiaan sää helli Miniä, sillä viime vuonnahan satoi eikä kokemus sen vuoksi ollut niin kiva, kuin voisi olla. Nyt saatiin nauttia Ministä parhaimmillaan. Isla oli todella reipas ja "juoksi" melkein koko matkan itse tai kädestä pitäen. Joissain kohdissa edettiin sylissä kantaen, mutta pian hän halusi taas päästä juoksemaan. "Isla juoksee kovaa" oli päivän lause! :D Oli tosi hauskaa ja oli ihana nähdä Katjua kummityttönsä kanssa sekä Merituulia! Minimaratoonarit juoksivat maaliin Telia-areenalle, jossa he saivat mitalit kaulaan ja maalihuollosta eväät. Hetken aikaa istuttiin nauttimassa eväistä ja tunnelmasta maaliintulon jälkeen ennen kuin suunnattiin takaisin vanhempieni luokse ja syötiin siellä lounasta.




Laitoin Islan pian lounaan jälkeen päiväunille, sillä  pieni minimaratoonari oli aivan poikki kaikesta kokemastaan. Annoin hänelle ison halin ja kerroin, että pian äiti lähtee juoksemaan pitkää matkaa! <3 "Äiti juoksee" alkaa myös olla aika tuttu lause! <3




Itse aloin valmistautumaan kisaan, kun lapsi oli saatu nukkumaan ja tein vielä pientä kehonhuoltoa. Kroppa tuntui onneksi tosi hyvältä. Lounaaksi söin makaroonilaatikkoa (johon lisäsin vielä hieman suolaa) ja tankkailin koko lauantai-päivän kahteen asti reilusti vesi-urheilujuomasekoitusta. Vähän ennen kahta suuntasin kisapaikalle ja höpisin matkalla ig-storieseihin pahimpia jännityksiä ja pyysin tsemppiviestejä, joita sainkin (kiitos <3). Telia Arenan-pukkareissa (joihin meillä oli pääsy HCR Street teamin kautta) törmäsin Street teamin Piaan ja Sonjaan, jotka olivat myös lähdössä HCM:lle. Vaihdettiin kuulumisia ja höpistiin pahinta jännitystä pois. Itse avasin vielä pienen sipsipussin ja tankkailin suolaisia sipsejä ennen lähtöön siirtymistä. 




Lähdössä oli tiivis tunnelma ja ihanat kuuluttajat Katariina ja Lalle pitivät tunnelmaa upeasti yllä. Tehtiin aaltoa ja nostettiin käsiä ilmaan. Sää oli hiostava, mutta tuskin kukaan pystyi kuvittelemaan sitä, mitä olisi tulossa joidenkin tuntien päästä, vaikka säätiedotus siitä kertoikin. HCM:n kansainvälinen tunnelma korostui, kun ympärillä puhuttiin enemmän englantia, espanjaa, kiinaa ja muita kieliä kuin Suomea. Niin siistiä! Tällä kertaa juoksijoita oli 73 eri kansallisuudesta ja sen kyllä huomasi! Oli jotenkin todella liikuttunut fiilis lähdössä, olin niin iloinen ja ylpeä siitä, että nämä kaikki ihmiset olivat tulleet Suomeen ja Helsinkiin juoksemaan maratonin ja halusin heille parhaan mahdollisen kokemuksen Helsingistä. He taisivat saada kokemuksen koko rahan edestä..

Ja sitten, lähtölaskenta ja kuuluttajien toivotukset "hyvää matkaa". "Nähdään maalissa Telia-areenalla". Yleisön kannustus reitillä oli ensimetreistä alkaen aivan upeaa! Oli mahtavaa saada tsemppaushuutoja omalla nimellä (koska se luki numerolapussa) ja vetää high-fiveja lasten kanssa. Helteinen sää oli saanut todella paljon ihmisiä reitin varteen! 



Ensimmäinen kilsa meni ruuhkassa tarpoessa ja kesti hetken ennen kuin rytmi juoksuun löytyi. Olin päättänyt lähteä liikkeelle n. 5.50-5.45 vauhdilla, mutta tasaisen vauhdin löytäminen oli haastavaa ja huomasinkin juoksevani ensimmäisen kilsan jälkeen kilsavauhdit vaihdellen 5.36-5.55min/km kymmeneen kilometriin asti. Tiesin, että 5.45min/km keskivauhdilla juoksisin ennätyksen, mutta tiesin myös hyvin, että keli oli niin haastava, että kropan kuuntelu olisi tärkeämpää kuin ennätysvauhdissa pysyminen. Tämä ei mitä todennäköisemmin olisi ennätyskeli ainakaan itselleni, mutta lähdin kuitenkin alusta hakemaan ennätystä ja olin tyytyväinen kun juoksu kulki mukavasti. Lauttasaaressa ensimmäisellä kierroksella muistan, että kilometri 9 tuntui hetkellisesti vaikealta. Tuli hieman huono olo enkä saanut geeliä alas. Lähinnä ne vain ällöttivät. Mulla oli matkassa mukana Sportyfeelin geelejä, joita olen viime aikoina käyttänyt, mutta niiden makeus oli siinä kohtaa hieman liikaa. Ja piru muuten niiden avaaminen on vaikeata hikisillä käsillä! Sain kyllä myöhemmin vedettyä muutamankin geelin lisää, mutta en pysynyt niiden suhteen 7km välein suunnitelmassa, sillä ei vain uponnut. Muuten join kaikilla juomapisteillä (paitsi ekalla, joka oli ihan mielettömän ruuhkainen) vettä sekä urheilujuomaa. Käytin myös alkumatkasta sientä viilennykseen, kunnes vähän ennen puolikasta huomasin pudottaneeni sen. Damn. 

Lauttasaaressa oli muuten aivan upeaa kannustusta. Koko kaupunginosa tuntui olevan reitin varrella! Paljon lapsia ja aikuisia reitillä ja mummoja omilla parvekkeillaan. Ihan mahtavaa! Myös keskustaosuudella kohti Kaivopuistoa ja kääntöpisteessä Kauppatorin laidalla oli mielettömästi ihmisiä, joista sai kyllä voimaa jatkaa. Juoksu sujui edelleen hyvin ja kilsat 10-16 menivät 5.43-5.52min/km vauhdilla. Vaikeudet alkoivat sitten n. 19 kilometrin kohdalla aika yhtäkkiä. Helle alkoi tuntua ja aurinko porotti, kuumuus alkoi viedä voimia ja huomasin, että olo alkoi tuntua vähän hassulta. Hieman ennen puolikkaan mittauspistettä jo kävelin pienen hetken ja kuulostelin oloa. En missään nimessä halunnut tulla huonovointiseksi! Jos alkaisi voimaan huonosti, niin se sekoittaisi pakan aivan täysin, neste- ja suolatasapaino heittäisi härän pyllyä ja maaliin pääseminen olisi aika epätodennäköistä. Onneksi oksentaminen ei ollut edes lähellä, mutta olen vain tosi tarkka kuulostelemaan kroppaa ja reagoimaan signaaleihin. Vauhdin hidastaminen kuitenkin auttoi. 

Puolikkaan kohdalla olin ajassa 2.04:xx ja tiesin, että ennätystoiveet oli heitetty täysin romukoppaan. Toki se harmitti, sillä en ihan huvikseni jaksaisi näitä maratoneja tallata, hehe. Motivaatio oli kateissa ja jatkoin matkaa pohdiskellen keskeyttämistä Telia-arenan kohdalla, koska suoraan sanottuna koko homma oli ihan *erseestä. Juuri ennen kuin reitti menee Baanalle huomasin iloisen juoksijahahmon tulevan Ruoholahden suunnasta. Hän kiljui kovaan ääneen "Karooooo". Amandahan se siellä oli tulossa Street Runin viimeisille kilometreille. Juoksimme yhdessä Baanaa pitkin ja kerroin Amalle, että huonosti menee. Olo oli nihkeähkö ja matkaa oli edessä vielä vajaa puolikas, se tuntui ihan ylivoimaiselta. Ama tsemppasi mua kovasti ja kannusti jatkamaan kroppaa kuunnellen. En halunnut kauheasti puhua, koska se kulutti niin paljon energiaa, mutta henkinen tuki tuli todella tarpeeseen. Kiitos Ama! <3 Onnistuttiin näyttämään Marathonfoton kuvassa kuitenkin siltä kuin olisi mennyt ihan hiton paljon paremmin (no Amalla menikin!)! :D



Juoksimme yhdessä Töölönlahdelle asti, jossa tiesin siskoni ja Islan olevan kannustamassa. Pysähdyin hetkeksi heidän luokse, halasin Islaa kovasti ja sanoin siskolle, että en tiedä jatkanko enää pitkään. Hän sanoi, että tee niinkuin parhaalta tuntuu. Kävin ihan mieletöntä pään sisäistä taistelua jatkamisesta, koska tiesin, että voisin niin helposti keskeyttää maalin kohdalla ennen toiselle kierrokselle lähtemistä ja olla suhteellisen freesi. Olisi tullut juostua kuitenkin reilut 24km, hyvä pitkis. En halunnut juosta itseäni huonoon kuntoon siinä kuumuudessa. Ei se olisi niin tärkeätä. Halusin päästä ehjänä kotiin Islan luokse, koska oikeasti se oli ainoa asia, jolla oli lopulta eniten väliä. Ei maratonin loppuajalla tai läpijuoksulla.. (mulla valuu kyyneleet kun kirjoitan tätä...) 

Jatkoin kuitenkin juoksua kohti Telia-arenaa ja pysähdyin juomapisteellä n. 24km kohdalla käymään vessassa. Se helpotti oloa hieman. Join myös paljon, sillä välillä oli tullut vilunväreitä, vaikka olin nesteyttänyt itseäni mielestä tosi hyvin. Keli oli vain niin hiostava. Katri ja Milla olivat juomapisteen kohdalla kannustamassa (kiitos <3) ja heillekin huutelin, että nyt ei mene niin vahvasti. Jatkoin matkaa. Telia Arena-lähestyi ja jostain sain henkisiä voimia jatkaa matkaa toiselle kierrokselle. Ylitin oman ison henkisen muurini siinä kohtaa. Päätin, että voin edetä huoltopiste kerrallaan, niiltä pääsisi kuitenkin raatotaksilla tarvittaessa takaisin maalialueelle.

Annoin myös itselleni luvan kävellä välillä ja se helpotti sekä henkisesti että fyysisesti. Laitoin viestiä perheelleni whatsppin kautta ja kerroin, että nyt on vaikeata. 



He tsemppasivat kovasti ja käskivät kuuntelemaan kroppaa. Kuvasin myös ig-storieseihin videota ja manasin koko maratonin. Sain ihania tsemppiviestejä puhelimeen, luin niitä kävelyosuuksilla!:D Tesin, että vaikeat hetket kuuluvat tähän matkaan. Kyllä mä pystyn tähän.

Olo alkoi parantua sekä henkisesti että fyysisesti. Kävelin reippaasti ja juoksin ihan hyvällä vauhdilla juoksupätkät. Kilometrit tuntuivat etenevän suhteellisen nopeasti, vaikka kilsavauhdit painuivat reilusti 7min/km paremmalle puolelle. Kävely-juoksutaktiikka oli ihan super hyvä siinä kohtaa, enkä tuntenut itseäni yhtään "huonoksi juoksijaksi" vaikka kävelin välillä. Tein mitä parhaimman päätöksen itseni kannalta niin tehdessäni. 30 kilometrin kohdalla tiesin, että pääsen maaliin, aloin olla maratonin yläpuolella ja matka sujui mukavasti vuorotellen juoksua ja kävelyä. Kropan kanssa ei enää ollut mitään ongelmaa eikä jalkojen kanssa myöskään (niiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa koko matkalla, toki loppua kohden alkoi perus maratonjäykkyys). Kuumuus oli vain tehnyt tepposet. Se mitä, en vielä tiennyt, oli se mitä kohta olisi tulossa...



Ennen Lauttasaaren siltaa kävelin hetken ja luin whatsapp-viestejä perheeltäni. Ne kertoivat myräkän iskeneen. Vilkaisin taakseni ja näin taivaan, jollaista en ole koskaan nähnyt. Niin mieletön myrskyrintama, joka lähestyi todella kovaa. Sanoin vieressä juoksevalle miehelle, että nyt kannattaa juosta. Myrsky iskee ihan kohta. Sitä ennen kuitenkin oli pakko ottaa kuva. 




Sain jalat alleni ja olin aika loppuvaiheessa siltaa, kun yhtäkkiä koko maisema muuttui valkoiseksi, alkoi sataa aivan kaatamalla ja myrskytuuli puhalsi vaakasuoraan niin kovaa, etten ole sellaista koskaan kokenut. Juoksin niin kovaa kuin jaloistani siinä hetkessä pääsin, sillä ainoa ajatus oli päästä karkuun ja maaliin niin pian kuin mahdollista. Onneksemme reitti kulki siinä kohtaa talojen välissä Ruoholahdessa, joten suojaan olisi jonnekin porttikongiin, rappukäytävään tai tunneliin päässyt sillä kohtaa reittiä, jos tarvetta olisi tullut. Ukkonen alkoi jyrisemään ja salamoita näkyi tiheään. Seurailin jatkuvasti tilannetta ja juoksin minkä jaloista pääsin. Ei pelottanut, mutta kokemus oli kuitenkin hurja. Jos ukkonen olisi tullut siinä kohdassa todella lähelle, olisin ehdottomasti mennyt johonkin suojaan odottamaan, niinkuin moni oli tehnytkin. Maratonloppuajalla ei olisi paljon väliä, kun kyse olisi omasta hengestä. Olin 37 kilometrin kohdalla, kun myrsky iski ja tuntui siltä, että seuraavat kilsat läpimärkänä kahlatessa isoissa lammikoissa olivat kisan nopeimmat, mutta jälkeenpäin katsottuna, eivät ne sentään olleet nopeampia kuin alku. Myrskyssä juokseminen oli hurjaa, mutta jollain tapaa se oli myös ihan mieletön kokemus. Luonto näytti voimansa todenteolla. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään, sillä reitin varrella kaatui puita, lenteli telttoja ja vaikka mitä. Todella, todella mieleenpainuva kokemus. 40 kilometrin väliaikapiste oli kaatunut eikä siitä aluksi tullut väliaikaa. Perhe oli kuulemma huolestunut tästä hieman. Myrsky kuitenkin laantui päästessäni Töölönlahdelle n. 41 kilometrin kohdalle. Loppu oli pientä tihkusadetta. Tuntui epätodelliselta. Anteeksi, mitä juuri tapahtui? Oliko se unta? Ei ollut, sen huomasi reitin varrella tapahtuneesta tuhosta. 

Juoksin maaliin Telia areenalle juuri kun kuulin kuuluttajan kertovan onnellisesta tapauksesta maaliviivalla. Pietarilainen pariskunta (nainen oli ollut juoksemassa) oli mennyt kihloihin. Mies kosi häntä naisen saavuttua maaliin ja he olivat jännittäneet tuleeko nainen ylipäätään maaliin juosten vai keskeyttääkö kelin (tai muun) takia. Hän tuli juosten ja mies odotti maaliviivalla. Ahh, mitä rakkautta. Kyyneleet nousi silmiin. Juoksin areenalle ja etsin katseellani maalia. Tiesin onneksi missä se on aamun minimaratonin jäljeltä, mutta jäljellä oli vain ajanottomatot maassa. Maaliportti oli myrskyssä lentänyt pois paikoiltaan ja jouduttu ottamaan pois. 





4:33:20. Maalissa. Vihdoin. Läpimärkänä. Takana maraton, jota en unohda ikinä. Olo oli hieman hämmentynyt. Ei suuria tunteita. Jotenkin oli tapahtunut niin paljon, että kesti hetken käsittää mitä oikein olikaan tapahtunut ja tullut tehtyä. Hetken aikaa keräiltyäni ja laitettuani viestiä kotiin, että olen turvassa ja maalissa aloin käsittää suoritukseni arvon. Hiostavasta helteestä ihan uskomattoman hurjaan ukkosmyrskyyn, taistelin läpi sellaisten henkisten ja fyysisten esteiden läpi elämäni neljännellä maratonilla, että en voinut olla kuin ylpeä siitä, että pääsin maaliin. Ja ylpeä siitä, että kuuntelin kroppaani. Ja onnellinen, että olin turvassa. 



Sain mitalin kaulaani ja pian meinasin jäätyä pystyyn läpimärkänä sateessa. Onnekseni pääsin pian pukkareihin vaihtamaan kuivaa ylle. Huhhuh, mikä reissu. 

Jälkeenpäin lukiessani somesta ihmisten kokemuksia ymmärsin, että keli oli todella tehnyt tepposet monelle. Se oli todella haastava. Oman suorituksen arvo nousi entisestään. En missään nimessä tarkoita sitä, ettei maratonilla kannattaisi keskeyttää, jos siltä tuntuu. Todellakin kannattaa keskeyttää, jos tilanne sitä vaatii. Omalla kohdallani keskeytys olisi ollut enemmän henkisen kantin katkeamista, koska vauhtia hidastamalla olo parani tosi hyväksi. Sen takia olen iloinen, että taistelin sen henkisen muurin läpi. Oli sen arvoista. Ihan mieletön kokemus, jota en todella tule unohtamaan ikinä. <3 

Kiitos HCM, kiitos organisaatio ja vapaaehtoiset, lauantain maraton vaatii monelta ihan äärirajoille menemistä, kiitos kannustajat, kaikki te jotka olitte tsemppaamassa ja hengessä mukana. Sain teistä ihan mielettömästi voimaa! <3 Kiitos perhe! <3 Nyt on hyvä palautua hetki ja miettiä uusia haasteita. Maratonille tuskin lähden hetkeen ja hyvin todennäköisesti seuraava maraton on aikavälillä syyskuu-kesäkuu! :D Onneksi HCM on jatkossa toukokuussa. Näin voin sanoa tämän helle-ukkosmyrsky-maratonin jälkeen! 

Mite sulla meni jos olit HCM:llä tai Street Runilla? Haluan kuulla kokemuksia!! <3 

Jos jaksoit lukea postauksen tänne asti, niin kippis! Kiitos sulle! <3 Toivottavasti pystyin välittämään edes osan tunnelmista. 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa