perjantai 13. marraskuuta 2015

Vauvantuoksuisia kuulumisia osa 1

Heippahei ja ihan ensimmäiseksi iso kiitos kaikille, jotka olette onnitelleet meitä monien eri kanavien kautta! <3 Onnitteluja ja viestejä on tullut niin paljon, etten ole ihan kaikkiin pystynyt vastaamaan, mutta kaikki on luettu hymyissä suin ja suurella ilolla! :) KIITOS! <3 Päästiin tosiaan eilen sairaalasta kotiin opettelemaan uutta elämää pikku nyytin kanssa ihan kotioloissa. Toistaiseksi ainakin on mennyt kaikki hyvin ja opetellaan kovasti uusia juttuja. 

<3

Ajattelin jatkaa tässä postauksessa siitä, mihin viime perjantaina jäätiin eli mitä tapahtui ya-kontrollin jälkeen. Haluan, että itselleni jää "muistiinpanot" näistä viimeisestä seitsemästä päivästä, joiden aikana on ehtinyt tapahtua niiiiin paljon! Varsinaista ihan yksityiskohtiin menevää synnytyskertomusta en aio blogiin kirjoittaa (säästän teidät siltä;)), mutta pientä yhteenvetoa tapahtumista tulee kuitenkin. Ennen kuin päästään synnytyslaitokselle menoon, palataan kuitenkin ajassa viikko taaksepäin..

Perjantai-lauantai-välisenä yönä (6-7.11) heräsin ekaa kertaa siihen, että tunsin supistuksia. Koko raskauden aikana niitä ei ole tuntunut, mutta näiden kohdalla tiesin heti, että kyse on supistuksista, niistä ei voinut olla erehtymättä. Ne tulivat noin 10 minuutin välein, eivätkä vielä olleet kovin voimakkaita, mutta selkeitä kuitenkin. Supistukset vaimenivat kuitenkin yön aikana. 



Lauantai-aamuna heräsinkin sitten vuoden vanhempana...hello 30!  Tilanteesta johtuen emme olleet kovasti suunnitelleet synttäripäivälle ohjelmaa, mutta edellisena iltana kutsuimme mun vanhemmat extempore synttäribrunssille. Syötiin ihana synttäribrunssi ja juhlittiin pienimuotoisesti mun kolmekymppisiä. Täytyy sanoa, että olin kuvitellut joskus vuosia sitten, että mun kolmekymppiset tulisivat olemaan hieman villimmät, kuin mitä viime lauantai oli :D lähinnä syömistä ja lepäilyä sohvalla, koska olo oli niin nuutunut ja käveleminen alkoi tuntua epämukavalta mikä enteili tulevaa...Ekaa kertaa koko raskauden aikana sanoin Henrille, että hän saa hoitaa Milan viennit, koska en pystynyt. Parkkeerasin sohvan nurkkaan ja torkuin melkein koko päivän! Wild partyy...

Synttäribrunssia
Lauantain synttäridinneriä :) 
Lauantai-sunnuntai (7-8.11) välisenä yönä nukuin alkuyön todella hyvin ja sikeästi, mutta kahden maissa aamuyöllä heräsin taas supistuksiin. Ne alkoivat vaimeina, mutta rupesivat voimistumaan ja aloin kellottamaan niitä. Niitä tuli noin 10 minuutin välein melko säännöllisesti ja ne jatkuivat aamuun asti. Heräsin syömään aamiaista ja antamaan Henrille isänpäivälahjan. Sitä hankkiessani olin ollut ihan varma, että meillä olisi jo vauva isänpäivänä! :) Henri sai "isyyspakkauksen", jossa oli vauvan omistajan opas, I love dad-body ja sukat sekä herkkuja. Tuleva isukki vaikutti tykkäävän lahjastaan! :) Enää puuttui se vauva.. :D 

Aamiaisen ja lahjan antamisen jälkeen siirryin muistaakseni takaisin sänkyyn, jossa makoilin oikeastaan koko viime sunnuntai päivän torkkuen, nukkuen ja supistuksissa kiemurrellen..Iltapäivällä supistukset tihenivät ja alkoivat selvästi myös voimistua. Pystyin niiden välissä torkkumaan, mutta supistuksen tullessa piti keskittyä hengittelyyn ja koittaa olla mahdollisimman rentona (helpommin sanottu kuin tehty). Kati tuli iltapäivällä hakemaan Milan hoitoon, koska alkoi näyttää siltä, että go time olisi lähellä eikä haluttu, että jouduttaisiin huolehtimaan Milan hoitoon saamisesta siinä vaiheessa, kun tilanne olisi enemmän päällä. Kotona käytin kivunlievittämiseen apuna lämpöpussia ja lämmintä suihkua. Ihanat ystävät toivat myös myöhemmin illalla särkylääkettä, koska meillä ei ollut mitään, mitä olisin voinut ottaa (FAIL!!). 

Viiden maissa soittelin ekan kerran Jorviin ja kysyin neuvoa tilanteeseen. Kerroin, että supistuksia oli tullut koko päivän, vaihdellen noin 10 minuutin ja välillä 5 minuutin välein. Kätilö toisessa päässä kuunteli ja totesi, että vaikuttaa siltä, että pärjäilen vielä kotona..pitäisi saada noin 2h ajan supistuksia 5 minuutin välein, joiden kesto olisi lähempänä minuuttia...okei. Jatkoin sängyssä makoilua ja torkkumista, samalla kellotettiin supistuksia ja niitä alkoi tulla 5 minuutin välein (ladattiin appi supistusaikojen rekisteröintiin ja tilastointiin..kaikkea sitä nykyään löytyy! :D) Päätin, että koitan pärjätä kotona niin pitkään kuin mahdollista, koska uskoin, että avautumisvaihe tulisi kestämään pitkääään, koska perjantaina tarkastuksessa kohdunsuu oli ollut vielä täysin kiinni. Klo 22.40 mun kipukynnys alkoi täyttymään siinä määrin, että soitin Jorviin uudelleen ja kerroin, että nyt oltaisiin tulossa. Kivut alkoivat olla sitä luokkaa, että mietin miksi yrittäisin kestää niitä, jos voisin sairaalassa saada tehokkaampaa kivunlievitystä. Laitettiin kamat kasaan ja klo 23 aikaan lähdettiin ajelemaan sairaalaan. Pääsin Jorvissa nopeasti käyrille eli kuunneltiin vauvan sydänääniä ja sen jälkeen kätilön tarkastukseen, jossa hän positiivisen yllättyneellä äänellä kertoi, että "sulla on hyvä tilanne, oot jo 5cm auki, me mennään suoraan synnytyssaliin" WOOHOO, en ollut turhaan kärvistellyt kotona niin pitkään! Kätilökin vaikutti yllättyneeltä, ja sanoikin, että luuli pistävänsä mut  vaan nukkumaan särkylääkkeiden voimalla. Jo ennen synnytyssaliin menoa keskusteltiin mahdollisesta kivunlievityksestä, ja kerroin haluavani "kaiken mahdollisen". Mulla ei ollut mitään toiveita luomusynnytyksestä vaan halusin siitä niin mukavan kokemuksen kuin mahdollista ja se tarkoitti omalla kohdallani epiduraalia, jonka sainkin aika pian ja se helpotti oloa aivan ihanasti! Pystyin höpöttelemään mukavia ja torkkumaan...mahtavaa! Epiduraalin vaikutus ei kuitenkaan mulla kestänyt pidempään kuin noin 1,5 tuntia kerrallaan ja sitä lisättiin useampaan kertaan yön aikana. Se tunne, kun supistukset alkoivat taas tuntua ja olivat entistä kipeämpiä oli kamala.. mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, jonka koitan kirjoittaa mahdollisimman pian!


Tämän kirjoittaminen on kestänyt useita tunteja syöttämisen, nukuttamisen, hellittelyn, vaipan vaihtojen ym. välillä ja luulen, ettei kukaan jaksa lukea maratonin pituista postausta kerralla, joten jätän teidät nyt jännän jatko-osan äärelle! ;)

Kivaa viikonloppua! 

PS. Mitä teille kuuluu?? Maailma tosiaan jatkaa pyörimistä ympärillä, vaikka itse onkin paennut vauvakuplaan..kumma juttu!

PPS. Mun Instagram on muuttunut väliaikaisesti vauvagramiksi, joten menoa voi seurailla myös siellä @candyontherun  ;)

Karoliina

Seuraa blogia Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa / Blogit.fi:ssä

16 kommenttia:

  1. Wäää, jotenkin tosi mielenkiintoista.. odotan jännityksellä jo toista osaa ;) Onneksi lopputulos on selvillä, huh, ja teidän pikku nyytti on kyllä aivan tosi söpö. <3 Ihanaa kun olette päässeet kotiin opettelemaan uusia juttuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wääää :D Kiva kuulla, että on mielenkiintoista...toinen osa tulee pian! :)

      Poista
  2. Onnittelut, onpa suloinen vauva! Oon seuraillut sun blogia vasta muutamia viikkoja mutta kans elaytyny mukaan tohon vauvan odottamiseen. On jotenkin tosi jannittavaa lukee noista viime hetkista ennen synnytysta ja taalla kans odotellaan jatko-osaa jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Pille, kiitos paljon ja kiva kuulla! :) Jatko-osa tulee pian!

      Poista
  3. Onnea vielä kerran! <3 aivan superhellyttävä tuo kuva :)

    VastaaPoista
  4. Voi Karoliina ja voi pieni nyytti! <3 Miljoonasti onnea koko perheelle. <3 Ihana lukea näitä vauvakuulumisia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Laura! <3 Kiva kuulla, että tykkäätte lukea näitä, koska kauheasti muusta mulla ei juuri nyt ole kirjoitettavaa :D

      Poista
  5. Oih kun tulee omat kokemukset mieleen. Niin söpö tyttö! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee! Ja kiitos...hän on kyllä söötti <3

      Poista
  6. Olipa tosi mielenkiintoista ja mukavaa lukea näitä tunnelmia viime viikonlopulta! Täälläkin jatko-osaa odottaen :) Suloinen on tyttärenne ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli mielenkiintoista ja jatko-osa seuraa pian.. :) Kiitos <3

      Poista
  7. Kiva, että sait kokea luonnollisen synnytyksen ja myöhäiset onnittelut ihanuudesta! Aika hyvin neiti ajoitti tulonsa :)Tsemppiä uudenlaisen arjen käynnistelyyn, eikö ole hassua miten pikkupomon tahdissa aika tuntuu hupenevan. Koko ajan on mielessä mitä tekee kun hän nukahtaa. Illalla huomaa ettei ehtinytkään.

    Minä jouduin käynnistykseen ja oletan, että sillä on yhteys siihen miten kamalana koin synnytyksen. Kesto oli näin ensisynnyttäjälle 3,5 h siitä kun oksitosiinitippa laitettiin. Sitä ennen en ollut kokenut yhtäkään omaa supistusta. Olin kauhuissani vauvan sydänäänten laskusta supistuksen aikana ja välillä kiljuin hysteerisenä, että nyt sitä ei kuulu lainkaan. Siinä paniikissa pienen hyvinvoinnista ponnistin ilman supistuksia ja sain samalla pahat repeytymät. Yö menikin ensin leikkurissa ja sen jälkeen heräämössä. Vauvan kanssa ehdin olla muutaman tunnin ennen kuin hänet haettiin osastolle. Osastolta saimme hänet kotiin vasta viikon kuluttua. Nyt opetellaan arkea. 3 h syöttöväli meinaa olla haastava. Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Suvi! :) Joo, haha ollaan oltu täällä kuin kaksi harjoittelijaa pikkupomon hyppyytettävinä ;) Heti tulee välitön palaute, jos toiminta ei ole tarpeeksi ripeää.. :D Mutta aivan ihanaa on ollut, vaikka tietysti rankkaa, mutta se oli odotettavissa! HUI, sun kokemus kuulostaa kyllä todella kovalta, onneksi teillä on nyt kaikki hyvin! <3 Voin samaistua repeämiin valitettavasti...AUTS! Tsemppiä sinne, niin täälläkin opetellaan ja ihmetellään! <3

      Poista
  8. Olipa ihana lukea teidän kuulumisia! Niin suloinen tämä teidän pieni käärö. Jatko-osaa odotellessa. :)
    Ihanaa vauva-aikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit lukea ja jatko-osa tulee ihan justiinsa! :) Kiitos paljon <3

      Poista