Päällimmäisenä mulla on vuodesta 2017 fiilis, että tämä oli jotenkin välivuosi juoksun suhteen. Ainakin jos vertaa viime vuoteen, joka oli ihan huikea! Vuonna 2016 palasin juoksun pariin raskauden jälkeen ja sain juoksukunnon niin hyvälle tasolle, että juoksin useita kisoja ja lopulta juoksuvuosi päättyi omaan puolikkaan enkkaan 1:46:21 Vantaalla.
 |
| Vuoden suosituimmat kuvat Instagramista tykkäysten perusteella :) Aika juoksupainoitteista. |
Tänä vuonna enkat ovat jääneet paukuttelematta ja muutenkin tuntuu, etten ole panostanut juoksuun ihan niin paljon kuin olisi pitänyt ennätyksiä ajatellen. Motivaatio ei ole ehkä ollut ihan niin hyvä kuin viime vuonna. Toisaalta matkassa on ollut myös vastoinkäymisiä, kuten viime kevään selkäongelmat, jotka aika vahvasti söivät sitä motivaatiota. Sinänsä siis en yhtään ihmettele, että enkat jäivät tänä vuonna juoksematta! :) Toisaalta juoksu ei kuitenkaan ole mulle pelkästään enkkojen tavoittelua vaan rakas harrastus, joka kulkee mukana eri elämänvaiheissa, eri tavoin. Olen hyväksynyt sen, ettei aina voi olla juoksun suhteen huippukunnossa, välillä tulee juostua enemmän ja välillä vähemmän, välillä tulee loukkaantumisia ja välillä joku muu juttu vie mennessään! :) Tänä vuonna olen panostanut paljon kotitreeneihin ja lihaskuntoharjoitteluun, mikä on sopinut tässä elämäntilanteessa tosi hyvin. Kotitreenit on helppo tehdä lähes milloin vain ja mitä enemmän olen jumppaillut, sitä enemmän olen tykästynyt ja huomannut myös positiivisen vaikutuksen omaan kroppaan.
Vuoden 2017 juoksutapahtumat
Vuoden 2017 juoksutapahtumat
Vuoden 2017 aikana olen juossut kolme puolimaratonia, yhden maratonin ja yhden kympin kisan. Ei ihan huonosti sekään ja varsinkin maraton tuntuu saavutukselta tässä kohtaa, kun aika juoksemiselle on taaperoarjessa ajoittain aika kortilla ja maratonharjoittelu tunnetusti on aika aikaa vievää.
Heti tammikuussa juoksin Miamin puolimaratonin toista kertaa, joka tällä kertaa oli sateinen ja märkä kokemus, mutta jälleen ihan mieletön tapahtuma. En voi kuin suositella! <3 Ironista kyllä luulin tammikuussa olevani suhteellisen huonossa juoksukunnossa, mutta ilmeisesti syksyn hyvä juoksukunto kesti vielä, sillä juoksin lopulta puolikkaan aikaan 1:55:17, joka jäi vuoden nopeimmaksi! Miami on ollut kummallakin kertaa enemmän fiilistelykisa kuin tietyn ajan tavoittelua ja niin nytkin.
Heti tammikuussa juoksin Miamin puolimaratonin toista kertaa, joka tällä kertaa oli sateinen ja märkä kokemus, mutta jälleen ihan mieletön tapahtuma. En voi kuin suositella! <3 Ironista kyllä luulin tammikuussa olevani suhteellisen huonossa juoksukunnossa, mutta ilmeisesti syksyn hyvä juoksukunto kesti vielä, sillä juoksin lopulta puolikkaan aikaan 1:55:17, joka jäi vuoden nopeimmaksi! Miami on ollut kummallakin kertaa enemmän fiilistelykisa kuin tietyn ajan tavoittelua ja niin nytkin.
Keväällä mulla oli tosiaan ongelmia selän kanssa, mikä johti tosi vähäiseen juoksemiseen huhti-toukokuun aikana. Kroppa oli ihan jumissa eikä mikään tuntunut auttavan kunnolla (hieronta, fyssarilla käynti, lepo, venyttely, kehonhuolto) ennen kuin vihdoin menin tutun osteopaatin pakeille. Hänen kanssaan selvitettiin ongelmia ja lopulta vaivaan auttoi osteopaattinen hoito sekä sisempien vinojen vatsalihasten vahvistaminen, joka oli jäänyt liian vähälle, vaikka olin luullut vahvistaneeni corea monipuolisesti. Sisemmät vinot vatsalihakset tukevat yhtälailla lantion asentoa ja kyse oli siis jälleen kropan epätasapainoisuuksista. Ikuista oppimista on tämä kyllä oman kropan kanssa! :) Tämän selvittyä pääsin vähitellen juoksun pariin. HCR:n jouduin toukokuussa kuitenkin jättämään väliin flunssan takia. Olin mukana sometiimissä, joten juoksun väliin jääminen ei lopulta haitannut ja HCR oli ihan huippu tapahtuma, vaikkei juoksemaan päässytkään! <3.
Kesäkuussa pääsin juoksemaan vuoden toisen puolikkaan HHM:llä. Olin iloinen, että pääsin viivalle selkäongelmien jälkeen ja tyytyväinen kahden tunnin alitukseen vähäisillä juoksumäärillä. Oli mahtavaa nähdä juoksukavereita ja fiilistellä! <3 Vitsi, että tykkään juoksutapahtumista!
Kesäkuussa pääsin juoksemaan vuoden toisen puolikkaan HHM:llä. Olin iloinen, että pääsin viivalle selkäongelmien jälkeen ja tyytyväinen kahden tunnin alitukseen vähäisillä juoksumäärillä. Oli mahtavaa nähdä juoksukavereita ja fiilistellä! <3 Vitsi, että tykkään juoksutapahtumista!
Vuoden kolmannen puolikkaan juoksin Turussa Paavo Nurmi maratonilla, jossa tällä kertaa tiesin mitä on tulossa Ruissalon mäkien suhteen ja juoksu sujui huomattavasti mukavammin kuin kesällä 2016. Paavolla juoksin myös hieman alle kahteen tuntiin, mihin olin tuossa tilanteessa tyytyväinen. Loppumatkasta sain ihanaa kannustusta, kun Isla tuli halaamaan mua pari kilometria ennen maalia! <3 Ihan parasta, kun rakkaat ovat kannustamassa, kun äiti juoksee.
Heinäkuussa harjoittelin kohti elokuun HCM:ää juosten edestakaisin saariston hiekkateitä! Juoksin siellä pisimmät pitkikset pariin vuoteen 24km ja 27km. Juoksin oikeastaan pelkästään pk-lenkkejä ja kilometrimäärät olivat tosi vähäisiä, jos vertaa monen muun maratonharjoitteluun. En siis tiedä miten edes kuvittelin lähteväni yrittämään HCM:llä omaa maratonin ennätystä (näin jälkeenpäin ajateltuna), mutta hei..girl can dream! :D
Heinäkuussa harjoittelin kohti elokuun HCM:ää juosten edestakaisin saariston hiekkateitä! Juoksin siellä pisimmät pitkikset pariin vuoteen 24km ja 27km. Juoksin oikeastaan pelkästään pk-lenkkejä ja kilometrimäärät olivat tosi vähäisiä, jos vertaa monen muun maratonharjoitteluun. En siis tiedä miten edes kuvittelin lähteväni yrittämään HCM:llä omaa maratonin ennätystä (näin jälkeenpäin ajateltuna), mutta hei..girl can dream! :D
Elokuussa tosiaan koitti neljäs maratonini, joka jää kyllä mieleen yhtenä ikimuistoisimmista juoksukokemuksista. Alkuun paahtava helle ja loppuun kovin kokemani ukkosmyrsky ikinä! Sääolosuhteet eivät olleet ihan otollisimmat, mutta maaliin pääsin kovan henkisen ja fyysisen taistelun jälkeen tosin huonoimmalla maratonajallani, kun meinasin luovuttaa moneen kertaan. Voit lukea lisää maratonista, joka ei unohdu koskaan täältä.
Heti viikon päästä HCM:stä pakattiinkin laukut ja suunnattiin Madridiin ulkomaankomennukselle, jonka piti kestää syksyn 2017 ajan. Alkusyksystä juoksin vielä suhteellisen ahkerasti pari kolme kertaa viikossa, mutta lyhyempiä lenkkejä ja yleensä rattaiden kanssa. Syyskuun lopulla juoksin Madridissa ainoan juoksukisani Global Energy Race Madrid 10km:n kilpailun. Tiesin jo tässä vaiheessa olevani raskaana, mutta vielä raskaus ei vaikuttanut juoksuun eikä omaan oloon millään tavalla. Kymppi kulkikin ihan mukavasti 52:35 ottaen huomioon olemattoman vk-treenin.
Heti viikon päästä HCM:stä pakattiinkin laukut ja suunnattiin Madridiin ulkomaankomennukselle, jonka piti kestää syksyn 2017 ajan. Alkusyksystä juoksin vielä suhteellisen ahkerasti pari kolme kertaa viikossa, mutta lyhyempiä lenkkejä ja yleensä rattaiden kanssa. Syyskuun lopulla juoksin Madridissa ainoan juoksukisani Global Energy Race Madrid 10km:n kilpailun. Tiesin jo tässä vaiheessa olevani raskaana, mutta vielä raskaus ei vaikuttanut juoksuun eikä omaan oloon millään tavalla. Kymppi kulkikin ihan mukavasti 52:35 ottaen huomioon olemattoman vk-treenin.
Lokakuusta joulukuulle juoksu on ollut vähäisempää ja vaihtelevampaa raskausväsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Kotitreenit ja kävelyt ovat vieneet voiton juoksusta monta kertaa, mutta uskon, että vielä jatkan juoksua jossain määrin tämän raskauden aikana. Kuinka pitkälle, se jää nähtäväksi. Nyt toisella kolmanneksella olo on huomattavasti parempi, joten uskon, että juoksukilsoja on vielä edessä.
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että juoksun suhteen ei ennätysvuosi, mutta paljon ihania juoksukokemuksia tuli kuitenkin kerättyä ja opittua omasta kropasta lisää. Tärkeintä on, että juoksu tuo iloa ja hyvinvointia ja se on suhteutettava määriltään ja tehoiltaan omaan elämäntilanteeseen. Uskon, että ne ajat ovat vielä edessä, kun taas pääsen kolkuttelemaan omia ennätyksiä. Ei varmasti vielä ensi vuonna, mutta myöhemmin. Tavoitteena on kuitenkin juosta vielä kymmenienkin vuosien päästä! <3
Minkälainen sun juoksuvuosi oli? Mikä jäi mieleen suurimpana onnistumisena tai epäonnistumisena? Kärsitkö loukkaantumisista? Mikä oli mieleenpainuvin juoksutapahtuma tai juoksumuisto?
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! :)
Kivaa viikon jatkoa!
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että juoksun suhteen ei ennätysvuosi, mutta paljon ihania juoksukokemuksia tuli kuitenkin kerättyä ja opittua omasta kropasta lisää. Tärkeintä on, että juoksu tuo iloa ja hyvinvointia ja se on suhteutettava määriltään ja tehoiltaan omaan elämäntilanteeseen. Uskon, että ne ajat ovat vielä edessä, kun taas pääsen kolkuttelemaan omia ennätyksiä. Ei varmasti vielä ensi vuonna, mutta myöhemmin. Tavoitteena on kuitenkin juosta vielä kymmenienkin vuosien päästä! <3
Minkälainen sun juoksuvuosi oli? Mikä jäi mieleen suurimpana onnistumisena tai epäonnistumisena? Kärsitkö loukkaantumisista? Mikä oli mieleenpainuvin juoksutapahtuma tai juoksumuisto?
Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! :)
Kivaa viikon jatkoa!
-Karoliina
Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa
