tiistai 12. joulukuuta 2017

Juoksuvuosi 2017

Päällimmäisenä mulla on vuodesta 2017 fiilis, että tämä oli jotenkin välivuosi juoksun suhteen. Ainakin jos vertaa viime vuoteen, joka oli ihan huikea! Vuonna 2016 palasin juoksun pariin raskauden jälkeen ja sain juoksukunnon niin hyvälle tasolle, että juoksin useita kisoja ja lopulta juoksuvuosi päättyi omaan puolikkaan enkkaan 1:46:21 Vantaalla. 


Vuoden suosituimmat kuvat Instagramista tykkäysten perusteella :) Aika juoksupainoitteista. 
Tänä vuonna enkat ovat jääneet paukuttelematta ja muutenkin tuntuu, etten ole panostanut juoksuun ihan niin paljon kuin olisi pitänyt ennätyksiä ajatellen. Motivaatio ei ole ehkä ollut ihan niin hyvä kuin viime vuonna. Toisaalta matkassa on ollut myös vastoinkäymisiä, kuten viime kevään selkäongelmat, jotka aika vahvasti söivät sitä motivaatiota. Sinänsä siis en yhtään ihmettele, että enkat jäivät tänä vuonna juoksematta! :) Toisaalta juoksu ei kuitenkaan ole mulle pelkästään enkkojen tavoittelua vaan rakas harrastus, joka kulkee mukana eri elämänvaiheissa, eri tavoin. Olen hyväksynyt sen, ettei aina voi olla juoksun suhteen huippukunnossa, välillä tulee juostua enemmän ja välillä vähemmän, välillä tulee loukkaantumisia ja välillä joku muu juttu vie mennessään! :) Tänä vuonna olen panostanut paljon kotitreeneihin ja lihaskuntoharjoitteluun, mikä on sopinut tässä elämäntilanteessa tosi hyvin. Kotitreenit on helppo tehdä lähes milloin vain ja mitä enemmän olen jumppaillut, sitä enemmän olen tykästynyt ja huomannut myös positiivisen vaikutuksen omaan kroppaan. 

Vuoden 2017 juoksutapahtumat

Vuoden 2017 aikana olen juossut kolme puolimaratonia, yhden maratonin ja yhden kympin kisan. Ei ihan huonosti sekään ja varsinkin maraton tuntuu saavutukselta tässä kohtaa, kun aika juoksemiselle on taaperoarjessa ajoittain aika kortilla ja maratonharjoittelu tunnetusti on aika aikaa vievää. 

Heti tammikuussa juoksin Miamin puolimaratonin toista kertaa, joka tällä kertaa oli sateinen ja märkä kokemus, mutta jälleen ihan mieletön tapahtuma. En voi kuin suositella! <3 Ironista kyllä luulin tammikuussa olevani suhteellisen huonossa juoksukunnossa, mutta ilmeisesti syksyn hyvä juoksukunto kesti vielä, sillä juoksin lopulta puolikkaan aikaan 1:55:17, joka jäi vuoden nopeimmaksi! Miami on ollut kummallakin kertaa enemmän fiilistelykisa kuin tietyn ajan tavoittelua ja niin nytkin. 


Keväällä mulla oli tosiaan ongelmia selän kanssa, mikä johti tosi vähäiseen juoksemiseen huhti-toukokuun aikana. Kroppa oli ihan jumissa eikä mikään tuntunut auttavan kunnolla (hieronta, fyssarilla käynti, lepo, venyttely, kehonhuolto) ennen kuin vihdoin menin tutun osteopaatin pakeille. Hänen kanssaan selvitettiin ongelmia ja lopulta vaivaan auttoi osteopaattinen hoito sekä sisempien vinojen vatsalihasten vahvistaminen, joka oli jäänyt liian vähälle, vaikka olin luullut vahvistaneeni corea monipuolisesti. Sisemmät vinot vatsalihakset tukevat yhtälailla lantion asentoa ja kyse oli siis jälleen kropan epätasapainoisuuksista. Ikuista oppimista on tämä kyllä  oman kropan kanssa! :) Tämän selvittyä pääsin vähitellen juoksun pariin. HCR:n jouduin toukokuussa kuitenkin jättämään väliin flunssan takia. Olin mukana sometiimissä, joten juoksun väliin jääminen ei lopulta haitannut ja HCR oli ihan huippu tapahtuma, vaikkei juoksemaan päässytkään! <3.

Kesäkuussa pääsin juoksemaan vuoden toisen puolikkaan HHM:llä. Olin iloinen, että pääsin viivalle selkäongelmien jälkeen ja tyytyväinen kahden tunnin alitukseen vähäisillä juoksumäärillä. Oli mahtavaa nähdä juoksukavereita ja fiilistellä! <3 Vitsi, että tykkään juoksutapahtumista! 



Vuoden kolmannen puolikkaan juoksin Turussa Paavo Nurmi maratonilla, jossa tällä kertaa tiesin mitä on tulossa Ruissalon mäkien suhteen ja juoksu sujui huomattavasti mukavammin kuin kesällä 2016. Paavolla juoksin myös hieman alle kahteen tuntiin, mihin olin tuossa tilanteessa tyytyväinen. Loppumatkasta sain ihanaa kannustusta, kun Isla tuli halaamaan mua pari kilometria ennen maalia! <3 Ihan parasta, kun rakkaat ovat kannustamassa, kun äiti juoksee.



Heinäkuussa harjoittelin kohti elokuun HCM:ää juosten edestakaisin saariston hiekkateitäJuoksin siellä pisimmät pitkikset pariin vuoteen 24km ja 27km. Juoksin oikeastaan pelkästään pk-lenkkejä ja kilometrimäärät olivat tosi vähäisiä, jos vertaa monen muun maratonharjoitteluun.  En siis tiedä miten edes kuvittelin lähteväni yrittämään HCM:llä omaa maratonin ennätystä (näin jälkeenpäin ajateltuna), mutta hei..girl can dream! :D




Elokuussa tosiaan koitti neljäs maratonini, joka jää kyllä mieleen yhtenä ikimuistoisimmista juoksukokemuksista. Alkuun paahtava helle ja loppuun kovin kokemani ukkosmyrsky ikinä! Sääolosuhteet eivät olleet ihan otollisimmat, mutta maaliin pääsin kovan henkisen ja fyysisen taistelun jälkeen tosin huonoimmalla maratonajallani, kun meinasin luovuttaa moneen kertaan. Voit lukea lisää maratonista, joka ei unohdu koskaan täältä



Heti viikon päästä HCM:stä pakattiinkin laukut ja suunnattiin Madridiin ulkomaankomennukselle, jonka piti kestää syksyn 2017 ajan. Alkusyksystä juoksin vielä suhteellisen ahkerasti pari kolme kertaa viikossa, mutta lyhyempiä lenkkejä ja yleensä rattaiden kanssa. Syyskuun lopulla juoksin Madridissa ainoan juoksukisani Global Energy Race Madrid 10km:n kilpailun. Tiesin jo tässä vaiheessa olevani raskaana, mutta vielä raskaus ei vaikuttanut juoksuun eikä omaan oloon millään tavalla. Kymppi kulkikin ihan mukavasti 52:35 ottaen huomioon olemattoman vk-treenin. 



Lokakuusta joulukuulle juoksu on ollut vähäisempää ja vaihtelevampaa raskausväsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Kotitreenit ja kävelyt ovat vieneet voiton juoksusta monta kertaa, mutta uskon, että vielä jatkan juoksua jossain määrin tämän raskauden aikana. Kuinka pitkälle, se jää nähtäväksi. Nyt toisella kolmanneksella olo on huomattavasti parempi, joten uskon, että juoksukilsoja on vielä edessä. 



Yhteenvetona voisi siis sanoa, että juoksun suhteen ei ennätysvuosi, mutta paljon ihania juoksukokemuksia tuli kuitenkin kerättyä ja opittua omasta kropasta lisää. Tärkeintä on, että juoksu tuo iloa ja hyvinvointia ja se on suhteutettava määriltään ja tehoiltaan omaan elämäntilanteeseen. Uskon, että ne ajat ovat vielä edessä, kun taas pääsen kolkuttelemaan omia ennätyksiä. Ei varmasti vielä ensi vuonna, mutta myöhemmin. Tavoitteena on kuitenkin juosta vielä kymmenienkin vuosien päästä! <3

Minkälainen sun juoksuvuosi oli? Mikä jäi mieleen suurimpana onnistumisena tai epäonnistumisena? Kärsitkö loukkaantumisista? Mikä oli mieleenpainuvin juoksutapahtuma tai juoksumuisto? 

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! :) 

Kivaa viikon jatkoa! 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

6 kommenttia:

  1. Kiva kooste, ja hienoja ja ikimuistoisia hetkiä juoksun parissa! :) Hienoa, että olet läpi vuoden liikkunut säännöllisesti ja pysynyt aktiivisena, vaikka juosta et ole pystynytkään kipujen ja nyt myöhemmin raskauden vuoksi. Mutta liikkeessä oot pysynyt monin tavoin. JEIJ!:)
    Mun juoksuvuosi on ollut hieno.. Oon kasvattanut nopeutta ja kestävyyttä. En osallistunut kovin monenkaan kisaan, mutta niin HCR vauhdikas juoksu kuin Nuuksion ultrakin oli kyl riittäviä haasteita tälle vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia unelmia! :) Oon kyllä tosi onnellinen, etten ole kärsinyt mistään pahemmista loukkaantumisista. Siitä pitää olla tosi kiitollinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Satu! :) Niinpä, kiitos! Pitäisi useammin muistaa, että tässä on tehty ihan hyvää työtä säännöllisen liikunnan suhteen, vaikkei aina ole päässyt tekemään sitä mitä haluaa :) Sulla on kyllä ollut ihan upea juoksuvuosi ja on ollut niin mahtavaa seurata sun matkaa ultralle, itse kisaa ja kaikkia muitakin juoksuhullutuksia <3 Ja upea juoksu sulla oli HCR:lläkin!! :) Ens keväänä taas? ;) Olet tehnyt tosi hyvää työtä kropan kanssa ja liikkunut järkevästi, joten ei ihme ettei loukkaantumisia ole ollut! Toivotaan, että jatkuu samalla tavalla ja täällä seuraillaan sun juoksuja suurella mielenkiinnolla <3

      Poista
  2. Tosi kiva postaus! Kopsaan tän, kiitos hauskasta ideasta!
    Mun tämä vuosi oli enemmänkin palaamista juoksun pariin ja ens vuos sen sijaan, sitä odotan innolla!
    Kaikkea hyvää Madridiin, ihana Karoliina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jenny, tosi kiva oli sunkin postaus! :) Ihanaa on ollut seurata sun pääsyä ihan mahtavaan juoksukuntoon ja koko painonpudotusprojektia! Ensi vuonna sitten enkat varmasti paukkuu! :) Ihanaa loppuviikkoa <3

      Poista
  3. Kiva kuulla myös tällasista perus hyvästä juoksuvuodesta. Siitä ettei aina tarvitse rikkoa ennätyksiä ja silti voi nauttia juoksusta. Kiitos! -sonja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sonja kommentista! <3 Ja niinpä, välillä saattaa tulla itselle huonommuudentunnetta, kun tuntuu, että kaikki muut vain juoksevat enkkoja ja kehittyvät juoksun suhteen ja itse junnaa paikallaan tai ottaa takapakkia, mutta toisaalta sekin kuuluu juoksuharrastukseen :) Aina ei voi panostaa täysillä ja rikkoa ennätyksiä! Välillä on ihan hyvä pysähtyä vain nauttimaan liikkumisesta ilman sen suurempia tavoitteita. Hyvää loppuvuotta sulle! :)

      Poista