Kisaraportti: Espoo rantapuolikas 2013

Mahtava Espoon rantamaratonin puolikas eilen takana! Keli oli kohdallaan ja kotimaisemissa juokseminen oli ihan huippua! :) Yllätykseksi itselleni päädyin myös juoksemaan oman puolikkaan enkkani, joka virallisesti kirjattiin bruttoaikana 1:48:28. Jihuu, aikaisempi puolikkaan enkkani oli 1:50:04, joten parannusta tuli reilusti ja  olen tietysti enemmän kuin tyytyväinen, varsinkin kun en odottanut olevani tällä hetkellä kykenevä juoksemaan noin kovaa. Pientä harmitusta tosin aiheuttaa se, että virallisia nettoaikoja ei saatu, koska ajanottoporttien sähkövirta oli katkennut hieman maratonin lähdön jälkeen ja porttien vara-akut kestivät noin puolitoista tuntia, jolloin virta loppui juuri puolikkaan ensimmäisen ryhmän lähdettyä liikkeelle ja virtakatko pyyhkäisi kaikki lähtöporttien kautta kirjautuneet aloitusajankohdat pois.. (NOUUU!) Oma Garmin näytti maalissa epävirallista nettoaikaa 1:47:19, mutta eipä auta, bruttoaika jää nyt viralliseksi näistä karkeloista. 

Juoksuun lähtiessä mulla oli hyvä fiilis, ajattelin ennen juoksua, että juoksen fiiliksen mukaan ja katson mihin se riittää. Huomasin kuitenkin jo alussa, että menohaluja oli, ja alkuruuhkien jälkeen aloinkin juoksemaan aika tasaisesti kilsoja 5 minuutin pintaan ( 5:06-4:54). Se, että reitti ja maisemat oli tuttuja auttoi mua kyllä ehdottomasti, tiesin suunnilleen mitä on tulossa ja osasin arvioida matkaa pisteeltä pisteelle. Paljon auttoi myös yllärikannustajat matkan varrella, joille huutelin 14km kohdalla, että "apua, taisin lähteä liian kovaa" ja huutelivat takaisin, että "etkä lähteny, anna mennä" :D Henkisesti ja fyysisesti raskain vaihe oli 15km jälkeen Westendissä ja siitä eteenpäin. Vauhti alkoi painaa jaloissa ja matka maaliin tuntui siinä vaiheessa pitkältä. Painelin kuitenkin sisulla menemään ja seurasin kelloa, koska tiesin, että jos pystyn pitämään vauhdin yllä, tulen tekemään uuden enkkani ja se kyllä motivoi ehdottomasti eteenpäin! :) Fiilis maalissa oli todella hyvä ja aika pitkälti kaikkensa antanut! En usko, että olisin pystynyt juoksemaan eilen kovempaa ilman vastaantulevaa seinää jossain kohtaa. Seinä yritti tulla vastaan 18km kohdalla, mutta taistelin sen läpi ja olen tyytyväinen siihen, että menin hetkellisesti mukavuusrajojen ulkopuolelle ja sain palkinnoksi oman enkan. 

Jälkeenpäin olen miettinyt syitä siihen, miksi pystyin juoksemaan niin kovaa eilen (omalla mittapuullani). Kuten olen kirjoitellut aikaisemmin, en ole treenilenkeillä päässyt koviin vauhteihin tai ainakaan pystynyt ylläpitämään niitä kovin pitkään, jonka vuoksi ajattelin etukäteen, että vauhdikkaasta menosta läpi puolikkaan on turha haaveilla. Selkeästi kuitenkin peruskestävyys on tällä hetkellä hyvällä mallilla maratontreenin myötä ja eilen osui monta asiaa nappiin. Keli oli mitä mahtavin enkan juoksemiseen, koska tuulta ei ollut juuri ollenkaan. Reitti oli tuttu ja kotimaisemat tsemppasivat entisestään. Olo oli suhteellisen kevyt, koska en juurikaan tankannut puolikkaalle vaan söin melko normaalisti ja kiinnitin enemmän huomiota nesteytykseen. Ja sen lisäksi oma asenne oli kunnossa;  en luovuttanut vaan pieni "p*rkele, nyt mennään eikä meinata" oli mielessä koko ajan ja päätin, että vaikka ei tuntuisi kivalta niin taistelen sen fiiliksen läpi, koska se palkitaan sitten maalissa ja näin kävi tällä kertaa! :)

Nyt otan juoksun suhteen muutamat lepopäivät ja sitten katse kohti uusia haasteita! Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)

Oliko teistä joku juoksemassa tai katsojana Espoon rantamaratonilla tai puolikkaalla? Mitkä fiilikset jäi?

Happy runner! :)

Fiilikset maratonin jälkeen ja kohti seuraavaa puolikasta!

En ihan malttanut olla juoksematta koko viikkoa maratonin jälkeen. Jalat alkoi tuntua normaaleilta loppuviikkoa kohti ja mieli teki juoksemaan, joten eilen kävin juoksemassa 9km lenkin ja fiilis oli todella hyvä! :) Palautuminen maratonista on yksilöllistä ja riippuu paljon siitä kuinka rankka kokemus maraton on ollut omalle kropalle. Maratonin jälkeen olin kokonaan juoksematta viisi päivää, joiden aikana tein kuitenkin useita kävelylenkkejä ja venyttelin. Muutama päivä maratonin jälkeen tuntui lihaskipuja etenkin etureisissä ja portaiden laskeutuminen oli aika tuskaa, mutta suhteellisen nopeasti kivut myös hävisivät. Ensimmäisen lenkin otin kuitenkin aika kevyesti ja tunnustelin omaa jaksamista. Olin tyytyväinen, kun meno tuntui kevyeltä, mieli oli iloinen ja suunnittelin lenkin aikana jo uusia kisoja, se on hyvä merkki! :)  Olen myös kuullut "maraton-bluesista" eli maratonin jälkeisestä masennuksesta, joka saattaa iskeä kun on tehnyt kovasti töitä yhden tavoitteen eteen ja kun on se on ohi, tuntuu takki tyhjältä  ja saattaa olla vaikeata motivoitua uuteen treenikauteen. Omalla kohdallani onneksi intoa tuntuu riittävän ainakin juoksun suhteen.

Ensi viikolla toivon pääseväni palaamaan normaaliin treenirytmiin ja katse onkin suunnattuna seuraavaan tapahtumaan eli Espoon rantamaratonin puolikkaaseen, joka juostaan lauantaina 21.9. Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta, kun olen osallistumassa kotikaupunkini juoksukisaan, mikä on hauskaa sinänsä. Olin ilmoittautunut puolikkaalle jo viime vuonna, mutta sääriluun rasitusmurtuman vuoksi se jäi väliin ja sain siirrettyä osallistumiseni tälle vuodelle.  Mietinnässä on myös Vantaan maratonin puolikas lokakuussa. Olen juossut kyseisen puolikkaan vuonna 2010, joten olisi hauska palata samoihin maisemiin, mutta tosiaan mietiskelen tätä vielä! Itselleni kun paras treenimotivaattori on juuri nämä tapahtumat, joten niitä on laitettava kalenteriin, jotta treenimotivaatio säilyy! Mitä syksyn juoksutapahtumia sinulla on kalenterissasi?

 Kivaa viikonloppua kaikille! 

Ensimmäinen maraton takana!

I did it! Juoksin ensimmäisen maratonini eilen HCM:llä! :) Fiilis oli aivan mahtava maaliin saapuessa (nettoaika 4:14.28) ja hyvät tuuletuksethan sieltä irtosi siskon kameralle! ;)

 

Ennen juoksua oli jännä fiilis, ei jännittänyt juuri ollenkaan ja melkein alkoi jännittämään se, että miksi ei jännitä? Enkö ole ollenkaan latautunut kauden tärkeimmän juoksutapahtuman alla? Pikku hiljaa lähdössä (vesisateessa) alkoi kuitenkin fiilis nousemaan, mutta silti ensimmäisten kilsojen aikana en pystynyt uskomaan, että tässä tosiaan ollaan juoksemassa oikeasti maratonia eikä mitä tahansa lauantai-lenkkiä! ;) Vähitellen pääsin juoksun "draiviin" mukaan ja ystäväni Katin kanssa juostiin suunnitelman mukaisesti noin 6 minuutin kilsoja. Vesisadekin loppui onneksi noin 30 minuuttia lähdön jälkeen ja keli oli siitä lähtien ihan huippu, pilvinen ja n.+16-17 astetta. Juoksu tuntui hyvältä, maisemat vaihtui ja kannustus oli tosi mahtavaa! Useassa kohdassa meille huudeltiin "hyvä tytöt", mikä antoi kyllä aina tosi paljon lisää energiaa! Parasta oli tietysti omien läheisten ja ystävien kannustus useassa kohdassa reitin varrella, kiitos siitä! <3 

12km:n kohdalla oli vielä tosi hauskaa! :)

Lauttasaaressa n. 17km kohdalla tuli hieno hetki, kun vastaan tulivat kilpailua johtaneet kenialaiset miehet! Taputettiin heille kovasti muiden juoksijoiden kanssa ja kylmät väreet meni sitä menoa katsellessa, WAU! :) Lauttasaaren sillalla vastaan pinkoi myös Leena Puotiniemi ihan mieletöntä vauhtia ja oli hienoa nähdä hänen juoksevan "livenä"!

Yllättävän aikaisin, noin puolimatkassa, lonkkani alkoivat vähän jäykistyä. En ollut odottanut jäykkyyttä vielä noin aikaisin, mutta onneksi sen jäykkyyden läpi pystyi hyvin juoksemaan eikä sinänsä mitään ongelmaa ollut. Juoksu ei vaan tuntunut enää niin kevyeltä ja hyvältä kuin aikaisemmin. Puolimatka oli Kaivopuistossa ja siinä oltiin ajassa 2:06, joten aika tarkalleen 6 minuutin kilsavauhtia mentiin. Kaivarista suunnattiin kohti Espaa, jonka läpi juokseminen oli kokemuksena hieno, sillä yleisöä oli paljon ja kannustus tsemppasi eteenpäin. Espan jälkeen tuli matkan ainoa vessastoppi, mutta siitäkin onneksi selvittiin nopeasti ja matka jatkui takaisin Ruoholahden läpi kohti Lauttasaarta.

Lauttasaaressa aika tarkalleen 32km kohdalla alkoi lonkkien jäykkyys siirtyä alaspäin polviin ja aloin vähitellen ymmärtää, mitä tarkoitetaan sanonnalla "maraton alkaa 32km jälkeen". Kerran jouduin pysähtymään venyttelemään it-jännettä, joka heijastui vasemman polven sivulle, koska pelkäsin, että ilman venytystä se menee pahemmaksi. Venyttely auttoi sen verran, että matkaa pystyi jatkamaan hieman mukavammalla tunteella, mutta viimeiset 10km olivat kyllä melkoista tahtojen taistelua jäykkien lonkkien ja polvien kanssa.

36km kohdalla hauskuus oli jo kaukana..

Viimeisille kilometreille saatiin kuitenkin hyvä kiri päälle ja ohitettiin useampi juoksija, jotka tulivat vastaan selkä edellä. Maalia kohti alkoi hymy levitä naamalle ja fiilis juosta Stadikalle oli mahtava! :) Hymy naamalla  vedettiin viimeiset pari sataa metriä ja maalissa oli fiilis huikea! :) Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä aikaan ja omaan tsemppaamiseen, vaikka matkan aikana oli vaikeitakin hetkiä. Olen myös tosi iloinen, että sain juosta ensimmäisen maratonini yhdessä hyvän ystävän kanssa! <3 Kiitos Kati!

Juoksun jälkeen saatiin hienot HCM-mitalit kaulaan ja napattiin eväät matkaan ennen kotiinlähtöä. HCM oli mielestäni erittäin hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki toimi ainakin omalla kohdallani hienosti! Kiitos siis tapahtumajärjestäjille hyvästä työstä! :)

Omalla kohdalla homma jatkuu nyt jalkoja palauttelemalla ja uusia juoksukokemuksia suunnittelemalla. Jalat ovat jäykät ja varsinkin etureidet kipeät, joten varmasti ensi viikon olen kokonaan juoksematta ja katson sitten tilannetta seuraavalla viikolla. Mieli tekisi juoksemaan vaikka heti, mutta jalat ovat hyvinkin eri mieltä, joten kuuntelen niitä. Uskoisin, että tämä ensimmäinen maraton ei kuitenkaan jää viimeiseksi, sen verran mahtava kokemus oli! :) Seuraavaa maratonia siis suunnittelemaan.... mukavaa viikon alkua kaikille! 


 

Viikon 32 treenit ja kohti maratonia!

Moi taas! Blogitauko vierähti hieman pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta täällä ollaan taas ja katse suunnattuna kohti lauantain koitosta eli HCM:ää. Viime viikko sujui treenien osalta kuten olin suunnitellutkin. Juoksin kolme lyhyempää lenkkiä (9km, 7,5km ja 10km), joista yksi oli ok, yksi aivan kamala ja kolmas "runhigh" eli aivan huippu. Toivotaan, että ensi lauantaille osuu "runhigh" päivä ja juoksu tuntuu yhtä hyvältä ja helpolta kuin viime lauantaina. Tosin matka on silloin yli nelinkertainen tuohon kymppiin verrattuna, joten saapa nähdä! ;) Juoksun lisäksi kävin viime viikolla ratsastamassa kaksi kertaa ja kerran Powerissa eli ihan ok treeniviikko kaiken kaikkiaan. 

Tällä viikolla ennen maratonia tulen keskittymään lähinnä lepäämiseen, venyttelyyn, syömiseen ja juomiseen. Käyn varmaan vielä huomenna ja/tai keskiviikkona hölkkäilemässä tosi lyhyen lenkin, ja sitten torstai-perjantai keskitytään lepäilyyn :) Suunnitelmissa on syödä nyt alkuviikosta normaalisti ja sitten keskiviikko, torstai hieman hiilaripainoitteisemmin ja perjantaina sen hetkisen fiiliksen mukaan. Lauantaina sitten samantyyppiset ruokailut kuin puolikkaille valmistautuessa eli iso aamiainen ja lounaaksi pastaa. Koko ajan alkaa kyllä jännittämään enemmän, onhan kyseessä ensimmäinen maratonini! Toivotaan lauantaille mukavan viileää juoksukeliä ja hienoa tapahtumaa! Tsemppiä kaikille HCM:ään valmistautuville! :)

Lähde: facebook

 

Kuulumisia!

Heippahei! Kesä on hurahtanut jo elokuun puolelle ja ainakin mun kohdalla lomat pidetty ja arkeen palattu. HCM:ään on aikaa enää reilut 2 viikkoa, iiks! Vielä en tosin sitä ehdi jännittämään, sillä tämä viikko menee heppahommissa ja ratsastaessa joka päivä. Lappeenrannassa järjestetään tänä vuonna ratsastuskouluoppilaiden sm-kisat ja sinne ollaan suuntaamassa viikonlopuksi kisailemaan! :) Lauantaina hypätään tervetuliaisluokka ja sunnuntaina sennujen mestaruusluokka. Saa pitää peukkuja! ;) Alla kuva eilisen treeneistä.

 c: Aliisa Mäkinen

Juoksun suhteen kaikki rullailee nyt aika kivasti omalla painollaan. Viime viikolla juoksin kolme lenkkiä, joista kaksi lyhyempää (7km ja 8,5km) sekä viimeisen pitkiksen ennen HCM:ää, 28km. Juostiin pitkis kaverini kanssa perjantaina iltapäivällä, jolloin oli suhteellisen lämmin, mutta se oli vain hyvä juttu, sillä HCM tullaan myös juoksemaan iltapäivällä ja keli voi olla mitä tahansa, joten on hyvä treenata (mahdollisesti) samoissa olosuhteissa. Lenkkiin kului aikaa 2h 54minuuttia eli aika rauhallisella vauhdilla mentiin. Jalat rupesivat jäykistymään loppua kohden, mutta muuten kaikki tuntui hyvältä. Seuraavana päivänä jaloissa ei tuntunut juuri ollenkaan eli on siis varaa "puskea" sen jäykkyyden läpi sitten maratonilla. 

Vielä en ole tehnyt tarkempaa suunnitelmaa seuraavan kahden viikon ajalle ennen maratonia, mutta ainakin pitkät lenkit on nyt juostu ja ohjelmassa tulee olemaan lyhyempiä lenkkejä ja palauttelua kohti maratonia. Jos on hyviä vinkkejä vikoille viikoille ennen maraa niin otan niitä mielellään vastaan! :) 

Palaillaan taas, mukavaa elokuun alkua kaikille!