torstai 14. tammikuuta 2016

Kuinka motivoitua treenaamaan kotona?

Pienen vauvan äitinä kotitreenit sekä ulkona treenaaminen (vaunulenkit ja pian juoksu) ovat tällä hetkellä itselleni ainoita tapoja harrastaa säännöllistä liikuntaa. Aikaisemmin mulla on ollut jäsenyys salille ja ohjatuilla tunneilla käyminen on ollut juoksulenkkien lisäksi ihan lempipuuhaa. Rakastan ryhmäliikuntatuntien hyvää fiilistä ja etenkin sitä, että joku kertoo, mitä pitää tehdä ja itse voi vain heittää aivot narikkaan ja tehdä perässä! :D Tässä elämäntilanteessa salijäsenyydestä maksaminen ei kuitenkaan tunnu kovin järkevältä, sillä aikataulujen sovittaminen jumppien kanssa tuntuu hankalalta. Meillä kun vauva ei toistaiseksi ainakaan suostu syömään pumpattua maitoa pullosta niin en mielelläni häntä kovin pitkäksi aikaa jätä jonkun muun hoiviin, koska maitobaaria saatetaan tarvita. Treenaaminen kotona on tällä hetkellä siis ainoa vaihtoehto, jos haluan liikkua! 

Minä ja mun pikku PT kotitreenin jälkeen :) 

Itse koen kotona treenaamisen helpoksi ja nopeaksi vaihtoehdoksi, sillä ei tosiaan tarvitse käyttää aikaa matkoihin, hankkia lapsenvahtia tai säätää jumppa-aikataulujen kanssa. Kotitreenit onnistuu mulla tällä hetkellä useimmiten vauvan nukkuessa päiväunia, mutta toisinaan myös vauvan hengaillessa vieressä sitterissä ja naureskellessa äitin jumppaamiselle, sillä aina ei tietenkään voida nukkua silloin, kun äiti haluaisi omaa aikaa jumpalle! ;) 


Motivoidakseni itseäni liikkumaan kotona olen alkanut pukemaan liikuntavaatteita päälle heti aamusta, jos meillä ei ole aamupäivällä jotain muuta menoa. Trikoot, alustoppi ja jumppatoppi alle ja niiden päälle sitten ulkovaatteet. Käydään koiran kanssa ensin aamu(päivä)kävelyllä, jolloin vauva nukahtaa vaunuihin ja kotiin tullessa (toivottavasti) jatkaa unia ja mä pääsen tekemään päivän treenin. Treenivaatteiden päälle laittamisesta heti aamusta tulee jotenkin urheilullisempi olo, ja kun ne on päällä valmiiksi, on helpompi myös aloittaa jumppaamaan. Koska, ei se motivoituminen aina ole helppoa täälläkään! Toisinaan tämä suunnitelma ei suju niin kuin Strömsössä ja vauva herää unilta juuri kun olen aloittanut jumppaa, mutta sitten keskeytetään ja jatketaan kun se on taas mahdollista. Se hyvä puoli on kotona treenaamisessa, että se ei ole niin aikatauluihin sidottua! Joustavuutta tarvitaan ainakin pienen vauvan kanssa, sen olen jo tässä muutamassa kuukaudessa oppinut! ;) 




Kotona treenaamiseen motivoi myös se, että olen antanut itselleni luvan tehdä lyhyitä ja tehokkaita treenejä! 20-30 minuuttia ja treeni on tehty! Jumpan ei todellakaan tarvitse kestää tuntia ja ajatuskin tunnin jumpasta tuntuu tällä hetkellä siltä, että voinko mielummin mennä vain sohvalle? :D Haha. Toisinaan myös väsyttää eikä millään jaksaisi aloittaa jumppaa, joten silloin usein lupaan itselleni, että jos tuntuu vielä yhtä nihkeältä pienen alkulämmittelyn jälkeen niin lopetan. Aika harvoin sitä lopettaa, sillä endorfiinit valtaa kropan nopeasti ja treenin haluaa tehdä loppuun! :) 

Inspiraatiota ja ideoita kotitreeneihin on netti pullollaan ja huomenna mulla on teille luvassa niihin ihan mahtava vinkki, joka on saanut mun kotitreeneihin tällä viikolla ihan uutta potkua! Palataan siihen huomenna! It´s a good one!!

Onko muita pääasiassa kotitreenaajia? :) Minkälaisia treenejä yleensä teette? Mä teen useimmiten jonkinlaisia circuiteja eli kuntopiirejä! Ne on tehokkaita ja nopeasti saa hyvän treenin tehtyä! 

Kivaa torstai-iltaa! :) 

-Karoliina

Seuraile menoa myös Instagramissa & Facebookissa!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mietteitä: Mind after baby 2kk

Reilut kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun tulin äidiksi. Kahdessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua ihan älyttömän paljon, mutta toisaalta nämä kaksi kuukautta ovat olleet seesteisiä ja melko stressittömiä, mikä on aivan ihanaa. Olen muistutellut itselleni moneen kertaan, että päätyöni on nyt hoitaa vauvaa ja olla häntä varten kotona, muut velvollisuudet voivat odottaa. Se ajatus on helpottanut moneen kertaan, kun olen miettinyt, mitä muuta pitäisi saada aikaiseksi, kuin imettää, vaihtaa vaippaa tai halia ja höpötellä Islan kanssa. Ei välttämättä mitään, ja se on mahtavaa. Toisaalta kuitenkin, en myöskään osaa olla täysin toimettomana. Pakertaessani gradua valmiiksi raskaana ollessani totuin siihen, että teen täällä kotona jotain ns. hyödyllistä. Sellaista, joka ei liity kotitöihin vaan on täysin oma juttu. Tällä hetkellä se on blogi, joka antaa vähän pakoa siitä vaipan vaihdosta ja vauvarutiineista. Blogin kirjoittaminen sijoittuu mulla usein aamuihin, ja on ihan luksusta saada se hetki olla vain ihan yksin ja kirjoitella kahvikupin äärellä, kuten nyt.



Koen edelleen, että ne omat hetket ovat mulle tosi tärkeitä jaksamisen kannalta. Blogin kirjoittaminen, suihkussa käyminen, ruoan syöminen rauhassa ja kotitreenit Islan nukkuessa on niitä "mun juttuja" tällä hetkellä. Ajoittain kaipaan myös sitä entistä vapautta lähteä käymään asioilla/kampaajalla/hierojalla jne. ihan yksin, koska tällä hetkellä se ei ole ihan yksinkertaista. Lyhyet piipahdukset onnistuvat, mutta meidän haasteena on se, että Isla ei ainakaan vielä suostu pullosta juomaan pumpattua maitoa, joten mun kodinulkopuolinen oma aika on toistaiseksi hyvin kortilla. Hierojalla käyminen onnistuu toki niin, että sen ajoittaa päikkäreiden aikaan ja saan vaikkapa mun äidin vaunuja työntelemään hieronnan ajaksi. Koko ajan saa kuitenkin vähän jännittää, että mitä jos Isla päättääkin herätä sieltä nälkää huutamaan kesken kaiken ja sitten on mummi pulassa! :D No, ei tämä tosiaan nyt mikään iso ongelma ole ja olen aika hyvin sopeutunut siihen, että jos johonkin lähden niin Isla kulkee mukana tai sitten säädetään hieronta-ajat ja muut niin, että Isla todennäköisesti nukkuu, ja onneksi hän nukkuu vaunuissa ja liikkeessä hyvin. Toivoisin kuitenkin, että jossain vaiheessa myös pullosta juominen onnistuisi, jotta Henrin olisi myös mahdollista toisinaan syöttää häntä ja bondailla samalla tavalla kuin mun äitinä on mahdollista. Mutta, kaikki vauvat eivät ilmeisesti koskaan opi pullolle (ja olen kyllä tosi iloinen, että tämä "ongelma" on näin päin eikä hylji rintaa), joten näillä mennään! Pikkuvauva vaihe kestää kuitenkin vain lyhyen ajan. 




Jaksamisen kannalta tosi tärkeä juttu on ollut myös nukkuminen. Isla on ainakin toistaiseksi ollut aika hyvä nukkuja sekä öisin että päivisin (ja kun kirjoitan tämän tänne niin unijumalat alkavat rankaisemaan jollain uudella horror "eipäs enää nukutakaan"-vaiheella..), tosin öissä on tietysti myös vaihtelua. Itse olen alkanut sopeutumaan Islan rytmiin huomattavasti paremmin kuin alussa ja se on helpottanut omaa väsymystä. Ennen vauvaahan menin nukkumaan n. klo 23 ja nukuin siitä 8-9 tuntia. Nyt jo pidempään, Isla on nukahtanut yöunille 23.30-01.00 välillä, eli todella myöhään. Hän nukahtelee lyhyemmille pätkille klo 21 jälkeen, mutta ne ovat maksimissaan puoli tuntia. Sitten taas tankataan ja nukutaan se puoli tuntia jne. kunnes puolen yön aikoihin (molemmin puolin) on se hetki, kun totaalinen sammuminen tapahtuu. Itse ajoitan oman nukkumaanmenon tämän totaalisammumisen kohdalle, jotta saan mahdollisimman pitkän ensimmäisen unipätkän. Syömään herätään 02-07 välillä, skaala on laaja! Viime aikoina herätys on ollut 5 maissa eli unta on tullut putkeen 5+ tuntia, minkä tiedän olevan todella luksusta ja arvostan sitä kyllä kovasti. Syötön jälkeen nukutaan vielä ainakin 2-3 tuntia. Toisinaan taas on öitä, kun herätään 2 tai 3 kertaa, mutta useimmiten on ollut 1 herätys, johtuen varmaankin tuosta hyvin myöhäisestä nukkumaanmenosta ja koko illan kestävästä tankkailusta ennen sitä. Tämä rytmi on sopinut meille vaikka alkuun sitä kauhistelinkin. Meidän lokakuisten vauvaryhmästä kuitenkin huomasin, että on niitä muitakin yökukkujia, ja aika paljonkin. Ei siis olla ainoita, mutta tietysti ajan kanssa toivon, että nukkumaanmeno aikaistuu, jotta meille jää Henrin kanssa hieman enemmän aikaa olla ihan kaksistaankin. No, ehkä taas jonain päivänä! ;) 





Nyt tässä kahden kuukauden kohdalla tuntuu siltä, että olen sopeutunut rooliini äitinä varsin hyvin. Koko ajan on varmempi olo siitä, että ymmärtää tuota omaa pikkuista, ja osaa toimia hänen parhaakseen. Raastavia ovat ne hetket, kun toinen on huutanut kurkku suorana masukipua, jonka on itse tälle aiheuttanut syömällä jotain epäsopivaa (note to self: chili jopa pienissä määrin ravintola-annoksessa sekä raclette-juusto..not good!). Onneksi nämä hetket ovat olleet aika harvassa ja lähetänkin isot tsemppihalaukset kaikille mammoille, jotka painivat isompien masukipu ongelmien kanssa heidän vauvoillaan.. <3 

Vauvan kehittymisen seuraaminen on aivan mahtavaa ja Islastakin on kasvanut kahdessa kuukaudessa jo "iso vauva". Hauskaa on seurata, kuinka persoonallisuus alkaa tulla esiin enemmän ja enemmän, ja uskon, että meillä on käsissämme aika hauska tyyppi, jolla tulee olemaan huumorintajua ja positiviisuutta. Hymykuopat ja virnistely viittaavat siihen, tai sitten se on vain äidin toiveajattelua, joka haluaisi, että lapsesta kasvaa avoin ja positiivinen pieni ihminen. Haluaisin sanoa, että olen itsekin kehittynyt ja oppinut tässä äiti-matkan varrella jo kahdessa kuukaudessa. Ainakin uskon, että kärsivällisyyteni on lisääntynyt, sillä hermot eivät mene niin helposti kuin ennen. Haha! 


Yksi juttu, josta haluan vielä kirjoittaa omat mietteeni on toisten äitien arvostelu ja oikeasti "äitien sota", joka tuntuu välillä etenkin nettipalstoilla ja somessa vallitsevan. Voi apua, en tiedä edes mistä aloittaa, mutta en ymmärrä sitä arvostelua ja ilkeilyä ollenkaan. Mielipiteitä saa olla ja tapoja tehdä asioita, kuten kukin parhaaksi näkee oman lapsensa kohdalla. Mutta miksi pitää arvostella ilkeästi toisen valintoja tietämättä kunnolla kaikkia taustoja? Ei voi ymmärtää. On ihanaa, että on samassa tilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa voi näistä asioista jutella ihan IRL, ja saada tukea ja apua, koska jokainen äiti sitä varmasti tarvitsee. Yritetään meistä jokainen pitää äitien välinen ilmapiiri hyväksyvänä, kannustavana ja ystävällisenä siellä missä liikutaan, jooko? Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja jos tuntuu siltä, että ei hyväksy toisen toimintatapaa niin mietitään hetki, millä tavalla asia esitetään rakentavasti. Koska ihan varmasti jokainen äiti haluaa parasta sille omalle lapselleen! <3 


Nyt mun vauva tuolla alkoi juttelemaan sängyssä, joten pitää mennä! <3 Ihanaa päivää kaikille teille, äitikolleegoille ja muille huipuille tyypeille, jotka luette! <3

-Karoliina


PS. Mind after baby 1kk voit lukea täältä

PPS. Seuraile menoa myös Instagramissa & Facebookissa!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Life goals

Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa! Kerroin teille tammikuun alussa liikuntaan ja hyvinvointiin liittyviä tavoitteitani tälle vuodelle. Elämä ei kuitenkaan (yllätys) ole pelkkää liikuntaa, joten olen viime aikoina pohtinut myös muita asioita, joihin haluaisin tänä vuonna keskittyä, ja ajattelin kirjoitella niistä tänään. Tämä vuosi on sinänsä hyvin erityinen, sillä mitä todennäköisemmin olen sen kokonaan kotona vauvan kanssa. Äitiyslomani loppuu elokuun alussa, mutta suunnitelma olisi jäädä sen jälkeen ainakin syksyksi hoitovapaalle ja palailla sitten työelämään ensi vuoden alusta, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. 



Tämä mahdollisuus olla kotona läsnä katsomassa pienen ihmisen kasvua on oikeasti jotain sellaista mitä todella osaan arvostaa, sillä Suomessa olemme kyllä valtion tukeman vanhempainvapaan osalta erityisasemassa. USA:ssa monet työssäkäyvät äidit joutuvat menemään takaisin töihin vauvan täyttäessä 3 kuukautta, koska heillä ei ole rahallisesti mahdollista olla pidempään kotona. Voitteko kuvitella, että pitäisi mennä 4 viikon päästä takaisin töihin ja viedä Isla hoitoon? Jep, se olisi kamalaa. Mutta siellä se toimii, jollain tavalla, koska sen on pakko toimia. Tästä syystä kaksi asiaa, joihin haluan tänä vuonna keskittyä on olla mahdollisimman hyvä ja läsnäoleva äiti. Se on oikeastaan ehkä se tärkein tavoite ja asia tälle vuodelle. Toinen asia on NAUTTIA. Haluan nauttia tästä ajasta ja tästä vuodesta kotiäitinä. On ihan mielettömän luksusta saada olla kotona vauvan kanssa, treenailla päiväsaikaan, vaunulenkkeillä ajan kanssa, nähdä mammakavereita keskellä viikkoa, kirjoitella blogia silloin kun aikaa on, elää ilman suurempia aikatauluja ja muita kodinulkopuolisia velvollisuuksia. Eihän tästä voi kuin nauttia, ja jos en sitä tee niin kyllä harmittaa myöhemmin. 

Tiedän myös ettei tämä vuosi tule olemaan pelkkää ihanuutta, sillä vauvan kanssa oleminen ei aina ole niin helppoa. Haluan kuitenkin pyrkiä säilyttämään positiivisen asenteen ja näkemään jokaisessa päivässä jotain hyvää, vaikkei jokainen päivä olisi hyvä. (Koitan muistaa tämän valvotun yön jälkeen!!;))

Tämän vuoden aikana haluan matkustella! Tosin nyt kun aikaa olisi, voi olla, että kukkaro on eri mieltä. Tiedossa on kuitenkin jo muutamia reissuja sekä ulkomaille että kotimaahan. Haluamme päästä Islan kanssa maailmalle jo varhain, sillä itse totuimme matkustamaan pienestä pitäen ja sillä on ollut iso vaikutus oman identiteetin muodostumiseen. Ei sillä, että vauva vielä matkailusta kovasti ymmärtäisi, mutta uskon, että on hyvä pienestä pitäen kulkea mukana eri paikoissa, jotta siihen tottuu. 

Tämän vuoden aikana haluan panostaa tähän blogiin. Tavoitteeni on kirjoitella keskimäärin 3 postausta per viikko. Toivon, että motivaatio säilyy hyvänä läpi vuoden, mutta jos alkaa tökkimään niin sitten otan askeleen taaksepäin. Haluan, että tämä säilyy kivana juttuna itselleni. Haluan myös panostaa blogiin nyt kun se on mahdollista, sillä pahoin pelkään, että työelämään palaaminen aikanaan saattaa tehdä bloggaamisen hieman haastavammaksi. 

Tämän vuoden tavoitteena on myös löytää syksyn/talven aikana työpaikka. Se tulee olemaan iso ja mielenkiintoinen ponnistus, sillä joudun aloittamaan työn etsimisen kanssa ihan alusta. Minullahan ei siis ole paikkaa, jonne palata hoitovapaan jälkeen. Tällä hetkellä ajatus työn etsimisestä tuntuu vielä kaukaiselta, mutta tiedän, että aika tulee menemään nopeasti ja syksyllä se savotta on edessä. 

Tässä vielä pähkinänkuoressa vuoden 2016 tavoitteita:
  • Olla mahdollisimman hyvä äiti
  • Nauttia tästä vuodesta ja jokaisesta päivästä,tehdä mukavia asioita. 
  • Olla positiivinen ja stressaamatta turhista.
  • Matkustella perheen kesken.
  • Bloggailla säännöllisesti ja panostaa hyvään sisältöön.
  • Etsiä työpaikka.


Siinäpä niitä tavoitteita tälle vuodelle. Tekeepä hyvää kirjoittaa niitä ylös, jotta voin palata niihin aina tarvittaessa. Oletteko te tehneet omaan elämään liittyviä tavoitteita näin vuoden alussa? 

Täällä blogissa on tämän viikon aikana luvassa ainakin huippuvinkki kotitreeneihin! Pysykäähän siis linjoilla! <3

Kivaa maanantaita!

-Karoliina

Seuraile menoa myös Instagramissa & Facebookissa!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Timmikuun eka viikko

Heippa! Mukavaa sunnuntaita! Kirjoittelen täällä keittiön pöydän ääressä kahvikupin ja tuoremehulasin kanssa, kynttilän valossa. Olisi vielä nukuttanut, mutta ajattelin, että haluan tämän hiljaisen ja rauhallisen hetken itselleni istua hetkeksi alas kirjoittelemaan blogia, ennen kuin muut heräävät. Katsotaan kuinka kauan tämä autuus kestää ja saanko tämän postauksen valmiiksi tässä aamun aikana! ;)

Tällä viikolla me ollaan....

Leikitty meritähteä toppavaatteissa! :D Ps. Tää toppapuku on mun serkun vuodelta 1988 :D 
Käyty vaunulenkeillä vain maanantaina ja lauantaina pakkasten takia. 

Käyty mummilassa purkamassa joulukoristeet pois (tosin meistä ei ollut yhtään apua, mutta oltiin hyviä seuraneitejä)  
Avattu amerikan tädin lähettämä paketti Islalle <3 Nää oli mun suosikit! 

Leikitty äidin PT:tä! (Toi ilme...en kestä :D) 

Syöty ihana NYC Style loppiaisbrunssi kavereiden kanssa!
Hengattu näiden rakkaiden kahjojen kanssa! <3 
Täytetty 2 kuukautta!!! <3 

Pidetty sisälläkin about toppavaatteita, koska KYLMÄ & halittu paljon, koska silloin pysyy lämpimänä <3

Poltettu kynttilöitä ja juotu kuumaa kaakaota! <3 (Jep, mun timmikuun herkkua!) 
Tämä viikko on tuntunut jotenkin tosi pitkältä! Maanantaista tuntuu olevan ikuisuus enkä edes muistanut, mitä maanantaina tehtiin ennen kuin kaivoin kalenterin esille. Ehkä loppiainen keskellä viikkoa vähän sekoitti pakkaa sekä nuo muutamat päivät (torstai-perjantai), kun ei Islan kanssa käytännössä pakkasen takia poistuttu kotoa minnekään ja oltiin vain sisällä. Henrikin oli työmatkalla, joten vietettiin sitten laatuaikaa kaksistaan oikein kunnolla! ;) Onneksi mun sisko ja serkku tulivat perjantaina meitä viihdyttämään ja pitämään seuraa nimittäin autokaan ei lähtenyt tietenkään käyntiin, joten ei päästy minnekään. Se sisällä oleminen ei kuitenkaan nyt ollut niiiiin kamalaa ja päivät meni aika mukavasti! :) Eilen kuitenkin tuntui niin ihanalta päästä pois kotoa käymään kaupassa ja vaunulenkillä, joka oli vasta kolmas tällä viikolla. Tykkään tosi paljon tästä talvesta, joka täällä meillä vallitsee just nyt. Pakkanen 10 asteen tietämillä ja paljon lunta! Ei enää niitä paukkupakkasia pliiiis, koska vauvan kanssa se on ihan pyllystä. Toivottavasti sääukko lukee mun blogia, ja näkee tämän toiveen! ;) 

Yllämainittujen juttujen lisäksi olen tällä viikolla syönyt aika hyvin ja terveellisesti. Jihuu, timmikuun eka viikko on mennyt lähes putkeen! Eikä edes ole tehnyt mieli karkkia tai suklaata eikä muitakaan herkkuja, paitsi nyt viikonlopun tullen! No, proteiinipatukalla nekin himot saatiin kuriin! :) Joka päivä on tullut syötyä terveellinen lounas ja illallinen, ja mun ajatus siitä, että jokaisella aterialla on reilusti kasviksia, joku hiilarin lähde, hyviä rasvoja sekä proteiinia on toteutunut. 






Liikuttuakin on tullut! Olen tehnyt kotijumppia olkkarissa neljänä päivänä, sekä käynyt ne muutamat vaunulenkit. Tänään on tarkoitus mennä vaunulenkille ja enköhän jonkun pikku jumpankin tee. Tuntuu jo viikossa siltä, että on vähän päässyt treenirytmiin taas kiinni, ja se on tosi mukava tunne.


Tämmöistä tänne. Mitäs teille kuuluu? Onko tammikuu lähtenyt hyvin käyntiin? :) Jihuu, näyttää siltä, että sain rauhassa kirjoitettua tämän postauksen loppuun ennen kuin tuolta heräillään. Nyt vähän lisää kahvia ja jotain aamiaista, ja alan vastailemaan edellisen postauksen kommentteihin. 

Rentouttavaa sunnuntaita! <3

-Karoliina

Seuraile kuulumisia myös Instagramissa & Facebookissa! 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Body after baby: 2kk

Heippa ja kivaa perjantaita! Huomenna meidän pikku neiti täyttää tasan 2kk, mikä tarkoittaa myös mamman kohdalla uusinta päivitystä "body after baby"-postaussarjassa. Ensimmäisen osan ja 1kk päivityksen voit lukea täältä. On ihan pakkoa alkuun sanoa, että "apua, miten tää aika menee näin nopeasti". Ihan oikeasti! Mun pikku nyytistä on kasvanut jo "iso" vauva, jonka persoonallisuus näkyy päivä päivältä enemmän! On ihan mahtavaa seurata hänen kehitystään, ja ennen kaikkea olla hänen äitinsä! <3 Mutta, jottei tämä postaus lähde aivan sivuraiteille niin taidan jättää vauvan kuulumiset toiseen postaukseen ja keskittyä nyt vain otsikon aiheeseen eli raskauden jälkeiseen kroppaan, liikuntaan, palautumiseen ja raskauskiloihin! :)

Ensimmäinen lihaskuntotreeni kotona synnytyksen jälkeen :) 

Okei..mistä aloitetaan? Kun pohdiskelin tätä postausta, tuntui aluksi siltä, ettei tässä oikein ole tapahtunut mitään edistystä sitten viimeisen päivityksen. Tarkemmin ajateltuna, onhan tässä tapahtunut vaikka mitä reilussa neljässä viikossa:





Joulukuun aikana en vielä oikein tehnyt mitään erityistä raskauskilojen karistamiseksi. Tottakai liikuin päivittäin vaunulenkeillä, söin paljon terveellistä(kin) ruokaa, mutta myös herkuttelin päivittäin ja annoin kropalle aikaa palautua. Reilun kuukauden aikana karisi kuitenkin 2kg raskauskiloista kuin itsestään tai ainakin siltä se tuntui. 1kk  synnytyksestä raskauskiloja oli jäljellä se 9, ja nyt se noin 7 (tai 6,8kg tämän aamun punnituksen jälkeen). Suunta ei kilojen kanssa ole ollut jatkuvasti alaspäin vaan toisinaan paino on ollut korkeammalla ja sitten taas matalammalla.

8 viikkoa synnytyksestä (kuvat otettu ma 4.1)

8 viikkoa synnytyksestä

Joulun jälkeen 27.12 tein ensimmäisen lihaskuntojumpan synnytyksen jälkeen. 20 minuuttia, joka veti hyvin nöyräksi, mutta oli kuitenkin aivan ihanaa! :D Sen jälkeen olen viimeisen parin viikon aikana pyrkinyt palaamaan säännölliseen treenirytmiin, mikä tarkoittaa kohdallani  tällä hetkellä päivittäisten vaunulenkkien lisäksi kotitreenejä 4-6 kertaa viikossa. Kotijumpat ovat olleet lyhyitä ja napakoita, 20-40 minuuttia kerrallaan. Lyhyessä ajassa on saanut tehtyä hyvän pikatreenin usein juuri Islan päikkäreiden aikana. Tällä hetkellä ei ole aikaa eikä jaksamista tehdä vaikkapa tunnin treeniä kerrallaan, kuten joskus aikaisemmin, mutta nopeat treenit ovat hyviä juuri tähän kohtaan. 




Toisinaan myös treeni on saattanut koostua useasta kerrasta päivän aikana, jos ei ole aikaa yhteen treeniin; kyykkyjä siellä ja askelkyykkyjä täällä, portaiden kiipeämistä jne. Olen pyrkinyt ajattelemaan, että vähempi on enempi ja kaikki mitä tekee on kotiinpäin, vaikkei aikaa ole pitkiin treeneihin. Saan pikku jumpista paljon energiaa ja tietysti joinain päivinä, jos jumppaaminen ei huvita tai väsyttää ihan liikaa, jätän suosiolla väliin. Vaunulenkit ovat kuitenkin "pakollisia" koiran ulkoilutuksen vuoksi ja hyvä niin. Tosin näillä pakkasilla ei olla käyty lenkeillä ollenkaan ja toivonkin, että kelit lauhtuu pian, sillä kaipaan kävelemistä ja ulkoilua. Mila pääsi onneksi saaristoon hoitoon niin ei tarvitse huolehtia hänen ulkoiluista näillä paukkupakkasilla.


Hymy huulessa olkkaritreenin jälkeen :)

Lihaskuntotreenien aloittamisen jälkeen on kroppa alkanut vähitellen tuntua taas enemmän omalta ja entiseltään, vaikkei se ennallaan olekaan, ja se on ihan ok. Liikkuminen vain on se juttu, josta saan energiaa ja hyvää fiilistä, ja jota olen kaivannut kovasti. Pitkästä aikaa on myös ihana tunne, kun lihakset ovat vähän kipeinä ja kropassa sellainen olo, että jotain on tehty. Ja heh, paljon ei tartte tehdä, että ne lihakset tulevat kipeiksi! Olen lähinnä harjoitellut oman kehon painolla ja 3kg käsipainoilla :D Matka mun omaan hyvään kuntoon on pitkä, mutta olen tosi innoissani siitä, että nyt on päästy taas tositoimiin. Kuulostan varmaan ällöpirteältä, mutta liikunta vaan on niin kivaa!! :) 

Juoksun suhteen ensiaskeleet on myös otettu sitten viimeisimmän päivityksen. Kokeilin viime viikolla muutamaan otteeseen hölkkäämistä. Lyhyitä pätkiä kerrallaan, vain muutamia satoja metrejä, mutta ai että se tuntui ihanalta! Neljässä viikossa kroppa on palautunut sen verran hyvin, että juoksuaskeleiden ottaminen tuntui jälleen hyvältä, eikä huonolta, kuten ensimmäisen päivityksen kohdalla. Mutta, aivan alussa ollaan vielä tosiaan juoksun suhteen ja nyt tammikuussa keskityn etenkin lihaskunnon parantamiseen ennen varsinaista juoksun aloittamista. 

Ensimmäisiä hölkkäpätkiä synnytyksen jälkeen saariston hiekkateillä  29.12.15 :)


Oma palautumisprosessini tähän asti on todistanut ainakin itselleni sen, että kropan palautuminen synnytyksestä on hyvin yksilöllistä. Itse olisi voinut kuvitellakaan hölkkääväni 3 viikon päästä synnytyksestä, koska tikkejä ja vaurioita tuli sen verran paljon, mutta jos synnytys sujuu vähäisillä vaurioilla, niin se on täysin mahdollista. JOS lantionpohja ja vatsalihakset palautuvat nopeasti. Tämä on tullut nähtyä monen äidin kohdalla, joita seurailen esimerkiksi instagramissa tai blogien kautta. Palautuminen ja liikunnan aloittaminen on myös sellainen aihe, johon toivoisin enemmän ymmärrystä kaikilta äitikolleegoiltani. Jos joku toinen alkaa liikkua ennen minua tai sinua, niin se ei ole pois sinulta tai minulta. Eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Jokaisen kroppa on yksilöllinen ja tärkeintä olisi itse tuntea oma kroppansa ja kohdella sitä niin hyvin kuin mahdollista. 

Se mitä toivoisin myös, olisi enemmän tietoa synnytyksen jälkeisestä palautumisesta jokaiselle uudelle äidille. Neuvolasta saatava tieto on hyvin vähäistä, ja valitettavasti usein ei niin asiantuntevaa kuin se voisi olla. Tämä tuntuu olevan tosiasia sen perusteella, mitä olen itse kokenut ja monissa mammaryhmissä seurannut keskusteluja. Hyvin monella uudella äidillä ei ole tietoa vatsalihasten erkaumasta, vatsalihasten harjoittamisesta synnytyksen jälkeen tai lantionpohjalihasten merkityksestä. Minullakaan ei ollut tässä määrin, mutta luin aiheesta ahkerasti jo raskauden aikana sekä nyt synnytyksen jälkeen.  Neuvolan tietojen varaan, jos olisin jäänyt, en valitettavasti tietäisi näistä juuri mitään...Enkä edelleenkään tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta pyrin omalla kohdallani kuuntelemaan omaa kroppaa niin hyvin kuin mahdollista! :) Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja se on hyväksyttävä.





Armollisuus omaa kroppaa kohtaan ja maltti ovat edelleen mielessä päällimmäisinä tämän prosessin suhteen. Huomaan kuitenkin, että liikunnan aloittaminen toi hieman sellaista "kaikki mulle heti nyt"-asennetta. Haluaisin päästä heti hyvään kuntoon ja saada heti kaikki kilot pois. Oma aika äkkipikainen ja kärsimätön luonne joutuu koville, kun asiat ei tosiaan tapahdukaan niin nopeasti. Muistuttelen itselleni jatkuvasti, ettei tässä olla millään pikadieetillä vaan tehdään taas paluuta vähitellen omaan, normaaliin ja jatkuvaan elämäntapaan, johon liikunta ja puhdas ruoka kuuluu oleellisena osana. 

Näillä mennään, hyvillä fiiliksillä ja matkasta nauttien! :) 

Kivaa viikonloppua kaikille! <3 Me soon-to-be-mökkihöperöt toivotaan, että toi pakkanen lauhtuu pian niin päästään lenkille! :)


Mitä ajatuksia syntyi? Aiheuttaako sosiaalisessa mediassa ja blogeissa muiden äitien seuraaminen paineita vai antaako se inspiraatiota? Koitko saaneesi neuvolasta tarpeeksi neuvoja palautumisen suhteen? :) Kommenttiboksi odottaa mielipiteitä ja kokemuksia! :) 

<3: Karoliina

Seuraile menoa myös Instagramissa!