lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulunviettoa & Veeti RIP

Heippa! Miten teidän joulu meni? Täällä oli oikein mukava joulu, tosin eilen tuli huonoja uutisia, mutta niistä lisää kohta. Jouluaattoa vietettiin perinteisissä tunnelmissa pappani luona. Meidän jouluun kuuluu aina joulupuuro-ja aamiainen, jouluglögit perheystävien kanssa, mummin haudalla käyminen, syöminen ja illalla myöhään lahjojen avaaminen.  Sain aivan ihania lahjoja, kiitos vielä niistä! <3

Milan kanssa lähdössä pienelle kävelylle jouluaattona :)

Veeti ja minä valmiina jouluaattoon <3 
Ruusuja mummin haudalle <3
Hautausmaan tunnelmaa

Veetin kanssa monen monta selfietä <3

Mun serkkupojat <3

Kaikki me serkukset <3 Paitsi nuorimmainen, joka vietti joulua toisten isovanhempien kanssa

Väsähtänyt pieni tonttutyttö <3

Perhekuva <3 Yhdellä pöhköllä uusi pipo päässä ja kädessä Milan uusi sammakkolelu :D <3 

Joulupäivän aamuna suunnattiin appivanhempien luokse Mäntsälään. Ilma oli niin kaunis ja aurinkoinen <3 Ihan mieletön talven ihmemaa! Mäntsälässä syötiin, levättiin, ulkoiltiin, mä kävin juoksemassa ja rentouduttiin. Oli oikein mukavaa ja rauhallista!  

Äiti teki mulle uudet ihanat villasukat ja kummitädiltä sain nämä H&M-trikoot! Ollut mun leppariasu koko joulun :)

Mila matkalla Mäntsälään :) 

Tapaninpäivän aamuna aamiaisen jälkeen lähdettiin takaisin Espooseen. Kotimatkalla sain huonoja uutisia äidiltä, joka kertoi, että Veeti oli mennyt niin huonoksi, että he lähtisivät häntä viemään viimeistä kertaa eläinlääkärille. Purskahdin itkuun uutisen kuultuani, vaikka tiesin, että mitään muuta ei ole tehtävissä. Eläinten kanssa ihmisen on oltava se, joka tekee oikean ja armollisen päätöksen, jos näkee, että toinen kärsii. 

Lääkkeet auttoivat Veetiä sen verran, että hän vietti jouluaaton reippaana meidän kanssa. Veeti repi itse lahjapaketteja auki ja halusi leikkiä Milan leluilla, kun oikein alkoi lapsettaa. Flatit ovat sellaisia, koiramaailman Peter Paneja, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi ja ovat positiivisia viimeiseen hengenvetoon asti. Tapaninpäivän aamuna vointi oli huonontunut niin paljon, että oli aika lähteä viimeiselle matkalle. <3




Koko meidän perhe haluaa muistaa Veetin sellaisena, joka se oli terveenä. Se oli eloisa ja leikkisä koira, joka osasi tulkita hyvin ihmisten tunteita. Se rakasti uimista ja saaristossa vapaana juoksemista. Se rakasti keppien heittämistä ja juoksulenkkejä. Se rakasti olla mukana kaikessa mahdollisessa. Se oli meidän perheelle tärkeä perheenjäsen! <3


Tapaninpäivä meni siis hieman surullisissa tunnelmissa, mutta toisaalta myös rakkaudella muistellen ihania yhteisiä aikoja ja onnellisena siitä, että Veeti pääsi nyt hyvään paikkaan meidän ja muiden enkelikoirien seuraan. Hän nukkui pois rauhassa ja kivuitta, mikä on pääasia. 

Pikku-Mila vaistoaa myös haikeita tunnelmia, ja toimikin hienona terapiapentuna koko perheelle. Uskon, että Milan tulo meille oli tarkoitettu <3



Täällä itketään ja nauretaan vuorotellen. Elämä on sellaista. Mukavaa lauantaita kaikesta huolimatta teille kaikille! Itse pääsen onneksi tuulettamaan päätä kahden rakkaan juoksukamun kanssa pitkälle lenkille tuonne talven ihmemaahan, joten eiköhän se tästä! :)



Palailen huomenna lisää jouluviikon treeneistä ja ihanista juoksulenkeistä, joita on tullut tehtyä monta tällä viikolla! 

“Until one has loved an animal a part of one’s soul remains  unawakend". 

-Karoliina 

22 kommenttia:

  1. ihanaa kun saitte joulun vielä viettää iloisissa tunnelmissa!
    voimia ja haleja teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. Luopuminen on niin hankalaa, voimia sinne ❤ Tosi ihanaa, että saitte kuitenkin vielä viettää jouluaaton yhdessä! Se varmasti oli joululahja jostakin...Täällä pohjoisessa joulu on mennyt perinteisesti lähipiirin kanssa ja huomenna suunta takaisin kohti etelää. Mukavaa viikonloppua sinne, kaikesta huolimatta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen on tosiaan aina hankalaa, vaikka tietääkin ettei muuta ole tehtävissä, kun toinen on kipeä. Oli tosiaan ihanaa, että jouluaaton Veeti oli vielä mukana <3 Kiitos, kyllä se tästä :) Ihania muistoja on paljon ja ne kantaa!

      Poista
  3. Voih, osanotot ja voimia suruunne! Varmasti ainoa oikea ratkaisu tuo, mikä tehtiin, mutta vaikeaahan se on aina kaikesta huolimatta. Hienoa, että joulu sujui kuitenkin muuten hyvin ja Veetikin pääsi vielä nauttimaan aatosta teidän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Juu, ei siinä enää muuta ollut tehtävissä, kun lääkkeet eivät auttaneet enempää. Oli ihanaa, että aattona saatiin vielä nähdä pilkahduksia "vanhasta Veetistä" <3

      Poista
  4. Paljon haleja teille ja osaanotot <3 Lemmikin menettäminen ei ole koskaan kivaa :/ Koirakin on niiiiin perheenjäsen!

    Muutoin teidän joulu kuulostaa aivan ihanalta, ja hienoa, että Veetikin oli mukana pirteänä! Meillä meni joulu kans aika perinteisesti, niin mun vanhempien kanssa kuin Kimmon perheen luona! :) Tänään illalla palattiin kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niin on! Meille nuo karvakorvat ovat aina olleet tärkeitä perheenjäseniä, ja Veeti oli vielä sillä tavalla erityinen, että se oli ihan kaikkien koira tasapuolisesti! Munkin, vaikka en koskaan asunut kotona enää, kun se oli…<3 Joulu oli muuten tosi kiva kyllä ja kivalta näytti teidänkin joulunvietto! Mukavaa sunnuntaita! :)

      Poista
  5. Voi ei, lemmikin menettäminen ei koskaan ole helppoa :/ Mutta ihanaa kun hän sai viettää vielä joulua teidän kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ole helppoa, ei! :( Mutta oli todella ihanaa, että oli vielä varsinaisen joulun meidän kanssa ja nyt on paljon hyviä muistoja, joita muistella <3

      Poista
  6. Lemmikkieläimestä luopuminen on aina vaikeaa, voimia sinulle ja koko perheelle. Veetillä on nyt hyvä olla sateenkaarisillalla ilman kipuja muiden koirien kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Varmasti on hyvä olla nyt! Niin me ainakin uskotaan :) Koirien taivaassa ei ole kipuja vaan siellä saa leikkiä, juosta ja syödä niin paljon kuin tahtoo <3

      Poista
  7. Surullista :( voimia jatkoon ilman tuttua kaveria! Ihanaa kuitenkin, että viimeisestäkin joulusta Veetin kanssa jäi teille niin hyviä muistoja. Tuo englanninkielinen lainaus tekstin lopussa tuntuu pitävän täysin paikkansa.

    Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Ihanan paljon on muistoja kaiken kaikkiaan ja kuvia :) Niillä mennään! Jep, mun mielestä myös tuo lainaus on todella osuva..ne ymmärtää, jotka on eläintä joskus rakastaneet <3

      Poista
  8. Kauniisti kirjoitettu. Lemmikki on kyllä iso osa perhettä. Olen iloinen, että saitte viettää yhteisen joulun. Veetillä on nyt hyvä olla. Hyvä, ettei joudu kärsimään. Ja ihanaa, että sulla on Mila siellä toverina, vaikkei se tietenkään Veeti ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Meille oli tosi tärkeätä, ettei Veeti joutunut kärsimään. Lääkkeet ei vaan enää auttaneet, joten päätös oli tehtävä. Mila on tosi iso lohduttaja kaikille ja vaikka vasta pieni pentu onkin niin vaistoaa tosi hyvin tunteita. Hän haluaa tulla lähelle ja käpertyy syliin nukkumaan <3

      Poista
  9. Voi ei, mullakin tuli kyyneleet silmiin... Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mullekin tulee kyyneleet silmiin aina uudestaan kun luen omaa tekstiä.. Kyllä se tästä.

      Poista
  10. Voimia! Onneksi saitte vielä yhden joulun muistojen ketjuun. Niistä yhteisistä muistoista (ja valokuvista) ei tarvitse luopua koskaan.

    VastaaPoista