lauantai 23. helmikuuta 2019

Äitiysloma loppuu - mitäs nyt?

Perjantaina alkoi mun äitiysloman viimeinen viikko. Ensi viikon perjantaina vauva täyttää 9 kuukautta ja äitiysloma loppuu. Tavallaan on tosi haikea fiilis, koska onhan tämä ollut ihanaa ja ainutlaatuista aikaa, mutta toisaalta taas katse on suunnattu eteenpäin. Olen jäämässä hoitovapaalle, joten äitiysloman loppuminen ei tuo suurta muutosta tämänhetkiseen arkeen.


Tämän hetkisen suunnitelman mukaan palailen kunnolla työelämään vasta ensi vuonna ja pieni saa nauttia kotihoidosta siihen asti. Hoitovapaan alkaessa palaan kuitenkin tekemään osa-aikaista sisällöntuotanto- ja somemarkkinointityötä, jota tein koko ensimmäisen hoitovapaan ajan. Kyseisiä töitä pystyn tekemään kotoa käsin ja varsin joustavasti, joten ne sopivat ihan loistavasti tähän elämäntilanteeseen. 


Jatkossa töille on siis löydettävä oma aikansa, mikä saattaa tarkoittaa sitä, että blogille ja blogin somekanaville jää hieman vähemmän aikaa. Ehkä olettekin huomanneet, että mun Candyontherun-Instagram-tili on ollut viime aikoina aika hiljainen. Paukut ei vain riitä kaikkeen ja olen innokkaammin päivittänyt toista enemmän treeneihin keskittynyttä tiliäni. Blogia pyrin päivittämään jatkossakin vähintään sen kerran viikossa, mutta en aio ottaa siitä paineita, kun kyse on kuitenkin harrastuksesta. 

Suurimmaksi osaksi tulen tekemään töitä päiväuniaikoina ja joskus mahdollisesti iltaisin, kun mies on kotona tai viikonloppuisin. Tuntimäärä, jota teen vaihtelee eikä ole kovin suuri, mutta siitä tulee kuitenkin kaivattuja lisätuloja tähän kohtaan. Muutenkin tuntuu tosi kivalta palailla tekemään vähän töitä ja haastaa itseäni hieman eri tavalla.



Olen kiitollinen siitä, että voin vielä jäädä vauvaa hoitamaan kotiin ja tiedostan hyvin, että nämä ovat päätöksiä, joissa kaikilla ei ole valinnanvaraa. Jokainen perhe kuitenkin varmasti toimii tavalla, jonka itselle parhaaksi näkee. <3

Kivaa viikonloppua!

-Karoliina


Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun



torstai 14. helmikuuta 2019

Kysymyksiä ja vastauksia osa 2

Heippa & Hyvää ystävänpäivää! 




Tänään on luvassa kysymyksiä- ja vastauksia postauksen toinen osa, joten mennään suoraan asiaan! :)

Urheileeko sun puoliso? Miten rytmitätte arkea niin, että molemmille jää (urheilu)aikaa?


H urheilee joskus enemmän ja joskus vähemmän. Penkkiurheilee kyllä koko ajan, meillä pyörii lähes aina telkkarissa futis, nhl tai formulat, heh. Treenaamassa hän käy keskimäärin 1-2 kertaa viikossa (kuntosalilla/juoksulenkillä) ja ne kerrat saadaan helposti sovitettua viikkoon. Saataisiin varmasti useampikin kerta, jos hän niin haluaisi. Usein hän käy salilla niin, että lapset nukkuu, joko viikolla iltaisin tai viikonloppuna päikkäriaikaan. Juoksulenkillä hän käy usein kaverin kanssa arki-iltana, joten se vain sovitaan etukäteen ja laitetaan kalenteriin. Meillä ei kummallakaan ole tällä hetkellä aikaan tai paikkaan sidottuja harrastuksia, mikä tuntuu juuri nyt hyvältä ratkaisulta.

Omat treenit tulee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi tehtyä päiväuniaikoina viikolla ja viikonloppuisin saatan ainakin toisena päivänä tehdä treenin, niin että H vahtii lapsia esimerkiksi aamupäivällä. Nyt jatkossa aion myös hyödyntää iltoja treeneihin, kun lapset tai ainakin toinen lapsista on saatu nukkumaan. Silloin voin lähteä lenkille tai tehdä jumpan kotona. Se, että itselläni on tässä elämäntilanteessa mahdollista jumppailla kotona päiväuniaikaan, helpottaa toki liikuntakertojen mahduttamista kalenteriin. 


Juoksemisen aloittaminen kiinnostaa. Miltä tuntui kropassa eka lenkki? Millainen se oli?


Olen kirjoittanut tarkemmin ihan ensimmäisestä juoksulenkistä raskauden jälkeen tässä postauksessa ja muutenkin kokemuksia juoksun aloittamisesta raskauden jälkeen täällä. Lyhyesti kerrottuna, mun ensimmäinen lenkki pitkän tauon ja raskauden jälkeen oli hieman yli 5 kuukautta synnytyksestä. Silloin lähdin varovasti liikkeelle ja vuorottelin kävelyä ja hölkkää. Hölkkäsin yhden minuutin, kävelin 2 minuuttia ja toistin tämän 10 kertaa. Hidas juokseminen tuntui kropassa hyvältä eikä mitään ongelmia ollut lantionpohjan tai keskivartalon kanssa. Ei outoja tuntemuksia, pissalirahduksia housuun tai kipuja. Itselleni tämä kertoi siitä, että kroppani oli siinä kohtaa valmis juoksuun, mutta toki piti aloittaa todella kevyesti pitkän tauon jälkeen ja kuulostella kroppaa tarkasti. Jatkoin kävely-juoksu-taktiikkaa seuraavillakin lenkeillä ja pidensin aina juostavaa matkaa vähitellen. 



Olitko ennen lapsia myös tosi aktiivinen liikkuja? 


Olin kyllä! Varmasti vielä aktiivisempi kuin nyt tai ainakin liikuin määrällisesti enemmän. Kun luen nyt myöhemmin omia vanhoja blogipostauksia (olen kirjoittanut tätä blogia keväästä 2013) hämmästelen silloisia treenimääriäni, vaikkei ne sinänsä mitään ihan järkyttäviä olleet. Helposti 4-5  ryhmäliikuntatuntia viikossa, pari ratsastustuntia ja joku juoksulenkki. Huh! Nyt en pääse tuntimäärässä edes varmaan puoleen tuosta, mutta ei se mitään. Aikansa kutakin. 


#throwback syyskuulle 2014
Aktiivisesti olen liikkunut vuodesta 2007 alkaen jolloin aloitin käymään ryhmäliikuntatunneilla ja vähitellen myös juoksu tuli mukaan kuvaan säännöllisempänä lenkkeilynä. Lasten myötä treenaaminen on muuttunut paljon, sillä enää viime vuosina en ole käynyt ryhmäliikuntatunneilla kuin satunnaisesti ja treenit teen joko kotona, ulkona tai käyn juoksemassa/vaunukävelyillä. Liikunnallinen elämäntapa on kuitenkin säilynyt, vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet. 

Miten teillä jaetaan kotitöitä?

Lyhyt vastaus on: meillä molemmat tekee kotitöitä aika tasaisesti. Toki nyt tässä elämäntilanteessa, kun minä olen töissä kotona ja mies kodin ulkopuolella, niin arkena minä varmasti teen niitä hieman enemmän, mutta mies osallistuu myös.

Arkena minä hoidan siivouspuolta, järkkäilen kotona paikkoja (tuntuu siltä, että koko ajan!), pesen pyykkiä ja laitan pyykkejä kuivamaan (mies saattaa tehdä sitä iltaisin), pidän huolta, että lasten vaatekaapit pysyy järjestyksessä ja heillä on tarvittavat vaatteet. Aamuisin  ja päivisin koiran ulkoilutus on mun vastuulla, mies hoitaa iltaulkoilutuksen. Arkiruoka on yleensä myös mun vastuulla, viikonloppuisin taas mies usein kokkaa. Kaupassa käydään yleensä molemmat kerran viikossa, minä alkuviikosta ja hän yleensä torstai-iltaisin viikonloppua varten. Muutama juttu, jotka ovat lähes aina miehen vastuulla on lakanoiden vaihto ja yhteisten laskujen maksaminen taloustililtä. Hän taas harvemmin tarttuu imurin varteen tai alkaa pyyhkimään pölyjä! ;) Aika fifty-sixty nämä kotityöt siis meillä hoituu, sulassa sovussa lähes aina. 

Miten ehdit bloggaamaan pikkulapsiarjessa?

Heh, sanotaan näin, etten ehdi niin paljon päivittämään blogia kuin haluaisin. Bloggaaminen on ollut mulle rakas harrastus pian 6 vuotta ja kuten liikunta, on sekin muuttanut muotoaan vuosien varrella ja muokkautunut elämäntilanteen mukaan. 



Ennen lapsia kirjoitin lähes joka viikko 3-4 postausta. Aikaa oli paljon enemmän käytettävissä ja toisaalta myös some (Instagram/Facebook) vei paljon vähemmän aikaa, koska niitä ei vielä blogin alkuvuosina käytetty aktiivisesti blogin rinnalla. Nykyään tuntuu, että etenkin Instagram toimii miniblogina, joka vie aikaa oikealta blogilta, mutta on toisaalta ihanan vuorovaikutteinen ja nopea kanava päivittää. 

Nykyään ehdin kirjoittamaan blogia niin, että saan ulos 1-2 postausta viikossa. Hyvin harvassa on ne kerrat, kun saan yhdeltä istumalta postauksen valmiiksi. Useimmiten kirjoittelen täällä pitkin viikkoa, silloin kun sattuu olemaan hetki aikaa. Esimerkiksi tämä postaus on ollut luonnoksissa noin 3 viikkoa ja olen kirjoittanut sitä vähän eteenpäin monta kertaa. Pian se on vihdoin valmis teille luettavaksi, woop. 

Usein pidän perjantaina treeneistä vapaapäivän ja silloin pyhitän päikkäriajan täysin blogille. Samoin sunnuntaina, jos olen saanut treenin tehtyä jo aamupäivällä. Ne on mun  korvamerkittyjä bloginkirjoitushetkiä. Olisi ihanaa kirjoittaa enemmän, mutta toisaalta 1-2 postausta viikko tuntuu juuri nyt sopivalta balanssilta. 

Ehkä tähän voisi vielä sanoa sen, että löydän blogille aikaa, koska haluan ja se on mulle tärkeä harrastus, josta en kokonaan halua luopua, mutta en myöskään aseta itselleni liian suuria tavoitteita sen suhteen. Priorisoin blogin kirjoittamisen muiden aktiviteettien edelle niinä hetkinä, kun haluan kirjoittaa ja siihen on sopiva hetki. Yhtä hyvin voisin perjantai-iltapäivänä rojahtaa sohvalle ja katsoa jotain sarjaa päikkäriaikana...No joskus niin teenkin, mutta pointtina se, että usein voimme itse valita mitä vapaa-ajalla haluamme tehdä (ei toki aina)  ja näin ollen priorisoida niitä asioita, jotka ovat omalla listalla tärkeimpiä. 

Siinäpä ne kysymykset ja vastaukset tällä kertaa. Jos tulee lisää kysymyksiä mieleen, niin kirjoita kommentteihin tai laita mulle viestiä Instagramissa! :) Ensimmäinen kysymyksiä ja vastauksia-postaus löytyy täältä.

Nauttikaa ystävänpäivästä ja kiitos, että olette täällä lukemassa! <3

- Karoliina



Seuraa myös Instagramissa: @candyontherun

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Pitkät lentomatkat pienten lasten kanssa

Lupasin kirjoitella enemmän omia kokemuksiani pidemmistä lentomatkoista lasten kanssa, kun tuoreessa muistissa on nyt viimeisimmät Miamin lennot. Itse Floridan lomasta lasten kanssa voit lukea enemmän täältä. 



Ensi kertaa lennolle kahden lapsen kanssa

Tällä kertaa meillä oli tosiaan matkassa mukana sekä 3-vuotias esikoisemme että vajaa 8kk ikäinen kuopuksemme. Tämä oli meille ensimmäinen kerta, kun lensimme kahden lapsen kanssa. Aikaisempaa lentokokemusta yhden lapsen kanssa on jo suhteellisen paljon vauvasta taaperoon asti. Esikoinen lensi Miamiin ensimmäisen kerran 4kk ikäisenä ja taaperoikäisenä reissasimme viime- ja toissavuonna Helsinki-Madrid-Helsinki väliä moneen kertaan. 

Aikaisemmasta kokemuksesta ja suht hyvistä "lentorutiineista" huolimatta pitkät lennot kahden lapsen kanssa ja niihin liittyvät lentokenttämuodollisuudet etenkin USA:n päässä hieman mietityttivät etukäteen ja lentoihin teki mieli valmistautua mahdollisimman hyvin. Valmistautuminen tarkoitti omalla kohdallani mm. tarkkaa pohdintaa käsimatkatavaroihin pakattavista tavaroista, niiden sijoittelusta käsimatkatavaroihin (laitetaanko reppuun vai hoitolaukkuun -saattaa olla ratkaisevaa jossain kohtaa ;)), mitä eväitä pakataan mukaan ja kuinka paljon sekä minkälaista viihdykettä lapsille otetaan mukaan. 

Vauva kantorepussa kentällä oli meille toimiva tapa liikkua :)

Lentokentällä lasten kanssa

Mutta aloitetaanpa ihan alusta eli toimimisesta lentokentällä  täällä Helsingin päässä. Lasten kanssa varasimme lentokentälle menemiseen ja siellä toimimiseen reilusti aikaa. Siirtymiset kestävät usein pidempään ja kun vähiten sitä odottaa, tapahtuu vaippavahinko, kiukkuraivarit tai jotain muuta yllättävää. Onneksi meidän kohdalla nämä edellämainitut tällä kertaa vältettiin ja lentokentällä sujui kaikki joutuisasti. Mutta, joskus sattuu ja tapahtuu, ja ylimääräistä aikaa kannattaa kentille varata, etenkin silloin jos kenttä ei ole tuttu ennestään ja/tai välimatkat ovat pitkiä. 

Vauvaa kannoin lentokentällä kantorepussa (meillä on Tulan ftg, joka on ihan huippu!) ja 3-vuotias matkusti turvatarkastuksen jälkeen lentokentän omilla rattailla (joita on paljon tarjolla), sillä kävelymatka oli pitkä non-Schengen-alueen päähän, josta lentomme lähti.

Jonottamassa check inn
Helsinki-Vantaa on lapsiystävällinen lentokenttä

Helsinki-Vantaa on mielestäni yksi lapsiystävällisimmistä lentokentistä mitä löytyy, sillä lapsiperheille on ainakin Finnairilla oma check-in-piste, jonne me olemme joka kerta päässeet aika lyhyellä jonotuksella.Lisäksi turvatarkastuksessa on  T2 puolella oma portti lapsiperheille, mikä on myös todella kätevä ja nopea. Helsinki-Vantaalta löytyy myös muutama leikkipaikka lapsille, joissa voi purkaa energiaa ennen lentoa. Yksi on portin 20 paikkeilla (siellä vietimme paljon aikaa aina ennen Madridin lentoja, koska oli sopivasti lähtöportin vieressä) ja toinen, jota nyt käytimme oli non-Schengen-alueella. Kyseiset leikkipaikat eivät ole kovin ihmeellisiä, mutta ne ovat paikkoja, joissa lapset voivat liikkua ja purkaa energiaa turvallisesti. Helsinki-Vantaalta löytyy myös useampi lastenhoitohuone. 



Kun lensin paljon yksin esikoisen kanssa Madrid-Helsinki-väliä reilu vuosi sitten, tuli mulle tavaksi tehdä lentokentällä liikkumisesta vähän kuin seikkailu, jossa edetään pisteestä pisteeseen ja lopulta päädytään lentokoneeseen. Huomasin, että taapero pysyi rauhallisimpana, kun sai "osallistua" kaikkeen mahdolliseen ja kerroin hänelle selkeästi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin lapsi malttoi paremmin odottaa jonoissa. Myös tieto siitä, että check in- ja turvatarkastusjonojen jälkeen pääsi leikkipaikalle toimi hyvänä motivaattorina. 

Paluumatkan lentokenttähaasteet

Lähtiessämme kotimatkalle Miamista, varasimme onneksi todella paljon aikaa lentokentälle pääsemiseen ja siellä toimimiseen. Kävi nimittäin niin, että matkalla oli ruuhkaa ukkosen ja sateen vuoksi, joten vietimme moottoritiellä hieman normaalia enemmän aikaa. Sitten päästyämme autonvuokrausterminaaliin lentokentän lähelle, juna, joka vie  sieltä lentokentälle ei toiminutkaan. Odottelimme hetken aikaa, jos se alkaisi toimia uudestaan, mutta ei. Yleensä kyseiseen junaan voi luottaa kuin junan vessaan, mutta ei tällä kertaa.

Siellä sitten olimme kaikkine tavaroinemme miettimässä, että mitäs nyt. Tarjolla oli bussikyydit, mikä olisi tarkoittanut matkalaukkujen, rataslaukun ja käsimatkatavaroiden sekä tietenkin lasten raahaamista bussiin. Sinne ei tietenkään voinut ottaa matkatavarakärryjä, kuten junaan olisi voinut.  Satoi kaatamalla vettä, ukkosti ja ihmiset taistelivat täydessä kaaoksessa paikoista busseihin ehtiäkseen omille lennoilleen... mahtavaa! Juuri sellainen tilanne, johon haluat päätyä pienten lasten kanssa. 

Meillä oli onneksi kuitenkin edelleen hyvin aikaa lennon lähtöön, joten paniikkia ei ehtinyt tulla. Saimme lopulta taxin, joka sattumoisin jätti matkustajat juuri eteemme ja sillä pääsimme lentokentälle oikeaan terminaaliin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ehdimme jopa rauhassa syömään ja lentokin oli lopulta melkein 1,5 tuntia myöhässä. Lapset ehtivät mönkimään pitkin lattioita ja syömään iltapuuroa ennen koneeseen astumista. 



Lentokoneessa

Menolento Miamiin oli meillä osittain päivälento eli se lähti iltapäivällä Suomen aikaa ja oli perillä USA:n aikaa illalla eli Suomen aikaa aamuyöstä. Menolento kesti vajaa 11 tuntia ja paluulento "vain" vajaa 9 tuntia.  Kolmevuotiaalle meillä oli tietysti koneessa oma paikka, mutta vauva oli koko matkan sylissä. Onneksi meitä tosiaan oli kaksi, että pystyi hieman vuorottelemaan tarvittaessa. 

Jotenkin nyt jälkeenpäin tuntuu siltä, etten edes muista kovin paljoa menolennosta. Muistan, että aika meni varsin nopeasti, koska lasten kanssa oli kädet täynnä puuhaa. Vaipanvaihtoa vauvalle, syöttämistä, eväiden kaivamista, leluilla viihdyttämistä, vauvan kantelua ja hyssyttelyä pitkin käytäviä, kolmevuotiaan suostuttelua käyttämään lentokoneen vessaa (se oli hänen mielestä pelottavaa, joten saimme käyttää kaikki suostuttelu-ja palkitsemiskeinot, mitä keksimme), omaa syömistä jossain kohtaa ja leffan katsomista. Ehdin tosiaan jopa katsomaan pätkissä Crazy Rich Asians-leffan, joten ei se lento ihan huonosti mennyt! :D 



Menolento oli siinä mielessä haastavampi, että lapset olivat tietenkin hereillä suurimman osan lennosta, jolloin viihdykettä tarvittiin enemmän. Kolmevuotias viihdytti itseään katsomalla lastenohjelmia Ipadista, hänelle luettiin mukana olleita pikkukirjoja ja taisi hän jossain kohtaa myös piirtää ja tehdä puuhakirjaa. Ja tietysti leikkiä pikkuleluilla. Vauvalle suurinta huvia taisi olla kaikki Ei-lelut eli esimerkiksi telkkari, pahvimuki jne. Jossain kohtaa illalla lapset myös onneksi nukahtivat ja nukkuivat jonkun tunnin. 

Miamiin päästyämme kaikki olivat väsyneitä, mutta kuitenkin onneksi sen verran hyvissä energioissa ja tunnelmissa, että maahantulomuodollisuudet ja jonotukset sujuivat varsin hyvin. Yöksi tosiaan menimme lentokenttähotelliin ja jatkoimme matkaa Lantanaan vasta seuraavana aamuna. 

Yölento oli helpompi

Paluulento oli yölento ja siitä lapset nukkuivat suurimman osan, kuten me itsekin. 3-vuotiaalle saimme kaksi paikkaa, jolloin hän pääsi levittäytymään mukavasti penkeille makuulle ja nukkui 7 tuntia putkeen! Vauvakin nukkui sylissä ihan hyvin. Paluulento meni ihan hujauksessa, koska se kesti alle 9 tuntia (verrattuna menolentoon 11h). 

Käsimatkatavarat vauvan ja leikki-ikäisen tavaroiden osalta

Sen, mitä olen aikaisemmista lennoista oppinut on se, että varaudu kaikkeen, mutta kaikkea et välttämättä tarvitse! :) Meiltä ei puuttunut mitään, mutta kaikkea ei tälläkään kertaa tarvittu. Eväät on sellainen, että niitä kannattaa olla enemmän kuin tarpeeksi, koska jos lentoa joutuu odottelemaan pitkään tai lennon jälkeen menee pidempään odotteluissa ennen kuin saa ruokaa niin eväät pelastaa monessa tilanteessa. 

Käsimatkatavaralistaa lasten osalta:

*vaippoja vauvalle 1/lentotunti (kaikki ei tulleet käyttöön onneksi, mutta koneessa saattaa vatsa toimia useammin, joten siihen oli varauduttava)
*Vaipanvaihtoalusta
*Wipes-paketit 2kpl
*Rättix2
*Vaihtovaatteet lapsille x2 + itselle x1
*vauvalle 2 pulloa pumpattua maitoa (meillä oli pieni rintalakko päällä lentojen aikaan..)
*vesipullot molemmille lapsille
*Maissinaksuja
*Vauvalle ruokalappu
*Vauvalle 2 purkkiruokaa/lento
*3-vuotiaalle menolennolle myös varapurkkiruoka (ei syönyt)
*Elovenan valmispuuropussit molemmille/lento
*Smoothiet x2 molemmille
*3-vuotiaalle rusinoita + muutama patukka
*Vauvalle muutama lelu+kirja
*3-vuotiaalle omassa repussa pikkukirjoja muutama, piirrustus/väritysvälineet, muutama pikkulelu 
*Ipad täynnä ladattuja lastenohjelmia


Vinkki lastenruokien ja mahdollisten maitopullojen varalta turvatarkastukseen: Kannattaa pakata ne kaikki, jotka haluat ottaa mukaan koneeseen, vähän isompaan läpinäkyvään muovipussiin (mulla taisi olla Ikeasta hankittu 5l muovipussi), jolloin ne on helppo ottaa turvatarkastuksessa esille. Tällöin jokaista purkkia ei tarvitse erikseen alkaa kaivelemaan hoitolaukun syövereistä. Lentokoneeseen saa oman kokemukseni mukaan ottaa lastenruokia niin paljon kuin uskoo lapsen niitä lentomatkan aikana tarvitsevan. Meillä oli kummallekin lapselle mukana muutama lastenruokapurkki, smoothiet ja vauvalle myös pari pulloa pumpattua maitoa, jotka kaikki olivat kyseisessä muovipussissa.

Turvakaukalo ja rattaat mukana matkassa

Muutama kysymys tuli myös turvaistuimista ja rattaista. Meillä oli vauvalle oma turvakaukalo mukana. Finnairilla lentäessä se pakataan (ainakin Helsinki-Vantaalla) suojapussiin ja menee ruumaan. Tosin takaisin tullessa turvakaukalo ei tullut meidän lennolla Suomeen vaan jäi  jostain syystä Miamiin, mutta onneksi saimme maapalvelusta varaturvakaukalon kotimatkalle. Meillä oli myös mukana omat Emmaljungan Super Vikingit, jotka pakkasimme Stokken Pram Pack-laukkuun.  Meillä on ollut tuo Pram pack-laukku käytössä jo kolme vuotta ja se on todella hyvä, kun haluaa rattaat saada kätevästi pakattua matkaa varten. 3-vuotiaalle vuokrasimme vuokra-autoon turvaistuimen, sillä hänen oma turvaistuin olisi ollut turhan iso mukaan otettavaksi. 

Huh, siinäpä tuli pitkä selostus, mutta hyvä, että sain kirjattua näitä juttuja muistiin itsellekin seuraavaa reissua varten! :)

<3: Karoliina


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 


perjantai 8. helmikuuta 2019

Arkiviikon kuulumisia

Heippahei ja kivaa alkavaa viikonloppua! Täällä on arkiviikko loppumassa hieman väsyneissä merkeissä. Viime yönä oli kaikenlaista vaippaäksidenttiä ja lakanoiden vaihtoa aamuyön ratoksi ja muutenkin katkonaista unta, joten viikonlopulle toiveissa olisi taas jälleen kerran parempia unia.


Perjantaiherkkuja
Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta viikko on ollut ihan mukava. Alkuviikon sain olla yksin tyttöjen kanssa kun H oli työmatkalla, mutta onneksi isovanhemmat olivat apuna parina iltana ja Islalla oli päiväkotipäivät maanantaista keskiviikkoon, mikä helpotti niitä päiviä. Viedään hänet Aadan kanssa yleensä noin klo 9 aikaan päiväkotiin ja haetaan ennen klo 16. Aamut ovat nyt viime aikoina menneet suht hyvin ja tuntuneet siltä, että mulla on homma jokseenkin hallussa enkä vaan säntäile ympäriinsä yrittämässä saada meitä kaikkia valmiiksi. Toki sitäkin tapahtuu, mutta tällä viikolla oli sellainen fiilis, että I got this. Sitten taas kun on väsyneempi aamu (kuten tänään), tuntuu lähes ylivoimaiselta tehtävältä saada kaikki valmiiksi ja ulos ovesta, niin ettei hermo mene jossain kohtaa.

Parasta on kun jaksan nousta vähän aikaisemmin kuin tytöt  ja saan itseni valmiiksi ennen kuin he heräävät (tosin heidän heräämisaika vaihtelee, joten en koskaan tiedä ehdinkö meikata ja juoda vähän kahvia rauhassa vai en). Sitten tehdään tyttöjen aamutoimet, laitetaan päivävaatteet päälle ja mennään kaikki aamiaiselle. 


Lounassalaattia keskiviikkona
Kun Isla oli päiväkodissa tällä viikolla, me Aadan kanssa vietettiin kotipäiviä. Toki käytiin vaunulenkeillä koiran kanssa aamuisin ja ruokakaupassa sekä postissa tiistaina, mutta muuten puuhailtiin kotona kaikenlaista. Aada tykkää olla mukana, kun teen erilaisia kotitöitä; hän leikkii vieressä ja on seurana. Näin saan kotitöitä tehtyä samalla, kun hän on hereillä ja päikkäriajat jää sitten muihin puuhiin. Osan etenkin iltapäivän päikkäriajasta käytän usein iltaruuan valmisteluun, mutta koitan pitää huolta, että saan päikkäriaikoina tehtyä myös omia juttuja.

Tällä viikolla tosin päikkäriajat eivät ole ihan menneet niin kuin itse olen suunnitellut, sillä Aada on hetken nukkumisen jälkeen herännyt huutamaan suoraa huutoa jostain tuntemattomasta syystä ja sitten on tietysti mennyt jonkin aikaa rauhoitteluun ja siihen, että nukahtaa uudestaan. Koska päikkäriajat ovat tällä hetkellä vähän epävarmoja kestoltaan, niin koitan aina ensimmäiseksi tehdä sen asian, jonka eniten haluan saada päikkäriaikana tehtyä ja kaikki muu on sitten plussaa. Tällä viikolla olen rynnännyt heti tekemään jumpan kun olen saanut Aadan nukahtamaan eli oma treeni on ollut prioriteettilistan kärjessä päiväuniaikoina. 

Tällaisilla viikoilla, kun olen yksin tyttöjen kanssa, menen ruokien kanssa sieltä, mistä aita on matalin. Islalla on usein tosi kova nälkä päiväkodin jälkeen, joten ruoka on oltava melkein heti valmiina, kun tullaan kotiin. Useammin kuin haluaisin myöntää hän saattaa syödä täysjyväpastaa, mozarellaa ja Lidl:n valmiita lohipyöryköitä, joista tykkään itsekin tai sitten makaroonilaatikkoa. Toki meillä syödään muutakin, mutta nuo edellämainitut on niitä arjen pelastajia. Itse olen syönyt tällä viikolla lukuisia ruokaisia salaatteja ja makaroonilaatikkoa. Aada on syönyt keitettyjä vihanneksia, täysjyväpastaa ja kaupan soseita. Että tällaista arjen gourmeeta täällä! :D 

Torstaina Islakin vietti kotipäivää, kuten joka viikko ja käytiin aamupäivällä vähän laskemassa pulkalla ja tehtiin lumitöitä pihassa. Jestas, mistä tätä lunta riittää??




Meidän taloyhtiön hiekkalaatikko oli täysin peittynyt jättimäisen lumikasan alle ja sekös aiheutti ihmetystä.  Lumessa peuhaaminen sai meille ihanat punaiset posket ja väsyneen olon. Lounas maistui sen jälkeen hyvältä.



Torstai-iltana mulla oli tiedossa ensimmäiset juoksulenkkitreffit varmaan 1,5 vuoteen. Oltiin nimittäin Hillan kanssa sovittu, että käydään yhdessä juoksemassa ja vaihdetaan kuulumiset samalla. Olipa ihanaa ja virkistävää. Juostiin 6,5kilometrin lenkki ja höpötettiin taukoamatta. 



Tänään perjantaina käytiin tyttöjen kanssa viettämässä Omppupäivää. Kuten alkuun kirjoitin, olen tänään aika väsynyt, mutta silti oli päästävä pois kotoa, koska monesti väsyneenä jaksaa paremmin, kun edes hetkeksi poistuu kotiympyröistä. 



Sellainen viikko täällä noin pääpiirteissään! 

Kivaa viikonloppua sulle!

<3: Karoliina 


Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Vauva 8kk

Vauvavuoden vauhti sen kuin tuntuu vaan kiihtyvän ja kohta ollaan jo loppusuoralla. Perjantaina nimittäin tuli mittariin 8 kuukautta! Pakko todeta se klassinen: mihin tämä aika menee? Mun vauva on jo niin iso! <3



Viimeinen kuukausi on ollut varsin tapahtumarikas. Ei mennyt kuin hetki viimeisimmästä vauva-päivityksestä, kun Aada lähti hitaasti ryömimään ensimmäistä kertaa. Kunnolla hän oppi taidon meidän Floridan loman aikana ja "viiletti" siellä pitkin kämppää. Aivan uusi maailma on avautunut, kun pääsee itse liikkumaan, tutkimaan paikkoja ja osallistumaan leikkeihin ihan eri tavalla. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että nyt saa olla entistä tarkempana siitä, ettei ulottuvilla ole mitään sellaista, mitä ei saisi olla. Ja luonnollisesti kaikki sellainen mihin ei saisi koskea, kiinnostaa eniten, kuten potta, koiran ruokakupit, johdot jne. :)





Viimeisen kuukauden aikana meillä on edelleen ollut haasteita imetyksen kanssa, tosin nyt taas on helpompi vaihe menossa sen suhteen. Kaikki oikeastaan alkoi yhdestä sunnuntaista, jolloin olin Aadan luota poissa nelisen tuntia, kun pääsin ystävien kanssa brunssille. Sen jälkeen hän alkoi hylkiä rintaa eikä suostunut kunnolla syömään maitoa, mikä aiheutti mulle lähes rintatulehduksen. 

En tajunnut silloin tarpeeksi aikaisin pumpata, kun yleensä tällaista hylkimisongelmaa ei ole ollut. No siitä lähti sitten muutaman viikon kierre, jonka aikana Aada söi maitoa rinnasta oikeastaan vain öisin ja päivisin sitten tuttipullosta. Aikaisemmin ei olla pulloa juuri käytetty, joten tämä oli aivan täyskäännös entiseen. Minä sitten pumppailin muutaman kerran päivässä esimerkiksi koko Floridan loman ajan ja lentomatkatkin meni pullolla, koska hän ei malttanut juurikaan rinnalle. Öisin tosin kyllä tankkaili pimeässä sitten senkin edestä. Nyt kotiin tultuamme, hän on taas suostunut päivisin rinnalle, joten ihan täyskäännös on jälleen tapahtunut. Ei näissä meinaa pysyä perässä! :D



Kiinteitä on mennyt ihan hyvin kuitenkin samalla, joten ei sinänsä ole ollut huolta kasvusta tai siitä, että saako tarpeeksi ruokaa. Tosin välillä mietin, että kuinka paljon enemmän hänen pitäisi päivällä syödä, jotta yöllä ei tarvitsisi tankata maitoa niin kovasti. Yksi yösyöttö olisi ihan ok, mutta nyt niitä on joka yö ainakin kaksi ja syö niiden aikana tosi paljon. Kiinteitä menee nyt se 5x päivässä, vaihtelevasti sormiruokaa sekä soseita. Toisaalta 2 yösyöttöä ei sinänsä ole paha, JOS ei heräile niiden lisäksi muuten, mutta viimeisen kuukauden aikana sitä muutakin heräilyä on valitettavasti ollut. Siihen varmasti vaikutti Floridan matka 7 tunnin aikaeroineen. Aikaeroon totuttelu on ollut haastavinta juuri Aadan kohdalla ja rytmiin pääseminen kesti noin viikon ajan kumpaankin suuntaan. Reilu viikko ollaan nyt oltu kotona reissun jälkeen ja vähitellen yöt ovat parantuneet ja toivottavasti paranevat vielä vähän, koska äiti on ollut aika väsynyt matkan jälkeen. Mutta, ei saisi valittaa..Itse vauvan reissuun raahasimme ja kyllä se oli sen arvoista! ;)



Tällä viikolla meillä oli myös 8kk lääkärineuvola ja siellä mitat oli 9570g ja 73,7cm. Aadasta ennustetaan pitkää tyttöä. Muutenkin neuvolassa oli kaikki hyvin ja seuraava käynti on vasta 1-vuotiaana, mikä tuli vähän yllätyksenä. En muistanut, että tauko on noin pitkä, toki jos jotain tulee niin neuvolaan pääsee käymään aikaisemminkin. 

Tässä varmaan päällimmäiset vauvakuulumiset taas. Mitä kuuluu muille pienille kavereille?

Kivaa pian alkavaa uutta viikkoa!

<3: Karoliina


Lisää vauvajuttuja:

Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun 

perjantai 1. helmikuuta 2019

Tällä hetkellä....

Tällä hetkellä mielessäni pyörii lähinnä väsymys ja se, että milloin pääsemme näistä aikaeron aiheuttamista nukkumishaasteista eroon. Tämä viikko on nimittäin ollut aika rankka, koska yöt ovat olleet rikkonaisia. Väsyneenä sitä harvemmin on paras versio itsestään, joten toivotaan, että pian helpottaa. Isla on onneksi nukkunut suht hyvin, mutta Aadalla on ollut vaikeampaa päästä rytmiin. 

Tällä hetkellä treenisuosikkeja on core- ja pakaratreenit sekä nopeat HIIT-treenit. Olen selkeästi tammikuun aikana alkanut nostamaan treenejä "uudelle tasolle" ja nauttinut, kun voi tehdä jo niin paljon erilaisia juttuja! Voi kunpa olisi vain enemmän aikaa treeneille, koska tuntuu, etten todellakaan ehdi tehdä ihan kaikkea, mitä haluaisin...mutta toisaalta tiedostan hyvin, että elämäntilanteen mukaan mennään ja näin on nyt. Ja toki juoksu on myös suosikki<3 Tällä viikolla olen tarponut yhden lumisen iltalenkin ja viikonloppuna toivottavasti pääsen viikon toiselle lenkille.


Tällä hetkellä luen: juuri nyt mulla ei ole yhtään kirjaa kesken, mutta lomalla ehdin lukemaan Michelle Obaman elämäkerran ja tykkäsin siitä kyllä tosi kovasti. Helppolukuinen ja mielenkiintoinen kirja, joten sille lämmin suositus. 

Tällä hetkellä katson: THIS is US! En juurikaan ehdi katsoa sarjoja telkkarista, mutta this is us:sia olen katsonut. Tulee siis torstaisin neloselta ja näkyy myös Ruudussa. Tosi kiva ja koukuttava draamasarja ja Jenkeissä super suosittu. 

Tällä hetkellä kuuntelen podcasteja: tosi usein kävelyillä! Suosikkejani on tammikuussa ollut Nooran&Nooran perjantain parhaat, Metti&Hanna sekä Ali on the Run-show. 

Tällä hetkellä pukeudun: treenitrikoisiin ja paitaan. Mun kotiäidin uniformu! :D Treenitrikoot päällä helpottaa elämää tosi paljon, voi alkaa tekemään minitreeniä tilaisuuden tullen, kun vaatteet ovat jumppailuun sopivat jo valmiiksi ja muutenkin ne on mukavat päällä. Ja mukavuus ennen kaikkea!

Tällä hetkellä syön aamupalaksi vähän mitä sattuu! Arkiaamut ovat olleet aika kiireisiä ja alkuviikosta päiväkotiaamuina en ehtinyt kuin pikaisesti hotkaisemaan oman aamupalan. Olen syönyt leipää, karjalanpiirakkaa, kananmunia..vähän fiiliksen mukaan. Oi niitä aikoja, kun ehti aamulla nautiskella aamupalan omassa rauhassa, lukea blogeja samalla ja saada leppoisan startin päivään...

Tällä hetkellä meidän perheen suosikkiarkiruoka on lihamakaroonilaatikko. Niin tylsää, mutta totta! Toivoin, että loman jälkeen mulla olisi tosi paljon inspiraatiota kokkailuun, mutta ainakin toistaiseksi sitä inspiraatiota odotellaan edelleen..ehkä se nyt helmikuussa saapuu! 

Kivaa viikonloppua ja alkanutta helmikuuta! Haastan sut kertomaan kommenteissa muutaman sun "tällä hetkellä" jutun :)

<3: Karoliina

Seuraa myös Instagramissa @candyntreenit & @candyontherun