Motivaation kannalta on hyödyllistä ymmärtää, että ihmiset motivoituvat eri tavalla. Kaikkia ei motivoi samat asiat, joten ymmärtääkseen omaa motivoitumista, on ensin mietittävä asioita, jotka saavat juuri sinut motivoitumaan. Esimerkkinä voidaan ottaa työelämä, jossa työntekijä X motivoituu kovasti siitä, että saa lisää palkkaa, kun taas työntekijä Y:tä ei juuri palkankorotus kiinnosta vaan hän motivoituisi enemmän saadessaan vaikkapa ylityöt vapaina. Jos esimies ei tässä tilanteessa tiedä, mikä motivoi työntekijöitä parhaiten, on hyvin mahdollista, että ainakin toisella motivaatio työntekoon laskee. Omassa elämässä motivoituminen on meistä itsestämme kiinni ja olemme itse itsemme esimiehiä ja vastuussa motivaatiostamme! ;)
Toisinaan minulta kysytään, että kuinka jaksan urheilla ja elää terveellisesti lähes koko ajan? Se on totta, että liikunnasta ja terveellisistä elämantavoista on tullut minulle rutiini, jotka kuuluvat elämääni vähän samalla tavalla kuin hampaiden pesu ja nukkuminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin aina motivoitunut ja super innoissani liikkumaan, tai söisin AINA terveellisesti. Ei, pyrin tällä hetkellä elämässäni tasapainoon niin liikunnan kuin syömistenkin suhteen. Liikun kropan ehdoilla, ja syön mieleni mukaan, myös herkkuja, koska ne kuuluvat mielestäni normaaliin ja terveelliseen ruokavalioon kohtuullisissa määrin. Pyrin olemaan armollinen itselleni enkä rankaise itseäni, jos toisinaan en pysykään niin "kaidalla terveellisellä polulla". Uskon, että tässä on yksi syy motivoituneena pysymiseen: olen sitoutunut tähän elämäntyyliin ja jos teen virheen, en anna sen kaataa koko venettä, vaan jatkan matkaa jäämättä rypemään itsesäälissä "kun tuli taas syötyä niitä herkkuja ja voi voi peli on menetetty". Ei se ole :) Herkutteluviikonlopun, kuten itselläni oli viime viikonloppuna, jälkeen pitää taas vain palata ruotuun ja miettiä niitä omia isompia tavoitteita, joita kohti on tähtäämässä.
Tavoitteiden asettaminen on yksi asia, jonka uskon olevan ratkaiseva motivaation ylläpitämisessä. Monet meistä voivat helposti sanoa, että haluaisimme elää terveellistä elämää, syödä terveellisesti ja saada liikunnan säännölliseksi osaksi omia rutiineja. Lisäksi haluaisimme voida hyvin kokonaisvaltaisesti ja olla terveitä. Tiedämme mitä haluaisimme, mutta se ei vielä riitä. Tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan lisäksi sitoutuneisuutta, tietoa, välitavoitteita ja päämäärä.
- Tavoitteiden, jotka asetat itsellesi tulee olla sellaisia, että olet valmis sitoutumaan niihin ja tekemään töitä niiden eteen. Jos et ole sitoutunut etkä valmis tekemään töitä ja toisinaan poistumaan omalta mukavuusalueelta, on täysin varmaa, että tavoite ei tule toteutumaan
- Tavoitteiden saavuttamisessa apuna on tieto. Esimerkiksi jos haluat tehdä elämänmuutoksen ja aloittaa terveellisemmän elämän. Tarvitset tietoa siitä, mitä sinun tulisi syödä, millä tavalla voit lisätä terveellisiä ruoka-aineita ruokavalioosi, miten aloitat liikkumaan jne. Tiedon avulla saat käyttöösi keinoja, joita voit hyödyntää, kun kuljet kohti tavoitettasi. Tietoa voit etsiä kirjoista, internetistä, blogeista ja lehdistä, mistä vaan mikä tuntuu omimmalta tavalta. Omalla kohdallani blogit ovat ehdottomasti yksi innostuksen, motivaation ja inspiraation lähde.
- Välitavoitteet ovat äärettömän tärkeitä. Uskon, että syy monen motivaation hiipumiseen on heti alkujaan liian suuri tavoite, jonka saavuttaminen kestääkin kauemmin kuin on ajateltu. Motivaatio hiipuu sen myötä, koska onnistumisia ei tule tarpeeksi nopeasti. Kaikki me tiedämme, että onnistumiset ruokkivat motivaatiota, joten aseta sellaisia välitavoitteita, jotka voit saavuttaa ja ruoki motivaatiotasi onnistumisilla. Jos lähtee heti aluksi tavoittelemaan kuuta taivaalta, saattaa homma mennä pieleen ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkamaan.
- Päämäärä on myös mielestäni yksi motivoitumisen kulmakivistä: tiedä mihin olet menossa ja mihin tähtäämässä. Motivaation heikkenemisen kohdalla voit aina palata motivaation alkulähteille ja siihen, mikä oli kaiken alku ja juuri: mihin sinä tähtäät? Mikä on päämääräsi?
Ja luettuasi tämän höpinän jo tänne asti voit tässä vaiheessa alkaa miettimään asioita, jotka saavat sinut motivoitumaan liikkumaan ja syömään terveellisesti. Minun syitä olla motivoitunut ovat seuraavat:
- Haluan pitää kroppani ja mieleni terveenä ja virkeänä
- Haluan pitää painoni omalla "hyvän olon alueella"
- Haluan kokea itseni ylittämisen tunteita, endorfiineja ja hyvää fiilistä, jonka liikunnasta saan
- Haluan saavuttaa tavoitteitani juoksun suhteen (parantaa sekä maraton että puolimaraton aikaa ensi vuonna)
- Haluan voida hyvin kokonaisvaltaisesti ja se ei onnistu ilman liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota
- Haluan, että pidän itsestäni, ja pidän siitä, että voin sanoa olevani liikunnallinen :)
Pohdin myös tovin syitä siihen, miksi motivaationi liikunnan ja syömisen suhteen on suhteellisen kestävää laatua eikä siinä ole suurta vaihtelua. Mieleeni tuli seuraavia syitä:
- Asetan sellaisia tavoitteita, jotka voin saavuttaa työnteolla ja olemalla määrätietoinen En ota tavoitteeksi 3 tunnin maratonaikaa tai bikini-fitnessvartaloa, koska tiedän, että a) ne ovat aivan liian suuria tavoitteita minulle b)sitoutumiseni ei olisi riittävää noin isoihin tavoitteisiin. Toisin sanoen, pyrin asettamaan riman tarpeeksi matalalle, mutta kuitenkin tarpeeksi korkealle, jotta voin kokea onnistumisia, mutta pääsen kuitenkin haastamaan itseäni matkalla kohti tavoitteita.
- Olen itselleni armollinen! Palaan takaisin motivaation tielle "pienten hairahdusten jälkeen", kun mietin isompia tavoitteitani ja sitä, että pienet takapakit eivät sillä tiellä kokonaisuutta häiritse.
- Uskon siihen, että voin saavuttaa tavoitteeni ja pyrin pitämään asenteeni positiivisena! Oma asenne merkitsee todella paljon niin motivaation ylläpitämisessä kuin monessa muussakin asiassa tässä elämässä. Positiivisen asenteen avulla voit kääntää pienet negatiiviset asiat voimavaraksi ja huomaat, että ne saattoivat jopa lopulta olla "hyviä juttuja". Omalla kohdallani hyvä esimerkki motivaatiosta ja asenteesta on viime syksyn loukkaantuminen, kun sain diagnoosin sääriluun rasitusmurtumasta ja telakkaa oli tiedossa useampi kuukausi. Ensimmäinen reaktio oli mennä itkemään itsesäälissä peiton alle (hmm, taisin tehdäkin sen...) ja lopettaa koko liikkuminen kokonaan. Oli ihan *erseestä kun ei päässyt juoksemaan eikä mikään muu kiinnostanut, motivaatio oli nollissa, se taitaa olla sanomattakin selvää. Sitten hetken rypemisen jälkeen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloin miettimään tilanteen positiivisia puolia. Okei, nyt voisin treenata keskivartaloa vahvemmaksi ja miettiä juoksun mentaalista puolta, syitä loukkaantumiseen ja tulla entistä järkevämmäksi harjoittelun suhteen, että mitään tällaista ei pääsisi enää tapahtumaan. Motivaation ylläpitämiseksi kehitin itselleni silloinkin joulukuun treenihaasteen, lankkuhaasteen ja punnerrushaasteen, jotka pitivät minut innokkaana treenaamaan ja toimivat kuten pitikin. Olin helmikuuhun mennessä hyvässä fyysisessä kunnossa ja juoksun aloittaminen 5 kuukauden tauon jälkeen sujui hyvin. Jälkeenpäin olen todennut, että loukkaantuminen oli oikeasti "hyvä" asia, se toi minulle sellaisen oppitunnin omasta kehostani, että parempaa ei olisi voinut olla.
- Joskus kun ei huvittaisi lähteä liikkumaan, taivuttelen itseäni miettimällä hyvää oloa treenin jälkeen ja jälleen niitä päätavoitteitani. "Jos käyn tänään lenkillä, olen taas askeleen lähempänä maratontavoitettani".
- Ja lopuksi, kuten tässä kuvassa sanotaan: kantava ajatus siitä, että liikunnallinen ja terveellinen elämä on elämäntyyli ei vain hetkellinen juttu, jota kokeillaan! :)
Kaikki kuvat poimittu Pinterestistä
Mitä ajatuksia tämä aihe herättää sinussa? Millä tavalla sinä motivoidut liikkumaan ja elämään terveellisesti?
Mukavaa keskiviikkoa!
-Karoliina
Olipas toooosi hyvä ja kattava postaus. Tiedät kyllä mistä puhut, ja myös minä voin allekirjoittaa kaiken saman. :) motivaatio yksi tärkeimmistä jutuista on armollisuus itseä kohtaan, tavoitteet ja liikunnallinen elämäntapa. Omaa kroppaa on myös kuunneltava. Se kertoo usein aika paljon... :) kiitos hyvästä postauksesta!
VastaaPoistaMoi! Kiitos! :) On tullut näitä motivaatio-juttuja käsiteltyä aika monella elämän osa-alueella ja koulunpenkillä myös, joten jotain niistä on toivottavasti oppinutkin. On nimenomaan opittava tunnistamaan ne oman sisäisen motivaation lähteet niin sitten ollaan oikeilla jäljillä! :)
PoistaIhanaa joulunodotusta Hillalle!! :)
Hyvä ja kattava kerronta aiheesta, itse en ole aivan noin määrätietoinen + kirjaamiset jää lyhyeen analyysiin fiiliksistä treeniin ja kerrontaan mitä tuli tehtyä ja missä kelissä, mutta lisänä voin sanoa, kun on paljon liikuntaa jo harrastanut niin tauon jälkeen tulee ns. pakottava tarve ottaa itseä niskasta kiinni ja se jollain tapaa toimii peloitteena ja motivaattorina, että pakko nostaa itsensä siitä tilanteesta ylös, aina olen tässä onnistunut, kontrolli ja maltti alussa tärkeitä, ettei riko itseään. Hissiliike painon kanssa ei tietenkään suositeltavaa?
VastaaPoistaMotivaatioon voi vaikuttaa jo, että ei kestä katsoa omaa peilikuvaansa tmv. Voi yrittää ehdottaa frendille pientä vetoa, jossa häviäjä maksaa, tavoitteena prosentuaalinen tavoite ja kun tavoite täyttyy molemmilla, palkintona tavoitteen toteutuminen ja hyvä mieli :) Samalla voi psyykkaa toista parempaan, jos tuntuu jäävän jälkeen?
Moi! :) Kaverin avulla motivoituminen ja kisailu kuulostaa hyvältä, jos se toimii! Kaikkia keinoja kannattaa kokeilla, joilla saa itsensä motivoituneeksi. Kuten tekstissä sanoinkin, se on niin yksilöllistä, mikä motivoi. Mukavaa joulunodotusta sinne!! :)
PoistaHyvä että laitoit lusikan soppaan :) Mua motivoi ehdottomasti kans joku liikunnallinen tavoite. Pikkasen ryhmäsielu olen eli hyvä samanhenkinen porukka ympärillä toimii hyvänä motivointina myös :) Ja blogit kans - niistähän saa paitsi inspiraatiota, myös virtuaalisen porukan! Ja komppaan edellistä, kilpailuhenkisenä myös pikku kisailu kavereiden kanssa motivoi.
VastaaPoistaHeippa :) Oon samoilla linjoilla! Kannattaa hengailla sellaisten ihmisten kanssa, jotka inspiroi! ;) Tai seurata sellaisia blogien kautta tai Instagramissa tms. Niin mä teen, (ihan creepyä...), mutta toimii siihen, että itse motivoidun ja inspiroidun treeniin aina kerta toisensa jälkeen ja sehän on vaan hyvä juttu! :)
PoistaKivaa joulunodotusta! (:
Olen itse kulkenut terveellisen elämäntavan tiellä äärilaidasta toiseen. Liikunta on sinänsä pysynyt kohtuullisen järkevänä koko ajan, mutta syömispuoli ja terveellisen ruokavalion löytymiseen on kulunutkin pitkän aikaa.
VastaaPoistaNyt ehkä viimeisien vuosien aikana on löytynyt tasapaino myös ruokailuun, joka on mahdollistanut myös sen, että olen uskaltanut asettaa urheiluunkin tavoitteita. Myönnän, että jossakin vaiheessa mietin itsekin fitness-harrastusta, mutta en koskaan kykenisi olla niin orjallinen. Sen lisäksi minulta ei vain löydy niin paljon itsekuria ulkonäöllisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Sen myöntäminen oli oikeastaan helpotus, ja nyt haluankin asettaa vain urheilullisia tavoitteita. Maraton nyt ensisijaisesti, ja myös yläkropan vahvistaminen. Ja tämä kaikki oikeastaan siksi, että lihasvoimaa tarvitsen niin työssä kuin missä tahansa muussakin askareissa. Ja juoksuun olen hurahtanut, ja maraton on juoksijalle kuningasmatka. Ja jos maratonviivan ylittäessä on samanlainen olo kuin Kebnekaisen vaelluksen jälkeen, niin todellakin treenaaminen on sen arvoista!! :):)
Liikunta ja terveellinen ruokavalio on elämäntapani, joten en halua siitä edes liian kurinalaista, en pidä liikuntapäiväkirjaa tms..
Mutta liikkumisesta tulee niin hurjan hyvä olo, että se pitää liikkeessä! Todella harvoin on tilanteita, ettei huvittaisi lähteä liikkumaan. Se on niin osa minua:) Ruokavalio sen sijaan välillä heittelee, ja syön paljon myös herkkuja. Aina välillä otan sitten itseäni niskasta kiinni, mutta usein vain annan mennä. Perusruokapilarit on kuitenkin sen verran hyvällä mallilla, että sekaan mahtuu herkku jos toinenkin:)
Olipahan pitkä kommentti, mutta paljon herätti ajatuksia. Ja toki kyllähän se motivoi kun näkee työnsä tulosta! Katsotaan miten likan käy maratonilla.. pakkohan se on aikatavoitekin jo asettaa, vaikka ekasta kisasta onkin kyse. Itseä lähdetään voittamaan! :):)
Heippa :) Olen sun kanssa samoilla linjoilla tuon tasapainoisen syömisen suhteen, mullekin siihen kuuluu herkkuja aina silloin tällöin (usein) ja liika tiukkapipoisuus on taakse jäänytttä elämää. Teininä mullakin oli sellainen vaihe, että tuli kyttäiltyä kaloreita vähän liiaksikin, mutta se ei onneksi kehittynyt siitä pahemmaksi se... Nykyään on vähän enemmän sitä tietoakin, että mikä on oikeasti hyväksi omalle kropalle. Ne miinuskalorit ei ole.. :) Ihanaa joulunodotusta sinne ja jatketaan tästä aiheesta helmikuun tapaamisessa!! :)
Poista