Kulunut syksy ja
loppuvuosi ovat olleet minulle todella kiireistä ja hektistä aikaa. Paljon hyviä juttuja on tapahtunut ja suurimmaksi osaksi kiire on ollut "positiivista", koska on ollut paljon kivoja projekteja. Samaan aikaan kuitenkin opiskelut ovat vieneet paljon energiaa, ja niiden lisäksi olen ollut
töissä suhteellisen paljon. Vapaapäivien määrä ei ole päätä huimannut,
ja olo on alkanut tuntua loppuvuotta kohti hieman väsyneeltä. En ole
ollut jatkuvasti oma itseni, vaan olen tunnistanut hieman kireitä
fiiliksiä, ärtymystä ja stressiä..tunteita, joista en pidä ollenkaan,
vaikka pienissä määrin ne ovat aivan normaaleja reaktioita tilanteisiin,
joissa väsymys alkaa painaa.
Onnekseni omalla kohdalla liikunta on sellainen asia, josta en ole luopunut ja olen saanut siitä paljon lisää energiaa ja jaksamista arkeen. Ilman liikuntaa olisin varmasti välillä varsinainen kiukkupussi, vaikka normaali luonteeni onkin varsin positiivinen ja iloinen. Tarvitsen liikunnan tuomia endorfiineja, sitä hyvänolontunnetta ja positiivisia fiboja, joita saan vaikkapa hyvän juoksulenkin jälkeen!
Joulukuun alkupuolella aloin miettimään tarkemmin omia prioriteetteja elämässäni. Haluan voida hyvin ja olla onnellinen. Se on minulle tärkeintä, koska jos voin hyvin ja olen onnellinen, tiedän, että pystyn levittämään ympärilleni paljon positiivista energiaa, jaksan paremmin arjen kiireessä ja pystyn myös nauttimaan elämästä, joka sinänsä on hyvin tärkeää. Mietin asioita elämässäni, joista en missään nimessä halua luopua, ja sille listalle pääsee tietysti aika perheen ja ystävien kanssa, opiskelu ja treenaaminen. Ja tottakai tämän blogin kirjoittaminen! Minulle blogin kirjoittaminen on avannut ihan uuden maailman, ja saan paljon energiaa ja motivaatiota tästä, joten kiitos teille, jotka jaksatte lukea Candy on the Runia! :)
Nykypäivänä on helppo väsyttää itsensä ja palaa loppuun, sillä työelämä ja vapaa-aika ovat hektisiä ja tuntuu siltä, että jatkuvasti on kiire jonnekin. Tätä kuvaa hyvin se, että toisinaan vapaapäivinä olen saattanut miettiä, että "pitäisikö nyt kuitenkin tehdä jotain hyödyllistä eikä vaan ottaa rennosti?" Miksi edes mietin sellaista? Tottakai vapaapäivänä saa ottaa rennosti ja ladata akkuja, jotta jaksaa painaa arkena. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kun tuntuu, että koko ajan pitäisi saada aikaan jotain ja koko ajan to do-listalla on asioita, joita pitäisi saada hoidettua.
Se asia elämässäni syksyn aikana, johon käytin hieman liikaa energiaa oli työ. Olen päätoiminen opiskelija tällä hetkellä, joten opiskelun pitäisi olla minulle ykkösduuni, ja siinä on itsessään jo aika paljon tekemistä. Kun lisätään viiden päivän opiskeluviikkoon kaksi tai kolme täyttä työpäivää hektisessä ympäristössä, niin voin kertoa, että tästä tytöstä oli monena päivänä mehut puristettu täysin. Palkkatyö ei ole minulle tällä hetkellä prioriteetti, vaan se on opiskelu,sillä haluan suorittaa opiskelut kunnialla loppuun ja suunnata sitten täysillä työelämään. En kuitenkaan osaisi (enkä voisi) olla kokonaan ilman töitä, joten päätin valita tässäkin asiassa harkinnan jälkeen sen kultaisen keskitien.
Päädyin vaihtamaan työpaikkaa, jotta voin keskittyä enemmän opiskeluun ja tehdä huomattavasti vähemmän työtunteja tulevana vuonna. Olen päätökseeni tyytyväinen, ja erityisen iloinen siitä, että reagoin niihin viesteihin, joita kroppa antoi minulle. Mielestäni on rohkeaa myöntää itselleen, että "tätä tahtia en tule jaksamaan" ja tehdä päätöksiä sen mukaan, mieluiten ennen kuin ollaan burnoutissa. Jokaisen olisi hyvä miettiä toisinaan oman elämänsä prioriteetteja ja jaksamistaan. Onko elämässäni juuri nyt jotain sellaista joka ei ole prioriteetti? Mihin asioihin haluan todella panostaa? Onko jotain sellaista, joka vie liikaa voimavaroja, mutta josta ei saa takaisin tarpeeksi? Onko elämäni tasapainossa?
Näitä asioita kannattaa toisinaan pysähtyä miettimään ja kuulostella omaa fyysistä sekä henkistä jaksamista.Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon rakkaiden kanssa ja nauttia hyvällä omalla tunnolla kahdesta täysin vapaasta päivästä, joihin tulee kuulumaan yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja herkuttelua sekä myös hieman liikuntaa. Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! <3
-Karoliina
Onnekseni omalla kohdalla liikunta on sellainen asia, josta en ole luopunut ja olen saanut siitä paljon lisää energiaa ja jaksamista arkeen. Ilman liikuntaa olisin varmasti välillä varsinainen kiukkupussi, vaikka normaali luonteeni onkin varsin positiivinen ja iloinen. Tarvitsen liikunnan tuomia endorfiineja, sitä hyvänolontunnetta ja positiivisia fiboja, joita saan vaikkapa hyvän juoksulenkin jälkeen!
Joulukuun alkupuolella aloin miettimään tarkemmin omia prioriteetteja elämässäni. Haluan voida hyvin ja olla onnellinen. Se on minulle tärkeintä, koska jos voin hyvin ja olen onnellinen, tiedän, että pystyn levittämään ympärilleni paljon positiivista energiaa, jaksan paremmin arjen kiireessä ja pystyn myös nauttimaan elämästä, joka sinänsä on hyvin tärkeää. Mietin asioita elämässäni, joista en missään nimessä halua luopua, ja sille listalle pääsee tietysti aika perheen ja ystävien kanssa, opiskelu ja treenaaminen. Ja tottakai tämän blogin kirjoittaminen! Minulle blogin kirjoittaminen on avannut ihan uuden maailman, ja saan paljon energiaa ja motivaatiota tästä, joten kiitos teille, jotka jaksatte lukea Candy on the Runia! :)
Nykypäivänä on helppo väsyttää itsensä ja palaa loppuun, sillä työelämä ja vapaa-aika ovat hektisiä ja tuntuu siltä, että jatkuvasti on kiire jonnekin. Tätä kuvaa hyvin se, että toisinaan vapaapäivinä olen saattanut miettiä, että "pitäisikö nyt kuitenkin tehdä jotain hyödyllistä eikä vaan ottaa rennosti?" Miksi edes mietin sellaista? Tottakai vapaapäivänä saa ottaa rennosti ja ladata akkuja, jotta jaksaa painaa arkena. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, kun tuntuu, että koko ajan pitäisi saada aikaan jotain ja koko ajan to do-listalla on asioita, joita pitäisi saada hoidettua.
Se asia elämässäni syksyn aikana, johon käytin hieman liikaa energiaa oli työ. Olen päätoiminen opiskelija tällä hetkellä, joten opiskelun pitäisi olla minulle ykkösduuni, ja siinä on itsessään jo aika paljon tekemistä. Kun lisätään viiden päivän opiskeluviikkoon kaksi tai kolme täyttä työpäivää hektisessä ympäristössä, niin voin kertoa, että tästä tytöstä oli monena päivänä mehut puristettu täysin. Palkkatyö ei ole minulle tällä hetkellä prioriteetti, vaan se on opiskelu,sillä haluan suorittaa opiskelut kunnialla loppuun ja suunnata sitten täysillä työelämään. En kuitenkaan osaisi (enkä voisi) olla kokonaan ilman töitä, joten päätin valita tässäkin asiassa harkinnan jälkeen sen kultaisen keskitien.
Päädyin vaihtamaan työpaikkaa, jotta voin keskittyä enemmän opiskeluun ja tehdä huomattavasti vähemmän työtunteja tulevana vuonna. Olen päätökseeni tyytyväinen, ja erityisen iloinen siitä, että reagoin niihin viesteihin, joita kroppa antoi minulle. Mielestäni on rohkeaa myöntää itselleen, että "tätä tahtia en tule jaksamaan" ja tehdä päätöksiä sen mukaan, mieluiten ennen kuin ollaan burnoutissa. Jokaisen olisi hyvä miettiä toisinaan oman elämänsä prioriteetteja ja jaksamistaan. Onko elämässäni juuri nyt jotain sellaista joka ei ole prioriteetti? Mihin asioihin haluan todella panostaa? Onko jotain sellaista, joka vie liikaa voimavaroja, mutta josta ei saa takaisin tarpeeksi? Onko elämäni tasapainossa?
Näitä asioita kannattaa toisinaan pysähtyä miettimään ja kuulostella omaa fyysistä sekä henkistä jaksamista.Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon rakkaiden kanssa ja nauttia hyvällä omalla tunnolla kahdesta täysin vapaasta päivästä, joihin tulee kuulumaan yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja herkuttelua sekä myös hieman liikuntaa. Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! <3
-Karoliina
Ihana teksti, joka sopii varsin mainiosti rauhaisaan joulun aikaan. Nyt itsekin lenkin kautta joulun viettoon :)
VastaaPoista<3 Toivottavasti oli ihana joulu! :)
PoistaHyvä, että tajusit ajoissa. Onko paras tapa elää se, että kiiruhtaa pakkosuorittamisesta toiseen, on koko ajan väsynyt ja stressaantunut kiireestä?
VastaaPoistaMeitä on moneen junaan, enkä mielelläni neuvo muille, että se mikä sopii minulle, sopisi kaikille muillekin. Minä en kuitenkaan jaksaisi sellaista pakkosuorituselämää, tarvitsen vapaa-aikaa omien ajatusteni parissa ilman pakkoa tehdä mitään. Luulen, ettei sellainen vapaa-aika pahitteeksi olisi monille muillekaan.
Kukaan meistä ei ole parhaimmillaan loppuun palaneena. Candy on the Run -blogi ja kirjoittajansa säteilevät lukijoihinsa hyvää mieltä ja positiivista asennetta, pidä siitä kiinni, anna itsellesi aikaa säteillä, maailma tarvitsee säteilyäsi! Hyvää joulua!
Moi! Kiitos ihanasta kommentista!! :) Olen samaa mieltä, että pakkosuorittaminen ja jatkuva kiirehtiminen ei ole paras tapa elää, mutta jokainen johtaa itse itseään ja tekee omat päätöksensä oli ne hyviä tai huonoja. Omasta puolestani koitan tehdä hyviä ja toivon tietysti kaikkien muiden tekevän samoin omalla kohdallaan :) Toivottavasti joulut sujuivat siellä hyvin!! :)
PoistaSamoja juttuja on pohdittu paljon myös täällä. Vaatii priorisointia tämä elämä, kun kaikkeen ei vaan riitä aika. Mäkin herään useasti vapaapäivään siten, että ekana ajatuksena on "mitä kaikkea tänään pitää ehtiä tekemään". Aika typerää. Olen koittanut päästä tästä eroon. Pitäisi pyrkiä siitä suorittamisesta eroon ja keskittyä elämiseen. :)
VastaaPoistaIhanaa joulua sinne!
Moi! Sinäpä sen sanoit! :) Aika varmasti 98% meistä suorittaa ja ei elä (ainakaan koko aikaa) hetkessä. Siinä on kyllä opettelemista itse kullakin, mutta asian tiedostaminen on mielestäni jo ensimmäinen askel :) Toivottavasti joulu sujui mukavasti siellä!!:)
PoistaMahtavasti kirjoitettu, itse myös tasapainotan liikunnalla arkea, siihen on hyvä turvautua ja ns. paeta ikäviä/rassaavia tilanteita, nollata fiiliksiä. Joskus voi vaatia enemmän aikaa, että arjesta taas osaa taas nauttia. Vastoinkäymiset ovat melkein aina kokemuksen arvoisia, kun ovat terveitä ja itseään kehittäviä, joskus ovat myös sellaisia, joihin itse vaikea vaikuttaa ja silloin hyvä ottaa etäisyyttä. Itse pyrkinyt nykyisin think positive- ajattelumalliin.
VastaaPoistaNegatiiviset asiat voivat muokata omaa tekemistä myös siihen suuntaan, että et ole itsekään omaan tekemiseen tyytyväinen ja silloin parempi olla omissa oloissa lataamassa akkuja tulevaan? Akkuja on tullut latailtua viime vuosina paljon, mutten tiedä vieläkään onko ladattu riittävästi :) Joulun aika on hyvää aikaa rauhoittumiselle + toisten huomioimiselle, hyvän jakamiselle ja ilon tuottamiselle. Itse edennyt antamisen ilo- tasolle, josta saan enemmän fiboja kuin saamisen ilosta? Täällä kirjoittelu ja asioiden/toisten kokemusten lukeminen olleet piristäviä ja saa hyvälle mielelle, kiitoksia näistä positiivisista kokemuksista!
Moi, kiitos! :) Ihanaa, että olet saanut täältä positiivisia kokemuksia ja iloa päiviisi! Ja kiitos kun olet jaksanut kommentoida, on mukavaa saada palautetta ja ajatustenvaihtoa. Toivottavasti joulusi sujui mukavasti! Hyvää alkavaa viikonloppua! :)
Poista