perjantai 28. syyskuuta 2018

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että...(osa 8)

Yleisön (eli tällä kertaa Hillan, joka eilisellä lenkillä sanoi, että nämä on kivoja postauksia) pyynnöstä, syyskuun toinen "jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että.."-postaus! Viimeisimmät kahvittelut voit lukaista täältä. Ota siis lempijuomasi käteen ja aloitetaan. Itse taidan ottaa isoimman kahvimukin, joka tästä taloudesta löytyy. Viime yö oli nimittäin sellainen, että litra kahvia kiitos...

Iltalenkkimaisema tiistaina, aika bueno <3
Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että neljä viikkoa siinä meni ja sitten alkoi päiväkotihommat jokseenkin sujua! Alkuhan meillä oli ihan superhyvä, mutta sitten tuli takapakkia. Nyt tällä viikolla oli ensimmäinen viikko (=3 päivää) kokonaisia päiväkotipäiviä ja kaikki sujui aika kivasti. Tosin eihän päiväkodissa juuri syödä muuta kuin näkkäriä eikä nukuta päikkäreitä vaan levätään... Mutta baby steps! Jokatapauksessa tällä viikolla tuntui ekaa kertaa siltä, että päästiin nyt varsinaiseen arkirytmiin päiväkodin aloituksen jälkeen. 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että päiväkotilainen on jo ehtinyt sairastua ensimmäiseen flunssaan ja tartuttaa myös pikkusiskonsa. Täällä siis vietetään pienimuotoista sairastupaa tänään, joten parempi varmasti, että tämä on tällainen virtuaalikahvitteluhetki, eikä tartuteta ketään muuta. Oma olokaan ei juuri nyt noin 10 yöheräilykerran jälkeen ole ihan priima, joten parempi kahvitella yöpaidassa ja tukka pystyssä tässä koneen ääressä kuin jossain ihmisten ilmoilla!:D

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että miehen työmatkat tuntuu näin kahden lapsen + koiran kanssa paljon raskaammilta, kuin viime keväänä vain yhden lapsen ja koiran kanssa... ei varmaan sinänsä kovin yllättävää! :D Hän oli toissa viikolla reissussa useamman päivän ja olihan se aikamoista. Melko intensiivistä aamusta iltaan ja hermot tuntuivat kiristyvän aika helposti. Samaan syssyyn osui sitten vähän selkäkipuja ja liikuntamotivaation katoamista, mikä ei ollut henkisesti eikä fyysisesti se paras kombo. Mutta, kyllähän siitäkin selvittiin ja oli niissä päivissä myös niitä kivoja hetkiä. Kuten aina, asioissa on monta puolta! 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että olen tällä viikolla käynyt kaksi kertaa iltalenkillä hyvien ystävien kanssa ja se on ollut niin parasta! <3 Ehkä isoin juttu, miksi harmittelin niin kovasti sitä, etten vielä päässyt juoksemaan oli se, että kaipasin eniten sitä omaa aikaa, jota juoksulenkeistä saan. Kotitreenit on kivoja, mutta usein ne eivät ole ihan samanlaisia hengähdyshetkiä, kun joutuu koko ajan kuitenkin olemaan valmiustilassa ja odottelemaan, että kuka herää päikkäreiltä tai tulee muuta hässäkkää. Lenkillä pääsee rauhassa ajattelemaan asioita ja olemaan YKSIN tai kaksin. Onneksi voi siis kuitenkin kävellä ja tehdä kävelytreffejä, kun vielä juoksulenkit ja juoksutreffit ei onnistu. 

Hillan kanssa torstai-illan lenkillä

Ja Jennyn kanssa tiistai-illan lenkillä 

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että meillä on täällä kotona edessä pian sisäinen muutto. Vaihdellaan nimittäin huoneita ja otetaan myös alakerran "jumppahuone" nyt kunnolla käyttöön, meidän makuuhuoneeksi. Pieni jumppatila sinne jää jatkossakin, onneksi. Isla muuttaa sitten meidän nykyiseen makkariin, josta saadaan hänelle isompi huone ja enemmän tilaa leikeille ja leluille ja Aada saa aikanaan muuttaa Islan pikkuhuoneeseen. Tällä pyöräytyksellä saadaan meidän kodin koko tilapotentiaali käyttöön ja mahdutaan tänne vielä paremmin. Sitä ennen kuitenkin pitää päästä eroon muutamista huonekaluista ja muun muassa juoksumatosta, sillä se ei enää jatkossa mahdu meille. Anyone? Hyvä juoksumatto lähtisi nyt edullisesti! :D

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että lähdetään ensi viikonlopuksi Italiaan häihin! <3 Häihin, joissa saan kunnian olla rakkaan ystäväni kaasona. Näitä häitä on odotettu kovasti ja vihdoin ne ovat täällä! En malta odottaa! <3

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että olen kirjoittanut blogiini tässä viiden ja puolen vuoden varrella 700 postausta! Tämä on numero 701. Aikamoista. Ajoittain bloggaamiseen kuten mihin tahansa harrastukseen motivaatio hieman hiipuu ja kipuilen sen kanssa, mutta silti aina into kirjoittaa tänne kumpuaa jostain syvältä. Olen ylpeä siitä, että blogi on ollut pystyssä jo niinkin kauan, ja täältä löytyy juttuja vuosien varrelta. Välillä selailen niitä taaksepäin ja lueskelen itsekin. Ihania muistoja!

Jos istuttaisiin kahvilla tänään kertoisin, että mun "candy back in shape"-projekti on vähän viime viikkoina tökkinyt, mutta onneksi tämän viikon alussa liikuntamotivaatio taas palaili ja tällä viikolla on ollut hyvä fiilis liikkumisista. Lokakuulle on uusia treenisuunnitelmia, mutta niistä taidan kirjoittaa ihan oman postauksensa, koska tämä kahvihetki on jo vierähtänyt aika pitkäksi. 



Jos istuttaisiin kahvilla tänään kysyisin sulta, että miten sun syyskuu on mennyt ja mitä sulle kuuluu? Odotatko innolla lokakuuta? Mitä viikonloppusuunnitelmia sulla on?

Ihanaa viikonloppua! 

-K

perjantai 21. syyskuuta 2018

Äitiysfysioterapia Q&A ja toinen käynti SUHK Mamalla

Kävin tällä viikolla toisen kerran *äitiysfysioterapiassa SUHK Mamalla Terhi Antikaisella. Täältä voit lukea ensimmäisestä äitiysfysioterapiakäynnistäni.  (*=blogiyhteistyö)



Tällä toisella äitiysfysioterapiakäynnillä aloimme suoraan käydä läpi harjoitteita, jotka olin saanut kotiin ensimmäisen kerran ”kotiläksynä”. Nämä liikkeet aktivoivat lantionpohjaa, pakaroiden alaosaa ja/tai syvää poikittaista vatsalihasta erilaisissa asennoissa. Seisten, kyljellään ja kyykyssä. Onkin tärkeätä harjoittaa lantionpohjan lihaksia eri asennoissa ja eri suunnista ja toki myös sama juttu syvien vatsojen kanssa.

Ja ihan super tärkeätä on muistaa hengittää!! Monesti hengitys saattaa muuttua katkonaiseksi tai sitä pidättää, kun oikein ponnistelee ja pinnistelee vaikka jumpassa. Mutta sitä ei koskaan saisi unohtaa, vaan aina  pitää muistaa hengittää syvään sisään ja ulos! Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä perusasioista, kun kroppaa palautellaan raskauden jälkeen. 


Kuva lainattu, lähde: www.suhkmama.fi
Näiden jo tutuksi tulleiden muutaman harjoitteen lisäksi otettiin toisella äitiysfysioterapiakäynnillä mukaan uusia harjoitteita, joita teimme SUHK Maman pilatesstudiossa. Apuna oli siis tarvittaessa peili, joka olikin erittäin hyvä havainnollistamaan välillä hyvin pientä liikettä tai oikeanlaista asentoa. Kaikki harjoitteet, joita teimme, tehtiin hyvin hallitusti ja rauhassa, keskittyen hengitykseen ja asioiden oikeaan tekojärjestykseen. Poikkeuksetta lähdettiin kaikissa liikkeissä liikkeellä aina ensin lantionpohjan aktivoinnista. Terhi opasti minua jatkuvasti niin hengityksessä kuin liikkeissäkin ja koin ohjeistuksen todella hyödylliseksi ja tehokkaaksi tavaksi oppia tekemään liikkeitä oikein. Kävi ilmi, että olen tehnyt itsekseni ennen äitiysfysioterapiaan menoa paljon oikeita liikkeitä (esim. lantionnostoja), mutta en ole keskittynyt tarpeeksi hallintaan ja lantionpohjan aktivointiin (ja siihen hengitykseen), jolloin osa hyödystä näiden liikkeiden kohdalla on jäänyt pois. 

Toiselta äitiysfysioterapiakäynniltä jäi käteen ja kotiin vietäväksi useampi harjoite lantionpohjalle ja syville vatsoille. Terhi myös ihanasti auttoi käynnin aikana, kun vauva meinasi hermostua (onnistuin hukkaamaan tutin juuri ennen fyssarikäyntiä, oh nou!) ja piteli Aadaa, jotta sain tehtyä harjoituksia. Suunitelmahan oli, että hän olisi nukkunut käynnin ajan vaunukopassa, mutta tutin hukkuminen vaikeutti nukahtamista liikaa eikä asiat mennyt (yllättäen) ihan niinkuin olin suunnitellut. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka äidillä pientä stressiä olikin, siitä ja vähän muistakin asioista! :D 


Kuva äitiysfysioterapian ensikäynniltä

Äitiysfysioterapia on ollut ihan älyttömän hyödyllistä ja opettavaista! Nyt lähinnä harmittaa, etten mennyt sinne jo aikaisemmin. Itse kun ajattelin ennen äitiysfysioterapiaan menoa, että palautumiseni olisi jo hyvällä mallilla ja tämä olisi lähinnä läpihuutojuttu; hyvä tsekata, että kaikki on varmasti kunnossa ennen kovempien treenien ja juoksun aloittamista. No, kuten tiedämme, ihan läpihuutojuttu se ei ollutkaan! Kropan hallinnassa ja lantionpohjan aktivoitumisessa on vielä paljon kehitettävää, kuten aikaisemmin kerroin. Juoksuharjoittelulle ei siis vielä tullut vihreätä valoa ja nyt onkin tehtävä töitä ja kehitettävä haastekohtia, jotta voin sitten aikanaan aloittaa juoksuharjoittelun turvallisesti. Olin asiasta jonkin aikaa harmissani, koska olin jo ehtinyt haaveilla rakkaan harrastuksen aloittamisesta, syyslenkeistä ja niiden tuomasta pään nollausajasta. Mutta järjellä ajateltuna tiedän, että isossa mittakaavassa tämä on vain pieni töyssy ja kropan saaminen kuntoon nyt ei ole ainoastaan järkevää vaan myös ehkä parasta mitä voin sille tulevia liikkumisvuosia ajatellen tehdä! Nyt pitää vain keksiä muut pään nollauskeinot! ;) 

Kysyinkin äitiysfysioterapeutti Terhiltä, että mitä ongelmia voi tulla, jos juoksun aloittaa liian aikaisin synnytyksen jälkeen. Hänen vastauksensa oli seuraava (ihan super mielenkiintoista!): 

"Liian aikaisin aloitettu juoksu synnytyksen jälkeen voi altistaa pysyvämmälle lantionpohjan löystymiselle. Tällöin kudokset eivät saa mahdollisuutta palautua rauhassa, vaan juoksussa tuleva hyppivä liike venyttää lantionpohjaa joka askeleella. Koska kehossa on vielä jäljellä rakenteita löysyttävää relaksiina-hormonia, reaktio voi olla kuin muovipussia venyttäisi, joka ei enää elastisesti palaudu ennalleen, vaan jää löysäksi. Tästä voi pahimmillaan jäädä pysyvä virtsankarkailu tai kohdun laskeuma. Lisäksi lantion alueen epätasapaino yhdistettyä tärähtävään rasitukseen voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinongelmia mm.lonkkaan, polveen ja nilkkaan."

Omalla kohdalla tunnistan itseni tuosta viimeisestä lauseesta. Minullahan on ollut haasteita lantionalueen epätasapainoisuuksien kanssa jo useita vuosia. Esimerkiksi reilu 5 vuotta sitten sääriluun rasitusmurtuma johtui osittain siitä, että lantio pääsi liikaa kiertymään juostessa. Toki myös liian vähäisellä lihaskuntoharjoittelulla ja liian isoilla juoksumäärillä oli silloin oma osuutensa. Rasitusmurtuman jälkeen olen tehnyt paljon töitä saadakseni lantion hallintaa paremmaksi vuosien varrella, mutta raskaudet ovat tuoneet omat (uudet) haasteensa lantionpohjalle ja keskivartalon hallinnalle, joten nyt ollaan jälleen perusasioiden äärellä. 

Mistä tietää milloin juoksun voi aloittaa turvallisesti raskauden ja synnytyksen jälkeen?

"Ennen juoksun aloittamista pitää lantionpohjan toimia, lantionpohjan ja vatsan aktivoitumisjärjestys olla oikea ja lantion hallinta säilyä jalan nostoissa." 

Tämä vastaus ei tosiaan ole sellainen, että "5kk päästä synnytyksestä olet varmasti valmis aloittamaan" tms., koska kyse ei välttämättä ole ajan kulusta, vaan enemmänkin siitä kuinka kroppa toimii. Toisilla siis voi olla turvallista aloittaa kovemmat treenit aikaisemmin kuin toisilla. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka joutuu nyt xx ajan työstämään kropan haastekohtia. 

Muutamia lisäkysymyksiä liittyen äitiysfysioterapiaan ja myös Terhin vastaukset niihin: 

Mitä eroa on jälkitarkastuksella ja äitiysfysioterapialla? 

"Jälkitarkastuksessa keskitytään mm. siihen, onko ehkäisy kunnossa ja lähes järjestään äidit kertovat saaneensa neuvon,  että voit jatkaa normaalia liikuntaa, ilman että lääkärillä on tarkempaa tietoa asiakkaan aiemmasta liikuntataustasta. Äitiysfysioterapiassa tutkimiseen on käytettävissä paljon enemmän aikaa, jonka vuoksi on mahdollisuus löytää jokaiselle asiakkaalle sopivat harjoitteet palautumiseen nähden. 2kk synnytyksen jälkeen aloitettu maraton harjoittelu voi aiheuttaa mm. edellisessä kerrotut asiat ongelmista juoksuun liittyen."

Milloin äitiysfysioterapiaan voi mennä synnytyksen ja raskauden jälkeen? 

"SUHK Mamalla teemme myös kotikäyntejä esim. viikko synnytyksen jälkeen. Usein sektio äideille tämä on helpompi tapa saada alkuvaiheen neuvoja ja apua. Spontaani palautuminen tapahtuu 2-3kk synnytyksestä, joten mikäli mitään suurempia ongelmia ei ole voi äitiysfysioterapautille tulla tuossa vaiheessa ja saada sieltä apuja palautumisen jatkumiselle."

Onko raskaana oleville tai synnytyksestä palautuville äideille muita palveluja tarjolla kuin äitiysfysioterapiaa esimerkiksi ennen jälkitarkastusta?

"Raskaushieronta-palvelu on SUHKilla myös samalla synnytyksen jälkeinen hieronta-palvelu. Siihen voi tulla heti synnytyksen jälkeen kun itsestä tuntuu luontevalta lähteä kotoa liikkeelle. Myös tämä on loistava tapa palauttaa kehon tasapainoa synnytyksen jälkeen."

Miten sektiosta palautuminen eroaa alatiesynnytyksestä palautumisesta ja voiko siinä olla äitiysfysioterapia apuna?

"Sektio asiakkaiden kanssa huomioidaan äitiysfysioterapiassa tietysti arpi ja sen palautuminen. Leikkaus aiheuttaa usein vielä normaalia enemmän turvotusta synnytyksen jälkeen, jolloin esim. Lymfaterapiasta on suurta apua. Lymfaterapeutti tekee myös arven alueen käsittelyjä. Sektioarven palautumisessa huomioidaan, ettei arven ympäristöön pääse syntymään kiinnikkeitä ja liikeharjoittelu ohjataan tämä huomioiden. Raskausaika ja hormonit aiheuttavat lantionpohjalle kuitenkin saman rasituksen kuin alatiesynnytys, jolloin on tärkeää kuntouttaa lantionpohjaa myös sektion jälkeen."


Kiitos Terhille vastauksista! :) Jos sinulla heräsi lisää kysymyksiä aiheeseen liittyen, niin jätä niitä ihmeessä kommenttiboksiin! Pyrin saamaan vastauksia teille Terhiltä!


Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  

maanantai 17. syyskuuta 2018

Vauva 3kk

Aada täytti 3 kuukautta 1.9, joten nyt ollaan jo 3,5 kuukauden ikäisiä. Aika menee kyllä ihan älyttömän nopeasti, sillä 1/4 vauvuodesta on takana! Meillä oli vasta 3kk neuvola tällä viikolla ja pikkuneidin mitat oli 6930g ja 64,5cm. Päänympärys oli 42cm. Hienosti siis kasvaa edelleen! <3 Saatiin myös rokotukset, joista ei onneksi tullut sen kummempia oireita.  Täällä on siirrytty käyttämään pääasiassa 68-koon vaatteita ja tuntuu, että 62-kokoisia käytettiin vain ihan hetki. 


Neuvolakortissa lukee:

"Ihana hymytyttö. Ääntelee vastavuoroisesti. Jäntevä. Seuraa takasti katseellaan. Kohottaa päätään käsistä kohottaessa. Kasvaa hyvin"

Hän on tosiaan melkoinen hymytyttö. Suurimmaksi osaksi tyytyväinen vauva, niin kauan kun kaikki tarpeet on täytetty eikä hän pääse yliväsyneeksi. Siinä vaiheessa tyytyväisyys onkin sitten kaukana. Testattu on! ;) Hän kaipaa koko ajan enemmän seuraa ja haluaa "jutella". Ääni on todella löytynyt viime viikkoina ja ääni usein kirkumista tai sitten matalampaa juttelua. Hän rakastaa katsella kasvoja ja erilaisia ilmeitä. Isosisko on ihan parasta seuraa ja hänen kanssaan on jo kiva leikkiä tai ainakin ihmetellä vieressä siskon puuhia. 


Nukkuminen sujuu tällä hetkellä ihan hyvin. Päivisin hän nukkuu kolmet tai neljät päiväunet, joiden pituudet vaihtelee päivästä toiseen. Ne nukutaan kuitenkin suunnilleen samoihin aikoihin ja koitan pitää huolta siitä, että hän on päikkäreiden väleissä max 2 tuntia hereillä. Rytmin kannalta se onkin ainoa asia, josta olen tarkka, hereilläoloajat ei saa venyä liian pitkiksi ja olen huomannut, että tämä on ollut meillä avain tyytyväiseen vauvaan. Iltaisin mennään nukkumaan 19.30-20 välillä ja yöllä on viime aikoina herätty syömään 2 kertaa. Välillä kyllä herätään lisäksi muutenkin, jolloin koitan tarjota tuttia tai vähän silitellä uneen. Aamulla hän herää yleensä 7.30-8.30 välillä eli yö kestää noin 12 tuntia. Nukkumisasioita on helpottanut suuresti tutti. Mikä ihana kapistus se onkaan nukuttamisen helpottamisessa! Esikoinen ei sitä koskaan oppinut syömään, joten äiti toimi tuttina, mikä oli ajoittain aika väsyttävää...Nyt osaan arvostaa tuota kumipalaa todella paljon, nimenomaan apuna unen saamisessa. Muuten koitamme välttää sen käyttämistä lukuunottamatta automatkoja. 


Täysimetyksellä mennään edelleen ja se sujuu hyvin. Suunnitelmissa on täysimettää noin 6 kk ikään ja aloittaa vasta sitten kiinteiden maistelut. Esikoisen kohdalla niiden kanssa oli niin innoissaan heti kun 4 kk tuli täyteen, mutta nyt on aivan liian laiska sellaiseen vielä, heh. Toki pidän vaihtoehdot avoinna, jos tulee sellainen olo, että ne kannattaakin aloittaa jo ennen 6kk ikää, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että pelkkä maito riittää. 



Aada viihtyy hyvin leikkimatolla, tarttuu leluihin ja vatsalla ollessaan kannattelee reippaasti niskaa, mutta ei viihdy kovin pitkiä aikoja vielä mahallaan. Hän myös kuolaa todella paljon, mutta hampaita ei vielä ainakaan ole näkyvissä. Hän myös rakastaa omia nyrkkejään ja ne usein löytyykin suusta. 



Kerroin 2kk-postauksessa, että siirrymme jo varmaan pian Vaavi-sängystä pinnasänkyyn, mutta emme olekaan tehneet sitä ihan vielä. Vaavi-sänky alkoi toimimaan hyvin, kun siihen laitettiin ympärille pinnasängyn reunus, jolloin vauva ei enää saanut työnnettyä käsiä ja jalkoja pinnojen väliin. Siellä omassa pikku pesässä hän on nukkunut nyt hyvin, mutta pian on aika palauttaa Vaavi-sänky (vuokra-aika on 4kk) ja ottaa pinnis käyttöön. Reissussa (muutaman kerran mökillä) hän on nukkunut yön myös vaunukopassa, mikä on toiminut ihan hyvin. Meillä kun on vain yksi matkasänky, ja se on ollut taaperon käytössä toistaiseksi. 

Mitähän muuta? Ainiin, passi on hankittu Aadamonillekin ja tytöt ovat kyllä niin samannäköisiä passikuvissaan! :D 

Siinä päällimmäiset vauva-kuulumiset. Mitä kuuluu muille vauvoille?

lauantai 15. syyskuuta 2018

Raskaudesta palautuminen (3kk)

Synnytyksestä on nyt kulunut 3,5 kuukautta, joten tämä päivitys raskaudesta palautumisen suhteen tulee hieman myöhässä. Edellinen palautumispostaus löytyy täältä


Kroppa 3,5 kuukautta synnytyksestä
Raskauskilot ja painonpudotus

Nyt kun synnytyksestä on kulunut 3,5 kuukautta on raskauskiloja jäljellä vielä 7,5kg. Pudotustahti on ollut rauhallinen n. 500g/viikko, mutta painonpudotus ei ole ollut tasaista "alamäkeä" vaan välillä on tuntunut, ettei mitään tapahdu. Paino jumittaa, välillä jopa nousee hieman ja sitten laskee vähän enemmän. Tämä taitaa kuitenkin olla ihan normaalia, vaikka välillä onkin hieman turhauttavaa. 


Missään vaiheessa ei ole edelleenkään tuntunut siltä, että olisin dietillä, koska en ole pitänyt mitään ruokia tai ruoka-aineita kieltolistalla. Perusajatuksena on ollut vain syödä riittävästi, jotta tulen täyteen ja toki, että maitoa riittää vauvalle. Pääpainotus omassa ruokavaliossa on hyvissä proteiininlähteissä, hyvissä rasvoissa ja kasviksissa. Hiilareita syön toki myös, mutta hieman vähemmän. Ne eivät ole pääasiassa oikein millään aterialla paitsi iltapalalla, joka on usein ollut leipää ja hiilaripitoinen iltapala sopii minulle. 


Kaikilla aterioilla pyrin siihen, että niistä löytyy hyvä proteiininlähde ja hyvän rasvan lähde. Uskon, että hyvien rasvojen lisääminen joka ateriaan on omalla kohdallani se juttu, miksi ne pitävät hyvin nälkää. Ja uskon myös, että hyvillä rasvoilla on oma vaikutuksensa myös maidontuloon. Kuten on toki myös riittävällä veden juonnilla. 

Viikonloppuisin on tullut herkuteltua, mutta olen koittanut kuitenkin pitää määrät kohtuullisina, välillä onnistuen, välillä en.  



Liikunta

Mulla oli elokuussa todella hyvä treenimeininki ja sain useampana viikkona tehtyä jopa 5 kotitreeniä. Sitten tuli flunssa ja pari viikkoa meni levossa/kevyemmillä treeneillä. Tällä viikolla oli käynti äitiysfyssarilla, jossa sain kuulla, että kropassa on vielä paljon kehitettävää (lue lisää alta tai täältä). Jos olen ihan rehellinen, niin se vei hieman treenifiiliksiä.  Ja se johtuu täysin siitä, että olin jo elätellyt toiveita, että pian pääsisin nollailemaan päätä kevyille juoksulenkeille ja tekemään hieman kovempitehoisia treenejä. Nyt joutuikin ikäänkuin ottamaan muutamaan askeleen taaksepäin.


Kivointahan on aina tehdä niitä asioita, joissa on hyvä ja jotka sujuu ja tuntuu helpolta. Nyt kun pitäisi opetella uutta ja tehdä itselle vaikeampia juttuja, niin se tuntuu vaikealta,  vaikka tietääkin, että näin on parasta. Nyt fokus pitää siirtää lantionpohjan ja keskivartalon kuntouttamiseen ihan spesifeille harjoituksilla ja on varmaan aika kaivaa myös  youtubesta jooga-ja pilatesvideot esille, jotta kroppa saa myös rentoutusta, liikkuvuutta ja lisää voimaa sisältäpäin. Epämukavuusalue, here we come! 



Lantionpohjalihakset ja vatsalihasten erkauma/kropan toiminta

Jos puhutaan siitä, kuinka kehoni toimii nyt 3,5 kuukautta synnytyksestä ihan jokapäiväisessä elämässä, niin voin sanoa sen toimivan ihan hyvin. Vatsalihasten erkauma on palautunut ja suorien vatsalihasten välissä oleva jännesauma tuntui äitiysfysioterapeutin mielestä jo varsin napakalta ja hyvältä, kuten pitääkin. Perustoiminnoissa kroppa tuntuu toimivan ja keskivartalo on suht vahvan tuntuinen. Sama juttu lantionpohjan kanssa; ei ole mitään isompaa ongelmaa, kipuja lantionalueella tai virtsankarkailua. 


Mutta, kuten äitiysfysioterapeutin luona selvisi, esimerkiksi juoksun aloittamisen kannalta keskivartalon syvien lihasten hallinnassa sekä lantionpohjan aktivoimisessa oli vielä parannettavaa ja aika paljonkin. Isoimpina asioina varmasti se, että minun on opeteltava kaikissa toiminnoissa mitä teen (esim. sohvalta nouseminen, vauvan ja taaperon nostaminen jne) ensin aktivoimaan lantionpohjalihakset ja sitten vasta syvä poikittainen vatsalihas, mikä vaatii paljon tietoista harjoittelua. 


Kroppa vaatii myös aika paljon rentoutusta ja kehonhuoltoa, sillä eripuolilla kroppaa kiristävät lihakset (esimerkiksi quadratus lumborum eli nelipäinen lannelihas, joka kiristelee selän puolella) vaikuttaa mulla koko kroppaan, alas jalkoihin ja ylemmäs selkään. Myös pallean eli hengityslihaksen kireys tuo haasteita. 
 

Raskaudesta palautuminen (ihan oikeasti) voi siis olla aika pitkä tie, mutta matkalla ollaan! Mitä muille raskaudesta palautujille kuuluu?


-Karoliina


Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä  




torstai 13. syyskuuta 2018

Ensimmäinen käynti äitiysfysioterapiassa

*Yhteistyössä SUHK Mama

Äitiysfyssarin vastaanotolla :)
Kuten olen täällä blogissa ja Instagramissa kertonut, olen nyt toisen synnytyksen ja raskauden jälkeen pyrkinyt kuntouttamaan kroppaa niin hyvin kuin olen itse osannut. Aloitin etsimällä lantionpohjalihakset ja syvät vatsalihakset synnytyksen jälkeen. Olen tehnyt lantionpohjalle eripituisia supistusharjoituksia, paljon erilaisia syvän poikittaisen vatsalihaksen aktivointiharjoituksia, pakaroita vahvistavia liikkeitä, pyrkinyt keskittymään hyvään ryhtiin ja tietoisesti välttänyt sellaisia liikkeitä, joista voi olla haittaa palautumisessa raskauden jälkeen, kuten vatsarutistuksia, istumaannousuja ja lankkuja. Olen ajatellut tekeväni oikeita asioita, jotta palautuminen etenisi mahdollisimman hyvin ja varmaan olen tehnytkin, mutta palautuminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista jokaisen kohdalla. Ja palautumisella tarkoitan tässä kohtaa sitä ihan oikeaa palautumista, että kroppa on sisältäpäin kunnossa ja toimii kuten pitääkin. Nyt ei puhuta raskauskilojen karistamisesta, joka on täysin eri asia. 


Askelkyykkykävelyä vaunujen kanssa
Jokaisen äidin palautumisen taustalla vaikuttaa aikaisemmat tuki- ja liikuntaelimistön ongelmakohdat ja tietysti suurimpana raskaus ja synnytys (tai raskaudet ja synnytykset kuten itselläni). Maailman luonnollisimmat asiat ovat iso ponnistus ja rasitus naisen kropalle eikä palautuminen sisäisesti tapahdu sormia napsauttamalla eikä välttämättä itsestään, tekemättä mitään. Itselleni on ainakin haastavaa ymmärtää oman kropan ongelmakohtia ja kohdistaa täysin oikeat harjoitukset niihin, kun puhutaan esimerkiksi lantionpohjan lihaksista (huom, ei vain yhdestä lihaksesta, vaan monimutkaisesta lihasryhmästä) ja keskivartalosta.


Kuva ihan ensimmäisestä varsinaisesta treenistä synnytyksen jälkeen (6 viikkoa synnytyksestä)
Jokin aika sitten alkoi tuntua siltä, että olen tullut siihen pisteeseen raskaudesta palautumisessa, ettei omat keinot ja osaaminen enää riitä viemään kroppaa eteenpäin. Ja kropan "eteenpäin viemisellä" tarkoitan sitä, että haluan oikeanlaisella harjoittelulla saavuttaa mahdollisimman tasapainoisen, hyvinvoivan ja toimivan kropan. Kropan, jossa ei ole kipuja, jossa lihasepätasapainoisuudet ovat hallinnassa, lantionpohja toimii niin optimaalisesti kuin mahdollista ja keskivartalon syvät lihakset ovat niin vahvat, että pystyn taas aikanaan juoksemaan tehokkaasti ja kevyesti vaikka puolimaratonin maaliin asti, mieluiten enkka-aikaan. Niinpä päätin lähteä pohtimaan, mistä voisin saada apua omaan tilanteeseeni.

SUHK Mama

Ensimmäisenä mieleeni tuli äitiysfysioterapia, josta olen kuullut paljon hyviä kokemuksia. Olen useita vuosia käynyt urheiluhieronnassa ja osteopaatilla Espoossa, Suomen Urheiluhierontakeskuksen eri toimipisteissä. Viime keväänä kuulin ensimmäisen kerran, että Espoonlahden toimipisteeseen oli avattu myös SUHK MAMA, äitiysfysioterapia- ja pilatesstudio! Raskauden aikana kävinkin siellä kerran raskaushieronnassa ja se oli oikein ihana kokemus raskausviikolla 35. Suosittelen lämpimästi. Päätin olla yhteydessä heihin päin ja ehdottaa blogi-ja instagramyhteistyötä äitiysfysioterapian tiimoilta. Tiedän, että blogin lukijoissa ja someseuraajissani on paljon aiheesta kiinnostuneita, äitejä, juuri synnyttäneitä tai raskaana olevia. Haluan viedä tietoa eteenpäin äitiysfysioterapian mahdollisuuksista ja kertoa omista kokemuksistani sekä blogissa että Instagramissa. Vastineeksi saan äitiysfysioterapiakäynnit maksutta, mutta kerron toki (kuten aina täällä) rehellisen mielipiteeni myös tästä palvelusta. 

Äitiysfysioterapian ensikäynti ja äitiysfysioterapian tavoite

Oma äitiysfysioterapian ensikäyntini oli tällä viikolla, tiistaina. Äitiysfysioterapian ensikäynti on kestoltaan 1,5 tuntia (ainakin SUHK Mamassa) ja sen aikana äitiysfysioterapeutti perehtyy todella kattavasti asiakkaan tilanteeseen. Hän esittää kysymyksiä synnytyksen kulusta, raskaudesta, mahdollisista ongelmakohdista oman kropan kanssa, lantionpohjan tilanteesta, treenitaustasta ja myös tietysti tutkii asiakasta päästä varpaisiin, katsoen kropan linjauksia ja ennen kaikkea kokonaisuutta. Vaikka äitiysfysioterapiassa usein keskitytään lantionpohjan ja keskivartalon alueeseen, kohdataan asiakas kuitenkin kokonaisuutena. Kaikki vaikuttaa kropan toiminnassa kaikkeen. 

Äitiysfysioterapian tavoitteena on tasapainottaa keho synnytyksen jälkeen, mutta samalla on huomioitava myös muut aiemmat tuki- ja liikuntaelimistön häiriöt. Omalla kohdallani käytiin siis läpi myös aikaisemmat juoksuun liittyvät vaivat, jotka ovat poikkeuksetta liittyneet lantionalueen lihasepätasapainoisuuksiin sekä liian heikkoihin vatsalihaksiin (etenkin syvä poikittainen vatsalihas ja sisemmät vinot vatsalihakset). Äitiysfysioterapiassa saa paljon informaatiota siitä, mitä omassa kehossa tapahtuu ja missäkin ajassa. Jokaisen äidin aiempi liikuntatausta ja raskauskerrat vaikuttavat siihen mistä lähtötilanteesta kehoa lähdetään palauttelemaan. Tarkempi tutkiminen antaa käsityksen siitä, onko äiti valmis palaamaan normaalin liikunnan pariin vai olisiko viisaampaa tehdä hetki täsmällisiä harjoitteita. 

Omat kehityskohdat

Äitiysfysioterapeutti Terhin tutkiessa minua kävi ilmi, että esimerkiksi vasen kylki oli hieman enemmän lysyssä kuin oikea, ja vasemmalta puolelta vanha tuttu Quadratus Lumborum-lihas (selän puolella kyljessä) oli aivan jumissa ja kireä, mikä osaltaan vie vatsalihaksia erilleen. Tutkiessa selvisi myös, että lantionpohjan etuosan aktivoituminen on selkeästi haastavampaa minulle kuin takaosan aktivoiminen. Tämän kyllä osasinkin jo aavistaa. Suomeksi sanottuna siis lihaksiin virtsaputken ympärillä on vaikeampi saada tuntumaa kuin vaikka lihaksiin peräaukon ympärillä.

Lisäksi selvisi, että keskivartalon ja lantionpohjan hallinta on vielä liikkeessä haastavaa. Esimerkiksi yhden jalan ojennuksissa tapahtuu vielä vatsan ulos pullistuminen eli tuki ei ole riittävää. Itse helposti myös aktivoin ensin syvän poikittaisen vatsalihaksen ja vasta sitten lantionpohjan, kun oikea järjestys olisi ensin lantionpohjan aktivaatio ja sitten syvä poikittainen vatsalihas tukemaan sitä. Yksi Terhin löydöksistä oli myös osaltaan kireä pallea eli hengityslihas, joka vaatii rentoutusharjoituksia. Aika hyvin onneksi kuitenkin pystyn hengittämään syvään ja saamaan pallean liikkumaan. 

Kaiken lantionpohjan ja keskivartalon harjoittelun tavoitteena on, että ne toimisivat "ikään kuin itsestään". Sen kummemmin ajattelematta lantionpohja aktivoituisi aina aivastaessa, nostaessa, ponnistaessa jne ja keskivartalo tukisi erilaisia toimintoja. Synnytyksen ja raskauden jälkeen näitä asioita on usein harjoiteltava uudestaan ja keskityttävä niihin ihan erikseen. Terhin tutkiessa kroppani toimintaa selvisi myös, että vatsalihasten erkauma on tosiaan palautunut ja linea alba tuntui Terhin mukaan ihan jäntevältä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan se on ikäänkuin yksi askel palautumisessa. Keskikehon hallinnassa on edelleen paljon parannettavaa. 


Melkein 3,5 kuukautta synnytyksestä ja kehon toiminnassa vielä paljon parannettavaa. 

Miksi menin äitiysfysioterapiaan ja mitä ajatuksia se herätti?

Itse menin äitiysfysioterapiaan ajatuksella, että haluan selvittää vatsalihasten erkauman ja lantionpohjan tilanteen synnytyksen ja raskauden jälkeen. Toiveena oli myös saada lupa juoksuharjoittelun aloittamiseen, koska ajattelin ettei minulla mitään isompaa ongelmaa ole. Eikä siis olekaan, mitään sellaista mikä häiritsisi jokapäiväistä elämää (esim. virtsankarkailua, outoja tuntemuksia lantionpohjassa tai lantion alueella), mutta kuitenkin oli sellainen fiilis, että "jotain" voisi toimia keskikehossa ja lantionpohjassa paremminkin. Sen "jonkin" selvittäminen ei vain itse onnistunut, joten tarvitsin ammattilaisen apua. 

Äitiysfysioterapian ensikäynnillä selvisikin paljon asioita oman kropan toiminnasta. Jopa niin paljon juttuja, että olen ollut hieman pyörällä päästäni ja vähän allapäinkin sen takia, että kehitettävää ja korjattavaa tuntuu olevan paljon enemmän kuin ikinä osasin kuvitella. Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei juoksulupaa vielä tullut ja oikeasti, hyvä niin. Pääni jo kaipaisi juoksulenkkejä ja niiden tuomaa hyvää oloa, mutta vielä hetki on maltettava, ja saatava endorfiinit jostain muualta. Jos en olisi mennyt äitiysfysioterapeutin luokse, olisin saattanut pian aloittaa juoksun ihan liian aikaisin omalle kropalleni ja aiheuttaa pitkällä tähtäimellä vahinkoa. En ehkä heti, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa olisin alkanut kärsimään ongelmista, kun kroppaan olisi kohdistettu liikaa kuormitusta liian aikaisin. 

Olen ajatellut olleeni tähän asti maltillinen kropan palautumisen ja kuntouttamisen suhteen, mutta malttia tarvitaan edelleen lisää ja maltin lisäksi oikeiden asioiden tekemistä. Onhan toisesta synnytyksestä kulunut kuitenkin vasta 3 kuukautta, joka on lopulta hyvin lyhyt aika. Joudun siis ottamaan hieman askeleita taaksepäin omassa harjoittelussani ja unohtamaan ainakin hetkeksi kovempitehoiset treenit, joista jo ehdin haaveilla. Kauaskantoisesti ajateltuna kuitenkin tämä on varmasti erittäin hyvä asia. Jos nyt saan kropan oikeasti kuntoon, lantionpohjan toimimaan ja keskivartalon hallinnan hyväksi, pystyn todennäköisesti välttämään monia karikoita jatkossa. Enkä vähiten juoksuharrastuksen osalta. Tämä kaikki valmistelee kroppaa pysymään vahvana ja terveenä. 

Sain äitiysfysioterapeutilta harjoitteita lantionpohjalle ja syvien vatsalihasten aktivointiin, joita alan tekemään. Kyseiset harjoitteet ovat juuri minun tilanteeseen ja ongelmakohtiini räätälöity, enkä voisi olla iloisempi, että nyt on ammattilainen tukena tässä prosessissa kohti oikeasti vahvempaa ja tasapainoisempaa kroppaa.  Esimerkiksi ennen juoksun aloittamista pitää lantionpohjan toimia optimaalisesti, lantionpohjan ja vatsan aktivoitumisjärjestys olla oikea ja lantion hallinta säilyä jalan nostoissa. Kuulostaa helpolta kirjoitettuna, mutta ei ainakaan minulle tällä hetkellä ole. 

Muutamia vinkkejä kotiinviemiseksi, joista voi sinullekin olla hyötyä!
  • Älä käy liian usein pissalla! 3-4 tunnin välein on normaali sopiva väli ja virtsaa pitäisi tulla kerralla varsin iso määrä. Usein synnytyksen ja raskauden jälkeen tulee käytyä paljon useammin, mikä voi haitata omalta osaltaan lantionpohjan palautumista, kun koko ajan on ikäänkuin pissahätä. Tämä oli itselleni hyvä muistutus, nyt en mene enää "varmuuden vuoksi" vaan koitan sietää pissahätää. 
  • Keskity omaan ryhtiin! Koko keskivartalon palautuminen lähtee hyvästä ryhdistä. Muista imetyksen jälkeen suoristaa oma rintaranka suoraksi ja tsekkaile ryhtiä pitkin päivää! 
  • Muista ennakoiva lantionpohjan supistus eli tiivistä lantionpohja esimerkiksi ennen vauvan nostamista, sohvalta nousemista jne. --> Tavoitteena saada tämä automaatioksi!
  • Älä unohda kehonhuoltoa! Vauva-arki kuormittaa kroppaa monin tavoin, muista myös venyttely ja rentoutus. Tämä on yksi sudenkuoppa minulla, johon on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. 


Äitiysfysioterapian ensikäynti oli hyvin silmiä avaava kokemus. Ensi viikolla on luvassa seuraava käynti ja silloin jatkamme kunnolla harjoituksia, kun ensikäynti tutkimuksineen on ohi ja tiedetään, mistä lähdetään liikkeelle parantamaan ja kehittämään kehon toimintaa. 

Onko sinulla kokemuksia äitiysfysioterapiasta? Minkälaisia? Kiinnostaako aihe?

Kivaa viikon jatkoa sinulle ja kiitos, jos jaksoit lukea pitkän tekstin, 
-Karoliina

Kiitos yhteistyöstä äitiysfysioterapeutti Terhi Antikainen ja SUHK Mama

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Synnytyksestä ja raskaudesta palautuminen: ensimmäinen vs. toinen raskaus

Pyysin Instagramissa kysymyksiä liittyen synnytyksestä ja raskaudesta palautumiseen ja ylivoimaisesti suosituin kysymys oli "miten raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on eronnut ensimmäisen ja toisen raskauden osalta?" Tähän aiheeseen ajattelin siis tarttua tänään! Varoituksen sanana, tulossa on ihan suoraa tekstiä synnytyksistä ja siitä palautumisesta, eli lue omalla vastuulla! ;)

3kk toisen synnytyksen jälkeen, kotitreenit vauvan kanssa :)
Aloitetaan kuitenkin lyhyesti vertailemalla raskausaikoja, sillä ne vaikuttavat myös raskaudesta palautumiseen. Raskausajat olivat hyvin pitkälti samanlaisia. Isona erona oli se, että toisen raskauden alussa huonoa oloa kesti huomattavasti pidempään (useampi viikko) ja se oli sellaista "24/7 pahaa oloa". Ensimmäisen raskauden kohdalla pääsin siinä kohtaa helpommalla. 

Ensimmäinen raskaus rv 42
Toinen raskaus rv 41
Hyvin samanlaisia raskaudet olivat kuitenkin toisen ja kolmannen kolmanneksen kohdalla. Vointini oli pääasiassa hyvä eikä mitään suurempia raskausvaivoja ollut. Toki väsymystä, yleistä epämukavuutta jne. Ensimmäisessä raskaudessa keräsin raskauskiloja 20kg ja toisessa 23kg. Molempien raskauksien aikana liikuin läpi raskauden varsin säännöllisesti. Toisen raskauden aikana tein kuitenkin säännöllisemmin lihaskuntotreenejä koko raskauden läpi ja useita kertoja viikossa. 

Synnytykset olivatkin sitten melko erilaisia. Niistä voit lukea pidemmät kertomukset täältä (ensimmäinen synnytys) ja täältä (toinen synnytys), jos haluat. Lyhyesti kerrottuna, molemmat oli suhteellisen pitkiä synnytyksiä. Ensimmäisessä epiduraali, vauvan tarjonta huono, imukuppisynnytys, josta toisen asteen repeämät ja välilihan leikkaus + iso verenmenetys. Toinen taas melkein luomusynnytys, pitkä ponnistusvaihe, imukuppiavusteinen ulostulo, mutta vain muutama tikki. 

1kk toisen synnytyksen jälkeen
1kk ensimmäisen synnytyksen jälkeen
Lähtökohdat palautumiseen synnytyksistä oli siis aivan erilaiset. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin toooodella kipeä monta päivää ja kävelin vasta kunnolla hieman pidemmän matkan 9 päivää synnytyksen jälkeen. Toisen synnytyksen jälkeen olin jaloilla muutama tunti synnytyksen jälkeen, kävin suihkussa itse ja alapää tuntui huomattavasti paremmalta kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Kolme päivää synnytyksestä lähdettiin vaunulenkille ja kävely tuntui siinä kohtaa jo suht hyvältä. 

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen en saanut lantionpohjaan mitään kontrollia muutamiin päiviin. Suoraan sanottuna pissa vaan valui, eikä sitä saanut pysäytettyä. Kertoi siitä, että lantionpohja sai ensimmäisessä synnytyksessä ihan kunnon vauriot. Vähitellen kuitenkin hermotus ja tunto alkoi palautua ja lantionpohjalihasten supistaminen onnistui. Toisen synnytyksen jälkeen sain lantionpohjalihaksiiin (sekä syviin vatsalihaksiin) nopeammin yhteyden ja pystyin aloittamaan niiden harjoittamisen nopeasti synnytyksen jälkeen. Uskon, että tähän vaikutti säännöllinen syvän vatsalihaksen ja lantionpohjan harjoittaminen toisen raskauden aikana sekä vähemmät vauriot synnytyksestä. 

Toisen raskauden jälkeen olen tehnyt paljon kuntouttavia ja vahvistavia harjoituksia.

Kummankin raskauden jälkeen suorien vatsalihasten välissä oli muutaman sormen levyinen erkauma, mikä on täysin normaalia. Kummallakin kerralla erkauma on palautunut hyvin ja itsestään muutama kuukausi synnytyksestä. Kuitenkin keskivartalo tuntui toisen synnytyksen ja raskauden jälkeen paljon vahvemmalta, sillä treenasin keskivartalon syviä lihaksia koko toisen raskauden läpi. Siitä on ollut ehdottomasti paljon hyötyä toipumiseen nyt toisella kerralla. Ensimmäisen raskauden aikana en oikein osannut harjoittaa corea raskausaikana turvallisesti ja keskivartalotreenit jäi vähille. Sen huomasi synnytyksen jälkeen heikosta keskivartalon hallinnasta ja siitä, että kropan kannattelu ja hyvä ryhti olivat haastavampia, kuin toisen raskauden jälkeen. 

Mitä raskauskiloihin tulee... kummallakin kerralla ne ovat pysyneet tiukasti kiinni eikä itsekseen kyllä lähde mihinkään! ;) Ensimmäisen raskauden jälkeen sain pudotettua raskauskilot kuudessa kuukaudessa; säännöllisellä treenillä ja syömällä hieman terveellisemmin. Olin muistaakseni jonkin aikaa silloin myös ihan herkkulakossa. Nyt toisen raskauden jälkeen raskauskilojen pudotus sujuu hyvin hitaasti, mutta varmasti. En ole jaksanut alkaa herkkulakkoon, vaikka koitankin herkkuja syödä nyt vähemmän. Toki painonpudotukseen vaikuttaa myös esimerkiksi riittävä uni, joka on kummallakin kerralla alkanut vähentyä vauvan täytettyä 3 kuukautta. Tällä hetkellä raskauskiloja on vielä 8kg jäljellä toisesta raskaudesta ja varovainen tavoitteeni olisi saada ne pois tammikuun alkuun mennessä eli kun synnytyksestä on kulunut 7 kuukautta. Katsotaan kuinka käy! 

Ensimmäisen raskauden jälkeen aloitin juoksuharjoittelun kevyesti kävely-hölkkäyhdistelmällä n. 2,5 kuukautta synnytyksestä. Kaikki meni silloin (onneksi) hyvin eikä ongelmia ilmennyt lantionpohjan tai vatsalihasten erkauman kanssa. Juoksin jo 6kk synnytyksestä puolimaratonin, mikä tuntuu nyt ihan hurjalta! :D Mutta on muistettava, että synnytyksestä ja raskaudesta palautuminen on yksilöllistä ja eroa on myös siinä onko kyseessä ensimmäinen synnytys ja raskaus vai toinen tai kolmas. Joka kerta lantionpohja ja erkauma venyy enemmän. 

Nyt toisen synnytyksen ja raskauden jälkeen olen ollut huomattavasti maltillisempi liikuntaan palaamisen suhteen ja tehnyt paljon kuntouttavia harjoituksia sekä lantionpohjalle että erkaumalle. Jotenkin ei ole ollut ollenkaan samanlaista kiirettä palata esim juoksun pariin kuin ensimmäisen raskauden jälkeen, vaan haluan todella rakentaa kropan perustan kuntoon ennen sitä. Ja lantionpohjaahan voi ajatella koko talon lattiana. Sivuseinät ovat syvä poikittainen vatsalihas ja takaseinä selän syvät lihakset. Kattona toimii pallea. Nämä kun ovat kuosissa, niin kroppa toimii jo varsin hyvin ja siitä on hyötyä jatkossa juoksuunkin. Kaiken tämän kuntouttamisen ja syviin lihaksiin keskittymisen myötä tuntuu siltä, että pystyn kannattelemaan kroppaa varsin hyvin ja lihakset ovat hyvässä kunnossa, vaikka niiden päällä onkin raskauskilojen tuomaa pehmeyttä. 

Olen ensi viikolla menossa käymään äitiysfysioterapeutin luona tarkistamassa erkauman tilanteen (oma kokemukseni on, että se on palautunut) ja tsekkaamaan missä mennään lantionpohjan suhteen. Oma tuntemukseni lantionpohjasta on, että sen hallinta voisi olla vielä parempaa, vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan. Toivon myös saavani äitiysfyssarilta luvan palata lenkkipoluille hölkkä-kävelyn muodossa. 

Jos pitäisi nyt sanoa, että kumman raskauden jälkeen palautuminen on sujunut paremmin, niin sanoisin, että tämän toisen raskauden jälkeen. Siihen on vaikuttanut vähemmät vauriot synnytyksestä, säännöllinen lihaskuntotreeni raskausaikana sekä lantionpohjan ja syvien vatsalihasten vahvistaminen.


Sellaisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä raskauksissa ja niistä palautumisessa. Jos tulee aiheeseen liittyen jotain kysymyksiä, niin saapi kysyä :)


Mukavaa alkavaa viikkoa!


-Karoliina


Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä