lauantai 30. kesäkuuta 2018

Raskaudesta palautuminen (1kk)

Raskaudesta palautuminen on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja siksi haluan siitä kirjoittaa. Usein kun kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan raskaudesta palautumisesta, tarkoitetaan melkeinpä pelkästään raskauskiloja. Raskauskilot ovat toki ehkä se näkyvin osa palautumista, mutta pelkkien kilojen tuijottaminen ei kuitenkaan kerro varsinaisesta raskaudesta palautumisesta kuin murto-osan. 


1kk synnytyksestä 

Raskaudesta palautuminen on suurimmaksi osaksi asioita, jotka eivät (välttämättä) näy päällepäin.  
  • Miten lantionpohja voi raskauden jälkeen, onko virtsanpidätysongelmia tai outoja tuntemuksia?
  • Miltä keskivartalo tuntuu synnytyksen jälkeen? Onko suorien vatsalihasten välissä erkaumaa ja millainen on oma ryhti?
  • Onko jossain kohtaa kropassa kipuja tai kolotuksia? 
Kaikki nämä asiat vaikuttavat suuresti naisen fyysiseen hyvinvointiin raskauden jälkeen ja niistä pitäisi puhua yhtälailla. Itse ajattelin eritellä fyysistä palautumistani raskauskilojen, erkauman ja keskivartalon palautumisen sekä lantionpohjan osalta, koska koen ne kaikki tärkeiksi osiksi palautumisprosessissa. Aloitetaan niistä "rakkauskiloista".

Raskauskilot

Raskauskilojahan kertyi tässä toisessa raskaudessa lopulta n. 23kg. Sairaalasta lähtiessä paino oli pudonnut vain 3kg, eli ei edes vauvan painon verran. Nestettä taisi kertyä hieman vielä synnytyksen jälkeenkin. 


Sairaalasta kotiin lähtiessä, 2 päivää synnytyksestä

Nyt 1kk synnytyksestä kiloja on jäljellä vielä 12 eli mistään nopeasta palautumisesta kilojen osalta ei täällä voi puhua. Ensimmäisen kuukauden aikana en ole tietoisesti tehnyt mitään muuta kilojen tiputtamiseksi, kuin hetkittäin yrittänyt olla syömättä ihan niin paljon herkkuja ja juonut paljon vettä jo imetyksenkin takia. Ruokavalio on ollut oma ns. normaali ja minähän syön paljon, mutta suurimmaksi osaksi ihan terveellisesti. Liikunta on toistaiseksi ollut vain vaunulenkkejä ja kuntouttavia harjoituksia pakaroille ja corelle nyt viimeisen muutaman viikon aikana. Lisää lapsivuodeajan aikaisesta liikunnasta kirjoitin aikaisemmin tässä postauksessa


1kk synnytyksestä
Suhtautuminen omaan synnytyksen ja raskauden jälkeiseen kroppaan vaihtelee armollisesta ja arvostavasta (minkä työn se onkaan tehnyt<3) hetkittäin turhautuneeseen. Keskivartalo on aika pullamössöä ja ainoastaan raskausfarkut-ja shortsit mahtuvat päälle (ja toki muutamat perustrikoot, joita käytin raskauden aikana). Ennen raskautta käyttämäni shortsit ja farkut eivät mene edes reisistä ylemmäs..puuh. 

Koitan kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että raskauskiloja ja masua kasvateltiin yli 9kk, joten palautuminen ei myöskään tapahdu hetkessä tai kuukaudessa. Tiedän sen kyllä, mutta myönnän rehellisesti, etten ole suhtautunut koko ajan omaan mielettömän ison työn tehneeseen kroppaan niin positiivisesti kuin haluaisin, mutta työstän asiaa. En todellakaan halua esimerkiksi taaperon kuullen sanoa siitä mitään negatiivista. Hän poimii jo nyt niin paljon asioita omiin juttuihinsa, joten naureskelen ja hymyilen iloisena, kun hän sanoo, että äidin masussa on (edelleen) vauva! ;D Kyllä se tästä. 

Haluan toki päästä kiloista aikanaan eroon ja tuntea kropan taas omaksi, en sitäkään kiellä. Viimeksi tiputin raskauskilot rauhallisessa tahdissa n. 6 kuukaudessa ja voisin kuvitella, että nyt olisi suunnilleen sama tahti. Tosin kiloja on nyt muutama enemmän. En halua ottaa asiasta mitään stressiä. Uskon, että alkaa tapahtumaan, kun pääsen taas liikkumaan enemmän ja siivoan hieman ruokavaliota. Sitten kun siltä tuntuu. Jaksamisen mukaan mennään, vauva-arjessa kun on muutakin ajateltavaa. Näiden kuvien julkaiseminen tässä postauksessa tuntuu hieman pelottavalta, mutta ehkäpä näistä saa joku vertaistukea ja tsemppiä. <3

Keskivartalon palautuminen synnytyksestä

Vaikka keskivartalossa on päällä "pullamössöä" niin tunnen, että pullamössön alla on kuitenkin  aktiivisia lihaksia, joista voin kiittää raskausajan coretreenejä (voit lukea niistä lisää täältä!). Mielestäni keskivartalo on nyt vahvempi synnytyksen jälkeen kuin ensimmäisen raskauden jälkeen, joten uskon, että raskausajan liikuntaoppaan seuraamisesta ja treenaamisesta järkevällä tavalla raskauden aikana oli hyötyä senkin osalta. Voin lämpimästi suositella tuota liikuntaopasta, jos se kiinnostaa.



Keskivartalon (ja etenkin syvän poikittaisen vatsalihaksen) tuki on todella tärkeä ryhdin ylläpitämisen kannalta. Mitä paremmin se tukee hyvää ja ryhdikästä asentoa, sitä vähemmän on kolotuksia esimerkiksi selässä ja siitä on myös apua suorien vatsalihasten välissä olevan raon umpeutumiseen. Ja toki aikanaan juoksun pariin siirtyessä keskivartalon tuki on todella tärkeä hyvän juoksuasennon ylläpitämiseksi. Työtä on edelleen tehtävä keskivartalon vahvistamiseksi, mutta olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin sain tuntumaa syviin lihaksiin jo aikaisessa vaiheessa synnytyksen jälkeen. 

Olen alkanut tekemään keskivartalolle kuntouttavia harjoituksia vähitellen ja niissä lähinnä aktivoidaan juuri syvää poikittaista vatsalihasta ja pakaralihaksia.

Vatsalihasten erkauma

Tämä onkin haastavampi, sillä en ole vatsalihasten erkauma-spesialisti! Mutta mitä asiasta olen oppinut ja itse tarkistettuani erkauman tilanteen nyt 1kk synnytyksestä sanoisin, että sitä on edelleen ainakin navan kohdalla (2-3 sormen levyisesti?). Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä synnytyksestä on vasta kuukausi ja parantuminen on vielä kesken. Nyt on tärkeätä pyrkiä välttämään edelleen kaikkia liikkeitä, jotka aiheuttavat turhaa painetta suorien vatsalihasten väliin ja voivat näin estää erkaumaa parantumasta tai jopa pahentaa sitä. Ei siis missään nimessä seuraavia liikkeitä ennen kuin erkauma on parantunut.
  • vatsarutistukset 
  • istumaannousut
  • voimakkaat kiertoliikkeet (esim. pyöräilyvatsat, vuorikiipeilijät, Russian twist-liike)
  • normaalit etunojalankut 
  • liikkeet, joissa viedään kahta jalkaa yhtä aikaa ylös tai alas
  • voimakkaat sivutaivutukset painoilla
  • voimakkaat taaksetaivutukset
  • tavalliset punnerrukset lattialla (punneruksen voi tehdä esim seinää vasten)
  • Kaikki liikkeet, joissa huomaat, että vatsa alkaa "pullottaa" keskeltä on syytä jättää väliin. 
  • Perinteisten vatsalihasliikkeiden lisäksi myös esimerkiksi liikkeet, joissa vedetään painoja pään yläpuolelta alas  voivat aiheuttaa liikaa painetta suorille vatsalihaksille.

Lisäksi koitan pitää ryhdin mahdollisimman hyvänä, välttää sängystä/tuolilta ym. nousemista suorien vatsalihasten avulla (mielummin kyljen kautta) ja aktivoida syvää poikittaista vatsalihasta mahdollisimman paljon. 

Tässä youtube-video, jossa selitetään erkauma hyvin ja kuinka voit itse tarkistaa onko sinulla se. 

Ja tämä teksti on myös hyvä erkaumasta (suomeksi). 

Lantionpohja

Lantionpohjan kohdalla tilanne oli tämän toisen synnytyksen jälkeen parempi kuin viimeksi, sillä vahinkoa ei tullut alakertaan läheskään niin paljon. Lantionpohjan aktivoiminen ja sinne tuntuman saaminen oli tällä kertaa nopeampaa ja helpompaa, ja tilanne on jo nyt melko hyvä. Työtä kuitenkin tarvitaan toki myös tämän osalta ja tunnen kyllä, ettei lantionpohja ole vielä valmis enempään iskutusliikuntaan, kuten juoksuun tai hyppimiseen. Aloitin lantionpohjan harjoitusten tekemisen melko pian synnytyksen jälkeen. Ensin vain tuntuman hakemista, ja eripituisia supistusharjoituksia. Muutama viikko sitten otin mukaan myös erilaisia pakaroita aktivoivia harjoituksia, kuten:
  • Lantionnostot 
  • Sivumakuulla jalan nostot
  • Simpukkaliike pakaroille 

Näitä olen tehnyt joitakin kertoja viikossa tai lähinnä silloin, kun siihen on ollut tässä härdellissä hetki aikaa! ;)

Mutta, miten tästä eteenpäin? Aion jatkaa samaan tapaan, annan kropalle aikaa palautua itsestään ja kuntouttavien harjoitusten avulla. Mieli halajaa jo vähitellen tekemään enemmänkin lihaskuntoharjoituksia, mutta muutaman viikon aion vielä odottaa. Kirjoittelen lisää myöhemmin suunnitelmistani aloittaa varsinaiset treenit. 

Heinäkuussa koitan hieman tsempata ruokavalion kanssa. Lähinnä etten söisi herkkuja ihan joka päivä, mikä on täällä saaristossa haastavaa, kun kaapit on täynnä kaikkea hyvää ja täällä on tottunut herkuttelemaan paljon enemmän kuin kotona. Tiedän, että oma olo on parempi kun syön vähän järkevämmin! :) 

Onko siellä muita samassa tilanteessa olevia palautumassa raskauden jälkeen? Miten menee? :) Kiinnostaako yleensä nämä raskaudesta palautumisjutut?

Mukavaa pian alkavaa heinäkuuta! <3

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vauvan ensimmäinen juhannus

Heippa taas! Ajattelin kirjoitella muutaman sanan meidän juhannuksesta, sillä tämän univajeen keskellä en varmaan kauan muista, mitä siihen sisältyi, jos en kirjoita blogipostausta! Story of my life tällä hetkellä. Haluaisin tämän vauvavuoden varrelta saada taas kerättyä mahdollisimman paljon muistoja blogiin, sillä niihin on kiva palata myöhemmin ja muistella mitä kaikkea tulikaan puuhattua ja millaisia vaiheita elettyä.. Helposti, kun viikonpäivät tässä äitiyslomalla nivoutuvat toisiinsa ja useimmiten joudun miettimään hetken, että mikäköhän päivä nyt olikaan... Mutta nyt siihen juhannukseen, joka tällä kertaa vietettiin Karjalohjan mökillä meidän "paksun perheen" kanssa. Vauva täytti juhannusaattona kolme viikkoa ja pääsi tosiaan kokemaan ensimmäisen keskikesän juhlansa. 

Meidän perhe juhannuspotretissa <3
Ajeltiin mökille juhannuksen viettoon vasta juhannusaattona, sillä meiltä on kotoa matkaa Karjalohjan  mökille vain 45 minuuttia. Tätini oli ihana ja antoi meidän valloittaa heidän ison huoneensa, joten mahduttiin koko porukka hyvin. Tosin Mila (meidän koira) nukkui vanhempieni kanssa, kuten se aina tekee mökillä tai saaristossa! :) Tavaraa oli taas meillä mukana ihan älyttömästi, sillä on melkein sama onko viikon vai pari yötä, koska sitä "perustavaraa" on nyt kahden lapsen myötä niin paljon. Ja okei, en ole myöskään mikään maailman niukin pakkaaja, eli lapsille oli vaatteita vähän enemmän kuin tarvittiin, mutta ehkä mielummin niin. Myös juhannukselle luvatut epävakaiset säät saivat pakkaamaan vaatteita hellepaidasta toppatakkiin ja sadevaatteisiin. Oi Suomen kesä. 



Juhannuksena syötiin hyvin ja paljon, mutta näköjään ruuista jäi aika hyvin kuvat ottamatta lukuunottamatta tätä yhtä aamiaista ja juhannusaaton lounasta, joka oli kanasalaatti. Hyvien ruokien lisäksi tuli myös vedettyjä herkkuja aika reilusti. Oops. Tällä viikolla koitan taas tsempata ja syödä vähän järkevämmin. 



Juhannuksena toki myös saunottiin (mäkin pääsin rauhassa nauttimaan saunomisesta, se oli ihanaa), ulkoiltiin ja nukuttiin..no, ei ehkä nukuttu niin paljon, tai ainakaan minä. Onneksi sain muutamat päikkärit otettua kuitenkin rikkonaisten öiden jälkeen. Isla nautti täysillä huomion keskipisteenä olemisesta ja leikki kovasti leikkimökissä ja sisällä. Ja "hyppi" myös trampalla, kun sai jonkun mukaan sinne. 


Vauvan kanssa vähän vaunuiltiin ja haukattiin happea sillä tavalla. Juhannuspäivänä oli oikein nätti ilma!


Meidän oma "ryhmä hau" eli meidän Mila, mun vanhempien Elsa, enon Buddy ja tädin Hertta. 
Paljon vietettiin myös toki aikaa vain chillaillen ja sylitellen. Ja maitobaari oli toki auki 24/7! :)



Ensimmäisiä "hymyjä" :) Taisi vetää naaman nakille, kun tuli ilmat ulos masusta... ;)
Oikein mukava juhannus oli, vaikka mulla meni lipunnostot ja kokot tällä kertaa ihan ohi ja muutenkin vähän väsyneissä merkeissä. Toivottavasti teillä oli mukava jussi, missä sitä ikinä vietittekin! :)

Kivaa viikon jatkoa, palailen taas tänne blogin puolelle kun kerkiän, siihen asti Instagram päivittyy useammin! Tervetuloa seuraamaan siellä!:)

-Karoliina 



tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kuulumisia & saaristokesän avaus

Viime torstaina pakattiin kimpsut ja kampsut sekä koko perhe autoon ja suunnattiin saaristoon Houtskäriin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja vauva tietysti ensimmäistä kertaa koskaan. 

Kiljusen herrasväki matkalla saaristoon ;)
Reilu neljän tunnin automatka sujui hyvin. Taapero alkaa jo olla kokenut automatkaaja (eväät ja viihdykkeet on toki oltava) ja vauva nukkui onneksi suurimman osan ajasta. Taukojakin toki pidettiin, kun pysähdyttiin Kaarinassa syömään lounasta ja imetystauolle Nauvon lautan jälkeen. Houtskäriin vievällä Stella-lautalla tulee aina tauko automaattisesti, kun lauttamatka kestää puoli tuntia. Hyödynnettiin se tällä kertaa nauttimalla kahvit ja pullat/kakut Stellan kahvilassa. Nam.

Lauttamatkalla kohti Houtskäriä <3

Meidän "saaristokodissa" Sollidenissa on onneksi helppo viettää aikaa ihan pienenkin vauvan kanssa, sillä täällä on samat mukavuudet kuin kotonakin. Hoitopöytä löytyy jo ennestään ja vauvalle pakattiin mukaan Vaavi-sänky nukkumista varten, sitteri ja vaunut. Lisäksi mukana on kantoreppu, joka pääsi ensimmäistä kertaa testiin täällä ja todettiin hyväksi. Tavaraa meillä oli mukana auton täydeltä ja pakkaaminen oli melkoinen operaatio, mutta siitäkin selvittiin. Oli ihanaa päästä avaamaan saaristokesä jo kesäkuussa! <3 


<3

Kaksiviikkoinen vauva <3

Ihana kikherne-fetasalaatti

Tässä asennossa ollaan vietetty vauvan kanssa tunteja <3 Syli on paras nukkumapaikka. 

Jäätelökesä <3


Ollaan syöty hyvin, käyty vaunulenkeillä, saunottu, nautittu kauniista kesäpäivistä, Isla on leikkinyt hiekkalaatikolla ja loiskutellut altaassa. Mä olen tietysti viettänyt paljon aikaa imettäen ja vauvaa sylitellen. Ollaan nukuttu päikkäreitä ja rentouduttu. On ollut oikein mukavaa! <3





Vankkurit liikkeellä! :D Viime kesänä treenasin näissä maisemissa maratonille, tänä kesänä on vähän erilainen meininki, kun kroppaa palautellaan rauhassa raskaudesta ja synnytyksestä.
Tänään onkin vähän sateinen aamu, joten oli hyvä hetki hetkeksi istahtaa viimeistelemään tämä postaus. Vauva seurailee tällä hetkellä sitterissä Islan ja isin legorakennuspuuhia. Kohta taitaa taas olla aika maitohommille. Huomenna palataan takaisin kaupunkiin muutamaksi päiväksi ennen kuin suunnataan juhannuksen viettoon. Aika menee tosi nopeasti, kun vauva täyttää juhannusaattona 3 viikkoa ja H:lla on viimeinen isyyslomaviikko meneillään. Ensi viikolla pääsee tämä mama sitten kunnolla testiin, kun H palaa töihin ja pitäisi selvitä (järjissä) päivistä kahden lapsen kanssa... jaiks! :D 

Nyt on parempi lopetella ja palataan taas! Instagramiin päivittelen kuulumisia useammin. Insta-tili on tällä hetkellä yksityinen, mutta hyväksyn toki seuraajiksi kaikki lukijat! <3

Ihanaa juhannusviikkoa! <3 Mitä teille kuuluu??

-Karoliina

Seuraa Instagramissa / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen viikko kotona vauvan kanssa

Päästiin tosiaan sairaalasta kotiin vauvan ollessa vajaan kahden vuorokauden ikäinen, sunnuntai-iltana 3.6. Kotiin lähteminen pikku nyytin kanssa ei tuntunut yhtään niin jännältä kuin ensimmäisellä kerralla esikoisen kanssa, mutta vähintään yhtä ihanalta. Kotona meitä oli vastaanottamassa innoissaan oleva isosisko ja mummi, jotka olivat viettäneet huippukivan viikonlopun yhdessä, kun äiti ja isi olivat sairaalassa hakemassa vauvaa. 


Isosisko otti vauvan heti alusta asti vastaan todella hyvin. Hän käy lepertelemässä vauvalle usein ja antaa pusuja ja haleja. Suoraa mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ei ole onneksi ollut havaittavissa, mutta uhmaa äitiä ja isiä kohtaan sitäkin enemmän. Hyvin monista asioista joudutaan neuvottelemaan ja jos taapero ei saa tahtoaan lävitse, niin kiukkukohtaus on taattu. Niitä onkin ollut tässä viime aikoina muutama!;) 

Onneksi H on kuitenkin isyyslomalla nyt kolme viikkoa, joten meitä on kaksi pyörittämässä uutta arkea täällä näin aluksi. Ollaankin tiiminä saatu homma pyörimään aika hyvin, kun H on ottanut enemmän vastuuta taaperosta ja hänen leikittämisestään, ja itse olen tietysti ollut enemmän vauvan kanssa. Toki ollaan vaihdettu aina mahdollisuuksien mukaan myös, jotta kumpikin saa aikaa molempien lasten kanssa. 


Imetyksen suhteen meillä oli tosiaan hankaluuksia sairaalassa, kun vauva ei halunnut alkaa imemään, koska hän oksenteli lapsivettä ja se teki pienen olon epämukavaksi. Kotona imetys alkoi kuitenkin pikkuhiljaa sujua, tosin ensin lähes ainoastaan oikeasta rinnasta, kun vauva ei suostunut vasenta imemään. Päädyinkin sitten pumppaamaan vasemmasta maitoa, jotta maidontuotanto käynnistyy ja pysyy kunnolla yllä, ja H on antanut pumpattua maitoa pullosta vauvalle joitakin kertoja, mikä on toiminut hyvin. Alunperin ei ollut ajatuksena ottaa pulloa mukaan kuvioihin näin aikaisin, jottei siitä olisi haittaa imetykseen, mutta "pakon edessä" niin kävi ja vauva ainakin toistaiseksi ottaa nyt sekä pulloa että rintaa yhtä mielellään, joten tavallaan onni onnettomuudessa. Jos saadaan tällä tavalla pullo myös kuvioihin mukaan (ollaan käytetty Medelan rintapumpun mukana tullutta pulloa). Esikoinen ei nimittäin koskaan pulloa lopulta huolinut, koska ehkä yritimme totuttaa siihen liian myöhään. Nyt reilun viikon harjoittelun jälkeen imetys sujuu hyvin molemmista rinnoista ja vauva ei saa heti rinnalla raivareita, kuten aluksi. Ja itse olen käyttänyt rintapumppua varmaan enemmän jo nyt kuin esikoisen vauva-aikana kokonaisuudessaan. 

Kävimme myös ensimmäisellä viikolla imetyspolilla vastaanotolla ja sain sieltä hyviä vinkkejä imetysasentoihin jne. Vauvan paino on onneksi noussut ihan hyvin, joten tuntuu saavan maitoa tarpeeksi alkuhaasteista huolimatta! <3 




Lounaalla Villa Pentryssä, oli muuten kiva paikka :) 

Isoin asia, joka on tehnyt vauva-arjen alkamisen kotona helpommaksi kuin esikoisen kanssa on se, että oma palautuminen on ollut toisen synnytyksen jälkeen kivuttomampaa ja nopeampaa, koska vaurioita tuli huomattavasti vähemmän. Viimeksi olin synnytyksen jälkeen todella kipeä monta päivää, mutta tällä kertaa päästiin ensimmäiselle vaunulenkille jo kolmantena päivänä (maanantaina, kun sunnuntaina oltiin tultu kotiin). 



Toki vauva-arkea on helpottanut myös se, että kaikkea ei tarvitse nyt opetella alusta asti, vaan vauvan hoitoon liittyvät jutut ovat (ainakin pienen kertauksen jälkeen) taas hallussa ja oma olo hoitamisen suhteen paljon varmempi, kuin viimeksi alkuaikoina. 

Nyt kesävauvan kanssa on muutenkin ollut ihanaa päästä liikkumaan ja tekemään enemmän jo ihan alusta asti. Toki vilkas taapero edesauttaa asiaa, että lähes päivittäin on ollut jotain ohjelmaa, toki jaksamisen mukaan. Välillä ollaan oltu liikkeellä koko perhe ja välillä isi ja taapero ovat lähteneet kaksistaan ulkoilemaan tai kauppaan. Paljon ollaan myös vietetty aikaa sohvalla chillaillen ja rentoillen koko perhe. Itse olen päässyt tekemään muutaman vaunulenkin kaksistaan vauvan kanssa ja on ollut ihanan rentouttavaa kävellä hiljaisuudessa, kun vauva nukkuu vaunuissa ja saada vähän kevyttä palauttavaa liikuntaa. 


Ensimmäinen vauva-arki viikko on toki tuonut mukanaan  myös väsymyksen, kun yöt ovat olleet vaihtelevia ja rikkonaisia. Vauvalla ei vielä (tietenkään) ole mitään rytmiä eikä ymmärrystä yön ja päivän erosta. Hän saattaa nukkua pidempiä pätkiä (jopa n. 4h), mutta suurimmaksi osaksi nämä pätkät ovat vielä sijoittuneet päiviin ja öisin on nukuttu 2-3 tunnin pätkiä. Onneksi olen saanut lähes päivittäin nukkua päiväunet jossain välissä, jos niille on ollut tarvetta. Nyt tosiaan koitan levätä silloin, kun siihen on mahdollisuus enkä tehdä miljoonaa asiaa kun vauva nukkuu, jos väsyttää. Varsinkin nyt, kun H on vielä isyyslomalla. Sitten, kun olen kaksistaan lasten kanssa, tilanne on tietysti eri eikä päikkäreiden nukkuminen välttämättä olekaan niin helppoa. 

Kaikenkaikkiaan vauva-arki on alkanut täällä tosi hyvin! Päiviin mahtuu ihania hetkiä, mutta toki myös niitä turhautumisen ja väsymyksen hetkiä. <3 Koitan nauttia kaikista hetkistä, ja muistaa, että tämä aika menee todella nopsaan ohi ja tilanteet muuttuu myös vauhdilla. Jokainen päivä on tähän asti ollut hieman erilainen!:)

Jos teillä on postaustoiveita niin kuulen niitä mielelläni!:)

Mukavaa viikkoa! 

-Karoliina

Lue myös aikaisemmat postaukset liittyen toiseen raskauteeni ja vauvaan:



lauantai 9. kesäkuuta 2018

Synnytyskertomus

Olin raskauden aikana miettinyt monta kertaa, millä tavalla tämä toinen synnytykseni tulee käynnistymään. Ennakoiko se jotenkin, meneekö lapsivedet vai alkaako supistuksilla, kuten esikoisen kanssa. No, tämä ei ennakoinut millään tavalla, sillä supistukset alkoivat "ihan puskista" perjantaina 1.6 aamulla, kun heräsin. Jännää oli, että ne alkoivat heti aika säännöllisinä ja tulivat 2-5 minuutin välein. Voimakkuus ei alussa ollut vielä kovin paha, mutta selkeästi tunnisti kyllä supistuksiksi, jotka kestivät reilu puoli minuuttia kerrallaan. 

Aamun ja aamupäivän pärjäilin hyvin kotona ja Islan kanssa puuhailtiin normaaleja juttuja. Henri meni aamulla vielä töihin ja sovittiin, että katsotaan miten tilanne etenee. 

Käytiin lähipellolla aamukävelyllä ja kerättiin kukkia, tämä jäi vikaksi masukuvaksi 

Näytän yllättävän freesiltä, mutta tässä vaiheessa teki jo kipeää
Pyrin pysymään liikkeessä kotona ollessa ja supistusten tullessa hengittelin, pyörittelin lantiota ja mölisin matalalla äänellä. Makaaminen tuntui pahemmalta kuin pystyssä pysyminen ja supistuksia oli helpompi ottaa vastaan seisten. Käytiin Islan kanssa lähipellolla kävelyllä ja poimin synnytyskukkiakin..en tosin vielä tiennyt, että niistä tulee oikeasti synnytyskukkia, haha. Tein meille lounasta ja Islalle valmiiksi makaroonilaatikkoa, koska ajattelin, että kyllä me jossain vaiheessa lähiaikoina lähdetään sairaalaan, niin on sitten lapselle ruokaa. :) Vähitellen supistukset alkoivat voimistua ja tulivat edelleen aika säännöllisesti alle 5 minuutin välein. Kellottelin niitä välillä ja jossain kohtaa soitin synnärillekin ja kysyin vähän neuvoa siihen, kuinka kauan uskallan olla kotona, kun supistukset olivat tulleet useamman tunnin jo niin tiheästi. Synnäriltä neuvoi vielä olemaan kotona niin kauan kuin siltä tuntuu ja tulemaan sitten sairaalaan. Onneksi Espoon sairaalassa oli tilaa, viime aikoina on ilmeisesti ollut useamman kerran sulkuja. 

Alkuiltapäivästä sain onneksi äitini eli Islan mummin meille viihdyttämään taaperoa, sillä oma energia alkoi menemään täysin supistuksiin. Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, että sairaalaan lähdetään melko pian, joten hälytin myös H:n kotiin töistä. Kolmen aikaan sitten suunnattiin kohti Espoon sairaalaa ja oltiin siellä 15.30 kirjattuna sisälle ja pääsin hetken odottelun jälkeen käyrille. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesin, että olen 5-6cm auki ja eikun synnytyssaliin! Jes, ei tullut turhaa kärvisteltyä. 


Kätilö kyseli toiveitani synnytykseen liittyen ja sanoin olevani avoimin mielin, mutta kerroin myös, että viime synnytyksessä sain kokea sekä epiduraalin hyvät että huonot puolet ja synnytys päättyi imukuppivetoon ja omat vauriot oli sen mukaisia. Hän ehdottikin, että aloitetaan ainakin puolen tunnin lämpimällä suihkulla ja katsotaan miten siitä edetään. Niinpä hyppäsin heti suihkuun synnytyssalissa jumppapallon kanssa ottamaan jo hyvin kivuliaita supistuksia vastaan. Nojailin jumppalloon ja keskityin hengittelemään ja mölisemään supistusten läpi samalla kun Henri suihkutti kuumaa vettä alaselkään aina supistuksen tullessa.

Suihkun jälkeen otettiin kivunlievitykseen käyttöön tens-laite, josta oli kyllä jonkin verran apua. Kätilö ehdotteli myös ilokaasua, mutta en edes halunnut kokeilla, sillä ajattelin saavani siitä vain huonon olon. Kivut olivat jatkuvasti kovia ja jossain kohtaa pohdiskelin ääneen epiduraalia, mutta kätilö kannusti vielä jatkamaan ilman ja sanoi, että eiköhän huippu supistuskivuissa ole jo saavutettu. Klo 18.30 kohdunsuu oli 9cm auki ja päädyttiin laittamaan pudendaalipuudutus ajatuksena, että siitä olisi apua sitten ponnistusvaiheeseen. Lääkäri tuli laittamaan sen ja sovittiin hänen kanssaan, ettei enää tavattaisi sen jälkeen, hehe. En osaa sanoa oliko pudendaalipuudutuksesta mitään apua, mutta en nyt menisi kehumaan. Otin supistuksia vastaan monessa eri asennossa ja 19.30 aikaan meni lapsivedet ja siitä supistukset voimistuivat. Klo 20 kätilö tarkasti tilanteen ja kohdunsuu oli täysin auki. Wohoo. Ajattelin, että nyt parilla ponnistuksella beebi ulos. Niinhän ne kaikki toisella kertaa tulevat nopeasti liukumäkeä pitkin..paskanmarjat, ei ainakaan täällä! :D 

Kätilö antoi luvan alkaa ponnistelemaan omien tuntemusten mukaan ja niin aloin tekemään. Samoihin aikoihin ensimmäisen kätilön vuoro loppui ja sain toisen kätilön jatkamaan synnytystä. Molemmat olivat kyllä tosi ihania! <3 Synnytyskertomukseen on merkitty, että aktiivinen ponnistusvaihe olisi alkanut klo 21.25, mutta omasta mielestäni ponnistusvaihe oli ihan aktiivinen klo 20 alkaen...Ponnistelin seisaallaan, kontillaan, kylkimakuulla, puoli-istuvassa you name it, ja vauva tuli kaksi milliä alas ja meni millin takaisin ylös. Etenkin seisaallaan ponnistaessa kiitin itseäni siitä, että olin jaksanut jumppailla läpi raskauden ja jalat oli vahvassa kunnossa. Ei ollut nimittäin mitään ihan kevyttä settiä. Olin aivan läpimärkänä hiestä synnytyssalissa, jossa oikeasti oli kuulemma kylmä. 

Ponnistusvaihe sattui todella paljon ja usko meinasi loppua tosi monta kertaa, koska olin kuvitellut, että ponnistaminen olisi nopeampaa ja helpompaa nyt toisella kerralla. Olin myös ollut todella aktiivisesti pystyssä,  jonka ajattelin auttavan vauvaa laskeutumaan hyvin ja olemaan optimaalisessa asennossa. Hän olikin hyvässä raivotarjonnassa, mutta ponnistelin melkein kolme tuntia ennen kuin vauva saatiin maailmaan. Henri ja oma kätilöni olivat hyvin tsemppaamassa koko ajan. Loppuvaiheessa avuksi tuli vielä muutama kätilö lisää + yksi "tsempparikätilö", joka oli vähän kokeneempi kettu ilmeisesti ja hän kannusti mua kuin jumppamaikka konsanaan. Se oli oikeasti ihan huippua ja sain hyvän draivin loppuun päälle, mutta valitettavasti oma työ ei riittänyt tälläkään kertaan. Vauvan sydänäänet alkoivat hieman laskemaan supistuksista ja kätilö pyysi lääkärin paikalle, joka totesi heti, että nyt vauva ei enää tykkää tästä hommasta, että on autettava hänet imukupilla ulos. Olin ihan paniikissa, että nyt tulee samanlaista jälkeä kuin viimeksi (toisen asteen repeämät ja välilihan leikkaus), mutta meininki oli ihan eri. Vauva oli jo niin lähellä tulossa ulos, että lääkäri pystyi vain kevyesti auttamaan imukupilla, kun itse ponnistin niin kovasti kuin pystyin ja kätilö huolehti, että repeytymät jäisi niin vähäisiksi kuin mahdollista. Välilihaa ei tarvinnut tällä kertaa leikata, onneksi ja sain lopulta vain muutaman tikin. Klo 22.59 toinen tyttäremme näki maailman  rv 40+5, painaen 3830g ja ollen 51cm pitkä! <3 Ihan sanoinkuvaamattoman upea hetki nähdä hänet ja saada maailman paras palkinto pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen! <3 


<3 
Olin superkiitollinen lääkärille ja kätilölle, jotka tekivät hienoa työtä, että vauva saatiin turvallisesti maailmaan ja itse säästyin tällä kertaa suuremmalta vahingolta. Olo synnytyksen jälkeen olikin aivan erilainen kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Olin suhteellisen virkeä, toki väsynyt ja tunsin olevani enemmän tilanteen tasalla. Pystyin käymään suihkussakin melko pian synnytyksen jälkeen, mikä ei viimeksi tullut kuuloonkaan, kun menetin niin paljon verta ja tikkejä tuli paljon.  

Tämä toinen synnytys oli ehdottomasti parempi kokemus kuin viimeksi, vaikka todella kivulias ja suhteellisen pitkä. Huomaan tätä kertomusta lukiessani, etten osaa edes kuvailla kipua mitä tunsin ja vaikuttaa siltä, että synnytys oli suht "helppo". No, ei se kyllä ollut. Melkein luomuna synnyttäminen ei ollut mikään tavoite ja mietin jälkeenpäin, että olisinko päässyt helpommalla vain ottamalla epiduraalin, kun pystyssä olemisesta ja liikkumisesta ei nyt niin paljon tuntunut olevan apua siihen, että vauva olisi saatu ulos nopeammin. Ehkä siitä oli apua tarjontaan kuitenkin, mene ja tiedä. 




Kokemus oli kuitenkin niin hyvä, etten muuttaisi siinä mitään. Tai no, lyhentäisin ponnistusvaihetta! ;) Pieni tuhisija pääsi todella nopeasti ihokontaktiin ja esimerkiksi mitat otettiin vasta useamman tunnin päästä. Synnytyssalista lähettelimme viestit lähipiirille ja kerroimme pienen saapuneen maailmaan. <3



Siirryimme vasta aamuyöllä synnytyssalista osastolle omaan huoneeseen ja vietimme sairaalassa yhteensä 2 yötä eli pääsimme sunnuntai-iltana kotiin. Kokemus Espoon sairaalassa synnyttämisestä ja osastohoidosta oli todella hyvä. Uudet tilat ovat viihtyisät, henkilökunta tosi mukavaa ja sairaalapöperötkin upposivat ihan hyvin. 

Sairaalassa meillä oli hankaluuksia imetyksen käynnistymisen kanssa, kun pieni puklaili lapsivettä eikä oikein halunnut alkaa imeä sen takia. Lypsin hänelle ensimaitoa ja sitä annettiin lusikalla ennen kuin imetys vähitellen alkoi sujua edes jollain tapaa. Alkuhankaluuksien jälkeen ollaan kotona päästy imetyksen kanssa ihan hyvään vauhtiin, mutta toki harjoiteltavaa riittää uuden pikku kaverin kanssa, vaikka esikoisen kanssa takana onkin lähes kahden vuoden imetystaipale. 

Lisää kuulumisia seuraavalla kerralla siitä, kuinka kotona on lähtenyt vauva-arki sujumaan! :) 

Tuhannet kiitokset kaikista onnitteluista, joita olemme saaneet eri kanavien kautta! <3 

<3: Karoliina

Lue myös aikaisemmat postaukset tähän raskauteen liittyen: 

Hän on täällä

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hän on täällä

Meidän perheen ihana pikkusisko syntyi perjantaina 1.6 klo 22.59 Espoon sairaalassa (RV 40+5). Mitat oli 51cm ja 3830g. Sunnuntai-iltana päästiin kotiin ja nyt ihmetellään uutta tulokasta kotioloissa! <3 

Palailen kuulumisilla ja synnytyskertomuksella jossain kohtaa, kun kerkiän. 

Kiitos kaikille hengessä mukana olijoille, olemme tosi tosi onnellisia, että kaikki meni hyvin ja hän on nyt täällä! <3






<3: Karoliina

Lue myös aikaisemmat postaukset tähän raskauteen liittyen:

Kuulumisia raskausviikolta 36