tiistai 28. elokuuta 2018

Treenikuulumisia 12 viikkoa synnytyksestä

Synnytyksestä on nyt kulunut reilut 12 viikkoa, lähes kolme kuukautta! Miten sujuu liikuntahommat? Siitä ajattelin tänään kirjoitella. 



Treenien parissa olen nyt seitsemättä viikkoa ja olen päässyt takaisin hyvään ja säännölliseen treenirytmiin. Teen tällä hetkellä 30 minuutin kotitreenejä n. 5 kertaa viikossa ja päälle tulee hyötyliikunta, vaunulenkit lasten ja koiran kanssa sekä muu pikku jumppailu siellä täällä. Ylipäätään arki kahden pienen lapsen kanssa on melkoista haipakkaa. Ei paljon tule istuttua kuin imettämässä tai illalla sohvalla, kun lapset vihdoin nukkuu. 



Motivaatio treenaamiseen on tällä hetkellä tosi hyvä. Se pieni jumppatuokio päivässä saattaa olla ainoa hetki, kun saan vähän omaa aikaa ja liikunnasta vain tulee kokonaisvaltainen hyvä olo! <3

Treenejä olen tehnyt viikottain seuraavalla rytmityksellä, joka tuntuu toimivan itselleni hyvin. 



  • 1x yläkroppatreeni
  • 1x alakkroppatreeni
  • 1x core/lantionpohjatreeni
  • 1x koko kropan treeni
  • 1x cardiotreeni
  • 1-2 lepopäivää

Viikon lopussa aina suunnittelen seuraavan viikon treenejä ja hahmottelen niitä kalenteriin. Useimmiten luotan taaperon päiväuniaikaan, jolloin ehkä saan myös vauvan nukkumaan samaan aikaan tai sitten en. Jos en, niin vauva katselee sitteristä, leikkimatolta tai lattialta mamman jumppaa ja toki tarvitsee välillä viihdytystä kesken jumpan. Sitten sovelletaan tilanteen mukaan. Välillä saatan myös jumpata, jos saan vauvan unille ja taapero katsoo lastenohjelmia. Viikossa pidän 1-2 lepopäivää treeneistä, mutta usein lepopäiviinkin kuuluu ainakin kävelylenkki, sillä koira tarvitsee lenkit päivittäin. 



Hyvään ja säännölliseen liikuntarytmiin pääsystä on osaltaan kiitettävä vauvaa, joka on nukkunut viime aikoina hyvin. Ilman riittävää unta on todella haastavaa jaksaa liikkua, koska väsymys vie voimat eikä palautumisaikaa tule tarpeeksi. Jos siellä sinulla on nyt unet katkonaisia ja väsymys on jatkuvaa, niin I feel you! Ymmärrän hyvin ja tiedän tunteen, koska olen sen esikoisen kohdalla kokenut ja epäilen, että niitä huonoja öitä on lisää vielä edessä tämän toisenkin kanssa. Nyt jo alkaa olla viitteitä 4 kuukauden hulinoista ja yöt ovat hieman huonontuneet siitä, mitä ne olivat, mutta yö kerrallaan mennään. Jos unet jää vähäisiksi, niin silloin suosin kävelyä ja ulkoilua. Se usein piristää! Ja hyvä on muistaa, että kyllä ne unet taas jossain kohtaa paranee eikä mikään vaihe kestä ikuisesti. Vauvat pitävät meitä varpaillaan, se on varma! ;)

Mitä sitten olen tehnyt treeneissä? Olen luottanut hyvin pitkälti samanlaisiin lihaskuntokuntopiireihin kuin raskausaikanakin ja suosinut samoja tuttuja ja tehokkaita liikkeitä. Alakropalle paljon erilaisia kyykkyjä ja lantionnostoja, pakaroihin kohdistuvia liikkeitä kuten aasinpotkut, simpukkaliike, jalan nosto sivulle kylkimakuulla jne. Yläkropalle hauiskääntöjä, ojentajadippejä, pystypunnerruksia, kulmasoutua, vipunostoa eteen ja sivulle jne. Tähän asti olen tehnyt punnerruksia kuten raskausaikana; seinää vasten, mutta ihan viime viikkoina olen alkanut tekemään niitä myös polvet maassa lattialla. 





Keskikropan kohdalla olen keskittynyt edelleen pääasiassa syvää poikittaista vatsalihasta vahvistaviin liikkeisiin, mutta ihan viime viikkoina olen lisännyt pikkuhiljaa myös liikkeitä vinoille vatsalihaksille (esim. sivulankkuja). Lisäksi olen tehnyt selälle liikkeitä (esim. supermies-liike). Tavoitteena on ollut vahvistaa keskivartaloa joka puolelta. 

Edelleen olen vältellyt suorien vatsalihasten tekemistä eli esim vatsarutistuksia, istumaannousuja, peruslankkua, pyöräilyliikettä, vuorikiipeilijää jne. ja näiden osalta kaipaisinkin hieman asiantuntijan neuvoja ja apuja. Milloin ne olisi turvallista ja järkevää lisätä treeneihin mukaan? Olen menossa käymään äitiysfysioterapeutin luona, joten sen käynnin jälkeen olen varmasti taas viisaampi! 


Erkauma tosiaan on jo kunnossa ja tiedän, että synnytyksen jälkeen järjestys coren kuntoon saamiseksi on ensin lantionpohja/syvät vatsat sitten sivuvatsalihakset ja lopuksi vasta suorat vatsat, mutta se minkä ajan kuluttua liikkeitä kannattaa alkaa tekemään on varmasti todella yksilöllistä ja itse ainakin kaipaisin apuja. Olisipa ihanaa, jos Suomessakin jokainen synnyttänyt nainen saisi liikuntaan raskauden jälkeen ja kropan palautumiseen yksilöllistä tukea osana vaikkapa neuvolajärjestelmää.


Jos joku siellä on tässä asiassa ihan pro, niin kaikki vinkit on tervetulleita, miten edetä eteenpäin, kun keskivartalon hallinta alkaa jo olla varsin hyvä! Mitä liikkeitä vielä välttelisitte (esim. mietin burpeeta, mittarimatoa, punnerruksia suorin jaloin, lankut jne.) vai voiko jo antaa mennä, ja oikeasti luottaa omiin tuntemuksiin ettei aiheuta hallaa?? Tällaisia vaan täällä pohdiskelen. 


Treenit ovat muuten olleet vielä varsin matalatehoisia, mutta ihan viime viikkoina olen myös lisännyt cardio (eli kestävyystreeniin) pientä hölkkää paikallaan ja kevyitä hyppyjä. Cardio-treeneihin olen käyttänyt apuna youtube-videoita, mutta osan kohdalla sovellan edelleen liikkeitä ja jätän tekemättä joitakin liikkeitä, jos tuntuu, että ne tuovat liikaa painetta suorille vatsalihaksille. Jonkun mielestä saatan olla turhan varovainen, mutta koen, että maltti on valttia ja asteittaisella etenemisellä saan varmasti parempia tuloksia ja kestävämmän kropan, kuin jos lähden liikaa hosumaan! :)


Sellaisia treenikuulumisia ja liikuntaan liittyvää ajatusten virtaa tänne.Miten sulla sujuu treenit? Onko syksyn myötä motivaatio huipussa vai tuntuuko, ettei meinaa ehtiä liikkua? Olisi kiva kuulla teidän liikuntakuulumisia! 


Ja hei, treenijuttuja voi seurailla myös instassa: candybackinshape-instatilillä! 


Kivaa viikkoa!


-Karoliina 




Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä 

torstai 23. elokuuta 2018

Mitä kuuluu vauva-ja taaperoarkeen?

Elokuu lähestyy loppuaan ja meillä on pian takana neljä viikkoa arkea kesäloman jälkeen. Arki kahden pienen kanssa on lähtenyt rullaamaan varsin hyvin, on päiviä kun meillä kaikilla on superkivaa suurimmaksi osaksi ja kaikki sujuu, mutta on myös päiviä ja hetkiä, jolloin ainakin tämän maman kärsivällisyyttä koetellaan ihan huolella ja tuntuu siltä, että tämä äitiyshomma on ehkä haastavin (mutta myös palkitsevin) työ mitä on olemassa! ;) 


Toki on varmasti sanomattakin selvää, etten vaihtaisi näitä kahta ihanaa ja maailman rakkainta tyttöä mihinkään, mutta kyllä sitä välillä kaipailisi vähän enemmän breikkejä, kun nyt on ollut arjessa tarjolla, mutta näillä mennään. Päivät on aika intensiivisiä aamusta iltaan, mutta onneksi on yleensä mahdollisuus vaikka siihen omaan puolen tunnin jumppahetkeen jossain kohtaa päivää, joko lasten ollessa hereillä tai heidän nukkuessa. Ne jumppahetket nimittäin tuo mulle niin paljon lisää energiaa, kärsivällisyyttä ja hyvää oloa! <3


Hieman uusia tuulia ainakin taaperoarjessa on tarjolla syyskuun alun jälkeen, sillä Isla aloittaa silloin päiväkotiharjoittelun. On jännä nähdä millaiseksi arki muotoutuu, kun hän tulee olemaan 3 päivää viikossa päiväkodissa! Uskon ja toivon, että se tulee olemaan meille kaikinpuolin hyvä järjestely, kun alkuhaasteista on selvitty. Päiväkodissa taapero saa toivottavasti uusia leikkikavereita ja aktiviteetteja. Me taas vauvan kanssa päästään nauttimaan sellaisista jutuista, jotka eivät enää taaperon kanssa ole niin nautinnollisia ;) Kuten pitkät vaunulenkit, lounaat mammakavereiden kanssa ja ihan laatuaika välillä kaksistaankin. Kiva päästä keskittymään häneen enemmän niinä päivinä kun taapero on päiväkodissa ja toisaalta ehkä saada itselle myös hieman enemmän omaa aikaa ladata akkuja ja nauttia vauvuoden jutuista. Tällä hetkellä monesti tuntuu siltä, että pelkästään vauvan kanssa oleminen, meneminen, lähteminen jne. on ihan lomaa verrattuna siihen, kun on kaksi lasta mukana menossa. :) Etenkin mun Pökön (Peugeot 206) pakkaaminen tupla viikingeillä ja kaikella muulla tavaralla + lapsilla on aina kuin treeni itsessään... Ihan jokapaikkaan ei siis viitsi edes autolla lähteä, haha. 



Arki kahden pienen kanssa ei sinänsä ole ainakaan toistaiseksi tuonut yllätyksiä mukanaan. Odotin sen olevan hyvin intensiivistä ja täynnä hässäkkää, ja niin onkin. Aivan ihania hetkiä on seurata, kun tytöt alkavat enemmän vuorovaikuttamaan keskenään. Pikkusisko seurailee jo tarkkana isosiskon puuhia, joka kiltisti huomioi pikkusiskoa!<3 Mustasukkaisuutta ei onneksi ole ollut ainakaan vielä ja tytöt tulevat hienosti toimeen. Se helpottaa tietysti paljon, kun ei koko ajan tarvitse olla pelkäämässä, että vauvalle sattuu jotain kun esikoinen kömpii hänen viereen leikkimatolle makoilemaan. Toki pitää muistutella halaamaan varovaisesti jne. mutta ei onneksi sen kummempaa. 




Mitäs muuta? Taaperolla on ollut pottaharjoittelut käynnissä ja hän on siirtynyt vihdoin myös ison tytön sänkyyn. Hienosti on nämä muutokset sujuneet (toki alkuhankaluuksia oli näissäkin) vaikka äiti niitä molempia vähän stressasikin..

Muutoin meidän päivät täyttyvät perusarkijutuista. Käydään kävelyllä ja leikkipuistossa, nähdään välillä kavereita, syödään lounasta, leikitään, luetaan, taapero katsoo lastenohjelmia, mä teen jossain välissä jumpan, tytöt nukkuu päikkärit välillä ihanasti ainakin osittain samaan aikaan, välillä ei :D Illalla syödään, leikitään ja sitten alkaa  kylpy/iltapala/nukkumaanmenohärdelli. Välissä selvitellään uhmakohtauksia ja muuta mukavaa. Vauva on onneksi edelleen aika perustyytyväinen kaveri, kun kaikki tarpeet on täytetty! <3 Kädet on täynnä hommia, mutta onhan tämä nyt ihan parasta, kaikista haastavista hetkistä (joita varmasti kaikilla on, oli elämäntilanne mikä tahansa) huolimatta! <3

Sellaisia arkikuulumisia tänne! Mitä sun tai teidän arkeen kuuluu? 

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä 

tiistai 21. elokuuta 2018

Syökö teillä koko perhe samaa ruokaa?

"Syökö teillä koko perhe samaa ruokaa vai teetkö lapselle eri ruokaa?" Tämä on kysymys, jonka olen saanut viime aikoina useamman kerran ja ajattelin siihen vastata hieman pidemmin täällä blogin puolella. Tämä kysymys varmasti juontaa siihen, että postailen Instagramiin kuvia lähinnä omista salaateista ja moni on pohtinut, että mitäköhän se taapero siellä syö, kun äiti syö (vaan) salaatteja! :D 

Äidin ja isin salaatit sekä taaperon "salaatti"

Mutta takaisin tuohon kysymykseen: "Syökö teillä koko perhe samaa ruokaa vai teetkö lapselle eri ruokaa?" Vastaus on lyhyesti: sekä että. 

Etenkin nyt arjen alettua olen taas alkanut tekemään jonkinlaista ateriasuunnittelua, jotta ruokakaupassa tulisi käytyä 2 kertaa viikossa eikä sen enempää. Pyrin suunnittelemaan meidän iltaruuat niin, että söisimme kaikki samaa ruokaa (minä, mieheni ja taapero). Jos meillä on jotain sellaista tarjolla, mistä tiedämme varmasti, ettei taapero pidä (on maistanut aikaisemmin eikä oikein uppoa), niin saatamme valmistaa hänelle jotain muuta, mutta useimmiten syömme kaikki ainakin lähes samaa ruokaa iltaruualla. 

Äidin annos grillikanaa, halloumia, grillivihanneksia ja salaattia

Taaperon versio: täysjyväpastaa, jossa vähän tuorepestoa, kurkkua, porkkanaa ja grillikanaa
"Lähes samaa" tarkoittaa sitä, että melkein kaikki ruuat ovat jollain tapaa muokattavissa syöjän mukaan esillepanon osalta tai lisäten/poistaen jotain. 

Esim, jos me aikuiset syömme grillikanaa, salaattia ja grillivihanneksia, niin taaperolle voidaan laittaa kanaa, jotain kylmiä vihanneksia (ei oikein innostu grillivihanneksista) ja keittää täysjyväpastaa kylkeen. Tai jos esimerkiksi valmistan pasta bolognesea, niin laitan taaperolle spagettia ja paistettua jauhelihaa ilman bolognese-kastiketta, joka ei oikein tällä hetkellä maistu. 

Muokkaan siis taaperon ruokia niin, että ne hänelle mahdollisimman varmasti maistuisivat. Toki toisinaan hänelle annetaan täysin samaa ruokaa kuin meille, jotta pääsee maistamaan uusia juttuja ja tottuu niihin. En jaksa ottaa kovasti stressiä syömisjutuista tai siitä, ettei hän tällä hetkellä pidä jostain. Uskon, että ajan kanssa ne grillivihannekset ja itse bolognese-kastikekin alkaa maistua, jos on maistuakseen. Meillä periaatteena on, ettei mitään ole pakko syödä, jos ei halua, mutta rohkaistaan kyllä maistamaan aina, kun mahdollista. 



Lounaiden kohdalla, jolloin itse useimmiten syön niitä ruokaisia salaatteja toimin ihan samalla tavalla. Muokkaan omista salaattiaineksista taaperolle sopivan version tai hän syö esimerkiksi edellisen päivän illallistähteitä. Usein taaperon lautaselta löytyy lounaalla täysjyväpastaa, jotain vihanneksia sekä proteiininlähde (kanaa/jauhelihaa/lohipyöryköitä/mozarellaa). Taaperon "salaateissa" vaan ruuat ei saa olla "sekaisin" kuten normaalisti salaatissa, vaan ne on aseteltu lautaselle ruuat "vierekkäin". Tämän olen huomannut parhaimmaksi tavaksi toimia hänen kanssaan. Toki lapset ovat erilaisia tässäkin asiassa! :)


Äidin lounassalaatteja

Se, mikä meillä on haasteena ruokien suhteen (ja voisin kuvitella, että monessa muussakin lapsiperheessä) on se, että ruuat tuntuvat toistavan itseään ja tosi usein syödään samoja ruokia! Meillä ei taapero oikein innostu perunasta (paitsi ranskalaisista) ja riisikin on vähän niin ja näin, joten hän syö pastaa tosi usein. Hän rakastaa kanaa ja jauhelihapihviä, mutta kala ei taas uppoa niin hyvin. Iltaisin hän syö aina puuroa, joka on kuulemma hänen "lempiruokaa". Myös lihamakaroonilaatikko on suuri suosikki.  Aamupalalla hän syö tällä hetkellä usein leipää ja hedelmiä/marjoja, välillä kananmunia tai jogurttia. Jos teillä on hyviä suosikkiruokia, jotka uppoavat teidän lapsille tai lähipiirin lapsille, niin kertokaa ihmeessä! Uudet ideat on aina tervetulleita! :) 

Miten teillä, jos on lapsia, syökö lapset aina samaa ruokaa kuin aikuiset vai ei?

Mukavaa viikon jatkoa!

-Karoliina

Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä 


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Ristiäiset ja viisaita sanoja

Lauantaina 18.8 juhlittiin meidän pienimmän neidin ristiäisiä! <3 Vietettiin ristiäisjuhla ja kastetilaisuus meillä kotona lähimpien sukulaisten ja kummien kanssa. Pappina meillä oli sama ihana pappi Espoonlahden seurakunnasta, joka oli myös vihkipappimme kesällä 2014 ja esikoisen kastepappi joulukuussa 2015. Tuntui tosi ihanalta saada jatkumoa aikaisemmille tilaisuuksille ja tuttu pappi  loi rennon ja mukavan tunnelman kastetilaisuuteen tälläkin kertaa. 



Papilla oli myös paljon viisaita sanoja puheessaan ja yksi tärkeimmistä viesteistä oli se, että vanhempien hyvinvoiva  keskinäinen suhde ja avioliitto toimii lasten hyvinvoinnin ja koko lapsuuden perustana. Vanhempien on muistettava lastenkasvatuksen ja hoitamisen ohella myös huolehtia itsestään ja toisistaan eikä olla pelkästään lastenhoitajia. Silloin he ammentavat jaksamista kiireiseen lapsiperhearkeen ja vaalivat samalla omaa suhdettaan. Tarvittaessa apuun voi pyytää juurikin kummit tai ihmisiä lähipiiristä, jotta vanhemmat saavat aikaa myös toisilleen. 

Tämä oli tuttua asiaa, mutta silti hyvä muistutus meille, sillä arki on luonnollisesti toisen lapsen myötä muuttunut vielä kiireisemmäksi ja monesti huomaa, ettei puolisolle ole ehtinyt päivän aikana sanoa puolikkaita lauseita enempää. Parisuhteeseen panostaminen on siis ehdottoman tärkeää, toki tämän elämäntilanteen luomissa puitteissa. Siihen ei välttämättä tarvita viiden tähden illallisia kaupungin hienoimmassa ravintolassa tai viikonloppumatkaa Eurooppaan, vaan huomioimista arjessa, kuulumisten vaihtamista, yhteistä aikaa kun lapset ovat menneet nukkumaan ja ehkä joskus joku treffi-ilta, jonka aikana voitaisiin olla ihan vaan me, Karo ja Henu eikä äiti ja isi (wau, se olisi mahtavaa!). Laitetaan suunnittelun asteelle!



Monia kiinnostaa ristiäisiin liittyen tietysti pikkuisen nimi! <3 Me olemme kutsuneet häntä nimellä jo syntymästä asti, mutta päätimme, että kerromme sen lähipiiriä lukuunottamatta muille vasta ristiäisten jälkeen. 




Pienestä tuli AADA EMILIA <3

Aada-nimi oli meillä mielessä jo silloin, kun Isla syntyi ja ajattelimme, että jos hänelle joskus saadaan pikkusisko, niin hänestä tulisi Aada. Ja se nimi sopiikin meidän aurinkoiselle pikkuneidille paremmin kuin hyvin! <3 Emilia taas on mun kolmas nimi ja muutenkin kaunis (ja yllättävän yleinen toinen tai kolmas) nimi, joka mielestämme sointui hyvin Aadan kanssa. 

Kummeiksi pyysimme Aadalle yhden mun serkuista sekä hyvän ystäväpariskuntamme. Aada sai varmasti ihanat kummit! <3 



Kastetilaisuus sujui tosi mukavasti ja Aadakin oli tyytyväinen koko ajan. Ajoitus meni nappiin, kun hän oli alle nukkunut, syönyt ja vaippakin oli juuri vaihdettu. Hyvä oli siis köllötellä tyytyväisenä Eppu-kummin sylissä ja ihmetellä tapahtumia. Kastetilaisuuden alussa laulettiin Jumalan kämmenellä (virsi 499) ja lopussa Maankorvessa. Ihania molemmat! <3 Isla-isosisko sai olla mukana kasteessa kuivaamassa Aadan pään papin kastettua hänet! <3







Tarjoiluina meillä oli feta-pinaattipiirakka, lämminsavulohipiirakka ja kinkkupiirakka sekä salaattia, juustokakkua, suklaakeksejä ja kahvia. Aika simppelit, mutta herkulliset tarjoilut. Kiitos mun äidille joka hoiti kakkupuolen ja Henri teki piirakat, ja kummatkin oli todella herkullisia! 






Kakusta en saanut kuvaa ennen kuin puolet oli jo melkein syöty! Oops! Mutta hieman kiirettä siinä piti jossain kohtaa juhlien aikana, joten laitetaan sen piikkiin. #reallife

Kaiken kaikkiaan aivan ihanat juhlat, mutta ihanaa myös, että ne on nyt ohi, haha! :) <3 Onhan juhlien järjestelyissä aina oma säätönsä! 

Mulla olisi paljon blogiaiheita, joista haluaisin kirjoitella, mutta aika on tällä hetkellä tosi kortilla. Mutta tuollahan ne aiheet blogin luonnosteksteissä hautuu ja odottelee hyvää kirjoitushetkeä! :)

Kivaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa, 

Karoliina


Seuraa Instagramissa: candyontherun ja candybackinshape / Facebookissa / Bloglovinissa Blogit.fi:ssä 


maanantai 13. elokuuta 2018

Vinkkejä raskausajan liikuntaan

Olin otettu, kun aikaisemmin kesällä suuresti ihailemani Anna Saivosalmi otti yhteyttä ja pyysi jakamaan kokemuksiani ja parhaita vinkkejäni raskausajan liikuntaan. Anna koostaisi niistä blogipostauksen omaan blogiinsa ja sen kautta toivottavasti moni pääsisi lukemaan tästä omaa sydäntä lähellä olevasta aiheesta nimittäin järkevästä ja turvallisesta liikunnasta raskauden aikana. Nyt kun se on vielä itselläni tuoreessa muistissa ja hyvin pitkälti noudatan näitä samoja treeniohjeita edelleen palautumisen kanssa, oli helppo jakaa omia vinkkejäni. 

Annan blogipostauksen löydät täältä: 


Suosittelen lukemaan, jos aihe on sinulle ajankohtainen! :)

Aiheeseen sopiva valokuva toukokuulta ja viimeisistä treeneistä ennen vauvelin syntymää <3

Täällä on kiireinen viikko ja paljon ohjelmaa tiedossa!:) Lauantaina juhlitaan ristiäisiä ja niihin liittyviä järjestelyjä riittää. Kivaa viikkoa sulle! 

-Karoliina





perjantai 10. elokuuta 2018

Mitä tehdä jos treenaaminen ei huvita?

Sain Instagramissa kysymyksen "Mitä teet jos et jaksa treenata?" ja  kysyjä totesi vielä, että "vaikutat aina niin reippaalta". Minä tietysti kiitin kovasti, mutta mielessäni totesin, etten tosiaan aina ole niin reipas! :D Instaan (ja tänne blogiinkin) tulee vain päivitettyä ne reippaimmat hetket ja sporttailut. Etenkin nyt uudelle Instagram-tilille, jossa aiheena on pitkälti treeni ja ruoka sekä tämä raskauskilojen pudottaminen tulee päiviteltyä treenijuttuja niin paljon, että varmaan vaikuttaa siltä, etten muuta olisikaan tekemässä..heh!


Mutta takaisin tuohon kysymykseen, josta tämä postaus sai alkunsa. Uskon, että kysyjä tarkoittaa tässä tapauksessa sellaista tilannetta, jossa tietää, että treeni kannattaisi tehdä ja se tekisi hyvää, muttei vaan huvita, saa aikaiseksi tai motivaatio on alhainen. Sillä, jos oikeasti EI JAKSA eli väsyttää ihan liikaa tai on muuten sellainen olo, että lepääminen tekisi hyvää, niin ehdottomasti silloin pitääkin levätä hyvällä omallatunnola. Iso osa omasta hyvinvoinnista huolehtimista on se, että osaa kuunnella oman kropan viestejä ja myös levätä riittävästi, kun siihen on tarvetta. Etenkin vauva- ja pikkulapsiarjessa saattaa syntyä paljon univelkaa, ja tosi väsyneenä on tehtävä päätös siitä, onko lepääminen parempi vaihtoehto kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta vai toisiko lyhyt treenihetki enemmän virtaa ja jaksamista päivään. 

Treenin jälkeen on hyvä vähän pötkötellä treenikamun vieressä :)
Pohdiskelin kuitenkin tätä kysyjän esittämää kysymystä ja tulin seuraavaan lopputulokseen. 

Mitä keinoja käytän treenimotivaation ylläpitämiseen?

  • Usein laitan treenivaatteet mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päälle (jos on kotona niin se onnistuu vaikka heti aamusta)! Jollain tapaa jo treenivaatteiden pukeminen saa aikaiseksi sporttisemman fiiliksen ja olon! Tämä toimii myös esim. töistä kotiin tullessa; heti treenivaatteet päälle ennen sohvalle lysähtämistä ;) Treenivaatteet päällä mahdollistaa myös sen, että voi tehdä pieniä jumppahetkiä pitkin päivää (olen lanseerannut termin nimeltä minitreenit :)).  Kyykkyjä, kun odotat kahvin tippuvan, jumppailua leikkimaton vieressä samalla kun viihdytät vauvaa, punnerruksia kylpyhuoneessa pikkukylpijän vieressä, askelkyykkykävelyä vaunulenkillä ja vaikka hölkkäilyä paikallaan hiekkalaatikon reunalla jne. Näistä minitreeneistä tulee lopulta aika iso määrä liikuntaa ja silloin ei välttämättä edes tarvitse tehdä yhtäjaksoista treeniä päivän aikana, aina siihen ei ole aikaa tai mahdollisuuttakaan! :)
  • Koitan hoitaa treenin pois alta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päivää! Tosin tällä hetkellä vauva-ja taaperoarjessa se ei aina onnistu, mutta kun treenivaatteet ovat jo valmiiksi päällä, on treeniin helpompi ryhtyä kun tilaisuus tulee esim. taaperon päikkäriaikana. Ja kun tilaisuus tulee, on toimittava nopeasti ;)
  • Päätän, että teen vain ihan lyhyen treenin (esim. 10 minuuttia) ja jos vielä sen jälkeen tuntuu siltä, ettei huvita ollenkaan niin jätän homman siihen! Mutta usein, kun on aloittanut jumppaamisen, tekee mieli myös jatkaa! 30 minuutissa saa jo tehtyä hyvän ja tehokkaan treenin. Se aloittaminen on usein kaikista hankalinta. 
  • Suunnittelen etukäteen millaisen treenin aion tehdä! Tämä on mielestäni tosi tärkeä pointti, sillä jos aloittaa treenin ja tekee "vähän mitä sattuu" on mielestäni paljon hankalampaa motivoitua, kuin jos on suunnitellut treenin etukäteen tai katsonut valmiiksi youtube-treenivideon, jonka aikoo tehdä.
  • Yksi iso asia motivoitumiseen on se, että treenaamisen pitäisi olla kivaa!! Useimmiten pitäisi olla sellainen fiilis, että oikein odottaa sitä jumppahetkeä! Ja jotta treenaamisesta tulee kivaa, pitäisi tehdä sellaisia juttuja, joista tykkää! Jos kotitreenit ei ole sun juttu, niin koita löytää arjesta aikaa lähteä kuntosalille tai ryhmäliikuntaan! Tai kävely/juoksulenkille tai pyöräilemään! Tai ihan mitä tahansa, mikä innostaa sinua liikkumaan!:)
  • Sovin treeni/lenkkitreffit kaverin kanssa! Ihan varma tapa päästä liikkeelle ja liikkuminen tulee hoidettua siinä sivussa, kun voi vaihtaa kaverin kanssa kuulumisia :) 
Ystävän kanssa lenkkitreffeillä (vaihtamassa kuulumisia suut vaahdossa ja samalla tuli käveltyä 1,5 tuntia)
Tässä varmasti mun parhaimmat vinkit! :) Ja toki sitten, kun treenaamisesta tulee säännöllistä, niin se ruokkii myös motivaatiota! Olo tulee hyväksi treenistä ja pian voi huomata myös tuloksia. Kaikista tärkeintä on kuitenkin liikkua, siksi, että se on kivaa ja se antaa energiaa. Ei pelkästään kalorinpoltto silmissä kiiluen, sillä se ei ehkä kovin pitkälle kanna liikunnallisen elämäntavan kannalta!

Ihanaa viikonloppua! Millaisia keinoja te käytätte, jossei treeni huvita, mutta se kuitenkin kannattaisi tehdä? 

Karoliina



tiistai 7. elokuuta 2018

Saaristokesä 2018

Vietettiin tänä kesänä koko heinäkuu saaristossa ja nämä asiat haluan tallentaa blogimuistoihin vielä kun ne ovat tuoreessa muistissa! <3

Pikku keittiöapulainen mummin kanssa leipomassa. Mummin ja Islan keittiössä valmistui muun muassa muffinseja, banaanikakkua, jauhelihapihvejä ja paljon muuta. Ihanaa kun toinen on innoissaan auttamassa keittiöhommissa. 



Vaunulenkit saaristomaisemissa! Välillä podcasteja kuunnellen, välillä ihan omissa ajatuksissa <3 Usein karkasin iltapäivällä kaksistaan vauvan kanssa lenkille ja välillä oli myös vanhempieni Elsa-koira mukana. Hän lähtee aina lenkille, kuin mahdollista. Meidän Mila taas mielummin vietti siestaa ja seisoi meressä vilvoittelemassa. 



Koirat valvomassa aamiaistouhuja, toinen Islan tuolin takana (Elsa) ja toinen etupuolella (Mila). Sulassa sovussa jakamassa herkkupalat, jotka tippuivat lattialle. 


Retket Näsbyn uimarannalle! <3 Aivan ihana ja rauhallinen hiekkaranta niemenkärjessä ja taapero oli aivan riemuissaan vesi-ja hiekkaleikeistä. 




Nämä kaksi <3 Ihanaa seurata kuinka sisarussuhde alkaa muodostumaan. Isosisko kyselee usein missä vauva on ja haluaa moikata ja halata. Jos vauvalla on jokin hätänä (vähän kitisee tai alkaa itkemään), hän sanoo "ei mitään hätää, minä olen tässä vieressä" <3


Paljon halailuhetkiä ja sylittelyä vauvan kanssa! <3 Heinäkuun loppupuoli tosin oli niin kuuma, että sylittelyhetket oli todella hikisiä eikä ehkä ihan niin nautinnollisia kummallekaan! ;D



Mustikoita keräämässä! Taaperon lempiaktiviteetteja saaristokesän aikana!:)


Niin paljon herkullista ruokaa! <3 Lounaaksi ruokaisia salaatteja ja iltaisin vaihtelevasti herkkuruokia. Aika monta kertaa esim. hamppareita. Nams! 


Tämä maisema, joka tänä kesänä oli hyvin harvoin pilvien peitossa! <3 Upea hellekesä ja sen myötä paljon hengailua saunan terassilla lämpimistä keleistä nauttien. 


Kahlailut meressä ja Islan "pyörittäminen". Käsistä kiinni ja pyörähdyksiä vedessä niin, että taaperot jalat viistivät vettä. Ai, että oli hauskaa hänen mielestään! :)


Paaljon jätskiä! :) Söin niin monta mehujäätä, etten enää pysynyt laskuissa...



Päiväretki Nauvoon autolla. Oli kiva käydä syömässä lounasta ja pyöriä vähän kylillä. Nauvo oli taas "big city" Houtskärin jälkeen! :D



Ensimmäinen veneretki, jossa kaikki me mukana! <3 Käytiin Korppoossa, Verkanilla ja käveltiin sieltä Korppoon keskustaan lounaalle, leikkipuistoon ja käymään kaupassa. 




Eka treeni raskauden jälkeen, kun synnytyksestä oli kulunut 6 viikkoa. Oli taas niin ihanaa palata liikunnan pariin! <3



Mun salaattitehdas. Joka päivä, kun oltiin Sollidenissa, tein meille aikuisille lounaaksi ruokaisan salaatin, vähän täytteitä vaihdellen. Houtskärin omia kurkkuja, tomaatteja ja salaatteja kului lukuisia heinäkuun aikana. 



Nämä kaksi pöhköliiniä! <3 Mukana kaikessa menossa ja etenkin lasten perässä. Saivat nauttia uimisesta ja vapaana juoksemisesta ihan täysillä. 


Veneretki Mossala Island Resortiin. Ihan super kuuma päivä ja meri lähes tyyni, joten veneily oli ihanaa ja helppoa lasten(kin) kanssa. 


Ystävät kylässä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna <3 Lasten riemu, kun näkivät toisensa pitkästä aikaa ja leikkivät innoissaan koko viikonlopun! <3


Saariston lapset! <3




Näsbyn Grill Cafe Skagenin hampurilaiset. Muutama Minimega tuli syötyä tänäkin kesänä. Ja ranskalaisia valkosipulikastikkeella. N-A-M!



Vauva<3 Kuinka paljon hän kasvoikaan heinäkuun aikana (1kk-2kk). Ensimmäinen kuva on otettu heinäkuun alussa, toinen lopussa! <3




Mun rakkaat <3 Ja vauvalla niin tuima ilme! :D





Ihana saaristokesä jälleen takana! <3 Kiitos Houtskär! <3

Lue myös:

Saaristokesä 2017
Saaristokesä 2016
Saaristokesä 2015