sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 vikat kuulumiset

Heippa ja hyvää vuoden viimeistä päivää täältä saaristosta! Ollaan oltu täällä keskiviikosta asti vanhempieni ja koirien kanssa ja perjantaina seuraan liittyivät myös pappani sekä ystävämme Saara. Olemme tainneet viettää viimeiset kolme vuodenvaihdetta täällä saariston perukoilla ja tykkään kyllä kovasti tästä rauhasta luonnon keskellä ja mahdollisuudesta ladata akkuja vuoden lopuksi. 




Päivät ovat kuluneet nopeasti, sillä valoisaa aikaa on niin vähän ja kun pimeä tulee, täällä on tosi pimeää. Olemme ulkoilleet valoisaan aikaan ja pimeän tullen sitten saunotaan ja syödään. Itse tein torstaina ja perjantaina vielä aika paljon töitä, ja se onnistui hyvin, kun oli useampi lapsenvahti auttamassa. 

Olen päässyt myös treenaamaan ja kävin juoksemassa n. 5km lenkin torstaina, jonka aikana juoksin (hölkkäsin) jopa enemmän kuin kävelin! Wohoo! Olipa ihanaa käydä juoksulenkillä ihan yksin, sillä omat lenkit ovat olleet tosi vähissä viime aikoina. Torstaina juoksu tuntui tosiaan hyvältä, toisin kun lauantaina, jolloin ei kulkenut sitten ollenkaan ja päätin luovuttaa juoksulenkin suhteen muutaman sadan metrin jälkeen! Kroppa tuntui painavalta, kohtu painoi virtsarakkoa (on muuten "ihana" tunne, kun se painaa heti lenkin alusta asti..) ja jalat olivat kankeat. Niin erilaisia ovat päivät tällä hetkellä, mutta olen kyllä ihan ok sen asian suhteen. En ota juoksusta nyt mitään paineita ja menen kropan ehdoilla! :) Mulle tuli RV 19+0 tänään täyteen ja toivon, että vielä olisi juoksuaskelia edessä tämän raskauden aikana, mutta katsotaan ja mennään päivä kerrallaan! Onneksi lihaskuntotreenit ovat tuntuneet ainakin vielä hyviltä ja lauantainakin tein sitten hieman jumppaa pakaroille ja corelle, kun juoksu ei luonnistunut. Onneksi aina voi tehdä jotain ja saada sen hyvän olon, joka liikunnasta tulee! <3 



Huvittavaa oli kuitenkin, että pyysin Henriä ottamaan musta juoksukuvan kun olin lähdössä lenkille ja saatiinkin tosi kiva ja lennokas kuva, jossa näyttää siltä, että tämä mama juoksentelee tosi vauhdikkaasti edelleen. Olisin voinut postata sen instagramiin pelkästään hashtageilla #juoksu ja #iloverunning tms. mutta todellisuudessahan juoksu ei sujunut ollenkaan ja lenkki jäi täysin kesken, joten tottakai kerroin siitä kuvatekstissä. Someilluusio (hieno kuva) vs. todellisuus. Hyvä esimerkki siitä, että asiat ei aina ole sitä miltä ne esimerkiksi Instagramia selatessa näyttää! :) 


Lennokas juoksukuva joka ei nyt ollut ihan koko totuus :D

Treenien vastapainoksi on pakko myös tunnustaa, että olen viimeisen kahden viikon aikana herkutellut jokaisena päivänä! Siis kaksi viikkoa putkeen on tullut syötyä päivittäin suklaata. Uhh. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä usein mulle jää suklaa/herkutteluputki päälle joulusta uuteen vuoteen, mutta kyllä tässä on jo alettu suunnitella pientä ryhtiliikettä arkeen paluun jälkeen! Perus tammikuun ryhtiliike siis täälläkin luvassa, kuten varmaan joka tammikuu! ;)

Palaillaan kaupunkiin ja arkeen täältä tiistaina, sillä H suuntaa takaisin Madridiin keskiviikkona. Minä ja Isla ollaan vielä Suomessa hetken aikaa ennen kuin lähdetään käymään Madridissa muutamaksi viikoksi. Ollaankin nyt helmikuun loppuun asti vähän reissunaisia, kun matkustetaan edestakaisin Helsinki-Madrid-Helsinki väliä, jotta voidaan olla sekä kotona Suomessa että Henrin kanssa Madridissa. Edestakaisin reissaaminen on tässä kohtaa varmaan se paras vaihtoehto, vaikka kaikista ihaninta olisikin jos voitaisiin jo kaikki olla takaisin kotona, kuten alunperin oli suunnitelmissa! <3 Mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan (yllätys), joten näillä mennään. Ainakaan ei taida tulla tylsää tammi-helmikuussa! 

Tämän sekavan kuulumispostauksen myötä toivottelen teille kaikille oikein hyvää alkavaa uutta vuotta! <3 Ja mielellään kuulen teidänkin kuulumisia kommenttiboksissa!:) Kiitos vielä edelliseen bloggaamis-postaukseen tulleista kommenteista ja mielipiteistä, niitä oli tosi kiva ja innostavaa lukea! Tuli heti sellainen fiilis, että jee, tämän takia mä tykkään bloggaamisesta niin paljon, kun on ihania lukijoita siellä ruudun takana, joiden kanssa jakaa juttuja <3

<3: Karoliina 



torstai 28. joulukuuta 2017

Bloggaaminen vuonna 2017 ja vuoden luetuimmat postaukset

Vuoden lopuksi ajattelin perinteisesti kirjoitella muutaman sanan bloggaamisesta, joka on tässä vuosien varrella muuttunut paljon omalla kohdallani. Aluksi kirjoitin tosiaan pelkästään juoksu- ja treenijutuista, mutta viime vuonna blogi laajeni selvästi enemmän lifestyle-sisältöihin ja samalla kaavalla on jatkettu tänäkin vuonna. Ensi maaliskuussa Candy on the Run-blogini täyttää jo 5 vuotta. Postauksia on tullut tähän mennessä kirjoitettua yhteensä 632 ja yllättäen "juoksu" on aiheena ollut se suosituin, vaikka viime aikoina muut aiheet ovat elämäntilanteen muuttuessa olleet enemmän pinnalla. 


Ensimmäisiä kuvia Madridista elokuussa 2017
Kirjoittaminen monipuolisemmista asioista, jotka kuitenkin lukeutuvat kategorioihin liikunta, hyvinvointi, oma elämä, ja matkailu on tehnyt sen, että blogista on tullut vähän kuin julkinen päiväkirja itselleni. Saan tänne kirjoitettua muistiin asioita, joita haluan muistaa ja toki pureskeltua asioita, joihin kaipaan esimerkiksi vertaistukea. Ajoittain olen tänäkin vuonna kipuillut sen kanssa, mitä haluan kirjoittaa, kuinka paljon mistäkin asiasta ja mitä haluan jättää blogin ulkopuolelle. Olen pyrkinyt aina olemaan rehellinen blogissa, mutta luonnollisesti kaikkea ei täällä voi kirjoittaa enkä haluakaan. Välillä ahdistaa se, etten tiedä kuka blogia lukee ja välillä taas innostun siitä, että joku joka lukee saa täältä inspiraatiota, vertaistukea tai motivaatiota, vaikken siitä tietäisikään. Huomaan myös, että helposti saatan jättää kirjoittamatta silloin, kun oma fiilis on jostain syystä huono tai joku asia painaa mieltä,  sillä en halua "valittaa", koska aina jollain on asiat huonommin. Kuitenkin näen, että sellaiset tekstit toisten blogeissa ovat usein vain inhimillisiä ja tuovat esille sen puolen, ettei elämä tosiaan ole vain somekiiltokuvaa vaan ihan normaalia elämää harmeineen, murheineen, iloineen ja onnistumisineen. Ehkäpä haastan itseäni ensi vuonna avaamaan sanaista arkkua useammin silloin kun harmittaakin. Ehkäpä voin tarjota sellaisilla postauksilla vertaistukea jollekin toiselle..

Bloggaamisen suhteen päätin tänä vuonna etten ota paineita siitä, että viikossa pitäisi saada kirjoitettua 3-5 postausta, sillä se alkoi tuntua turhan haastavalta. Tämä on kuitenkin vain harrastus, jonka on pysyttävä kivana juttuna, jotta siitä saa enemmän kuin se ottaa. Erona viime vuoteen on se, että tänä vuonna olen tehnyt koko vuoden osa-aikaisesti töitä hoitovapaan ohella ja työaika on aina poissa blogille jäävästä ajasta, sillä teen töitä usein päiväuniaikoina. Postausten määrä on tämän päätöksen myötä jäänyt vähäisemmäksi tänä vuonna kuin aikaisempina vuosina, mutta toivon, että te lukijat olette pysyneet ja pysytte mukana siitä huolimatta. Jatkossa lupaan kirjoitella 1-2 postausta viikossa, joskus toki enemmän, jos siltä tuntuu. Kerron myös teille, jos blogi jää tauolle tai postauksia tulee harvemmin, sillä mielestäni se on mukava tapa pitää teidät selvillä siitä mitä tapahtuu. Se ettei blogiin yhtäkkiä ilmesty mitään useampaan viikkoon ilman sen kummempaa ilmoitusta on mielestäni hassua, vaikka toki jokainen bloggaaja toimii kuten itse parhaakseen näkee.

Vuoden lopuksi on aina myös mukava tarkastella mitkä postaukset ovat yltäneet vuoden aikana luetuimpien joukkoon. Pohdin nimittäin jatkuvasti millaisia juttuja te haluaisitte lukea, joten nämä antavat siihen hieman osviittaa. Tänä vuonna kymmenen suosituimman postauksen joukkoon mahtuu niin raskausjuttuja, juoksua, hyvinvointia kuin oman elämän postauksiakin. Se on kiva huomata, sillä kaikki nämä osa-alueet ovat vahvasti blogissa esillä ja samojen teemojen kanssa jatketaan myös ensi vuonna. Suunnitelmissa on kirjoittaa kevään aikana meidän arjesta, raskaudesta, raskausliikunnasta, ajatuksista uuden vauva-arjen suhteen, hyvinvoinnista jne. Syksyllä toivottavasti palailen taas juoksun pariin ja voin kirjoittaa siitäkin. Jos teillä on toiveita postausten suhteen, otan niitä mielellään vastaan! :) 

Vuoden 2017 10 luetuinta postausta


Aika paljastaa salaisuus Vuoden luetuimmaksi postaukseksi nousi odotetusti postaus, jossa kerroin toisesta raskaudestani. Se on kiinnostanut tänä vuonna ylivoimaisesti eniten. Ehkä tuo "klikkiotsikko" vaikutti asiaan myös..

Pisin pitkis aikoihin ja HCR 2017 reitti postaus kiinnosti varmasti HCR:n uuden reitin kuvauksen takia viime keväänä.  


HCM 2017: maraton joka ei unohdu koskaan ei varmaan kaipaa sen enempää selityksiä. Hurja myrsky, joka osui maratonpäivälle vei tapahtuman uutisotsikoihinkin. 



Syksyn suunnitelmat postauksessa kerroin kesällä meidän ulkomaankomennukselle lähtemisestä. 



Kolme viikkoa puolimaratonille postauksessa jaan omat vinkkini puolikkaalle valmistautumiseen muutama viikko ennen h-hetkeä. 


Juoksija: Kuinka ehkäistä loukkaantumisia? postauksessa jaossa on parhaat vinkkini kuinka säilyä terveenä ja ilman loukkaantumisia. Taidanpa lukea kertauksen vuoksi tämän postauksen uudelleen itsekin! ;) 


HCR 2017 sometiimin silmin postauksessa raportoin viime kevään Helsinki City Runista "kulissien takaa", sillä oma juoksuni jäi flunssan takia juoksematta, mutta työ sometiimissä piti kiireisenä koko päivän ja toi mukanaan mahtavia juoksuhetkiä ja kohtaamisia. 



Voihan vaaka postauksessa kerroin fiiliksistäni, kun olin pitkästä aikaa noussut vaa´alle ja huomannut sen näyttävän 3kg enemmän kuin muutama kuukausi aikaisemmin. Vaa´an lukema oli salakavalasti hiipinyt ylös lähes huomaamatta.. 



Ensimmäinen kolmannes rv 5-9 postauksessa kerron toisen raskauden ensimmäisistä viikoista. Usein blogeista ei löydy vielä postauksia ensimmäisen kolmanneksen vaiheista, mutta itse olin kirjoittanut muistiinpanoja alusta asti, jotka julkaisin kerrottuani raskaudesta blogissa. 


Arctic Challenge Levi 2017 winter edition postauksessa jaan oman kokemukseni elämäni ensimmäisestä seikkailukisasta, jossa sain olla mukana osana Zeropointin tiimiä viime keväänä. 


Kiitos, että olet ollut lukemassa blogiani tänä(kin) vuonna ja tosiaan jos sinulla on toiveita postausaiheiden suhteen otan niitä mielellään vastaan!:) Erityiskiitos teille kaikille, jotka olette kommentoineet blogiin! Jokainen kommentti lämmittää aina mieltä ja niiden kautta on mukava tutustua teihin ruudun takana oleviin! <3


Uutta blogivuotta innolla odottaen, 
Karoliina 


Luitko jo viime postauksen: Joulu 2017


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulu 2017

Meidän joulusta jäi päällimmäisenä mieleen ihanan iloisia hetkiä ja yhdessäoloa koko paksun perheen kanssa! <3 Toki siihen mahtui myös toinen puoli eli taaperon kiukkukohtauksia ja äidin väsymystä, mutta päällimmäisenä jäi hyvä ja kiitollinen fiilis. Nyt kun ollaan vietetty syksy ulkomailla ja nähty perhettä vähemmän kuin normaalisti, tuntui vielä erityisemmältä olla kaikki yhdessä ja viettää laatuaikaa jouluna. Ja kuten aina, kun keskittyy olemaan läsnä ja on tosi kivaa, kuvia tulee otettua aika vähän!:)

Perhekuva sentään saatiin, tosin ilman Milaa, joka taisi olla muualla leikkimässä :) 

Jouluaattoaamu alkoi aivan liian aikaisin ja olin itse ihan väsynyt koko aamupäivän, mutta tilanne onneksi korjaantui päikkäreillä, joiden jälkeen olin kuin eri ihminen. Koko viime viikko meni hieman vajailla unilla, joten vähitellen univaje kostautui. Onneksi päikkärit korjasi tilanteen!  Iltapäivällä suunnattiin tätini ja setäni luokse Westendiin viettämään joulua ja aattoilta olikin aivan huippu. Syötiin ihania jouluruokia, avattiin lahjoja ja nautittiin yhdessäolosta. Islalle tonttu oli piilottanut aina sopivin välein jonkun lahjan johonkin ja hän sai etsiä ja avata niitä. Siinä riitti puuhaa koko illaksi ja hän ehti myös leikkimään lahjoilla. Oltiin kaikki oltu ilmeisen kilttejä, sillä jokainen sai lahjoja useamman. Ja joka vuosi puhutaan, että tänä vuonna ei sitten niin paljon lahjoja, mutta toisaalta meitä on monta niitä antamassa ja lahjojen antaminen on kivaa, kunhan keksii hyvän lahjan!:) Laitettiin Isla nukkumaan matkasänkyyn serkkuni huoneeseen ja saatiin vielä vähän lisäaikaa ennen kotiinlähtöä. 

Taapero istui niin kiltisti joulupöydässä <3

Mun rakkaat tytöt <3


Pikku tonttu auttamassa lahjojen jaossa
Joulupäivään kuului muun muassa herkullinen joulubrunssi, kävelylenkki ja jouluruokia H:n vanhempien kanssa. Tapaninpäivään taas perhekävely aamulla, kotijumppa (tekipä hyvää vähän liikkua kaiken herkuttelun jälkeen!) ja iltaruoka mun vanhempien luona. 

Tapaninpäivän jumppailut (RV 18+2)

Ihana joulu siis <3 Tänään suunnataan viettämään loppuvuotta ja vuoden vaihdetta saaristoon, joten nyt pakkaamaan!:) Miten teidän joulu sujui?

Hyvää loppuvuotta! 

-Karoliina

Luitko jo viime postauksen: Tällä viikolla

perjantai 22. joulukuuta 2017

Tällä viikolla








Tällä viikolla...

  • Olen käynyt neuvolassa tarkistamassa, että vauvalla ja itselläni on kaikki hyvin. 
  • Ollaan taas sopeuduttu arkirutiineihin täällä Suomessa, joihin kuuluu koiranulkoilutukset ja enemmän aikatauluja kuin Madridissa.
  • Olen nauttinut siitä, että saan juoda aamuisin suodatinkahvia ja syödä ruisleipää! <3 
  • Olen syönyt useamman Kokkikartanon lohikeiton, koska  ne on niin hyviä. 
  • Ollaan nähty perhettä ja ystäviä! <3 
  • Olen käynyt taaperon kanssa lounastreffeillä. 
  • Olen iltaisin rättiväsyneenä heittäytynyt omalle sohvalle iltapalan kanssa ja katsonut telkkarista jotain ihan aivotonta..
  • Olen siivonnut koiran oksennuksia usemman kerran. Raukkaparka on ollut aivan innoissaan meidän tulosta kotiin, mutta samalla vähän ilmeisesti stressannut muutosta. Pelkää ehkä, että me lähdetään taas heti?:(
  • Olen kiristellyt hampaita taaperon kiukkukohtausten edessä...
  • Olen saattanut töissä yhden projektin loppuun, joka päättyy nyt jouluun. Olen suunnitellut myös vähän sisältöjä ensi vuoden puolelle. 
  • Olen kävellyt päivittäin lenkkejä koiran kanssa.
  • Olen saanut kuulla iloisia ja vähän huonompia uutisia.
  • Olen tehnyt muutamia hyviä kotitreenejä.
  • Olen hankkinut viimeiset jutut joululahjoja varten.
  • Olen purkanut matkalaukut, siivonnut vähän ja koristellut joulua kotiin. 
  • Olen nauranut, halannut ja pussannut.
Ja nyt on aika rauhoittua joulunviettoon! <3 Ihanaa joulua teille kaikille ja kuullaan taas ensi viikolla! 


<3: Karoliina 


Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Raskausviikko 17

Heippahei! Täällä ollaan palattu Madridista kotiin joululomalle. Matka meni kaikin puolin hyvin ja on ihanaa olla taas Suomessa ja omassa kodissa <3 Ajattelin, että nyt voisi olla aika taas tehdä raskauspostaus, sillä en ole tehnyt sellaista rv 13 jälkeen. Eilen tuli tosiaan täyteen 17 raskausviikko ja siitä ajattelin kirjoitella tämän päivän postauksessa. Muita raskauspostauksia löytyy tämän toisen raskauden osalta täältä, täältä ja liikunnasta ensimmäisellä kolmanneksella täältä


rv 17
Raskausviikko 17

Vauvan koko: Vauva on granaattiomenan kokoinen! <3 Mikä tarkoittaa sitä, että pituutta on tällä hetkellä noin 13cm ja painoa 167g! <3 --> Mulla on käytössä "the bump"-app, josta olen tykännyt tosi paljon, sieltä mm. nuo mitat poimittu.  

Raskausoireet: Viime viikolla raskausoireet olivat aika vähissä. Tai siis, ei mitään sen kummempaa. Pahaolo on hellittänyt ihanasti ja aamuisin on suhteellisen nopeasti saatava syötävää, tai muuten alkaa yökityttämään, mutta samanlainen vauhti ruuan saamisessa suuhun ei tarvitse olla kuin ensimmäisellä kolmanneksella. Väsymystä on edelleen, mutta sinnittelin useampana päivänä ilman päikkäreitä ja nukuin sen sijaan pitkiä yöunia. Tosin iltapäivisin ja alkuillasta kyllä väsytti ja kyllä niitä päikkäreitäkin tuli nukuttua joinain päivinä. Oltiin kummatkin Islan kanssa aivan poikki Lissabonin reissun jälkeen. Tuntuu siltä, että menossa on suhteellisen seesteinen vaihe raskaudessa raskausoireiden suhteen, mikä on ihanaa! <3

Asioita, joita kaipaan tällä hetkellä: Kaipaan sitä, että juoksu tuntuisi hyvältä ja kevyeltä! Ja, että oikein tekisi mieli lenkille, sillä viime viikolla ei juuri tehnyt. Mutta huomaan tässä hyvin sen, että juoksu on kivaa, kun se kulkee. Jossei se kulje ja tuntuu vähän raskaalta, niin ei samanlaista juoksuflowta pääse syntymään. Sitä odotellessa, sitten taas joskus! <3 Ymmärrän nyt taas hyvin niitä, joiden mielestä juoksu ei ole niin ihana laji! ;) 

Välillä kaipaan myös sitä, että voisin treenata kovaa (tyyliin kunnon HIIT-treeniä/Kaylan treenejä tms ja tehdä kaikkia coreliikkeitä ym.), mutta toisaalta taas nautin treeneissä vähän rauhallisemmasta rytmistä ja raskausliikuntaan liittyvien asioiden opettelusta ja oman kehon kuuntelusta.

Jouluruokien suhteen tiedän, että tulen kaipaamaan graavilohta ja mätiä, mutta ehkä niiden skippaamisesta selvitään. Alkoholia mulla ei ole tippaakaan ikävä, mutta en sitä käytä muutenkaan juuri ollenkaan!:)

Uni: Olen nukkunut viime aikoina varsin hyvin, paitsi viimeiset pari yötä..Ehkä ne menivät lähtöjännityksen piikkiin Madridista? En tiedä. Toisinaan herään yöllä vessaan, mutta yleensä nukahdan nopeasti uudestaan. Tiedän, että unihommat saattavat hankaloitua raskauden edetessä ja vatsan kasvaessa, joten nautitaan nyt, kun koitenkin suurin osa öistä on hyviä zzzzz. 

Mieliteot ja suosikkiruuat tällä hetkellä: Lähes kaikki mikä on maistunut ennen raskautta, maistuu nytkin, mikä on ihanaa vaihtelua ensimmäiseen kolmannekseen. Tosin salaatteja olen syönyt vähemmän, mutta siihen vaikuttanee myös vuodenaika. Talvella kun tekee useammin mieli jotain lämmintä ruokaa. Viime viikolla syötiin  muun muassa lämminsavulohimössöä ja perunoita, kanakeittoa, lihamakaroonilaatikkoa, paistettua lohta ja pasta bolognesea. Kotiruuat siis maistuu ja kaikki "comfort foodit". 

Kotiruokien lisäksi maistui lauantaina lounaaksi meksikolainen ruoka ja illalla sain täytettyä yhden suurimman ruokahimon viime ajoilta, nimittäin sushin. Söin ainoastaan vegesusheja ja kypsennettyjä susheja, mutta ne riittivät mainiosti, ja ai että maistui hyvältä! Ensimmäisen raskauden aikana en koskenut sushiin ollenkaan, koska ymmärsin, että kaikki sushit ovat täysin kiellettyjä, mutta itse asiassa kasvissushit ja kypsennetetyt ovat ihan ok (ainakin mulle, jokainen tekee itse omat päätöksensä, mitä haluaa syödä ja mitä ei). Sushien kohdalla pitää kuitenkin muistaa kohtuus, sillä makirullien merilevä ei ole suositeltujen ruokien listalla raskauden aikana, mutta pienen tutkimuksen perusteella sen määrä susheissa on kuitenkin sen verran pieni, ettei siitä pitäisi olla haittaa, jos sushia syö silloin tällöin.  Japanissahan naiset syövät sushia läpi raskauden eikä esimerkiksi Ruotsissakaan sitä kielletä. Itse en kuitenkaan halua syödä raaka-susheja raskauden aikana, vaikka kala olisikin tuoretta..Listerian kanssa en halua ottaa riskiä. Mutta on ihanaa tietää, että vegesushit ja kypsennetyt sushit ovat mulle vaihtoehto sushihimojen iskiessä!;)


Sushia <3 Näistä siis nuo raakaa kalaa sisältävät jäivät multa syömättä:) 

Liikunta: Viime viikolla kotitreenit pitivät jälleen pintansa. Tein 3x 30 minuutin ja 1 x 20minuutin lihaskuntotreenin, jotka olivat kaikki koko kropan treenejä sekä oman kehon painolla että käsipainoilla. Käytiin myös tekemässä 1 kävely-hölkkälenkki, jonka aikana kävelyä tuli kyllä enemmän, koska juoksu tuntui silloin tosi raskaalta. Lisäksi käytiin samalla lenkillä hölkkäilemässä vähän portaita, mikä oli taaperonkin mielestä hauskaa. Portaat kun oli tarpeeksi loivat, niin hänkin sai harjoitella! <3 Kävelyä tuli lisäksi lähes kaikkina päivinä. 




Raskauspukeutuminen: Tämän toisen raskauden kohdalla tosiaan ostin jo heti alusta muutamia raskausvaatteita, koska en halunnut sitä ikävää tunnetta, kun koitat ahtautua omiin farkkuihin, jotka kiristää jo raskausviikolla 7 ainakin allekirjoittaneella! :D Mukavuus siis ennen kaikkea! Käytössäni on nyt farkkuina kahdet raskausfarkut (H&M!) ja kotioloissa olen käyttänyt ihan normaaleja trikoita, jotka venyvät ja paukkuvat masun mukana!:) Haluaisin ostaa vielä yhdet  raskausfarkut mustana. Yläosassa käytössä on sekä muutamia raskauspaitoja (ne myös H&M:stä) että ihan tavallisia pitkähihaisia/toppeja, jotka venyvät. Myös useat normaalit jakut ja villapaidat toimivat edelleen, mutta kieltämättä vaatekaappi alkaa tuntua aika rajatulta. Esimerkiksi juhlapukeutumiseen on mahdollisuudet aika vähissä. Onneksi mulla on jouluksi yksi musta mamamekko, jonka ostin Islan ristiäisiin ja jouluksi muutama vuosi sitten, joten uskon, että käytän sitä tänäkin jouluna. Sporttivaatteissa on vielä käytössä ihan normaaleja trikoita ja toppeja. Yhdet imetysrintsikat ostin jo, koska kuppikoko tuntuu kasvavan ja niille on käyttöä myös sitten, kun vauva syntyy, JOS vielä silloin mahtuvat. 

Pohdinnassa on talvitakki, sillä mun paksu pitkä toppis ei enää mene kiinni ja ohuempi lyhyttoppis on pian niillä rajoilla. Pitäisikö  siis ostaa jonkinlainen raskaustalvitakki (parka)? Kannattaako se ostaa parin kuukauden ajaksi? Ja mistä löytyisi paras mahdollinen, jos sen päädyn ostamaan?  Ajatuksia? :)


Päivän asuna ns. normaali raitapaita (Stadium) ja raskausfarkut (H&M)
Ajatuksia omasta muuttuvasta kehosta: Tähän asti olen ajatellut, että raskausaika on tuntunut henkisesti helpommalta oman muuttuvan kehon osalta kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt kun kerran tietää vähän mitä on tulossa ja miten kroppa reagoi. Viime viikolla kuitenkin tuli muutamana hetkenä niitä pienia ahdistuksia omasta kropasta, jotka tuntuivat tutuilta ensimmäisestä raskaudesta. Raskauskilojen saaminen (kaikkialle muualle kuin masuun) ei  aina ole helppoa, vaikka asiaan kuuluukin. Itse olen huomannut, että liikunta auttaa, jos tällaisia fiiliksiä puskee pintaan. Liikkumisen avulla tunnen itseni enemmän omaksi itsekseni ja tuollaiset hetkelliset tyhmät tuntemukset katoavat nopeasti, kun vähän liikuttaa kroppaa ja saa endorfiinit liikkeelle! <3 Myös siitä, ettei jatkuvasti hyppää vaa´alla ja seuraa painonnousua voi olla apua. Ensimmäisen raskauden kohdalla jatkuva painonnousun kyttääminen tuntui vähän ahdistavalta. Nyt en ole käynyt viiteen viikkoon vaa´alla, kun Madridissa sitä ei ollut, joten tuntuu itse asiassa aika kivalta olla tietämätön siitä paljonko painoa on tullut lisää. Ensimmäisessä neuvolassahan se oli +3kg raskauden alusta ja seuraava neuvolakäynti on tänään. Kyseessä on kuitenkin vain numero ja painoa tulee lisää joka tapauksessa, joten sinänsä sillä ei pitäisi olla tässä kohtaa merkitystä, kunhan mennään normaalin rajoissa ja äidillä ja vauvalla on kaikki hyvin! <3.

Jos siis on muita raskauskilojen ja oman muuttuvan kropan kanssa painivia, niin tiedän tunteen! Mutta ei tehdä siitä liian isoa ongelmaa, vaan koitetaan nauttia tästä ajasta parhaamme mukaan! <3 Kroppa kyllä myös palautuu sitten aikanaan. 

Näitä pieniä hetkiä lukuunottamatta fiilikset ovat olleet tosi hyvät ja innolla odotan, että vauvan liikkeitä alkaa tuntua kunnolla. Olen useamman viikon tuntenut "pientä hipellystä" aina silloin tällöin, mutta en ole varma onko se liikettä vai jotain muuta..kaasua? :D

Miten te muut, jotka olette raskaana, millaisia fiiliksiä ja tuntemuksia? Ruokahimoja? :D Ja kaikki muutkin haluatteko lukea tällaisia raskauspäivityksiä jatkossa? 

Ihanaa jouluviikkoa jokaiselle, en voi uskoa, että joulu on ihan muutaman päivän päässä! <3

-Karoliina 

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Katsaus vuoden 2017 liikuntatavoitteisiin

Kirjoittelin tammikuussa liikuntatavoitteistani vuodelle 2017. Tavoitteiden asettaminen liikunnassa on mielestäni motivoivaa ja antaa vähän suuntaa omalle tekemiselle. Vuoden lopuksi on kiva palata asetettuihin tavoitteisiin ja katsastaa, kuinka niiden kanssa kävi. 



Tänä vuonna huomasin, että tavoitteet ja niiden merkitys saattoi muuttua matkan varrella. Oma sisäinen motivaatio ei ollutkaan niin palava esimerkiksi juoksutavoitteita kohtaan, vaan tilalle tuli uusia tavoitteita ja myös elämäntilanteen muutokset vaikuttivat niihin. Tammikuun alussa en tiennyt, että olen tämän vuoden viimeisen vuosineljänneksen raskaana, vaikka toinen lapsi haaveissa olikin. Luonnollisesti raskaus vaikutti liikuntatavoitteisiin, kun syksy on mennyt sen ehdoilla liikkuessa. En myöskään tiennyt, että lähdemme ulkomaankomennukselle koko syksyksi, mikä on omalta osaltaan vaikuttanut liikuntajuttuihinkin. 



Millaisia tavoitteita sitten tuli asetettua ja miten ne toteutuivat tai eivät toteutuneet? Alussa lainaus tammikuun kirjoituksesta ja perässä kommentit, kuinka meni noin niinkuin omasta mielestä! :)

"Ehkä isoin liikuntatavoite tänä vuonna olisi kahden vuoden tauon jälkeen treenata maratonille ja juosta se kunniakkaasti läpi. Olen viimeksi juossut maratonin 2014 lokakuussa Kaarinassa, josta on peräisin oma maratonin ennätykseni 4.03.50. Koko viime vuoden tuntui siltä, että maratonille treenaaminen olisi ihan viimeinen juttu, johon jaksaisin laittaa vähäiset energiani. Siihen ei kertakaikkiaan ollut jaksamista tai aikaakaan vauvavuoden aikana. Nyt kun pahin väsymys on poistunut ja meillä nukutaan jo aika hyviä öitä (kopkop) niin tuntuu siltä, että maratontreeneihinkin olisi jotain annettavaa. Lähinnä piiiitkät lenkit ovat ne, joita hieman kammoan maratreeeneissä, mutta ehkä tänä vuonna jaksan jo herätä aamuisin aikaisemmin juoksemaan niitä, etenkin kun valoa kohti mennään."

Ilokseni on todettava, että vuoden ykkös liikuntatavoite tuli saavutettua, kun juoksin elokuussa HCM:llä neljännen maratonini! Omaa ennätystä en saavuttanut, mutta sitä lähden joskus hakemaan joltain viileämmältä syys/kevätmaralta, jossa ei enää ole mahdollisuutta trooppiseen ukkosmyrskyyn ja helteeseen!;) Ja ehkä myös koitan silloin treenata maratonille vähän enemmän! ;)




"Toinen juoksuun liittyvä tavoite on parantaa puolimaratonin ennätystäni. Juoksin ennätykseni viime syksynä Vantaalla (1:46:21) ja se oli itselleni kova juttu, mutta uskon, että rahkeet riittää vielä parempaan. Se vaatii kuitenkin paljon töitä ja järkevää treeniä! Olen hieman kaavaillut keskittyväni tähän puolikkaan projektiin nyt keväällä ja maratoniin sitten sen jälkeen."

Tämä toinen juoksuun liittynyt tavoite sen sijaan jäi saavuttamatta. Tammikuussa ajattelin, että pääsen kevään aikana ennätyskuntoon puolikkaalla ja paukuttelen sen esimerkiksi HHM:llä kesäkuun alussa..no, niin ei tapahtunut, kuten tiedämme, mutta uutta matoa taas koukkuun vuonna 2019 tai myöhemmin, kun pääsen toisen raskauden jälkeen palailemaan kunnolla juoksun pariin.  

"Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on tänäkin vuonna pysyä terveenä ja ilman loukkaantumisia. Tämä on oikeastaan kaikista tärkein tavoite, joka onnistuessaan mahdollistaa osaltaan nuo kaksi edellistä. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin treenaamaan järkevästi omaa kroppaani kuunnellen ja sen rajat ymmärtäen."

Tämä tavoite ei valitettavasti täysin onnistunut, sillä selkäongelmat vaivasivat keväällä muutaman kuukauden ajan, mutta ne ovat onneksi takanapäin ja syykin selvisi. Kevään jälkeen ei onneksi loukkaantumisia ole ollut. 

"Keskittyä juoksutreenien ohella säännölliseen lihaskuntotreenaamiseen. Pääsin loppuvuodesta 2016 todella hyvään rytmiin lihaskuntoharjoittelun kanssa (suurimmaksi osaksi oman kehon painolla tai käsipainoilla), joten haluan jatkaa sitä! Pyrin tekemään lihaskuntotreenin ainakin pari kertaa viikossa. Siitä on apua juoksuun ja se saa  oloni hyväksi."

Tämä tavoite on toteutunut paremmin kuin hyvin! Olen tämän vuoden aikana jäänyt ihan koukkuun kotitreeneihin oman kehon painolla ja käsipainoja hyödyntäen. Tässä alla on aiheeseen liittyviä postauksia!:)

Kesällä treenasin paljon saunan terassilla saaristossa :) 
Minitreenejä pitkin päivää
Kotitreeni innostus ei laannu + suosikki treenivideoita
Kotitreenit: suosikki treenivideot osa 1
Kroppa reilu vuosi raskauden jälkeen + kotitreenejä 


"Pysyä aktiivisena arjessa ja liikkua päivittäin kävelylenkeillä. Tämä on tärkeä tavoite, sillä kävelyllä ja hyötyliikunnalla on todella tärkeä osa omassa liikuntapaletissani. Kävelen usein jopa 40-50 kilometriä viikossa, mikä on ihan älyttömän hyvää peruskestävyystreeniä. Vielä kun lykkii samalla rattaita, niin  treenistähän se menee! Ilman päivittäisiä kävelylenkkejä en saavuttaisi 10 000 askelta päivässä ja uskon, että muutenkin päivittäiset kävelylenkit lisäävät hyvinvointiani."

Päivittäiset kävelylenkit ja aktiivisena pysyminen on onnistunut mielestäni varsin hyvin. Tosin on myönnettävä, että syksyn aikana ilman koiraa oleminen on lyhentänyt päivittäisiä kävelylenkkejä, mutta melkein joka päivä on silti tullut käveltyä. Olen myös pyrkinyt lisäämään pieniä jumppailuhetkiä päiviin siellä täällä ja pysymään aktiivisena muutenkin kuin vaan treenien aikana. 



"Juosta ainakin yhdessä polkujuoksutapahtumassa vuoden aikana. Tämä tavoite on ollut viimeiset kaksi vuotta toteutumatta! :D Jos vuonna 2017 se vihdoin toteutuisi!"

Okei, tämä alkaa jo olla noloa, mutta polkujuoksutapahtumassa juokseminen ei toteutunut vieläkään. One of these years. Ehkä en enää aseta sitä tavoitteeksi ja sitten se toteutuu? 

"Nauttia liikunnasta! Olla ottamatta siitä stressiä ja pitää hyvä fiilis. Tämä tavoite mulla oli viime vuonnakin ja se on niin hyvä, että pakkohan se on olla mukana myös tänä vuonna. Liikunnan pitää antaa enemmän kuin se ottaa ja haluan pyrkiä säilyttämään hyvän balanssin, vaikka tiedän, että maratontreeni saattaa olla henkisestikin aika rankkaa." 

Jes, tämä on kyllä toteutunut! <3 En ole ottanut stressiä, mutta silti liikkunut säännöllisesti. Ja pysynyt motossani, että liikunnan pitää antaa enemmän (hyvinvointia, jaksamista ja hyvää fiilistä) kuin ottaa (niitä pois). 




"Pitää liikunta säännöllisenä osana arkea myös elämäntilanteen muuttuessa. Tämän vuoden aikana (syksyllä) on tarkoitus palata kunnolla työelämään. Haluan siinäkin kohtaa pystyä jatkamaan säännöllistä liikkumista ja löytää keinot, joilla se onnistuu, kun arki muuttuu entistä hektisemmäksi. Nyt alkuvuoden aion kuitenkin nauttia täysillä mahdollisuudesta liikkua lähes milloin vain, oli se sitten yhdessä lapsen kanssa tai omalla ajalla."

Niin, tämä oli vielä tammikuun suunnitelmissa eli että olisin palannut työelämään kunnolla täksi syksyksi, mutta tie veikin ulkomaankomennukselle Espanjaan ja osa-aikainen työ, jota pystyn tekemään kotoa käsin sai jatkoa. Täällä Espanjassa olen kuitenkin löytänyt keinot liikkua, vaikka oma aika on ollut vähäisempää ja myös raskaus on tuonut mukanaan omat liikuntahaasteensa. 

Asetitteko te jotain liikuntatavoitteita tälle vuodelle? Miten niiden kanssa meni? 

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Seuraavan kerran kirjoittelenkin Suomesta, kun sunnuntaina suunnataan kotiin! <3 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Juoksuvuosi 2017

Päällimmäisenä mulla on vuodesta 2017 fiilis, että tämä oli jotenkin välivuosi juoksun suhteen. Ainakin jos vertaa viime vuoteen, joka oli ihan huikea! Vuonna 2016 palasin juoksun pariin raskauden jälkeen ja sain juoksukunnon niin hyvälle tasolle, että juoksin useita kisoja ja lopulta juoksuvuosi päättyi omaan puolikkaan enkkaan 1:46:21 Vantaalla. 


Vuoden suosituimmat kuvat Instagramista tykkäysten perusteella :) Aika juoksupainoitteista. 
Tänä vuonna enkat ovat jääneet paukuttelematta ja muutenkin tuntuu, etten ole panostanut juoksuun ihan niin paljon kuin olisi pitänyt ennätyksiä ajatellen. Motivaatio ei ole ehkä ollut ihan niin hyvä kuin viime vuonna. Toisaalta matkassa on ollut myös vastoinkäymisiä, kuten viime kevään selkäongelmat, jotka aika vahvasti söivät sitä motivaatiota. Sinänsä siis en yhtään ihmettele, että enkat jäivät tänä vuonna juoksematta! :) Toisaalta juoksu ei kuitenkaan ole mulle pelkästään enkkojen tavoittelua vaan rakas harrastus, joka kulkee mukana eri elämänvaiheissa, eri tavoin. Olen hyväksynyt sen, ettei aina voi olla juoksun suhteen huippukunnossa, välillä tulee juostua enemmän ja välillä vähemmän, välillä tulee loukkaantumisia ja välillä joku muu juttu vie mennessään! :) Tänä vuonna olen panostanut paljon kotitreeneihin ja lihaskuntoharjoitteluun, mikä on sopinut tässä elämäntilanteessa tosi hyvin. Kotitreenit on helppo tehdä lähes milloin vain ja mitä enemmän olen jumppaillut, sitä enemmän olen tykästynyt ja huomannut myös positiivisen vaikutuksen omaan kroppaan. 

Vuoden 2017 juoksutapahtumat

Vuoden 2017 aikana olen juossut kolme puolimaratonia, yhden maratonin ja yhden kympin kisan. Ei ihan huonosti sekään ja varsinkin maraton tuntuu saavutukselta tässä kohtaa, kun aika juoksemiselle on taaperoarjessa ajoittain aika kortilla ja maratonharjoittelu tunnetusti on aika aikaa vievää. 

Heti tammikuussa juoksin Miamin puolimaratonin toista kertaa, joka tällä kertaa oli sateinen ja märkä kokemus, mutta jälleen ihan mieletön tapahtuma. En voi kuin suositella! <3 Ironista kyllä luulin tammikuussa olevani suhteellisen huonossa juoksukunnossa, mutta ilmeisesti syksyn hyvä juoksukunto kesti vielä, sillä juoksin lopulta puolikkaan aikaan 1:55:17, joka jäi vuoden nopeimmaksi! Miami on ollut kummallakin kertaa enemmän fiilistelykisa kuin tietyn ajan tavoittelua ja niin nytkin. 


Keväällä mulla oli tosiaan ongelmia selän kanssa, mikä johti tosi vähäiseen juoksemiseen huhti-toukokuun aikana. Kroppa oli ihan jumissa eikä mikään tuntunut auttavan kunnolla (hieronta, fyssarilla käynti, lepo, venyttely, kehonhuolto) ennen kuin vihdoin menin tutun osteopaatin pakeille. Hänen kanssaan selvitettiin ongelmia ja lopulta vaivaan auttoi osteopaattinen hoito sekä sisempien vinojen vatsalihasten vahvistaminen, joka oli jäänyt liian vähälle, vaikka olin luullut vahvistaneeni corea monipuolisesti. Sisemmät vinot vatsalihakset tukevat yhtälailla lantion asentoa ja kyse oli siis jälleen kropan epätasapainoisuuksista. Ikuista oppimista on tämä kyllä  oman kropan kanssa! :) Tämän selvittyä pääsin vähitellen juoksun pariin. HCR:n jouduin toukokuussa kuitenkin jättämään väliin flunssan takia. Olin mukana sometiimissä, joten juoksun väliin jääminen ei lopulta haitannut ja HCR oli ihan huippu tapahtuma, vaikkei juoksemaan päässytkään! <3.

Kesäkuussa pääsin juoksemaan vuoden toisen puolikkaan HHM:llä. Olin iloinen, että pääsin viivalle selkäongelmien jälkeen ja tyytyväinen kahden tunnin alitukseen vähäisillä juoksumäärillä. Oli mahtavaa nähdä juoksukavereita ja fiilistellä! <3 Vitsi, että tykkään juoksutapahtumista! 



Vuoden kolmannen puolikkaan juoksin Turussa Paavo Nurmi maratonilla, jossa tällä kertaa tiesin mitä on tulossa Ruissalon mäkien suhteen ja juoksu sujui huomattavasti mukavammin kuin kesällä 2016. Paavolla juoksin myös hieman alle kahteen tuntiin, mihin olin tuossa tilanteessa tyytyväinen. Loppumatkasta sain ihanaa kannustusta, kun Isla tuli halaamaan mua pari kilometria ennen maalia! <3 Ihan parasta, kun rakkaat ovat kannustamassa, kun äiti juoksee.



Heinäkuussa harjoittelin kohti elokuun HCM:ää juosten edestakaisin saariston hiekkateitäJuoksin siellä pisimmät pitkikset pariin vuoteen 24km ja 27km. Juoksin oikeastaan pelkästään pk-lenkkejä ja kilometrimäärät olivat tosi vähäisiä, jos vertaa monen muun maratonharjoitteluun.  En siis tiedä miten edes kuvittelin lähteväni yrittämään HCM:llä omaa maratonin ennätystä (näin jälkeenpäin ajateltuna), mutta hei..girl can dream! :D




Elokuussa tosiaan koitti neljäs maratonini, joka jää kyllä mieleen yhtenä ikimuistoisimmista juoksukokemuksista. Alkuun paahtava helle ja loppuun kovin kokemani ukkosmyrsky ikinä! Sääolosuhteet eivät olleet ihan otollisimmat, mutta maaliin pääsin kovan henkisen ja fyysisen taistelun jälkeen tosin huonoimmalla maratonajallani, kun meinasin luovuttaa moneen kertaan. Voit lukea lisää maratonista, joka ei unohdu koskaan täältä



Heti viikon päästä HCM:stä pakattiinkin laukut ja suunnattiin Madridiin ulkomaankomennukselle, jonka piti kestää syksyn 2017 ajan. Alkusyksystä juoksin vielä suhteellisen ahkerasti pari kolme kertaa viikossa, mutta lyhyempiä lenkkejä ja yleensä rattaiden kanssa. Syyskuun lopulla juoksin Madridissa ainoan juoksukisani Global Energy Race Madrid 10km:n kilpailun. Tiesin jo tässä vaiheessa olevani raskaana, mutta vielä raskaus ei vaikuttanut juoksuun eikä omaan oloon millään tavalla. Kymppi kulkikin ihan mukavasti 52:35 ottaen huomioon olemattoman vk-treenin. 



Lokakuusta joulukuulle juoksu on ollut vähäisempää ja vaihtelevampaa raskausväsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Kotitreenit ja kävelyt ovat vieneet voiton juoksusta monta kertaa, mutta uskon, että vielä jatkan juoksua jossain määrin tämän raskauden aikana. Kuinka pitkälle, se jää nähtäväksi. Nyt toisella kolmanneksella olo on huomattavasti parempi, joten uskon, että juoksukilsoja on vielä edessä. 



Yhteenvetona voisi siis sanoa, että juoksun suhteen ei ennätysvuosi, mutta paljon ihania juoksukokemuksia tuli kuitenkin kerättyä ja opittua omasta kropasta lisää. Tärkeintä on, että juoksu tuo iloa ja hyvinvointia ja se on suhteutettava määriltään ja tehoiltaan omaan elämäntilanteeseen. Uskon, että ne ajat ovat vielä edessä, kun taas pääsen kolkuttelemaan omia ennätyksiä. Ei varmasti vielä ensi vuonna, mutta myöhemmin. Tavoitteena on kuitenkin juosta vielä kymmenienkin vuosien päästä! <3

Minkälainen sun juoksuvuosi oli? Mikä jäi mieleen suurimpana onnistumisena tai epäonnistumisena? Kärsitkö loukkaantumisista? Mikä oli mieleenpainuvin juoksutapahtuma tai juoksumuisto? 

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! :) 

Kivaa viikon jatkoa! 

-Karoliina

Seuraa Instagramissa/Facebookissa/Bloglovinissa 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Taaperon kanssa Lissabonissa

Heippa taas! Täällä ollaan takaisin Madridissa eilisen 10 tunnin matkustuspäivän jälkeen. Teille Lissabonista Madridiin osui monenmoista ruuhkaa, joten matka kesti hieman normaalia pidempään, mutta selvittiin ihan hyvin ilman suurempia hermojen menetyksiä. Etenkin perheen pienin oli kyllä mitä reippain matkustaja ja oltiin tosi ylpeitä hänestä! <3 Meidän pitkä viikonloppuloma Lissabonissa oli tosi kiva ja sujui hyvin kaikesta pienestä säädöstä huolimatta, joka vain taitaa kuulua asiaan, kun matkustaa pienen lapsen/lasten kanssa! :) 


Lissabon oli upea kaupunki. Tykättiin siitä kovasti! Ei ole tullut toista samanlaista kaupunkia vastaan, vaikka kovasti mietittiinkin, että mitä kaupunkeja se muistuttaa. Lissabonissa uudehko ja toooodella vanha kohtaa mielenkiintoisella tavalla ja kukkuloille rakennettu kaupunki on sellainen, etten kyllä ole muualla nähnyt. Ihan ainutlaatuinen! Meren läheisyys oli ihanaa ja monesta paikasta avautui upeat näköalat! Ikivanhat ratikat, jotka ovat edelleen käytössä liikenteessä ovat iso osa kaupunki-ilmettä. Ruoka oli hyvää ja ihmisten englanninkielentaito erinomaista (verrattuna Madrid/Valencia). Lissabonissa pärjää siis englannilla hyvin ja kun heittää mukaan kiitokset paikallisella kielellä, niin vielä paremmin. 








Meidän hotelli Rossio Garden Hotel oli tosi kiva. Siisti ja hyvällä paikalla ja tykättiin aamiaisesta ja huoneesta tosi paljon. Ainoa miinus tuli huoneiden siivouksesta, joka meillä tapahtui yhden kerran kolmen päivän aikana. Oltiin aina iltapäivisin 14.30-17 välillä huoneessa nukkumassa päikkäreitä (minä myös, joka päivä :D), ja ilmeisesti suurimmaksi osaksi siivosivat juuri silloin,  joten meidän huone jäi pari kertaa siivoamatta ja vesipullot ym. tuomatta. En ole mikään siivousnatsi, mutta toki kalliissa hotellissa on kiva, kun huone on siivottu, kuten kuuluu! :) 

Hotellin aamiainen <3

Taapero aamupalalla :) 

Itsenäisyyspäivän iltana matkustuspäivän jälkeen Madridista Lissaboniin (menomatka meni muuten tosi joutuisasti ilman ruuhkia) lähdettiin vielä hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen junalla Belémiin, jossa Belémin torni oli valaistu sinivalkoiseksi Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Päästiin pienellä säädöllä paikanpäälle (raahattiin rattaita rautatiesiltojen portaissa jne.) ja olihan se kaiken säädön ja näkemisen arvoista. Upea iso siniristilippu heijastettuna Unescon maailmanperintökohteeseen! <3 Paikalla oli aika paljon suomalaisia ja ilmeisesti Nokia sponsoroima juhlateltta, jossa soi suomihitit ja alkoholi virtasi. Fiilisteltiin paikan päällä jonkin aikaa, kunnes lähdettiin takaisin hotellille. Paluumatka  ei myöskään sujunut säädöittä, kun odoteltiin varmaan puoli tuntia ratikkaa Belémissä. 



Belémin torni Suomi 100-valaistuksessa <3

Meillä oli Lissabonissa kolme kokonaista päivää ja kaksi niistä käytettiin kaupungilla kiertelyyn ja kävelyyn. Nähtävää riitti, kun suuntasi vähän eri puolille kaupunkia. Kolmas oli sadepäivä, joten suunnattiin Lissabonin Oceanariumiin, joka oli ihan hitti kaksivuotiaalle ja se oli tietysti pääasia. Kyseessä on Euroopan toiseksi suurin akvaario ja kyllä siellä riitti aikuisillekin katsottavaa. Voi siis suositella perhekohteeksi!:) Tosin kannattaa hankkia liput netin kautta etukäteen, sillä jonot olivat ihan valtavat, kun saavuttiin paikan päälle. Tosin kyseinen päivä oli pyhäpäivä, joten se varmasti auttoi asiaa. Henri sai onneksi hankittua meille online-liput, joten päästiin pahimpien jonojen ohi. 



Mainitsemisen arvoisia ruokapaikkoja olivat mielestäni ensimmäisen päivän lounaspaikkamme Lisbon Time Out Market, kolmannen päivän lounaspaikka Pois cafe, josta sai herkullisia salaatteja ja leipiä sekä viimeisen illan dinneri-paikka Figus. Muutama muukin klassikko kuten Hard Rock Cafe ja Mc Donalds tuli nähtyä myös.. ;) 

Onko Lissabon sitten kaikista helpoin kaupunki vierailla rattaiden kanssa ja itse raskaana ollessa? :D Hmm...ei välttämättä. Kiipeileminen kukkuloille rattaiden kanssa hyvin kapeilla jalkakäytävillä oli välillä melkoista säätöä, mutta täytyy sanoa, että meidän Emmaljungan Super Vikingit pärjäsi kyllä hyvin! :D Ne oli kuin juuri ja juuri mitoitettu kapeille jalkakäytäville. Itse en viittinyt juurikaan työntää mäissä rattaita, sillä sykkeet pomppasivat kivasti ylös, mutta ilman rattaita kävellessä ei ollut ongelmia. Vointi on onneksi nyt sen verran parempi verrattuna ensimmäiseen kolmannekseen ja sanoinkin H:lle, että ONNEKSI ei oltu Lissabonissa silloin, kun vointi oli huonompi...ei olisi ollut kivaa. 

Myös julkinen liikenne (lähinnä käytettiin metroa ja junaa) oli välillä haastava rattaiden kanssa, kun hissit eivät toimineet ja sitten raahattiin rattaita pitkin portaita. Mutta, kyllä me saatiin homma toimimaan, vaikkei liikkuminen aina niin sujuvaa ollutkaan. Kun matkustaa taaperon kanssa, niin säätöä vain tuntuu olevan! :D Mutta hauskaa meillä oli enkä vaihtaisi näitä perhereissuja mihinkään! <3 





Nyt aloitettiin tämän vuoden viimeinen viikko Madridissa ja sunnuntaina lähdetään Islan kanssa Suomeen! <3 

Kivaa uutta viikkoa!

-Karoliina